Charles_Swinburne_t670.jpg?b3f6a5d7692ccc373d56e40cf708e3fa67d9af9d" height="100px" />
Jiddo's father lost a lawsuit trying to regain custody of his son. His Lawsuit accused Leadbeater, who was probably gay, of having had sexual relations with Jiddo.
Charles_Swinburne_t670.jpg?b3f6a5d7692ccc373d56e40cf708e3fa67d9af9d" height="100px" />Charles Pierre Baudelaire naît le 9 avril 18215 au 13 rue Hautefeuille6 à Paris : ses parrain et marraine sont les parents « adoptifs » de sa mère, Pierre Perignon et Louise Coudougnan7. Celle-ci, Caroline Dufaÿs, a vingt-sept ans. Son père, Joseph-François Baudelaire, né en 1759 à La Neuville-au-Pont8, en Champagne, est alors sexagénaire. Quand il meurt en 1827, Charles n´a que cinq ans. Cet homme lettré, épris des idéaux des Lumières et amateur de peinture, peintre lui-même, laisse à Charles un héritage dont il n´aura jamais le total usufruit. Il avait épousé en premières noces, le 7 mai 1797, Jeanne Justine Rosalie Janin, avec laquelle il avait eu un fils, Claude Alphonse Baudelaire, demi-frère de Charles.
ellauri145.html on line 214: Un an plus tard, sa mère se remarie avec le chef de bataillon Jacques Aupick. C´est à l´adolescence que le futur poète s´opposera à ce beau-père interposé entre sa mère et lui. « Lorsqu´il arrive à Lyon, Charles a dix ans et demi… À l´égard de son beau-père aucune hostilité n´est alors perceptible. ».
ellauri145.html on line 217: « S´il va haïr le général Aupick, c´est sans doute que celui-ci s´opposera à sa vocation. C´est surtout parce que son beau-père lui prenait une partie de l´affection de sa mère. […] Une seule personne a réellement compté dans la vie de Charles Baudelaire : sa mère. »
ellauri145.html on line 218: En 1831, le lieutenant-colonel Aupick ayant reçu une affectation à Lyon, le jeune Baudelaire est inscrit à la pension Delorme et suit les cours de sixième au collège royal de Lyon. En cinquième, il devient interne. En janvier 1836, la famille revient à Paris, où Aupick sera promu colonel en avril. Alors âgé de quatorze ans, Charles est inscrit comme pensionnaire au collège Louis-le-Grand, mais il doit redoubler sa troisième.
ellauri145.html on line 221: Renvoyé du lycée Louis-le-Grand en avril 1839 pour ce qui a passé pour une vétille, mais que son condisciple au lycée, Charles Cousin (1822-1894) a expliqué comme un épisode d´amitié particulière, Baudelaire mène une vie en opposition aux valeurs bourgeoises incarnées par sa famille. Il passe son baccalauréat au lycée Saint-Louis en fin d´année et est reçu in extremis. Jugeant la vie de l´adolescent « scandaleuse » et désirant l´assagir, son beau-père le fait embarquer pour Calcutta. Le Paquebot des Mers du Sud quitte Bordeaux le 9 ou 10 juin 1841. Mais en septembre, un naufrage abrège le périple aux îles Mascareignes (Maurice et La Réunion). On ignore si Baudelaire poursuit son voyage jusqu´aux Indes, de même que la façon dont il est rapatrié.
ellauri145.html on line 226: 
ellauri145.html on line 231: No 6 rue Le Regrattier: maison où Baudelaire logea sa maîtresse Jeanne Duval, dite la Vénus noire. De retour à Paris, Charles s´éprend de Jeanne Duval, une « jeune mulâtresse » avec laquelle il connaît les charmes et les amertumes de la passion. Une idylle au sujet de laquelle certains de ses contemporains, comme Nadar, se sont interrogés en s´appuyant sur les déclarations d´un amant de Jeanne Duval et de prostituées connues, qui témoignent au contraire de la chasteté surprenante de Baudelaire.
ellauri145.html on line 262: Le spleen baudelairien désigne une profonde mélancolie née du mal de vivre, que Charles Baudelaire exprime dans plusieurs poèmes de son recueil Les Fleurs du mal. Quoiqu'il l'associe, discrètement, pour qui veut le lire, non pas à un véritable mal mais plutôt à une rage de vivre. Cette frustration colérique d'un Idéal non réalisé, auquel il ne renonce pourtant pas. Il accompagne finalement le titre de l'ouvrage complet : Spleen et Idéal. Ce spleen éveille un espoir, aisément distinguable dans ses textes les plus sombres : « Je suis comme le roi d'un pays pluvieux, riche, mais impuissant » LXXVII.
ellauri145.html on line 395: — Charles Baudelaire
ellauri145.html on line 436: Charles Cros Émile-Hortensius-Charles Cros (October 1, 1842 – August 9, 1888) was a French poet and inventor. He was born in Fabrezan, Aude, France, 35 km to the East of Carcassonne. Cros was a well-regarded poet and humorous writer. He developed various improved methods of photography including an early color photo process. He also invented improvements in telegraph technology. In the early 1870s Cros had published with Mallarmé, Villiers and Verlaine in the short-lived weekly Renaissance littéraire et artistique, edited by Emile Blémont. His poem The Kippered Herring inspired Ernest Coquelin to create what he called monologues, short theatrical pieces whose format was copied by numerous imitators. The piece, translated as The Salt Herring, was translated and illustrated by Edward Gorey. He spent years petitioning the French government to build a giant mirror that could be used to communicate with the Martians and Venusians by burning giant lines on the deserts of those planets. He was never convinced that the Martians were not a proven fact, nor that the mirror he wanted was technically impossible to build. Tästä hepusta tulee mieleen Spede Pasanen ja sen hiihtolinko.
ellauri145.html on line 462: par Charles Cros Calle Crosilta
ellauri145.html on line 512: Friedrich Nietzsche, Karl Marx and Charles Darwin are the great triumvirate of 19th-century thinkers whose ideas still have huge impact today. Nietzsche was philosophy’s supreme iconoclast; his sayings include “God is dead” and “There are no facts, only interpretations”. Highly relevant, yet his association with concepts such as the Übermensch, master morality, slave morality and, possibly most dangerous, the will to power, have also contributed to him being widely misinterpreted. There are three myths in particular that need dynamiting: that his politics were on the far right, he was a misogynist and he lacked a sense of humour. Of a sort.
ellauri145.html on line 634: 8 Kansainväliseen kuuluisuuteen nousseita rikollisia. Kutsumanimellä tunnettu ”Prado” teloitettiin 5. marraskuuta 1888 Pariisissa murhasta tuomittuna, kirjaileva oikeustieteen opiskelija Henri Chambige taas sai marraskuussa 1888 seitsemän vuoden vankeustuomion Algeriassa tekemästään murhasta. Suezin kanavan 1869 rakennuttanut ranskalaisdiplomaatti Ferdinand de Lesseps (1805–1894) joutui, kuten poikansa Charles (1840–1923), oikeuteen 1882 aloitetun ja surkeasti sujuneen Panaman kanavan urakkansa päätteeksi. Tapauksista raportoivat Figaron lisäksi Nietzschen lukemat piemontelaiset lehdet.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri145.html on line 1128: Alphonse Allais est le cadet d´une fratrie de cinq enfants, de Charles Auguste Allais (1825-1895), pharmacien, 6, place de la Grande-Fontaine de Honfleur (aujourd´hui place Hamelin) et d´Alphonsine Vivien (1830-1927).
ellauri145.html on line 1132: Pour subsister, Alphonse Allais s´essaye d´abord à la photographie, sur les traces de son ami Charles Cros, mais ne connaît pas le succès. Il décide alors de s´essayer au métier de journaliste, publiant des chroniques loufoques dans diverses revues parisiennes. Avec ses amis du Quartier latin, il fait aussi partie de plusieurs groupes fantaisistes comme « les Fumistes, « les Hydropathes » ou « les Hirsutes ».
ellauri146.html on line 420: Vignyn maailmankuva oli hyvin pessimistinen mutta ei mieskohtaisista syistä, kuten Chateaubriandilla tai Byronilla, vaan pessimismi kohoaa yleisinhimilliseksi maailmankuvaksi, jossa on kosketuskohtia Lucretiukseen. Varhaisina vuosinaan Vigny vaikutti Hugohon ja myös Alfred Musset ja Charles Baudelaire saivat häneltä vaikutteita. Hän jätti jäljen myös parnassolaisiin (onneton Sully Prudhomme) ja symbolistiseen runouteen. Vignyn kootut teokset Oeuvres ilmestyivät 1837–1839, 1883–1885 ja 1904–1906. Théâtre ilmestyi 1838–1839, Poésies complètes 1842, Théâtre complet 1848.
ellauri147.html on line 257: Many French critics condemned the show for negatively stereotyping Parisians and the French. Charles Martin wrote in Première that the show unfairly stereotyped and depicted the French as "lazy individuals who never arrive at the office before the end of the morning are flirtatious and not really attached to the concept of loyalty, are sexist and backward, and, have a questionable relationship with showering".
ellauri147.html on line 295: Collins got so big that he was given the nickname “the royal rocker” after becoming friends with Prince Charles and Princess Diana. His career started to eclipse his marriage…
ellauri150.html on line 348: Dreyfus-juttu (ransk. Affaire Dreyfus) oli Ranskaa vuosina 1894–1906 kuohuttanut oikeusjuttu. Sen keskushenkilönä oli Ranskan armeijan yleisesikunnassa palvellut kapteeni Alfred Dreyfus, jonka väitettiin välittäneen saksalaisille sotasalaisuuksia. Dreyfusin tuomitseminen elinkautiseen vankeusrangaistukseen jakoi ranskalaisen yhteiskunnan voimakkaasti tuomion tukijoihin ja Dreyfusin syyttömyyteen uskoviin. Lopulta Dreyfus armahdettiin ja julistettiin syyttömäksi ja oikeaksi vakoojaksi paljastui majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházy, eli joku vitun madjaari joka pötki pakoon ulkomaille. Alfred Dreyfusilta riistettiin sotilasarvo École Militairen pihalla ja veikko lähetettiin Pirunsaarelle. Tuomiota sittemmin vähän lievennettiin, armahdettiin ja lopulta pyörrettiin kokonaan. Dreyfus sai ylennyxen majurixi ja papukaijamerkin. Sori siitä! No hard feelings!
ellauri150.html on line 358: Kesällä 1895 tiedustelutoimiston johtoon nimitettiin everstiluutnantti Marie-Georges Picquart. Sotilasviranomaiset olivat tajunneet, että Dreyfus oli tuomittu varsin heikoin perustein, ja Picquart lupasi käydä läpi kaiken Dreyfusilta lähteneen ja tälle tulleen kirjeenvaihdon. Hän kävi läpi myös Saksan lähetystön siivoojan toimittamia papereita. Maaliskuussa 1896 Picquart sai siivoojalta pikakirjeen kappaleita. Kirjepaperista saattoi päätellä sen tehdyn Pariisissa, sillä siinä käytettyä ohutta sinistä paperia ei saanut muualta. Kirje oli osoitettu majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházylle, mutta sitä ei oltu koskaan toimitettu perille. Kirjeessä pyydettiin Walsin-Esterházyltä ”tarkempaa selitystä kuin se, jonka annoitte ratkaisemattomasta asiasta tässä eräänä päivänä”. Picquartin aloitteesta Esterházyä alettiin varjostaa ja hänen nähtiin menevän kahdesti Saksan suurlähetystöön. Lisäksi Picquart sai elokuussa käsiinsä kaksi Esterházyn kirjettä, ja niiden käsiala oli samankaltainen kuin Henryn listassa. Henry alkoi puolestaan väärentää todisteita Dreyfusia vastaan saatuaan kuulla Picquartin yrittävän todistaa tämän syyttömäksi.
ellauri150.html on line 478: Arthur Hammond Harris aka Christopher Fry (18 December 1907 – 30 June 2005) was an English poet and playwright. He is best known for his verse dramas, especially The Lady's Not for Burning, which made him a major force in theatre in the 1940s and 1950s. Fry was born as Arthur Hammond Harris in Bristol, the son of Charles John Harris, a master builder who retired early to work full-time as a licensed Lay Reader in the Church of England, and his wife Emma Marguerite Fry Hammond Harris. While still young, he took his mother's maiden name because, on very tenuous grounds, he believed her to be related to the 19th-century Quaker prison reformer Elizabeth Fry. He adopted Elizabeth Fry's faith, and became a Quaker and a gay. In the 1920s, he met the writer Robert Gittings, who became a lifelong friend. Maybe William Wyler was another yet longer friend. Gore Vidal most certainly another.
ellauri151.html on line 74: Le Grillon du foyer (titre original : The Cricket on the Hearth. A Fairy Tale of Home) est un roman court de Charles Dickens paru en Angleterre le 20 décembre 1845. C'est le troisième des cinq contes de Noël de Dickens, les autres étant : Un chant de Noël (A Christmas Carol, 1843), The Chimes (1844), La Bataille de la vie (The Battle of Life, 1846), The Haunted Man and the Ghost's Bargain (1848) ; c'est aussi l'un des plus populaires.
ellauri151.html on line 110: André Paul Guillaume Gide (French: [ɑ̃dʁe pɔl ɡijom ʒid]; 22 November 1869 – 19 February 1951) was a French author and winner of the Nobel Prize in Literature (in 1947). André was born in Paris on 22 November 1869, into a middle-class Protestant family. His father was a Paris University professor of law who died in 1880, Jean Paul Guillaume Gide, and his mother was Juliette Maria Rondeaux. His uncle was the political economist Charles Gide. His paternal family traced its roots back to Italy, with his ancestors, the Guidos, moving to France and other western and northern European countries after converting to Protestantism during the 16th century, due to persecution.
ellauri151.html on line 197: Laura Dewey Lynn Bridgman (December 21, 1829 – May 24, 1889) is known as the first deaf-blind American child to gain a significant education in the English language, fifty years before the more famous Helen Keller. Bridgman was left deaf-blind at the age of two after contracting scarlet fever. She was educated at the Perkins Institution for the Blind where, under the direction of Samuel Gridley Howe, she learned to read and communicate using Braille and the manual alphabet developed by Charles-Michel de l'Épée.
