ellauri052.html on line 319: Like other successful duos, such as Batman & Robin, Mickey & Goofy, or Laurel & Hardy, Wordsworth and Coleridge were temperamentally dissimilar. Wordsworth, reserved and thoughtful, wrote verse while plodding to and fro in the garden and, we are told, was subject to stomach trouble when revising. Coleridge was irresponsible and debt-ridden, but everywhere spoken of as a genius, if a volatile one. “I think too much for a Poet,” he said. His addiction to opium began early and was never conquered. In time, it became his only regular habit.
ellauri061.html on line 205: Samuel Taylor Coleridge felt that Helena is guilty of "ungrateful treachery" to Hermia. He thought that this was a reflection of the lack of principles in women, who are more likely to follow their own passions and inclinations than men. Women, in his view, feel less abhorrence for moral evil, though they are concerned with its outward consequences. Coleridge was probably the earliest critic to introduce gender issues to the analysis of this play. Kehler dismisses his views on Helena as indications of Coleridge's own misogyny, rather than genuine reflections of Helena's morality.
ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija.
ellauri099.html on line 142:
ellauri100.html on line 680: Rusetti oli vapaaehtoistyöntekijä 1859-1870 Maria Magdalenan charitytalossa Highgaten vankilassa, ex-prostituuttien turvapaikassa, ja onkin ehotettu että Menninkäisten markkinat olis sieltä inspiroitu, eli ne menninkäiset oliskin niitä "langenneita naisia". Siinä on paralleeleja Coleridgen Aku Ankan kuuluisaxi tekemään "Ikivanhan merimiehen tarinaan" ("Ammuin nuolen ilmoihin, albatrossia haavoitin", nyyhkii Aku veden pärskyessä silmistä). Molemmat runot lässyttää kiusauxesta, synnistä ja sijaiskärsimyxellä lunastuxesta kuin Jari Sairasvyö. Höpönhöpön, tää Wikipedian sepustus on sumutusta. Rusetti taisi tykätä langenneista naisista. Naisista kyllä aivan varmasti. Toi Goblin Market runo on aika selkeästi homoeroottinen.
ellauri188.html on line 399: Melvillin havainnollisesta kirjasta tulee värikkäitä flashbackeja. Nuku Hivan maisemat on kuin Coleridgen eroottinen runo Xanadu. Syvät ja romanttiset rotkot joissa koski kohisee, tiedetään. Zolan papin ruokaemäntä Teuse ja sen törkyinen apupappi pelasivat aina sotaa. Se oli ainut peli jota emäntä osasi, pip-pelin lisäxi.
ellauri198.html on line 631:
Eli mun tulkinta on suoraviivainen: Ruskea saapasvaha muistelee tässä lukemattomia Italian junareissuja muiden brittisuklaaosaston ritareiden kaa. Sitä varten ne takuulla matkusteli saapasmaahan, kuten teki myös Tomppa Manni sittemmin. Sinne meni myös Goethe nuolemaan tikkunekkuaan. Monet lentää nykyään Phukettiin. Harri Jäppisen romanttinen matkakohde oli Indoneesia. Ezillä tavalla. Näitä smuttuisia piilokuvia on brittirunoilijoilla tukuittain, esim. Coleridgen Kupla kurkussa. "I've got a first class ticket" ne huutavat kuin Mr. Fogg. Tulkinnasta selviää myös mixi quest on valmis ja runo lopussa kun Roland pääsee mustaan tunneliin toitottamaan sarvella.
ellauri270.html on line 454: Coleridgen Ancient Marinerista on jo monta mainintaa, kiitos Aku Ankan kuolemattoman version. Se on pitkä kuin Elvixen penis puoliveteisenä, plokkaan siitä vaan nää James Harris teemat:
ellauri272.html on line 418: Bloom wrote: “Ammons’s poetry does for me what Stevens’s did earlier, and the High Romantics [Bloom’s term for William Blake, William Wordsworth, Samuel Coleridge, Percy Bysshe Shelley, John Keats, and Lord Byron] before that; it helps me to live my miserable life.
ellauri272.html on line 705:
ellauri285.html on line 399: “A woman of undoubted Genius,” according to Samuel Taylor Coleridge, Mary Robinson was an English actress, author, celebrity, and ardent supporter of the rights of women who gained considerable fame during her lifetime. Known by the nickname “Perdita,” after her role in Shakespeare’s The Winter’s Tale, peddled to The Prince of Wales her tail.
