ellauri030.html on line 25: Cicero">Vanhuudesta (lat. Cato maior de senectute, ”Cato vanhempi vanhuudesta”) on Ciceron kirjoittama filosofinen teos, joka käsittelee vanhuutta ja kuolemaa.
ellauri030.html on line 27: Cicero kirjoitti teoksen vuonna 44 eaa., muutama viikko Julius Caesarin murhan jälkeen.
ellauri030.html on line 28: Cicero sai teokseensa paljon vaikutteita varhaisemman kreikkalaisen filosofian dialogeista. Hän jäljittelee Platonin Valtiossa ja Faidonissa käytyjä keskusteluja ja on kääntänyt teokseensa kohtia Ksenofonin dialogista Talouden taito. Muodoltaan ja tyyliltään teos muistuttaa kuitenkin enemmän Aristoteleen dialogeja. Lienee plagioinut Aristonia Khioxelta, stoalaista, jolla oli myös joku valoisa vanhuus- nide, tosin kadonnut. (Siseroko tahallansa hävitti? Pikku pullon hukkasi.)
ellauri030.html on line 32: Vanhuudesta kuuluu Ciceron filosofisista teoksista suosituimpiin. Benjamin Franklin julkaisi teoksesta englanninkielisen käännöksen, jonka oli tehnyt James Logan. Tämä oli ensimmäinen klassisen tekstin käännös uudessa maailmassa. (So what!?)
ellauri030.html on line 55: Ciceron aikaan Kreikan parasta ennen -päivä oli ohize. Jälellä oli neljä koulua, Pro-Akatemia, ympyrää kävelevät, Stoa (ei siis se Itixen takana, jossa on mamuja), ja epikurolaiset. Viimemainitut ei ollenkaan kelvanneet, koska ne peukutti atomeja, mukavaa elämää ja jumalattomuutta. (Hyvä epikurolaiset! Olette voittaneet! huutaa pieni saxalainen judoka hämmästyneenä Asterixille ja Obelixille.)
ellauri030.html on line 59: Cicero, laskelmoiva mies, kannusti Pro-Akatemiaa ja TAMK:ia, vaikka käytännössä heilui jossain sauvakansan ja Stoan persuporukan välillä. Se halus kukkoilla julkkixena, mille stoalaiset nyrpisti, sauvaporukat taas peukutti. Epikurolaisia se ei alkuunkaan sietänyt. Epikuroxesta ja muista kreikkalaisista Cicero luki vaan jotain surkeita esitteitä ja lyhennettyjä käännöxiä. Se oli aika moukka, vaikka olikin kermaperseisistä keskiluokkaisista piireistä. Sen nimi tarkoittaa kikhernettä eli egyptinhernettä, perhe oli rikastunut hernebisnexestä. Se oli yhtä kova keximään latinaan uudissanoja kuin hengenheimolaisensa E.Saarinen. Sillä oli oma kuningatar Pipsakin, Terentia. Paizi että niille tuli ero viisikymppisinä. Sit Cicero otti jonkun nuoren rikkaan typykän voidaxeen maxaa Terentialle erorahat. Se liitto ei kauan kestänyt, kun rahat oli syöty.
ellauri030.html on line 61: Cicero oli kiero julkkisasianajaja, voitti joitakin näkyviä juttuja, rupesi poliitikoxi. Oli Sisiliassa kvestori (yliopistossakin on kvestori, siis rahastonhoitaja), oli kova puhuja, päihitti Hortensiuxen. Keskiluokkainen pyrkyri, kuten eräs suomalainen sykofantti, jonka nimeä E.Saarinen en viizi edes mainita. Koulussa piti lukea Ciceron puhetta in Catilinam: quo usque Catilina abutere patientia nostra. Cicero hommas Catilinalle kuristushuonetuomion, vastoin Caesarin ja muiden lievempiä kantoja. Kazoi ize päältä kun Catilinaa hirtettiin. Oli siitä vielä ylpeä. Koko case in Catilinam saatto olla pelkkä kehystys, Cicero oli ehkä tekaissut todisteet. Et semmonen veitikka.
ellauri030.html on line 63: Cicero oli optimaatti eli kokkare, Catilina ja Caesar sai äänet plebeijeiltä. Konsulixi kivuttuaan Cicero osti lainarahalla ökykämpän Rooman Bulevardilta. Sen vastustaja ja naapuri Clodius takavarikoi kämpän ja hajotti sen maan tasalle, vähän olivat kuin Peter Nygård ja sen miljonääri naapuri Pekoni. Maanpaossa Kreikassa Cicero vänisi ja harkizi jo harakiriä. Pompeius kuzu sen takasin jelppimään diktatuuria. Se tuli ja yritti taas pistellä Caesaria, pieleen meni, minkä jälkeen se alkoi nuolla diktaattoreja.
ellauri030.html on line 65: Myöhemmin se koitti taktikoida diktaattorien välissä, peukutti Pompeiusta ja nälvi Caesaria. Caesarin tultua murhatux Ciceron suurexi iloxi, hernekauppias koitti pelata Antoniusta Octavianusta vastaan. Kompastui omaan nokkeluuteensa, diktaattorit veti herneen nenään, ja tappoi Ciceron yhteisellä sopimuxella. Ärsyttävä perskärpänen. Sen viimeiset sanat (63-vuotiaana) oli: koita solttu edes tappaa mut kunnolla. Varmaan lynkkaaja joteskin tunaroi irrottaessaan Cicerolta päätä. Antoniuxen vaimo Fulvia vielä pisteli irtopäätä kieleen nuppineuloilla, koska se oli puhunut niin rumasti. Se oli kova opportunisti ja perseennuolija, tais tulla nuppineuloihin ruskeata väriä.