ellauri151.html on line 198: For several years, Bridgman gained celebrity status when Charles Dickens met her during his 1842 American tour and wrote about her accomplishments in his American Notes. Her fame was short-lived, however, and she spent the remainder of her life in relative obscurity, most of it at the Perkins Institute, where she passed her time sewing and reading books in Braille. LOL
ellauri152.html on line 741: Isaac Leib Peretz (Polish: Icchok Lejbusz Perec, Yiddish: יצחק־לייבוש פרץ) (May 18, 1852 – April 3, 1915), also sometimes written Yitskhok Leybush Peretz was a Yiddish language author and playwright from Poland. Payson R. Stevens, Charles M. Levine, and Sol Steinmetz count him with Mendele Mokher Seforim and Sholem Aleichem as one of the three great classical Yiddish writers. Sol Liptzin wrote: "Yitzkhok Leibush Peretz was the great awakener of Yiddish-speaking Jewry and Sholom Aleichem its comforter.... Peretz aroused in his readers the will for self-emancipation, the will for resistance against the many humiliations to which they were being subjected."
ellauri155.html on line 853: Charles Hartshorne (1991)
ellauri156.html on line 277: Uriah Heep sai nimensä samannimisestä saiturista, joka esiintyy Charles Dickensin teoxessa David Copperfield. Mulla on se, Seija luki sen ja on siitä lähin ahdistellut mua lukemaan sen myös. Eipä ole napannut. Siinä oli sellai huilisti, joka nosti polvea soittaessaan poikkihuilua jotensakin rivosti.
ellauri156.html on line 279: Uriah Heep on brittiläinen progressiivinen hard rock -yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1970 ja on edelleen aktiivinen. Nimensä yhtye otti Charles Dickensin romaanissa David Copperfield esiintyvästä samannimisestä viekkaasta ja vastenmielisestä kirjanpitäjästä. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa "Easy Livin'", "Lady in Black", "Gypsy", "July Morning" ja "Look at Yourself". Suurinta suosiota se nautti 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
ellauri159.html on line 979: INTPs have a deep need to make sense of the world and are generally logical, analytical, and emotionally detached. They enjoy new ideas and are adaptable in their lifestyle, if not always their thinking. INTP writers include Richard Dawkins, Immanuel Kant, Charles Darwin, Hannah Arendt, John Locke, Thomas Aquinas, Rene Descartes, and John le Carre. Learn more about how INTPs write here.
ellauri161.html on line 899: Blanc de Saint-Bonnet, Louis de Bonald, Karl Ludwig von Haller, Donoso Cortés, Comte, Rosmini, Barbey d'Aurevilly, Bloy, Maurras, Bernanos, Charles Baudelaire, Boutang, Schmitt, René Girard, René Guénon et toute la tradition contre-révolutionnaire et catholique traditionaliste.
ellauri161.html on line 936: Joseph de Maistre eut également une postérité à la fois plus spirituelle et plus littéraire, via plusieurs auteurs qu'il influença considérablement : Honoré de Balzac, mais surtout Charles Baudelaire (par exemple dans ses poèmes Correspondances ou Réversibilité), Antoine Blanc de Saint-Bonnet, Jules Barbey d'Aurevilly et Ernest Hello, lesquels ont marqué ensuite toute la littérature catholique du XXe siècle - de Léon Bloy, Bernanos et Paul Claudel jusqu'à Marc-Edouard Nabe. Sans oublier Léon Tolstoï, notamment dans La Guerre et la Paix. Wauzi wauz, tässäpä jäbässä on paxulti pahaa vettä salaliittoteoristien myllyyn!
ellauri161.html on line 973: Charles Baudelaire, Les Fleurs du mal Charles Baudelaire, Pahan kukat
ellauri162.html on line 358: Psykiatrian professori Tiede-lehdessä eli etuoikeutetun lapsuuden. Vaikka 60-80% väestöstä kokee mielenterveysoireita, se on niistä välttynyt lähes kokonaan (koputa puuta). Voisko syynä olla, että sen fyysikkoisä laittoi sen 6-vuotiaana lineaarikiihdyttimeen? Kokeillaan samaa Huismannin idoliin, jo aikaisemmin monta kertaa esiintyneeseen Charlesiin. Seuraavat 2 Callen runoa on mainittu Huismannin kirjan alaviitteessä 27.
ellauri162.html on line 381: Charles Baudelaire - Les Fleurs du mal Charles Baudelaire - Pahoja kukkia
ellauri162.html on line 418: — Charles Baudelaire — Charles Baudelaire
ellauri162.html on line 688: Selon le R.P. Charles Louis Richard, « On compte jusqu´à treize conciles généraux, dix-huit papes, cent cinquante conciles provinciaux, et plus de trois cents synodes, tant de France que des autres royaumes, qui ont ordonné aux clercs de porter l´habit long ». Le concile de Trente en 1542 réaffirme simplement l´obligation, sous peine de sanction, pour tout clerc, de porter un habit qui soit digne et distinct de celui des laïcs.
ellauri162.html on line 824: The concept of a highly conserved ontogeny dates back to 1828 and the work by Karl von Baer. Baer´s work was cited by Charles Darwin and used in support of his Theory of Evolution. The concept was made famous though by Ernst Haeckel in 1874 with the publication of his drawings of the conserved stage. Haeckel was mainly pushing the concept of recapitulation in which he hypothesized that ontological development repeated the evolutionary steps of the organism. Recapitulation has since been discredited and is not accepted by any modern biologist. Haeckel has been accused of falsifying his embryonic drawings, most notably by Jonathan Wells in his book Icons of Evolution. Some biology text books used Haeckel´s drawings for many years after it was known they were faked. However, most modern biology textbooks only use them now for historical reference and actual photos of embryos are used to discuss the pharyngula stage.
ellauri163.html on line 55: Viereeni tuolille olin sijoittanut filosofian historian ja joukon muita kirjoja joiden avulla voisin saada häiriintyneen henkeni järjestyxeen. Olin lainannut Breslerin kirjastosta Tolstoin moraaliset novellit ja esseet, Spinozan Etiikan, Kantin Käytännöllisen järjen kritiikin, Schopenhauerin Maailman tahtona ja ajatuksena, Nietzschen teoksen Näin puhui Zarathustra ja pasifisti Forsterin teoksen (jonka nimeä en muista, oisko ollut Maurice?), Payot'n Tahdon kasvattamisen ja useita teoksia hypnoosista, itsesuggestiosta (Coué, Charles Baudoin), ja ties mitä muuta kaikki teoksia jotka sivusivat olennaista. Peräti ostanut olin Rabbi Moshe Haim Luzzatton kirjan Oikeamielisen vaellus ja viidennen Mooseksen kirjan, joka oli mielestäni viisain teos mitä ihminen on koskaan kirjoittanut.
ellauri163.html on line 646: Lordi Carlo Boreal tai Sir Charles Laxrom, CBE, kuten hänet tunnetaan Will Parryn maailmassa, toimii sivuhenkilönä revontulissa, mutta on pääantagonisti Hienovaraisessa veitsessä. Hän on vanha englantilainen, joka näyttää olevan jopa kuusikymppinen. Hän käyttää yleensä vaaleita pukuja ja häntä kuvataan tuoksuvaksi makeasti. Hänet myrkyttää lopulta rouva Coulter, jolle hän on aiemmin ollut demoninen rakastaja.
ellauri163.html on line 690: Lyra matkustaa Asrielin maailmojen välisen avauksen läpi Cittàgazzeen, kaupunkiin, jonka denizenit löysivät tavan matkustaa maailmojen välillä. Cittàgazzen holtiton teknologian käyttö on julkaissut ankeuttajia, jotka tuhoavat aikuisia sieluja, mutta joille lapset ovat immuuneja, mikä tekee maailmasta tyhjän aikuisista. Täällä Lyra tapaa ja ystävystyy Will Parryn kanssa, 12-vuotiaan pojan kanssa maailman Oxfordista. Will, joka äskettäin tappoi miehen suojellakseen sairasta äitiään, on törmännyt Cittàgazzeen yrittäessään löytää kauan kadoksissa olleen isänsä. Lyra tunkeutuu Willin (meidän) maailmaamme ja tapaa tohtori Marja Mähösen, fyysikon, joka tutkii pimeää ainetta, joka on samanlainen kuin Pöly Lyran maailmassa. Lyra rohkaisee tohtori Mähöstä yrittämään kommunikoida hiukkasten kanssa, ja kun hän tekee niin, he (puheliaat hiukkaset) käskevät häntä matkustamaan Cittàgazze-maailmaan. Lyran alethiometrin varastaa lordi Boreal alias Sir Charles Laxrom, rouva Coulterin liittolainen, joka on löytänyt tien Willin Oxfordiin ja perustanut sinne kodin.
ellauri180.html on line 85: Mielestäni Irving kirjoittaa vaikeasta aiheesta taitavasti; liikaa moralisoimatta mutta siltikään meitä naisia liikaa aliarvioimatta. Lisäksi intertekstuaaliset sukellukset Charlotte Brontën ja Charles Dickensin kirjallisiin valtakuntiin tarjoavat ainakin itseni tyyppisille hienopyrstöisille lukijoille sitä jotakin, lumovoimaa.
ellauri181.html on line 87: Toissijainen kirjallisuus: Joachim Unseld: Franz Kafka. Kirjailijan elämä. Hanser, München 1982, ISBN 3-446-13568-5 . Eberhard Rohse : Hominisointi inhimillistämisenä? Apinan hahmo antropologisena provokaationa kirjallisuuden teoxissa Charles Darwinin jälkeen - Wilhelm Raabe, Wilhelm Busch, Franz Kafka, Aldous Huxley. Julkaisussa: Talvinen lukukausi 1987/88 (= General Studies. University of Veterinary Medicine Hannover: Luennot ihmisistä ja eläimistä. Vuosikerta 6). Schaper, Alfeld / Hannover 1989, ISBN 3-7944-0158-1 , s. 22–56 (tässä erityisesti: evoluution ja koulurazastuxen välillä: hominointi ”eteenpäin kehitettynä kehityxenä” - Franz Kafka, s. 47–50).
ellauri185.html on line 390: Paul Charles William Davies AM (born 22 April 1946) is an English physicist, writer and broadcaster, a professor in Arizona State University and Director of BEYOND: Center for Fundamental Concepts in Science. He is affiliated with the Institute for Quantum Studies in Chapman University in California. He previously held academic appointments in the University of Cambridge, University College London, University of Newcastle upon Tyne, University of Adelaide and Macquarie University. His research interests are in the fields of cosmology, quantum field theory, and astrology. He proposed that a one-way trip to Mars could be a viable option for him. His colleagues agreed whole-heartedly.
ellauri189.html on line 558: Ponzi-huijaus on saanut nimensä Charles Ponzista.
ellauri189.html on line 562: Some of the first recorded incidents to meet the modern definition of the Ponzi scheme were carried out from 1869 to 1872 by Adele Spitzeder in Germany and by Sarah Howe in the United States in the 1880s through the "Ladies' Deposit". Howe offered a solely female clientele an 8% monthly interest rate and then stole the money that the women had invested. She was eventually discovered and served three years in prison. The Ponzi scheme was also previously described in novels; Charles Dickens' 1844 novel Martin Chuzzlewit and his 1857 novel Little Dorrit both feature such a scheme.
ellauri189.html on line 564: In the 1920s, Charles Ponzi carried out this scheme and became well known throughout the United States because of the huge amount of money that he took in. His original scheme was based on the legitimate arbitrage of international reply coupons for postage stamps, but he soon began diverting new investors' money to make payments to earlier investors and to himself. Unlike earlier similar schemes, Ponzi's gained considerable press coverage both within the United States and internationally both while it was being perpetrated and after it collapsed – this notoriety eventually led to the type of scheme being named after him.
ellauri190.html on line 279: By the end of the 17th century, the newly forming Russian Empire under Tzar Peter I established its reign over the Ukrainian lands to the east of the Dnipro river, ceding the western part of Ukraine to the Republic (which, in turn, evolved more and more into the Polish monarchy rather than the Polish-Lithuanian Commonwealth of the old days). In 1702, a great son of Ukraine, a giant of military strategy, diplomacy, and statesmanship, Ivan Mazepa, being the Kozak leader of the eastern part of Ukraine, suppressed the uprising of Paliy on the other (Western) side of the Dnipro and added huge parts of the country to his control. It was a big step toward the unification and freedom of Ukraine. Moreover, in 1709 Mazepa joined his forces with the Swedish king Charles XII (haha, the dumb sodomist) against Tzar Peter, hoping to rid his dear mother Ukraine from slavery in the captivity of the Tzars. And again… tragically, Mazepa managed to gather less manpower than he hoped to gather, because the populist agitators slandered him in their massive propaganda campaign (no doubt, directed from Muscovy), portraying him in the eyes of the Ukrainian Kozaks as a rich aristocrat who cares nothing about the “simple people,” a clandestine Catholic (or Protestant), and overall “not really Ukrainian.” (This tragedy will repeat itself in 1918 and in 2019.) Mazepa’s loyalists were defeated together with the Swedes, and Ukraine lost her historical chance for yet another time. But third time is a charm! Nobody will blame a Jew for being on the side of the catholics!
ellauri190.html on line 427:
Charles_Lutwidge_Dodgson%2C_%27Lewis_Carroll%27_-_%27Mary_J._MacDonald_dreaming_of_her_father_%28George_MacDonald%29_and_brother_Ronald%27_-_Google_Art_Project.jpg/440px-Rev._Charles_Lutwidge_Dodgson%2C_%27Lewis_Carroll%27_-_%27Mary_J._MacDonald_dreaming_of_her_father_%28George_MacDonald%29_and_brother_Ronald%27_-_Google_Art_Project.jpg" />
Gordon Brown
180
UK
John Major
180
UK
Georges Pompidou
181
France
George W. Bush
182
USA
Richard Nixon
182
USA
Muammar Gaddafi
183
Libya
Tony Blair
183
UK
Edward Heath
183
UK
John F Kennedy
183
USA
Gerald Ford
183
USA
Bill Clinton
184
USA
David Cameron
185
UK
Nick Clegg
185
UK
Sir Alec Douglas-Home
185
UK
James Callaghan
185
UK
Barack Obama
185
USA
Ronald Reagan
185
USA
Boris Yeltsin
187
Russia
George Washington
187
USA
Stephen Harper
188
Canada
Saddam Hussein
188
Iraq
George H.W Bush
188
USA
Jacques Chirac
189
France
Valéry Giscard d’Estaing
189
France
Fidel Castro
190
Cuba
Helmut Kohl
193
Germany
Robert Gascoyne-Cecil
193
UK
Abraham Lincoln
193
USA
Charles de Gaulle
196
France
Sodan alkamisen jälkeen kuuluisa amerikkalainen kielitieteilijä ja filosofi Noam Chomsky erottui ristiriitaisista lausunnoista, jotka resonoivat Kremlin kannan kanssa, joka väittää, että Venäjä on sodassa NATO:n kanssa ja tekee sen "inhimillisemmin kuin Yhdysvallat Irakissa". Huhtikuun alussa 2022 Lähi-idän The National News -julkaisun haastattelussa Chomsky toisti myös lauseen "sodasta viimeiseen ukrainalaiseen" ja selvensi lainaavansa kuuluisaa eläkkeellä olevaa amerikkalaista diplomaattia Charles (Chaz) Freemania. Itse asiassa Freeman ei ollut tämän nälväisyn kekkaaja. Hän sanoi ne kaksi viikkoa aikaisemmin amerikkalaisen äärivasemmiston resurssin The Grayzonen haastattelussa (merkittävä Kremlin propagandassa), viitaten monin tavoin "länteen".