ellauri321.html on line 90: Turvautuminen prostituoituihin julkisesti panomielessä oli epätavallista kirjallisuuden ja muiden miesten keskuudessa tuona aikana, ja jos Hazlitt oli tässä erilainen kuin hänen aikalaisensa, ero piili hänen unabashed suorapuheisuudessaan hänen tehdessään tällaisia järjestelyjä henkilökohtaisesti. Hänen oli harvoin mukava olla keski-ja yläluokan naisten yhteiskunnassa, ja, halujen piinaamana joita hän myöhemmin kuvasi "ikuinen tukkeutuminen ja kuollut paino kelleissä" hän teki pelinavauxen paikalliselle naiselle vieraillessaan Lake Districtillä kanssa Coleridgen. Hän oli kuitenkin ymmärtänyt törkeästi väärin hiänen aikeensa ja riita puhkesi, joka johti hänen hätäiseen vetäytymiseensä kaupungista varjossa pimeyden. Tämä julkinen kömmähdys rasitti entisestään hänen suhteitaan sekä Coleridgeen että Wordsworthiin, jotka olivat muutenkin rispaantuneet muista syistä.
ellauri321.html on line 103: Among other books there fell into a guy named Hazlitt's hands a little volume of double interest to him by reason of his own early sojourn in America, and in a fitting connection he gave it a word of praise. In the Edinburgh Review for October, 1829, he speaks of it as giving one an idea “how American scenery and manners may be treated with a lively poetic interest. The pictures are sometimes highly colored, but they are vivid and strikingly characteristic.” “The author,” he continues, “gives not only the objects, but the feelings of a new country.” Hazlitt had read the book and had been delighted with it nearly a quarter of a century before he wrote of it, and in the earliest years of the century he had commended it warmly to his friends. In November, 1805, Lamb wrote: “Oh, tell Hazlitt not to forget the American Farmer. I dare say it is not so good as he fancies; but a book's a book.”* And it is this book, which not only gained the sympathies of Hazlitt and Charles Lamb, but also by its idealized treatment of American country life may possibly have stirred, as Professor Moses Coit Tyler thought, the imaginations of Byron and Coleridge.
ellauri322.html on line 142: Kirjaa kunnioittivat ensimmäisen sukupolven romanttiset runoilijat , kuten William Wordsworth ja Samuel Taylor Coleridge , vaikka he myöhemmin kääntyivät pois radikalismista. Kuitenkin, kuten romantiikan tutkija Andrew McCann selittää, " Percy Shelleyn töiden radikalismissa Godwinin ajattelulla oli suurin vaikutus romanttiseen liikkeeseen, ja ... Shelleyn työ oli keskeisin radikaalin tunteen elpymiselle Napoleonin sotien lopulla."
ellauri322.html on line 224: "Oletko koskaan tavannut Mary Wollstonecroftin [sic] kirjeitä Ruotsista ja Norjasta? Hän on saanut minut rakastamaan kylmää ilmastoa, pakkasta ja lunta, kiintymään pohjoiseen kuutamoon noin teoriassa. Kirja sisältää upeita kuvailevia kohtia. Yhden sanotaan olleen inspiraationa pyhälle joelle Coleridgen "Kubla Khanissa". Se kuvaa hänen vaikutelmiaan suuresta vesiputouksesta Fredrikstadin ulkopuolella Norjassa:
ellauri333.html on line 261: Similar to the Angry Hanuman transformation, in the 1990s, the familiar Ram holding his bow and standing casually next to his happy family became a lone militant warrior, all flying hair and drawn arrow. The Rath Yatra followed, replicating this motif, and as it reached its crescendo, the Babri Masjid in Ayodhya was demolished by a self-proclaimed Vaanar Sena (monkey army) wielding trishuls. In the Angry Hanuman, we may well be seeing a genial, well-loved icon being transformed into a militant killer, a hominid that might have shared a cave with his now enemy for long. Samuel Taylor Coleridge once wrote in a notebook, “The Prince of Darkness is a Gentleman.” The first fratricidal weapon, as the Bible scholar Bruce Chatwin reminds us, was seen around 10,000 BC, when Citizen Kane the farmer brother crushed a hoe through his brother hunter-gatherer Li'l Abner’s skull.
ellauri345.html on line 718: Melankolinen joukko Frankfurtin koulun maanpaossa olevia saksalaisia juutalaisia intellektuelleja (Adorno, Horkheimer, Löwenthal, Marcuse, Fromm) tuki häntä kuukausittaisilla stipendeillä. Miksi Benjamin on tärkeä vuonna 2014? Miksi meidän pitäisi lukea häntä? Sas se. No koska hän oli dekonstruktionisti avant la lattre, tulta hengittävä kommunisti, ja messiaaninen juutalainen mystikko. Sitäpaizi Samuel Taylor Coleridgellakin oli huumeongelmia, vaeltava silmä ja häpeällinen piittaamattomuus velvollisuuksistaan vaimoa ja lapsia kohtaan. Todellakin, kun Benjamin itse lipsahti pois luotamme ennenaikaisesti vuonna 1940, hänen itsemurhansa edusti, kuten Scholem ilmaisi, anteeksiantavalla liioituksella "eurooppalaisen miehen kuolemaa".
