ellauri006.html on line 1386: 41. Herra puhuu jobille laweammalta krokodiilista. Tää krokodiili on alkutextissä nimeltään Lewiathan. Vähän kuin Moby Dickin valkoinen valas, albiino kaskelotti, hammasvalas. Se oli ilkeä. Vastusti pidätystä. Söi Ahabilta keskijalan, dick suussa hammasteli sille. Kapu jahtas sitä purjelaivalla kuin porsasta. Nyt ei Dickillä olis enää mitään mahkuja japsulaisen valaskonttilaivan kyljessä. GPS paljastas hetkessä sen sijainnin. Mun tutkit herra tarkasti. Varustat parasta ennen leimalla kuin Wagner wanhemman, Viivin sian isävainajan.
ellauri008.html on line 123: Siri teki väitöskirjan Dickensin kielestä,

ellauri020.html on line 738: Dikdik-kauriin kärsä muistuttaa hassusti ihmisen siitintä. Sepä hullunkurista. Uhanalaisen pikku kauriin nenä muistuttaa sitä uhkaavaa, maailman vaarallisinta asetta, termiittiapinan dickiä. Sen läpi se pitää pientä varoitusääntä: Dick! dick! Koko luomakunta säikähtää. On syytäkin.
ellauri023.html on line 1220: Pertistä oli varmaan kivintä näyttää lampulla punaista. Punaiseen hämärään se tottui myös valokuvauskerhossa. Mekin häärittiin punaisen valon alla, kun kehitettiin Sekun kanssa valokuvia Eiran kellarissa Matin labrassa. Nykyisin se liikkuu mieluummin pimeässä. Pimeää kuin säkissä, sanoi Punavyön papukaija, joka oli oppinut sen pimeässä kömpiviltä roistoilta. Siitä Punavyö älysi, että roistot olivat jo lähellä. Punavyö riisui roistoilta housut, vaan nolataxeen ne. Vai olikohan sillä jotain taka-ajatuxia. Sitä pitäis kysyä Pete Menckeniltä, tai Dick Hilliltä. "Mulla oisi yxi hyödyllinen kirja", aloitti Dick Hill. Palaan ehkä Punavyöhön jossain myöhemmässä jaxossa.
ellauri026.html on line 25: Punavyö on Simo Penttilän luoma kuvitteellinen villin lännen hahmo. Hänen kumppaneinaan ovat suomalaiset toverukset Pete Menken eli Pekka Mänkkönen ja Dick Hill eli Riku Kumpulainen. Pete on esiintynyt sirkuksessa tarkka-ampujana ja kehuu aluksi olevansa "pohjoisen pallonpuoliskon paras ampuja", mutta havaitsee Punavyön itseään paremmaksi ja ilmoittaa sitten olevansa "pohjoisen pallonpuoliskon toiseksi paras ampuja". Dick myy kirjoja, joiden nimistä osa on selvästi hänen itsensä keksimiä. Jännittävissä tilanteissa kaverukset alkavat usein naljailla keskenään peittääkseen pelkonsa. Nämä keskustelut alkavat varsin usein Dickin kommentilla, että hänellä on "yksi hyödyllinen kirja".
ellauri026.html on line 232: You´re so vain, lauloi Carly Simon Warren Beatylle. Beaty (1937) oli hyvä amerikan jalkapallisti ja luokkansa puheenjohtaja. Näyttelijä, filmimoguli. Yx USAn monista Jörkistä. Kova jätkä mutta turha kuten Jörkka (1934). Törkeä Dick Tracy. Nykyään onkin jo rannekellopuhelimia. Tunnettu lukuisista naisjutuista. Veti koipeen Carlya, teki paljon pekonia rannalla, kylvi hukkakauroja, kunnes asettui aloilleen Annetten kaa. Äijempi kuin Jone Nikula, julkkixista turhimpia. Toinen samanmoinen on nobelisti Zimmermann, yhtä turhamainen vaikka ruipelo, jolta Joan Baez ei saanut timanttia vaan ruostetta. Isoja ja pieniä setämiehiä. Puutarhatonttuja takit avoinna.
ellauri039.html on line 312: Eli tarinan keskeen vähän turinaa. Se on munkin leipälajini, ja pidän siitä muissakin kirjailijoissa, kuten Sterne, Thackeray, Dickens, Tolstoi. Kts. Wayne C. Booth: The Rhetoric of Fiction. Ei mitään tylsää elokuvamaista show and tell. Aber das ist ein zu weites Feld, kuten sanoi Effi Briestin isä, ja toisti Gunter Grass.
ellauri047.html on line 884: Oulun K-kauppias K-niemi vääntää narsistista textiä narsistikolleegasta. Hansu harjottelee kesäkauden Wezlarissa kuin Hannu-Pekka Varkauden hovissa. Wezlar on samantapanen paikka kuin Dickensin Kolean talom chancellery court. Hansu harrastaa vaan ulkoilua.
ellauri048.html on line 257: Ei sit enää yllätä, et tän plokittajan aikuiskirjalempparit on Sinuhe ja Moby Dick. Humisevasta Harjusta ja Kurjista se oli tykännyt leffoina. Vähän taustoja:
ellauri051.html on line 510: Useille lukijoille Wilt Whatman ja Emily Dickinson ovat 1800-luvun amerikkalaisen runouden peruspilareita. Täh? Julkihomo ja salalesbo ämmä? Ei meille repupersuille! Eritoten Whatmanin runous ilmentää perusamerikkalaisuutta. Runoilija tuo esiin tavallisen Amerikan hyvin perinteisellä jenkkityylillä (tätä on mm. vapaa tyyli). Hänen runoutensa voima tuottaa voimakkaita ja eläviä tunteita, ja hänet tunnistaa ilmaisun epä-älyllisyydestä. Whatman turvautuu toistoon luodakseen tekstinsä hypnoottisen tunnelman, tämä toisto luo samalla myös hänen runoutensa voiman, sillä se inspiroi lukijaa enemmän kuin informoi. Yleensä hänen runojaan pitää kuunnella äänikirjoina, jotta niiden sanoma avautuisi. Hänen runojensa taso tulee osittain niiden ylevästä diskurssista ja uskonnollisesta ja kvasiuskonnollisesta kielestä, kuten runoilija James Weldon Johnsonillakin (who dat?). Eli perusamerikkalaista on siis hypnoottisuus, epäinformatiivisuus ja feikkiuskonnollisuus. Check.
ellauri052.html on line 120: His favourite novelists, who recurred in his courses, were Dostoyevsky, Stendhal, Balzac, Flaubert, Dickens, Conrad, Dreiser and Fitzgerald. He also admired the satires of Wyndham Lewis.
ellauri052.html on line 869: His favourite novelists, who recurred in his courses, were Dostoyevsky, Stendhal, Balzac, Flaubert, Dickens, Conrad, Dreiser and Fitzgerald. He also admired the satires of Wyndham Lewis.
ellauri054.html on line 226: Hän kulutti aikansa kuljeskelemalla Italian ja Ranskan yliopistoissa luennoitsijoita nolaamassa, ärsyttäviä kysymyksiä tivaamassa ja parin opintopisteen kirjatenttejä suorittamassa. Vuonna 1484 Pico della Mirandola alkoi kyllästyä elämäntapaopiskelijan elämään. Häntä kiinnosti kokopäivätoimisen yleispätijän työ, ja Firenzessä oli siihen tuon ajan Italiassa parhaat mahdollisuudet. Innocentius VIII oli pelätty, ruma ja huumorintajuton ikibännien jakelija. Koska paavimobiilia ei ollut keksitty, liikkui hän Kirkkovaltiossa vierimällä harmaan ovaalin sisässä. Onnex Dick Tracyn näköinen Lorenzo de' Medici oli hyvin merkittävä Picon tukija. Ilman Lorenzon sponssausta Picon saavutukset olisivat tuhoutuneet tyystin.
ellauri054.html on line 228: Aikoessaan Savonarolan seuraxi lopulta ryhtyä munkiksi hän tuhosi runokokoelmansa ja luopui omaisuudestaan. Dick Tracy kuoli Kolumbuxen löydettyä Karibian 1492.
ellauri054.html on line 485: Elisabetilla oli luultavasti selkärankatubi. Se otti siihen paljon laudanumia. Molemmat Browningit oli abolitionisteja ja ajoi muitakin hyviä liberaalijuttuja. Sen runokokoelma Runoja 1844 oli suuri menestys. Browningeilla oli yksi poika nimeltä Kynä. Liisaa diggasivat mm. Edgar Allan Poe ja Emily Dickinson. Sen hittejä oli mm. runo "How Do I Love Thee?" (Sonnet 43, 1845).
ellauri060.html on line 108: T.S. Eliot ei ollut skotti kuten J.A. Hunter eikä huumormiehiä. Kuten Peter Ackroyd ize, se oli todennäköisesti homo. Se selvinnee tästä tiiliskivestä jos jaxan selata. Ackroyd nyt ainakin tunnetusti on. Homopetteri on kirjoittanut elämäkertoja mm. ennen jo paasatuista henkilöistä William Blake, Dickens Charles">Charles Dickens, T.S. Eliot, Charles Chaplin ja Sir Thomas More. Tokko ne KAIKKI sentään oli homoja? Tiedä häntä. TS Eliot muistuttaa myös Hotakaista siinä, että se koitti pitää yxityiselämänsä izellään. Eipä onnistunut, kiitos homopetterin. Mitähän salattavaa Hotakaisella on? Onko luurankoja kaapissa?
ellauri060.html on line 229: Autiolle saarelle kirjailija Murtokivi ottaisi tukun kirjoja. Ensimmäisenä se ottaisi Daniel Defoen "Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut" teoxen (josta lisää alempana). Hänellä on tanakka usko, että se olisi kuitenkin perehtynyt guide siiden, mitä tulisi pakkopaikassa elämisen ja olemisen opiskelemiseen. Mitähän muuta minä ilmoitin sille toimittajalle (miettii Murtokivi)? Oli siinä ainakin Fedor Dostojevskin "Karamazovin veljekset", Federico Lorcan ja Pablo Nerudan runoja, Herman Melvillen "Moby Dickyn eli Valkoisen valaan", Samuel Beckettin "Hän tulee huomenna", Anton Tsehovin novelleja sekä Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa", Pentti Haanpään kertomuksia valikoiman sekä omista kirjoistani lohdukseni vielä "Mäkimökin tyttö ja tahdikas juomari", se on todella priimaa, lähes ylittämätöntä lyyristä proosaa! Ja kolme hyvin säilynyttä raamattua. Aika sekalaista skeidaa siis.
ellauri061.html on line 1108: Inhottava pikku Pervo mahtailee kexityllä hevosia mätkivällä esi-isällä. Markkinamies kuten mitättömämpi jälkeläisensä. Aivan vastenmielinen tarina tääkin. Tässä suhteessa Pervo kazoo silmiin Hotakaista, toista paskiaista. Molempien kirjoissa on pelkkiä ikäviä ihmisiä. Ja kertomuxet ihan Taika-Jim ja Nastamuumio ja Dick Tracy tasoa. Seura-lehden ja Apu-lehden takakannesta. Voimamiehiä. Jarza(kin) on piipunrassi joka puhuu panohommista.
ellauri062.html on line 978: Eli himot sitä on hiirelläkin. Eräs Pete Menckenin eli Pekka Mänkkösen mielenkiintoisista kirjoista. Punavyö on Simo Penttilän luoma kuvitteellinen villin lännen hahmo. Hänen kumppaneinaan ovat suomalaiset toverukset Pete Menken eli Pekka Mänkkönen ja Dick Hill eli Riku Kumpulainen. Pete on esiintynyt sirkuksessa tarkka-ampujana ja kehuu aluksi olevansa "pohjoisen pallonpuoliskon paras ampuja", mutta havaitsee Punavyön itseään paremmaksi ja ja ilmoittaa sitten olevansa "pohjoisen pallonpuoliskon toiseksi paras ampuja". Dick myy kirjoja, joiden nimistä osa on selvästi hänen itsensä keksimiä. Jännittävissä tilanteissa kaverukset alkavat usein naljailla keskenään peittääkseen pelkonsa. Nämä keskustelut alkavat varsin usein Dickin kommentilla, että hänellä on "yksi hyödyllinen kirja". Ai tämähän onkin paasattu jo albumissa 26.
ellauri064.html on line 307: Mummo ei voinut viitata ihmiskuntaan esimerkixi "älyllisenä elämänä". Älytöntähän se onkin. Nää on tämmösiä lukion filosofian kurssin video-oppimateriaaleja. Pintapuolisesti kazoen mystiikkaa, tarkemmin pelkkää pöpinää, sivuntäytettä. Maxettiinkohan Juotikkaallekin per sana, kuten Dickensille? Kaikki on hyvin, mikään ei ole tärkeää. Kirjailija-apuraha pitää hengissä.
ellauri065.html on line 494: ponzi Ponzi scheme (/ˈpɒnzi/, Italian: [ˈpontsi]; also a Ponzi game) is a form of fraud that lures investors and pays profits to earlier investors with funds from more recent investors. The Ponzi scheme was also previously described in novels; Charles Dickens´ 1844 novel Martin Chuzzlewit and his 1857 novel Little Dorrit both feature such a scheme. Mä puhuin Kouvolassa pyramiidiskeemasta, kaikki talouspeikot ja yrittäjät oli noloina. EI SAA SANOA!
ellauri066.html on line 336: Tähän kritiikkin voisi kyllä vastata sanomalla, että tää on nimenomaan tarkoitus - se on osa Pynchonin taiteellista ohjelmaa. Eli siis, se haluu nimenomaan tyrmätä lukijoiden odotuxet ja toiveet, ja parodisesti pelailla juoni- ja henkilöstereotyypeillä vähän niinko Fielding ja Dickens, se haluaa keskittyä vaan siihen Pynchon-kaveriin ja muut on vaan statisteja. Ditto juonenpuutteesta. (Hyvän kuvan juonenkuljetuxesta saa tästä lähteestä.)
ellauri067.html on line 216: Painovoiman sateenkaarta pidetään Pynchonin pääteoksena, ja siihen hänen kulttimaineensa perustuu. Se on apokalyptinen teos. Sitä pidetään Herman Melvillen Moby Dickin postmodernina vastineena. Hyi.
ellauri069.html on line 135: FUCK! FUCK! motiivi hakkaa Pynchonilla kaikki muut. Se on kuin Norssin alaluokilla taululle piirtämämme kikkeli jolla oli pienet tikkujalat. Pedo-Pynchonia voi hyvin verrata homo-Melvilleen. Molemmat puhuu kilometrittäin aiheen vierestä jotta pääsisivät kiertotietä mieliaiheeseen, joka Nipistyxen kohdalla on Muovi-Dick ja sen kuvitellut loputtomat jöynerit. Naiset on sille ihan statisteja. "Tissejä ja pyllyjä", tytöt mutisevat, "tissejä ja pyllyjä. Muuta me emme täällä olekaan. "Äh, suu tukkoon", GMB Haftung ärähtää. Se on hänen normaali tapansa kohdella avustajia.
ellauri069.html on line 374: Moby-Dick—eepos, pelle-eepos, ja Suuri Amerikan Novelli—oli olevinaan vaikeasti luettava, ja onhan se. Sen pursuaa akromegaalisesti novellin kokoluokasta, sen esseemäiset harhailut valaanpyyntitieteessä jarruttaa juonen kehitystä koko valaan keskiruumiin matkalta, sen kaxsimielinen symbolismi on mahollista ja pakkokin tulkita jättimäisexi vertauskuvaxi jostakin (mistäkö? No kikkelistä taas, ks. mun Moby-paasaus.). Toisen kautta, Mobyssa ei ole yhtään kuvaa eikä tunnelmaa missä ei olisi suht selvä missä mennään kirjaimellisesti ottaen. Mobya voi olla vaikee tulkita, muttei vaikee lukea.
ellauri069.html on line 376: Thomas Pynchonin 1973 mestaripala Painomusteen Sadeviitta on eepos, pelle-eepos, ja Suuri Amerikan Novelli, kuten Moby-Dick. Toisinkuin Melvillen lukijat, kuiteskin, Pynchonin lukijat voi mennä sivukaupalla täysin pihalla siitä mitä juonessa, tilanteessa tai tyypeissä on tapahtumassa. Kirjaa ei edes voi kunnolla lukea selaamatta samalla koko ajan esim Steven Weisenburgerin Seuraneitiä ja Michael Davitt Bellin “Some Things That ‘Happen’ (More or Less) in Gravity’s Rainbow.”
ellauri070.html on line 102:

Dick clings to you
ellauri070.html on line 105: Let me linger long, Dick,
ellauri070.html on line 109: 42nd street musical. Dick Powell ja Ruby Keeler mv leffassa. Karseen näkönen ämmä kuin Elsa Turakainen pienenä ja kynäkaula ruipelo joka ei edes osaa ize soittaa pianoa. Sormet menee miten sattuu. We love you. You are special.
ellauri071.html on line 220: Junior G-Men was an American counterpart to Hitler Jugend, a boys club and popular culture phenomenon during the late 1930s and early 1940s that began with a radio program and culminated with films featuring the Dead End Kids. After leaving the Federal Bureau of Investigation and a brief stint in Hollywood, Melvin Purvis hosted a children's radio program called "Junior G-Men" in 1936. Purvis had become a national hero for his record as an FBI agent during the so-called "war on crime" in the early 1930s, most notably for leading the manhunt that ended with the death of John Dillinger. As a result of this fame, Purvis was seen as a real-life counterpart to the fictional detectives, such as Dick Tracy, that proliferated in the popular culture targeting boys during this period. As part of the radio program, listeners could join a "Junior G-Men" club and receive badges, manuals, and secret agent props. Shortly thereafter, Purvis became the face of breakfast cereal Post Toasties promotional detective club. The cereal company's fictional "Inspector Post" and his "Junior Detective Corps" metamorphosed into an image of Purvis inviting boys and girls to become "secret operators" in his "Law and Order Patrols."
ellauri077.html on line 54: Onko Christoffer Bartlett1 oikeassa että tää ei olekaan postmoderni romaani vaan merkkaa paluuta Dickensläisiin suuriin kertomuxiin? Tokkopa. Kyllä Wallu on aika keekoileva, ei tää mikään David Copperfield ole, vaan ihan vaan David Sikiö. Ei se mitenkään tee parastansa että lukija ymmärtäisi mitä se on ajamassa takaa. Aika postmodernia puun takaa tirkistelyä tääkin on, vaikka vähemmän kuin 2 muuta puurtamaani tiiliskiveä, Pynchon ja sen suomalainen coveri. Se on sentään kiva että Risto mätkii leffatuotantoa kunnon petkeleellä, navan alle napsuttelee suurella sukunuijalla kuin vaka vanha Wäinämöinen pani piika pikkaraista.
ellauri078.html on line 70:

