ellauri004.html on line 312: ä Fennis mira feritas, foeda paupertas: non arma, non equi, non penates; victui herba, vestitui pelles, cubile humus... Idemque venatus viros pariter ac feminas alit; passim enim comitantur partemque praedae petunt... Securi adversus homines, securi adversus Deos rem difficillimam assecuti sunt, ut illis ne voto quidem opus esset. (Tacitus: Germania)
ellauri090.html on line 120: Rubião becomes friends with Dr. Camacho, a lawyer and the editor of a politically oriented newspaper called Atalaia. On his way to meet Dr. Camacho, Rubião rescues a small child, Deolindo, in danger of being run over by a carriage and horses. Rubião then goes on to Dr. Camacho’s office, where he subscribes generously to the capital fund for Atalaia. Dr. Camacho flatters Rubião by publishing an account of Rubião’s heroism in saving Deolindo. Although Rubião is at first modest and dismissive about his heroism, as he reads Camacho’s account he becomes increasingly self-important.
ellauri090.html on line 130: For a time, Rubião’s friends accept his madness as he continues to provide meals and entertainment for them. Eventually, however, Rubião’s house falls into disrepair as his belief in himself as the emperor becomes constant. Doña Tonica becomes engaged to a man who dies before the wedding. Children on the street, including Deolindo, whose life Rubião had saved, make fun of him as a madman. Prodded by Doña Fernanda, a woman who barely knows Rubião, Sophia convinces Palha to set Rubião up in a little rented house on Principe Street. No one visits Rubião in his new humble residence. His former “friends” miss the luxury of Rubião’s wealthy surroundings in the house in Botafogo.
ellauri141.html on line 125: Terrarum dominos evehit ad Deos, Kehuu talviurheilijoita maasta taivaisiin;
ellauri141.html on line 561: certo futuri quid placeat Deo, My steward (friend but slave) brings round
ellauri142.html on line 1032: Satyât nâsti paro dharma; suomeksi: Tosiasioita ei laki ohita. Teosofisen Seuran tunnuslause. Se on Benaresin maharaja-suvun ikivanha vaalilause. "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen." Presidentti J. K. Paasikivi opetti näillä sanoilla suomalaisille ulkopolitiikan perusasioita itsenäisyyspäivänä 1944, muutama kuukausi jatkosodan päättymisen jälkeen. Juho teki ensin gradun venäjän kielestä ja kirjallisuudesta ja sitten luki varatuomarixi. Ryssäntaitoisena lakimiehenä sillä oli hyvä pohja vakuuttua Teosofisen seuran tunnuslauseesta. Dharma 'pitäymys' on epämääräisesti tapa, moraali, laki, tai uskonto. Jotain normisisältöä kuitenkin, ei tosioita. Deonttisessa logiikassa ei tosiaankaan päde Op -> p, modaliteettina se ei ole reflexiivinen. Jos olisi, niin pätisi myös p -> Pp, eli kaikki tosiasiallinen on sallittua. No Darwinilla tämä lienee totta. Naturalia non sunt turpia.
ellauri158.html on line 215: P. 1. prop. 15. Quicquid est in Deo est, et nihil sine Deo esse neque concipi potest. [in: P. 1. prop. 17., prop. 18., prop. 23., prop. 25., prop. 25. coroll., prop. 28. schol., prop. 29., prop. 30., prop. 31., P. 2. prop. 3., prop. 10. coroll., prop. 33., prop. 36., prop. 45., P. 4. prop. 28., prop. 37., P. 5. prop. 14., prop. 36. schol.]
ellauri158.html on line 216: -- P. 1. prop. 15. schol. Vulgi errores de Deo. [in: P. 2. lem. 1.]
ellauri158.html on line 264: P. 1. prop. 24. Rerum a Deo productarum essentia non involvit existentiam.
ellauri158.html on line 275: P. 1. prop. 26. Res, quae ad aliquid operandum determinata est, a Deo necessario sic fuit determinata; et quae a Deo non est determinata, non potest se ipsam ad operandum determinare. [in: P. 1. prop. 28., prop. 29.]
ellauri158.html on line 279: P. 1. prop. 27. Res, quae a Deo ad aliquid operandum determinata est, se ipsam indeterminatam reddere non potest. [in: P. 1. prop. 29.]
ellauri158.html on line 284: -- P. 1. prop. 28. schol. De Deo rerum causa.
ellauri158.html on line 304: -- P. 1. prop. 32. coroll. 2. Sequitur 2. voluntatem et intellectum ad Dei naturam ita sese habere, ut motus et quies, et absolute, ut omnia naturalia, quae a Deo ad existendum et operandum certo modo determinari debent ... [in: P. 2. prop. 3. schol.]
