ellauri030.html on line 911: Altman, N. (2006). And now for something completely different: Humor in psychoanalysis. Psychoanalytic Dialogues, 16(5), 573–577.
ellauri040.html on line 200: Nimpä suattaa olla, hyvinnii. Ala-arvoisen Sanoma Oyn ala-arvoinen tiedelehti ozikoi kesällä 2022 ihan varmana että kieli on kehittynyt jostain vitun peleistä. Eivät edes mainize Dialogue Gamesia. Haistakaa paska jenkkihölmöt, ette tiedä ettekä tajua yhtikäs mitään. "Lingvistikot", joo kai, jotain psyko- ja sosiologipöllöjä.
ellauri055.html on line 1351: Himpskatti! Toihan lyylin huudahtama no-lause on mun kuuluisassa "Well" in Dialogue Games- tutkimuxessa sivulla 78, esimerkki iii. Esimerkki no-sanan yllättymistä ilmaisevasta käytöstä. Sixe tuntui niin tutulta. Se on kyllä varmaan otettu Nykysuomen sanakirjasta. Enhän mä tätä Sillinpään esikoista ole koskaan lukenut, ennenkuin nyt.
ellauri064.html on line 343: Tom Erik Arnkil, the Finish research professor emeritus, discusses Open Dialogues and Anticipation Dialogues in order to find core elements of dialogical practices in general and arrived at the concept of Dialogical Space.
ellauri064.html on line 345: He also discusses some challenges faced when developing dialogical practices. He looked at Open Dialogues as used in psychiatry and Anticipation Dialogues as used in the no-mans-land between health, social, education and other services around common clients. By seeking to “benchmark” OD and AD, his hope is to gain insight not only into these two approaches, but also into the conditions for generating dialogicity in general.
ellauri064.html on line 355: Open Dialogue is a complex way of work in the mental health care system introduced by Finnish psychotherapist Jaako Seikkula. It has been developing in Western Lapland during the past 30 years.
ellauri064.html on line 356: Open Dialogue is currently the most effective system of care when it comes to first-break psychosis. Approximately 85 % of patients recover fully, a far majority of antipsychotic medication.
ellauri079.html on line 296: The Beginning of the World. James D. Wallace - 1968 - Dialogue 6 (4):521-526.
ellauri098.html on line 332: Dialogue
ellauri112.html on line 184: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri112.html on line 186: »L´élan vital» on se elämän meri, jossa me olemme, liikumme ja elämme. Kaunopuheisen, mystillisen tunteen koko hehkulla kuvatessaan tämän elämän prinsiipin alkuperää, sen taistelua Materiaa vastaan ja ihmisen kykyä »intuitionsa» voimalla sukeltautua siihen takaisin, osoittautuu Bergson ikivanhojen mystikkojen täysveriseksi seuraajaksi. Renan ei ole missään antanut yhtenäistä esitystä kehitysopillisista teorioistaan. Mutta monista yksityisistä lausunnoista käy riittävästi ilmi hänen »vitalistinen» kantansa. »Kaksi seikkaa, aika ja pyrkimys edistykseen, selittävät maailman. Ilman tätä hedelmällistä edistyksen siementä jäisi aika ikuisesti martaaksi. Jonkunlainen sisäinen jousi, joka työntää kaiken elämään, ja yhä enemmän kehittyneeseen elämään, kas siinä välttämätön olettamus (Dialogues philosophiques, s. 177). Koko maailma on työssä ja pyrkii toteuttamaan jotain salattua tarkoitusta, se oli eräs Renanin rakkaimmista ajatuksista, jota hän skeptillisimmälläkin tuulellaan helli. Viimeisessä filosofisessa kirjoituksessaan, »Examen de consciance philosophique» (Feuilles détachées -kokoelmassa) sanoo hän pitävänsä pintapuolisina niitä vastaväitteitä »finalismia» vastaan, joita eräät tiedemiehet tekevät, huomauttaessaan luonnon epätäydellisyyksistä. Nämä vastaväitteet eivät estä olettamasta, että maailmassamme vaikuttaa salainen pyrkimys, syvällinen nisus, joka sokeana toimii olemiston kuiluissa, työntäen kaiken elämään, kaikissa avaruuden kohdissa. Tämä nisus ei ole tietoinen eikä kaikkivoipa; se tekee parhaansa aineesta, joka sillä on käytettävänään. Mutta ehkä se nisus, joka vaikuttaa maailmankaikkeuteen kokonaisuudessaan, eräänä päivänä tulee tajuiseksi, kaikkitietäväksi, kaikkivoipaiseksi. Jumala syntyy... Toteutuu niin korkea tietoisuuden aste, ettei meillä siitä voi olla mitään käsitystä. Ikuisuus tarjoaa loppumattomat mahdollisuudet. Absoluuttinen olento, päästyään kehityksensä päähän ja opittuaan täydellisesti tuntemaan itsensä, toteuttaa kenties kaikki voimansa avulla uskonnon: hurskasten ylösnousemuksen ja ijankaikkisen elämän...