ellauri030.html on line 92: Ciceron omistä näkemyxistä ei ota selvää erkkikään, oli se sen verran liukas asiakas, slippery customer, kuten Hintikalla oli tapana sanoa. Mutta se oli sentään eri ylevä, exalted sentiments oli sen vahvuusalue, niinkuin Eskillä. Se kirjotti aika paljon oppaita, izehoito ynnä muita, esim Puhujasta, Valtiosta ja Laeista. Puhumisesta sillä on useitakin tärkeitä oppaita. Onkohan niissä just samoja hengennostatusvinkkejä kuin Eskin niteissä? Lyön vetoa.
ellauri030.html on line 96: Kaikki huusi Cato, se on Mauno Mato! Tän turauxen Cicero kirjoitti 62-vuotiaana vuonna 44 ennen Kristusta. Se plagioi ensi kädessä Xylofonia sekä lättänenän fasistin Valtio-teosta ja sen uskontopläjäystä Faidonia. Saatto sillä olla joku tuntemattomampikin kreikkalainen vanhusten izehoitokirja esikuvana.
ellauri030.html on line 99: Oli Cicerolla siinä poliittinenkin taka-ajatus, se suizutti siinä ohessa taas tasavallan eli yläluokan hallinnoiman repupliikin puolesta. Entisvanhaan oli ylemmällä keskiluokalla ohjat handussa, ei keulineet plebeijit eikä öykkäröineet uusrikkaat diktaattorit.
ellauri030.html on line 101: Isommasta Catosta tuli Ciceron kirjan Mauno Mato, koska se eli vitun vanhaxi ja opetteli kreikkaa vielä oktogenaarina. Vaikkei kyllä enää oppinut. Se ei koskaan tykännyt kreikkalaisista, ne oli epäilyttäviä ja veteliä mamuja. Tää vanhempi Cato eli toista sataa vuotta ennen hernekauppiasta, et sille kirjoittelu on vähän kuin Eski puhuttelemassa Eino Leinoa.
ellauri030.html on line 103: Sithä oli se Cato nuorempi, vanhemman pojanpojanpoika (vanhempi ois niinku rautakauppias jos tää ois mä, herra varjele) uticalaisexi nimetty koska se pisti izensä hengiltä Uticassa välttyäxeen nololta nöyristelyltä Caesarin edessä. Siitähän oli se Addisonin näytelmä jota Rousseau suizutti. Se oli Ciceron kaveri, jelppi sitä Catilinan keississä, ja muutenkin seilaili samoissa piireissä. Tosi oikeistolainen ja izepäinen kuin piru, viinamäen miehiä. Aika ällön tuntuinen kaveri tämäkin.
ellauri030.html on line 105: Tuskulum oli vanhemman porsaan Caton kesäpaikka, ja Ciceronkin, ne oli mökkinaapureita (vaikkei yhtä aikaa, Catojen mökki oli siirtynyt jo Cato nuoremmalle). Sitähän herrasväki vieläkin käyttää huvilan hassuttelunimenä. Siitä tulee lähinnä mieleen Hannu K. Riikonen ("K"! my foot!) ja Pekka "Tuus" Tarkka. Joko kerroin, että kun pääsin Fredin vs. proffaxi, Pekka "Tuus" Tarkka heräsi ja lähetti mulle kirjeen, jossa se pyysi mua arvostelemaan jonkin kirjan Hesariin. Kirje alkoi H.V., joka ei tarkottanut haista vittu (kai), vaan "hyvä veli", ja päättyi "Tuus, Pekka Tarkka". Kirje meni rodeen saman tien. Vitun "Tuus", tosi noloa. H.V., Pekka. Onnen Pekka. Ei ole vielä tuuskahtanut.
ellauri030.html on line 113: Koitti opetella kreikkaa seniilinä. Hupaisaa kyllä, Cato inhos mamuista erityisesti kreikkalaisia, ja kreikkalaisista erityisesti Sokratesta, jonka kustannuxella se usein piruili. Cicero panee Caton suuhun kaikenlaisia kreikkalaisia sokraattisia viisauxia. Ei ois varmaan maistunut. Catolta ainoa säilynyt kirjallinen saavutus on joku maamiehen kalenteri.
ellauri030.html on line 119: Nää kolme veteraania, Cato, Scipio ja Lälliys, päivittelee Ciceron puolesta tässä vanhuuden päivistä. Pääosa saarnasta on Caton yxinpuhelua, monotoonista valoisan vanhuuden ylistystä. Cato on tässä yli kahdexankymppinen vauras ukkeli.
ellauri030.html on line 121: Herneenpalko (alla) totee kuivasti, että tää herttainen Cato-ukkeli on kyllä Ciceron aivokummitus. Oikee Cato oli karkea, kova, ankara jä ikävä ex-sensori, ei syyllistynyt enempää hyvään makuun kuin tunteiluun.
ellauri030.html on line 122: Sama kommentaattori toteaa, että Cicero ei noudata omaa oppiaan, ei mene todennäköisimmän vaihtoehdon mukaan, vaan kivimmän. Siitä että vanhuus VOI olla kivaakin, ei seurraa että se yleensä tai erityisesti sun kohdalla on sitä. No way Jose!