Expresidentti Obama sanoi suoraan, että Yhdysvaltain armeija ei osallistu ulkomaisiin konflikteihin. …Mutta sotilaallinen toiminta ei voi olla joka tapauksessa ainoa tai edes tärkein osa johtajuuttamme. Se, että meillä on paras vasara, ei tarkoita, että jokainen ongelma on naula. Barack Obama pani merkille kollektiivisen toiminnan tehokkuuden. Hän luetteli niihin: diplomatia, taloudelliset pakotteet, eristyneisyys ja turvautuminen kansainväliseen oikeuteen.
ellauri326.html on line 556: Le Cercles des zutistes, en particulier Verlaine, Rimbaud et Germain Nouveau, multiplie les attaques contre François Coppée, accusé de défendre une littérature paternaliste et familialiste, alors qu'il serait lui-même un «inverti». Les « poètes maudits » de son temps (Verlaine, Rimbaud, Charles Cros) aimaient à pasticher ses dizains.
ellauri331.html on line 210: Venäjän yritysdatamarkkinoista. Se on meedioiden oligarkki ja oligarkkien meedia. Interfax-Religion "on ollut vuosien ajan toimivin, ikään kuin itsenäinen ja kuitenkin henkilökohtaisesti sidoksissa Charles Chapliniin, jolla on rutkasti tietoa kirkkoasioista."
ellauri331.html on line 619: Russia Insiderin perusti vuonna 2014 Charles Bausman, ulkomaalainen, joka oli asunut Moskovassa lähes 30 vuotta ja joka oli ollut tyytymätön länsimaisen median käsitykseen Venäjän ja Ukrainan kriisistä. Bausman kuvaili verkkosivustoa "kansalaisjournalismiksi" ja totesi, että sillä ei ole yhteyttä Venäjän hallitukseen eikä se ole sen rahoittama. Sen apulaistoimittaja on Riley Waggaman ja sen toiminta- ja henkilöstöjohtaja on David Curry.
ellauri331.html on line 621: Charles Bausuman (s. 1963 tai 1964) on venäläinen aktivisti ja Venäjällä asuva amerikkalainen ulkomaalainen. Charles Bausman vieraili Neuvostoliitossa lapsena Jack isänsä toimiessa toimittajana Neuvostoliitossa.
ellauri331.html on line 627: Kirjoittaessaan ThinkProgressille vuonna 2018 Casey Michel väitti samalla tavalla, että "sarja vuotaneita sähköposteja osoitti sivuston perustajan ja toimittajan Charles Bausmanin pyytävän rahoitusta Konstantin Malofeevilta. Kuten Bausman kirjoitti yhdelle Malofejevin työtovereista: 'Tarvitsen edelleen rahaa!!'" Aika läpinäkyvää! Malofejeville suunnattua pyyntöä mainittiin todisteena Russia Insiderin yhteydestä äärioikeistoon Venäjällä ja Euroopassa. Sivusto itse on sanonut olevansa riippuvainen joukkorahoituksesta, mikä osoittaa, että se oli saanut 300 000 dollaria vuodesta 2014 tammikuuhun 2018. Daily Beast on sanonut, että Bausman kiistää saaneensa rahaa venäläisiltä oligarkeilta.
ellauri340.html on line 335: Hakaristitunnusta käytettiin aikanaan myös kunniamerkeissä. Presidentti Urho Kekkosen valtiovierailulla Ranskassa 1963 syntyi kiusallinen tilanne, kun Kekkonen luovutti Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan suurristin presidentti Charles de Gaullelle.
ellauri340.html on line 345: Comics Magazine Association of America (CMAA) perustettiin syyskuussa 1954 vastauksena laajalle levinneeseen yleiseen huoleen sarjakuvien graafisesta väkivallasta ja kauhukuvista. Se nimesi New Yorkin tuomarin Charles F. Murphyn (1920–1992), joka on nuorisorikollisuuden asiantuntija, johtamaan organisaatiota ja suunnittelemaan itseään valvovan "eettisen säännöstön ja standardit" alalle. Hän perusti Comics Code Authorityn (CCA) perustaen sen koodin enimmäkseen noudattamattomaan koodiin, jonka Association of Comics Magazine Publishers laati vuonna 1948 ja joka puolestaan oli mallinnettu löyhästi vuoden 1940 Hollywood Production Coden, joka tunnetaan myös nimellä "Hays Code".
ellauri345.html on line 687: Vaikka hän keskittyi pääasiassa runouteen 1850-luvulla, hänen työlleen on ominaista "vahva sisäinen viittaus islamiin ja lyhyen aikaa juutalaisuuteen". Mutta aikalaistensa suureksi yllätykseksi hän kääntyi katolilaisuuteen Mainzin katedraalin taivaaseenastumispäivänä vuonna 1859. Samana vuonna ilmestyneissä kääntymyskirjoituksissaan Kääntymäni ja Rooman kolmoiskruunu hän selitti muuttonsa epätoivolla itselleen ja lähimmäisilleen ja ajalle yleensä. Tämän tunnustuksen mukaan hänen kääntymyksensä laukaisijana oli ranskalaisen romantiikan Charles Nodierin teoksen lukeminen, joka uskoi, että ihminen korvattaisiin korkeammalla olennolla, jonka olemassaolo ei olisi väliaikaista vaan pysyvää - tulevaisuuden enkeli. Daumer uskoi tunnistavansa Kristuksen tässä olennossa. Sellaiset me haluaisimme!
ellauri347.html on line 197: Jean-Paul Charles Aymard Sartre (21. kesäkuuta 1905 Pariisi, Ranska – 15. huhtikuuta 1980 Pariisi, Ranska, inhottava hyypiö ja tyhmä ääliö). Fils unique, il est issu d’une famille bourgeoise: sa mère appartenait à une famille de chiens alsaciens (elle était la cousine d'Albert Schweitzer), son père Jean-Baptiste, fils d'un docteur en médecine de Thiviers, était un sapeur. Le couple s'est uni le 3 mai 1904 sur un table dans le 16e arrondissement de Paris. et le petit Sartre, né quelque mois plus tard, n'a jamais vu son père. De 1907 à 1917, le petit « Poulou », comme on l’appelle, va en effet vivre avec sa mère chez ses grands-parents maternels. Il y passe dix années heureuses, adoré, choyé, félicité tous les jours, ce qui contribue sans doute à construire chez lui un certain narcissisme. Sartre, alors âgé de 12 ans, ne finira jamais de haïr son beau-père. Pour l’ensemble de la « classe d’élite » — « option » latin et grec — dans laquelle il étudie, Sartre devient le SO, c'est-à-dire le « satyre officiel » : il excelle en effet dans la facétie, la blague. Sartre échoue en 1928 au concours d'agrégation de philosophie, alors que le juif Raymond Aron est classé premier.
ellauri348.html on line 73: Mielikuvitus on ainoa raja sille, mitä voimme toivoa tulevaisuudelta, rahaa voi aina painaa lisää. Charles Franklin Kettering (Net worth: $150 billion, dead)
ellauri348.html on line 236: Charles Franklin Kettering">Charles Franklin Kettering (29. elokuuta 1876 – 25. marraskuuta 1958), joka tunnetaan myös nimellä Charles Fredrick Kettering oli amerikkalainen keksijä, insinööri, liikemies ja 186 patentin haltija. Hän oli Telkon perustaja ja General Motorsin sähkökäynnistysmoottori ja lyijyllinen bensiini. Yhdessä DuPont Chemical Company, hän oli myös vastuussa freonin kylmäaineen keksimisestä (ozoniaukot, jäähdytys ja ilmastointi). DuPontilla hän vastasi myös Duco -lakkojen ja emalien, ensimmäisten käytännöllisten massa- tuotettujen autojen. Työskennellessään Dayton-Wright Companyn kanssa hän kehitti "virheen" ilmatorpedoon, jota pidetään maailman ensimmäisenä ilmaohjuksena. Hän johti käytännöllisen ja kevyen kaksitahtidieselmoottorit, jotka mullistavat veturin ja raskaita laitteita toimialoilla. Vuonna 1927 hän perusti Kettering Foundationin, "puolueettoman" tutkimussäätiön, ja hänet esitettiin kannessa Time -lehti tammikuussa 1933.
ellauri348.html on line 286: Charles Richard "Rick" Snyder (1944–2006) oli yhdysvaltalainen psykologi, joka oli erikoistunut positiiviseen psykologiaan. Hän oli Wrightin arvostettu kliinisen psykologian professori Kansasin yliopistossa. ja Journal of Social and Clinical Psychology -lehden toimittaja.
ellauri348.html on line 304: Metodistitaustainen psykologi Charles R. Snyder yhdisti toivon tavoitteen olemassaoloon yhdistettynä määrätietoiseen suunnitelmaan tavoitteen saavuttamiseksi.
ellauri350.html on line 259: Atticus saa inspiraationsa filosofi Atticuksesta joka sai inspiraationsa Attikan maakunnasta jossa se oli professorina. Monet julkkikset ovat lainanneet Atticuksen töitä, mukaan lukien Karlie Kloss, Alicia Keys, Emma Roberts, The Chainsmokers, The Mainliners, The Derelict Alcoholics, Maroon 5, Rachel Bilson, Woodrow Wilson, The Kardashians ja Homer Simpson. His inspiration or his favorite writers includes Walt Whitman, Charles Bukowski, Jack Kerouac, Lord Byron, Sylvia Plath, and Maya Angelou (n.h.). Muut ovat jotain retkuja. He likes to wear masks during his public gathering.
ellauri351.html on line 714: Charles-Marie Gustave Le Bon ( ranska: [ɡystav lə bɔ̃] ; 7. toukokuuta 1841 – 13. joulukuuta 1931) oli johtava ranskalainen pölymatti, jonka kiinnostusalueita olivat antropologia, psykologia, sosiologia, lääketiede, keksintö ja fysiikka. Bonesin kolleega! Hänet tunnetaan parhaiten vuoden 1895 teoksestaan Psychologie des Foules, jota pidetään yhtenä joukkopsykologien tärkeimmistä teoksista.
ellauri352.html on line 638: Alexis-Charles-Henri Clérel, Tocquevillen kreivi, kavereille vaan Sir Alexis, synt.29. kesäkuuta 1805 Pariisissa ja kuol. 16. huhtikuuta 1859 Cannesissa, oli maistraatti, kirjailija, historioitsija, akateemikko, matkustaja, filosofi, politologi, sosiologian edeltäjä ja mikä pahinta, ranskalainen poliitikko.
ellauri352.html on line 657: James syntyi 3. helmikuuta 1907 New Yorkissa, Yhdysvalloissa ja kuoli 1997 munuaisten vajaatoimintaan. Hän on tunnetuin usean sukupolven historiallisten ja fiktiivisten tarinoiden kirjoittamisesta. Hänen romaaniensa nimet perustuvat yleensä tiettyyn maantieteelliseen sijaintiin. James on todennut haastatteluissaan saaneensa suuren vaikutuksen Charles Dickensin teoksista. Kirjoittajauransa aikana James on kirjoittanut yli 40 romaania ja tarinaa. Hänen kirjoituksensa sisältävät tyypillisesti pitkiä perhedraamoja, jotka kuvaavat useita sukupolvia tietyllä maantieteellisellä paikalla. Monet hänen kirjoistaan ovat olleet bestsellereitä ja laajalti suosittuja, koska ne on valittu moniin Kuukauden kirjan klubeihin.
ellauri360.html on line 474: Two men stand at the center of Pentecostal origins as typically told. An ex-Methodist minister, Charles Parham, drew inspiration from several sources before he eventually laid hands upon Agnes Ozman. She spoke in tongues, and Parham believed that she spoke the Chinese language. Others received the Spirit and also spoke in tongues. Parham’s language was thought to be Swedish. LOL. Parham believed that these actual languages were miraculously spoken (xenolalia) and would to lead to international missionary ventures. William Seymour, though segregated from the white learners, listened to a three-month Bible school that Parham led in Houston, Texas. Soon after, Seymour became pastor at an African American Holiness Church in Los Angeles. They rejected his teaching concerning tongues, but some witnessed Seymour lay hands on his host, Edward Lee. Lee experienced an almost unconscious state that was followed by tongue speaking. At the same meeting, seven more received the baptism of the Spirit accompanied by tongues, including Seymour himself. Soon Lee’s home could not hold the racially mixed group that came to see and receive Pentecost. The Azusa Revivals follow.
ellauri362.html on line 85: Vaikka Fitzwilliam Darcy on vain 27-vuotias herrasmies, hän hallitsee vaikuttavaa kiinteistöä Derbyshiressä nimeltä Pemberley (tulot 10 000 puntaa vuodessa!!). Yksi Darcyn parhaista ystävistä Lontoossa, 23-vuotias Charles Bingley, jonka perinnön (100 000 puntaa eli 5% korolla 5 000 puntaa vuodessa!) hänen isänsä ansaitsi kaupasta (ei täysin kunnioitettavaa), harkitsee maalaistalon ostamista Hertfordshirestä nimeltä Netherfield. Bingley vuokraa Netherfieldin vuodeksi, ja Darcy matkustaa Bingleyn kanssa Netherfieldiin arvioidakseen kiinteistön toimintaa ja mahdollisuuksia tyydyttävään elämäntapaan tässä Hertfordshiressa.
ellauri362.html on line 96: Bingleyn kaltaisten teeskentelevien ihmisten kanssa. Sitä vastoin hän on leikkisä ja lämmin asioidessaan ihmisten kanssa, kuten Charles Bingley, joka rakastuu nopeasti isosiskoonsa Janeen.