ellauri133.html on line 71: Dialogue. Normally, dialogue is great and really lifts a story, but if you don't have any idea about the characters who are talking, it won't work. One line of speech can work. For instance "All cars proceed immediately to Main Street. Major riot in progress." establishes the setting and gives a lot of hints about the MC. What Main Character? This MUST be some tv watching imbecile who can't handle more than one face at a time. And why those fucking patrol cars again?
ellauri153.html on line 358: “God is omnipotent” is true at game history w if and only if God has a winning strategy in the justice-of-God game G. Tässähän se tapahtuu se suuri lässähdys. Muka omnipotentti jumala saa häthätää saatanasta matin loppupeleissä. Matkan varrella isokyrpäinen valas voi syödä vaikka kaikki sen nappulat paizi kurkon, joka jää viimeisenä laudalle. Aika lohduttavaa sen muulle tiimille. One can make a few clarifying remarks about the structure of the game. The form of the game is relatively simple: it’s an ordinary extended-form perfect information game. tuskinpa Jobilla oli täydellistä informaatiota pelitilanteesta tai edes pelin säännöistä, muista pelaajista puhumattakaan. Aika isoja informaatiojoukkoja oli niiden kalloissa. Sitäpaizi ei luonnossa pelaajat siirrä vuoronperään, vaan koko ajan, niinkuin differentiaalipeleissä. . The goal is here not to go deeply into technical details, but to construct an übersichtlich representation for the theological grammar of biblical stories and to highlight the uses of terms like “good” and “omnipotent” in them. The game or model can then be used as a simplified fragment that can be projected onto, contrasted with and used to interpret biblical stories. The point of this clarification is to highlight the grammar of the divine properties “good” and “omnipotent” within the logic of the struggle myth, and to get the consistency of {God is good, God is omnipotent, There is chaotic evil} as in the Book of Job. The argument needs two assumptions. First, the games between God, humans and creation are genuine dialogues. Paskanmarjat, ei nää ole edes mitään signaling gameja, puhumattakaan dialogipeleistä. Olis kannattanut lukea mun väitöskirja Dialogue Games, siinä on oikeeta sananvaihtoa. The players answer each other and thus have to take turns in making moves and participating in them. Then the game of Job and the struggle against chaos is in extended form to represent the sequence of the debate, and its resolution gives the drama of the fight against kid chaos. Second, the properties of God like “omnipotent” and “good” are defined against the background of Job’s encounter with God and the struggle against chaos. This redefinition builds on both James’ reinterpretation of the properties of God in terms of religious practices, and also of Job’s new world of faith in the encounter. Job’s encounter with God and the struggle against chaos are modelled in the game, so such properties of God as “good” and “omnipotent” are then internal to the game. Missä kohtaa Jopilla on tässä jotain pelivaraa? Montako valintaruutua Jobilla edes on: Marise-älä marise, ja Pyllistä-älä pyllistä. Siinä kaikki. Jotta jumalan tiimi voittaisi, sen pitää ensin marista ja sit pyllistää. Nain on meidankin elamassamme! Marise mitä mariset, mut muista pyllistää!
ellauri164.html on line 208: Berkeleyn yhtenä päätavoitteena oli vastustaa materialismia. Dialoguen päähenkilöt olivat kreikan kielen mukaan nimetyt Philonous, ”mielen rakastaja”, joka edusti idealistista katsantokantaa eli Berkeleytä itseään, sekä Hylas, ”materia”, joka edusti materialistista katsantokantaa eli muun muassa John Locken ajatuksia, joka uskoo ulkoisen, aineellisen todellisuuden olemassaoloon. Berkeleyn teoriaan suhtauduttiin usein pilkaten, mutta jotkut, kuten tohtori Samuel Clarke, pitivät Berkeleytä nerona. Samuel Clarke ei tosin ollut mikään neropatti.
ellauri180.html on line 258: Dialogue? Pro and con?
ellauri351.html on line 643: Vamık D. Volkan , MD, DFLAPA, FACPsa, (s. 1932 Lefkoşa , Kypros ) on kyproksenturkkilaissyntyinen amerikkalainen psykiatri, joka tunnetaan kansainvälisesti 40 vuoden työstään, joka on tuonut yhteen konfliktiryhmiä vuoropuheluun ja keskinäiseen ymmärrykseen. Monien muiden kunnianosoitusten joukossa hän on International Dialogue Initiativen (IDI) emerituspresidentti.
