ellauri017.html on line 599: Kolmen nollan kolmiyhteys on Kristina-tädin opettajan Descartesin lähtökohta. Siinä ristikossa on risti poikineen, yksi jokaiselle jumalkolmikosta. Hyvän ja pahan tiedon puska, jossa kohtaa positiivinen ja negatiivinen näkökohta joka asiasta. Joskin ne sitten lähtee eri suuntiin koskaan kohtaamatta, on tää malli sen verran suoraselkäinen. Yhdenlaista pahaa ei korvaa toisen sortin hyvä, takaisin voi maksaa vaan samassa valuutassa. Ei ole mitään vaihtokurssia synninpäästölle. Kirstuun kilahtava xy-raha ei z-akselille vilahduta sielua, vaikka toki ilahduttaa kirkkoa.
ellauri032.html on line 97: Arminiusta on syytetty kyllä ansaintamoraalista. Esim Descartes oli niillä linjoilla. Encyclopedia Britannican sivustolla sanotaan, että Descartesin moraali oli anti-Jansensistista ja anti-Calvinistista, ja et sen mielestä armo ansaitaan olemalla oikein kilttejä. Se oli optimisti, ihmisen järki ja tahto pystyy vaikka mahdottomaan. Se ei ollut pessimisti niinkuin jansenisti Blaise Pascal (1623-62), joka meinas et pelastus on vaan ilmainen lahja niille, jotka sattuu sen saamaan. Pascal eli lyhyen elämän, armonisku tuli äkkiä. Descartesia haukuttiin tämän takia Arminiuslaisexi. Descartesin mielestä ei ole mitään järkeä olla kunnollinen, ellei usko kuolemanjälkeiseen elämään ja loppuarvontaan. No nettisivuja ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, niissä on monia vaihtoehtoisia totuuxia, kuplamuovia kullekin, paukutettavaxi oman maun mukkaan.
ellauri033.html on line 426: Psykologia on viime aikoina kokenut vallankumouxen jota Hra Bourget ei vitkastele käyttää hyväxi. Ennen piti henkilöiden olla luonteelleen uskollisia, vaan eipä enää, nyt niitä saa muuttaa matkan aikana, ne "kehittyvät". Paremmin sanoen: jokaisella on kallossaan olentoja joita ne ei edes tunnekkaan. Ne voi jäädä tiedostamattomaan syövereihin; mutta kun tilaisuus tulee, ne voivat putkahtaa yllättäen esille, korvata entisen minän, ja siepata sielun panttivangixi. Ei se nyt niin uuttakaan ole. Kyl jo Descartesin aikana ymmärrettiin et persoonallisuus on monimutkainen olio. La Rochefoucauld sanoi että joskus sitä eroaa izestään yhtä paljon kuin muista. Sellaisia ollaan Polleja, maailman monimpia poneja. Ennen näitä hajanaisia persoonallisuuxia vähän liimailtiin kokoon romaaneissa, nyt se ei enää trenditä, vaan romaanikirjailijat ottaa mailizia just noista halkeamista ja säröistä.
ellauri033.html on line 691: Pena pääsi pakanan kirjoihin sekä jutkuilta että kristityiltä. Hyvä Pentti! Hioi ajatusten ohella linssejä, kuoli lasipölyn pahentamaan tubiin 44-vuotiaana. Ei huolinut asemia eikä palkintoja. Ei huolinut Descartesin typerää sielu-ruumis dualismia. Hyvä Pentti! Filosofien ruhtinas sanoi toi tuiki tuntematon Deleuze (1925), ilmeisesti ranskisten joku myöhempien aikojen pyhä. Monta muutakin N.N.ää mainittiin Wikipediassa. Työsarkaa piisaa.
ellauri117.html on line 600: Locke oli närkästynyt collegen opetusohjelmasta. Hänestä nykyaikaisten filosofien, kuten René Descartesin, lukeminen oli kiintoisampaa kuin yliopistossa opetetun klassisen kirjallisuuden. Locke tutustui lääketieteeseen ja kokeelliseen filosofiaan eli luonnontieteeseen. Myöhemmin Lockesta tuli Royal Societyn jäsen.