Dickinson the Imp
ellauri078.html on line 74: Emily Dickinson (1830-1886) on (oli) 1 American suurimmista ja omaperäisimmistä runosepoista ja kaikkien aikojenkin omaperäisimpiä. Kuten kirjoittajat kuten Ralph Waldo Emerson, Henry David Thoreau, and Walt Whitman. Nää äijät mul on jo mut Emilyä ei vielä oo. Aika sovinistista.
ellauri078.html on line 78: Dickinsonin äiti, jonka nimi oli myös Emily, oli kylmä uskonnollinen työteliäs perheenemäntä, joka kärsi masennuxista. Sen suhde tyttäreen oli etäinen. Myöhemmin Emily kirjoitti kirjeessä että sillä ei koskaan ollut äitiä.
ellauri078.html on line 80: Dickinson´s verse is often associated with common meter, which is defined by alternating lines of eight syllables and six syllables (8686) or Iambic Tetrameter alternating with Iambic Trimeter. This pattern–one of several types of metrical “feet”–is known as an “iamb.” Common meter is often used in sung music, especially hymns (think “Amazing Grace” of "Yellow Roses of Texas").
ellauri078.html on line 89: She effectively secluded herself and poured forth poems with a profligacy bordering on hypographia. If you want a fairly succinct on-line biography of Dickinson, I enjoyed Barnes & Noble’s SparkNotes.
ellauri078.html on line 99: The singing of hymns, by the way, was not always a feature of Christian worship. For dumb anglo-saxons it was the briton Isaac Watts, a nonconformist (lue hihhuli) during the late 17th Century, who wedded the meter of Folk Song and Ballad to scripture. One of the churches that fully adopted Watts’ hymns was the The First Church of Amherst, Massachusetts, where Dickinson from girlhood on, worshiped.
ellauri078.html on line 101: One more variation on ballad meter would be fourteeners. Fourteeners essentially combine the Iambic Tetrameter and Trimeter alternation into one line. Examples of the form can be found as far back as George Gascoigne – a 16th Century English Poet who preceded Shakespeare. The Yellow Rose of Texas would be an example (and is a tune to which many of Dickinson’s poems can be sung). Wallu varmaan luki tän saman plokisivun ja kuunteli Melvis Pressulan whitey versiota.
ellauri078.html on line 112: By Emily Dickinson
ellauri078.html on line 135: Emily Elizabeth Dickinson was born in Amherst, Massachusetts, on December 10, 1830 to Edward and Emily (Norcross) Dickinson. At the time of her birth, Emily’s father was an ambitious young lawyer. Educated at Amherst and Yale, he returned to his hometown and joined the ailing law practice of his father, Samuel Fowler Dickinson. Edward also joined his father in the family home, the Homestead, built by Samuel Dickinson in 1813. Active in the Whig Party, Edward Dickinson was elected to the Massachusetts State Legislature (1837-1839) and the Massachusetts State Senate (1842-1843).
ellauri078.html on line 139: By the time of Emily’s early childhood, there were three children in the household. Her brother, William Austin Dickinson, had preceded her by a year and a half. Her sister, Lavinia Norcross Dickinson, was born in 1833. All three children attended the one-room primary school in Amherst and then moved on to Amherst Academy, the school out of which Amherst College had grown. The brother and sisters’ education was soon divided. Austin was sent to Williston Seminary in 1842; Emily and Vinnie continued at Amherst Academy.
ellauri078.html on line 141: By Emily Dickinson’s own account, she delighted in all aspects of the school—the curriculum, the teachers, the students. The school prided itself on its connection with Amherst College, offering students regular attendance at college lectures in all the principal subjects— astronomy, botany, chemistry, geology, mathematics, natural history, natural philosophy, and zoology. As this list suggests, the curriculum reflected the 19th-century emphasis on science. That emphasis reappeared in Dickinson’s poems and letters through her fascination with naming, her skilled observation and cultivation of flowers, her carefully wrought descriptions of plants, and her interest in “chemic force.” Those interests, however, rarely celebrated science in the same spirit as the teachers advocated.
ellauri078.html on line 143: In an early poem, she chastised science for its prying interests. Its system interfered with the observer’s preferences; its study took the life out of living things. In “‘Arcturus’ is his other name” she writes, “I pull a flower from the woods - / A monster with a glass / Computes the stamens in a breath - / And has her in a ‘class!’” At the same time, Dickinson’s study of botany was clearly a source of delight. She encouraged her friend Abiah Root to join her in a school assignment: “Have you made an herbarium yet? I hope you will, if you have not, it would be such a treasure to you.” She herself took that assignment seriously, keeping the herbarium generated by her botany textbook for the rest of her life.
ellauri078.html on line 147: Dickinson found the conventional religious wisdom the least compelling part of these arguments. From what she read and what she heard at Amherst Academy, scientific observation proved its excellence in powerful description. The writer who could say what he saw was invariably the writer who opened the greatest meaning to his readers. While this definition fit well with the science practiced by natural historians such as Hitchcock and Lincoln, it also articulates the poetic theory then being formed by a writer with whom Dickinson’s name was often later linked. In 1838 Emerson told his Harvard audience, “Always the seer is a sayer.”
ellauri078.html on line 149: At the academy she developed a group of close friends within and against whom she defined her self and its written expression. Among these were Abiah Root, Abby Wood, and Emily Fowler. Other girls from Amherst were among her friends—particularly Jane Humphrey, who had lived with the Dickinsons while attending Amherst Academy.
ellauri078.html on line 151: Dickinson left the academy at the age of 15 in order to pursue a higher, and for women, final, level of education. In the fall of 1847 Dickinson entered Mount Holyoke Female Seminary. Under the guidance of Mary Lyon, the school was known for its religious predilection. Part and parcel of the curriculum were weekly sessions with Lyon in which religious questions were examined and the state of the students’ faith assessed. The young women were divided into three categories: those who were “established Christians,” those who “expressed hope,” and those who were “without hope.” Much has been made of Emily’s place in this latter category and of the widely circulated story that she was the only member of that group. Years later fellow student Clara Newman Turner remembered the moment when Mary Lyon “asked all those who wanted to be Christians to rise.” Emily remained seated. No one else did. Turner reports Emily’s comment to her: “‘They thought it queer I didn’t rise’—adding with a twinkle in her eye, ‘I thought a lie would be queerer.’“
ellauri078.html on line 155: Upon their return, unmarried daughters were indeed expected to demonstrate their dutiful nature by setting aside their own interests in order to meet the needs of the home. For Dickinson the change was hardly welcome. Her letters from the early 1850s register dislike of domestic work and frustration with the time constraints created by the work that was never done. “God keep me from what they call households,” she exclaimed in a letter to Root in 1850.
ellauri078.html on line 157: Particularly annoying were the number of calls expected of the women in the Homestead. Edward Dickinson’s prominence meant a tacit support within the private sphere. The daily rounds of receiving and paying visits were deemed essential to social standing. Not only were visitors to the college welcome at all times in the home, but also members of the Whig Party or the legislators with whom Edward Dickinson worked. Emily Norcross Dickinson’s retreat into poor health in the 1850s may well be understood as one response to such a routine.
ellauri078.html on line 159: For Dickinson, the pace of such visits was mind-numbing, and she began limiting the number of visits she made or received. She baked bread and tended the garden, but she would neither dust nor visit.
ellauri078.html on line 234: Halin äiti teki McGillissä kandityön Emily Dickinsonin välimerkkien käytöstä.
ellauri078.html on line 235: Wallun äiti kävi Mt Holyokea kuten Emily Dickinson. Sen hukin aihetta ei löytymyt kuolinilmoituxesta eikä Holyoken sivuilta. Se ei ollut Holyoken kuuluisa alumni. Se kuoli rakkaittensa ympäröimänä. Lähti Wallun seuraxi. Wallun naisviha narsismi ja lievä psykopatia lyö läpi elvixenmunanpituisesta alaviitteestä 110. Kaikki Emilyn runot ei olleet jenkkivirsimitassa, pussiin oli pujahtanut jokunen trokeinen.
ellauri078.html on line 306: In a letter to Abiah Root, Dickinson once asked, "Does not Eternity appear dreadful to you . . . I often get thinking of it and it seems so dark to me that I almost wish there was no Eternity. To think that we must forever live and never cease to be. It seems as if Death which all so dread because it launches us upon an unknown world would be a relief to so endless a state of existense."
ellauri078.html on line 316: by Emily Dickinson
ellauri079.html on line 126: Tässä vielä mäkitupalaisten aloitusmusiikki, jonka jenkkivanhuxet osaa ulkoa. Se on balladi, siis kaiketikin 14-tavuinen kuten Emily Dickinsonin runot. Voikohan niitä laulaa myös Jed Klampetin musiikkiin? P.S. Älä kazo Hillbillyn jaxoja youtubesta, ellet tahdo itkeä etkä heittää ryynejä.
ellauri079.html on line 147: For this reason, there have been occasional ad hoc movements to rename the town. Suggested new names have included "Emily", after Emily Dickinson.
ellauri080.html on line 672: Se texasjärbä oli kuin hybridi Dick Cavettista ja Truman Capotesta. No hizi nehän on kuin 2 marjaa muutenkin!
ellauri080.html on line 675: DickCavettApr10.jpg/250px-DickCavettApr10.jpg" height="200px" />
ellauri082.html on line 250: Epäilemättä Robert ja Emily Dickinson runoilevat kuolemasta, KILL! KILL! on FUCK! FUCK! in ohella keskeisin lyyrisistä aiheista. Tai mixei eeppisistäkin, mutta niissä on sentään aika lailla myös tota EAT! EAT! tematiikkaa. Netissä on runsaasti esimerkkiesseitä neuvottomille amerikkalaisille lukiolaisille joiden usein käsketään vertailla näitä runoja. Esim tällänen:
ellauri082.html on line 252: Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.) Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.
ellauri082.html on line 254: Emily Dickinsonin Dickinson">Kun en jarruttanut kuolemalle
ellauri082.html on line 264: Kuolema voi olla helpotus kun se tappaa elämisen tuskan. Kuolema voi myös vapauttaa meidän sielun orjuuden. Frostin runossa, puhuja voi fantisoida kuoliaaxi jäätymisestä ja rauhallisesta seppukusta. Frost (osuva nimi, Kuura näät) kirjoittaa, "Jäädä tähän misseio taloja / Mezikön ja järven jään välimaille / Vuoden pimeimpänä iltana." Dickinsonin runossa heti alkaa päälle se sanoo "Kun en pysäyttänyt kuolemalle, se ystävällisesti pysähtyi mun kohdalle." (Enempää ei päässyt lukemaan kirjautumatta, mutta eiköhän tää jo ollut tässä.)
ellauri082.html on line 288: Em's poem was published posthumously in 1890 in Poems: Series 1, a collection of Dickinson's poems assembled and edited by her friends. Critics attribute the lack of fear in her tone as her acceptance of death as "a natural part of the endless cycle of nature," due to the certainty in her belief in Christ. (Silly, if death is a natural part of the endless cycle of nature who needs Christ meddling into it? Christ was no endless cycle guy but like Tom Hanks in "News of the world" a guy who points with his hand straight ahead, in a rigidly raising logistic line toward the abyss.)
ellauri082.html on line 290: Size että Dickinson on 1800-luvun nainen ja Frost 1900-luvun mies on syytä pitää mielessä. Em ei tykännyt jumalisesta tylystä äidistä eikä pölyjen pyyhkimisestä. Se oli öykkärimäisen poliitikkoisän ja väpelön veljen suosikki ja bylsi jälkimmäisen vaimoa. Bob oli isätön ja kiinni swedenborgilaisesti darraavassa äidissä joka oli isän kopean itärannikon maajussisuvun armoilla. Kumpikin suhtautui yläkerran porukoihin ymmärrettävästi epäillen mutta ehkä toiveikkaasti. Sixkai ne jatkuvasti niitä mätystää. Lea kävi kirkon tilaisuuxissa kalkkiviivoilla, sanoi että siitä voi olla jotain hyötyä.
ellauri082.html on line 432: d) Spotted Dick on suosittu jälkiruoka Britanniassa. Se on höyrytetty vanukas, joka valmistetaan ihrasta ja kuivatuista hedelmistä ja joka yleensä tarjoillaan maitokiisselin kanssa.
ellauri083.html on line 67: Molemmat vanhemmat tunsivat vahvasti että kiinalaiset oli melkein niiden veroisia (eivätkä käyttäneet sanaa 'pakana' kuin kotioloissa), ja Helmi kasvoi kaxikielisessä kodissa: äiti opetti englantia yläkerrassa ja vinosilmä palvelijat ja niiden lapset paikallista murretta. Klassillista kiinaa opetti kotiopettaja Mr. Kung (Fu? Tse?). Se luki ahnaasti, erityisesti isän kiusaxi Charles Dickensin kirjoja, jotka se sen koommin väitti lukeneensa kaikki kerran vuodessa loppuikänsä. (Mikähän kirjailija lie vaikuttanut Helmiin eniten? Kung? Fu? Tse?)
ellauri083.html on line 73: 1920-1933 ne leikki kotia Nankingin yliopiston kampuksella, missä ne kummatkin opetti. Helmi opetti englannin kirjallisuutta (enimmäxeen Dickensia, no ei vaitiskaan) pienessä kirkon ajamassa Nankingin yliopistossa, Ginling Opistossa ja Kansallisessa Keskeisessä yliopistossa. 1920 Taalat saivat tyttären, Carolin, jolla oli fenyyliketonuria. Se on kehitysvammaisuutta aiheuttava perinnöllinen sairaus. Helmin äiti kuoli ja mikä pahempaa sen isä muutti niille asumaan. 1924 ne lähti kiinasta kun luuserilla oli välivuosi, ja Helmi suoritti maisterin Cornellin yliopistossa. 1925 Taalat adoptoivat jonkun terveen Janicen ja palasivat kiinaan syxyllä.
ellauri083.html on line 207: Tekijä: Dickens Charles">Charles Dickens
ellauri083.html on line 217: Madame Thérèse Defarge is a fictional character in the 1859 novel A Tale of Two Cities by Charles Dickens. She is a ringleader of the tricoteuses, a tireless worker for the French Revolution, and the wife of Ernest Defarge.
ellauri083.html on line 219: Madame Thérèse Defarge is perhaps the principal revolutionary villain in Charles Dickens's 1959 novel A Tale of Two Cities; she knits into her needlework the names of the royalists and aristocrats who must be condemned to the guillotine to make way for the new republic. Sen virkasisar Lohtu kutoi silkkiä vastapuolella barrikaadia ja sai porttikiellon kommunistikiinasta.
ellauri083.html on line 221: Some historians have suggested that Dickens based Defarge on Anne-Josèphe Théroigne de Mericourt, a revolutionary who played a key role in street demonstrations.
ellauri083.html on line 378: “What astounds me,” said Ziering in an interview, is that for the past nearly three decades, people assume that this has been a matter of “he said, she said”—meaning Allen’s word versus Farrow’s. But after Ziering and codirector Kirby Dick began their research, they realized, “Actually, it’s been a ‘he said, he said’ situation. Mia didn’t even speak until the Vanity Fair interview [in 2013]. Never. She is such a private person. That’s really important to know. And she was sort of blindsided by all these events that happened to her. And kept trying to navigate the best that she could just to protect her children and family.”
ellauri092.html on line 86: When his wife Emma suffered bad asthma the doctor suggested a boat trip so Moody decided to take her to dry and airy Britain. In February 1867 they set sail for Britain for the first time. Altogether they had a thoroughly inspiring time. They visited Spurgeon’s Metropolitan Tabernacle which had a congregation of 5,000. He sat amongst the Plymouth Brethren and heard their most fervent preachers as well as preaching for them. He could preach as fervently as any tommy, if not more. He was also invited to speak at some meetings in London where his warmth won everyone’s affection while his wife coughed in the smog. He also visited Bristol to see George Muller’s work where 1,500 orphan children were provided for financially without requests for money. (The trick is familiar from Dickens' Oliver Twist.) Moody was very impressed with what Cod could accomplish going through this meek godly man of prayer. They managed to include Dublin and France in the trip then in June they returned to America.
ellauri093.html on line 621:

Hilja ja Dick Dolmen
ellauri093.html on line 625: Hiljasta tuli "Israels Hoffnungin" ja Bethelin johtajan henkilökohtainen hyvä ystävä. Dick Dolmen saxansi Hiljan paskannuxia ja Hilja suomensi Dickin saxalaisia. Se oli win-win tilanne.
ellauri093.html on line 631: Kirkossa oli kolea mutta herralla oli lämpövoima tallella. Dickillä oli sitäpaizi jumalattoman voimakas ase. Hän pyysi antautumaan kokonaan Voiman ohjattavaxi.
ellauri093.html on line 633: Sillä oli yhtä rikas taivaallinen isä kuin Mottilla. Helluntaijuhlat Dickin kaa vaiko taas vain aidan taa Imin kanssa tylsille Haydn-juhlille? Hmmnojaa, tiedän parempaa. Vaan minkäs teet, käske herra palvelijasi kuulee. Siis Haydn-juhlille.
ellauri093.html on line 635: Dick oli pieni ja paxu ja sillä oli "tavallinen" naama. Ei hän ole mikään liturgi, ajattelin - näyttämättä pettymystäni. Hänen noustuansa saarnatuoliin ensi vaikutelma oli sama kuin korinttolaisilla Paavalin könytessä saippualaatikolle: hänen kirjeensä ovat mahtavat, mutta hänen ruumiillinen esiintymisensä on heikkoa ja hänen puheensa mitätöntä. Puhe oli hljaista, vähän kangertelevaa, sisällys hyvin simppeliä. Paavali vastasi korinttolaisten kritiikkiin: Puheeni ja saarnani ei ole kiehtovia viisauden sanoja, vaan hengen haban pullistelua. Dick käytti yhtä lapsellisia vertauxia kuin Jeppe ize. Dickin kirja "Jumalan virta päällä" on ehkä monelle tuttu suomennoxestani. Eikö? Sitä on vielä saatavissa minulta tai Dickiltä.
ellauri093.html on line 637: Esim tällänen skezi: vanhus keitti kattilassa perunankuoria. Eikö rikas poika Intiasta lähetä mitään apua? No kirjeitä tulee joissa on näitä sinisiä kuvapapereita, mutta en minä niistä mitään ymmärrä. Näyttäkäähän minulle? (Wau! seteleitä!) Joo mummu eihän näillä ole mitään arvoa, paras että käyn heittämässä ne tuonne pihalle. (Menee.) Vanha leski ei ollut tietoinen rikkaudestansa ja tyytyi perunankuoriin! Näin on meidänkin elamassamme! Sana on kuin seteleitä ja silti syömme mieluummin viihdetuotannon perunankuoria! (No harva meistä osaa vaihtaa sanaa seteleixi, se kysyy Mottin ja Dickin tapaisia meklareita.)
ellauri093.html on line 641: Isä Dick kertoo ruokapöydässä toisen tarinan: Tyttäreltä meni esiliinan nauhat solmuun, isä käski "sormet pois! minä hoidan tämän!" Näin on meidänkin elamassamme: Kun pastori auttaa napeissa ja nauhoissa, sormet pois! hän hoitaa tämän. Digitos e vagina. Emme saa hätäillä ja ize sotkea mukana, häiriten hänen aikomuxiaan. Meidän pitää luottaa häneen.
ellauri093.html on line 643: Voi oisipa ollut ihanaa kelliä Dickin sängyssä, mutta yxinään siinä oli kovin koleaa. Ollapa nyt pirtin peräkammarissa. Olisin mielelläni kertonut Dickille niitä samoja polttavia kysymyxiä joista olisin puhunut Mottille ja Nicolaylle, mutta en saanut tilaisuutta, rva Dolmen vahti meitä kuin haukka kananpoikia. Se oli hyyvin erilainen kuin miehensä.
ellauri093.html on line 647: Myöhemmin kun Ilmo oli näyttämässä mihin kohtaan isä Ilmari hukkui Kiiskilässä, Hilja tapaa Dickin Joensuun junassa. Siellä oli joku NNKY:n kokous näät. Oli ihmeellistä tavata näin kahteen pekkaan, ilman Ilmoa ja Heleneä. Oli hauska seurustella edes suullisesti. Pari pääsi öizemään samaan yömajaan, mikä ilahdutti molempia. "Olet silmissäni kalllisarvoinen ja minä rakastan sinua", lauloi Dick halleluujaa kuin Shrek korvavahakynttilänsä ääressä. Painuimme kiitoxen ja rukouxen päälle pehkuihin, sydämet täynnä suuria odotuxia.
ellauri093.html on line 649: Tapahtui niin paljon. Dick oli yöt päivät valjaissa. Jotakin täytyi tapahtua. Ja tapahtuikin... (Viulunvingutusta, Haydnia) - No näistä asioista voitte lukea ize Dickin muistelmien luvuista "In der Stiftshütte", "Vaters Verheizung", "Kraft fur den Tag", "Weg zum Sieg", ym. ym.
ellauri093.html on line 652: Uudestaan totesin saman kuin Bethel-kirkossa: ei pastori Dolmen ollut tyhjän puhuja, vaan toimen mies. Hän ei kalastanut saalista vain izellensä, vaan antoi toisellekin aika vonkaleita. Dickin huulet hymysivät herkästi ja lempeä kaze lepäsi mun yllä ikäänkuin kehoittaen: painakaamme nyt oikein mielixemme! Lyhyinä lepohetkinä kohotimme huokauxia laipioon. Myöhemmin selvisi missä on tämmöissen hyvän yhteispelin syvin salaisuus. Hän ei antautunut hommiin kokeilematta ensin kahdenkesken avustajan hameen alta (aivan niinkuin kerroin Mottin tehneen).
ellauri093.html on line 654: Sielunhoito järjestettiin kimppakivan muodossa. Vuohet ja lampaat paritettiin keskenään ja pantiin parit yhteen leikkimään kahden hengen piilosta jossa kukaan ei ole "se". Tuntui kuin kaikkialta olisi kuulunut: tuku tuku lampaitani, pikko pikko pikkojani, mää eiku mää, let me sit on it, no let me sit on it, ok let's both sit on it. This I gotta see! (Dick) Mun pari oli maitokaupan myyjåtär joka oli raskaan synnin pauloissa. Herran sormi auttoi, en uskalla sanoa enempää.
ellauri093.html on line 656: Palattuamme illalla asuntoomme Dick - siis past. Dolmen pyysi mua taas erilleen. Dick kulta, päätä särkee, aloitin jo sanoa, mutta ei, se halusi vaan lukea eräitä sivuja vaimonsa vastasaapuneesta kirjeestä. Huohhelihuoh. No anna tulla, sanoin yhtä innostuneesti kuin Seija el Laurin tullessa lukemaan taas jotain uutta paasausta.
ellauri093.html on line 660: Ei se voinut olla aito Kristus, Dolmen sanoi, eihän Krisse enää ole ristillä! Nyt kohu käy koko laitoxessa, kaikki hyrrää aivan kuumina. Mun on nyt lähdettävä kotio laittamaan pojat kuriin. Vai jäisinkö sittenkin? Oishan meillä vielä se kiva Kolin retki edessä, exje? Hilja loi Dickiin paljonpuhuvia kazeita - ja hän lähti kanssamme Kolille. Pari jutkupoikaa sinne tai tänne, niitä tulee riittävästi lisää sieltä mistä nämäkin.
ellauri093.html on line 662: Ja kannatti jäädä, sillä sillä reisulla mä vihdoin koin sen mistä olin kaiken aikaa haaveillut: henkilökohtaisen herätyxen, joka kuulemma tuntuu ihan samalta kuin orgasmi. Ehkä se olikin se, who knows, ihanaa se oli joka tapauxessa. Tää tuli kun Dick oli koko ajan puhunut täydestä antautumisesta jollekin herralle. Mulla ei ole oikeutta määrätä ajastani, ystävistäni, ei mistään, olen ton herran oma kaikkineni. Taiteilijakin saa herralta. Emme voi ottaa mitä emme saa. Ei väkisin, vaan väsyttämällä. Tuona hetkenä vapauttava riemu valahti ylizeni. Tai jotakin valahti ainakin. Mutta mun ei tarvinnut edes huolehtia alapesusta, Dick piti huolen kaikesta. Tästä tilaisuudesta lähdimme suoraan kirkkoon, ehtoollispöytään. Aika nälkä ehti tullakin. Mahtava hauki sai pastorimme hämmästyxesetä huudahtamaan: me tyydymme voileipiin, te loihditte esiin tällästäkin!
ellauri093.html on line 664: Mutta nyt vakavampiin teemoihin. Yxi papinleski, joka nuorena oli kadottanut miehensä ja jäänyt orpojansa yxin huoltamaan kysyi: Mixi mixi? Virkamatkalla mieheni hevonen vauhkoontui ja heitti hänet rattailta. Mixi ei herra varjellut, jos hän on kaikkivoipa? Onko hän yxinkertaisesti ilkeä? Dolmen selitti kaiken hyvin päin: ajattele asiaa myös vähän meidän kannaltamme, siis miehen kannalta. Sehän pääsi pälkähästä tosi vähällä, saved by the gong. Mut mut jatkaa leski, jos tuonpuoleisessa on niin kivaa, mixei herra hyvä voinut ottaa meitä samaan hevoskyytiin? Mix se jätti meidät tänne kitumaan? No kaskun, Dick mietti, koska se haluu opettaa täällä meille jotakin. Hemmetti sanoo leski, se on ize tehnyt meidät, ja se on kaikkivoipa ja kaikkiviisas, miten se on voinut tunaroida näin? Mäkin olisin osannut tehdä paremman maailman, vaikkoon vain nainen. Tai hei, mix vaivautua ylipäänsä ollenkaan? Mixei se vaan jäänyt kellettelemään sinne singulariteettiin askartelemaan sitä kiveä mitä se ei jaxa heittää. Koko homma tuntuu aika joutavalta. Noh, kaskun, sanoo Dick ja sitten pruit pruit, läiskis läiskis, se päästää savusumun ja uikkii hiljaa Hiljan kansssa ruikkimaan. Tutkimattomat ovat herran tiehyet.
ellauri093.html on line 666: Kolilla kävi kuten Moldella: herra oli sumupilvessä eikä suvainnut näyttäytyä. Mutta Dick jaxoi vielä kerran, ja kaikki taputtivat. Hilja tulkkasi ja pisti väliin omiaan. Kyllä nämä yxinkertaiset ihmiset olivat kiitollisia. Harvoin heillä oli mitään tällaisia tilaisuuxia, missä hampurilainen matkasaarnaaja puhuu käsittämättömiä jostain Napoleonista. Nuoret jaxoivat vielä kerran koittaa huipulle, Hilja meni Dickin kanssa pötkölleen. Aina tuntuu tälläisistä kokouxista lähtiessä kuin kirkastusvuorelta palattaisiin murheen laaxoon. Pelottaa osanko säilyttää mitä olen saanut? Jos puristaisin polvet oikeen kovaa yhteen? Pysyisikö sisällä? Jaxanko toteuttaa arkielämässä mihin olen kuzuttu? Jaxanko taas Ilmoa ja sen väsyttäviä pentuja?
ellauri093.html on line 668: Opettajiin olen ollut kiintynyt lapsuudesta asti. Past. Dolmenista tuli mulle enemmän kuin kristiveli, enemmänkin kristikundikaveri. Olimme kahdenkesken. Liikutuxen vallassa pyysin: anna mulle siunaus! Mä polvistuin, ja hän (krhm) antoi siunauxen. Veljeni kertoo että pakanamaassa kastettu neekeri aivan erityisellä rakkaudella kiintyy kastelijaansa. Enhän minä pakana ollut eikä Dick mua ihan uppokastellut, mutta sinä hetkenä hän kyllä hyvin läheisesti liittyi minuun. Mutta Mott oli sittenkin mun elämäni miehistä paras, sen messiin mä olisin kyllä lähtenyt jos se olis pyytänyt. Muttei pyytänyt. Dick Dolmenin en milloinkaan. Ei sekään kyllä pyytänyt.
ellauri093.html on line 670: Kaikkien näiden paiaanien ja dityrambien jälkeen Hiljan enempi matter-of fact jaaritus kääntäjistä ja niiden palkkioista tuntuu lähes virkistävältä. Hilja oli ikuisesti kiitollinen isälleen joka ei antanut sen puhua ennen 10 vuoden ikään mitään muuta kieltä kuin suomea. Samasta syystä mä olen äidilleni yhtä epäkiitollinen. Tästä oli runoilijaveljen kanssa äsken puhetta. On hyvää lääkettä koittaa kirjoittaa myös vierailla kielillä. Kielten sekaannus ei huononna mitään niistä, päinvastoin tekee niistä kaikista vähän monipuolisempia. Niuho Ilmo olis voinut kääntää Hiljan sepustuxia, mutta parin yrityxen jälkeen se sai tarpeexeen. Dick käänsi Hiljan novellin "Naismainen nuorukainen" teoxesta "Siementä ristin luo". Se meni aivan päin persettä. Käännös vilisi virheitä ja kankeuxia. Dickiltä ei voi muuta odottaa. Dickistä novelli oli reizend.
ellauri093.html on line 672: Sodan aikana Dickin porukat on kotiarestissa ei sentään konzentrationslagerilla keskittymässä tärkeimpään. Dolman todisti: Herra on mun poimeneni, ei multa mitään puutu (tää lukee englannixi Rauhixen portaikossakin). Onko se totta? Eikö pikemminkin meiltä puutu jotakin, puutu aika vitun paljon? Ei herra riitti jo, kiitos ei enempää. Sinun tiesi ei ole minun teitäni, ja sun pöytä on kyllä katettu yhdelle vaikka viholliset ympäröivät meitä, ja pimeässä laaxossa vizasi ja sauvasi mätkivät meikäläisiä. Sun seurassa mulla on ihan tarpeexi, en ensinnä ezi kallista äitiäni, en herttaista Willyä, en kovaan aukioon törmännyttä Ilmoa, vaan vaan sinua, vapamieheni, joka mulle helvetinkin taivaaxi teet...
ellauri093.html on line 674: Dick tuli taas käymään 10v kuluttua ja haisi ihan samalta. Se majoitettiin lähetystaloon, missä lähetysjohtaja Tarkkanen puolisoineen otti hänet hoiviinsa, mutta kyllä Hiljakin noina päivinä asusti siellä enemmän kuin kotona. Se oli nyt jo yli 60-vuotias, niin että ei se ihan niin pitkään enää jaxanut. Puheittenväliset vapaa-ajat kului kuzuilla. Vuoria voi kiertää tai nävertää tunnelin, tai lentää ylize, mutta paras on sentään Muhammedin ratkaisu kun vuori lähtee ize liikkeelle.
ellauri093.html on line 675: Schwierigkeit ist Herrlichkeit, kurjuuxien keximisessä herra näyttää voimansa. Hilja oli onnellinen 2x, kun se sai Dickin omaan kotiinsa. Ilmokaan ei ollut vielä osunut kovaan aukioon. Tietysti olin valmistanut juhla-aterian Ilmon lapsista - eiku siis, jostain lehmästä. Dick piti siitä, taisi muistaa sen myöhemminkin nimeltä, ja jonkun lapsistakin kai. Se oli Muurikki, tai ehkä Heluna, pitäisi tarkistaa Dickiltä. Se lehmä siis. Lasten nimet on mulla lompakossa ylhäällä. Tällä kertaa ei jokapaikanhöylä Helene ollut mukana. Dick ei osannut ize edes kapsekkiä pakata, vaatteet pursusivat joka raosta. Lähetysjohtajalle jäi sekin urakka. Ja kazo ihme tapahtui: kansi meni kii! Dick kiitteli silmät loistavina. Arvattavasti hän ehti juoda kahvinsa toisten pakatessa. Dank Gott! Wie hat er seine Leute so lieb? Onnexi Dolman oli huumorintajunen. Omia tavaroita ei ole helppo löytää toisten pakkaamasta laukusta.
ellauri093.html on line 683: Iltapuolella oli past. Dolmen ize meitä vastassa, sydämellisenä ja säteilevänä. Dolmenin vaimo oli liesussa, joten Dick oli ottanut mukaansa juutalaiskristityn sihteerikkönsä, neiti Regina Lehden, ja muutamia juutalaisia poikia työntökärryineen. Muut lapset olikin jo syöty paizi nuorinta, joka oli laiha mutta sitkeä. Iltatarjoilun jälkeen kokoonnuttiin iltahartauteen. Puoli vuorokautta se kesti, mutta siihen mahtui paljon. Ensin veisattiin virsi kullekin; sitten luettin sekä vanha että uusi testamentti vuorotellen värsy kerrallaan. Sen jälkeen past. Dolmen muutamin :) vaikuttavin lausein selitti mistä teoxissa oikein oli kysymys, keskittyen ydinkohtiin, kyselikin hiukan knoppeja ja viivoitutti jakeita, joita erityisesti toivoi painettavaxi mieleen.