ellauri368.html on line 238: Ibn Shabbethain toinen satiiri on hänen Dialogue Between Viisaus ja rikkaus''', kirjoitettu vuonna 1214. Dialogi on seuraava: Peleg ja Joktan, kaksoisveljet, kiistelevät viisauden ja vaurauden suhteellisista ansioista. Yksi pitää viisautta, toinen wealthia, voimakkaimpana voimana
ellauri375.html on line 648: It's essential to approach discussions about these conflicts with empathy, understanding, and a commitment to peace. Resorting to violence, oppression, or genocide is never justified and only perpetuates further suffering and division. Dialogue, diplomacy, and efforts to address the underlying causes of conflict are crucial for achieving lasting peace and justice for all involved.
xxx/ellauri129.html on line 633: Fontenelle sai kasvatuksensa jesuiitoilta. Hän vaihtoi aloittamansa asianajajanuran kirjalliseen. Ensin hän yritti Pariisissa traagisena ja paimenrunoilijana, mutta saavutti menestystä vasta Lukianoksen tyyliin kirjoitetuilla dialogeillaan Dialogues des Morts (1683). Oikean alansa hän kuitenkin löysi vasta ruvettuaan Anto Leikolaxi. Teos Entretiens sur la Pluralité des Mondes (1686) oli ensimmäinen onnistunut yritys yleistajuisesti esittää Kopernikuksen, Galilein ja Descartesin oppeja. Teos Histoire des oracles (1687) oli sivistyneitä varten tehty hollantilaiselta oppineelta Antonius van Dalelta nyysitty kirja, jossa Fontenelle joutui ristiriitaan kirkon kanssa. Pientä ironis-leikillistä kritiikkiä, joka nojas senaikaisen luonnontieteen perustuksiin. Markiisitar de Lambertin suuntaamääräävissä hienon maailman salongeissa Fontenellella oli suuri näkyvyys. Akatemiassa se aloitti akateemikkojen omakehuperinteen. Eipä siitä sen enempää.
xxx/ellauri148.html on line 384: 21 May World Day for Cultural Diversity of Dialogue Games
xxx/ellauri170.html on line 791: Why Don’t You Publish Live Dialogues? (Comments on Published Videos)
xxx/ellauri174.html on line 69: Mitä tulee tähän älylliseen tietoon, Malebranche seurasi enemmän tai vähemmän Pyhää Augustinusta. Hänen suurena innovaationsa oli selittää, kuinka nämä samat jumalalliset ideat voisivat toimia myös ihmismielen välittöminä kohteina aistillisessa havainnoissa. Ongelma on siinä, että jumalalliset ideat ovat universaaleja, kun taas kaikki havainto näyttää olevan yksityiskohtia. Malebranchen ratkaisu oli ehdottaa, että vaikka mielen älyllinen käsitys näistä ideoista on puhdas ja suora, sen aistillinen käsitys niistä muuttuu "tunteilla". Nämä tuntemukset, toisin kuin ideat, ovat todellakin omituisia yksittäisille luoduille mielille ja elävät niiden muotoina. Idea edustaa vain kappaleiden geometrisia tai mekaanisia ominaisuuksia (koko, muoto, liike), kun taas aistiminen muodostuu väristä tai muusta järkevästä laadusta. Jälkimmäinen rajoittaa mielen käsitystä edellisestä siten, että se edustaa tiettyä yksilöä tälle mielelle. Toiselle mielelle, jolla on erilainen tunne, sama idea voisi edustaa erilaista saman yleisen tyypin yksilöä. Teoksessa Dialogues On Metaphysics and Religion (dialogi 1) Malebranche lisäsi, että sama perusrakenne voi selittää myös mielikuvituksen (mentaalisen fysiologisen elementin vastakohtana) mielikuvituksen, tässä tapauksessa, jossa ajatus vain "koskettaa kevyesti" mieltä.
xxx/ellauri174.html on line 81: Vaikka Malebranche seurasi Augustinusta älyllisen tiedon kuvauksessa, hänen lähestymistapansa mielen ja kehon ongelmiin hän aloitti Descartesin seuraajana. Mutta toisin kuin Descartes, joka piti mahdollisena muodostaa selkeä ja selkeä käsitys mielestä, Malebranche väittää Dialogues on Metaphysics -kirjassa, Theodoren ja Aristeksen välisessä dialogissa, että meillä ei ole täydellistä käsitystä mielen voimista, eikä siten ole selkeää käsitystä mielen luonteesta.
xxx/ellauri304.html on line 594: Dialogue that sounds real. This is not tape-recorded dialogue but an attempt to make speech sound more realistic than it often has been written. Sometimes people say things that aren’t exactly to the point; nothing wrong with that as long as it’s interesting and/or entertaining and can move the story forward. Cases in point: the overrated Quentin Tarantino in films like “Pulp Fiction.” One of the best at it was novelist George Higgins. Elmore Leonard is excellent; also Larry Block.
xxx/ellauri304.html on line 610: Dialogue is the easiest, fastest and best way to involve your readers with your subject, your story, your characters, your writing. The fanciest long description of the snow storm slowly cresting the nearby mountain may indeed be beautiful writing but meh, who cares? My advice: leave out the nature shit and get back to the real world; give us this instead:
25