ellauri351.html on line 170: Britton on aina käyttänyt kirjallisuutta eräänlaisena analyyttisen teorian keskustelukumppanina. Belief and Imagination sisältää pitkiä keskusteluja ja väitteitä Wordsworthista ja Coleridgesta, Blaken, Miltonista ja Rilkestä sekä Freudista, Kleinistä ja Bionista; ja Sex, Death and the Superego sisältää vakuuttavan Jobin kirjan ja kiehtovan laajennetun pohdinnan Wagnerin oopperoiden roolista Jungin kirjeenvaihdossa Sabina Spielreinin kanssa. Britton on lääketieteen gumanisti avant la lettre.
ellauri362.html on line 183: Peacock nautti Mary Shelleyn avuista ja Percy Shelleyn kehuista. George Gordon, Lord Byron, löysi myös ansioita Peacockin runossa. John Keaz ei pitänyt hernekukosta, Southeystä puhumattakaan. Mary Shelleykin inhosi tahmanäppistä Hernekukkoa. Romaani Nightmare Abbey on satiiria Percyn seurakunnasta. Scythrop oli pilakuva Percystä. Hernekukko teki pilkkaa myös Coleridgestä.
ellauri369.html on line 323: Carlylen käännös teoksista Goethen Wilhelm Meisterin oppisopimuskoulutus (1824) ja Matkat (1825) ja hänen elämäkerta Schillerista (1825) toivat hänelle kunnolliset tulot, jotka eivät olleet sitä ennenkään välttyneet häneltä, ja hän sai täysin ansaizemattomasti vaatimattoman maineen. Hän aloitti kirjeenvaihdon Goethen kanssa ja teki ensimmäisen matkansa Lontooseen vuonna 1824 tapaamalla merkittäviä kirjailijoita, kuten Thomas Campbellin, Charles Lambin ja Samuel Taylor Coleridgen, ja solmimalla ystävyyssuhteita Anna Montagun, Bryan Waller Proctorin ja Henry Crabb Robinsonin kanssa. Hän matkusti myös Pariisiin loka–marraskuussa Edward Stracheyn ja Kitty Kirkpatrickin kanssa, missä hän osallistui Georges Cuvierin vertailevan anatomian johdantoluennolle, keräsi tietoa lääketieteen opinnoista, esitteli itsensä Legendrelle, Legendre esitteli hänet Charles Dupinille, havaitsi Laplacen ja useita muita merkittäviä samalla kun he kieltäytyivät Dupinin esittelytarjouksista, ja kuuli François Magendien lukevan artikkelia " viidennestä hermoparista" (kolmoishermosta).
ellauri389.html on line 49: Ikäviä henkilöitä piisaa briteissä kuin Salpausselällä. Calle Lammasta sopii vielä sorkkia. Sen koulu- vaikkei luokkakaverista Coleridgesta löytyy lisätietoa, joka puuttuu albumin 52 pikaesittelystä. Ynnä muuta, ynnä muuta. Kupla kurkussa löytyy suolistettuna albumista 127.
ellauri389.html on line 57: In previous critical examinations of Lamb, Samuel Taylor Coleridge is usually cited as the archetypal representative of romantic imagination that Lamb tried to ape (esp. Sam's colonialistic Kubla Kurkussa). The celebrated philosopher and poet was Lamb's childhood friend, and hence anchors the predominantly biographical criticism on Lamb that accounts for his distinctively precious tone as an evasive expression of his sense of literary inferiority. Similarly, Lamb's 10 years older sister Mary, who murdered their mother in 1796, has been suggested as another source of Charles's supposed romantic agony.
ellauri389.html on line 61: Indeed, the essay not only represents the sales flows that Lamb, in his role as a clerk, tabulated daily, but also it evokes a burgeoning domestic industry that significantly nurtured Coleridge's literary career as well: as is widely known, Coleridge's career as a poet was supported by an annuity he received from the porcelain manufacturers Thomas and Josiah Wedgwood.
ellauri389.html on line 63:
The journals flourishing at the start of the century resembled imperial corporations in the extent to which they promoted individual authors, aiding the so-called "minor" romantics in particular. "Old China" illustrates this historically symbiotic collaboration of author with organ not only through its external context in the highly topical London Magazine, but also especially internally, in the essay's ventriloquization of Coleridge.