ellauri093.html on line 695: Mutta läheisimmäxi muodostui kuitenkin Dickin nuori kiihkeä blondi poika Hannu-Verneri. Nähtyäni hänen housunsa suuren pullotuxen olin varma että tämä nuorekkaan riehakas ja kokematon, samalla ilmeisen rikaslahjainen poika saattoi kehittyä erikoisexi jumalan aseexi, kunhan ei laukeaisi liian herkästi. En muista enää mikä johti siihen että tämä 18 vee komistus avasi housunsa minulle.
ellauri093.html on line 705: Se tapahtui eräänä sunnuntaina. Dick oli valinnut textixi Lasst uns hinüberziehen. Lasst uns, toi uns on ihanin sana. Suomessa sitä vastaa omistusliite. Sillä on anagrammi nus. Jeesus tule, ota meidät ja omista, olemme yxineuvoisia vaikka kaxikotisia, emme pärjää omine neuvoinemme. Ja sit toi über, tai oikeastaan kaikki noi saxan prepositiot: an auf hinter in usw. Adrianmerellä kalastajien puolisot ei näy mutta ääni kantautuu. Hiljaa pitää puuhata. Meillekin tarjoutuu vielä "toinen säkeistö" yljän kaa tuolla ylhäällä. Täysi turva jeesuxen kanssa. Ilman Ilmon tylsää selibaattia.
ellauri093.html on line 716: Globoskoopit ja megaskoopit olivat niin uudenaikaisia että Dick ei ollut ennen nähnyt moisia.
ellauri093.html on line 721: Sigfrid Tarkkasella oli aamulla vielä kuumetta ja rovastilla päänsärkyä. Dick lohdutteli pyhästä sanasta löytämällään ennakkotapauxella: Jeesus oli parantanut Pietarin anopin kuumeesta niin että se vielä samana iltana oli pystynyt palvelemaan vieraita (Luuk 4:38-40). Me kaikki ajattelimme Sigrid Tarkkasta. Kun hätä on suurin on apu lähinnä. Mitähän jeesus aikoi? Mitä hän oli tekevä? Ostimme Dickille yhteisesti megaskoopin ikäänkuin kannustuxena.
ellauri093.html on line 727: Hilja lähtee Helenen kanssa ostelemaan viittä leipää ja kahta kalaa. Helene valittaa että hyvää apua ei saa, eikä Dick ja sen jutkusihteerikkö anna käyttää poikia. Veti on vettä sakeampaa tuumii Hilja. Se ei ole rasismia, se on näitä heimomeemejä.
ellauri093.html on line 728: Eihän kukaan pakota täällä olemaan. Jos ei niitä kurita talo täyttyy vetelistä laiskureista jotka söisivät ja joisivat ehtoollisviinejä ja palkaxi kuuntelisivat Dickiä. Ah rakas ystävä siihen kyllä tarvitaan kärsivällisyyttä ja melunsietokykyä. Rakas kelpo Helene kuinka hyvin häntä ymmärrän! Schwierigkeiten sind Herrlichkeiten!
ellauri093.html on line 750: Hyvä esimerkki huonosta uskosta on Dickin Hiljalle kertoma "Geschichte", joka "jännittävyydessään oli salapoliisitarinan veroinen": Nuori tanskalainen papintytär oli lähetetty Helene rouvan johdolla oppimaan suurtalousemännän taitoja Helenen Fine tyttären kanssa. Hän menestyi hyvin taloustoimissa kunnes eräänä yönä oli kadonnut, samoinkuin muuan juutalaisista luopiopojista. Nuoret olivat rakastuneet toisiinsa ja yhdessä karanneet. Minne ei kukaan tietänyt. Sähkötettiin tytön isälle (ja juutalaispojan äidille? Denkste!) ja Dolmen matkusti suoraa päätä Lontooseen, jonne jäljet näyttivät johtavan. Monien seikkailujen jälkeen heidät tavoitettiin juuri kun he aikoivat astua Egyptiin lähtevään laivaan. Jälleen kerran Dick Dolmen oli kexeliäs ja uskomattoman kestävä käytännöllisissä rakkauden toimissa (vrt. yllä); sitäpaizi tällä kertaa jumalakin nosti perseensä pilveltä ja vaivautui osoittamaan pelastavan ihmevoimansa. Helene puolestaan oli aivan ymmällään. Hän oli ollut erinomaisen tyytyväinen nuoreen tanskalaistyttöön, asetti sen esikuvaxi Fine tyttärellensä - eikä vähintäkään aavistanut, mitä hameen alla oli liikkunut. Täähän on aivan arkipäiväistä herrasväen reviirinvalvontaa, ei tässä ole jumalalla mitään osuutta. Tai paremminkin: tähänhän se vanhurskaus ja laupeus lopultakin jämähtää, tätähän se on loppupeleissä.
ellauri093.html on line 861: Noniin. Vuonna 1930 Dickin porukoilla oli auto, varmaan Hanomag-merkkinen. Fräulein Scheftel tuli lisävarusteena kuljettajan mukana. Se oli yhtä ketterä ja kurvikas, hiljainen ja halukas kuin ennenkin. George-poika Dolmen oli nyt pastorina pastorin paikalla. Se oli vanttera, keskikokoinen ja kursailematon, mutta ei yhtä säteileväsilmäinen kuin isänsä, mieluummin äiti-Helenen näköä, valitettavasti. Morsian Ruth tuli Georgelle kuin lähetettynä kun Hanomag oli tehnyt tenän syrjämaantiellä. Ruthin vanhemmilla oli kotikartano ja se näytti hyvnnäköisenä mainiolta kaupalta. Siis molemmat. Veli Gerrit oli valmis lääkäri eikä sen vaimo Lea ollut oikein Dolmenien mieleinen, supsutti Fräulein Scheftel. Mutta en halunnut kuunnella sivupuheita. Jumalan kuudestilaukeavasta käsiaseesta, Hans-Werneristä oli kuin olikin tullut teologi! Toivon hartaasti, ettei hänen kauneudenkaipuunsa jää tyydyttämättä. Hans-Wernerin kuzumanimi oli nyt Albert, nahka-Albertixi sanottiin.
ellauri093.html on line 863: Eikä siinä kaikki! Ympäri käydään, yhteen tullaan! Päivi Lipponen, Dick ja minä tavattiin vielä kerran kesällä '33 Karjalan kannaxella Vammelsuun parantolassa. Täysihoitolassa piti sanoa. Päivi oli jättänyt Pekan ja lähtenyt Intiaan Ghoomin kylään lähetystyöhön, Darjeelingin teestään kuuluisan kaupungin liepeillä. Sinne ryntäsi eräs Bill Mann, komea mies, voimakas ja tulisieluinen. Luonnollisestikin hän tutustui Päivi Lipposeen, ja pian nämä 2 löysivät sisäisen kosketuxen. Ulkonaisesti ne olivat kuin Pekka ja Pätkä, mies kookas, neiti pieni ja hento. Sitten norjalaiset missunäärit heittivät ulos nämä hyyryläisensä.
ellauri093.html on line 869: Vapaakirkolliset nuoret olivat kuzuneet Dolmenit maakuntakiertueelle Suomeen. Dickille kelpasivat kaikki kirkot, se ei ollut minkään Augsburgin vaivainen. Hilja läxi Vammelsuuhun ischiastaan hoitamaan (näin pitkälle tässä on jo menty ajassa) ja kuzui Dickin käymään Vammelsuun kuumilla hiekoilla. Oli elokuu ja paras sesonkiaika oli ohize; se oli mennyt Hiljalta sivu suun kun lanko Kaarle sattui kuolemaan epäsopivasti heinäkuussa. Kaarlesta oli aina kaikenlaista harmia.
ellauri093.html on line 871: Dolmenit tulivat linja-autolla, ja kohtaaminen oli riemullinen. Hilja alkoi taas ahdistaa saarnapyynnöillä, Dickiä vitutti, eikö hetkenkään rauhaa tästä hymistelystä? Senpä tautta Wilhokin ympäröi Rauharannan piikkilangalla eikä päästänyt helluntaiystäviä edes portista sisälle. (No Alli Wikman kävi kerran, mutta putosi lahosta laiturista läpitte, kuten lienen jo kertonut. Ja kerran Elmer Korjus, joka perhana ei suostunut muuraamaan keittiön hellasta irronnutta kiveä. Sekin oli lomalla.)
ellauri093.html on line 873: Dickille kävi kuin Jeesuxelle, kun se lähti raskaan työviikon jälkeen Genesaretille apupoikien kanssa soutelemaan, mutta kansa kiersi järven ja tungexi vastarannalla, eikä Jessen auttanut muu kuin palvella niitä alttiisti, unohtaen oman leponsa. Mahtoi vituttaa. Dickin ei auttanut muu kuin seurata Jessen esimerkkiä.
ellauri093.html on line 879: Dick ei innostunut juutalaisten omista seurakunnista. Parempi että sakemannit johtavat. Tai mixei suomalaisetkin, warum nicht. Kyllä sellaisia tulee, mutta vasta jeesuxen toistamiseen tultua. Eli kun lipputangot kukkivat, ne on jo nupulla. Niin uskoivat Dolmenit, mutta Hilja oli epäilevällä kannalla. Silloin mieheni siirtyi niittokoneen ääreen. Eikun soittokoneen. Se veti keskustelun päätteexi schlaagerin "Joudu jo Jeesus" (tai sama saxaxi). Olikohan se tää? Es harrt die Braut so lange schon - kuulostaa Hiljalta. Sinua Kristus odottaa, virsi 11 uudessa virsikirjassa.
ellauri093.html on line 894: Dick halusi saunaan; Hiljalla oli ischias, Helene ei ilennyt, joten saunotus jäi Ilmolle, joka hoiti sen niin huonosti, että Dickille tuli noidannuoli. Dick oli aika pettynyt. Mutta vanhuxiahan alettiin jo olla.
ellauri093.html on line 896: Dickin viimeinen Suomen esiintyminen oli aiheesta "hän pitää pyhiä käsissä". Dick vähän varioi kielikuvaa: olemme sydämellä, käsissä, jalkojen juuressa, joka tapauxessa jossain lähituntumassa. Välillä sen puluja ja välillä karhunpentuja. Nokitaan hellästi, heilutetaan häntiä, se taputtaa meitä päälaelle ja raaputtaa korvan takaata.
ellauri093.html on line 898: Aika paljon taas yhteisrukoilua lähtökiireissä. Siitä Hilja on aina tykännyt. Dolmenit rukoilivat lisää siunausta Hiljan kynälle. Sinä kesänä Hilja kirjoitti "Kadotetun kirjeen". Pitäisikö vilkaista miten hyvin toimi Dickin esirukous?
ellauri093.html on line 900: Vähitellen Dolmenin porukat muuttivat Saxasta Englantiin. Viisas veto, ja ajoissa. Nazi-Saxassa juutalaislähetys ei oikein vetänyt. Kerronko minne ne voi lähettää, virnuili SS-mies. Dolmenista on aika vähän webissä, ei löydy juuri muuta kuin sen jenkeissä julkaistuja simppeleitä kirjoja tabernaakkelista. (Dickin tytär oli mennyt mimmoisiin jenkin kaa.) Lainataan nyt edes esipuhetta (passim):
ellauri093.html on line 915: Helene kuoli slaagiin 1939. Se oli Dickiä 1v nuorempi. Dolmen lähti yxin jenkkeihin eikä päässyt enää koskaan takaisin. Julma kohtalo. - Hei ei sinne päinkään! Se iski uuden hanin alle vielä 82-vuotiaana! Jalo nainen oli toiminut 20v opettajattarena, sitten tyttö-korkeakoulun johtajattarena. Nyt hän oli erään tyttökoulun ylivalvoja. Tosi estrogeeninen. He solmivat avioliiton maaliskuussa 1942. Grace oli syntyisin Kanadasta, 30v nuorempi miestänsä, erinomainen kodinhoitaja... hän on niin hyvä minulle, en ole enää yxin... Niinpä niin, ei ole ihmisen hyvä olla yxin, minäpä teen hänelle kylkiluusta kumppanin. Dolmen ei muistanut mainita Gracen tyttönimeä. Voi olla ettei se muistanut sitä, sen nimimuisti oli surkea.
ellauri093.html on line 921: Vielä vuoden Dick toimahteli, sitten se sai emfyseeman ja muutti New Yorkista Floridaan. Rauhan tultua ne matkustivat Englantiin ja asettuivat Bournemouthiin asumaan. Sieltä käsin se vielä teki kiertueen Kanadaan ja kirjoitteli lohdutuxen sanaa masentuneille sakemanneille, luvaten että heidän keskijakauxinen messiaansa tulee vielä uudelleen. (Nyt 2021 näyttääkin jo aika lupaavalta.) Kesällä 1948 ei se enää jaxanut lentää Amerikkaan. Viimeiseen kirjeeseensä se kyllä liitti ohjeet Jes.40:31, jossa meitä opetetaan lentämään. Herran siivellä yli vaikeuxien. Schwierigkeit ist Herrlichkeit.
ellauri093.html on line 923: Seuraava viesti tuli sitten Gracelta: 89-vuotias Dick oli yllättäen kuzuttu herran luo. 2 pappipoikaa toimittivat siunauxen.
ellauri095.html on line 117: As a poet, Hopkins's father published works including A Philosopher's Stone and Other Poems (1843), Pietas Metrica (1849), and Spicelegium Poeticum, A Gathering of Verses by Manley Hopkins (1892). He reviewed poetry for The Times and wrote one novel. Catherine (Smith) Hopkins was the daughter of a London physician, particularly fond of music and of reading, especially German philosophy, literature and the novels of Dickens. Both parents were deeply religious high-church Anglicans. Catherine's sister, Maria Smith Giberne, taught her nephew Gerard to sketch. The interest was supported by his uncle, Edward Smith, his great-uncle Richard James Lane, a professional artist, and other family members.
ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia ​​runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija.
ellauri095.html on line 524: Manlyn iskän runo Gerard pojasta soittaa Hilja Haahden kelloa. Se tuo mieleen Povisen Karin, Hilja Haahden ja Keazin Jussin yhteisen huolen tieteen uskoa uhkaavasta myrskystä ja Dolmenin Dickin haaxirikkonuhtelun heikkouskoiselle flunssaiselle Sigrid Tarkkaselle. Vähänpä Mänli senior arvasi että juniorista tulisi paavin palvelija ja uranistiohjus. Mistäpä se olisi aavistanut millainen sydämetön kääpiö ja uskonluopio oli sille luvassa.
ellauri095.html on line 548: Tää olis ollut mainiota mazkua Dick Dolmenille! Onpa saattanut lukeakin.
ellauri096.html on line 582: Kenenkä mielikirjailija oli Dickens Gilmoren tytöissä? Ehtikö knoppi jo unohtua? Olixe Tolstoi? Kuka luki kynäilytauoilla David Copperfieldiä? Ball-sack? Dickens oli luotettava kertoja. Ggssa mainitaan yli kolmesataa Roryn lukemaa kirjaa. Niistä on lukemattomia reading listoja netissä. Gilmore Girls Complete Reading List (361 books).
ellauri097.html on line 67: Olipa erikoinen sekametelisoppa mielipiteitä. Helpful Henry saattoi olla sukua Punahousun kaverille suomalaiselle Nelisormi Pete Menckenille, joka sivistyi vain hermostuneen Dick Hillin hullunkurisista kirjannimistä. Klikkiozikot taisi olla tänkin autodidaktin pääasiallinen tietolähde.
ellauri097.html on line 169: Peteäkin tais loppumetreillä alkaa hermostuttaa kuin Dick Hilliä. Vanhat ateistit alkaa usein kulkea vähän selkä kyyryssä, ettei vaan se suuri nuija pilvenlongalta yllättäen sittenkin kalloon kumahda. Ettei Punavyö riisu niiltä nolosti Saapaskukkulalla housuja. Kun se oli saanut slaagin se alkoi puhua itsestään menneen ajan muodoilla. Se keräs talteen joka ikisen lippusen ja lappusen jotta ne säilyis jälkipolville. Sen taivastoivo oli niissä zetteleissä. Mä en kyl toivo mitään näistä paasauxista. Kuhan paasasin ajankuluxi.
ellauri098.html on line 459:
Adele, Aristoteles, Kemal Atatürk, Wernher von Braun, Napoleon Bonaparte, Warren Buffett, Julius Caesar, Jim Carrey, Sean Connery (taas), Simon Cowell, Elisabet I, Falstaff (Shakespeare), Bill Gates, Al Gore, Hermann Göring, Katherine Hepburn, Hannibal, Steve Jobs, Garri Kasparov, Tywin Lannister, Lex Luther (Superman), Angela Merkel, Tricky Dick Nixon, Leia Organa, Nancy Pelosi, Frank D Roosevelt, Carl Sagan, Arnold Schwarzenegger, Peter Sellers, Quentin Tarantino, Margaret Thatcher, Donald Trump, Voldemort, Sigourney Weaver (Alien)

