ellauri038.html on line 143: Nietzschefänit on enimmäxeen hölmöjä ja/tai kusipäitä: Martin Heidegger, Derrida Jacques">Jacques Derrida and Michel Foucault; Carl Jung and Sigmund Freud, two of the founding figures of psychiatry; and writers such as Albert Camus, Jean-Paul Sartre, Thomas Mann and Hermann Hesse. Nippu narsisteja plus koko dritter Reich riippuu psykopaatin wiixissä. Sis tän mursuwiixisen, sen H-alkuisen Lassi Hiekkala-tyyppisissä viixissä ei kukaan kauan roikkunut.
ellauri040.html on line 161: Milläs pysäkillä mä seison tässä? No että maailma on vaan yxi, mut kaikki siitä tehdyt totuudet on yxinkertaistuxia, siis kaikki valheita. Ja kaikkien filosofien palkka juoxee siitä, et ne vetää kotiinpäin. Six just Don Niiniluodon porukat ja Jyrkin Derrida ym kamanvetäjät puhuu ohi toistensa. Se on ihan tarkoitus. Niiden kodit on eri suunnilla. Eine haluakaan mitään kompromisseja, se yhteisymmärrys syntyy vaan jos noi kääntyy meidän kannalle.
ellauri040.html on line 358: Deleuzen filosofia on yhtä hölinää. Ero on samuutta tärkeämpää. Haha. Ihan sama, ei mitään eroa. Alun perin Deleuze omaksui eron käsitteen Bergsonilta (Bergsonismi, 1966), keltäpä muultakaan. Huuhaamies toiselta huuhaamieheltä. Todellisuus on leikkiä kahden, Anti-Oidipuksessa ”ruumis ilman elimiä” ja Mitä filosofia on? -teoksessa ”immanenssin taso” tai ”kaaosmos” (kaaosmoosi). Jo on jorinaa. Deleuze kuvasi filosofista tulkintamenetelmäänsä termillä enculage, tarkoittaen tapaansa hiipiä molo tanassa jonkun kirjoittajan peräpuoleen, "hedelmöittää" tämä takakautta ja tuottaa ruskeita jälkeläisiä, jotka ovat tunnistettavissa kirjoittajan omiksi mutta jotka ovat silti hirviömäisiä ja erilaisia. Dekonstruktiota siis, vai mitä Derrida?
ellauri049.html on line 637: Paul Valéry välitti luennoissaan Mallarmén ajatuksia Kirjasta, josta Maurice Blanchot sai ajatuksia teoksiinsa Kirjallinen avaruus (1955) ja Le livre à venir (1959, Tulevaisuuden kirja). Mallarmén ja Lautréamont’n runokielen uudistus on aiheena myös Julia Kristevan väitöskirjassa La révolution du language poétique (Runokielen vallankumous, 1969). Jean-Paul Sartren postuumisti ilmestyneessä teoksessa Mallarmé. La lucidité et sa face d’ombre (Mallarmé. Älyn kirkkaus ja sen varjopuoli, 1986) Sartre korottaa Mallarmén runoilijaksi ylitse muiden. Mallarmé on suuresti vaikuttanut myös muihin ranskalaisiin ajattelijoihin, kuten Roland Barthesiin, Jacques Derridaan, Michel Foucault'hon ja Jacques Lacaniin.
ellauri098.html on line 475: Ariel (Pieni merenneito), Mahmoud Ahmadinejad (Iran), Julian Assange, Calvin (Lassi), Fidel Castro, Cher, Samuel Clemens (M2), Bill Cosby, Salvador Dali, Jacques Derrida, Charles Dickens, Walt Disney, Eliza Dolittle, Bob Dylan, Umberto Eco, Faramir, Anne Frank, Muammar Gaddafi, Theodor Geisel (Dr.Seuss), Genie (Aladdin), F.J. Haydn, Aldous Huxley, Janis Joplin, Buster Keaton, Naomi Klein, Anais Nin, Ozzy Osbourne, Osho Rajneesh, Sinbad merenkulkija, Bruce Springsteen, Justin Timberlake, Hunter S. Thompson, Orson Welles, Oscar Wilde, Kurt Wonnegut, Alan Watts (guru), Ron Weasley, Willy Wonka
ellauri100.html on line 1354: 60-luvun loppuun mennessä Barthes oli kulttihahmo. Se matkusti USAan ja Jaappaniin, pitäen esitelmiä (varmaan ranskaxi, joku tulkkasi?) Kirjailijan kuolema - niminen essee 1967 hätkäytti monia, vaikka Derridakin oli jo tällöin vauhdissa. (Derrida inhottaa mua sevverran ihan nimenä etten jaxa siihen vielä tutustua.)
ellauri100.html on line 1379: Barthes luuli että kirjallisuuden diskurssin voisi formalisoida. Höpöhöpöä. Todennäköisempää on että jollain tekoälytekniikalla voi kirjoitella koukuttavia romaaneja. Sitäpaizi Derrida kumppaneineen oli jo raapimassa Barthesin jäykkärakenteista ovea dekonstruktionismin teräsharjalla.
ellauri100.html on line 1380: Derridan miälestä strukturalismin vika on että se ezi jonkinlaisia salattuja jumalallisia (transsendentaalisia hienolla sanalla) merkityxiä. Derridan mielestä kaikki on vaan samaa höttöä. Ei kirjoissa, varsinkaan postmodernistisissa, ole mitään piilossa, ei niiden jutuissa ole mitään takapuolta, ne on pelkkää pahvia.