ellauri389.html on line 73: The tempest over a teacup that occurs in "Old China" is Lamb's prosaically imperial scramble for the sign of poetic genius that he associates with Coleridge-that is, China. Indeed, as a series, the Elia essays repeatedly portray Chinese commodities as the definitive form of affordable imperial luxury "made in China". They are themselves a superfoetation of the pre-occupation chinoiserie.
ellauri389.html on line 83: Coleridge's "Kubla Khan" already suggests that Coleridge (the Brit) himself is the next poet-hero and successor to China's genius. As a fragment, however, the poem's famously incomplete glimpse of Chinese brilliance foregrounds the poem's failure to realize its promise. Lamb's essay provides a more contemporary explanation of Coleridge's dream: cheap porcelain was the immanent inspiration of "Kubla Khan."
ellauri389.html on line 116: Lisäinfoa pukkaa Coleridgesta
ellauri389.html on line 118: Coleridge oli paizi runoilija myös ja ennen muuta kirjallisuuskriitikko, romantikko, filosofi, moralisti ja teologi, jos britteihin voi uskoa. Samu oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Hän jakoi volyymejä Charles Lloydin (n.h.) kanssa.
ellauri389.html on line 121: Charles Lloyd on yhdysvaltalainen jazz-fagotisti ja -huilisti soitinyhtyeestä Ovet (?). Charles onnistui hyvin 1967 Neuvostoliitossa. Charles Lloyd II (12. helmikuuta 1775 – 16. tammikuuta 1839) oli englantilainen runoilija, joka oli Charles Lambin , Samuel Taylor Coleridgen , Robert Southeyn , William Wordsworthin , Dorothy Wordsworthin ja Thomas de Quinceyn ystävä . Hänen tunnetuin runonsa on "Desultory Thoughts in London". Charles on vaikutusvaltaisen birminghamilaisen Lloyds Bank suvun jäsen.
ellauri389.html on line 125: Hänen (Samun) ihanteensa oli hilpeä John Milton. Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa hän tutustui Robert Southeyhin, joka sai hänet radikalisoitumaan. Yhdessä he kirjoittivat näytelmän The Fall of Robespierre (1794) ja suunnittelivat kahdentoista avioparin yhteistä kommuunia Pennsylvaniaan. Tätä tarkoitusta varten he itse valitsivat aviopuolisoikseen sisarukset. Tämä pienyhteisö sai sittemmin nimen lakistit (lakists), johon kuului kolme järvikoulun runoilijaa, Southey, Coleridge ja Wordsworth. Nimi Järvikoulu juontuu siitä, että he kaikki viettivät osan elämästään naturisteina Unencumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli myös se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridge opiskeli vuosina 1798–1800 Göttingenissä saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä vulvan ihailua.
ellauri389.html on line 127: Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juveniileja runoja, Sibylline lähtee ja Sekalaisia säkeitä. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Siinä Coleridge ehdottaa, että hän "ei nauttinut poikamäisestä urheilusta", vaan sen sijaan luki "lakanan alla ja pelasi itsellään".
ellauri389.html on line 129: Coleridge loi monia tuttuja sanoja ja lauseita, mukaan lukien "epäuskon jousitus"1. Hänellä oli suuri vaikutus Ralph Waldo Emersoniin ja amerikkalaiseen transsendentalismiin. Koko aikuisikänsä ajan Coleridge kärsi lamauttavia ahdistuksen ja masennuksen kohtauksia; on arveltu, että hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota ei kuitenkaan ollut määritelty hänen elinaikanaan. Hän oli fyysisesti epäterveellinen, mikä saattoi johtua reumakuumekohtauksesta ja muista lapsuuden sairauksista. Häntä hoidettiin näistä sairauksista laudanumilla, joka edisti elinikäistä oopiumiriippuvuutta. Kupla Kurkussa oli kirjoitettu oopiumihöyryissä.
ellauri389.html on line 131: 1Suspension of disbelief is the avoidance — often described as willing — of critical thinking and logic in understanding something that is unreal or impossible in reality, such as something in a work of speculative fiction, in order to believe it for the sake of enjoying its narrative. Vähän sama asia kuin Jamesin "will to believe". Coleridge also referred to this concept as "poetic faith", citing the concept as a feeling analogous to the supernatural, which stimulates the mind's faculties regardless of the irrationality of what is being understood. With a film, for instance, the viewer has to ignore the reality that they are viewing a staged performance and temporarily accept it as their reality in order to be entertained. Early black-and-white films are an example of visual media that require the audience to suspend their disbelief that everything is black and white. Not to mention mute films! Tolkien ei uskonut tollaseen, ei kukaan normaalijärkinen oikeasti edes väliaikaisesti usko örkkeihin ja haltioihin. Sehän on vaan satua!