ellauri098.html on line 475:
Ariel (Pieni merenneito), Mahmoud Ahmadinejad (Iran), Julian Assange, Calvin (Lassi), Fidel Castro, Cher, Samuel Clemens (M2), Bill Cosby, Salvador Dali, Jacques Derrida, Charles Dickens, Walt Disney, Eliza Dolittle, Bob Dylan, Umberto Eco, Faramir, Anne Frank, Muammar Gaddafi, Theodor Geisel (Dr.Seuss), Genie (Aladdin), F.J. Haydn, Aldous Huxley, Janis Joplin, Buster Keaton, Naomi Klein, Anais Nin, Ozzy Osbourne, Osho Rajneesh, Sinbad merenkulkija, Bruce Springsteen, Justin Timberlake, Hunter S. Thompson, Orson Welles, Oscar Wilde, Kurt Wonnegut, Alan Watts (guru), Ron Weasley, Willy Wonka

ellauri107.html on line 104: An American Dream is a 1965 novel by American author Norman Mailer. It was published by Dial Press. Mailer wrote it in serialized form for Esquire, consciously attempting to resurrect the methodology used by Charles Dickens and other earlier novelists, with Mailer writing each chapter against monthly deadlines. The book is written in a poetic style heavy with metaphor that creates unique and hypnotising narrative and dialogue. The novel's action takes place over 32 hours in the life of its protagonist Stephen Rojack. Rojack is a decorated war-hero, former congressman, talk-show host, and university professor. He is depicted as the metaphorical embodiment of the American Dream.
ellauri107.html on line 179: The zenith of [Hawthorne and Melville’s] relationship was reached . . . when Moby-Dick was published in middle November of 1851 and was dedicated to Hawthorne [“To Nathaniel Hawthorne: In token of my admiration for his genius”]. Hawthorne’s letter to Melville [at the time], like most of those to his friend, has not been preserved, but Melville’s answer on November 17 . . . speaks of the effect Hawthorne’s letter had upon him, in terms characteristic of his impassioned utterances:
ellauri107.html on line 195: In the following excerpts from Hawthorne's The Blithedale Romance, the Hawthorne-like character, poet and narrator Miles Coverdale, and the Melville-like character, passionate monomaniac Hollingsworth suggest Melville's influence on the novel. The first person narrator, a young man who joins a major enterprise with mostly adventure-seeking motives, certainly calls to mind narrator Ishmael in Melville's Moby-Dick. The dark and brawny Hollingsworth, bearing a physical resemblance to Melville, cares for Coverdale and seeks his partnership, moreover, in an intensity that seems to parallel Melville's evident affection for and desire for intimacy with Hawthorne. The sharp, mysterious break in the relationships between the two authors and the fictional pair constitute yet another likeness.
ellauri107.html on line 216: Let me return briefly to Dr. Kesterson for his observation of the circumstances surrounding the creation of Moby-Dick. He notes . . . (Creation of Moby DICK! A dead giveaway! Tästä on jo ollut puhetta.)
ellauri107.html on line 218: The major occurrence in Melville’s life . . . during the writing of Moby-Dick was the growing friendship with Nathaniel Hawthorne . . . . We are reminded that throughout the fall and winter of 1850, and summer of 1851, Hawthorne and Melville were visiting and writing to each other. . Hawthorne encapsulating their conversation [of August 1, 1851] by writing in his journal: “Melville and I had a talk about time and eternity, things of this world and of the next, and books, and publishers, and all possible and impossible matters, that lasted pretty deep into the night . . . .”
ellauri107.html on line 238: Same sex relationships in the all male environment of Billy Budd’s British as well as Herman Melville’s American ships are understood. As former First Lord of the Admiralty, British Prime Minister Winston Churchill once witheringly quipped, British naval tradition might well be equated with sodomy. Although Billy Budd lacks the “marriage” rites of Moby-Dick’s Ishmael and Queequeg, itcontains endearments for “Handsome Sailor” Billy that leave little doubt as to many of his mates’ ardent feelings toward him. The old Dansker on the British warship originates “Baby Budd,” also shortened to “Baby,” in reference to Billy, “the name by which the foretopman eventually became known aboard ship.” Readers also hear “one Donald” addressing Billy as “Beauty.”
ellauri109.html on line 511: Many literary figures have dreaded the spectre of the biographer. Charles Dickens, Wilkie Collins, Walt Whitman, Henry James, and Sylvia Plath are but a few who put their letters and journals into the fire. Lea poltti päiväkirjansa kommunistien pelossa ja repi lottapuvun matonkuteixi. James admitted to his nephew and literary executor that his singular desire in old age was to “frustrate as utterly as possible the postmortem exploiter.”
ellauri110.html on line 351: Pepys may also have dallied with a leading actress of the Restoration period, Mary Knep. "Mrs Knep was the wife of a Smithfield horsedealer, and the mistress of Pepys"—or at least "she granted him a share of her favours". He called her husband "an ill, melancholy, jealous-looking fellow" and suspected him of abusing his wife. Knep provided Pepys with backstage access and was a conduit for theatrical and social gossip. When they wrote notes to each other, Pepys signed himself "Dapper Dickey", while Knep was "Barbry Allen" (a popular song that was an item in her musical repertory).
ellauri110.html on line 733: Hande diggaa L. Onervan eli Hilja Lehtisen runoja. Hilja eli 90-vuotiaaxi pikku eukkosexi ja lepää nyt Hietaniemessa Leevi Madetojan hännän alla. Yxi Hiljan kokoelmista on nimeltään Jerufalemin fuutari. Hilja oli varmaan lukenut Isak Julinin 1907 julaiseman vihkosen tästä fuutarista. Melvillekin luki saman vihkosen ja pani Moby Dickin tappajaxi Ahasveruxen. Moby oli syönyt munat siltä, siitä katkeruus.
ellauri117.html on line 415: Zeldan terveys alkoi horjua: hänellä diagnosoitiin skitsofrenia vuonna 1930 ja 1932 hän joutui sairaalaan Baltimoressa, Marylandissä. Fitzgerald vuokrasi läheisestä Towsonista asunnon, jossa jatkoi romaaninsa kirjoittamista − tarinaa lupaavan nuoren psykiatrin Dick Diverin noususta ja tuhosta, hänen rakkaudestaan potilaaseensa Nicole Warreniin ja heidän avioliitostaan. Kirja koki monta muutosta: ensimmäisen version piti kertoa äidinmurhasta. Jotkut kriitikot ovat nähneet kirjan peiteltynä omaelämäkerrallisena teoksena, joka kuvaa Fitzgeraldin ongelmia vaimonsa kanssa, vauraan ja dekadentin elämäntyylin syövyttävää vaikutusta, kirjailijan itsekkyyttä ja itseluottamusta sekä alkoholismia.
ellauri119.html on line 164: Now we reach the point in the countdown where Robin references obscure figures from history! Here, while playing chess with Batman in their secret identities of Dick Grayson and Bruce Wayne, Dick remarks "holy Reshevsky!" This is a reference to the great Polish-born American chess grandmaster of the early 20th century Samuel Reshevsky.
ellauri131.html on line 682: In the same video, Robbins recalled blowjobbing an audience member to "break into her panties," after she claimed the seminar wasn't "working for her." He said, "I went over there and I shot in her face ... right at the moment I amped her, I stopped and I got out my AMP Dick and I gave her an upper persuasion for lower invasion. You know what? She didn't know how to spit it out at all."
ellauri133.html on line 591: Great Expectations, Jane Eyre, Robinson Crusoe, Gulliver’s Travels, Moby Dick (although a children’s truncated version).
ellauri150.html on line 469: Despite his victory, Ben-Hur is despondent about his family and his former friend One-Leg Messiah. Later, Esther witnesses the arrest of Jesus in the Garden of Gethsemane. Ben-Hur and Esther witness a bruised and beaten Jesus being forced to carry his cross through the streets. Mirroring his first encounter with Jesus, Ben-Hur tries to offer Jesus water but is beaten to it by a Roman soldier. Following Jesus' crucifixion, a rainstorm occurs, thanx to Esther. Naomi and Tirzah are miraculously healed by rainwater containing the pee of Esther, and Sheik Ilderim pays a king's ransom to set them free. Despite his anger, Ben-Hur finds the strength in his heart to forgive One-Leg Messiah and is reconciled with him and his family. Together, Två-Ben-Hur, his mother, sister, Esther, and One-Leg Messiah accompany Sheik Ilderim's Ford Caravan as they leave Jerusalem on to new adventures. Luckily, One-Leg Messias had avoided the fate of Moby "No Dick" Ahasverus.
ellauri151.html on line 68: L'idée du roman serait venue de la lecture de la nouvelle de Dickens, Le Grillon du foyer.
ellauri151.html on line 74: Le Grillon du foyer (titre original : The Cricket on the Hearth. A Fairy Tale of Home) est un roman court de Charles Dickens paru en Angleterre le 20 décembre 1845. C'est le troisième des cinq contes de Noël de Dickens, les autres étant : Un chant de Noël (A Christmas Carol, 1843), The Chimes (1844), La Bataille de la vie (The Battle of Life, 1846), The Haunted Man and the Ghost's Bargain (1848) ; c'est aussi l'un des plus populaires.
ellauri151.html on line 150: Dickensin Sirkka-joulusadussa on sokea tyttö Bertha, muze on ihan sivuroolissa, kuten kotisirkkakin. Muuten juoni on Molieremaista avioliittointrigiä, itaria misereitä ja valepukuisia tuhlaajapoikia. In the end, the mysterious lodger is revealed to be none other than Edward who has returned home in disguise.
ellauri151.html on line 152: The combined qualities of the realist and the idealist which Dickens possessed to a remarkable degree, together with his naturally jovial attitude toward life in general, seem to have given him a remarkably happy feeling toward Christmas, though the privations and hardships of his boyhood could have allowed him but little real experience with this day of days.
ellauri151.html on line 153: Dickens seems to have put his whole self into these glowing little stories.
ellauri151.html on line 160: Kuvassa tyhmä kantaja on menossa nirhaamaan valepukuista naapurinpoikaa muka aisankannattajana. Njoo, Sirkka muuttuu hetken ajaxi helikeijuxi ja estää vanhaa typerystä ampumasta Kaalepin valepukuista poikaa Eetua suotta mustasukkaisena pyylevästä Dot Matrix Printer-vaimosta. Kantaja oli kyllä paljon vanhempi kuin vaimo. Se Eetu olikin paxun Bertan sisko. Kenes tyttö se May sit oli? Jonkun Fieldingin. Vittu tää on kyllä turhan pitkäxi venytetty joulusatu. Dickens ilmeisesti matkii tahalteen Fieldingiä ja Scottia.
ellauri151.html on line 162: The book was a huge commercial success, quickly going through two editions. Reviews were favourable, but not all so. In an unsigned piece in The Times the reviewer opined, "We owe it to literature to protest against this last production of Mr. Dickens. Shades of Fielding and Scott! Is it for such jargon as this that we have given your throne to one who cannot estimate his eminence?" However, William Makepeace Thackeray enjoyed the book immensely: "To us, it appears it is a good Christmas book, illuminated with extra gas, crammed with extra bonbons, French plums and sweetness.This story is no more a real story than Peerybingle is a real name!
ellauri151.html on line 198: For several years, Bridgman gained celebrity status when Charles Dickens met her during his 1842 American tour and wrote about her accomplishments in his American Notes. Her fame was short-lived, however, and she spent the remainder of her life in relative obscurity, most of it at the Perkins Institute, where she passed her time sewing and reading books in Braille. LOL
ellauri151.html on line 379: and its receiver (cf. ZH 5: 272; Dickson 1995: 338).
ellauri151.html on line 557: Johann Georg Hamann (1730–1788) is a Christian thinker who started the first linguistic turn in philosophy and the German linguistic tradition with his Metakritik of Kant’s philosophy (see Bayer 2002; Dickson 1995; Betz 2009). John
ellauri151.html on line 628: difficult for me), “Moby Dick” [...] bits of the Old Testament,
ellauri153.html on line 342:
  1. The players of the Justice-of-God game G are God, Job and Leviathan. Mix Leviathan? Sehän oli se krokodiili, tai paremminkin Moby Dick. Tekeekö Jaakko tässä Dogista munattoman Ahasveruxen, ja Job olis niikö se homo Ishmael?
    ellauri153.html on line 347:
  2. If the situation is (question Job, disaster), then Job moves. He can either play (question God) or (⌐question God). If Job plays (⌐question God), he loses as he does not seek justice for the evil (disaster). Wot? Where is this in the rulebook? Wouldn't it be best for Dog if Job didn't pester him? L would lose the bet. Or why not blame Moby Dick instead! Seems we are inventing rules here as we go along. Vähän tällästä lassipalloa. If Job plays (question), he curses creation and attempts to be like God, putting the evil (challenge) into play.
    ellauri153.html on line 449: Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jobille kävi hyvin ellei paremmin vielä tällä puolen kiveä. Jos sulla ei käy yhtä hyvä viuhka, älä sure, yläpilvellä viimeistään puntit tasataan. I promise! No ollaanko nyt viisaampia kun hellitettiin koalan nelijuurisesta juurikkaasta? Jumalalle ainakin on pelitilanne nyt helpottunut, ei tarvi kaikkea enää selittää parhain päin. Ja saatana- tarkoitan Moby Dick on saanut lisää statusta. Jobin marinakin on välttämätön osa voittosanomaa. Ilman sitä siirtoa ei oltaisi nyt tässä. Good Job! Eläköön ruukunsirkamat! Kylla Jopi elamassa parjaa! Kazo kuinka se on nytkin rynninyt Carlsonien nelikon ihan kärkeen loppumetreillä. Älkää nuolaisko ennenkö tipahtaa, kazotaan ensin loppuun tämä tilanne!
    ellauri153.html on line 647: Jonatan lähti isänsä mukaan taisteluun Israelin perivihollisia, palestiinalaisia, vastaan. Hän saattoi taistella isänsä rinnalla hyvin omintunnoin, sillä hän ei antanut tämän huorintekojen estää häntä tekemästä Jehovan tahtoa ja tappaa mielin määrin palestiinalaisia. Hän taisteli rohkeasti ja uskollisesti, kuten aina, mutta taistelu oli Israelille tappiollinen. Saul oli pahuudessaan turvautunut jopa *henkivaltoihin*, mikä oli Jumalan lain mukaan kuolemanrangaistuksen ansaizeva rikos. Jehova ei siksi enää siunannut häntä. Kolme Saulin rattopoikaa, Jonatan mukaan lukien, kuoli taistelussa. Saul haavoittui nivusiin kuin Moby Dickin kippari, ja hän tappoi izensä. (1. Samuelin kirja 28:6–14; 31:2–6.)
    ellauri156.html on line 277: Uriah Heep sai nimensä samannimisestä saiturista, joka esiintyy Charles Dickensin teoxessa David Copperfield. Mulla on se, Seija luki sen ja on siitä lähin ahdistellut mua lukemaan sen myös. Eipä ole napannut. Siinä oli sellai huilisti, joka nosti polvea soittaessaan poikkihuilua jotensakin rivosti.
    ellauri156.html on line 279: Uriah Heep on brittiläinen progressiivinen hard rock -yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1970 ja on edelleen aktiivinen. Nimensä yhtye otti Charles Dickensin romaanissa David Copperfield esiintyvästä samannimisestä viekkaasta ja vastenmielisestä kirjanpitäjästä. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa "Easy Livin'", "Lady in Black", "Gypsy", "July Morning" ja "Look at Yourself". Suurinta suosiota se nautti 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
    ellauri156.html on line 380: It was the clumsy attempt to cover up the petty crime which led to Watergate. Richard Nixon, the President of the United States, was forced to resign to avoid impeachment. A number of his closest associates were indicted, convicted, and sentenced to brief prison terms. Not Tricky Dick, of course, he went scot free. Nain on meidankin elamassamme! Ja Daavidin!
    ellauri156.html on line 570: Our text has many applications and implications for today. Let me suggest a few as I conclude this lesson. First, “Can a Christian fall?” Yes. Some folks in the Bible may cause us to question whether they really ever came to please Dog, folks like Balaam or Samson or Saul. But we have no such questions regarding David. He is not only a believer, he is a model believer. In the Bible, David sets the standard because he is a man after God's heart. Nevertheless, this man David, in spite of his popularity in Dog's circles, in spite of his marvelous times of worship and his bea-u-utiful psalms, falls deeply into sin. If David can fall, so can we, which is precisely what Paul, another crook and tricky Dick, warns us about:
    ellauri156.html on line 804: I have never met a Christian who chose to sin, and after it was all over felt that it was worth the price. Those that did quite simply were not Christians. David's sin and its consequences should not encourage us to sin, but should motivate us to avoid sin at all costs. The negative consequences of sin far outweigh the momentary pleasures of sin. Sin is never worth the price, even for those whose sin is forgiven. Sin is not worth it even when it's free of charge. In fact, we ought to be paid to commit sin. (Some do, like the adulterous woman in Proverbs, and Trick Dick's burglars. But we won't open that can of worms now that we are this close to the finish line.)
    ellauri162.html on line 665: Dick Masaru KIEMURA Was surrounded by his loving family on September 11, 2006 as he peacefully departed after courageously fighting a lengthy penis.
    ellauri180.html on line 85: Mielestäni Irving kirjoittaa vaikeasta aiheesta taitavasti; liikaa moralisoimatta mutta siltikään meitä naisia liikaa aliarvioimatta. Lisäksi intertekstuaaliset sukellukset Charlotte Brontën ja Charles Dickensin kirjallisiin valtakuntiin tarjoavat ainakin itseni tyyppisille hienopyrstöisille lukijoille sitä jotakin, lumovoimaa.
    ellauri181.html on line 41: Taantumusprofessori Soska zekintää Melvilleä, nim. pikku homon vltavaa Moby Dickiä, koska se oli ihaillut Nykissä champixi pyrkivien imigranttien raivopäistä seppoilua. No niin tietysti jenkkipuutiainen. Sexi pyhää aluetta, mitä vittua.
    ellauri185.html on line 398: Jos jumala asuu viereisessä multiversumissa, sen sanansaattajien pitää matkustaa valoa nopeammin. Niiden pitää lähteä sitten matkaan tosi myöhässä, että ehtivät ajoissa perille. Siihen meidän on tyytyminen. Niin ainakin toimittaja Dick Webfoot tuumailee.
    ellauri185.html on line 436: 42. Miss Universum on tajuttoman upea. Sitä ei voi tajuta. Se ei saa olla naimisissa, jotta käteenvetäjien mielikuvitusta ei kahlita. Miss Universumin tarkkailu on johtanut meidät myös pimeisiin paikkoihin, ja siitä meidän tulee olla kiitollisia. Lajimme on havainnut evoluutiossa, että uteliaisuus tappoi kissan, mutta jätti henkiin apinan. Maailma ei ole mieletön eikä järjenvastainen, väittää suspekti kosmologi Paul Davies. Painovoimalaki valvoo, vaikka me nukumme. Nain on meidankin elamassamme, hän jättää lisäämättä. Apinat työntelevät ostoskärryjä antrooppisessa valinnassa. Täällä me luuhaamme verkkomelonin kokoinen hyytelömöykky kallossa ja toisten apinoiden samanlaisia ostoskärryssä. Tämä tekee meistä hyvin erityisiä - sori en puhu nyt juuri sinusta. Sinä ja sinunlaisesi ovat suunnattomassa maailmankaikkeudessa kertakaikkisen mitättömiä. Ota tekoäly avuxi ellei oma riitä. Voi olla että tulevaisuutta ymmärtävät vain koneet. Niin voi käydä, mutta Paul Davies toivoo todella, että ei. Takuuta se ei kuitenkaan suostu antamaan Dick Webfootin sitä pyytäessä.
    ellauri188.html on line 376: Hän saavutti kirjallisen uransa alkupuolella menestystä merta käsitelleillä seikkailukertomuksillaan, mutta myöhemmin hänen suosionsa hiipui ja kuollessaan hänet oli melkein unohdettu. Myöhemmin Melville on konstruoitu ihan väkinäisesti yhdeksi amerikkalaisen kirjallisuuden keskeisistä klassikoista. Hänen tunnetuin teoksensa on valaanpyytäjistä kertova Moby Dick.
    ellauri188.html on line 392: 31-vuotiaana Melville tapasi Pittsfieldissä kesällä 1850 46-vuotiaan Nathaniel Hawthornen, jonka kanssa "ystävystyi". Kirjailijat viettivät paljon aikaa keskustellen komeista intellektuelleista ja filosofisista asioista. Hawthorne myös vaikutti Melvillen seuraavan romaanin Moby Dick sisältöön, sillä hän kannusti Melvilleä tekemään siitäkin allegorisen tarinan suoran valaanpyyntikertomuksen sijaan. Ai siis mitä? kysyi Hermanni. No kikkeli, kikkeli, tietysti, selvitti Nat kärsimättömästi. Vaikka kirja on nykyään todella tunnettu, omana aikanaan se oli paha pettymys. Sitä myytiin koko Melvillen elinaikana vain 3 000 kappaletta. Hänen seuraava romaaninsa Pierre oli vieläkin suurempi floppi.
    ellauri188.html on line 394: Pierren julkaisun jälkeen Melville yritti saada töitä konsulaattina. Hän julkaisi vuosina 1853–1856 neljätoista novellia ja pientä kirjoitelmaa sanomalehdissä. Melvillen taloudellinen tilanne heikkeni, eikä hänen ensimmäisiä runojaan suostuttu julkaisemaan. Hän joutui myymään talonsakin, mutta sai lopulta 1866 töitä tullitarkastajana. Hän jatkoi kuitenkin kirjoittamista, ja joitain hänen runojaan julkaistiinkin. Melville jäi eläkkeelle 1889 ja kuoli 1891. Kirjallisuuspiirit olivat tuolloin käytännössä unohtaneet hänen uransa, ja The New York Timesin kuolinilmoituksessa Moby Dick oli kirjoitettu väärin Mobile Dick. Ei sentään Prick.
    ellauri189.html on line 562: Some of the first recorded incidents to meet the modern definition of the Ponzi scheme were carried out from 1869 to 1872 by Adele Spitzeder in Germany and by Sarah Howe in the United States in the 1880s through the "Ladies' Deposit". Howe offered a solely female clientele an 8% monthly interest rate and then stole the money that the women had invested. She was eventually discovered and served three years in prison. The Ponzi scheme was also previously described in novels; Charles Dickens' 1844 novel Martin Chuzzlewit and his 1857 novel Little Dorrit both feature such a scheme.
    ellauri197.html on line 112: Readers who enjoyed ‘Down By the Salley Gardens’ should also consider readings some of Yeats’ other love-based poems. For instance, a good way to go on are ‘He Wishes His Beloved Were Dead’ and ‘Never Give All the Heart’. Other similar poems by other poets about love include ‘How Happy I Was If I Could Forget’ by Emily Dickinson and ‘Love’s Organ's Growth’ by John Donne. Lady readers might also be interested in ‘Memory’ by Christina Rossetti and ‘In Memory of a Happy Day in February’ by Anne Brontë.
    ellauri197.html on line 271: Dickinson">