ellauri145.html on line 132: Descartesin cogito oli aivan älytön. Kuka ylipäänsä epäilee
ellauri158.html on line 697: Joku tomppeli teologian proffa [Schliesser, Eric: NEWTON AND SPINOZA: ON MOTiON AND MATTER (AND GOD, OF COURSE), The Southern journal of philosophy, 2012-09, Vol.50 (3), p.436-458)] kehtaa vielä tänä päivänäkin väittää ettei Spinozalla ollut mitään ansioita tietellisen maailmankazomuxen synnyssä. Sillä nimenomaan oli, Spinoza veti johtopäätöxet ja sanoi asiat halki kun Newton ja Cambridgen porukat vaan heilutteli käsiä ja pakitti Descartesin perässä dualistiseen teismiin.
ellauri299.html on line 615: Ranskalainen filosofi ja lääkäri Julien Offray de La Mettrie julkaisi 1700-luvun puolivälissä teoksen Man a Machine ( L'homme Machine ) Thomas Hobbesin deterministiseen perinteeseen kuuluvan materialistisen filosofian suuren teoksen. Tässä teoksessa de la Mettrie laajensi Descartesin ja Hobbesin väitettä, jonka mukaan eläimet ovat pelkkiä automaatteja tai koneita ihmisille, kieltäen eläimiltä sielun aineesta erillisenä substanssina. Ja samalla tavalla, ehkä ihminen itse on vain kone.
ellauri330.html on line 105: Descartes erotti fyysisen ja henkisen alueen. Mieli on Descartesin mukaan erillinen aineeton substanssi (sen olemus on ajattelu), joka on kausaalisesti yhteydessä aivoihin. Descartesin dualismi liittyy eroon ihmisten ja muiden eläinten välillä: vain ihmisillä on mieli, kun taas muut eläimet (ja kasvit) ovat pelkkiä koneita. Aristoteles, mielen biologi, väitti, että ihmisen sielulle on ominaista se, että se ei sisällä vain kasvun, ravinnon ja lisääntymisen vegetatiivisia voimia ja herkkiä havainnointi-, halu- ja liikevoimia, vaan myös ihmisen rationaaliset kyvyt. älyä ja tahtoa. Sielu ei ole, toisin kuin Descartes uskoi, kausaalisesti yhteydessä ruumiiseen, vaan sitä luonnehditaan elävän ruumiin "muodoksi". Aristoteles luonnehtii ihmistä eroavaksi eläimistä ja kasveista sen perusteella, mitä he voivat tehdä (eli heidän kykyjään, joka ilmaistaan ​​käyttäytymisessä, mukaan lukien kielellinen käyttäytyminen). Väitämme, että ymmärtääksemme tietoisuuden evoluutiota meidän on laajennettava Aristoteleen käsitystä vegetatiivisesta, herkästä ja rationaalisesta sielu näkemyksestä, että elävät organismit ovat avoimia termodynaamisia järjestelmiä, jotka ovat saaneet perinnöllisyyden. Evoluutiomuutosten seurauksena kehittyi monimutkaisia ​​termodynaamisia järjestelmiä, esim. soluja soluorganelleineen ja myöhemmin monisoluisia elimiä sisältäviä elimiä. Selitämme, kuinka neljä tietoisuuden muotoa kehittyivät yhdistämällä evoluutioteoria Aristoteleen keskusteluihin eri organismien kyvyistä.
ellauri330.html on line 111: Joten "subjektiivisten kokemusten" saaminen ei ole havainnoinnin muoto, eikä se muodosta todistusperustetta ymmärrykseni ympärilläni olevasta maailmasta. Uusaristotelialaiset väittävät, että karteesiset uskovat virheellisesti, että tunnemme subjektiiviset kokemukset samalla tavalla kuin aineelliset esineet. Huomaa, että tässä on syyllinen Descartesin ajattelun uudelleenmäärittely tietoisuuden kannalta: Descartesin mukaan mielessä ei voi olla mitään, mitä tietoisuuden valo ei valaise. Mutta tämä on väärin. Emme ole tietoisia emmekä tiedostamattomia kaikesta, mitä havaitsemme. Toisin kuin tarkkaileminen, katseleminen, tarkasteleminen tai kuunteleminen, havainnointikykyinen tietoisuus jostakin on kognitiivisen vastaanottavuuden muoto. Ei voi vapaaehtoisesti tai tarkoituksella tulla tai olla havainnollisesti tietoiseksi jostakin, eikä ketään voi määrätä tietoiseksi jostakin. Voidaan olla tietoisia vain sellaisista havainnointikohteista, jotka kiinnittävät ja pitävät huomiomme. Uusaristoteelinen monismi on käsitteellisesti järkevä vaihtoehto.