ellauri389.html on line 133: Coleridgen maine eeku paranee kun ei tarvi enää lukea sen sepustuxia. Se toimii enää imperiumin menetetyn suuruuden näköispazaana. The Guardianin vuoden 2018 raportti leimaa hänet "neroksi", joka oli edennyt "yhdeksi tunnetuimmista englantilaisista runoilijoista". Coleridgen mielilukemistoon kuuluivat Virgil ja William Lisle Bowles.
ellauri389.html on line 137: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
ellauri389.html on line 304: At this point, the poem is starting to conclude. Tuntuu jo lopettelevan, suihkaa Dorothy Coleridgelle.
ellauri389.html on line 379: As early as 1795 he published a volume of poems at Carlisle, which display a thoughtfulness unusual at his age. In 1796 he made the acquaintance of Coleridge on the latter's visit to Birmingham to enlist subscribers to his Watchman. Fascinated with Coleridge's conversation, Lloyd "proposed even to domesticate with him, and made him such a pecuniary offer that Coleridge immediately acceded to the proposal." This was £80 a year, in return for which Coleridge was to devote 3 hours every morning to his instruction; and although the undertaking (apart from the "domestication") may not have been very strictly performed, Lloyd, much later in life, speaks with enthusiasm of the benefit he had derived from Coleridge's society.
ellauri389.html on line 381: They lived together at Kingsdown, Bristol, and at the close of 1796 Lloyd accompanied the Coleridges on their move to Nether Stowey. Coleridge's sonnet "To a Friend" on the birth of his son Hartley, and his lines "To a Young Man of Fortune," are probably addressed to Lloyd. Lloyd had already printed at Bristol, for publication in London, a volume of elegiac verse to the memory of his grandmother, Priscilla Pig, introduced by a sonnet from Coleridge, and concluded by "The Grandma" of Charles Lamb, to whom Lloyd had been introduced by Coleridge.
ellauri389.html on line 383: Almost immediately after his arrival at Nether Stowey, Lloyd was attacked by fits, the precursors of his subsequent madness, and Coleridge described his condition as alarming. He shortly afterwards went to London, where he cultivated the society of Lamb. This was the most afflicted period of Lamb's life. "I had well-nigh," he writes, "quarrelled with Charles Lloyd; and for no other reason, I believe, than that the good creature did all he could to make me happy." Two toothless bleaters.
ellauri389.html on line 385: Lloyd appears, notwithstanding, to have substantially lived with Coleridge until the summer of 1797. In the autumn of this year all the poems which he deemed worthy of preservation were appended by Joseph Cottle, along with poems by Charles Lamb, to a 2nd edition of Coleridge's poems.
ellauri389.html on line 387: The collection was headed by an elegant Latin motto on the mutual friendship of the authors, attributed to "Groscollius," but in reality composed by Coleridge. Coleridge shortly afterwards asserted that he had only allowed Lloyd's poems to be published together with his own at the earnest solicitation of the writer, and ridiculed both them and Lamb's poems in sonnets subscribed "Nehemiah Higginbotham" in the Monthly Magazine, November 1797.
ellauri389.html on line 389: Some tattling communication subsequently made by Lloyd to Lamb respecting Coleridge reached Coleridge's ears in the early half of 1798, and a serious breach was inevitable. Lloyd, nevertheless, speaks of Coleridge as a friend in the preface to Edmund Oliver (1798). In the same year there appeared Blank Verse by Charles Lloyd and Charles Lamb. The toothless bleaters drew a blank.
ellauri389.html on line 391: Edmund Oliver, a novel in letters, got published in 1798, some of the details of which are derived from Coleridge's experiences as a private dancer, dancer for money. The book is mainly a polemic against Godwin's views on marriage, and, though very poor as a novel, is not devoid of interesting features. Don't miss the engravings!
ellauri389.html on line 407: Mrs. Coleridge, writing to Poole in April 1819, says that Lloyd visited Greta Hall "last summer," and said "he was lost and his wife and children only shadows.’ His mental condition seems to have borne great affinity to Cowper's. (What? oliko "verilähde sydämen" hullun houreita?) Soon after his interview with De Quincey, however, he temporarily recovered, and moved to London, accompanied by his wife, but not, as would appear, by his children.
ellauri389.html on line 423: His best poem is "Desultory Thoughts in London," which contains, with other not so good passages, a beautiful description of his home in Westmoreland, and deeply felt though poorly composed eulogies on Lamb and Coleridge. Tulee mieleen Hansa-ravintolan pojat, ykköskastin köyhät runoilijat ja niitä hännystelevät lahjattomat mutta vakavaraisemmat siivestettävät.