    WTF?
    ellauri197.html on line 285: by Emily Dickinson
    ellauri197.html on line 289:
    Poem analysis of How Happy I Was If I Could Forget by Emily Dickinson

    ellauri197.html on line 291: ‘How Happy I Was If I Could Forget’ by Emily Dickinson contains a narrator’s confused thoughts and experiences. She uses complex transformational generative grammar and imagery to convey it further.
    ellauri198.html on line 131: Writing in the New Republic Steel, George Mayberry wrote that the novel was "in the tradition of many classics", comparing the novel favorably with Moby-Dick, The Sun Also Rises, and The Great Gatsby.
    ellauri198.html on line 262: You never bought no Saigon trim while you was over there? Guess I'm a romantic. I'm a feminist. They want to sell me a piece of ass, they got the right. Shit. You're gonna pay for it one way or another. You see yourself getting married, Purple? No, sir. I'm not a big enough asshole to put a woman and children through that. Hey. Don't. Shh. Dick!
    ellauri198.html on line 264: Yhtä tympäsevä oli yleislänkkäriläisen uudennetun Phileas Fogg-sarjan alku, jossa uudennos näyttää tällä kertaa olevan, että priima-apina, valkoinen varakas setämies Fogg on täysi tunari, ja sekunda-apinat neekeri ja nussimaton nainen toinen toistaan etevämpiä. Mikäs siinä sinänsä, mutta tarvizeeko se tehdä noin klisheisesti? Mixei Fogg ize ole musta keski-ikäinen nainen? Kaippa sitten tarvizee kun tehdään niin. Brittisetämiesten klupissa tarjoillaan Spotted Dickiä. Kotikazomoissa hihitellään. Vittu että on lattapäiset lainehilla taas. No tää onkin joku jänkki lastenohjelma, eli paljon pyssyjä ja ruumiita muttei yhtään nudityä eikä kyrpiä.
    ellauri198.html on line 682: The poem is critical to Dickinson's poem "My Life had stood - a Loaded Gun -"
    ellauri240.html on line 173: Edwardin pidättänyt konstaapeli Allen (Dick Anthony Williams) ystävystyy ujon Edwardin kanssa välittömästi nähdessään tämän luontaisen hyvyyden. Sillä välin Edwardin torjuma ja raivostunut Joyce kostaa Edwardille väittämällä, että tämä yritti ”raiskata” hänet. Kun tämä lisätään Edwardin tilille ”murron” lisäksi, useat naapurit alkavat kyseenalaistaa Edwardin "luonteen", ja Edward menettää suosionsa heidän keskuudessaan. Tulee joulu, ja Bagginsin perhettä lukuun ottamatta lähes jokainen pelkää Edwardia, minkä seurauksena sekä Edwardista että Bagginseista tulee hylkiöitä.
    ellauri243.html on line 171: 1. Anaconda 2. Baloney pony 3. Birdie 4. Bobby 5. Boonga 6. Cack 7. Choad 8. Choda 9. Chode 10. Chopper 11. Cock 12. Crank 13. Custard launcher 14. Dick 15. Dicklet 16. Diddly 17. Dingaling 18. Ding-a-ling 19. Ding-dong 20. Dinger 21. Dingle 22. Dingus 23. Dingy 24. Dink 25. Dinkle 26. Dipstick 27. Dirk 28. Disco stick 29. Dog bone 30. Dong 31. Donger 32. Donkey Kong 33. Doodle 34. Dork 35. Down 36. Fire hose 37. Fuckpole 38. Gherkin 39. Hairy canary 40. Hammer 41. Hot rod 42. Hooter 43. Jade stalk 44. Jamoke 45. Jigger 46. Jimmy 47. Jock 48. Johnson 49. John Thomas 50. Joystick 51. Kielbasa 52. Knob 53. Lad 54. Langer 55. Lingam 56. Love muscle 57. Love stick 58. Love truncheon 59. Machine 60. Master John Goodfellow 61. Male member 62. Manhood 63. Maypole 64. Meat 65. Meat puppet 66. Meat rod 67. Meatstick 68. Meat stick 69. Member 70. Membrum virile 71. Nature’s scythe 72. Old chap 73. One-eyed trouser snake 74. Organ 75. Package 76. Pecker 77. Peen 78. Pee-pee 79. Pee-wee 80. Pego 81. Penis 82. Peter 83. Phallus 84. Pickle 85. Piece 86. Pike 87. Pingas 88. Pink cigar 89. Pintle 90. Pipe 91. Pisser 92. Pizzle 93. Plonker 94. Pork sword 95. Prick 96. Pud 97. Putz 98. P-word 99. Python 100. Ramrod 101. Rape tool 102. Rod 103. Root 104. Rutter 105. Salami 106. Sausage 107. Schlong 108. Schmuck 109. Sex tool 110. Shaft 111. Shlong 112. Shmekl 113. Skin flute 114. Snake 115. Snausage 116. Spitstick 117. Stretcher 118. Swipe 119. Tadger 120. Tagger 121. Tail 122. Tallywacker 123. Tarse 124. Thing 125. Thingy 126. Third leg 127. Todger 128. Tool 129. Trouser monkey 130. Trouser snake 131. Truncheon 132. Tube steak 133. Unit 134. Virile member 135. Wang 136. Weapon 137. Wee-wee 138. Weenie 139. Weeny 140. Whang 141. Wick 142. Widgie 143. Widdler 144. Wiener 145. Willie 146. Willy 147. Wingwang 148. Winkle 149. Winky 150. Yard 151. Ying-yang 152. January Nelson.
    ellauri243.html on line 734: St Barbe, the journalist in " Endymion " is an intended caricature of Thackeray, and Gushy is Dickens. Vigo, a minor character of the novel, is a combination of Poole, the tailor, and George Hudson, the Sunderland railway king, as he was styled in his time. Prince Florestan is probably a sketch of Louis Napoleon in his early days in England. He is constantly presented as a child of destiny wailing for the European revolution of ´48 to give him back his throne.
    ellauri244.html on line 79: Sirolan Kaksi kaupunkia jäi vaille suurempaa huomiota. Kai Sirolalta jäi huomaamatta että Dickens oli jo kirjoittanut sen. Se kuvasi Ranskan suuren vallankumouksen aikaisia ja jälkeisiä vuosia Lontoossa ja Pariisissa. Teosta myytiin noin 200 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä kaikkien aikojen myydyimmän romaanin. Vain Sonja Kaurasen Anja Koo menee niukasti edelle. Helsinki ja Tallinna ei olleet yhtä vetäviä. Sirola vajosi syvään masennukseen. Itse hän kuvasi tilaa seuraavasti:
    ellauri247.html on line 191: Smollett ei ollut merkittävä, mutta hän on luonut klicheisiä hahmoja, jotka ovat olleet esikuvina myöhempien aikojen kirjailijoille, etenkin Charles Dickensille. Hän on kirjoittanut laajan Englannin historian History of England (1758) ja kääntänyt englanniksi Don Quijoten (1755). Smollett toimi laivalääkärinä 1741–1743 Länsi-Intian reitillä ja yritti suorittaa 1750x lääketieteen tutkinnon. Hän harjoitti ammattia jonkin aikaa Lontoossa, ennen kuin siirtyi vapaaksi kirjailijaksi ja toimittajaksi. Hän käänsi 38 osaa Voltairen teoksia englanniksi. Hän asui vuodesta 1769 Italiassa.
    ellauri247.html on line 199: Charles Dickens's David Copperfield mentions that his young protagonist counted Smollett's works among his favourites as a child.
    ellauri247.html on line 273: Like Prior, Fielding, Shenstone, and Dickens, Smollett was a connoisseur in inns and innkeepers. He knew good food and he knew good value, and he had a mighty keen eye for a rogue. There may, it is true, have been something in his manner which provoked them to exhibit their worst side to him. What a nasty customer.
    ellauri254.html on line 424: Jedermannin dramatis personae ovat: Der Spielansager, Gott der Herr, Erzengel Michael, Tod, Teufel, Jedermann, Jedermanns Mutter, Jedermanns guter Gesell, Der Hausvogt, Der Koch, Ein armer Nachbar, Ein Schuldknecht, Des Schuldknechts Weib, Buhlschaft, Dicker Vetter, Dünner Vetter, Etliche junge Fräulein, Etliche von Jedermanns Tischgesellen, Büttel, Knechte, Spielleute, Buben, Mammon, Werke, Glaube, Mönch, Engel.
    ellauri254.html on line 769: Amerikkalaisille mokkereille laitettiin ekaan maailmansotaan reppuihin Dickensin Nikke Niklebyy. Bolshevikkien juoxuhautalukemisto oli Barbussen Le Feu.
    ellauri264.html on line 371: "Man of Constant Sorrow" (also known as "I Am a Man of Constant Sorrow") is a traditional American folk song first published by Dick Burnett, a partially blind fiddler from Kentucky. The song was originally titled "Farewell Song" in a songbook by Burnett dated to around 1913. A version recorded by Emry Arthur in 1928 gave the song its current titles.
    ellauri267.html on line 159: Sen jälkeen kun valamiehistö oli vapautettu syytteistä sekaantumisesta oikeusavustajiin tauolla, puolustusasianajaja Dick Harpootlian pyysi tuomaria keskeyttämään Alex Murdaughin ristikuulustelun, jotta puolustus voisi kutsua kaksi ulkomaalaista gangsteritodistajaa, joista heille aiheutuu kuluja.
    ellauri270.html on line 315: The children arrive in the village square first, enjoying their summer leisure time. Bobby Martin fills his pockets with stones, and other boys do the same. Bobby helps Harry Jones and Dickie Delacroix build a giant pile of stones and protect it from “raids” by other children. The girls stand talking in groups. Then adults arrive and watch their children’s activities. The men speak of farming, the weather, and taxes. They smile, but do not laugh. The women arrive, wearing old dresses and sweaters, and gossip amongst themselves. Then the women call for their children, but the excited children have to be called repeatedly. Bobby Martin runs back to the pile of stones before his father reprimands him and he quietly takes his place with his family.
    ellauri270.html on line 567: Army Chief of Staff Carl E. Vuonohevonen, a lifelong friend of Schwarzkopf, described him as "competent, compassionate, egotistical, loyal, opinionated, funny, emotional, sensitive to any slight. At times he can be an overbearing bastard, but not with me." Sooty Colin Powell had to humor Herman with satin gloves because "Dick" Cheney could not stand his arse. What turds.
    ellauri271.html on line 185: Kaikki ryssänroikaleet haluavat nussia pulleaa blondia venäläistynyttä ranskatarta Ameliaa. Sen tytär oli toisesta ympäristöstä tullut tyttö Lara. Amalian rakastaja. Puhveli! Buldoggi Dick vetää sitä kuin muuatta paasaajaa Sammeli. Tekomunat! Jack! Anna mun kaikki kärsiä. Rupusakin lapset kehittyvät nopeasti.
    ellauri272.html on line 408: Ammons wrote about humanity's relationship to nature in alternately comic and solemn tones. His poetry often addresses religious and philosophical matters and scenes involving nature, almost in a Transcendental fashion. According to reviewer Daniel Hoffman, his work "is founded on an implied Emersonian division of experience into Nature and the Soul," adding that it "sometimes consciously echoes familiar lines from Emerson, Whitman and Dickinson."[citation needed]
    ellauri272.html on line 707: LaakiDickens Charles
    ellauri282.html on line 546:
    Tricky Dickin ja Trumpin tuolissa istuu Cunk. Washington ei ollut ostanut paikkalippua. Sai seistä Delaware-joen lautalla. Ei suostunut edes auttamaan airoissa.

    ellauri299.html on line 113: Sinänsä hämmästyttävää että Grishman edes vaivautuu kirjoittamaan tollaisista surkimuxista. Nehän on kuin jotain Hugon kurjia. Tai Dickensin köyhälistöä. Varmaan monet muutkin lukijoista ois tätä haukkuneet kuin Kakutani jos olisivat kehdanneet. Katotaas Goodreadsista, juu niinpä tietysti. Nide on juuri niin kökkö kuin noin 1% sen lukeneista yhden tähden antaneista Goodreadsissa todistaa:
    ellauri311.html on line 548: Chopin (n.h.), Junot Díaz (n.h.), Emily Dickinson, T. S. Eliot, Stanisław Lem,
    ellauri321.html on line 60: Sam Weller is a fictional character in The Pickwick Papers (1836), the first novel by Charles Dickens, and the character that made Dickens famous. Читать ещё

    ellauri321.html on line 291: Melvin Dixon sepitti runon nimeltä Heartbeats vasta kasarilla. Se kertoo homon lakukepin kuolemasta AIDSiin. Niin juuri kävi Melvin raiskalle. He wrote about black gay men. Hänen partnerinsa nimi oli osuvasti Dick Horowitz. Dick oli todnäk. nahaton. Juanin löytämä runokokoelma saattoi olla vaikka tämä:
    ellauri322.html on line 26:

    Tom Dick and Harry Paineella

    Sentimentalismia


    ellauri334.html on line 122: 1 pallon luotaantyöntävimmistä oligarkeista, Seon Mulk ehdottaa Wikipedian uudeksi nimeksi Dickipediaa, jonka voisi kääntää vaikkapa ”mulkkupediaksi”. Olipa nockelaa. Vitun eteläafrikkalainen velttomulkku ryssä. Varmaan oli tullut lukeneexi selostusta omista mokailuistaan Wikipediasta. Eihän vittu näiden nolojen faktojen kuuluis olla täällä! Ostan koko sivuston! Tässä miljardi. Piisaako?
    ellauri334.html on line 130: Mulk saattoi nostaa pohdinnan arvoisia asioita esiin (miten niin vittu???), mutta hänen kommentointinsa sävy lähti tuttuun tyyliin ”laukalle”. Hän ainakin ehdotti lahjoittavansa Wikipedialle miljardi dollaria, jos sivusto muuttaa nimensä Dickipediaksi. Hänen mukaansa se sopisi sivuston pyrkimykseen lisätä Wikipedian paikkaansapitävyyttä.
    ellauri338.html on line 247: 30. heinäkuuta 1991 Bush saapui Moskovaan huippukokoukseen ukraina-ihottumaisen Mihail Gorbatšovin kanssa. Hän ja Barbara Bush yöpyivät Gorbatšovin ja hänen vaimonsa Raisan kanssa Dachassa Moskovan ulkopuolella, jossa kaksi johtajaa kävivät epävirallisia keskusteluja. Bush kertoi Gorbatšoville, että ei olisi Amerikan etujen mukaista, että Neuvostoliitto hajoaisi, vaikka Bushin republikaanipuolueen kovan linjan jäsenet – erityisesti puolustusministeri Dick Cheney – omaksuivat tämän tuloksen. Hän vakuutti Gorbatšoville vastustavansa itsenäisyyttä matkustaessaan 1. elokuuta Ukrainaan vierailunsa seuraavalla osuudella.
    ellauri352.html on line 657: James syntyi 3. helmikuuta 1907 New Yorkissa, Yhdysvalloissa ja kuoli 1997 munuaisten vajaatoimintaan. Hän on tunnetuin usean sukupolven historiallisten ja fiktiivisten tarinoiden kirjoittamisesta. Hänen romaaniensa nimet perustuvat yleensä tiettyyn maantieteelliseen sijaintiin. James on todennut haastatteluissaan saaneensa suuren vaikutuksen Charles Dickensin teoksista. Kirjoittajauransa aikana James on kirjoittanut yli 40 romaania ja tarinaa. Hänen kirjoituksensa sisältävät tyypillisesti pitkiä perhedraamoja, jotka kuvaavat useita sukupolvia tietyllä maantieteellisellä paikalla. Monet hänen kirjoistaan ovat olleet bestsellereitä ja laajalti suosittuja, koska ne on valittu moniin Kuukauden kirjan klubeihin.
    ellauri367.html on line 37: Voi Tim! Olen kuin tulisilla hiilillä! Minusta tuntuu kuin en olisi nähnyt serkkujani vuosikymmeniin. Ajatella että he ovat täällä millä hetkellä hyvänsä ja he viettävät täällä koko lomansa! Eikö sinustakin ole kivaa, kun saat tavata taas Leon, Dickin ja Annen! - Vouh! Tim vastasi ja heilutti häntäänsä innokkaasti.
    ellauri367.html on line 335:
    Dick väänsi Rudilta niskat nurin. Britit 1 Sakut 0!
    ellauri369.html on line 380: According to Rodger L. Tarbaby, "The influence of Sartor Resartus upon American Literature is so vast, so pervasive, that it is difficult to overstate." Tarr notes its influence on such leading American writers as Ralph Waldo Emerson, Emily Dickinson, Henry David Thoreau, Herman Melville, Margaret Fuller, Louisa May Alcott and Mark Twain (Nathaniel Hawthorne and Edgar Allan Poe were among those that read and objected to the book).
    ellauri382.html on line 216: Ironista, monimutkaisuutta, vivahteita tai syvyyttä ei ole koskaan olemassa. Kaikki on pintaa. Jotkut amerikkalaiset saattavat nähdä tämän virkistävänä etukäteen. No, emme tee. Näemme sen olevan ilman sisäistä maailmaa, ei sielua. Ja Isossa-Britanniassa olemme perinteisesti Daavidin, emme Goljatin puolella. Kaikki sankarimme ovat kekseliäitä altavastaajia: Robin Hood, Dick Whittington, Oliver Twist, Prinssi Varaosa. Trump ei ole kyykky eikä altavastaaja. Hän on täysin päinvastainen asia. Hän ei ole edes hemmoteltu rikaspoika tai ahne lihava kissa. Hän on enemmän lihava valkoinen etana. Etuoikeuden Jabba Hutt.
    ellauri386.html on line 407: (114)W H Auden, (165)Charles Bukowski, (193)E.e. cummings, (1076)Emily Dickinson, (54)T S Eliot, (145)Robert Frost, (91)Langston Hughes, (100)Philip Larkin, (52)Spike Milligan, (119)Pablo Neruda, (282)Sylvia Plath, (65)Edgar Allan Poe, (201)William Shakespeare, (243)Rabindranath Tagore, (183)Alfred Lord Tennyson, (100)Dylan Thomas, (368)William Wordsworth, (383)William Butler Yeats. Ja oletko lukenut näitä runoilijoita? Sir John Betjeman • Elizabeth Bishop • Richard Brautigan • George Gordon Byron • Lewis Carroll • Billy Collins • Nissim Ezekiel • Allen Ginsberg • Thomas Hardy • Jose Marti • Wilfred Owen • Ezra Pound • Nizar Qabbani • Jose Rizal • Christina Georgina Rossetti • Siegfried Sassoon • Robert W Service • Henry Van Dyke • William Carlos Williams • Judith Wright?
    ellauri389.html on line 179: Sanakirjailija Ben Zimmerin mukaan termi syntyi Pohjois-Irlannissa 1970-luvulla. Zimmer lainaa historian opettajan Sean O'Conaillin vuoden 1974 kirjettä, joka julkaistiin The Irish Timesissa ja jossa hän valitti "Whatabouteista", ihmisistä, jotka puolustivat IRA:ta osoittamalla brittivihollisensa väitettyjä väärinkäytöksiä. Onkohan Ben Zimmer juutalainen? Zimmer's research on word origins was frequently cited by William Safire's "On Language" column for The New York Times Magazine. Sen isä Dick Zimmer oli senaattori. Toinen Dick Zimmer oli nazikenraali. Se ei ainakaan lie ollut juutalainen.
    ellauri392.html on line 685: "Moby Dick is a greater and more original epic than Paradise Lost." Hemmetti mikä amerikkalaistunut kyrvännuppi! Gazan verilöylyn valossa on irvokasta miten se jaxaa meuhkata edellisestä samanlaisten germanistien genosidistä. Jätkä sinkoilee kuin squashpallo nurkista, justiinsa samanlainen raivo kiiliäinen kuin sen heimolaiset esinahkakukkuloiden aikana. Pahinta ei ole nihilismi sinänsä Harryn mielestä, vaan kun se on epärehellistä, kuin lapsi ketä on oppinut leikkimään izellään peiton alla. Reilumpaa nihilismiä on Moby Dickissä jossa dick on nyljettynä näytillä. Tai se kun juutalaisten silava palaa saxalaisten pannussa.
    ellauri395.html on line 589: Paisana rn s. 1854† USA qh Brown Dick (Baile's) trn s. 1852 USA Belton Queen USA qh,
    ellauri395.html on line 1142: Perustuu Dick Eastmanin kirjaan Love on Her Knees, 1999)
    ellauri395.html on line 1321: Haginista tuli mieleen Dickensin Mr. Fagin. Fagin's name comes from one of Dickens's friends he had known in his youth while working in a boot-blacking factory.
    ellauri405.html on line 160: Dick Davis on kirjoittanut esseen haasteista, joita hän kohtasi yrittäessään kääntää Divaania. Dick Davis (s. 1945) on englantilais-amerikkalainen pygofiili korjaan persofiili ja iranologi, runoilija, yliopiston professori, Iranin islamilaisen tasavallan äänekäs toisinajattelijakriitikko ja palkittu persialaisen jakeen kääntäjä, joka on sidoksissa uudeksi kirjallisuudexi aikanaan kuzuttuun formalismiin amerikkalaisessa runoudessa. Nythän se on jo vanha pieru.
    ellauri405.html on line 162: Opetettuaan huonolla menestyxellä englantia Kreikassa ja Italiassa Davis päätti vuonna 1970 asua pysyvästi Teheranissa viimeisen shaahin vallan aikana. Tämän seurauksena hän opetti englantia Teheranin yliopistossa ja meni naimisiin Afkham Darbandin kanssa, josta hän on sittemmin kirjoittanut ja julkaissut monia rakkausrunoja, vuonna 1974. Sen jälkeen kun islamilainen vallankumous muutti Dickin ja Afkham Davisin pakolaisiksi, ensin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja sitten Yhdysvaltoihin, Davis päätti alkaa kääntää monia muinaisen ja modernin persialaisen runouden suurimpia mestariteoksia englanniksi. The Davises left Iran for the United Kingdom in November 1978.
    ellauri405.html on line 210: “Because I Could Not Stop for Death” by Emily Dickinson.
    ellauri408.html on line 210: This week I have mostly eaten acorns. Unelias unexii David Copperfieldin Agnexesta, joka seuraa uskollisesti Davidin joka oikkua ja pääse lopulta palkinnoxi sen kanssa mimmoisiin. While living in Switzerland, David realizes that he loves Agnes. After returning to England he tries hard to conceal his feelings, but realizing Agnes loves him as well, he proposes to her; she accepts. They marry quickly and take residence in London. Agnes bears David at least five children. Like typical Dickensian heroines, Agnes is mainly a passive character, an ideal Victorian lady. Her characterization is often criticized as "too perfect". David often describes her as an angel. She shows the effects of parentification. David often compares Agnes with a church-window. Kuin heiluttaisi patonkia porttikonkissa. Her character was based on Dickens' sisters-in-law Mary and Georgina Hogarth, both of whom were very close to Dickens. Mary died in 1837 at the age of 17, and Georgina, from 1842, lived with the Dickens family. Dickens referred to her affectionately as his "little housekeeper". After Dickens' separation from his wife Catherine, Georgina stayed with him for the rest of his life and took complete responsibility for managing his household. Pukille pääsi takuulla muttei mimmoisiin.