ellauri147.html on line 160: Gilles Deleuze also emphasized the connection between the will to power and eternal return. Both Derrida Jacques">Jacques Derrida and Gilles Deleuze were careful to point out that the primary nature of will to power is unconscious.
ellauri147.html on line 161: Derrida is careful not to confine the will to power to human behavior, the mind, metaphysics, nor physical reality individually. It is the underlying life principle inaugurating all aspects of life and behavior, a self-preserving force. A sense of entropy and the eternal return, which are related, is always indissociable from the will to power. The eternal return of all memory initiated by the will to power is an entropic force again inherent to all life. What bladderdash.
ellauri155.html on line 664: Influenced: Guzmán-Agamben-Arendt-Benjamin-Benoist-Copenhagen School-Derrida-Habermas-Jiang-Jünger-Koselleck-Lilla-Mouffe-Moldbug-Morgenthau-Negri-Strauss-Taubes-Tronti-Wielomski-Žižek.
ellauri160.html on line 316: Fukuyama received his Bachelor of Arts degree in classics from Cornell University, where he studied political philosophy under Allan Bloom. He initially pursued graduate studies in comparative literature at Yale University, going to Paris for six months to study under Roland Barthes and Jacques Derrida but became disillusioned and switched to political science at Harvard University. There, he studied with Samuel P. Huntington and Harvey Mansfield, among others. He earned his Ph.D. in political science at Harvard for his thesis on Soviet threats to intervene in the Middle East. In 1979, he joined the global policy think tank RAND Corporation. Eli vittua se mikään simpanssitutkija oli, Ellei sitten tutkinut omaa napanöyhtää, kun on ilmetyn bonobon näkönenkin. Kokeili taskuaan ja kaikki oli tallella, kelpas hymyillä.
ellauri340.html on line 623: Baudrillard kuului ranskalaisten ajattelijoiden koiravaljakkoon, samaan kuin Henri Lefebvre, Roland Barthes, Pierre Bourdieu, Gilles Deleuze, Jean-François Leotard, Michel Foucault, Jacques Derrida ja Jacques Lacan, jotka kaikki olivat de Saussuren hypnotisoimia postrukturalistisia pellejä.
ellauri340.html on line 643: Baudrillardin kantaa 11. syyskuuta 2001 tehtyihin hyökkäyksiin kritisoitiin kahdesta syystä. Richard Wolin syytti väkivaltaisesti Baudrillardia ja Slavoj Žižekia terrori-iskujen juhlimisesta, väittäen, että Yhdysvallat sai sen, minkä ansaitsi. Niin se saikin, Mordorin 2x tornit kaatuivat. Tornit "kaatostettiin omalla painollaan". Tyhmä Baudrillard luuli 9/11:a ensisijaiseksi motivoivaksi voimaksi Irakin sodan takana, kun taas Derrida älysi, että Irakin sota suunniteltiin kauan ennen syyskuun 11. päivää ja että 9/11 oli vain Mainilan laukausten kaltainen tekosyy.
ellauri362.html on line 780: Tämän ajatuksen kehittämiseksi Althusser väittää, että Marxin, Demokritoksen, Epikuroksen, Lucretiuksen, Machiavellin, Spinozan, Hobbesin, Rousseaun, Montesquieun, Heideggerin ja Derridan esittämä "satunnaisen materialismin" maanalainen filosofinen virtaus, jota tuskin tunnistetaan, on olemassa.
xxx/ellauri056.html on line 618: Schelling muutti filosofisia kantojaan kuin väkkärä. Hälläpyörä olisi Sirkkis siitä sanonut. Sen luonnonfilosofia oli jotain vitun hermeneutiikkaa. Empiirisesti aivan pielessä. Toinen on antikartesiolainen näkemys omasta navasta. Pointtina ettei sini ja mini ymmärrä edes izeään. Siinä se on kyllä oikeassa. Size nakersi Hegeliä tavalla josta monet myöhemmät sekulit ml Kierkegaard, Marx, Nietzsche, Heidegger ym ym innostuivat. Ranskalaiset postmodernistit tyyliin Lacan, Derrida tai Adorno näyttää olleen saxalaisen idealismin karkeen manttelin perijöitä. Jälkiuudenaikaisia hämärämiehiä. Existentialistit kuten Eski Saarinen on perimmältään samanlaisia, Aalto yliopiston miehiä.
xxx/ellauri208.html on line 535: Habermas and Derrida have brought together some of Europe's most distinguished thinkers in an initiative that ensures Europe's intellectuals take part in designing Europe's future. Italian philosopher and novelist Umberto Eco, Swiss author and president of the German Academy of Arts Adolf Muschg, Spanish philosopher Fernando Savater and Italian philosopher Gianni Vattimo have laid out their ideas on the issues. American philosopher Richard Rorty has also provided his two cents in a response to Habermas' article in the Süddeutsche Zeitung newspaper.
xxx/ellauri259.html on line 187: Jyväskylän yliopistossa työskentelevän tutkijatohtori Jarno Hietalahden analyyttinen, intohimoinen ja kantaaottava teos Ihmisyyden ytimessä osoittaa, että humanismista todellakin kannattaa kirjoittaa. Hietalahti kirjoitti muutama vuosi sitten Huumorin ja naurun filosofia -teoksen. Nyt hänen raikas ja railakaskin teoksensa esittelee filosofisen humanismin perusajatuksia sellaisilta ajattelijoilta kuin Protagoras, Erasmus Rotterdamilainen, Niccoló Macchiavelli, René Descartes, Baruch Spinoza, Immanuel Kant, Karl Marx, Jean-Paul Sartre, Erich Fromm, Georg Henrik von Wright ja Jacques Derrida.