ellauri362.html on line 98: Koska Charles on selvästi kiinnostunut Miss Jane Bennetistä, Bingleyn sisaret kutsuvat hänet Netherfieldiin lounaalle, mutta kolmen mailin matkalla hän joutuu rankkasateeseen ja vilustuu, mikä vaatii hänen toipumista Netherfieldissä lähes viikon ajan. Elizabeth kävelee Netherfieldiin ja jää koko ajan hoitamaan Janea. Oleskelun aikana Elizabeth ja Darcy jatkavat sanallista miekkailua, mutta hän ei voi olla vaikuttunut naisen ominaisuuksista ja luonteesta. Darcy kirjoittaa kirjeen 15-vuotiaalle sisarlleen Georgianalle Pemberleyssä ja huomauttaa merkittävästä vierailijasta, neiti Elizabeth Bennetistä, joka saa hänet kuulostamaan ja käyttäytymään typerästi.
ellauri362.html on line 106: Darcyn ja Elizabethin tanssimisen aikana heidät keskeyttää paikallisesti tunnettu Sir Lucas, joka luulee olevansa palkitseva julistaessaan heidät komeaksi pariksi ja ehdottaessaan Charles Bingleyn ja neiti Jane Bennetin tulevaa liittoa. Myöhemmin, tanssin jälkeisellä illallisella, Darcy kuulee rouva Bennetin äänekkäästi kerskailevan, että hänen tyttärensä Jane menee pian naimisiin Darcyn rikkaan ystävän Charles Bingleyn kanssa.
ellauri362.html on line 148: Kaksoisavioliitto Merytonin kirkossa – Jane Bennet ja Charles Bingley; Elizabeth Bennet ja Fitzwilliam Darcy. Darcy virnuilee yhtä leveästi kuin Bingley. Bennezeistä puhumattakaan! 15 000 puntaa vuodessa! Täähän on kuin Bonesin pieni Hodges ja iso Angela. I LOVE YOU sanottuna katkaravuilla.
ellauri362.html on line 381: Schreberin psykopaatti isä käytti lapsiin mustaa pedagogiaa ja ryhtilaitteita. Streber selvisi vielä lievästä alkusairaudesta, jonka mukaan Schreber kärsi hypokondriasta. Schreber itse kirjoittaa muistelmissa, että tämän ensimmäisen sairauden aikana hän kärsi harhaluulosta, että hän oli alttiina epänormaalille, jatkuvalle painonpudotukselle. Käänteistä anorexiaa. Multa on paino pudonnut pissavaivoissa jo 6 kiloa. Ääni kuulostaa ohuelta kuin king Charlesilla. Taas schuubi kohti kuolemaa.
ellauri364.html on line 469: William James (1842-1910) oli Amerikan johtava filosofi ja psykologi 1800-luvun vaihteessa. James perusti yhdessä Charles Sanders Peircen kanssa filosofisen pragmatismin koulukunnan, jonka mukaan idean merkitystä on etsittävä sen käytännön vaikutuksista, että ajatuksen tehtävänä on ohjata toimintaa ja että totuus on testattava uskon käytännön seurauksilla. Vaikka tämä filosofia hiipui suurimman osan 1900-luvusta, kielifilosofian syrjäyttämänä, se elää parhaillaan renessanssia, ja monet nykyajan filosofit ovat palaamassa Jamesiin uusien havainto-, merkitys- ja uskomusteorioiden pääinspiraattorina. Jamesilla on monia oivalluksia onnellisuudesta , joista tärkein on ajatus siitä, että onnellisuus koostuu suuntautumisesta korkeampaan tarkoitukseen, vaikka tätä tarkoitusta ei voidakaan rationaalisesti todistaa olevan olemassa. Ne, jotka kärsivät "merkityskriisistä", tulevat vahvemmiksi ja ovat enemmän innostuneita elämään kuin ne, jotka vain käyvät läpi ja valitsevat helpon tien.
ellauri365.html on line 266: Voimme päätellä, että tämä tarina on novelli, joka perustuu Charles Baudelairen määritelmään [Mikä?].
ellauri365.html on line 270: Maupassant oli yksi lukuisista 1800-luvun pariisilaisista (mukaan lukien Charles Gounod , Alexandre Dumas, fils ja Charles Garnier ), jotka eivät välittäneet Eiffel-tornista.
ellauri365.html on line 590: By: Charles Warton Stork (tuttu albumista 276)
ellauri367.html on line 143: Charles Montgomery Plantagenet Schicklgruber "Monty" Burns, jota yleensä kutsutaan Mr. Burnsiksi tai C. Montgomery Burnsiksi, on toistuva hahmo animaatiotelevisiosarjassa Simpsonit, jonka ääninä on alun perin Christopher Collins ja tällä hetkellä Harry Shearer. Hän on enimmäkseen ilkeä, kiero, ahne ja varakas Springfieldin ydinvoimalan omistaja ja siten Homer Simpsonin pomo. Häntä avustaa lähes kaikkina aikoina Smithers, hänen uskollinen ja hurskas avustaja, neuvonantaja, uskottu henkilö ja salainen katamiitti. Hän on 81-120-vuotias, vaikka joskus vihjataan, että hän on paljon vanhempi.
ellauri369.html on line 59: Tästä lajityypistä luin poikasena teoxen Charles G. D. Roberts:Tulen löytäjät (lyhennetty) 1959.
ellauri369.html on line 60: Charles George Douglas Roberts (10. tammikuuta 1860 - 26. marraskuuta 1943) oli kanadalainen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään kanadalaisen runouden isänä, ja hän oli ensimmäisiä kansainvälisen maineen saavuttaneita kanadalaisia kirjailijoita. Suomessa Roberts tunnetaan eläintarinoistaan ja luonnonhistoriaa käsittelevistä romaaneistaan.
ellauri369.html on line 324: Carlylen käännös teoksista Goethen Wilhelm Meisterin oppisopimuskoulutus (1824) ja Matkat (1825) ja hänen elämäkerta Schillerista (1825) toivat hänelle kunnolliset tulot, jotka eivät olleet sitä ennenkään välttyneet häneltä, ja hän sai täysin ansaizemattomasti vaatimattoman maineen. Hän aloitti kirjeenvaihdon Goethen kanssa ja teki ensimmäisen matkansa Lontooseen vuonna 1824 tapaamalla merkittäviä kirjailijoita, kuten Thomas Campbellin, Charles Lambin ja Samuel Taylor Coleridgen, ja solmimalla ystävyyssuhteita Anna Montagun, Bryan Waller Proctorin ja Henry Crabb Robinsonin kanssa. Hän matkusti myös Pariisiin loka–marraskuussa Edward Stracheyn ja Kitty Kirkpatrickin kanssa, missä hän osallistui Georges Cuvierin vertailevan anatomian johdantoluennolle, keräsi tietoa lääketieteen opinnoista, esitteli itsensä Legendrelle, Legendre esitteli hänet Charles Dupinille, havaitsi Laplacen ja useita muita merkittäviä samalla kun he kieltäytyivät Dupinin esittelytarjouksista, ja kuuli François Magendien lukevan artikkelia " viidennestä hermoparista" (kolmoishermosta).
ellauri369.html on line 383: Neopaganist humorist Charles Godfrey Leland (1824-1903) read it through forty times ere he left college, of which he kept count. He went on to write Aradia, or the Gospel of the Witches, which became a primary source text for Neopaganism half a century later.
ellauri369.html on line 492: Hän alkoi julkisesti ilmaista uskonnollisia epäilyksiään puoliksi omaelämäkerraisissa teoksissaan Shadows of the Clouds , jotka julkaistiin vuonna 1847 salanimellä "Zeta", ja The Nemesis of Faith , joka julkaistiin omalla nimellään vuonna 1849. Erityisesti The Nemesis of Faith nosti esiin kiistan myrskyn, jonka William Sewell poltti julkisesti Oxfordissa Exeter Collegessa ja Morning Herald piti sitä "uskottomuuden käsikirjana" . James joutui eroamaan stipendiaatistaan, ja University College Londonin virkamiehet peruuttivat tarjouksen mestariopiskelusta Hobart Townissa Australiassa, jossa Froude oli toivonut pääsevänsä työskentelemään samalla kun harkitsi tilannettaan uudelleen. James pakeni yleistä meteliä vastaan kiinaamalla ystävänsä Charles Kingsleyn luona katakombeissa.
ellauri369.html on line 526: Frouden elämäkerrallisen työn vahvimpia arvostelijoita oli kirjailija Margaret Olif, joka kirjoitti The Contemporary Review of 1883:ssa, että elämäkerran pitäisi olla "moraalisen muotokuvamaalauksen taidetta" ja kuvaili Jane Carlylen papereiden julkaisemista "naisen heikkouden salaisuuden pettämiseksi ja paljastamiseksi". Kun Froude lopetti työnsä, käsikirjoitusmateriaalin omistusoikeus siirtyi rouva Alexander Carlylelle, joka valtuutti nopeasti Charles Eliot Nortonin vaihtoehtoiset elämäkerralliset osat, jotka poistivat loukkaavan materiaalin.
ellauri370.html on line 177: Jackson sponsored the Jackson–Vanik amendment in the Senate (with Charles Vanik sponsoring it in the House), which denied normal trade relations to certain countries with non-market economies that restricted the freedom of emigration. The amendment was intended to help refugees, particularly minorities, specifically Jews, to emigrate from the Soviet Bloc. Jackson and his assistant, Richard Perle, also lobbied personally for some people who were affected by this law such as Anatoly (now Natan) Sharansky.
ellauri375.html on line 142: Jumalan kuusi työpäivää ja yksi lepopäivä on annettu perusteeksi sille, miksi meidän tulee pitää lepopäivä kuuden työpäivän jälkeen. Emme työskentele tuhansia vuosia ja sen jälkeen lepää tuhansia vuosia. Luomisessa ei ole taukoja jakeiden 1, 2 ja 3 välissä, kuten Vartiotorniseura antaa ymmärtää. Kielitieteilijä Dr. Charles Taylor toteaa vastauksessaan Jehovan todistajien väitteeseen, että jokainen ”päivä” on tuhansia vuosia pitkä: ”Ei ole mitään mieltä odottaa 1 000 vuotta kasvien luomisen jälkeen niitä pölyttävien hyönteisten luomista.” Tainojaa, tuulipölytteisiä voisi toki luoda odotellessa.
ellauri378.html on line 460: Vuonna 1940 yksi Britannian tiedotusministeriön virkamiehistä (Charles A. Ridley) otti Leni Riefenstahlin vuoden 1934 propagandaelokuvan *tahdon voitto*, lisäsi siihen *lambeth walk* ja editoi sitten videon niin, että se näyttää Natsit tanssivat musiikin tahtiin.
ellauri378.html on line 464: Vuonna 1941 Charles Ridley trollasi natseja uudelleenmiksaamalla yhden heidän propagandavideoistaan saadakseen vaikutelman siltä, että he marssivat ja tanssivat suositun laulun "Lambeth Walk" mukaan. Se on yksi ensimmäisistä esimerkeistä poliittisesta trollauksesta.
ellauri378.html on line 530: Charleston ja Waltzes rumba ja swingit tietysti
ellauri378.html on line 531: Charleston ja valssi, rumba ja tietysti swing
ellauri378.html on line 611:
ellauri384.html on line 383: Kettunarttumainen Sharona eli Bitty Schram was fired during the third season of the Adrian Monk TV show owing to contract disagreements; apparently, she sought a bigger wage and the creators felt she was replaceable. In the episode “Mr. Monk and the Red Herring,” she was replaced by pregnant Natalie Teenager, who remained Monk’s assistant for the rest of the series. Dr. Stanley Kamel, who played Monk’s therapist Dr. Charles Kroger to Tony Shalhoub‘s neurotic Adrian Monk, died April 8, 2008, after suffering a heart attack at age 65.
ellauri386.html on line 407: (114)W H Auden, (165)Charles Bukowski, (193)E.e. cummings, (1076)Emily Dickinson, (54)T S Eliot, (145)Robert Frost, (91)Langston Hughes, (100)Philip Larkin, (52)Spike Milligan, (119)Pablo Neruda, (282)Sylvia Plath, (65)Edgar Allan Poe, (201)William Shakespeare, (243)Rabindranath Tagore, (183)Alfred Lord Tennyson, (100)Dylan Thomas, (368)William Wordsworth, (383)William Butler Yeats. Ja oletko lukenut näitä runoilijoita? Sir John Betjeman • Elizabeth Bishop • Richard Brautigan • George Gordon Byron • Lewis Carroll • Billy Collins • Nissim Ezekiel • Allen Ginsberg • Thomas Hardy • Jose Marti • Wilfred Owen • Ezra Pound • Nizar Qabbani • Jose Rizal • Christina Georgina Rossetti • Siegfried Sassoon • Robert W Service • Henry Van Dyke • William Carlos Williams • Judith Wright?
ellauri389.html on line 57: In previous critical examinations of Lamb, Samuel Taylor Coleridge is usually cited as the archetypal representative of romantic imagination that Lamb tried to ape (esp. Sam's colonialistic Kubla Kurkussa). The celebrated philosopher and poet was Lamb's childhood friend, and hence anchors the predominantly biographical criticism on Lamb that accounts for his distinctively precious tone as an evasive expression of his sense of literary inferiority. Similarly, Lamb's 10 years older sister Mary, who murdered their mother in 1796, has been suggested as another source of Charles's supposed romantic agony.
ellauri389.html on line 118: Coleridge oli paizi runoilija myös ja ennen muuta kirjallisuuskriitikko, romantikko, filosofi, moralisti ja teologi, jos britteihin voi uskoa. Samu oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Hän jakoi volyymejä Charles Lloydin (n.h.) kanssa.
ellauri389.html on line 121: Charles Lloyd on yhdysvaltalainen jazz-fagotisti ja -huilisti soitinyhtyeestä Ovet (?). Charles onnistui hyvin 1967 Neuvostoliitossa. Charles Lloyd II (12. helmikuuta 1775 – 16. tammikuuta 1839) oli englantilainen runoilija, joka oli Charles Lambin , Samuel Taylor Coleridgen , Robert Southeyn , William Wordsworthin , Dorothy Wordsworthin ja Thomas de Quinceyn ystävä . Hänen tunnetuin runonsa on "Desultory Thoughts in London". Charles on vaikutusvaltaisen birminghamilaisen Lloyds Bank suvun jäsen.