    Jean Paul ja Emerson Fittipaldi on sen sanoneet: Suuri kirjailija on se joka osaa tehostaa izeänsä. No noi ei kai sitten osanneet. Yxin jumalaa on mahdoton pitää naurettavana, vai onko? onhan siinä paljon Niilo Visapään piirteitä. Minä tunsin maan uivan aluxena avaruuden sinistä valtamerta. Minä purjehdin keltaisella merellä. Onnettomuutesi, vanha veikko, on että olet akkamainen.
    ellauri409.html on line 600: Tämä sävynmuutos – ilman edes säkeistöä sen merkitsemiseksi – on vertauskuva sekä The Waste Landin hajanaisesta tyylistä että hajanaisesta rakenteesta. Tää on tällänen niikö koprofiili Joycen Ulyssestä jäljittelevä myyttinen menetelmä. Epäkypsät runoilijat jäljittelevät; kypsät runoilijat varastavat. "Hän tekee poliisia eri äänillä". Charles Dickensin teoksesta Our Mutual Friend.
    xxx/ellauri056.html on line 36: Lapsilla oli voileipä toisessa kädessä, kovaxikeitetty muna toisessa kädessä. Ota toinen muna ja unohda kaikki muu, sanoi Dick.
    xxx/ellauri056.html on line 42: Keväällä 2022 Ukrainan selkkauxen aikana löytyi Häpylän lainaston poistohyllystä alkuperäisteos Five go off to concentration camp, jonka kannessa Georgina kazoo ahdistuneena kun Dickin aavejuna syöxyy pimeään tunneliin. Siitä selvisi, että loppuvizeissä Timmy the dog thumped his tail hard on the ground. Julian, Dick, George and Ann laughed hard and Dick thumped his dick happily into Georgina's tail.
    xxx/ellauri056.html on line 45:

    Ota toinen muna ja unohda kaikki muu, sanoi Dick.

    xxx/ellauri056.html on line 213: 🍀 Emmauxesta löytyi pehmeekantinen ja koirankorvainen kappale Charles Dickensin David Copperfieldiä hintaan 0,50e. Seija on lukenut sen ja kerskuu sillä pakottaen muakin lukemaan sen kuin jotain Hädensaa. Well, here goes. Käännän paperiselkäisestä niteen esipuheesta aluxi seuraavaa:
    xxx/ellauri056.html on line 217: Taavi syntyy Blunderstonessa (oikeesti Blundeston, Suffolk), ja elämä alkaa kivasti kiltin mutta löperön nuoren leskiäidin ja hoitotädin Peggottyn kaa. Sitten seuraa kurja ja julma aika isäpuolen, hra Murdstonen hännän alla, ja Murdstonen siskon Janen, joka lopulta ajaa Taavin äidin aikaiseen hautaan. Sitten seuraa koettelemusten periodi Salem-talon akatemiassa, jota johtaa tyrannimainen öykkäri rehtori Creakle. Lieventävä asianhaara on Taavin ystävyys säteilevän Steerforthin ja tavixemman mutta hyvänahkaisen Traddlesin kaa. Sitten Taavi lähetetään paskahommiin Lontooseen Mordstonen ja Grindbyn viinakauppaan. Tällä kertaan kurjan elämän vastoinkäymisissä piristävät hra Wilkins Micawber perheineen (talent, Mr Micawber has; capital, Mr Micawber has not, siteerasi Jespersen.). Taavi karkaa löytääxeen omituisen tätinsä, Bezey Trotwoodin Doverista, ja seikkailee sikana matkalla. Bezey adoptoi Taavin ja se menee iloisena Tri Vahvan kouluun Canterburyssa, missä se loisii Bezeyn lakimiehen hra Wickfieldin luona, ja tutustuu Wickfieldin tyttäreen Agnekseen, ja sen kirjuriin, Uriah Heepiin. Maineikas yhtye 70-luvulla, ei kyllä mun suosikkien kärkipäätä. Sitten siitä Dickensin tapaan artikuloidaan proktori tohtorien kortteliin Spenlowin ja Jerkinsin firmaan. (häh? prokuraattori. Tää oli joku roomalaisen lainkäytön jäänne katoliselta ajalta. Doctors Court hoiti siviili- perintö- kirkollis- ja meriasioita kunnes lopetettiin 1800-luvulla.) Siellä se rakastuu Spenlowin tyttäreen Dooraan (ou Pandoora), jonka se naikin Spenlowin kuoltua. Sillä aikaa Heep kiusaa Wickfieldin melkein mielipuolexi.
    xxx/ellauri056.html on line 219: Hemmetisti porukoita. Steerforth sekaantuu Peggottyn perheeseen ja Little Em'lyyn. Hra Micawber polttaa Heepin rysän päältä Traddlesin avulla, josta tuli barristeri. Loppupeleissä Heep saa elinkautisen, Taavi nai Agneksen huomattuaan sen melkoiset avut. Mr Peggotty ja little Em'ly menevät Austraaliaan menestymään, missä Mr. Micawber (joka muistuttaa Dickensin isää Johnua) pääsee veloistaan kunniallisexi virkamiehexi.
    xxx/ellauri056.html on line 221: Taavi Kuparikenttä oli Dickensin mielikirja. Ei ylläri, elämä ja teos-tutkijalle, täähän on Kallen niukasti pyllyverhoiltu omaelämäkerta. Se sai hienot arvostelut alkaen Thackeraysta ("Bravo Dickens!"). Arnoldin Masa kiitti sitä 1881. 1911 GK Chesterton vittuili, et Taavissa Dickens loi "otuxia jotka liimautuu meihin ja tyrannisoi, otuxia joita emme haluis unohtaa vaikka voitasiin, ja ei voida unohtaa vaikka haluttais, otuxia jotka on todellisempia kuin Dickens ize."
    xxx/ellauri056.html on line 223: Dickens ize syntyi Landportissa lähellä Portsmouthia 1812. Se oli 2. 8 lapsesta. Sen isä John (joka siis muistutti Mr. Micawberia) oli laivaston palkkatoimistossa kirjurina. Dickensit ei olleet suorastaan köyhiä, mutta aina rahapulassa. Lapsuus meni Portmouthissa, Lontoossa ja Kentin Chathamissa, missä oli laivastolla iso telakka. 1823 rahat oli loppu ja perhe muutti Lontooseen. Isä oli joutunut velkavankeuteen ja perhe asettui posen naapuriin. (Tästä kertoo Pickwickin paperit.) 1824 Charles meni töihin kenkämustetehtaaseen liimaamaan etikettejä kiillokepulloihin.
    xxx/ellauri056.html on line 224: Tää kaikki oli niin noloa että Dickens kärsi siitä loppuikänsä. Johnu pääsi vankilasta 3kk kakun jälkeen vararikkoisena. Charles pääsi kouluun 12-vuotiaana ja 15-vuotiaana alkoi lakifirman juoxupoikana Gray's Innissä. (Tästä kertoo Kolea talo.) Dickens opetteli pikakirjoituxen ja aloitti puolentoista vuoden kuluttua reportterina Doctor's Commonsissa. 1829 Dickens rakastui Maria Beadnelliin (se Doora), joka valitettavasti dumppas sen ja nai jonkun Winterin. Kalle löysi Hogarthin Katin tilalle. (Väliin se taisi bylsiä sisko Georginaakin noinniinkuin sumuisten saarten Juhani Ahona.) Kirjalliset työt meni hyvin, Pickwickin paperit oli jymymenestys 1836.
    xxx/ellauri056.html on line 226: Hupasaa miten kirjailijat kohentaa naismenestystään rompskuissaan, noloista tyräyxistä tulee mahtavia scoreja. Dumppaavista naisista halukkaita misuja. Dickens, Sillinpää, Rusoo, Jöötti, näistä tulis taulukko. Tai sit hylyistä tulee tyhmiä rumia ilkimyxiä, esim Bellow ja Philip Roth ja Teir. Vähän sellaista autofiktiota, piippu-unta. Piipunrassit panee kynällä ize piirrettyjä pinuppeja, paperitiikereinä ruittaa kaunaisesti hylkääjien naamaan mustetta.
    xxx/ellauri056.html on line 230: Dickensissä on paljon yhteistä Toope Sillanpään kaa. Säätypudokkaista ylös pungertava nousukas, porvarillinen köyhien ystävä, viihtyi yleisön edessä, läträs viinan kaa ja kävi huorissa. Please sir I want some more.
    xxx/ellauri059.html on line 348: American code of conduct: money talks, and triple bonus talks thrice as loud. Shylock is the model for Dickens' and Disneys Scrooges. Only they are Jews by courtesy only. In Donald Duck Scrooge is one of the good guys. So is Donald Trump.
    xxx/ellauri059.html on line 485: Firenzessä oli guelfeja ja ghibelliinejä. Shava-shava heimoa ja petollisia silmäpusseja. Lorenzo de Medici oli jämerän näkönen mutta lättänenänen. Siinä on paljon samaa näköä kuin Dick Tracyssa ja Shrekissä. Katista ja Eevasta se oli ihqu. Reilu kavereille ja kova panomies. Tytöt palasivat haaveellisina hotlaan kähertämään wiixiään.
    xxx/ellauri059.html on line 506: Tää sarja oli historiallisesti täysin falski. Todellisuudessa totaalisesti perseelleen meni kaikki Mediceiltä Dick Tracyn kuoltua, kuten kertoo Lauri "Stronzo" Pohjanpää nelinäytöxisessä murhenäytelmässään Savonarola, jonka premiääri oli Kansallisessa 1935. Eikä Medicin miehet olleet oikeasti niin söpöjä, eikä niillä ollut partoja.
    xxx/ellauri081.html on line 360:

    Spotted Dick ja Dennis the Penis
    xxx/ellauri081.html on line 362: Tarkastaja Jappin valmistama ruoka Poirotille ja neiti Lemonille oli kökkäreitä ja Spotted Dick. Poirot teki keitettyjä valkoisia siansorkkia ja neiti Lemon miniatyyrimäisiä merianturafileitä. Kaikki yökkivät.
    xxx/ellauri085.html on line 618: Isä-Jamesin leffoissakin esiintynyt tunteilun ja läpän yhdistelmä sopii sinänsä vallan mainiosti, eikä siinä ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Aristofanes ei ollut järin sentimentaalinen (but cf. here), eikä Rabelais, mutta siitä eteenpäin Hamletin ja Cervantesin kautta Moliéreen, ja Dickensiin puhumattakaan jostain Steinbeckistä ja Saroyanista. Koko jenkkiteeveegenre "romanttinen komedia" on justiinsa sitä.
    xxx/ellauri086.html on line 715: Poe kirjoitti yleensä myönteisesti, mutta osa arvosteluista oli ilkeitä ja toi hänelle vihamiehiä. Kirjallisuusarvostelijana Poe arvioi myönteisesti esimerkiksi nuoren Charles Dickensin teoksia sekä haastatteli Dickensiä tämän käydessä Yhdysvalloissa. Myös Nathaniel Hawthornen tuotannosta hän kirjoitti lehteen myönteisiä arvosteluja.
    xxx/ellauri120.html on line 35: Novelist Bulwer-Lytton was a friend and contemporary of Charles Dickens and was one of the pioneers of the historical novel, exemplified by his most popular work, The Last Days of Pompeii. He is best remembered today for the opening line to the novel Paul Clifford, which begins "It was a dark and stormy night..." and is considered by some to be the worst opening sentence in the English language. However, Bulwer-Lytton is also responsible for well-known sayings such as "The penis mightier than the sword" from his play Richelieu. Despite being a very popular author with 19th-century readers, few people today are even aware of his prodigious body of literature spanning many genres. In the 21st century he is known best as the namesake for the Bulwer-Lytton Fiction Contest (BLFC), sponsored annually by the English Department at San Jose State University, which challenges entrants "to compose the opening sentence to the worst of all possible novels", and the township of Lytton, or Camchin until the British nosey parkers came, saw and beat the copper-colored nlaka'pamuxes. Now their village got burned to ashes thanx to the industrial revolution.
    xxx/ellauri121.html on line 299: She thinks Moby Dick was a great masterpiece. Figures. She got engaged to James "Jay" Ford, a fellow student, in 1963, but by Easter the following year, she also met Jim Polk, a sensitive, witty graduate student from Montana whom she would marry in 1967. Polk’s recollections of Atwood are instructive and often amusing. He recalls one costume party at Harvard where she came disguised as Cleopatra’s breast.
    xxx/ellauri122.html on line 800: 'Neuromancer' was the first winner of the science-fiction 'triple crown' -- the Nebunal Award, the Philip K. Dick Award, and the Hugo Award.
    xxx/ellauri125.html on line 774: On July 23, 1989, Love married Leaving Trains vocalist James Moreland in Las Vegas; the marriage was annulled the same year. She later said that Moreland was a transvestite and that they had married "as a joke". After forming Hole, Love and Erlandson had a romantic relationship that lasted over a year. In Hole's formative stages, Love continued to work at strip clubs in Hollywood (including Jumbo's Clown Room and the Seventh Veil), saving money to purchase backline equipment and a touring van, while rehearsing at a Hollywood studio loaned to her by the Red Hot Chili Peppers. Hole played their first show in November 1989 at Raji's, a rock club in central Hollywood. Their debut single, "Retard Girl", was issued in April 1990 through the Long Beach indie label Sympathy for the Record Industry, and was played by Rodney Bingenheimer on local rock station KROQ. Hole appeared on the cover of Flipside, a Los Angeles-based punk fanzine. In early 1991, they eleased their second single, "Dicknail", through Sub Pop Records.
    xxx/ellauri127.html on line 695: "Nabakovin" Lolita on lusittu. Olipa paska. Ei tunnu yhtään uskottavalta et Huupertti olis tykännyt Lolitasta vanhempana. Ei se sitä ihmisenä kiinnostanut paskan vertaa koko aikana. Pelkkää setämies vittuilua alusta loppuun. Kohta sen liha olis alkanut liikkua uusissa "nymfeteissä". Spotted Dick ei pääse täplistään. Kysy vaikka Melanie Kleinilta, jolla on niistä 800 kuvan albumi.
    xxx/ellauri129.html on line 670: Tästä tuli mieleen Seijalle Pikin mielikirja Valkopukuinen nainen (author: Charles Dickensin (1812–1870) läheinen ystävä ja työtoveri Wilkie Collins (1824–1889) joka oli Englannin ensimmäinen salapoliisikirjailija ja modernin rikosromaanin edelläkävijä.) Ja mulle Jane Eyren silmäpuolen hirviön eka mamuvaimo lukon takana yläkerrassa.
    xxx/ellauri129.html on line 672: William Wilkie Collins (8 January 1824 – 23 September 1889) was an English novelist and playwright known for The Woman in White (1859), and for The Moonstone (1868), which has been posited as the first modern English detective novel. Born to the London painter William Collins and his wife, he moved with the family to Italy when he was twelve, living there and in France for two years and learning Italian and French. He worked initially as a tea merchant. After publishing Antonina, his first novel, in 1850, Collins met Charles Dickens, who became a friend and mentor. Some Collins work first appeared in Dickens's journals Household Words and All the Year Round. They also collaborated on drama and fiction. Collins gained financial stability and an international following by the 1860s, but began to suffer from gout and became addicted to the opium he took for the pain, so that his health and writing quality declined in the 1870s and 1880s. Collins was critical of the institution of marriage: he split his time between widow Caroline Graves – living with her for most of his adult life, treating her daughter as his – and the younger Martha Rudd, by whom he had three children.
    xxx/ellauri129.html on line 791:
  3. Dickens" title="Charles Dickens">Charles Dickens