ellauri389.html on line 459: Tähän didaktiseen runoelmaan tekijä yhdisti luonnon ja yhteiskunnan ilmauksia niin, että niihin syntyi kiehtovia ja todenmukaisia valo- ja varjovivahduksia. suuntaa kirjoittamalla arkielämästä ja Englannin maaseudun kohtauksista. Cowper on vaikuttanut Englannin runouteen uudistavasti ja muotosuunnista vapauttavasti. Cowper vapautti 1700-luvun luontorunouden. Hän oli monella tapaa yksi romanttisen runouden edelläkävijistä . Samueli Taylor Coleridge kutsui häntä "parhaaksi nykyrunoilijaksi", kun taas Ville eli Wordsworth ihaili erityisesti hänen runoaan "Yardley-Oak".
ellauri411.html on line 89: Mansfieldin kuoleman jälkeen Murry toimitti hänen töitään. Marxilaisena aloittaneen Murryn pasifistiset mielipiteet herättivät usein kiistoja. Hän suututti monia vasemmistolaisia (mukaan lukien George Orwell ja Vera Brittain ) väittämällä, että natsi-Saksan pitäisi antaa pitää hallussaan Manner-Eurooppaa. Murry uskoi, että vaikka natsien valta oli tyrannimainen, se oli parempi kuin täydellisen sodan kauhut. Tomin toiveet juutalaisten puzauxesta olis toteutuneet vielä paremmin. Murry "luopui pasifismistaan vuonna 1948 ja... kehotti ennaltaehkäisevään sotaan Neuvostoliittoa vastaan, ja päätti päivänsä konservatiivisena äänestäjänä ". Murrysta tuli myös antifemimisti. Hänen näkemyksensä yhtyivät Eliotin näkemyksiin: hän kannatti elitismiä, jota Samuel Taylor Coleridgen papisto esikuvasi ja jota Matthew Arnold puolusti. Hänen tätinsä kutsui häntä 11-vuotiaana "pieneksi vanhaksi mieheksi".
xxx/ellauri127.html on line 542: Coleridge">Kubla Khan Kupla kurkussa
xxx/ellauri127.html on line 543: By Samuel Taylor Coleridge Sam Vaatturi Coleridge
xxx/ellauri127.html on line 614: Samuel Taylor Coleridge is the premier poet-critic of modern English tradition, distinguished for the scope and influence of his thinking about literature rather than for his innovative verse. Active in the wake of the French Revolution as a dissenting pamphleteer and lay preacher, he...
xxx/ellauri127.html on line 618: A person from Porlock was an unwelcome visitor to Samuel Taylor Coleridge during his composition of the poem Kubla Khan in 1797. Coleridge claimed to have perceived the entire course of the poem in an opiatic dream, but was interrupted by this visitor from Porlock while in the process of writing it. Kubla Khan, only 54 lines long, was never completed. Thus "person from Porlock", "man from Porlock", or just "Porlock" are literary allusions to unwanted intruders who disrupt inspired creativity.
xxx/ellauri127.html on line 620: In 1797, Coleridge was living at Nether Stowey, a village in the foothills of the Quantocks. However, due to ill health, he had "retired to a lonely farm house between Porlock and Lynton, on the Exmoor confines of Somerset and Devonshire". It is unclear whether the interruption took place at Culbone Parsonage (Culbone, penisluu, hehe) or at Ash Farm. (Ass farm, puofarmi, hehe.) Jossain sillä välillä takuulla. He described the incident in his first publication of the poem, writing about himself in the third person:
xxx/ellauri127.html on line 625: It has been suggested by Admiral Schneider (in Coleridge, Opium and "Kubla Khan", University of Chicago Press, 1953), among others, that this prologue, as well as the person from Porlock, was fictional and intended as a credible smokescreen of the poem's apparent lecherous intent when published. It was good old clubfooted Byron that convinced Coleridge to publish it in 1816. The poet Stevie Smith also suggested this view in one of her own poems, saying "the truth is I think, he had already stuck it in there".
xxx/ellauri127.html on line 627: If the Porlock interruption was a fiction, it would parallel the famous "letter from a friend" that interrupts Chapter XIII of Coleridge's Biographia Literaria just as he was beginning a 100-page exposition of the nature of the imagination. It was admitted much later that the "friend" was the author himself. In that case, the invented letter solved the problem that Coleridge found little receptiveness for his philosophy in the England of that time.