xxx/ellauri312.html on line 544: Rortyn omat, joskus omituiset, Jamesian ja Deweyanin uudelleenlausunnot teemoja” (PSH, xiii). Nämä uudelleenlausunnot menevät niin pitkälle kuin suosittelevat sitä, mitä James ja Deweyn olisi pitänyt sanoa. James should have been satisfied with ‘‘The Will to Believe’’ rather than ending with a ‘‘brave and exuberant ‘‘Conclusion’’ to Varieties of Religious Experience’’. Bernstein finds Rorty guilty of fabricating a Nietzscheanized James or a Wittgensteinianized Derrida or a Heideggerianized Dewey. In this way, Rorty practiced something of what the ancients called "wisdom", and we moderns call "self help".
xxx/ellauri356.html on line 49: Eeva peukuttaa viipyilevää hellintää karskin penetraation edellä ja jäljessä. Vive la différance, se sanoo kuin Jacky Derrida, sota apatiaa vastaan heidit liehuen. Mannermaista fenomenologiaa. Lätty lätisee Emmanuael Levinasin ohjeilla. Toisen kohtaamista toisen ehdoilla. (Manusta mulla on paasaus albumissa 121.)
xxx/ellauri356.html on line 53: Derridan logosentrismi oli uskoa takaa maistuvaan, merkityxet takaavaan persustaan.
xxx/ellauri356.html on line 98: Cixous'n pitkäaikainen läheinen ystävä ja elämänkumppani, filosofi Jacques Derrida piti elossa ollessaan Cixous'ta merkittävimpänä elossa olevana ranskalaiskirjailijana. Cixous on nyt 86-vuotias, Derrida jo 20v vainaja. Hiän on kirjoittanut paitsi Derridasta myös muun muassa James Joycesta, Clarice Lispectorista, Marina Tsvetajevasta, Maurice Blanchot'sta, Ingeborg Bachmannista, Thomas Bernhardista, Franz Kafkasta, Heinrich von Kleistista, William Shakespearesta ja muista antiikin tragedioista.
xxx/ellauri356.html on line 105: Kixaus on kirjoittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät useita genrejä: teatteria, kirjallisuutta ja feminististä teoriaa, taidekritiikkiä, omaelämäkertaa ja runollista fiktiota. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten vuoden 1976 artikkelistaan "The Laugh of the Medusa". Vuonna 1975 Cixous oli julkaissut vielä vaikutusvaltaisemman artikkelin "Le rire de la méduse" ("Medusan nauru"), jonka hän oli tarkistanut; se käännettiin englanniksi Paula Cohenin ja Keith Cohenin toimesta ja julkaistiin englanniksi vuonna 1976. Kixaus ja Derrida osasi ranskaa paremmin kuin ranskalaiset ize.
xxx/ellauri356.html on line 110: Vuonna 1968 ranskalaisten opiskelijoiden mellakoiden jälkeen Cixous sai syytteen Pariisin VIII yliopiston perustamisesta, "joka luotiin vaihtoehdoksi perinteiselle ranskalaiselle akateemiselle ympäristölle". Hän julkaisi Voiles (Hunnut) Jacques Derridan kanssa ja hänen töitään pidetään usein epäkonstruktiivisina.
xxx/ellauri356.html on line 112: Aikalaiset, elinikäiset ystävät ja intellektuellit, Jacques Derrida ja Cixous kasvoivat molemmat ranskalaisina juutalaisina Algeriassa ja jakavat "syrjäytymisen ja kuulumattomuuden muodostaman kuulumisen" – eivät algerialaiset, joita Ranska hylkäsi, heidän juutalaisuutensa oli salattu tai kulttuuroitu. Derridan perheessä "ei koskaan sanottu 'ympärileikkaus' vaan 'kaste', ei 'Bar Mitzvah' vaan 'ehtoollinen'. Katolilaisuuteen verhottu juutalaisuus on yksi esimerkki identiteetin päättämättömyydestä, joka vaikutti ajattelijaan, jota Cixous kutsuu "juutalaiseksi pyhäksi". Hänen kirjansa Portrait of Jacques Derrida as a Young Jewish Saint käsittelee näitä asioita.
xxx/ellauri356.html on line 114: 1970-luvulla Cixous alkoi kirjoittaa seksuaalisuuden ja häpykielen suhteesta. Cixous ja Luce Irigaray yhdistivät Derridan logosentrisen idean ja Lacanin halun symbolin (schischeli) ja loivat termin phallogosentrismi. Näppärää!
xxx/ellauri356.html on line 116: Merkittävimpiä vaikutteita hänen kirjoituksiinsa ovat olleet Jacques Derrida, Sigmund Freud, Jacques Lacan ja Arthur Rimbaud. Nippu spedejä.
xxx/ellauri356.html on line 128: Cixous väittää, että naisen alenemisen on määritellyt se, kuinka "fallogosentrinen" ajattelu on "kolonisoinut" meidät. Kirjoittaja rakentaa ideoita, joita on kehittänyt toinen algerialaissyntyinen ranskalainen filosofi Jacques Derrida (1930-2004), joka tosin on mies. Hän loi termin "fallogosentrismi", joka viittaa maskuliiniselle näkökulmalle kielen kautta annettuun painopisteeseen.
