ellauri030.html on line 217: Alaviite: (Chaucerin sana guerdon tarkoittaa palkkiota, saksan Widerlohn.)
ellauri052.html on line 184: Our father Chaucer, here we praise thy name. Pappa Chaucer, me ylistämme sinua.
ellauri054.html on line 214: Arnoldista enrmmän Chaucer albumissa 400.
ellauri098.html on line 502: Aristophanes, Simone de Beauvoir, Osama Bin Laden, Niels Bohr, Geoffrey Chaucer, Noam Chomsky, Alice Cooper, Leonard Cohen, Dante Alighieri, Fedor Dostojevski, Mahatma Gandhi, George Harrison, Nathaniel Hawthorne, Adolf Hitler, Carl Jung, M.L. King (taas), Marilyn Manson, Robert Mugabe, Plato, J.K. Rowling, Arthur Schopenhauer, Alexandr Solchenitsyn, Baruch Spinoza, Shirley Temple, Leo Tolstoi, Leon Trotsky, Garry Trudeau (Doonesbury), Ludi Wittgenstein, Mary Wollstonecraft, Imi Lo
ellauri109.html on line 753: A heroic couplet is a traditional form for English poetry, commonly used in epic and narrative poetry, and consisting of a rhyming pair of lines in iambic pentameter. Use of the heroic couplet was pioneered by Geoffrey Chaucer in the Legend of Good Women and the Canterbury Tales, and generally considered to have been perfected by John Dryden and Alexander Pope in the Restoration Age and early 18th century respectively. A frequently-cited example illustrating the use of heroic couplets is this passage from Cooper's Hill by John Denham, part of his description of the Thames:
ellauri118.html on line 1169: "Hännystelijän kokemuxia" suomennoxessa ei tule alkuperäisestä, vaan on suomentajan lame yritys tavoittaa "Handmade Tail" sanaleikkiä. Maininta Chaucerista (Canterbury Tails) samassa yhteydessä got lost in translation. (Taputuxia.) Käsineiti-sarja on sopivan kauhistuttava ja tehokas keino, jolla naispuolinen asujaimisto saa puhalletuxi liiat höyryt ulos izestään. Näille muissa suhteissa tiukassa kurissa pidetyille orjattarille on varmaan erittäin mieluista aina silloin tällöin repiä mies paljain käsin kappaleixi, edes in effigie. Sarjassa on Gileadin patriarkaalisesta järjestyxestä huolimatta myös paljon matriarkaalisia ainexia. Lapset vaan puuttuvat, vaikka niistä on paljon puhetta, mikä kertoo kohdeyleisöstä paljonkin. Siitä puhe mistä puute.
ellauri162.html on line 284: Läski turponenäinen Depardieu, jonka nimikin oli kirosana Chaucerilla, on pahan kerran paskiainen, yhtä paha kuin Chaucerin haastemies.
ellauri270.html on line 230: Harris ei arvostanut Chauceria, se oli Jamesista uncouth. Randolph Quirk piti molempia arvossa. Oliko Randolph Quirk lihava? Ei se oli pieni piippua imuttava äijänkäppyrä. Juutalainen Sidney Greenbaum oli Spede Pasasen ja Paavo Haavikon risteytys.. Otto Jespersen oli tanskalaisen näköinen. Jakobovits ja Steinberg oli takuulla nekin juutalaisia.
ellauri276.html on line 518: On olemassa kaksi pseudo-Chaucer-tekstiä, nimeltään "Plowman´s Tale".
ellauri276.html on line 520: 1400-luvun puolivälissä The Canterbury Tales in the Christ Church MS:n tekstiin lisättiin kuninkaallinen riimi "Plowman´s Tale". Tämä tarina on itse asiassa ortodoksinen roomalaiskatolinen, mahdollisesti Lollardin vastainen versio Thomas Hoccleven kirjoittamasta Marian ihmetarinasta nimeltä Item de Beata Virgine. Joku sävelsi ja lisäsi prologin sopimaan Hoccleven runon Chaucerin kerrontakehykseen. Tämä valetarina ei säilynyt Chaucer´s Worksin painetuissa painoksissa.