xxx/ellauri127.html on line 629: Coleridge oli kuin Humbert Humbert yxinäinen kovaonninen, jonka huudon hukutti mustan ajan kohina ruskeaan tuuleensa (s. 288).
xxx/ellauri127.html on line 711: Endymion" is a poem by John Keats first published in 1818 by Taylor and Hessey of Fleet Street in London. John Keats dedicated this poem to the late poet Thomas Chatterton. Thomas Chatterton (20 November 1752 – 24 August 1770) was an English poet whose precocious talents ended in suicide at age 17. He was an influence on Romantic artists of the period such as Shelley, Keats, Wordsworth and Coleridge. Chatterton was born in Bristol where the office of sexton of St Mary Redcliffe had long been held by the Chatterton family. The poet's father, also named Thomas Chatterton, was a musician, a poet, a numismatist, and a dabbler in the occult. Tom got one over on his uncle the sexton: han var sjutton när han dog.
xxx/ellauri129.html on line 782:
xxx/ellauri136.html on line 592: 1905, from German Narzissismus, coined 1899 (in "Die sexuellen Perversitäten"), by German psychiatrist Paul Näcke (1851-1913), on a comparison suggested 1898 by Havelock Ellis, from Greek Narkissos, name of a beautiful youth in mythology (Ovid, "Metamorphoses," iii.370) who fell in love with his own reflection in a spring and was turned to the flower narcissus (q.v.). Narcissus himself as a figure of self-love is attested by 1767. Coleridge used the word in a letter from 1822.
xxx/ellauri225.html on line 357: There are stunning passages from literature that have moved him for decades. There is poetry, prose, and criticism from John Milton, Dr. Samuel Johnson, Phil Collins, Thomas Gray, Blake, Wordsworth, Coleridge, Shelley, Keats, Tennyson, Browning, Swinburn, Elizabeth Bishop, John Ashbery and James Merrill Hintikka. Bloom meditates on the Hebrew prophets, the Kabbalah, Psalms, Job, the Song of Songs, and Ecclesiastes. And of course, his beloved Shakespeare.
xxx/ellauri235.html on line 430: Grayn kirjalliset saavutukset – kuten William Collinsin , James Macphersonin, Thomas Chattertonin , William Cowperin ja Christopher Smartin saavutukset, sekä Joseph ja Thomas Warton – 1780- ja 1790-luvuilla ilmestynyt Wordsworth, Coleridge ja nopeasti menestynyt toinen romanttisten kirjailijoiden sukupolvi varjostivat.
xxx/ellauri357.html on line 426: Toisin kuin Blaken, byzzöttäjän mielestä Plato oli ihan huippua. Siitäkin jo voi päätellä että jätkä oli syvältä. Kaveri kiitteli erityisesti krekujen homostelua. Oli takuulla ihan silmitön narsisti. Percy nautti elämästä naisten ympäröimänä: ensin sisaret, sitten vaimo 1 Harriet ja sen sisko Eliza, sitten Mary Frankenstein ja sen sisarpuoli Jane, sit 1 Teresa, kunnes Percy hukkui kaikexi onnexi Italian biitsillä 1822. Vizi mikä päkäpää. Empsychidionissa Persy käy nää kaikki hoidot vielä läpitte. Kaikki anglosaxi romantikkomiehet: Blake, Wordsworth, Coleridge, Keats, Byron, Shelley, luuli olevansa jotain luomakunnan kingejä. Kavereille se ainut oikea tuntuu olevan minä ize, jota taajaan vaihtuvat panopuut vaan täydentää. Länkkärimiesajattelijoilla on ollut taipumus mieltää järki, henki, aktiivisuus, filosofia ja kulttuuri ylemmixi, miehekkäixi elementeixi ja tunne, materia, passiivisuus, intuitio ja luonto alemmixi, naismaisixi elementeixi. Erit. Plätö, Pekoni ja Hegel oli näillä linjoilla. Pekoni sentään kexi pakastekanan. Romanttiset miehet koitti omia naistenkin alemman kenttäpuoliskon tunteellisille setämiehille, kuin FBI-agentti Siili Booth.
xxx/ellauri357.html on line 469: Claire aloitti seksuaalisen suhteen lordi Byronin kanssa huhtikuussa 1816, juuri ennen hänen omatoimisuuttaan maanosassa, ja sitten järjesti Byronin tapaavan Shelleyn, Maryn ja tämän Genevessä. Shelley ihaili Byronin runoutta ja oli lähettänyt hänelle Queen Mabin ja muita runoja. Shelleyn puolue saapui Geneveen toukokuussa ja vuokrasi talon lähellä Villa Diodatia, Genevejärven rannalla, jossa Byron oleskeli. Siellä Shelley, Byron ja muut keskustelivat kirjallisuudesta, tieteestä ja "erilaisista filosofisista opeista". Eräänä yönä, kun Byron lausui Coleridge's Christabelia, Shelley sai vakavan paniikkikohtauksen ja hallusinaatioita. Edellisenä yönä Mary oli nähnyt tuottavamman näkemyksen tai painajaisen, joka inspiroi hänen romaaniaan Frankenstein.