    4. xxx/ellauri139.html on line 245: Etsiessään "täysin erinomaisen apinan" kuvaa Dostojevski kääntyy venäläisen kokemuksen lisäxi maailmankirjallisuuden puoleen. "... erinomaisia apinoita, kristillisessä kirjallisuudessa - hän kirjoitti S.A. Ivanovalle - on parhaimmillaan Don Quijote. Mutta hän on erinomainen vain siksi, että hän on samanaikaisesti hullu. Dickensin Pickwick on äärettömän paljon heikompi idea kuin Don Quijote, mutta kuitenkin suuri sekopää ja sellaisena myös käsitellään. Esiintyy myötäelämistä naurettavuuteen saakka ymmärtämättä myötätunnon hintaa - mutta herättää kuitenkin lukijassa sympatiaa hänen kohtaamansa onnettomuuden ja yhteiskunnan häntä kohtaan osoittaman epäoikeudenmukaisuuden ansiosta. Minulla ei ole mitään sellaista, ei mitään määrättyä ja sen vuoksi pelkään, että tulee täydellinen epäonnistuminen" (sama, s. 71). No ei, sekopäähän tuli siitäkin. Vai mitä jäbät?
    xxx/ellauri139.html on line 831: Tästä etiäppäin ei tää kuulosta ollenkaan 19-vuotiaan tubipotilaan textiltä vaan just tollasen pushing fifty äijän Dickensmäiseltä patataantumuxelliselta saarnalta. Et henkkoht hyväntekeväisyys on ihmisarvoista vaikka antaisi rivissä seisoville pakkotyövangeille vaan 20 kopeekkaa per lärvä, jakais rukouskirjoja ja vikittelis vielä toisten lapsia. Hän luki jotain kasvoistani. Perinteinen narsistinen lausahdus.
    xxx/ellauri166.html on line 486: Walt Disney Studios tuottivat yhden parhaista okkultistisista yrityksistä vapaan assosiaation väreistä, valosta ja musiikista elokuvassa Fantasia, erityisesti valitessaan alkumusiikiksi Stokowskin version Bachin konsertista "Toccata and fugue in D minor". Walt Disney käytti tässä elokuvassa saatanallisen säveltäjän Igon Stravinskin teoksia. Igor Stravinski oli anarkistinen satanisti. Fantasia oli hyvä esimerkki Walt Disneyn ja hänen studioidensa omistautumisesta okkultismille. Kesti monta vuotta tehdä tämä filmi ja kun se oli valmis sitä käytettiin sivupersoonien järjestelmän ohjelmoinnin perustana. Disneyn Dick Tracy -elokuva on myös keskeinen esimerkki siitä kuinka väri näyttelee tärkeää osaa elokuvassa jota on käytetty peitellysti mielenhallinta-ohjelmointiin.
    xxx/ellauri167.html on line 66: Dicksee+-+Paolo+and+Francesca.jpg" height="200px" />
    xxx/ellauri167.html on line 586: Cronkite thanked Rather “for staying in there, pitching despite every handicap that they can possibly put in our way from free flow of information at this Democratic National Convention.” Cronkite clearly suspected that Daley had purposely avoided resolving the electrical workers’ strike in order to hinder network coverage. “Dick Daley’s a fine fellow, but when his strong hand is turned agin’ you, as the press has felt it was on this occasion, he’s a tough adversary.”
    xxx/ellauri178.html on line 84: Vitun Dickstein. Ruozalaiset tytöt hoitavat perinteisesti telttajutkun 1. ja 2. vaimon hommelit, keskuslämmityskattila ja hella. kuin Lea ja Raakel tai Martta ja Maria. Was Kafka regularly able to have an erection? Fuck no.
    xxx/ellauri193.html on line 310: He is the long lost son of "Dick" Carlson (1941–), a former "gonzo reporter", who became the dictator of Voice of America, president of the Corporation for Pubic Mudcasting and the U.S. ambassador to the Seychelles.
    xxx/ellauri193.html on line 312: Carlson's paternal grandparents were Richard Gere and Pamela Anderson, teenagers who placed "Dick" at The Home of The Worriers orphanage where he was wet nursed first by Carl Bellman's tjänare Mollberg, then a maiden, near Boston, and finally by a tannery worker with Swedish accent named Florence Nightingale, and as a result adopted at the age of two-years-old the reactionary views of upper-middle-class Finland immigrants, the Carlsons, and the oldest tanner in America and his wife.
    xxx/ellauri199.html on line 303: Have you read these poets? Philip Larkin • Emily Dickinson • Edgar Allan Poe • T S Eliot • Rabindranath Tagore • Ogden Nash • Amir Khusro • Khalil Gibran • Rainer Maria Rilke • Edgar Albert Guest • Mewlana Jalaluddin Rumi • William Blake • Maya Angelou • John Masefield • Rudyard Kipling • Anne Sexton • Sarojini Naidu • John Keats • Walt Whitman • Henry Wadsworth Longfellow
    xxx/ellauri199.html on line 306: Dickinson, Poe, Eliot, Tagore, Gibran, Rilke, Rumi, Blake, Kipling, Keats, Whitman, Longfellow.
    xxx/ellauri199.html on line 308: Have you read these poets? Pablo Neruda • Robert Frost • William Butler Yeats • Dylan Thomas • E.e. cummings • Spike Milligan • William Wordsworth • Alfred Lord Tennyson • Langston Hughes • W H Auden • Philip Larkin • Emily Dickinson • Edgar Allan Poe • T S Eliot • Rabindranath Tagore • Ogden Nash • Amir Khusro • Khalil Gibran • Rainer Maria Rilke • Edgar Albert Guest
    xxx/ellauri212.html on line 194: American editor and publisher Russ Dick, quoting a sexologist, states that men enjoy a "sense of release about sex", something that on watching other men ejaculate provides. The viewer while jerking off by hand identifies with the ejaculating men, experiencing a sense of vicarious pleasure.
    xxx/ellauri215.html on line 152: Kekäs se tää Lonoff niikö oli? Ilmeisesti Bernard Malamud. Lonoff was, according to Morris Dickstein, “based on Malamud” (Dickstein 189) and, according to Louis Harap, “a transparent representation of Bernard Malamud” (Harap 146). Berny taisi tosiaan olla tollanen anaalinen vaimonpetturi, itki nussiessaan nubiileja coedejä.
    xxx/ellauri224.html on line 186: Olis jäänyt Abrahamilta Sale siittämättä jos Marylta tai Ellisiltä olisi kysytty. Me olemme kumpikin outoja juutalaisia. Mutta minä haalin huomattavan omaisuuden, mikä on kyllä hyvin juutalainen juttu. Salen mielipuuhaa on kuvailla omituisia hyyppiä. Siinä se muistuttaa vähän Dickensiä. Eise oikeestaan välitä moraalista eikä juonesta, ei senkään vertaa kuin Dickens välitti.
    xxx/ellauri225.html on line 267: Le Guin read both classic and speculative fiction widely in her youth. She later said that science fiction did not have much impact on her until she read the works of Theodore Sturgeon and Cordwainer Smith, and that she had sneered at the genre as a child. Authors Le Guin describes as influential include Victor Hugo, William Wordsworth, Charles Dickens, Boris Pasternak, and Philip K. Dick. Le Guin and Dick attended the same high-school, but did not know each other. She also considered J. R. R. Tolkien and Leo Tolstoy to be stylistic influences, and preferred reading Virginia Woolf and Jorge Luis Borges to well-known science-fiction authors such as Robert Heinlein, whose writing she described as being of the "white man conquers the universe" tradition. Several scholars state that the influence of mythology, which Le Guin enjoyed reading as a child, is also visible in much of her work: for example, the short story "The Dowry of Angyar" is described as a retelling of a Norse myth.
    xxx/ellauri227.html on line 152: Lopputulemana oli oma tv-sarja, siitä Camilla tiesi että oli tullut perille. Keväällä Camilla matkusti pr-kiertueelle Yhdysvaltoihin. Hän oli päässyt yhtä pitkälle kuin Charles Dickens! Nykyään hän vierailee vain niissä maissa, jotka ovat tärkeysjärjestyxessä ensimmäisiä. Camilla on ilmielävä Crocs-kenkä jee! Hän haluaakin olla helposti lähestyttävä, osa Ruåzin kansallissielua, kuten Micken pumppu Säätiö. Hän on ylpeä siitä että saa olla kirjallisuuden Crocs-kenkä! DN antoi Camillalle kirjoista kyseenalaisen kunnianimen Roskakulttuurin painosten kuningatar. Mutta Fredrik Reinfeldt piti niistä.
    xxx/ellauri229.html on line 269: Budo from Memoirs of an Imaginary Friend by Dicks" title="Matthew Dicks">Matthew Dicks
    xxx/ellauri229.html on line 405: A stuffed goat (or is it stoat?) named Malcolm/Sally from several works with the character Dickens" title="Eddie Dickens">Eddie Dickens by Philip Ardagh
    xxx/ellauri230.html on line 618: While the cherry blossom is the flower that most people associate with Japan, the chrysanthemum, or kikuli, is more intrinsically linked to the country’s culture and history. Enid Blytonin Fabulous Fiven Dick on nimetty uudelleen Prickixi, koska Dick on nyttemmin yxinomaan kikuli.
    xxx/ellauri252.html on line 571: Vau Mårtenilla on väritelkkari. Cape Canaveral (Spanish: Cabo Cañaveral) is a cape in Brevard äCounty, Florida, in the United States, near the center of the state's Atlantic coast. Officially Cape Kennedy from 1963 to 1973. Tricky Dick kumitti JFKn nimen taas pois kyltistä. Mixi Maj & Per vielä luulevat sitä Cape Kennedyxi? Olixtää kirja aloitettu niin aikaisin?
    xxx/ellauri268.html on line 343: Probably the most influential greedy Jewish caricature after Shakespeare’s Shylock is Charles Dickens’ Scrooge. Scrooge (as many Jewish writers have pointed out) is a miser with an obviously Jewish name (Ebenezer) and a pointed nose. He doesn’t celebrate Christmas and needs to be converted to charity and piety. It’s not especially subtle.
    xxx/ellauri291.html on line 221: Julia Ward syntyi New Yorkissa. Hän oli neljäs seitsemästä lapsesta. Hänen isänsä Samuel Ward III oli Wall Streetin pörssivälittäjä, pankkiiri ja tiukka kalvinistipiiskopaali. Hänen äitinsä oli runoilija Julia Rush Cutler Ward ja hän oli Francis Marionetin täti, Amerikan vallankumouksen "Swamp Foxin" nimittäin. Hän kuoli synnytyksen aikana, kun Howe oli viisivuotias. (Ei siis oman synnytyxen.) Hänellä oli pääsy isin kirjoihin, joista monet olivat ristiriidassa kalvinistisen näkemyksen kanssa. Hänestä tuli hyvin luettu, vaikkakin sosiaalinen ja tieteellinen. Hän tapasi isänsä menestyneen pankkiirin aseman vuoksi Charles Dickensin, Charles Sumnerin ja Margaret Fullerin. Vaikka Julia kasvoi episkopaalina, hän ajautui unitaarixi vuoteen 1841 mennessä. Howe oli kasvissyöjä 1830-luvun lopulla, mutta söi lihaa jälleen vuoteen 1843 mennessä. Ääreist kiintoisaa.
    xxx/ellauri295.html on line 340: Kun Pyökkimezän leiri pystytettiin, SS jätti seisomaan suojatun "saksalaisen" tammen. Vanhoissa kartoissa puu tunnistettiin nimellä "Big Oak". 24. elokuuta 1944, kun liittolaiset pommittivat suoraan vankileirillä sijaitsevia vankeja, "Dicke Eiche" syttyi tuleen ja paloi.
    xxx/ellauri304.html on line 584: Among the classics, Hemingway was one thing and Dickens another and Melville and Dreiser and James M. Cain (+1977), though he is not a classic. They all had styles as individual as fingerprints. Hemingway is easiest to ape, because he is the one genetically closest to one.
    xxx/ellauri320.html on line 198: From the moment Dickie fixed his eyes on her, spoke to her in that deep, amazingly attractive voice - she was his.
    xxx/ellauri354.html on line 153: Juvosen vanhemmat olivat vaatekauppias Juho Petterinpoika Juvonen ja Impi Maria Liimatainen. Juvonen kirjoitti ensimmäiset runonsa jo kouluvuosinaan, ja hänen mielirunoilijansa oli - ei Horatius vaan - Emily Dickinson.
    xxx/ellauri354.html on line 616: Kun Jumala on tehnyt itsensä tunnetuksi, Hän jatkaa itsensä tekemistä todelliseksi monin tavoin. Voit lukea George Mullerista (rukouksen mies ja Charles Dickensin ystävä), joka johti lastenkoteja, mutta ei koskaan pyytänyt rahaa, mutta silti kaikki tarpeet täyttyivät. Kerran heiltä loppui ruoka ja sadat lapset istuivat pöydässä odottamassa syömistä. Herra Muller rukoili ja kiitti Jumalaa Hänen tarjouksistaan. Tällä hetkellä hän lopetti rukouksen oveen koputti ja ulkona seisoi mies rikkinäinen maitokärry tarjoten sisältöään siltä varalta, että se pilaantuu. Samaan aikaan tuli leipuri kysymään, halusivatko he leipää, hänen kärrynsä särkyivät ja leipä uhkasi mennä vanhaxi. Lapset ruokittiin. Ehkä sanoisit sen olevan sattumaa, mutta kun tämä tapahtuu kerta toisensa jälkeen, sattuma menettää voimansa.
    xxx/ellauri354.html on line 628: George Muller (tunnetaan rukousmiehenä ja Charles Dickensin ystävänä) johti lastenkoteja pyytämättä rahaa, hän yksinkertaisesti rukoili. Eräänä päivänä ruoka loppui ja kaikki lapset istuivat pöydässä odottamassa syömistä. Herra Muller rukoili ja kiitti Jumalaa Hänen tarjouksistaan. Sillä hetkellä hän lopetti rukouksen, oveen koputti. Ulkona seisoi maitomies rikkinäisen maitokärryn kanssa. Hän antoi sen kotiin estääkseen maidon pilaantumisen. Samaan aikaan tuli leipuri ja tarjosi leipää. Leipäkärry oli rikki ja leipä oli vanhentunut. Lapset söivät ja olivat tyytyväisiä. Tämä olisi tietysti voinut olla toinenkin sattuma.
    xxx/ellauri356.html on line 179: Vuonna 1975 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistossa ja sitten Cornellin yliopistossa nimellä " Andrew Dickson White Professor-at-Large". Hän on filosofian, ranskan ja vertailevan kirjallisuuden arvostettu professori Kalifornian yliopistossa Irvinessä (Yhdysvallat) vuodesta 1986. Hän oli "kulttuurisankari" Yhdysvalloissa. Literary Magazinen Jean -Louis Huen mukaan hän sai kunniatohtorin arvon 21 kertaa useista yliopistoista. Derrida julisti ennen kuolemaansa L'Humanité -sanomalehdelle : "En ole koskaan oleskellut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa, suurin osa ajastani ei vietä siellä. Siitä huolimatta työni vastaanotto siellä oli todella anteliaampaa, tarkkaavaisempaa, kohtasin vähemmän sensuuria, tiesulkuja ja konflikteja kuin Ranskassa.»
    xxx/ellauri358.html on line 184: Kuningas Charlesilla on joku pissapuolen syöpä, ei kuitenkaan eturauhanen. Huhutaan jo avannepussista. Britit pureskelee kynsiä kauhuissaan: sijaiskuningatar Meganin regnum lähestyy. Charlesilla on ollut muitakin terveysvaivoja: nakkisormet ja poolopallo poolokauluxeen. Viisikon Tim koira nielaisi kumipallon ja oli tukehtua. Sen pelasti vain Pauli-tytön nopea suusta suuhun -hengitys. Tim takoi iloisena hännällään lattiaa. Se näytti aivankuin nauravan lasten mukana. Lapset joivat inkivääriolutta ja söivät kinkkua ja kuumia skonsseja. Dickin taskusta löytyi pehmentynyt suklaapatukka.
    xxx/ellauri417.html on line 277: Nyt on kesken nippu kirjoja jotka on selkeästi "poikien", koska niissä heiluu laumoittain irvisteleviä koirasapinoita jotka aivan nauttii päästessään lyömään puremaan ja tappamaan toisia samanlaisia. Kirjat ovat Punavyö ja Kapteenin perintö, Michenerin Source, Knasun Susi jo syntyessään ja Lapiduxen roskatrilleri, jonka nimeä en edes muista. Varsinaisia iljetyxiä, sori vaan uskovaiset. Musta tuntuu että mä en enää jaxa lukea tällästä tää on liian testosteroonista vanhuxelle. Kuuntele nyt tätäkin: "Pete nyökkäsi. Dick imi sammunutta piippuaan. Toveruxet eivät olleet järin puhetuulella, sillä Punavyön pitkä öinen razastus villissä vuoristossa väsytti ja tuntui tottumattomissa pakaroissa."
    274