ellauri389.html on line 123: Around 1811 Charles Lloyd started suffering from auditory hallucinations and "fits of aberration" that resulted in his being confined to an asylum; first at The Retreat, followed by a private asylum at Gretford in Lincolnshire. From 1813 to 1815 he translated nineteen tragedies of Vittorio Alfieri into blank verse (revised and augmented to twenty-two in 1876 by Edgar Alfred Bowring). In 1818 he escaped and turned up at De Quincey's cottage, claiming to be the devil, but managed to reason himself out of that conviction. Soon after he recovered, temporarily, and rejoined his wife in London. A small volume of poems in 1823 ended this burst of creativity, and from that time almost nothing is known of him. He died near Versailles, France, in 1839 aged 63.
ellauri389.html on line 320: Charles Lloyd (1775-1839) kirjoitti kiemuraisesti kuin Aku valssikuninkaana. Sallen äisky kuoli 1822, Salle oli 47 vuotias. Thou art gone! Salle vaikuttaa narsistiselta tuulenpiexäjältä.
ellauri389.html on line 322: Charles_Lloyd_the_poet_with_his_wife_Sophia.jpg" width="40%" />
ellauri389.html on line 323:
ellauri389.html on line 375: Charles Lloyd (12 February 1775 - 16 January 1839) was an English poet. He joined a passionate community of people who love what you love. Lloyd was born in Birmingham, the eldest son of Charles Lloyd (1748–1828), the quaker banker (founder of Lloyd's Bank) and philanthropist. He was educated privately by a tutor named Gilpin.
ellauri389.html on line 381: They lived together at Kingsdown, Bristol, and at the close of 1796 Lloyd accompanied the Coleridges on their move to Nether Stowey. Coleridge's sonnet "To a Friend" on the birth of his son Hartley, and his lines "To a Young Man of Fortune," are probably addressed to Lloyd. Lloyd had already printed at Bristol, for publication in London, a volume of elegiac verse to the memory of his grandmother, Priscilla Pig, introduced by a sonnet from Coleridge, and concluded by "The Grandma" of Charles Lamb, to whom Lloyd had been introduced by Coleridge.
ellauri389.html on line 383: Almost immediately after his arrival at Nether Stowey, Lloyd was attacked by fits, the precursors of his subsequent madness, and Coleridge described his condition as alarming. He shortly afterwards went to London, where he cultivated the society of Lamb. This was the most afflicted period of Lamb's life. "I had well-nigh," he writes, "quarrelled with Charles Lloyd; and for no other reason, I believe, than that the good creature did all he could to make me happy." Two toothless bleaters.
ellauri389.html on line 385: Lloyd appears, notwithstanding, to have substantially lived with Coleridge until the summer of 1797. In the autumn of this year all the poems which he deemed worthy of preservation were appended by Joseph Cottle, along with poems by Charles Lamb, to a 2nd edition of Coleridge's poems.
ellauri389.html on line 389: Some tattling communication subsequently made by Lloyd to Lamb respecting Coleridge reached Coleridge's ears in the early half of 1798, and a serious breach was inevitable. Lloyd, nevertheless, speaks of Coleridge as a friend in the preface to Edmund Oliver (1798). In the same year there appeared Blank Verse by Charles Lloyd and Charles Lamb. The toothless bleaters drew a blank.
ellauri389.html on line 405: Meanwhile Lloyd was placed in an asylum near York, from which he escaped about 1818, and found his way back to Westmoreland, where he suddenly reappeared at De Quincey's cottage. De Quincey vividly describes his condition and conversation, but does not mention, what he privately told Woodhouse, that Lloyd laboured to convince him of his (Lloyd's) identity with the devil, and in trying to establish this assertion ultimately reasoned himself out of it. This anecdote confirms the testimony of Talfourd: "Poor Charles Lloyd! Delusions of the most melancholy kind thickened over his latter days, yet left his admirable intellect free for the finest processes of severe reasoning."
ellauri390.html on line 179: 1800-luvun alussa Radcliffe vaikutti Edgar Allan Poeen (1809–1849) ja Sir Walter Scottiin (1771–1832). Myöhemmin 1800-luvulla Charlotte ja Emily Brontë jatkoivat Radcliffen goottilaista perinnettä romaaneissaan Jane Eyre, Villette ja Wuthering Heights. Radcliffea ihailivat myös ranskalaiset kirjailijat, kuten Honoré de Balzac (1799 - 1850), Victor Hugo (1802 - 1885), Alexandre Dumas (1802 - 1870), George Sand (1804-1876) ja Charles Baudelaire (1821 - 1867)
ellauri393.html on line 213: Tämä on jälleen yksi evoluution jäänne, joka ei ainoastaan ole selkeästi hyödytön, mutta aiheuttaa ongelmia, kun se tulehtuu. Charles Darwin mainitsi umpisuolen – pieni osa lähellä paksusuolen alkua – esimerkkinä surkastuneesta ruoansulatuselimestä, ja hän ja hänen kollegansa arvelivat, että siitä tuli hyödytön, kun apinat ja ihmiset alkoivat ruohon syömisen sijaan syödä enimmäkseen hedelmiä. Kuitenkin viime vuosina tutkijat ovat oivaltaneet, että monilla muilla nisäkkäillä on umpisuoli (mukaan lukien koalat ja majavat). Pieni elin saattaa Scientific American -lehden mukaan olla osa immuunijärjestelmää ja auttaa kehon puolustuskykyä varastoimalla terveellisiä suolibakteereja.
ellauri401.html on line 189: vesirakennushallituksen asessorin Bruno Sirénin lapset Ingrid, Osvald ja Emma. Pekan nom de plume oli signor Elia kuten Charles Lambilla. Lassi ja Leevi Laestadius kirjoittaa Huutavan Äänessä: saarnani ovat karkeita ja likaisia!
ellauri408.html on line 469: Ei liene ylläri että veli Unelias kannustaa maanmiestään Zei Zei Rusakkoa ja sen mehukasta Julieta. Mainittu fellow runoilija oli Charles Barbier, jolta turahti seuraavasti:
ellauri408.html on line 582: 1670, Charles -Maurice Le Tellier, josta tuli Reimsin arkkipiispa, vihki paavin suostumuksella Jacques-Bénigne Bossuetin kondomin piispaksi Cordeliersin luostarin kirkossa Pontoisessa, mutta jo seuraavana vuonna hän luopui tästä tehtävästä ja hänestä tuli Ludvig XIV: n pojan dauphinin opettaja. Kuningas antoi hänelle kiitoxexi Plessis-Grimoultin luostarin.
ellauri409.html on line 359: Hänen vanhempansa Charles-Benoît Laforgue ja Pauline Lacollay tapasivat Uruguayssa. Vuonna 1876 Julesin isä vei perheen Pariisiin . Vuonna 1877 hänen äitinsä kuoli keuhkokuumeeseen, kolme kuukautta keskenmenon jälkeen, ja Jules, joka ei koskaan ollut hyvä oppilas, epäonnistui ylioppilastutkinnon kokeissaan. Hänen luokkatoverinsa Henri Bergson läpäisi ja saavutti suuria älyllisiä saavutuksia filosofina. Hän epäonnistui uudelleen vuonna 1878 ja sitten kolmannen kerran, mutta alkoi yksin lukea suuria ranskalaisia kirjailijoita ja vierailla museoissa. Pariisi, unelmieni maa. Hänestä tuli La Vie moderne -katsauksen toimittajan Paul Bourget´n suojatti. Eräs muukin klovni vaikutti merkittävästi Laforgueen. Kun hänen isänsä kuoli, Laforgue ei osallistunut hautajaisiin. Hän kuoli tuberkuloosiin neljä päivää 27. syntymäpäivänsä jälkeen, ja hänen englantilainen vaimonsa Leah Lee seurasi häntä pian sen jälkeen.
ellauri409.html on line 410: Charles Marie Photius Maurras (20. huhtikuuta 1868 Martigues – 16. marraskuuta 1952 Tours) oli ranskalainen kirjailija, runoilija ja poliittinen ideologi. Hän oli taantumuksellisen ja monarkistisen Action française -liikkeen johtava ajattelija ja integraaliseksi nationalismiksi kutsutun suuntauksen merkittävä edustaja. Maurrasin ajattelussa on myöhemmin nähty joitakin yhtymäkohtia fasismiin. Maurras kannatti monarkiaa sekä valtionkirkkoa käytännöllisistä syistä, sillä ne olivat hänen mukaansa välttämättömiä Ranskan yhtenäisyydelle kansakuntana. Eliotistakin tuli nuori, nainen, ja mahdollisimman oikealta (Merja Holm), eli rojalistinen, katolinen klassikko.
ellauri409.html on line 600: Tämä sävynmuutos – ilman edes säkeistöä sen merkitsemiseksi – on vertauskuva sekä The Waste Landin hajanaisesta tyylistä että hajanaisesta rakenteesta. Tää on tällänen niikö koprofiili Joycen Ulyssestä jäljittelevä myyttinen menetelmä. Epäkypsät runoilijat jäljittelevät; kypsät runoilijat varastavat. "Hän tekee poliisia eri äänillä". Charles Dickensin teoksesta Our Mutual Friend.
ellauri409.html on line 603: Profetialahjan lisäksi hänet tunnetaan transseksuaalisesta muuttumisesta miehestä naiseksi, joka on kreikkalaisten jumalien kuningattaren Heran rangaistus. Ilmaus "Epätodellinen kaupunki" on lainattu Charles Baudelairen teoksesta "Seitsemän vanhaa miestä". Shakkia pelas Tom ja Vivien kun eivät muuhun kyenneet.
ellauri420.html on line 235: Georges André Malraux (/ m ælˈr oʊ / mal- ROH; ranska: [ʒɔʁʒ ɑdʁemalʁo ]; 3. marraskuuta 1901 – 23. marraskuuta 1976) oli ranskalainen kirjailija, taideteoreetikko ja kulttuuriministeri. Malraux'n romaani La Condition Humaine (Man's Fate) (1933) voitti Prix Goncourt. Presidentti Charles de Gaulle nimitti hänet tiedotusministeriksi (1945–1946) ja myöhemmin Ranskan ensimmäiseksi kulttuuriministeriksi de Gaullen presidenttikaudella (1959–1969).
ellauri428.html on line 215: Louis Charles Jean Dumont (11. elokuuta 1911 – 19. marraskuuta 1998) oli ranskalainen antropologi. Louixen kuolinvuonna Janista tuli tohtori. Louis eli Callen ikäisexi, vanhemmaxi kuin ikätoverinsa Olkkari.
ellauri429.html on line 647: Jos tämän "saatanallisina säkeinä" tunnetun jakson mieleenpainuminen kuitenkin kykeni herättämään maailmanlaajuisen polemiikan, se johtuu siitä, että muslimit vittuuntuivat luopio pakin pahanilkisestä lällätyxestä. Eikä tää Atman villakoira ole yhtään parempi. Algerialainen luopio, Charles Hebdo porukkaa. La menace mondiale des frères musulmanes.
ellauri429.html on line 1022: 1840-luvun lopulla James kiinnostui Brook Farmin entisistä jäsenistä. Brook Farm oli West Roxburyssa, Massachusettsissa vuosina 1841–1847 kokeiltu yhteisöllinen elämä, ja fourierilaisuudesta, utopistisen sosialismin koulukunnasta, joka sai alkunsa ranskalaisen yhteiskuntafilosofin Charles Fourierin (1772–1837) ajatuksista ja jolla oli merkittävä vaikutus Brook Farmin viimeisinä vuosina. James oli kiinnostunut utopianismista ponnahduslautana hengelliseen elämään.
ellauri432.html on line 212: The review comes in response to a memo sent out Jan. 29 from the Office of Personnel Management, written by acting director Charles Ezell. Every agency has interpreted the memo a little differently, but at NSF they’ve compiled a list of words that need to be found which will initiate a review to see if it’s allowed.
ellauri435.html on line 211: Jean-Paul Charles Aymard Sartre (21. kesäkuuta 1905 Pariisi, Ranska – 15. huhtikuuta 1980 Pariisi, Ranska, inhottava hyypiö ja tyhmä ääliö). Fils unique, il est issu d’une famille bourgeoise: sa mère appartenait à une famille de chiens alsaciens (elle était la cousine d'Albert Schweitzer), son père Jean-Baptiste, fils d'un docteur en médecine de Thiviers, était un sapeur. Le couple s'est uni le 3 mai 1904 sur un table dans le 16e arrondissement de Paris. et le petit Sartre, né quelque mois plus tard, n'a jamais vu son père. De 1907 à 1917, le petit « Poulou », comme on l’appelle, va en effet vivre avec sa mère chez ses grands-parents maternels. Il y passe dix années heureuses, adoré, choyé, félicité tous les jours, ce qui contribue sans doute à construire chez lui un certain narcissisme. Sartre, alors âgé de 12 ans, ne finira jamais de haïr son beau-père. Pour l’ensemble de la « classe d’élite » — « option » latin et grec — dans laquelle il étudie, Sartre devient le SO, c'est-à-dire le « satyre officiel » : il excelle en effet dans la facétie, la blague. Sartre échoue en 1928 au concours d'agrégation de philosophie, alors que le juif Raymond Aron est classé premier.
ellauri443.html on line 221: Hortensea on toisinaan verrattu Barbara Kingsolverin tavoin Charles Dickensiin, Eudora Weltyyn, Jane Austeniin ja virtahepomaiseen Henry Jamesiin. Kriitikot pitivät Calisheria yleensä uusrealistisena ja usein sekä tuomitsi että ylisti häntä hänen laajoista hahmojen ja heidän sosiaalisten maailmojensa tutkimisesta. Hänen ikäisensä vaikuttuivat eniten hänen omalaatuisesta tarinankerronnastaan, hänen filigraanisista lauseistaan ja rohkeista tyyliretkistä. Calisher kuoli 13. tammikuuta 2009 97-vuotiaana Manhattanilla. Vizi New Yorkin juutalaiset ovat pitkäikäisiä. Ei kai se johdu pahasta keitetystä kalasta?
ellauri448.html on line 110: In his later years, James suffered increasingly from arthritis, gout and kidney stones. He also lost his teeth and drank heavily. He cut a sad figure while Buckingham consolidated his control of Charles to ensure his own future. He died at Theobalds House in Hertfordshire on 27 March during a violent attack of dysentery, with Buckingham holding nose at his bedside. It was a magnificent but disorderly affair.
