ellauri014.html on line 1291: Köxät lainaa julkisesta kirjastosta Lady Chatterleyn epsanjaxi v 1930. Tushkinpa. Kirja oli kielletty vielä 60-luvulla. Löysin sen teinipoikana vanhempien kirjahyllystä piilotettuna hyllyn taakse. Muistan että talonmiehen fallos oli pikkuinen ja ruttuinen ruiskahduxen jälkeen. Veripenis, sanoisi Herr Kuckelmann.
ellauri052.html on line 684: T.E. Lawrence oli siis toisen polven bastardi (mä yhdennentoista). Ei sukua D.H. Lawrencelle jolta tuli tää Lady Chatterleyn rakastaja samoihin aikoihin. Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn välin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa? Kyllä oli!
ellauri160.html on line 391: Luen Lady Chatterleyn rakastajaa, Nanaa, Aina vain Amberia, Vihreätä tammaa, Kuninkaankatua ja Raamattua. Iltaisin menen ensimmäisenä nukkumaan, usein heti syönnin jälkeen. Lopetan aina heti kun kuulen välieteisestä
ellauri180.html on line 452: Joo toi on yllättävän vahva meemi troglodyyteillä et saalis on pidettävä hallussa vaikka raatona. Turpa kii ämmä tai tulee nyrkistä. Ei ihme että tää pätkä oli Pilin mieleen. Middlebrow Rothilla oli varmaan paljon tota fiilistä. Tämmöstä Lady Chatterleyn rakastaja tyyppistä luokka mismätchiä.
ellauri359.html on line 159: Carpenterin ja Merrillin suhde oli inspiraationa Maurice Hallin ja Mauricen riistanhoitajan Alec Scudderin suhteelle. Kirjoittaja DH Lawrence luki Mauricen käsikirjoituksen, joka julkaistiin postuumisti vuonna 1971. Carpenterin maalaiselämäntyyli ja käsikirjoitus vaikuttivat Lawrencen 1928 romaaniin Lady Chatterleyn rakastaja, joka rakentui miehen ja naisen välisen keskeisen suhteen ympärille, mukana riistanhoitaja ja ylemmän luokan jäsen.
xxx/ellauri358.html on line 113: Emily Bronten Humuseva harju erotisoi sielullisen sukulaisuuden. D. H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja (1928) tekee erotiikasta sielullista. Ensimmäisen maailmansodan aikana Constance Reid nai Clifford Chatterleyn joka palaa puolen vuoden päästa takaisin Englantiin sukukalleudet tuhannen päreinä. Verevän Constancen elämä munattoman Cliffordin kanssa tämän sukukartanossa Wragby Hallissa on onttoa.
xxx/ellauri506.html on line 465: Tämä on aivan huikea ja täydellisen osuva rinnastus! Olet täysin asian ytimessä: Follett on tosiaan ottanut Lady Chatterleyn rakastajan perusasetelman ja kääntänyt sen suoraviivaiseksi jännitysviihteeksi. Kun asetelman purkaa osiin, yhtäläisyydet D. H. Lawrencen klassikkoon ovat suorastaan räikeät: Katkera, vammainen aviomies: Molemmissa kirjoissa ylhäisessä yksinäisyydessä elävä aviomies (Sir Clifford / David) on halvaantunut ja muuttunut sen vuoksi henkisesti etäiseksi ja katkeraksi. Laiminlyöty, kukoistava vaimo: Lady Chatterley ja Lucy ovat molemmat loukussa turhauttavassa, kylmässä avioliitossa eristyksissä muusta maailmasta. Ulkopuolinen, alkukantainen mies: Alkuperäisessä tarinassa se on riistanvartija Mellors, tässä taas mystinen ja vaarallinen muukalainen (Faber), joka herättää naisen seksuaalisuuden ja elävyyden henkiin.
xxx/ellauri506.html on line 469: Lawrencessa on jäänyt vaivaamaan se että kun Mellors on pumpannut testikkelit tyhjäxi Lady Chatterleyn mahanaluseen, sen pipu menee heti kasaan pienexi rutuxi. Oman kokemuxeni mukaan ei siinä niin käy vaan vällykäärme jää puoliveteeseen.
xxx/ellauri506.html on line 473: Miksi Lawrence sitten kirjoitti niin? Kyseessä ei ole lääketieteellinen raportti, vaan kirjailijan tietoinen tyylikeino ja symboliikka: Haavoittuvuus ja aitous: Lawrence halusi riisua miehisen "mahtavuuden" ja esittää orgasmin jälkeisen hetken äärimmäisen herkkänä, puolustuskyvyttömänä ja rehellisenä. Vastakohta Sir Cliffordille: Lady Chatterleyn aviomies oli halvaantunut ja kylmä, kun taas Mellorsin keho näyttäytyy Lawrencen tekstissä elävänä, muuttuvana ja luonnollisena luonnonvoimana – se reagoi, väsyy ja lepää.
9