ellauri030.html on line 127: Lähetäänpä seuraamaan Ciceron argumentointia. Ekax luetellaan menestyneitä julkkisvanhuxia. Ei niitä monta ole, et jos täs pitäis mennä todennäköisyyxillä, niin ei toi paljon vakuuta. Sit Cato lähtee kumoomaan neljää vanhuuteen kohdistuvaa moitetta:
ellauri030.html on line 134: Cicero, kiero lakimies ja mato puhuja, kumoaa nää pointit kohta kohdalta seuraavasti.
ellauri030.html on line 172: Jotta tää ei jäis vain yleisluontoisexi märinäxi, kumoan Ciceron pointit vastapointeilla kohta kohdalta seuraavasti. Kaikkia ei tarvi kumota, osassa olen samoilla linjoilla.
ellauri030.html on line 213: Vielä parempi juttu on että vanhuxet kuolevat! Onnex vanhoja miehiä on vähän! (No nykyäänhän niitä on niin että päät kolisevat. Apuharvennus olis paikallaan.) Tässä Ciceron argumentit on terveen darwinistisia: vanhat käävät tekee tilaa nuorille, saadaan verexiä voimia kehiin kun vanhat kärrätään luutarhan täytteexi.
ellauri030.html on line 215: Tää olis sellaisenaan jo aivan riittävää, mutta herneenpalon on viran puolesta lisättävä vielä kristillistä puppua koskien Ääretöntä Viisautta ja Eliaa, joka ainoana lähti taivaaseen housut jalassa. Kuoleman voi sen mielestä kohdata tyynen rauhallisena vaan jos se on ovi johkin jatko-osaan, tukijatkoon vyöllä tai ilman vyötä. Ja mixi? Ainakin mulle nimenomaan se on rauhottava ajatus että tässä kaikki, ei tarvize alottaa mitään revohkaa enää alusta. Kikherne sanoo et Cicero uskoi jatkoon vaan koska se halus jatkoa. No miten hernepussin usko eroo siitä? Herneelle pakanoiden pelleusko jatkoon oli hyvää evidenssiä et sen oma usko on oikea. Vähän niin et "close, but no cigar". Mun mielestä se todistaa just päinvastaista. Kaikki uskoo koska haluu uskoa, ihan sama mitä, kunhan vaan ei "tämähän oli nyt tässä, vai mitä?". Niin lujassa on Darwinin kolmas käsky "EAT! EAT!".
ellauri030.html on line 242: Cato (eli Cicero sen puolesta) nälvii Flaminiusta, joka halus jakaa Gallian voittomaat rotinkaisille. Nää on tosiaan vanhoja konservatiiveja, läjän päällä kyhjöttäjiä. Aika raskasta lukea tällästä. Vitun Kimmo Koskenniemiä koko porukka.
ellauri030.html on line 266: Sit on vielä noi puutarhatyöt, jotka on vanhuxelle mieluisia, ainakin ne köykäsimmät, kuten haistelu ja maistelu. Etenkin viinamäki, josta ukko-Nooakin jo osas nauttia. Ja pellolle kannattaa mennä paskallekin, sen tietää Cato, vaikkei Hesiodos kertonut. Ei mitään ilmaisexi, se on periaate Catolla. Hampaikas Curiuskin mieluummin otti rahat samnilaisilta väkisin kuin lahjuxina. Sai ilmaisexi enemmän. Siinä mies Caton mieltä myöten. Cato jatkaa vielä pitkään höpötystä kuinka kivaa rikkaan vanhuxen on höpsästellä ikiomalla farmilla. Pointin sivusta taas Cicero! Ei ollut puhe siitä onko kivaa olla Roope-setä hrahalaarissa, vaan vanhuudesta.
ellauri030.html on line 272: Siinä on taas Cicero vähän väärässä kun se sanoo ettei auktoriteetti liity hopeaselkäisyteen. Kylläpäs. Se just on tässä tärkeä tekijä, kato vaan jumalaa ja joulupukkia. Periaate on näet se ettei apina taho päästää johtoon ketään izeään nuorempaa tai edes samanikäistä, koska se tarkottas että omat mahixet päästä samalle johtopaikalle on jo ohize. Ne äänestää mieluummin izeään vanhempia vaikka kuinka paskoja. Kato vaan mikäläisiä rahnuxia on kaikki maailman johtopaikat täynnä. Ja nimenomaan hopeaselkiä, vanhat ämmät kelpaa vaan ihan poikkeustapauxessa. Ja nyt tulee jotain oikein paxua:
ellauri030.html on line 278: Ja nyt tulee taas Siiselin tilastollisia harhapäätelmiä. Kuten kaikki tietävät (ja ovat aina tienneet, tiesivät myös Ciceron aikana) vanhuxet ovat suhteellisen nyreitä, hankalia, ärtyisiä, ja saitoja. "Mutta näähän on luonnevikoja, ei johdu iästä". Hemmetti, luonnevikoja, mutta PALJON tavallisempia vanhoilla kuin nuoremmilla. Eikä ihme! Nimittäin! kuten Siiseli izekin toteaa, vanhuxia vähexytään, halvexitaan ja pilkataan, KOSKA ne on käppänöitä, heikkoja, hömelöitä, ja sen lisäxi vielä nyreitä, hankalia, ärtyisiä ja saitoja. Turha marssittaa taas muutamaa hämmästyttävää poikkeusta, nyt puhutaan tilastofaktoista! Cato ei "muka" ymmärrä vanhushappamuutta eikä varsinkaan saituutta, mix säästellä kun on niin vähän matkaa jäljellä? Hyvä kysyä, mutta historia kertoo, että Cato ize ei ainakaan ollut poikkeus, se oli varsinainen hapantelija ja itara kuin piru ihan loppuvihellyxeen asti. Hautas poikansakin kunnan kustannuxella, ja möi vanhat ja sairaat orjat torilla.