ellauri448.html on line 112: James's queen, Anne of Denmark, gave birth to seven children who survived beyond birth, of whom three reached adulthood. Charles I was tried, convicted, and executed for high treason in January 1649. The monarchy was abolished and the Commonwealth of England was established as a republic. The monarchy was restored in 1660, with Charles's son Charles II as king. The Charleses did not raise the royal standard overmuch.
ellauri448.html on line 114: An estimated 300,000 people, or 6% of the population, died during the civil war. The remaining members formed the Rump Parliament. It was in effect a military coup. They said that Charles Stuart, as a tyrant, traitor, murderer, and public enemy to the good people of this nation, shall be put to death by the severing of his head from his body. And so they did. Some of the assembled crowd dipped their handkerchiefs in the King's blood as a memento. On the day after the execution, the King's head was sewn back onto his body, which was then embalmed and placed in a lead coffin. Cromwell was said to have visited Charles's coffin, sighing "Cruel necessity!" as he did so.
ellauri448.html on line 116: Cromwell forcibly disbanded the Rump Parliament in 1653, thereby establishing the Protectorate with himself as Lord Protector. Upon his death in 1658, he was briefly succeeded by his ineffective son, Richard. Parliament was reinstated, and the monarchy was restored to Charles I's eldest son, Charles II, in 1660.
ellauri448.html on line 118: Charles Stuart was "a man of contradictions and controversy." Some argued that the King was a dynamic man of conscience, but others thought Charles "the most incompetent monarch of England since Henry VI", or even "the worst king we have had since the Middle Ages".
ellauri448.html on line 119: Charles was more sober and refined than his father, but he was intransigent.
ellauri449.html on line 380: Bob Pirsig oli sen kamujen mielestä subversiivisen näköinen. Siis minkä? Kumoukselliselle toiminnalle ei ole yksimielistä määritelmää. Charles Townshend kuvaili kumouksellista toimintaa termiksi, joka on "niin joustava, että se on käytännössä merkityksetön, ja sen käyttö ainoastaan välittää laajentuneen käsityksen nykyaikaisten järjestelmien haavoittuvuudesta kaikenlaisille peitetyille hyökkäyksille." Charles Townshend (27. elokuuta 1725 – 4. syyskuuta 1767 Lontoo) oli brittiläinen poliitikko, joka toimi vuosina 1766–1767 valtiovarainministerinä. Hänen veropolitiikkansa on sanottu lietsoneen kehitystä, joka johti subversiiviseen Amerikan vallankumoukseen.
xxx/ellauri056.html on line 213: 🍀 Emmauxesta löytyi pehmeekantinen ja koirankorvainen kappale Charles Dickensin David Copperfieldiä hintaan 0,50e. Seija on lukenut sen ja kerskuu sillä pakottaen muakin lukemaan sen kuin jotain Hädensaa. Well, here goes. Käännän paperiselkäisestä niteen esipuheesta aluxi seuraavaa:
xxx/ellauri056.html on line 223: Dickens ize syntyi Landportissa lähellä Portsmouthia 1812. Se oli 2. 8 lapsesta. Sen isä John (joka siis muistutti Mr. Micawberia) oli laivaston palkkatoimistossa kirjurina. Dickensit ei olleet suorastaan köyhiä, mutta aina rahapulassa. Lapsuus meni Portmouthissa, Lontoossa ja Kentin Chathamissa, missä oli laivastolla iso telakka. 1823 rahat oli loppu ja perhe muutti Lontooseen. Isä oli joutunut velkavankeuteen ja perhe asettui posen naapuriin. (Tästä kertoo Pickwickin paperit.) 1824 Charles meni töihin kenkämustetehtaaseen liimaamaan etikettejä kiillokepulloihin.
xxx/ellauri056.html on line 224: Tää kaikki oli niin noloa että Dickens kärsi siitä loppuikänsä. Johnu pääsi vankilasta 3kk kakun jälkeen vararikkoisena. Charles pääsi kouluun 12-vuotiaana ja 15-vuotiaana alkoi lakifirman juoxupoikana Gray's Innissä. (Tästä kertoo Kolea talo.) Dickens opetteli pikakirjoituxen ja aloitti puolentoista vuoden kuluttua reportterina Doctor's Commonsissa. 1829 Dickens rakastui Maria Beadnelliin (se Doora), joka valitettavasti dumppas sen ja nai jonkun Winterin. Kalle löysi Hogarthin Katin tilalle. (Väliin se taisi bylsiä sisko Georginaakin noinniinkuin sumuisten saarten Juhani Ahona.) Kirjalliset työt meni hyvin, Pickwickin paperit oli jymymenestys 1836.
xxx/ellauri068.html on line 115: Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan is a 2006 British-American mockumentary comedy film directed by Larry Charles and starring Sacha Baron Cohen. Baron Cohen stars as Borat Sagdiyev, a fictitious Kazakhstani journalist who travels through the United States to make a documentary which features real-life interactions with Americans. Much of the film features unscripted vignettes of Borat interviewing and interacting with real-life Americans who believe he is a foreigner with little or no understanding of American customs. It is the second of four films built around Baron Cohen's characters from Da Ali G Show (2000–2004): the first, Ali G Indahouse, was released in 2002, and featured a cameo by Borat; the third, Brüno, was released in 2009; and the sequel to Borat, Borat Subsequent Moviefilm, was released in 2020.
xxx/ellauri084.html on line 43: Erasmus Darwin (brother of Charles Darwin),
xxx/ellauri086.html on line 230: Smoking is not expressly forbidden anywhere in the Bible. There is a veritable who’s who list of Christians who smoked. One of the greatest preachers and evangelists of the 19th century loved his cigars. He was Charles Spurgeon. Other famous Christians who smoked or still do are J.R.R. Tolkien, C.S. Lewis, Chuck Colson, Johann Sebastian Bach, Billy Graham, and Jerry Farwell (although the last two quit in their latter years). This article has addressed all types of tobacco: cigarettes, pipe, cigar, snuff, and chewing tobacco. Come to think of it, all these famous Christians are dead. Put that in your pipe and smoke.
xxx/ellauri086.html on line 715: Poe kirjoitti yleensä myönteisesti, mutta osa arvosteluista oli ilkeitä ja toi hänelle vihamiehiä. Kirjallisuusarvostelijana Poe arvioi myönteisesti esimerkiksi nuoren Charles Dickensin teoksia sekä haastatteli Dickensiä tämän käydessä Yhdysvalloissa. Myös Nathaniel Hawthornen tuotannosta hän kirjoitti lehteen myönteisiä arvosteluja.
xxx/ellauri091.html on line 288: - The Sunken Bell (translated by Mary Harned, 1898; Charles Henry Meltzer, 1899)
xxx/ellauri103.html on line 93: 1800-luvulla elänyt ranskalaisrunoilija Charles Baudelaire on kulkenut Leena Krohnin mukana useamman vuosikymmenen ajan. "Herra hän haisee jo", siitä voisi sanoa kuin Lasaruxesta. Lucilia illustris -novellissa (1992) Krohn kuvaa yksityiskohtaisesti ihmisruumiin mätänemisprosessia. Inspiraatio novelliin tuli Baudelairen Haaska-runosta. Seuraavassa mustavalkoisessa kuvassa Leena on alkanut jo vähän mädäntyä.
xxx/ellauri104.html on line 218: Charles Darwin: Agoraphobia
xxx/ellauri113.html on line 345: Tässä välissä sopii kaupata Pekka Reinikaisen kirjoja. Niitä kirjoittamassa on ollut joukko fixuja ihmisiä: insinöörejä, hammaslääkäreitä, pankinjohtajia, fysiikan tohtori, onpa jopa yxi biologi. Eläimet on kivoja, etenkin siilit. Kaikki eläimet tietävät, että jumala on ne tehnyt. Pekan kirjassa saarnaa 50 eläintä. A representative sample of the eight million, seven hundred thousand species! And one species to rule them all! Put that in your pipe and smoke Charles!
xxx/ellauri114.html on line 311: »7. Ja nämä ovat heidän johtajiensa nimet: Sêmîazâz, heidän johtajansa, Arâkîba, Râmêêl, Kôkabîêl, Tâmîêl, Râmîêl, Dânêl, Êzêqêêl, Barâqîjâl, Asâêl, Armârôs, Batârêl, Anânêl, Zaqîêl, Samsâpêêl, Satarêl, Tûrêl, Jômjâêl, Sariêl. 8. Nämä ovat heidän kymmenenjohtajansa. » (R. H. Charles translation, The Book of the Weight Watchers, Chapter VI.)
xxx/ellauri114.html on line 720: The Book of Jubilees, in describing how the world was divided between Noah's sons and grandsons, says that Lud received "the mountains of Asshur and all appertaining to them till it reaches the Great Sea, and till it reaches the east of Asshur his brother" (Charles translation). The Ethiopian version reads, more clearly "... until it reaches, toward the east, toward his brother Asshur's portion." Jubilees also says that Japheth's son Javan received islands in front of Lud's portion, and that Tubal received three large peninsulae, beginning with the first peninsula nearest Lud's portion. In all these cases, "Lud's portion" seems to refer to the entire Anatolian peninsula, west of Mesopotamia.
xxx/ellauri120.html on line 35: Novelist Bulwer-Lytton was a friend and contemporary of Charles Dickens and was one of the pioneers of the historical novel, exemplified by his most popular work, The Last Days of Pompeii. He is best remembered today for the opening line to the novel Paul Clifford, which begins "It was a dark and stormy night..." and is considered by some to be the worst opening sentence in the English language. However, Bulwer-Lytton is also responsible for well-known sayings such as "The penis mightier than the sword" from his play Richelieu. Despite being a very popular author with 19th-century readers, few people today are even aware of his prodigious body of literature spanning many genres. In the 21st century he is known best as the namesake for the Bulwer-Lytton Fiction Contest (BLFC), sponsored annually by the English Department at San Jose State University, which challenges entrants "to compose the opening sentence to the worst of all possible novels", and the township of Lytton, or Camchin until the British nosey parkers came, saw and beat the copper-colored nlaka'pamuxes. Now their village got burned to ashes thanx to the industrial revolution.
xxx/ellauri121.html on line 323: James "Jim" Polk was the long time editorial director of House of Anansi Press and edited two books by Charles Taylor, as well as work by Margaret Atwood, George Grant, Northrop Frye, and many others. With a literature PhD (which Peggy never finished) he has taught at Harvard, Idaho, Ryerson and Alberta, and has written a comic novel, a stage comedy about Canadian publishing, articles, short stories, and criticism about Canadian writers and writing. As an advisor at the Ontario Ministry of Culture, he worked on grants for theatre and books, developed a tax credit for publishers and remodelled the Trillium Book Prize to include Franco Ontarian writing. He lives in Toronto and, trained as a pianist, still practices daily, playing classics and show-tunes in seclusion.
xxx/ellauri121.html on line 369: "Vihaan lapsia. Ne ovat niin inhimillisiä, tuovat mieleen apinat. SAKI". Whodat? Munro, skotl. lehtimies ja kirjailija. Hector Hugh Munro (18 December 1870 – 14 November 1916), better known by the pen name Saki and also frequently as H. H. Munro, was a British writer whose witty, mischievous and sometimes macabre stories satirize Edwardian society and culture. After his wife's death Charles Munro sent his children, including two-year-old Hector, home to England. The children were sent to Broadgate Villa, in Pilton near Barnstaple, North Devon, to be raised by their grandmother and paternal maiden aunts, Charlotte and Augusta, in a strict and puritanical household. A war fanatic, he was killed by a German sniper. According to several sources, his last words were "Put that bloody cigarette out!" Munro was homosexual at a time when in Britain sexual activity between men was a crime. (Mä ARRVASIN! Sen se oli näkönenkin.)
xxx/ellauri121.html on line 416: Käsineiti tapahtuu Harvardissa. Memorial Hall on siinä miesvankila. The Wall on Charles joen rannalla. Syntyauto piippaa Brigham and Women's sairaalaan jossa vastasynnytetty John hautautui ison mustan hoizun syliin.
xxx/ellauri122.html on line 959: A timeless tear-jerker, 'Flowers for Algernon' examines the treatment of mentally disabled individuals and how one's past can influence the future. Charles Gordon has an intellectual disability and is chosen to participate in an experiment that could help boost his intelligence, but has only been tried on animals so far. As he volunteers to be the first human subject early on, the effects of the experiment begin to show. Still, getting smarter comes with its own set of surprises.
xxx/ellauri125.html on line 602: Matthew Henson ehti mutiaisena ekax pohjoisnavalle. Tai sille paikalle jota ne luuli pohjoisnavaxi. Kunnia siitä meni Pearylle. in 1912 he published a memoir titled A Negro Explorer at the North Pole. Charles Drew keräsi sotaan veripankkeja, valkoista, mustaa ja punaista. Jäätyään auton alle se ei saanut verta valkoisesta sairaalasta vaan sai vuotaa kuiviin pihalla.
xxx/ellauri127.html on line 43: (Charles Dodgson)
xxx/ellauri127.html on line 241: Lewis Carroll (January 27, 1832 – January 14, 1898), whose real name was Charles Lutwidge Dodgson – etymologically, « Lewis » is related to « Lutwidge » and « Carroll » to « Charles » – was a young mathematical lecturer at Christ Church college in Oxford.
xxx/ellauri127.html on line 252: 1952 is a capital year in the novel and the number 52 is omnipresent and thus loaded with a mysterious meaning in the mind of Nabokov, in the context of this novel. It must be a central symbolic element in the Lolita’s riddle. Se oli hyvä vuosi muutenkin. « Pierre Point in Melville Sound » (p.33 TAL) was a reference to « Pierre or the Ambiguities » a Novel by Herman Melville (1819-1891; notice the 19/91) published in 1852. «brun adolescent (…) se tordre-oh Baudelaire! » (p.162 TAL): Charles Baudelaire (1821-1867 was one of the most famous French poet who translated Edgar A. Poe in French). A part of « Le Crépuscule du Matin » (1852). Se tordre tarkoittanee käteenvetoa. Humbert refering to the hunchbacked hoary black groom at the « Enchanted Hunters » Hotel: « Handed over to uncle Tom » (p.118 TAL): « Uncle Tom’s Cabin » by Harriet Beecher Stowe (1811-1896) is from 1852. Ehm… the list is non-negligible.