xxx/ellauri356.html on line 136: Derrida oli aika könsikäs, muotifilosofin arkkityyppiä.
xxx/ellauri356.html on line 138: Derrida">Jacques Derrida (synt. Jackie Élie Derrida) (15. heinäkuuta 1930 El Biar, Ranskan Algeria – 8. lokakuuta 2004 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen filosofi. Derrida luetaan merkittävimpiin jälkistrukturalisteihin, ja häntä pidetään dekonstruktion kehittäjänä. Tärkeimpiä Derridan työhön vaikuttaneita henkilöitä olivat Martin Heidegger ja Sigmund Freud. Spedejä. Derrida oli 1900-luvun tunnetuimpia ja kiistellyimpiä spedefilosofeja. Derridalle myönnettiin muun muassa Cambridgen yliopiston kunniatohtorin arvo vuonna 1992, mutta vasta tiukan keskustelun ja yliopiston viranhaltijoiden järjestämän äänestyksen jälkeen. Ennen Derridan tapausta vastaava äänestys oli järjestetty viimeksi 29 vuotta aiemmin. Kukahan spede silloin oli tarjona?
xxx/ellauri356.html on line 140: Mitä vetoa että Derridakin oli sefardi? Gagné! Alunperin Toledosta. El Zorron tikarit oli Toledon sinistä terästä.
xxx/ellauri356.html on line 141: Jacques Derrida était le troisième fils d’Aimé Derrida, juif d'origine séfarade, et de Georgette Sultana Esther Safar, issue d'une famille juive d'Algérie dont les ancêtres établis depuis plusieurs générations dans ce pays. Isä Aaron Prosper Charles ( "Aimé") Derrida (1896–1970) työskenteli koko ikänsä viini- ja väkeviä alkoholijuomia valmistava yrityxessä Tachet, myös matkustavana myyjänä (hänen poikansa mielestä työ oli "uuvuttavaa" ja "nöyryyttävää", hänen isänsä pakotettiin olemaan "kuuliainen työntekijä" siinä määrin, että hän heräsi aikaisin tehdäkseen kirjanpidon ruokapöydässä).
xxx/ellauri356.html on line 150: Derrida on yhdistetty usein ”vuoden 1968 ajattelijoihin”, joita hänen lisäkseen ovat olleet esimerkiksi Louis Althusser, Jacques Lacan, Michel Foucault, Roland Barthes ja Gilles Deleuze. Kokonainen nippu spedejä. Derridan ajattelun mukaan kielen ja todellisuuden välistä suhdetta selittämään tarvitaan dekonstruktio eli lukutapa, jossa on paljon kirjallisuuden, taiteenteorian, uskontotieteen, antropologian ja psykoanalyysin aineksia.
xxx/ellauri356.html on line 152: Derridan kirjoitustyyli ei kaikilta osin ole klassisen retoriikan mukaista. Järki ei paljon päätä pakottanut. Hänen ajattelunsa avainkäsitteitä ovat kirjoitus (écriture), ero (différance) ja merkityksen hajoaminen (insémination artificiel). Hän ei hyväksy näkemystä, että merkitys ja mieli olisivat tekstin sisällä tai takana tai ylipäänsä jollakin sen puolella. Tulkinnoissa on päästävä olemisen ja olevan, läsnäolon ja läsnäolevan välisen eron “tälle puolen”. Whatever that may mean. Vizi mikä huijari.
xxx/ellauri356.html on line 154: Vuonna 2003 Derrida julkaisi saksalaisen Jürgen Habermasin kanssa kirjan, jossa nämä monissa asioissa erimieliset filosofit hahmottelevat maailmaa ja filosofiaa terrorin aikakaudella. Mahtoi olla aikamoista löpinää.
xxx/ellauri356.html on line 156: Heideggerin mukaisesti Derrida kyseenalaistaa perinteisen fenomenologian ja metafysiikan ja esittelee uudenlaisen ajattelutavan humanistisista tieteistä. Oiskoon ollut parempi vaan kyseenalaistaa Heideggeria.
xxx/ellauri356.html on line 158: Hänen työnsä lähtökohtana on kielitieteen kritiikki ja sen hallitseva asema humanististen tieteiden alalla. Mitä vetoa ettei jäbä tajunnut yleisestä kielitieteestä höykäsen pöläystä. Ei viittinyt edes ottaa selvää. Kuhan höläytti mitä sylki suuhun toi. Kohti ideologian perustavaa periaatetta ja kuolemaa, kohti kuoleman aiheuttamista ja siitä vastuun ottamista (eutanasia), kohti vastaanottamisen ja vihamielisyyden vastakohtaa, kohti poliittista kysymystä ideologian pakottamisesta, päin sukupuolinormeja. Hän oli fyysikko Bernard Derridan serkku. Serkku oli varmaan aika nolona.
xxx/ellauri356.html on line 160: Derrida koki myrskyisän koulunkäynnin Algeriassa. Vaihtoi koulua kuin mustalainen hevosta. Urheilijana hän osallistuu lukuisiin urheilukilpailuihin ja haaveilee ammattijalkapalloilijan urasta.
xxx/ellauri356.html on line 164: Hänen filosofiansa professori Étienne Borne havaitsi, että hänen väitöskirjansa olivat "plotinilaisia". Hän astui - kahden epäonnistumisen jälkeen - École Normale Supérieure -kouluun Pariisissa vuonna 1952. Siellä hän tapasi Louis Althusserin, joka oli silloin apulaisvalmentaja. Derrida kampanjoi äärivasemmistoryhmissä ilman kommunismia. Eihän siitä mitään tullut niillä eväillä.