ellauri030.html on line 571: S. ähräsi myös riittävän syyn periaatteen kaa, siis sen Leibnizin nimiin pannun periaatteen et kaikella on syy. Determinismin yx formulaatio. Mikään ei ole sattumaa. Tästä tulee se Perza Rovamonkin laki ettei tyhjästä mitään nyhjästä. Samaa tuumi Anaximandros, Parmenides, Archimedes, Platon, Aristoteles, Cicero, Avicenna, Akvinolaisen Tomi ja Spinoza. Siis aika moni muukin tomppeli. Hmm, voi olla, ellei sit höpsismilläkin ole sormensa pelissä.
ellauri030.html on line 762: Sen kyllä mainizee antiikkisetkin, esim. Aristoteles, esim komediassa kun sanotaan "tyyppi kävelee jalassa vaan rakot" tulee yllätys, ja mainizee myös sanaleikit. Cicerokin sanoo et tavallisin tyyppi vizejä on jossa odotetaan jotain ja tuleekin jotain toista, ja odotuxen pettyessä nauretaan. Standup-koomikot veistää tästä leivän päälle juustoa. Vizin loppu on epäsuhtainen alun kaa. Eka filosofi joka tästä löi oikein rumpua oli Beattie (1779).
ellauri031.html on line 821: Höpsismin eri konsteja on mun paasausten kuluessa tullut vastaan monia, vaikken ole kaikista tehnyt numeroa. Joskus käytetään feikki tieteellistä menettelyä jonka yhteys päätettävään asiaan on suunnilleen yhtä satunnainen kuin rahan tai nopan heitto. Ciceron aikana kazottiin linnun sisälmyxiä (auspicium, suotuisa onkin englannixi auspicious), tai heitettiin jonkun pikkueläimen sopivia luita. Niillekin oli joku nimi jonka olen taas unohtanut. Sit on kiinalaiset oraakkelikilpikonnankuoret eli scrapulimantia, saamelaisten arpaluut, sammakkoprofessorit, pilvet, ouijalaudat, kiromantia, Pythagoraan numerologia, katukivien reunat, kissat, tikapuut, voi vizi eihän näistä tule mitään loppua. Noin tsygologisesti nää on pakko-oireita: on pakko menetellä niin tai noin, pakko kävellä näin, niinkuin se nummelalainen pedofiili lauloi. Uskovaisuuden indikaatioita on optimismi, obsessio ja paranoia, kontraindikaatioita autismi ja pessimismi.
ellauri034.html on line 227: | kovis | Bourget, Byron, Cato, Cicero M.T.">Cicero, Conrad, Epiktetos, Immi Hellen, Platon, Rousseau, Syväntö | Baudelaire, Hitler, Knasu, Hölderlin, Melville, VA Koskenniemi, Kani Coelho, Phillu Roth | Jehova, Hamsun, Peeveli |
ellauri040.html on line 267: | kuivurrri | Bourget, Byron, Cato Sr., Cicero M.T.">Cicero, Coelho, Conrad, Jörkkä Donner, Hämeen-Anttilat, Fred Karlsson, Kimmo Koskenniemi, Platon, Rousseau, Heka Tikkanen | Epiktetos, Hamsun, Hitler, Knasu, Syväntö | Cato Jr, Melville, Nietzsche, Peeveli | Jari Ehrnrooth |
ellauri053.html on line 306: Nuoruus oli hyödytöntä. Silloin ei ollut tätä viisautta eikä kokemusta. Menestyneet ushshelit kiittelevät vanhuutta kuin Cicero">Cicerot. Ovat optimisteja. Uskokoon ken haluaa. Vanhat korvat heiluvat.
ellauri055.html on line 262: Cicero:
ellauri055.html on line 367: Cicero |
ellauri073.html on line 492: Lopetus, eli peroratio. Cicero opetti että tässä osassa puhuja voi tehdä 3 asiaa: tehdä yhteenvedon, leimata negatiivisesti jokaisen joka väittää vastaan, ja herättää sympatiaa itselleen, asiakkaalle tai omalle keissilleen. Aika paskiainen toi kikhernekauppias.
ellauri096.html on line 120: Probabilistic skepticism dates back to Arcesilaus who took over the Academy two generations after Plato’s death. This moderate kind of skepticism, recounted by Cicero (Academica 2.74, 1.46) from his days as a student at the Academy, allows for justified belief. Many scientists are attracted to probabilism and dismiss the epistemologist’s preoccupation with knowledge as old-fashioned.