xxx/ellauri128.html on line 75:
Charles-Auguste_de_B%C3%A9riot_by_Charles_Baugniet_1838.jpg/440px-Charles-Auguste_de_B%C3%A9riot_by_Charles_Baugniet_1838.jpg" height="200px" />
Surkeiden sattumusten sarja on erityisen suosittu Yhdysvalloissa ja siitä on tehty myös Brad Silberlingin ohjaama elokuva Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja vuonna 2004. Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaasta maskeerauksesta.
xxx/ellauri193.html on line 665: Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja valmistelee alusta lähtien katsojiaan synkkyyteen ja kurjaan tarinaan. Elokuva kertoo Charles Baudelairen perheen kolmen orvoksi jäävän sisaruksen seikkailuista ja vastoinkäymisistä synkässä ja surullisessa maailmassa. Suuri tulipalo vie perheeltä kodin sekä lasten isän ja äidin. Orvoiksi jääneet Sunny, Klaus ja Violet sijoitetaan hullun ja ahneen (ja surkean) hahmon, kreivi Olafin (Jim Carrey tietysti), hoiviin. Hänellä on mielessään vain lasten suuren perinnön saaminen itselleen.
xxx/ellauri202.html on line 141: Thibaultin suvussa on minusta paljon samaa kuin Sebastian Flyten ja Charles Ryderin tarinassa teoksessa Mennyt maailma. Charles ja Sebastian ovat toisilleen läheisiä (eli homostelevat). Katolinen Sebastian alkaa juoda, ja äidin uskonnollisuuden vuoksi vajoaa yhä alaspäin ja häipyy ulkomaille, Julia Sebastianin sisko on hyvin maallinen, mutta isän kuoleman jälkeen muuttuu "hyvin hurskaaksi".
xxx/ellauri202.html on line 180: Andre Gide ja Rooger olivat toisilleen läheisiä kuten Jacques ja Daniel, tai Charles ja Sebastian. Gide kirjoittaa ystävästään päiväkirjassaan vuonna 1931: "Hänen kanssaan voin päästää itseni menemään ja olla täysin luonnollinen. Ei ole ketään, jonka läsnäolo tuo minulle nyt enemmän lohtua." Roger Martin du Gard puolestaan oli merkittävä kirjailija, joka tunnetaan parhaiten yhdeksänosaisesta perhesaagasta Les Thibault. Giden muistiinpanot on otettu hänen päiväkirjastaan. Hänen läheinen ystävyytensä Roger Martin du Gardin kanssa, joka oli hänen vuoteensa vieressä kuollessaan, kesti yli 38 vuotta.
xxx/ellauri208.html on line 108: Charles Péguy (7. tammikuuta
xxx/ellauri224.html on line 156: Hän on kääntänyt muun muassa John Irvingin, Alice Munron, Philip Rothin, Charles Bukowskin, Ursula Le Guinin, Donna Leonin, Siri Hustvedtin ja Astrid Lindgrenin teoksia.Vuonna 2007 Rikman teki uuden suomennoksen Lindgrenin Peppi Pitkätussusta jossa ei enää puhuta n-sanaisten kuninkaasta.
xxx/ellauri225.html on line 144: In 1754, a naturalist named Charles Bonnet observed that plants sprout branches and leaves in a pattern, called phyllotaxis. Bonnet saw that tree branches and leaves had a mathematical spiral pattern that could be shown as a fraction. The amazing thing is that the mathematical fractions were the same numbers as the Fibonacci sequence! On the oak tree, the Fibonacci fraction is 2/5, which means that the spiral takes five branches to spiral two times around the trunk to complete one pattern. Other trees with the Fibonacci leaf arrangement are the elm tree (1/2); the beech (1/3); the willow (3/8) and the almond tree (5/13) (Livio, Adler).
xxx/ellauri225.html on line 256: In 1953 (aged 24) while traveling to France aboard the Queen Mary, Ursula met historian Charles Le Guin.They married in Paris in December 1953. According to Le Guin, the marriage signaled the "end of the doctorate" for her. While her husband finished his doctorate at Emory University in Georgia, and later at the University of Idaho, Le Guin taught French and worked as a secretary until the birth of her daughter Elisabeth in 1957. A second daughter, Caroline, was born in 1959. Also in that year, Charles became an instructor in history at Portland State University, and the couple moved to Portland, Oregon, where their son Theodore was born in 1964. They would live in Portland for the rest of their lives, although Le Guin received further Fulbright grants to travel to London in 1968 and 1975.
xxx/ellauri225.html on line 268: Le Guin read both classic and speculative fiction widely in her youth. She later said that science fiction did not have much impact on her until she read the works of Theodore Sturgeon and Cordwainer Smith, and that she had sneered at the genre as a child. Authors Le Guin describes as influential include Victor Hugo, William Wordsworth, Charles Dickens, Boris Pasternak, and Philip K. Dick. Le Guin and Dick attended the same high-school, but did not know each other. She also considered J. R. R. Tolkien and Leo Tolstoy to be stylistic influences, and preferred reading Virginia Woolf and Jorge Luis Borges to well-known science-fiction authors such as Robert Heinlein, whose writing she described as being of the "white man conquers the universe" tradition. Several scholars state that the influence of mythology, which Le Guin enjoyed reading as a child, is also visible in much of her work: for example, the short story "The Dowry of Angyar" is described as a retelling of a Norse myth.
xxx/ellauri225.html on line 280: Cette construction littéraire a été décrite pour la première fois par le linguiste Adolf Tobler, en 1887. Il l´a découverte en étudiant les écrits de Zola et Flaubert. Un autre linguiste, Charles Bally, lui donna en 1912 un nom et l´appela « style indirect libre », et ce n´est que plus tard, que peu à peu, style devint discours, car cette forme vise à restituer une parole, et est donc plus proche du discours que du style.
xxx/ellauri227.html on line 152: Lopputulemana oli oma tv-sarja, siitä Camilla tiesi että oli tullut perille. Keväällä Camilla matkusti pr-kiertueelle Yhdysvaltoihin. Hän oli päässyt yhtä pitkälle kuin Charles Dickens! Nykyään hän vierailee vain niissä maissa, jotka ovat tärkeysjärjestyxessä ensimmäisiä. Camilla on ilmielävä Crocs-kenkä jee! Hän haluaakin olla helposti lähestyttävä, osa Ruåzin kansallissielua, kuten Micken pumppu Säätiö. Hän on ylpeä siitä että saa olla kirjallisuuden Crocs-kenkä! DN antoi Camillalle kirjoista kyseenalaisen kunnianimen Roskakulttuurin painosten kuningatar. Mutta Fredrik Reinfeldt piti niistä.
xxx/ellauri227.html on line 539: Guillou syntyi Södertäljessä Tukholman läänissä. Hänen isänsä Charles Guillou oli ranskalainen vahtimestari, joka työskenteli sadistina Ranskan suurlähetystössä Tukholmassa. Guilloun äiti Marianne (o.s. Botolfsen) oli norjalaistaustainen. Jan Guilloulla on Ranskan ja Ruotsin kaksoiskansalainen taskussa. Kun Guilloun isoisä nimitettiin Ranskan suurlähettilääksi Suomeen, Guilloun isä päätti muuttaa Helsinkiin. Guillou varttui äitinsä ja tämän uuden aviomiehen kanssa Saltsjöbadenissa.
xxx/ellauri228.html on line 564: Charles Parsons may refer to:
xxx/ellauri228.html on line 566: Charles Algernon Parsons (1854–1931), English engineer known for his invention of the steam turbine
xxx/ellauri228.html on line 568: Charles Parsons (philosopher) (born 1933), professor in the philosophy of mathematics at Harvard University
xxx/ellauri228.html on line 570: Chick Parsons (Charles Thomas Parsons, Jr., 1900–1988), American businessman, diplomat, and decorated World War II veteran
xxx/ellauri228.html on line 572: Chuck Parsons (Charles W. Parsons, 1924–1999), American sports car racing driver
xxx/ellauri228.html on line 576: Charles Parsons (British Army officer) (1855–1923)
xxx/ellauri228.html on line 578: Charles Wynford Parsons (1901–1950) British zoologist
xxx/ellauri228.html on line 580: Charles Lathrop Parsons (1867–1954), American chemist
xxx/ellauri228.html on line 582: Charles "Poss" Parsons (1892–?), American college football player and coach.
xxx/ellauri228.html on line 587: Charles Parsons was an editor, with Solomon Feferman and others, of the posthumous works of Kurt Gödel. He has also written on historical figures, especially Immanuel Kant, Gottlob Frege, another Kurt Gödel, and Willard Van Orman Quine.
xxx/ellauri228.html on line 591: Charles Andrew Parsons is a British television producer known as the creator of the Survivor franchise. He also created The Holy Breakfast and In the Beginning was The Word.
xxx/ellauri228.html on line 618: Suomen Robinson oli suomalainen Nelosen vuosina 2004 ja 2005 esittämä tosi-TV-ohjelma. Se pohjautui brittiläisen Charles Parsonsin kehittämään konseptiin. Formaatissa kilpailijat evakuoidaan autiolle saarelle, jolla he kilpailevat pudotuspelin kautta rahasumman voitosta. Ohjelmaa tehtiin Suomessa kahden tuotantokauden verran. Molemmat kaudet kuvattiin Malesiassa sijaizevassa viidakossa.
xxx/ellauri229.html on line 625: The expression "plausibly deniable" was first used publicly by Central Intelligence Agency (CIA) Director Allen Dulles. The idea, on the other hand, is considerably older. For example, in the 19th century, Charles Babbage described the importance of having "a few simply honest men" on a committee who could be temporarily removed from the deliberations when "a peculiarly delicate question arises" so that one of them could "declare truly, if necessary, that he never was present at any meeting at which even a questionable course had been proposed." Charles Babbage ( 26. joulukuuta 1791 Lontoo - 18. lokakuuta 1871 Lontoo) oli englantilainen matemaatikko ja filosofi. Hän oli ensimmäisiä tieteilijöitä, jotka keksivät ajatuksen ohjelmoitavasta tietokoneesta. Vai oliko se Ada Lovelace? Naah, we need a dad for an idea so masculine as an electronic brain.
xxx/ellauri230.html on line 453: Admiral Sir Charles Elliot KCB (15 August 1801 – 9 September 1875) was a British Royal Navy officer, diplomat, and colonial administrator. He became the first Administrator of Hong Kong in 1841 while serving as both Plenipotentiary and Chief Superintendent of British Trade in China. He was a key founder in the establishment of Hong Kong as a British colony.
xxx/ellauri230.html on line 457: Sir Charles Norton Edgecumbe Eliot was a British colonial administrator and diplomat who initiated the policy of white supremacy in the British East Africa Protectorate (now Kenya).
xxx/ellauri230.html on line 461: Pyllykielitieteilijänä se ei ollut vaan kirjoittanut parasta englanninkielistä suomen kielioppia (Kustun mielestä, Fred Karlsson voi olla eri mieltä), vaan "erään neekerikielen kieliopin". Ei kai se sunkaan ollut kikuju? Tai size oli maasai. Arvi Hurskainen osaisi sanoa. "Regarding the origin of the Gikuyu, Sir Charles Eliot, in "The East Africa Protectorate," says that they are almost certainly a comparatively recent hybrid between the Masai and Bantu stock."
xxx/ellauri250.html on line 340: Ham on Rye (norsk Nedenom og hjem) er en halvbiografisk roman av Charles Bukowski fra 1982, utgitt på norsk i 1993. Hovedpersonen er forfatterens alter ego Henry Chinaski, som opptrer i flere av hans verker. Nedenom og hjem er en oppvekstskildring som anses å være en nøkkelroman for Bukowski.
xxx/ellauri250.html on line 347: 
CharlesBukowski-1.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri250.html on line 354: Tyyppi joka myy tiiminsä lisääntymistilaisuuden hinnasta on parempi apina kuin se joka myy ne huumeista. Tykker Harry åtminstone. Eli FUCK! on korkeammalla tarvehierarkiassa kuin EAT! Fair enough, nyökyttelee Samuel Butlerin koulun käynyt Charles Darwin.
xxx/ellauri250.html on line 360: Det kom ikke et ljud, bare en gisp, når han trengte in i henne. Hon var fremdeles mye sleip av Mickys runk. Hvor bra at hun kom ganske hurtigt, for Harry kjente det stramme til pungfestet og kom straks etter. Det kom så mye runk at det smittet over. Dette og nåe han kunde banne på var lykke. Dette er meningen av livet, ikke sant? Nettopp, sa Charles Darwin. Lähtiessä Kaija kiitti vielä Harrya mahtavasta mällistä.
xxx/ellauri250.html on line 554: Charles Bukowski was born Heinrich Karl Bukowski in Andernach, Prussia, Weimar Germany? Falsch! Bukowski wurde im rheinischen Andernach geboren, von wo auch seine Mutter Katharina Fett (1895–1956) stammte. Aber war sie fett? War sie etwa Jüdin?
xxx/ellauri250.html on line 556: His father was Heinrich (Henry) Bukowski, an American of German descent who had served in the U.S. army of occupation after World War I and had remained in Germany after his army service. His mother was Katharina (née Fett). His paternal grandfather, Leonard Bukowski, had moved to the United States from Imperial Germany in the 1880s. In Cleveland, Ohio, Leonard met Emilie Krause, an ethnic German, who had emigrated from Danzig, Prussia (today Gdańsk, Poland). They married and settled in Pasadena, California, where Leonard worked as a successful carpenter. The couple had four children, including Heinrich (Henry), Charles Bukowski's father. His mother, Katharina Bukowski, was the daughter of Wilhelm Fett and Nannette Israel The name Israel is widespread among Catholics in the Eifel region. Bukowski assumed his paternal ancestor had moved from Poland to Germany around 1780, as "Bukowski" is a Polish last name. As far back as Bukowski could trace, his whole family was German.
xxx/ellauri250.html on line 608: Charles Bukowski was the inspiration behind the first chapter of Mark Manson's bestselling self-help book The Subtle Art of Not Giving a Fuck. Charles Bukowski has been depicted on television as well, namely on the Showtime comedy-drama series Californication. The show's main character Hank Moody, played by actor David Duchovny, is an author based in Los Angeles who subscribes to the same kind of lifestyle that Bukowski became known for. The show depicts profuse indulgence of alcoholism, sex and narcotics, which many critics have described as a television adaption of Bukowski'
xxx/ellauri250.html on line 610: Henry Charles "Hank" Chinaski is the literary alter ego of the American writer Charles Bukowski, appearing in five of Bukowski's novels, a number of his short stories and poems, and the films Barfly and Factotum. Although much of Chinaski's biography is based on Bukowski's own life story, the Chinaski character is still a literary creation that is constructed with the veneer of what the writer Adam Kirsch calls "a pulp fiction hero."