xxx/ellauri357.html on line 471: Shelley ja Byron tekivät sitten veneretken Genevejärven ympäri, mikä inspiroi Shelleyta kirjoittamaan " Hymn to Intellectual Beauty ", hänen ensimmäinen merkittävä runonsa Alastorin jälkeen. Kiertue Chamonix'ssa Ranskan Alpeilla inspiroi " Mont Blancia ", jota on kuvattu ateistiseksi vastaukseksi Coleridgen "Hymni ennen auringonnousua Chamonixin laaksossa". Tämän kiertueen aikana Shelley allekirjoitti usein vieraskirjat julistuksella olevansa ateisti. Muut brittimatkailijat, mukaan lukien Southey, näkivät nämä julistukset, mikä kovetti asenteita Shelleyta kohtaan kotona.
xxx/ellauri357.html on line 519:
xxx/ellauri385.html on line 288: Lamb, joka ystävystyi sellaisten kirjallisuuden huipputekijöiden kuin Samuel Taylor Coleridgen, Robert Southeyn, William ja Dorothy Wordsworthin ja William Hazlittin kanssa, oli Englannin suuren kirjallisuuspiirin keskipiste. Hänen tärkein elämäkerturinsa Sir Lucas ("Capital! Capital!) on kutsunut häntä "englanninkielisen kirjallisuuden rakastettavimmaksi hahmoksi".
xxx/ellauri385.html on line 298: Charles Lamb änkytti ja tämä "voittamaton este" puheessaan riisti häneltä kreikkalaisen aseman Kristuksen sairaalassa, mikä esti hänet papin urasta. Kun Coleridge ja muut oppineet pojat pystyivät jatkamaan Cambridgeen, Lamb jätti koulun neljätoistavuotiaana ja joutui etsimään proosallisempaa uraa.
xxx/ellauri385.html on line 306: Coleridge, en tiedä mitä kärsimystä olet käynyt läpi Bristolissa. Elämäni on ollut viime aikoina monimuotoista. Ne kuusi viikkoa, jotka päättyivät viime vuonna ja aloittivat tämän, erittäin nöyrä palvelijasi vietti erittäin miellyttävästi hullujen talossa Hoxtonissa – olen nyt jokseenkin rationaalinen, enkä pure ketään.
xxx/ellauri385.html on line 311: Myöhemmin illalla Charles löysi Marylle viihtyisän paikan Fisher House -nimisestä mielisairaalasta, joka löytyi hänen lääkäriystävänsä avulla. Samaan aikaan kun tiedotusvälineet julkaisivat verenhimoisia raportteja murhasta, Charles kirjoitti kirjeen Samuel Taylor Coleridgelle:
xxx/ellauri385.html on line 314: — Lammas Coleridgelle. 27. syyskuuta 1796
xxx/ellauri385.html on line 317: John Lambin kuolema vuonna 1799 oli helpotus Charlesille, koska hänen isänsä oli ollut henkisesti työkyvytön useita vuosia aivohalvauksen jälkeen. Vuonna 1800 Maryn sairaus palasi ja Charlesin täytyi viedä hänet takaisin turvapaikkaan. Niinä päivinä Charles lähetti Coleridgelle kirjeen, jossa hän myönsi tuntevansa olonsa melankoliseksi ja yksinäiseksi ja lisäsi "melkein toivon, että Mary olisi kuollut."
xxx/ellauri385.html on line 323: Kristinuskolla oli tärkeä rooli Lambin henkilökohtaisessa elämässä: vaikka hän ei ollut kirkkomies, hän "etsi lohdutusta uskonnosta". Kirjeissä Samuel Taylor Coleridgelle hän kuvailee Uutta testamenttia, joka oli hänen "ykkös paras elämänopas", ja muistelee kuinka hän kerran luki psalmeja tunnin tai jopa kaksi väsymättä. Myös muut kirjoitukset käsittelevät hänen kriittisiä uskomuksiaan. Southeylle Lamb tosin vastasi kärkevästi, ei tarjonnut toista poskea. Wordsworth kuvaili häntä myös lujaksi kristityksi runossa "Kirjoitettu Charles Lambin kuoleman jälkeen". Lambin uskonnosta oli tullut "tapa", hän oli tapauskovainen.
77