ellauri096.html on line 374: Augustinus omaksui Cicerolta ideaalin, jonka mukaan tosi viisaus saavutetaan laaja-alaisella filosofisella ja tieteellisellä työllä. Hän katsoi, että Raamatun tekstiä ei pidä tulkita kirjaimellisesti, mikäli se on ristiriidassa tieteen ja Jumalan antaman ihmisjärjen kanssa. Teoksessaan De Genesi ad Litteram ("Genesiksen kirjaimellisesta tulkinnasta", 408) hän kirjoitti:
ellauri098.html on line 493: Alfred Adler, Yassar Arafat, Elizabeth Bennett, Bono, Cicero, Sean Connery, William Cullen Bryant, kuningas Daavid, Catherine Earnshaw (Hum. harju), Erasmus Rotterdamilainen, Erich Fromm, Goebbels, J.W.v. Goethe, Gorbachev, Havel, paavi Johannes Paavali Kakkoineen, Michael Jordan, M.L. King, Meeta Mellark, Barack Obama, Perikles, Nancy Reagan, Nelson Mandela, Amy March (Little Women), Abraham Maslow, Freddie Mercury, Mitterrand, Oprah Winfrey, Emma Woodhouse (Emma),
ellauri107.html on line 510: In the living-room, in a corner of the davenport, Ted settled down to his Home Study; plain geometry, Cicero, and the agonizing metaphors of Comus.
ellauri115.html on line 1000: Cicero sanoi että filosofia on vain valmistautumista kuolemaan. Hmm nojaa, eihän siihen tarvi valmistautua. Pikemminkin se on lisääntyvän pelon peittelyä. Ettei olis niin pelottavaa odotella sitä. Tää on Montaignenkin käsitys.
ellauri119.html on line 458: Aristotle by contrast placed more emphasis on philia (friendship, affection) than on eros (love); and the dialectic of friendship and love would continue to be played out into and through the Renaissance, with Cicero for the Latins pointing out that "it is love (amor) from which the word 'friendship' (amicitia) is derived" Meanwhile, Lucretius, building on the work of Epicurus, had both praised the role of Venus as "the guiding power of the universe", and criticised those who become "love-sick...life's best years squandered in sloth and debauchery".
ellauri144.html on line 58: Vuonna 1777 Porthan nimitettiin kaunopuheisuuden professoriksi; virkaa oli hakenut myös Gabriel Tidgren. Porthan puhui kaunommin. Tidgren oli kauhu kaunanen. Porthanin luennot olivat tavattoman suosittuja, ja hän herätti oppilaissaan suurta ihailua. Paitsi Cicerosta ja Horatiuksesta hän luennoi kosolti ja paxulti myös muista aiheista: Hugo Grotiuksen ja edelleen Samuel Pufendorfin kehittämästä luonnonoikeudellisesta filosofiasta, oppihistoriasta ja jopa arkkitehtuurista. Porthan matkusteli paljon Suomessa, ja vuonna 1779 hän teki jopa matkan Saksaan ja tapasi sikäläisiä oppineita. Mä puolestani ostin virkaanastujaisrahalla käsipuhelimen (Nokia, siinä oli ulosvedettävä antenni) sekä IBM:n sylitietokoneen (sen minkä sitten ostivat kiinalaiset ja risti Lenovoxi, jossa oli näppäimistön keskellä kuminen klitoris). Joku ranskalainen pitkäkyntinen förbi sen kun matkustin Pariisiin tapaamaan sikäläisiä oppineita. Inhottava Inkeri ei suostunut korvaamaan vahinkoa laitosbudjetista. Se oli varmaan kade.
ellauri146.html on line 108: TEUFEL. Ganz natürlich! In die Hölle kommt nicht allein das Böse, sondern auch das Jämmerliche, Triviale: so sitzt der gute Cicero ebensowohl darin, als wie der schlechte Catilina. Da nun heutzutage die neuere deutsche Literatur das Jämmerlichste unter dem Jämmerlichen ist, so beschäftigen wir uns vorzugsweise mit dieser.
ellauri158.html on line 55: Nää hemmot panee Spinozan ja Epikuroxen paholaisen karsinaan ja kaizee Ciceron ja Platon lampaiden puolelle. Turha sanoakaan kummalle puolelle navettaa joutuu tämä paasaaja. Newton ihmetteli miten tarkkaan kelloseppä on kaiken virittänyt apinoiden hyväxi. Miten se voisi olla sattumaa. Niinpä, mitenpä. Toisaalta, jos tätä sattumaa ei olis sattunut, ei olisi näitä apinoitakaan. Mikä voisi tarkemmin ajatellen olla hyvä asia. Tuliko sittenkin vähän tonttuiltua, vai mitä?
ellauri162.html on line 485: Proosan puolella Kikherneen sanahelinä, monimutkaiset vertaukset, käsittämättömät harhapolut eivät liioin innostaneet häntä. Häntä eivät toden totta temmanneet mukaansa tämän ylätyyliset apostrofit, patrioottisten hokemien ehtymätön vuo, paatokselliset juhlapuheet, jähmeä tyyli, mehevä ja rehevä mutta kuitenkin pyylevä, ytimetön, vailla selkärankaa - lauseen aloittavien adverbilitanioiden kamala kuona, ohuin konjunktiosäikein toisiinsa nivottujen pönäköiden lauseperiodien muuttumattomat formulat, saati uuvuttava mieltymys toistoon tyylikeinona. Toisaalta myöskään lakonisesta sahastaan tunnettu Caesar ei miellyttänyt häntä, sillä nähtävästi Ciceron äärimmäinen vastakohta tarkoitti vain niuhottamista ja kiristämistä, hedelmätöntä ynnäämistä, outoa ja täysin aiheetonta pidättelyä.