xxx/ellauri356.html on line 168: Trần Đức Thảo était un Vietnamien qui commencait comme husserlien, mais ensuite proposa une genèse matérialiste de la conscience humaine à partir de la matière (en passant par les divers stades intermédiaires de l'évolution), avant de faire un exposé du fonctionnement de la dialectique matérialiste dans le cadre des sociétés humaines. Bien qu'écrit très rapidement pour pouvoir rentrer au plus tôt au Viêt Nam, l'ouvrage exercait une certaine fascination sur toute une génération intellectuelle française, (Louis Althusser, Jacques Derrida, Pierre Bourdieu, Paul Ricœur).
xxx/ellauri356.html on line 179: Vuonna 1975 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistossa ja sitten Cornellin yliopistossa nimellä " Andrew Dickson White Professor-at-Large". Hän on filosofian, ranskan ja vertailevan kirjallisuuden arvostettu professori Kalifornian yliopistossa Irvinessä (Yhdysvallat) vuodesta 1986. Hän oli "kulttuurisankari" Yhdysvalloissa. Literary Magazinen Jean -Louis Huen mukaan hän sai kunniatohtorin arvon 21 kertaa useista yliopistoista. Derrida julisti ennen kuolemaansa L'Humanité -sanomalehdelle : "En ole koskaan oleskellut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa, suurin osa ajastani ei vietä siellä. Siitä huolimatta työni vastaanotto siellä oli todella anteliaampaa, tarkkaavaisempaa, kohtasin vähemmän sensuuria, tiesulkuja ja konflikteja kuin Ranskassa.»
xxx/ellauri356.html on line 181: Pierre Bourdieu ja Yves Bonnefoy yrittivät saada Derridan valituksi Collège de Franceen mutta hänen ehdokkuutensa hylättiin.
xxx/ellauri356.html on line 184: Useaan otteeseen Derrida on tunnustanut velkansa Husserlille ja Heideggerille ja todennut, että ilman heitä hän ei olisi sanonut sanaakaan. Näissä esseissä esitettyjen kysymysten joukossa ovat "Mikä on 'merkitys', mitkä ovat sen historialliset suhteet siihen, mikä väitetään tunnistettuna "ääni"-otsikon alla läsnäolon arvoksi, esineen läsnäoloksi, läsnäolon arvoksi. merkitys tietoisuudelle, itsenäisyys niin sanotussa elävässä puheessa ja itsetietoisuudessa?" Tyypillistä idealistipotaskaa. Tämä paradigma periytyi juutalaisuudesta ja hellenismistä. Hän kuvailee logosentrismiä fallokraattiseksi, patriarkaaliseksi ja maskuliniseksi.
xxx/ellauri356.html on line 186: Derrida yrittää lähestyä länsimaisen älyllisen perinteen ydintä ja luonnehtii tätä perinnettä "transsendenttisen olennon etsinnäksi, joka toimii merkityksen alkuperänä tai takaajana".
xxx/ellauri356.html on line 189: Koko filosofinen perinne perustuu mielivaltaisiin kaksijakoisiin kategorioihin (kuten pyhä/profaani, merkitsejä/merkitty, mieli/keho ) ja että mikä tahansa teksti sisältää implisiittisiä hierarkioita, "joilla todellisuudessa määrätään järjestys ja joilla harjoitetaan hienovaraista tukahduttamista, koska nämä hierarkiat sulkevat pois, alistavat ja piilottavat erilaiset mahdolliset merkitykset." Derrida viittaa menetelmäänsä näiden kaksijakoisuuden paljastamiseksi ja hämmentämiseksi länsimaisen kulttuurin purkamisena.
xxx/ellauri356.html on line 191: Mitkäs sitten oli Elien omia avainpointteja? Lisää samaa vanhaa idealistihöpinää. Modernein Derridan tuntema kielitieteilijä lie ollut de Chaussure.
xxx/ellauri356.html on line 195: Siten différance on "käsittelemätön käsite", joka pakenee kaikkia tiedon luokkia, mutta löytyy niiden lähteestä, sillä tavalla, jolla mystiikan jumala tai uusplatoninen jumala on sanoinkuvaamaton, koska "olemisen tuolla puolen". No justiinsa juu. Derridalla on vaikean kirjoittajan maine, joka on vaativa lukijaltaan, jopa filosofeilta. Hänen tyylinsä on tiivis, hän käyttää lukuisia sanaleikkejä ja pitää hämäristä viittauksista. Sen lukeminen, joka on usein hämmentävää ja vaatii lukuisia uudelleenlukuja, paljastaa avauksia filosofian tulevaisuudesta, jos siltä alkaa tuntua. Tai sitten ei. Jäbä pitäisi työntää takas sinne ja dekonstruoida uudestaan.
xxx/ellauri356.html on line 206: Yleisemmin Derridan kehittämän jäljityksen käsite mahdollistaa nykyisyyden, täyden tietoisuuden, sellaisenaan (johon filosofia on aina uskonut ja johon se luottaa) auktoriteetin haastamisen tietyllä tavalla (dekonstruktio), on näät perustettu olemuksen auktoriteetti, transsendenttisen merkitsevän auktoriteetti jne. ( s. 27).