ellauri276.html on line 528: Tunnetuin "Plowman´s Tale" sisältyi Chaucer´s Worksin painettuihin painoksiin. Se on selkeästi Wycliffite anti-veljestarina, joka on kirjoitettu n. 1400 ja levitettiin lollardien keskuudessa. Joskus nimeltään The Complaynte of the Ploughman, se on 1380 riviä pitkä, ja se koostuu kahdeksanrivisista säikeistä ( rimimalli ABABBCBC, joissakin muunnelmissa, jotka viittaavat interpolointiin), kuten Chaucerin " Munkin tarina ". "The Plowman´s Tale" -elokuvassa ei ole selkeää sisäistä/suunnitteluyhteyttä Chaucer´s Canterbury Talesin tai Piers Plowmanin kanssa. Anthony Wotton, joka oli luultavasti vuoden 1606 "The Ploughman´s Tale" -julkaisun toimittaja, ehdotti, että "The Ploughman´s Tale" viittaa Jack Uplandiin tai todennäköisemmin Pierce the Ploughman´s Credeen, koska "Plowman´s Tale" on päähenkilö. sanoo: "Freresistä olen kertonut ennenkin / Creden tekemisessä..." (1065–66). Plowman´s Tale lainaa myös paljon Credestä.
ellauri276.html on line 530: Jotkin "Kyntäjän tarinan" osat, kuten prologi, lisättiin 1500-luvulla, jotta se sopisi paremmin yhteen Chaucerin tarinoista. Prologi ilmoittaa, että tarinassa on saarna. Sen sijaan matkustaja, jolla ei ole mitään Chaucerin kyntäjän (tai minkään aikakauden kirjallisen kyntäjän) ominaisuuksia, kuulee Pelikaanin ja Griffinin keskustelevan papistosta. Suurin osa linjoista on pelikaaneja, jotka hyökkäävät tyypillisiä loukkauksia vastaan evankelikaalisesti, keskustelevat Antikristuksesta ja vetoavat maalliseen hallitukseen kirkon nöyryyttämiseksi. Pelikaani ajetaan pois väkisin, mutta sitten Phoenix vahvistaa sen. Tarina päättyy vastuuvapauslausekkeeseen, jossa kirjoittaja erottaa omat näkemyksensä Pelikaanin näkemyksistä ja toteaa, että hän hyväksyy sen, mitä kirkko vaatii.
ellauri276.html on line 532: Tämän ja muiden tekstien yhdistäminen Chauceriin oli mahdollista, koska Chaucerin " Yleinen prologi " Canterbury Talesille esittelee kyntäjän, joka ei koskaan saa tarinaa. Tämä laiminlyönti näyttää herättäneen muiden luovuuden varhaisesta päivästä lähtien. "Yleisessä prologissa" isäntä vitsailee Plowmanin veljestä, joka on pappi. Joissakin säilyneissä käsikirjoituksissa isäntä ehdottaa, että Parson on "Lollere". Jo vuonna 1400 Chaucerin hoviyleisö kasvoi nousevaan lukutaitoiseen, keski-/kauppiasluokkaan, johon kuului monia Lollardin kannattajia, jotka olisivat olleet taipuvaisia uskomaan Lollard Chauceriin.
ellauri276.html on line 534: Toinen 1700-luvun kommentaattori, John Dart, hylkäsi Plowman´s Talen Chaucerin tarinana, mutta oli silti samaa mieltä siitä, että Chaucer "kiusaa katkerasti pappeja ja pappeja", vaikka hän "ilmaisee kunnioituksensa maallista papistoa kohtaan, joka osasi ammattinsa".
ellauri276.html on line 536: Chaucer´s Plowman
ellauri282.html on line 595: Kerrontarunoa, Reynard The Fox (1920), on verrattu kriittisesti Geoffrey Chaucerin teoksiin, ei välttämättä Masefieldin ansioksi.
ellauri393.html on line 641: Maxoin Sysmän kuihtuneilla kirjakyläpäivillä kiskurihinnan (viisitoista eurotaalaa) Toivo Lyyn suomentamista Chaucerin Canterburyn lastuista. On se sellainen tiiliskivi ettei parane sen kanssa sängyn päälle torkahtaa, tulee ozaan simpula.
ellauri393.html on line 642: Chaucerista on paasauxissa sen 70 mainintaa, nyt vasta tulin lukaisseexi alkuperäistä. Herooinen kuplettilaulaja, jolla on leuat kasvantaviärät kuin savolaisella, sellaiselta tämä Gottfried vaikuttaa. Kuuntele vaikka tätä ritarin tarinaa: Ken riemukkaammalta silloin on näyttänyt kuin Palamon? Ken hypellyt niin on ilosta kuin Arcite? Ken osaisi kyllin hyvin, minä en, kuvata ihastuxen, innon jolla ne heppulit Theseun välttävät arvosanat kuuli?