ellauri162.html on line 553: Commodianuksen tiedon lähteet olivat Raamattu - pääasiassa maailmanloppu, profeetat ja neljäs Esdrasin kirja - Sibylline-oraakkelit, tertullian, Minucius Felix, Cyprian ja Lactantius. Terencestä, Lucretiuksesta, Horacesta, Cicerosta ja ennen kaikkea Virgilin ilmaisutavoista hän lainaa ilmaisutapoja. Hänen teologiansa ei ole luotettava; Millenarianismin lisäksi hän näyttää tunnustavan monarkianismin ja patripassianismin, kaksi harhaoppia Kolminaisuuden suhteen. Hänen kielensä ei ole vain karkea, vaan virheellinen, ja olisi virhe etsiä Commodianuksessa aksentin perusteella perustuvan kääntymisen alkuperää. Vaikka hän ei ole perehtynyt prosodiaan, hän yrittää kirjoittaa daktyylisellä heksametrillä ja onnistuu vain 63: ssa yli 2000 jakeesta.
ellauri183.html on line 58: humanist: The word "humanism" derives from the Latin concept humanitas, which was first used by Cicero to describe values related to economic liberal education. The word disappeared for the dark middle ages and reappeared during the Italian Renaissance as umanista and reached the English language in the 16th century. The word "humanist" was used to describe a group of studenz of classical literature and those advocating for education based on it. In the early 19th century, the term Humanismus was used in Germany equivocally and it re-entered the English language second time anally. The more popular use signifying a non-religious approach to life, implying an antithesis to theism, viz. atheism.
ellauri196.html on line 71: Ramismi kritisoi aristoteelista "keinotekoista" logiikkaa perustuen Platoniin, Ciceroon ja Quintilianukseen, ja halusi korvata sen retoriikkaan perustuvalla "luonnollisen ihmisymmärryksen mukaisella" logiikalla. Logiikan tehtävänä ei ollut Ramuksen mukaan syllogismien pohdiskelu vaan filosofinen etsintä ja lyhyimmän polun löytäminen etsinnän tiellä. Ramus esitti teoriansa muun muassa teoksessa Aristotelicae animadversiones (1543).
ellauri219.html on line 843: Marcus Tullius Cicero, Roman statesman, orator, and philosopher (106-43 BCE).
ellauri222.html on line 709: His literary tastes are also very interesting. Lord Pococurante is quite able to criticize Homer, Horace, and Cicero; there is nothing, which may seem flawless. His ability to find defects in everything prevents him from taking pleasure in literature, philosophy, and painting. It is obvious that the author is ironic about him, it can be deduced from Candides remark “But is there not a pleasure in criticizing everything, in pointing out faults where others see nothing but beauties’ (Voltaire, 73). The main problem is that such a world outlook is a personal tragedy, and such an attitude may eventually result in suicide.
ellauri249.html on line 108: In a letter Cicero alludes to a number of obscene words, without actually mentioning them. The words which he alludes to but avoids are: cūlus ("arsehole"), mentula ("penis"), cunnus ("cunt"), landīca ("clitoris"), and cōleī ("testicles"). He also objects to words which mean "to fuck", as well as to the Latin word bīnī "two" because for bilingual speakers it sounds like the Greek βινεῖ (bineî) ("he fucks or sodomises", and also to two words for passing wind, vīssiō and pēdō. He does not object to using the word ānus, and says that pēnis, which in his day was obscene, was formerly just a euphemism meaning "tail".
ellauri249.html on line 170: Cicero's Orator (ad Marcum Brutum) §154 confirms its obscene status. Cicero writes:
ellauri328.html on line 123: Roomalainen kirjailija, puhuja ja oikeistopoliitikko Marcus Tullius Cicero (106 eKr . – 43 eKr.) teki suosituksi latinalaisen lauseen:
ellauri347.html on line 581: Ehkä kuolema ei sittenkään ole kaiken loppu? kysyy Ontto kuin Saul Bellow ja Cicero. No ei tietystikään, muuthan jää tänne vielä olemaan. Ontto ei tiedä että lauantaista laskien kolmas päivä on maanantai. Naureskelee kuitenkin kun leipäpapit poikkeavat protokollasta.
ellauri348.html on line 498: Kylläpä oli taas järkyttävää soopaa jokailtaisissa turrusarjoissa. Bonerissa tehtiin selväxi että anglosaxinen oikeus turveloine juryineen on ja sen kuuluukin olla pelkkää teatteria. Asiantuntijoiden tulee pukeutua sexikkäästi ja puhua lehtereille yxinkertaistettua enkkua. Kyse ei ole konviktiosta vaan persuaasiosta. Vitun persuja. No sitähän se oli retoriikka jo Ciceron ja Demagogeen aikana. Anglot harjoittelee sitä jo koulussa.
ellauri369.html on line 161: Hän on varhaisin tunnettu latinankielinen roomalainen historioitsija, jonka nimellä on säilynyt teoksia, joista ovat jäljellä Catilinan salaliitto (samanimisestä salaliitosta), Jugurttisota (samannimisestä sodasta) ja Histories (joista on säilynyt vain katkelmia). Kirjailijana Sallust sai vaikutteita ensisijaisesti 5. vuosisadalla eKr. kreikkalaisen historioitsijan Thukydideen teoksist. Poliittisen uransa aikana hän keräsi suurta ja väärin hankittua rikkautta Afrikan kuvernöörikaudeltaan, joilla se rakensi puutarhoja. E. Saarisen pojan Jeromen mukaan Sallustista tuli myöhemmin Ciceron entisen vaimon Terentian toinen aviomies. Tunnetut roomalaisen pornografian tutkijat, kuten Ronald Syme, uskovat kuitenkin tämän olevan urbaani legenda. Procopiuksen mukaan kun Alaricin tunkeutuva armeija saapui Roomaan, he polttivat Sallustin talon. Että sellanen tallustaja.