ellauri408.html on line 584: 1681, Bossuet kirjoitti diskurssin universaalista historiasta, jossa esiteltyään näkemyksensä maailman historiasta (luomisesta katolisen kirkon voittoon muinaisten valtakuntien kaatumisen kautta) hän etsii järkeä Jumalan suunnitelmista kirkkoaan varten. Hän sekoittaa kaizelmusta ja viittauksia lähteisiin (sekä Raamattu ja kirkon tohtorit että kreikkalais-latinalaiset kirjailijat, kuten Herodotos). "Olimme hämmästyneitä", vinoili Voltaire , "tästä majesteettisesta voimasts, jolla hän kuvaili suurten valtakuntien moraalia, hallitusta, kasvua ja tuhoa, ja näistä nopeista energisen totuuden iskuista, joista hän maalaa ja tuomitsee kansakuntia." Dauphinille hän kirjoitti myös traktaatin Jumalan ja itsensä tuntemisesta , jossa hän yleensä noudatti René Descartesin oppia ja osoitti olevansa suunnilleen yhtä syvällinen filosofi kuin historijoizija. Bossuetilla on hyvin kirjaimellinen käsitys Raamatun totuudesta. 1678 hän poltti Richard Simonin teoksen Vanhan testamentin kriittinen historia.
xxx/ellauri129.html on line 635: Fontenelle sai kasvatuksensa jesuiitoilta. Hän vaihtoi aloittamansa asianajajanuran kirjalliseen. Ensin hän yritti Pariisissa traagisena ja paimenrunoilijana, mutta saavutti menestystä vasta Lukianoksen tyyliin kirjoitetuilla dialogeillaan Dialogues des Morts (1683). Oikean alansa hän kuitenkin löysi vasta ruvettuaan Anto Leikolaxi. Teos Entretiens sur la Pluralité des Mondes (1686) oli ensimmäinen onnistunut yritys yleistajuisesti esittää Kopernikuksen, Galilein ja Descartesin oppeja. Teos Histoire des oracles (1687) oli sivistyneitä varten tehty hollantilaiselta oppineelta Antonius van Dalelta nyysitty kirja, jossa Fontenelle joutui ristiriitaan kirkon kanssa. Pientä ironis-leikillistä kritiikkiä, joka nojas senaikaisen luonnontieteen perustuksiin. Markiisitar de Lambertin suuntaamääräävissä hienon maailman salongeissa Fontenellella oli suuri näkyvyys. Akatemiassa se aloitti akateemikkojen omakehuperinteen. Eipä siitä sen enempää.
xxx/ellauri174.html on line 81: Vaikka Malebranche seurasi Augustinusta älyllisen tiedon kuvauksessa, hänen lähestymistapansa mielen ja kehon ongelmiin hän aloitti Descartesin seuraajana. Mutta toisin kuin Descartes, joka piti mahdollisena muodostaa selkeä ja selkeä käsitys mielestä, Malebranche väittää Dialogues on Metaphysics -kirjassa, Theodoren ja Aristeksen välisessä dialogissa, että meillä ei ole täydellistä käsitystä mielen voimista, eikä siten ole selkeää käsitystä mielen luonteesta.
xxx/ellauri212.html on line 147: Lodwickin poliisikomisario lukee Descartesin toista meditaatiota, jossa Reneltä lähtee mopo käsistä. Siinä se sanoo et ainoo asia mistä se on varma on eze itse oleilee. Ja että vaha-argumentti muka osoittaa että hengelliset asiat on varmemmat kuin ruumiilliset. Mitä vittua! Kyllä ruumiilliset on paljon varmempia ja kouriintuntuvampia, ja sitäpaizi tuntuu ihanammilta, esim Sirun naama, tissit ja tuhero. Voi kun sinne pääsis sisään suorana ja pitkänä, kankeana ja tuntoherkkänä. Mutta ei, toinenkin yritys jäi suutarixi. Sirun teräväxi jäänyt masurako vaan jyysti liikaa yrittäneen wannabe makaajan mahan ruville ja mustelmille. Se on muistettava pyöristää asap.
14