xxx/ellauri356.html on line 208: Googlekäännin ei ihan selviä Derridan dityrambeista. Tai tavallaan selviää, ne kuulostavat entistäkin pöhkömmiltä.
xxx/ellauri356.html on line 209: Derrida oli filosofi, jonka suurin osa analyyttisestä filosofiasta hylkäsi.
xxx/ellauri356.html on line 210: Searle aimait reprendre un trait d'esprit selon lequel Jacques Derrida était le genre de philosophe qui donne une mauvaise réputation au bullshit.
xxx/ellauri356.html on line 212: Englantilainen The Times julkaisi vuonna 1992 Barry Smithin ja useiden filosofien, mukaan lukien Ruth "Barcan formula" Marcusin, Louis Armstrongin sekä WV Quinen allekirjoittaman avoimen kirjeen, jossa vastustettiin Cambridgen yliopiston myöntämistä Derridalle kunniatohtorin arvoa. Tässä kirjeessä kritisoitiin Derridan työtä erityisesti "riittämättömyydestä selkeyden ja kurinalaisuuden standardeihin" ja mainittiin, että "monet ranskalaisetkin filosofit näkevät herra Derridassa vain syyn hiljaiseen hämmennykseen".
xxx/ellauri356.html on line 214: Aika pahasti Jacky ryttäsi myös vaimon spesialiteettia eli Freudin oppia. Jacques Derrida ehti kynäillä yli kahdeksankymmentä kirjaa. Vuodesta 1972 lähtien Derrida tuotti keskimäärin enemmän kuin yhden kirjan vuodessa. Derrida piti itseään historioitsijana. What a joke. Chileläinem historioizija ja Heideggerin kerta-opiskelija Farías tunnetaan parhaiten kiistellystä kirjastaan Heidegger and Nazism (1987), jossa todettiin, että Heideggerin filosofia on luonnostaan fasistinen. Derrida vastasi Faríasille kädenheilautuxella. Hän kutsui Faríasia heikoksi Heideggerin ajatusten lukijaksi ja lisäsi, että suuri osa Faríasin ja hänen kannattajiensa uutena mainitsemista todisteista oli jo pitkään ollut tiedossa filosofisessa yhteisössä. Juu nazihan se tunnetusti oli ja deutscher Geistin kannustaja, entä sitten? Vastavetona Derrida tulkitsee kohtia Raamatusta, erityisesti Abrahamista ja Iisakin uhrista, sekä Søren Kierkegaardin teoksesta Pelko ja vapina Las Vegasissa.
xxx/ellauri356.html on line 218: 2000-luvulle asti Derridan sepustuxet säilyttivät suuren akateemisen vaikutuksen kaikkialla Yhdysvalloissa, Manner-Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja kaikissa maissa, joissa mannermainen filosofia on ollut hallitseva. Anglosfäärissä siiheen viittaavat enää naistutkijat ja kirjallisuustieteilijät.
xxx/ellauri356.html on line 220: Derrida ja dekonstruktio vaikuttivat estetiikkaan, kirjallisuuskritiikkaan, arkkitehtuuriin, elokuvateoriaan, antropologiaan, sosiologiaan, historiografiaan, lakiin, psykoanalyysiin, teologiaan, feminismiin, homo- ja lesbotutkimukseen ja politiikan teoriaan. Jean-Luc Nancy, Richard Rorty, Geoffrey Hartman, Harold Bloom, Rosalind Krauss, Hélène Cixous, Julia Kristeva, Duncan Kennedy, Gary Peller, Drucilla Cornell, Alan Hunt, Hayden White, Mario Kopić ja Alun Munslowin kirjailijat ovat saaneet vaikutteita dekonstruktiosta.
xxx/ellauri356.html on line 222: Psykoanalyytikko Jacques Lacanin työhön Derridalla oli sekalainen suhde. (Lacan oli katolinen kunnes luki Spinozaa.) Derrida muutti käsitystään Levinasin naismaisuudesta erään Bracha Ettingerin ansiosta. Nyt on Brachakin jo 75-vuotias, molemmat Jaakot lahoavat haudassa. Adieu à Jacques Lacan. Adieu à Emmanuel Levinas. Adieu a moi.
xxx/ellauri356.html on line 228: Insemination artificiel on essee, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Critique -lehdessä ja joka sitten ilmestyi hänen nimensä antaneen teoksen lopussa, vuonna 1972 Éditions du Seuil (Pariisi) teoksessa, joka koostuu kolmesta tekstistä, eli Platonin apteekki, Kaksoisistunto ja Levitys. Tämä essee ( s. 319-407 ) hyödyntää erityisesti tiettyjä Mallarmén tekstejä ja Philippe Sollersin romaaneja (Draama, Numéros jne.) kehittääkseen "käsitteen", joka on kirjattu, kuten Derrida sanoo, "avoimeen eroketjuun, sanan "lisäosa", "kirjoitus", "gramma", " pharmakon " jne jne. Levittäminen ei lopulta merkitse mitään, eikä sitä voida yhdistää mihkään määritelmään. Jos emme voi tiivistää leviämistä, sen perustavanlaatuista eroa sen käsitteellisessä sisällössä, se on se, että sen hajoamisen voima ja muoto rikkovat semanttisen horisontin”. Hullun jorinaa.
xxx/ellauri356.html on line 235: Tiivistettynä ehdotuksexi, Derridan mukainen lahja niin, että jotain on, ja jos on, niin se on se, mitä emme voi emmekä saa tietää, tämä niin, ettei narsistiselle uudelleenomistukselle jää tilaa. Lahja on se, mikä "katkaisee sen taloudellisen kierteen". Ai jaha.