ellauri369.html on line 174: Historioitsijana Neposta pidetään epäluotettavana ja epäobjektiivisena. Elämäkerrat ovat ylimalkaisia, hänen aineistossaan korostuvat anekdootit, hänen kronologioissaan on suuria ongelmia, ja hän sortuu usein läpinäkyvään liioitteluun pyrkiessään kuvamaan jokaisen henkilön ainutlaatuisena sankarina. Näin hän on enemmän ajanvietekirjailija kuin varsinainen historioitsija. Hänen kirjallista tyyliään on luonnehdittu toisaalta selkeäksi, toisaalta yksitoikkoiseksi ja värittömäksi. Kielenkäyttö poikkeaa usein Ciceron huisin hyvästä latinasta.
ellauri372.html on line 70: Jotkut uhrit tuotiin myös elävinä Sullalle ja mestattiin virallisesti kirveellä, kuten vangittujen barbaareiden kohdalla. Sulla oli itse suorittanut tällaisia teloituksia Aasiassa kapinallisille efesolaisille; samoin Pompeius tappoi henkilökohtaisesti useita marianistijohtajia Asculumissa ja jopa kielletyn entisen konsulin Gnaeus Papirius Carbon. Teloituspaikka oli lähellä Servilius Lacusta, Foorumin suihkulähdettä, jossa myös irtopäitä oli esillä. Joskus päättömät ruumiit silvottiin, sitten raahattiin koukulla ja heitettiin Tiber -jokeen. Yksi aktiivisimmista kiellon toteuttajista, Ciceron kollega Catilina, aiheutti tunnetusti hirvittäviä silpouksia Gratidianukselle. Pään mestauksen ja silpomisen päätavoite
ellauri373.html on line 90: Liisa selkeästi maalasi izensä kuvaan jossa Porcia Catonis viiltelee izeään. Porcia (n. 73 eKr. – kesäkuu 43 eKr.), oli roomalainen nainen, joka asui 1. vuosisadalla eaa. Hän oli Marcus Porcius Cato Uticensisin (kaikki huusi Kato nuoremman) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Atilian tytär. Hänet tunnetaan parhaiten Julius Caesarin salamurhaajien tunnetuimman salamurhaajan Marcus Junius Brutuksen toisena vaimona, ja hän esiintyy pääasiassa Ciceron kirjeissä. Porcia syntyi noin vuonna 73 eaa. Hän oli luonteeltaan hellä, hän piti eläimistä, ja hän oli kiinnostunut filosofiasta ja oli "täynnä ymmärtävää rohkeutta". Plutarch kuvailee häntä nuoruuden ja kauneuden parhaaksi. Kun hän oli vielä hyvin nuori, hänen isänsä erosi äidistään aviorikoksen vuoksi. Lainasi seuraavaa vaimoaan puoluetoverille tovixi. On mahdollista, että Porcian ja Bibuluksen poika oli mies. Ne oli optimaatteja eli hyvixiä kuten Pompejus. Porcian ensimmäinen mies Bibulus (juoppo) kuoli vuonna 48 eKr. influenssaan Pompeuksen tappion jälkeen jättäen Porcian leskeksi. Vuonna 46 eaa. Cato teki itsemurhan tappionsa jälkeen Thapsuksen taistelussa. Caesar armahti Porcian veljen Marcus Caton ja palasi Roomaan. Mauno Mato juniorista on paasausta albumeissa 14, 30 (jossa myös izetyytyväistä Mauno Mato senioria ja luihua kikhernekauppias Ciceroa kommentoidaan tylysti), 36 et passim. Tiiivistäen Catot oli täys paskiaisia, eikä Cicero tai Seneca olleet yhtään parempia. Hundsfotteja nuo roomalaiset. Hampuuseja. Lättähattuja. Piiska niille olis soitettava.
xxx/ellauri086.html on line 379: Platon ja Aristoleen kreikkaa ja Cornelius Nepoxen ja Ciceron Catilinan latinaa,
xxx/ellauri120.html on line 150: Teoksessa lesbiakai se todisti että sielu on kuolevainen. Siitä kikhernekauppias Cicero veti herneen nenään. Dikaiarkhosta oli lukenut myös kuolemanpelkoinen kaljupää Montaigne.