ellauri158.html on line 308: P. 1. prop. 33. Res nullo alio modo, neque alio ordine a Deo produci potuerunt, quam productae sunt.
ellauri158.html on line 394: P. 2. prop. 3. In Deo datur necessario idea tam eius essentiae, quam omnium, quae ex ipsius essentia necessario sequuntur. [in: P. 2. prop. 5., prop. 9. coroll., prop. 20., prop. 24., P. 5. prop. 22., prop. 35.]
ellauri158.html on line 422: -- P. 2. prop. 7. coroll. Hinc sequitur, quod Dei cogitandi potentia aequalis est ipsius actuali agendi potentiae; hoc est, quicquid ex infinita Dei natura sequitur formaliter, id omne ex Dei idea eodem ordine eademque connexione sequitur in Deo obiective. [in: P. 2. prop. 32., prop. 36., prop. 38., prop. 39., P. 3. prop. 28., P. 5. prop. 1.]
ellauri158.html on line 439: -- P. 2. prop. 9. coroll. Quicquid in singulari cuiuscumque ideae obiecto contingit, eius datur in Deo cognitio, quatenus tantum eiusdem obiecti ideam habet. [in: P. 2. prop. 12., prop. 13., prop. 30., P. 3. prop. 10.]
ellauri158.html on line 599: P. 2. prop. 20. Mentis humanae datur etiam in Deo idea, sive cognitio, quae in Deo eodem modo sequitur et ad Deum eodem modo refertur, ac idea sive cognitio corporis humani. [in: P. 2. prop. 22., prop. 23., prop. 43.]
ellauri158.html on line 743: -- P. 2. prop. 47. schol. Hominum errores de Deo. [in: P. 2. prop. 49. schol., P. 4. prop. 36., P. 5. prop. 10., prop. 20. schol., prop. 36. schol.]
ellauri158.html on line 1183: P. 5. prop. 20. Hic erga Deum amor neque invidiae neque zelotypiae affectu inquinari potest; sed eo magis fovetur, quo plures homines eodem amoris vinculo cum Deo iunctos imaginamur.
ellauri158.html on line 1186: P. 5. prop. 22. In Deo tamen datur necessario idea, quae huius et illius corporis humani essentiam sub aeternitatis specie exprimit. [in: P. 5. prop. 23.]
ellauri158.html on line 1197: P. 5. prop. 30. Mens nostra quatenus se et corpus sub aeternitatis specie cognoscit, eatenus Dei cognitionem necessario habet, scitque se in Deo esse et per Deum concipi. [in: P. 5. prop. 31., prop. 32.]
ellauri161.html on line 801: Ne vox sola Deo canat, Etten yski, ettei kanat
ellauri210.html on line 236: Kahden miimin tekemät lapset gratis pro Deo;
ellauri328.html on line 124: "Iustitia suum cuique distribuit." ("Oikeus antaa jokaiselle omansa.") – De Natura Deorum , III, 38.
ellauri351.html on line 369: Paavosta tietäminen ja tunteminen ovat kykyjä mutta uskominen pakko. Miten niin? Luulisi että tunteat ovat lähempänä pakko-oireita. Tieto on perusteltu tosi uskomus. Toden uskominen on kyllä jonkinlainen saavutus. Mutta jotain on pakko uskoa, että pääsee edes ylös sängystä. Vaikka kyllä virzaamispakkokin on vahva motivaattori. Voiko tahdon voimalla uskoa jotain päätöntä vain koska sitä halutaan? Näin James uskotteli. Deonttinen pakko on muiden halua. Tuntuu siltä että koko kyky/pakko erottelu on suht irrelevantti tässä. Kyvyn duaali ei edes ole pakko vaan inkontinenssi. Wittgensteiniä ei passaa uskoa pitemmälle kuin sen jaxaa heittää.
xxx/ellauri175.html on line 855: Pœnituit autem Deo quód hominem fecisset in terra et, tactus dolore cordis intrinsecùs : Delebo, inquit, hominem! GENÈSE. Eli jumalaa kadutti että tuli tehtyä toi hännätön apina, ja sydänvaivaisena se sanoi: Vittu mä delaan koko apinan! Harmillisesti jäi tää kumitus puolitiehen, Nooa porukoineen pääsi jatkamaan kelvotonta sukua.
xxx/ellauri280.html on line 458: Bicornis, vel Arabice Du al-Qarnain est Alcorani persona, de quo sura XVIII (Al-Kahf) narrat. Rex iustissimus et potentissimus et Deo fidelis, orbem terrarum ab occasi Solis ad ortum tenebat, iustos servans et peccatores multans; murum ferreum inter montes aedificat ut populos boreales Gog et Magog excluderet, quem murum ante diem Iudicii ultimi Gog et Magog destruerent. Iskandar (Alexander) Du al-Qarnain ab interpretibus interdum nominatur.
28