xxx/ellauri356.html on line 237: Teoksessa Giving Time Derrida yrittää määritellä lahjan, uhrin ja almujen välistä suhdetta: "Uhri tarjoaa uhrilahjansa vain tuhon muodossa, josta se vaihtaa, toivoo tai odottaa hyötyä, nimittäin lisäarvoa tai ainakin pehmusteen, suojan ja turvallisuutta. Koska almujen antamista säätelee institutionaalinen rituaalisuus, se ei ole enää puhdas lahja – ilmainen tai armollinen, puhtaasti antelias. Siitä tulee määrätty, ohjelmoitu, pakollinen, toisin sanoen linkitetty”.
xxx/ellauri356.html on line 240: "Absoluuttinen omaisuus, itsensä erottamaton läheisyys on toinen nimi kuolemalle." Jotain narsismia tääkin varmaan taas. Derrida pörräs kuoleman ympärillä kuin raatokärpänen. Se kuoli isänsä ikäisenä syöpään kuten isäkin. Vain Daseinilla on suhde kuolemaan lohduttautui Heidegger, eli ruumis kuolee mutta sielu lehahtaa huizin Saharaan.
xxx/ellauri356.html on line 242: Derrida jatkoi kirjallisuuden lukemista kirjoittaen laajasti Maurice Blanchotista, Paul Celanista ja muista. Sanchotin liha ja leikkele.
xxx/ellauri356.html on line 246: Mutta Chomskyn kaltainen "klassinen rationalisti" torjuu täysin Derridan ajatuksen: "Me siirrymme absurdista toiseen - stalinismi, eksistentialismi, strukturalismi, Lacan, Derrida - jotkut ovat säädyttömiä (stalinismi) ja toiset yksinkertaisesti infantiileja tai naurettavia (Lacan ja Derrida).”
xxx/ellauri356.html on line 250: Derrida hyötyi tunnustuksesta, joka ulottui akateemisen maailman ulkopuolelle. Esimerkiksi Woody Allenin elokuva Deconstructing Harry (1997) on suora viittaus tämän kirjailijan työhön. Derrida arvioi tämän viittauksen huonoksi ja pettymykseksi "konseptin" monimutkaisuuden vuoksi.
xxx/ellauri356.html on line 252: Lokakuussa 2002 Derrida -elokuvan teatterin avajaisissa hän sanoi monin tavoin tuntevansa yhä läheisempää Guy Debordin työtä ja että tämä läheisyys näkyy Derridan teksteissä. Derrida mainitsi erityisesti "kaiken, mitä sanon mediasta, teknologiasta, spektaakkelista ja niin sanotusti "esityksen kritiikistä" ja markkinoista – kaiken spektaakkeliksi tulemisesta ja sen hyväksikäytöstä. "Olen ize tollanen spektaakkeli."
xxx/ellauri356.html on line 255: Derridaa teini-iästä kansaneläkeläisexi, on kuuluisa säe Giden Les nourritures terrestres -kirjasta IV. Ei tainnut olla kovin kiva kotioloissa.
xxx/ellauri356.html on line 257: Muita vaikutteita Derridaan olivat Martin Heidegger, Platon, Søren Kierkegaard, Alexandre Kojève, Maurice Blanchot, Antonin Artaud, Roland Barthes, Georges Bataille, Edmund Husserl, Emmanuel Lévinas, Ferdinand de Chaussure, Søren Kierkehaard, Sigmund Freud, Claude Lévi-Strauss, James Joyce, Samuel Beckett, JL Austin ja Stéphane Mallarmé. Paizi Austinista se ei tajunnut tuon taivaallista [ lähde: Searle ]. Talmudin dekonstruktio ei ole kovin suosittua, mutts sitäkin on yritetty.
xxx/ellauri356.html on line 319: Euzhen ei ollut yhtä fotogeeninen kuin Derrida. Elinikäinen virkamies.
xxx/ellauri356.html on line 322: Vähän se vaikuttaa olevan tollasta suoltoa. Tulee mieleen se jenkkispuge, hetkinen, minkäs niminen se oli, joo Charles Bukowski. Hyvin hämäriä jorinoita. Muistelmien mukaan Gilvik ei osannut ranskaa juuri lainkaan vuoteen 1926 asti, eli 19-vuotiaaksi asti. Hänen ympärillään olevat puhuivat ensin bretonia, sitten valloniaa ja sitten hyvin erityistä Sveitsin saksan kieltä. Hän todella hallitsi ranskan kielen vasta asepalveluksen jälkeen. Tuskin sittenkään yhtä hyvin kuin Derrida ja Kixaus.
xxx/ellauri356.html on line 475: Kristeva saapui länteen viime tingassa ehtiäkseen kokemaan strukturalismin heikkenemisen ja sen haastajien Michel Foucaultin ja Jacques Derridan antaman haasteen. Kristeva opiskeli muun muassa Roland Barthesin johdolla ja osallistui niin sanotun Tel Quel -ryhmän kirjalliseen toimintaan.