xxx/ellauri128.html on line 73: | En usko että rakastavalle mikään on vaikeaa. | Cicero | M | FUCK! |
xxx/ellauri128.html on line 105: Vaakku ilmeisesti piti vastustelevista runotytöistä. Sama predilektio näkyy mom and son videoissa: "mami" pyristelee vastaan alussa, mutta panee vastaan tarmokkaasti loppupeleissä. Haista-paska kappalainen Capellanus näyttää olleen Vaakun lemppareita. Ruma Honoré de Balzac oli kanssa kova panomies, tosin se sai työntää vasta maxettuaan runsaasti. Paul Bourget oli varsinainen pahis, kuten jo tiedetään. Näissä hanuissa on hurjasti narsisteja. Chardonne eli puteli-Jaakko oli Vaakun poliittinen virkaveli. Cicero oli tyhmä snobi kikhernekauppias. Disraeli Tears oli poikkeuxellisesti hölmö jutku. Dosto komppaa Catullusta Karamazoveissa tän suositun vihaava rakkaus-aiheen suhteen. Duclos näyttää olleen paskiainen miehexeen. Hemmetin paljon on näitä koiraan lisääntymisstrategia-aiheita, missä rakkautta piisaa just niin kauan että pääsee luukulle, ja sitten alkaa jo huooh ikävystyttää. Vaakulla on vitun vähän ylipäänsä naisia muutakuin puheenaiheena. Joubert on nyysinyt ton "ei 2x samaa" penseen ihailemaltaan Rochefoucauldilta (tai vastoin päin). Vaakulla ja Tommilla on samojakin töräyxiä respektiivisissä kokoelmissa. Nietschen penseet naimisesta on niin heikkoja ettei viizi edes mainita. Sen kokemuxet siitä oli aika rajallisia. Mitä jää viivan alle kun Shawin supistus on tehty? Minielefantin kärsä. Tosta tottumuxen osuudesta rakkaudessa näyttää M/F töräyttäjät ottavan ihan vastakkaisia kantoja. Koiraiden kannalta on toi uutuudenviehätys tietty tärkeä. Jokainen uusi reikä on uusi tilaisuus. Riippumahainen Ball-sack ei kyllä tiennytkään mitään häveliäisyydestä. Sen Contes drolatiques on pitkästyttävä. Disdraeli saa lisää haukkuja albumissa 243.
xxx/ellauri130.html on line 370: | Joka paikasta on sama matka kanalaan. | Cicero | M | KILL! |
xxx/ellauri130.html on line 371: | Elämää hallizee kohtalo, ei viisaus. | Cicero | M | KILL! |
xxx/ellauri138.html on line 64: Peppu Colemanin hahmossa, se jutkunekru, oli yxi minuuden pioneereista (italics in the original). Pienuuden minooreista. Minäminä yxilöpaskantelu on Rothin lemppareita. Sen se oli varmaan oppinut Emanuel James Rohnilta. Sen inhokkisanoja oli me (suomexi, enkuxi sen mielisana oli sama) ja setelissäkin lukeva e pluribus unum. Annuit coeptis. Novus ordo saeclorum. The phrase is similar to a Latin translation of a variation of Heraclitus's tenth fragment, "The one is made up of all things, and all things issue from the one" (ἐκ πάντων ἓν καὶ ἐξ ἑνὸς πάντα). But it seems more likely that the phrase refers to Cicero's paraphrase of Pythagoras in his De Officiis, as part of his discussion of basic family and social bonds as the origin of societies and states: "When each person loves the other as much as himself, it makes one out of many (unum fiat ex Pluribus), as Pythagoras wishes things to be in friendship." Mikähän jeesus sekin luuli olevansa. Jenkkien peitesana izekkyydelle on vapaus.
xxx/ellauri167.html on line 496: I write under the Signature of Cicero. Whether my Endeavours shall benefit the Public Time alone can evince. Harm I am conscious I do not design. Should your Excellency have Leisure to peruse the Piece, I shall deem it a peculiar Favour to receive your Opinion upon it”
xxx/ellauri234.html on line 414: Toisin kuin Livius, Cicero ja Dionysius, Ovidius näkee sabiinien sieppauksen keinona Rooman miehille päästä pukille tyhjentämään täydet munapussinsa pikemminkin kuin yrityksenä ottaa vaimoja synnyttääkseen lapsia kaupungille. Kaikki näkemäni taideteoxet sabiinittarien ryöstöstä on joka tapauxessa aivan perseestä. Osaisin izekin piirtää paremmin.
xxx/ellauri287.html on line 389: Kirjeet valaisevat meille "apostoli" Paavalin luonnetta paremmin kuin kenenkään antiikin henkilön Ciceroa ehkä lukuunottamatta. Apinoiden teot taas kuvailevat hänen lähetysmatkojaan. This kirja kertoo meille, missä paikoissa hän kävi ja mitä hän niissä teki. Ainoat apostolit, joilla näissä kertomuksissa on huomattava osa, ovat Pietari, alkuosan keskeisin hahmo, ja Paavali, joka on keskeisenä henkilönä yhdeksännestä luvusta kirjan loppuun. Kirjan aiheena on kristinuskon leviäminen Jerusalemista Roomaan apostolinkyydillä juutalaisten kiihkeäin vastarinnan ahdistaessa sitä joka taholta. Se, että roomalaiset virkamiehet on kuvattu myötämielisiksi kristinuskolle, tukee hyvin sitä teoriaa, että Luukasa kirjoitti kirjan Paavalin ollessa Roomassa odottamassa hovioikeuden päätöstä ja toivoi tällä sepustuxella voittavansa hänen puolelleen pääkaupungin vaikutusvaltaisen porukan myötätunnon.
xxx/ellauri376.html on line 380: Yksinkertaisella mutta poleemisesti voimakkaalla tyylillä, joka sisälsi lainauksia Cicerolta, hän tuomitsi myös venäläisen kulttuurisen jälkeenjääneisyyden ja ansaitsi siten maineen Venäjän ensimmäisenä länsimaalaisena sekä ensimmäisenä ”toisinajattelija” ja ”emigrantti”-kirjailijana. Vituperatiivisissa vastauksissaan Ivan Kamala turvautui uhriutumiseen (itsesääli lapsuudestaan).
72