ellauri393.html on line 661: Matthew Arnold mainitsi tarinan tämän säkeen Chaucerin runouden parhaaksi:
ellauri393.html on line 746: Chaucerin rivot viisut ja karkeudet oli tarkoitettu
ellauri395.html on line 41: Benedicite! sanoi Jeff Chaucer. Miksi Hessu putosi ristiltä? Sen oli kädetön. Kop kop Kuka siellä? Ei Hessu ainakaan. Vaan ehkäpä ---
ellauri402.html on line 829: Tää oli Danten ja Chaucerin ihan lemppari. Hipon Augustinus ei voinut sietää sitä. (Jatkuu seuraavassa nummerossa.)
ellauri409.html on line 593: Avaus on kumouksellinen kz. Geoffrey Chaucerin Canterbury Talesin yleisen prologin ensimmäiset rivit. Chaucer maalaa huhtikuun elvyttävän voiman kuukaudeksi, jolloin kevätsade herättää luonnon eloon:
xxx/ellauri129.html on line 781: Chaucer" title="Geoffrey Chaucer">Geoffrey Chaucer
xxx/ellauri380.html on line 71: Pian suikahtanut Marilyn tarjosi vielä takasuukkoa kuin Chaucerin myllärin Alison.
xxx/ellauri385.html on line 419: Legendaarisen Pyhän Cecilian teot, 500-luvun puolivälin Marttyyrien teot -teos, jolla ei ole mitään historiallista arvoa, mukaan Valerian oli Pyhän Cecilian aviomies, Tiburtius hänen veljensä ja Maximus sotilas tai sotilasvirkailija, joka kuoli näiden kahden kanssa. Eipä siitä sen enempää. Chaucer kertoo tarinan uudelleen. Hartausjulkaisut tekevät tarinasta uskottavamman yksinkertaistamalla sitä.
xxx/ellauri400.html on line 37: Geoffrey Chaucer
xxx/ellauri400.html on line 40: 
Chaucer--8410276-1665363935/750f-8410276-1.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri400.html on line 41: Chaucerin housuton Damian pääsee kohta kyntämään Maita tanakalla oxalla. "Mitä vitun painia? Se meni sinne sisään, näin selvästi!" vikisee pyllistävä January.
xxx/ellauri400.html on line 123: 
Chaucer_manuscrit_portrait_%28d%C3%A9tail%29.jpeg/380px-Chaucer_manuscrit_portrait_%28d%C3%A9tail%29.jpeg" height="600px" />
xxx/ellauri400.html on line 125: Pelikaanin työnsä ohella Chaucer käänsi englanniksi aikansa merkittäviä teoksia. Hänen omista teoksistaan tunnetuimmat ovat Canterburyn tarinoita sekä Troilus ja Criseyde. Typy oik. ei ole Radhika Lakshmi vaan nätimpi Radhika Roy, joka neuvoo neuvottomia lukutaidottomia Quorassa:
xxx/ellauri400.html on line 217: He considered the most important criteria used to judge the value of a poem were "high truth" and "high seriousness". By this standard, Chaucer's Canterbury Tales did not merit Arnold's approval. According to Arnold, Homer is the best model of a simple grand style, while Milton is the best model of severe grand style. Dante, however, is an example of both. Even Chaucer, in Arnold's view, in spite of his virtues such as benignity, largeness, and spontaneity, lacks seriousness. Burns too lacks sufficient seriousness, because he was hypocritical in that while he adopted a moral stance in some of his poems, in his private life he flouted morality. Arnold believed that a modern writer should be aware that contemporary literature is built on the foundations of the past, and should contribute to the future by continuing a firm tradition. Quoting Goethe and Kuckuksuhr in support of his view, he asserts that his age suffers from spiritual weakness because it thrives on self-interest and scientific materialism, and therefore cannot provide noble characters such as those found in Classical literature.
xxx/ellauri400.html on line 223: Arnold praises Chaucer's excellent style and manner, but says that Chaucer cannot be called a classic since, unlike Homer, Virgil and Shakespeare, his poetry does not have the high poetic seriousness which Aristotle regards as a mark of its superiority over the other arts.
xxx/ellauri410.html on line 146: Faber & Faber published The Faber Book of Blue Verse (1997), which was reissued as Making Love to Marilyn Monroe (2006). Both editions contain Eliot’s “Columbiad: Two Stanzos,” “There Was a Young Girl of Siberia,” and “ ’Twas Christmas on the Spanish Main,” and include verse by such eminent authors as Geoffrey Chaucer, Edna St. Vincent Millay, and the famous Anon. It is an indigestible fudge of the familiar, the feeble and the indiscriminately filthy” (Wheen 262).
34