xxx/ellauri356.html on line 480: Sollers oli näät henkisen kiihkoajan ytimessä 1960- ja 1970-lukujen Pariisissa. Hää johti avantgardistista Tel Quel -lehteä vuosina 1960-1982. Hän osallistui kriitikoiden ja ajattelijoiden, kuten Jacques Derridan, Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Roland Barthesin julkaisemiseen. Lehdessä julkaistuissa tyypeistä osa on vähän tunnettuja tai kiistanalaisia: Lautréamont, Dante, Artaud, Bataille, Joyce, Derrida, Foucault ja jopa Barthes. Jotkut heistä kuvattiin myöhemmin romaanissaan Femmes (1983) muiden ennen toukokuuta 1968 ja sen jälkeen toimineiden ranskalaisen intellektualismin hahmojen rinnalla. Philippe Sollers oli 1960- ja 1970-luvuilla läheinen muun muassa Jacques Lacanille, Michel Foucault'lle, Louis Althusserille ja ennen kaikkea Roland Barthesille, jotka ovat kuvattu romaanissa Naiset (1983). Lopuista julkkixista tuli sen verisiä vihamiehiä.
xxx/ellauri356.html on line 488: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
xxx/ellauri356.html on line 501: Yllättävän aluevaltauksen Kristeva teki vuonna 1990 julkaisemalla ensimmäisen romaaninsa Les Samouraïs. Se on sekoitus omia kokemuksia ja mielikuvia. Teosta on pidetty vastinparina Simone de Beauvoirin romaanille Mandariinit (1954), koska se tuo esiin, miten 1990-luvun filosofit eroavat 1950-luvun edeltäjistään. Se on myös avainromaani, josta voi tunnistaa Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Jacques Derridan.
xxx/ellauri357.html on line 87: Yhdessä puheenjohtaja Heta Gyllingin kanssa toimitimme artikkelikokoelman Filosofien oikeus I-II, jossa käytiin läpi filosofien oikeutta koskevaa ajattelua Platonista Derridaan. Esimerkiksi poikkitieteellinen Heidegger-piiri, jossa Oleminen ja aika käytiin pikkutarkasti läpi. Jukka Kekkosesta en pidä, hän on kova kommunisti. Asuin jonkin aikaa Pariisissa, jossa kävin Jacques Derridan seminaarissa. Derrida käsitteli sattumalta aihetta, joka sivusi teokseni yhtä juonnetta, ajallisuutta Heideggerin ajattelussa.
xxx/ellauri357.html on line 90: Tärkeä voimahahmo mannermaisen filosofian piirissä on Helsingissä ollut myös 1980- ja 1990-luvuilla käytännöllisen filosofian laitoksella opettanut Hannu Sivenius (s. 1949), joka on myös suomentanut Heideggerin Taideteoksen alkuperän (1995). Sivenius käsitteli ja esitteli monia Suomessa huonosti tunnettuja mannermaisia virtauksia, erityisesti Derridan dekonstruktiota ja lacanilaista psykoanalyysiä, ja tältä pohjalta syntynyt Helsingin Lacan-piiri muodostui mannermaisesta ajattelusta kiinnostuneiden vapaamuotoiseksi yhteenliittymäksi Helsingissä. (Tästä ks. Aula & Hirvonen & Santanen (toim.) 1999.) Lacan-piirin toimesta ja myötävaikutuksesta Helsinkiin on myös kutsuttu luennoimaan ja esitelmöimään useita mannermaisen filosofian kansainvälisiä huippunimiä.
xxx/ellauri363.html on line 97: Gadamerin pääteos on Wahrheit und Methode (Totuus ja metodi) vuodelta 1960. Tunnettuja ovat myös hänen väittelynsä Jürgen Habermasin ja Jacques Derridan kanssa. Mistä ne väittelevät, politiikastako?
xxx/ellauri363.html on line 122: Hänen julkiset keskustelunsa ex-nykyisten henkilöiden, kuten Habermasin ja Derridan, kanssa, vaikka he eivät aina vastanneet Gadamerin omia hermeneuttisen vuoropuhelun ihanteita (ainakaan Derrida), ovat antaneet selvän todisteen Gadamerin omasta sovitteluhalusta. Habermasille Gadamer hankki lokoisan viran Heidelbergistä.
xxx/ellauri363.html on line 124: Vuonna 1981 Gadamer yritti keskustella Jacques Derridan kanssa konferenssissa Pariisissa, mutta se osoittautui vähemmän valaisevaksi, koska näillä kahdella ajattelijalla ei ollut yhteistä kieltä. Toinen puhui harppisakua ja toinen sefardiranua. Gadamerin kuoleman jälkeen Derrida kutsui heidän kyvyttömyyttään ymmärtää toisiaan yhdeksi Gadamerin elämän pahimmista ongelmista. Aitoa vuoropuhelua Gadamerin ja Derridan välillä ei koskaan tapahtunut. Tämä on sääli, koska hermeneutiikan ja dekonstruktion välillä on paljon samaa huuhaafiilistä.
xxx/ellauri363.html on line 779: Sombartin Wernerin takomaa termiä Spätkapitalisumus käytettiin 1960-luvulla Saksassa ja Itävallassa, kun länsimaiset marxilaiset kirjoittivat Frankfurtin koulukunnan ja austromarxismin perinteeseen. Leo Michielsen ja Andre Gorz suosittelivat termiä "uuskapitalismi" Ranskassa ja Belgiassa uusilla analyyseillä uudesta sodanjälkeisestä kapitalismista. Jacques Derridakin (ranu) piti uuskapitalismista parempana kuin sakemannien post- tai myöhäiskapitalismia. Theodor Adorno piti "myöhäiskapitalismia" parempana kuin "teollista yhteiskuntaa", joka oli Saksan sosiologien 16. kongressin teemana vuonna 1968.
78