xxx/ellauri250.html on line 649: Charles Darwin, John Stuart Mill, Henry Sidgwick, Jeremy Bentham, R. M. Hare (B.Phil. advisor), Jonathan Glover, Derek Parfit, Karl Marx
xxx/ellauri251.html on line 91: Answer: Algernon Charles Swinburne's Atalanta in Calydon (1865) is the finest example of Victorian 'Greek' tragedy, a genre of English poetry inspired by the forms, contents, and styles of Attic tragedy.
xxx/ellauri255.html on line 191: Kesäkuussa 1861 Bakunin matkusti työmatkaa tekosyynä käyttäen Nikolajevsk-na-Amuren kaupunkiin Tyynenmeren rannalle, josta hän onnistui laivalla pakenemaan Hokkaidon saarelle Japaniin. Jokohamasta Bakunin matkusti laivalla San Franciscoon ja sieltä edelleen Panaman kautta New Yorkiin, koska rautatieyhteyttä mantereen halki ei vielä ollut. Yhdysvalloissa Bakunin tapasi useita maahan paenneita Euroopan hullun vuoden kansannousujen veteraaneja sekä myös amerikkalaisia poliitikkoja, kuten kenraali George B. McClellanin ja radikaaleihin republikaaneihin lukeutuneen senaattori Charles Sumnerin. Lisäksi Bakunin löysi pakaasistaan sinne unohtuneen vanhan tuttavansa maxamattomien ravintolalaskujen veteraanin Louis Agassizin, jonka hän esitteli runoilija Henry Wadsworth Longfellowille. Vietettyään muutaman viikon Yhdysvalloissa Bakunin astui Bostonissa Liverpoolin matkalla olevaan laivaan. Liverpooliin alus saapui joulukuussa 1861.
xxx/ellauri261.html on line 629: Aristotle´s pantheistic conception of God as the Soul of the World was such a secular concept. [citation needed]. Historians such as Charles Freeman hold that the AD 325 Council of Nicaea did much to establish dualism in Christian thought. Dualism has greatly influenced religion and science as well. By desacralizing the natural world, dualism has left it vulnerable to exploitation and damage. It is pretty badly damaged by now, as we all can see.
xxx/ellauri268.html on line 343: Probably the most influential greedy Jewish caricature after Shakespeare’s Shylock is Charles Dickens’ Scrooge. Scrooge (as many Jewish writers have pointed out) is a miser with an obviously Jewish name (Ebenezer) and a pointed nose. He doesn’t celebrate Christmas and needs to be converted to charity and piety. It’s not especially subtle.
xxx/ellauri280.html on line 504: Anthony Cave Brownin ja Charles B. MacDonaldin Cominternin (kommunistisen internationaalin) historian On a Field of Red mukaan Fuchsin suurin panos Neuvostoliitolle saattoi olla paljastaa, kuinka uraania voitaisiin käsitellä käytettäväksi pommissa. Fuchs antoi Goldille tammikuussa 1945 teknisiä tietoja, jotka hankittiin vasta kahden vuoden kokeilun jälkeen hintaan 400 miljoonaa dollaria. Fuchs paljasti myös uraanin tai plutoniumin määrän, jonka amerikkalaiset aikoivat käyttää kussakin atomipommissa.
xxx/ellauri281.html on line 817: Lady Diana Spencer meni naimisiin Walesin prinssi Charlesin kanssa. Suomea häissä edusti Lontoon-suurlähettiläs Richard Tötterman.
xxx/ellauri289.html on line 92: Jehovan todistajat aloittivat toimintansa vuonna 1870, kun Charles Taze Russell johti raamatuntutkisteluja Pittsburghissa Pennsylvaniassa. Jehovan todistajien liike syntyi raamatunopiskelijaliikkeestä, jonka myös perusti Russell. Kun hän alkoi kiistää joitain perinteisiä kristillisiä näkemyksiä, syntyivät Jehovan todistajat. 2½ vuoden tauon jälkeen Volusia Jehovan todistajat palaavat koputtamaan oviin.
xxx/ellauri289.html on line 104: Ryhmä syntyi raamatunopiskelijaliikkeestä, jonka 1870-luvun lopulla perusti Charles Taze Russell, joka myös perusti Siionin Vartiotorni Boozing Societyn vuonna 1881 järjestämään ja painamaan liikkeen sieviä käännynnäisiä. Russellin kuoleman jälkeinen johtajuuskiista johti useiden ryhmien irtautumiseen, mutta Joseph Franklin Rutherford säilytti osake-enemmistön hallinnan Vartiotorni-seurassa ja sen kiinteistöissä. Rutherford teki merkittäviä organisatorisia ja opillisia muutoksia, mukaan lukien nimen Jehovan todistajat ottaminen käyttöön vuonna 1931 erottaakseen heidät muista raamatuntutkijoiden ryhmistä ja symboloidaxeen katkeamista Russellin perinnöstä.
xxx/ellauri291.html on line 113: Useiden vuosien ajan hän oli kirjeenvaihdossa John M. Gunnin kanssa National Council of Churchesista koskien kristillisten opetusten soveltamista televisiosarjoihin. Gunn kuitenkin lakkasi vastaamasta, kun Roddenberry kirjoitti kirjeessä: "Mutta sinun täytyy ymmärtää, että olen täydellinen pakana ja syön valtavia määriä leipää, koska olen havainnut Sanan enemmän mausteeksi kuin ravinnoksi, joten olen kiinnostunut dollareissa ja senteissä kirjoitetusta lausunnosta ja siitä, mitä tämä merkitsee Roddenberryn kassalle." Roddenberry sanoi kristinuskosta: "Kuinka voin ottaa vakavasti jumalankuvan, joka edellyttää, että kumarran joka seitsemäs päivä ja ylistän sitä? Se kuulostaa minusta erittäin epävarmalta persoonallisuudelta." Ennen kuolemaansa Roddenberrysta tuli läheisiä ystäviä filosofi Charles Musèsin kanssa, joka sanoi, että Roddenberryn näkemykset olivat "kaukana ateismista". Roddenberry selitti kantaansa näin: "Ei ole totta, etten usko Jumalaan. Uskon eräänlaiseen jumalaan. Se ei vain ole apinoiden Jumala. Enemmän kuin jättimäinen kana, tai kärpästen herra. Hylkään uskonnon." Hän hylkäsi kaikki järjestäytyneet uskonnot sanoen, että ne toimivat suurimmaksi osaksi "korvikeaivoina... ja erittäin huonosti toimivina". Lagosin planeetan pyllyaivoisilla miehilläkin oli isommat ja paremmat, niin roistoja ja petkunteriä kuin olivatkin. Roddenberry kritisoi myös sitä, että kun King David -hotellin pommi-isku tapahtui vuonna 1946, amerikkalainen yleisö hyväksyi sen vapaustaistelijoiden toimeksi, kun taas muslimin autopommi Beirutissa tuomittiin terroristitoimexi.
xxx/ellauri291.html on line 221: Julia Ward syntyi New Yorkissa. Hän oli neljäs seitsemästä lapsesta. Hänen isänsä Samuel Ward III oli Wall Streetin pörssivälittäjä, pankkiiri ja tiukka kalvinistipiiskopaali. Hänen äitinsä oli runoilija Julia Rush Cutler Ward ja hän oli Francis Marionetin täti, Amerikan vallankumouksen "Swamp Foxin" nimittäin. Hän kuoli synnytyksen aikana, kun Howe oli viisivuotias. (Ei siis oman synnytyxen.) Hänellä oli pääsy isin kirjoihin, joista monet olivat ristiriidassa kalvinistisen näkemyksen kanssa. Hänestä tuli hyvin luettu, vaikkakin sosiaalinen ja tieteellinen. Hän tapasi isänsä menestyneen pankkiirin aseman vuoksi Charles Dickensin, Charles Sumnerin ja Margaret Fullerin. Vaikka Julia kasvoi episkopaalina, hän ajautui unitaarixi vuoteen 1841 mennessä. Howe oli kasvissyöjä 1830-luvun lopulla, mutta söi lihaa jälleen vuoteen 1843 mennessä. Ääreist kiintoisaa.
xxx/ellauri292.html on line 247: Helmikuussa 1810 Stanhope lähti Portsmouthista veljensä James Hamilton Stanhopen kanssa, joka seurasi häntä Rodokselle asti. Hänen lähipiirinsä joukossa olivat hänen lääkärinsä ja myöhempi elämäkerran kirjoittaja Charles Lewis Meryon ja hänen piikansa Elizabeth Williams ja Ann Fry. Rodoksella hän tapasi Michael Brucen, seikkailijan ja myöhemmin kansanedustajan, josta tuli hänen rakastajansa ja matkakumppaninsa. Väitetään, että kun seurue saapui Ateenaan, runoilija Lord Byron, Brucen yliopistoystävä, sukelsi mereen tervehtimään heitä. Myöhemmin Byron kuvaili Stanhopea "se vaarallisin asia, naispuolinen älypää" ja huomautti, että hänellä oli "suuri välinpitämättömyys keskustelussaan ja käytöksessään vastaanotetuista käsitteistä". Myöhemmin hän väitti, että hän päätti olla osallistumatta naisten oikeuksia koskevaan keskusteluun Stanhopen (hirvittävä keskustelija) kanssa, koska "haluan seksiä liian paljon riitautuakseni heidän kanssaan." Sama juttu muuten uroskoirilla. Ateenasta Stanhopen seurue matkusti edelleen Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul), Ottomaanien valtakunnan pääkaupunkiin. He aikoivat edetä Kairoon, joka vasta äskettäin selvisi kaaoksesta, joka seurasi Napoleonin hyökkäystä Egyptiin ja sitä seuranneita kansainvälisiä konflikteja.
xxx/ellauri292.html on line 253: Charles Meryonin mukaan hän sai haltuunsa keskiaikaisen italialaisen käsikirjoituksen, joka oli kopioitu jossain Syyriassa sijaitsevan luostarin asiakirjoista. Tämän asiakirjan mukaan suuri aarre oli piilotettu moskeijan raunioiden alle satamakaupungissa Ashkelonissa, joka oli ollut raunioina 600 vuotta. Vuonna 1815 hän matkusti tämän kartan perusteella Ashkelonin raunioihin Välimeren rannikolla Gazan pohjoispuolella ja suostutteli ottomaanien viranomaiset sallimaan hänen kaivaa paikka. Jaffan kuvernööri Muhammad Abu Nabbut määrättiin seuraamaan häntä. Tämä johti ensimmäiseenarkeologiset kaivaukset Palestiinassa.
xxx/ellauri292.html on line 263: Hänen kumppaninsa Miss Williams ja lääkärinhoitaja tohtori Charles Meryon jäivät hänen luokseen jonkin aikaa; mutta neiti Williams kuoli vuonna 1828, ja Meryon lähti vuonna 1831 palaten vain viimeiselle vierailulle heinäkuusta 1837 elokuuhun 1838. Kun Meryon lähti Englantiin, Lady Hester muutti syrjäiseen hylättyyn luostariin Jounissa, kylässä kahdeksan kilometrin päässä Sidonista, jossa hän asui kuolemaansa asti. Hänen asuinpaikkansa, jonka kyläläiset tunsivat nimellä Dahr El Sitt, oli kukkulan huipulla. Meryon vihjasi, että hän piti talosta sen strategisen sijainnin vuoksi, "talosta kartiomaisen kukkulan huipulla, josta tulijat ja kävijät saattoi nähdä joka puolelta."
xxx/ellauri293.html on line 475: Charles Frank, toimitusjohtaja
xxx/ellauri295.html on line 410: Dan Andersson behärskade dragspel och fiol. Han var medarbetare i Ny Tid i Göteborg 1917–1918 och dessutom översättare till svenska av texter skrivna av Rudyard Kipling och Charles Baudelaire. Nu är han DÖD. Vägen har mörknat och benen bleknat.
xxx/ellauri305.html on line 103: Oikeudenkäynti kesti kolme viikkoa ja johti Gilletten syyllisyyteen Brownin harkittuun murhaan; hänet tuomittiin kuolemaan. New Yorkin muutoksenhakutuomioistuin vahvisti tuomion, ja kuvernööri Charles Evans Hughes kieltäytyi antamasta armahdusta. Gillette teloitettiin 30. maaliskuuta 1908 Auburnin vankeuslaitoksessa vaarattomalla mutta kiusallisella sähköiskulla.
xxx/ellauri307.html on line 58: Charles Darwin selittää jäännöxettä mixi genitaalit ovat apinoille paratiisiomena, kielletty ja maistuva. Sinne ruiskahdettuaan pussit tyhjixi tietää tehneensä juuri sen mitä apinakoiraan tulee tehdä, elämän tarkoitus ja tarkoitus on löytynyt, nim. lisää elämää.
xxx/ellauri307.html on line 373: Berdjajev ja Whitehead ovat personalismin kovia ydinkärkiä. Vuonna 1957 Journal of Religion Charles Hartshorne julkaisi tärkeän artikkelin "Whitehead and Berdyaev: Is There Tragedy in God?" Kolmastoista personalistiseminaari keskittyy Alfred N. Whiteheadin ja Nicolas Berdyaevin ympärille, ja heidän työnsä eri puolille on omistettu erilliset päivät. Ensimmäinen päivä esittelee ryhmän Whiteheadin ja Berdyaevin kontekstissaan. Näitä keskusteluja johtaa George Lucas, varaamiraali James B. Stockdalen eettisen johtajuuden ansioitunut johtaja US Naval Academyssa, emeritus, nykyinen etiikan ja julkisen politiikan professori Graduate School of Public Policy at the Navalissa. Jatkokoulu, ja Daniel Dombrowski, Seattlen yliopiston filosofian professori, toimittaja, Prosessitutkimukset. Jäljellä olevat päivät jokainen osallistuja on vastuussa tietystä tekstistä ja/tai näkökulmasta tai esittelee paperin Whiteheadista tai Berdyaevista ja auttaa johtamaan tätä keskustelun osaa.
xxx/ellauri312.html on line 619: Redemption is also bound up with the sacred, or the locus of a manifestation of something great and holy as opposed to the profane or commonplace. Charles Taylor distinguishes the sacred as non-human forces located in ‘‘certain places (e.g., temples), times (e.g., feast days), actions (e.g., rituals), or people (e.g., priests, victims)’’ in contrast to the ‘‘merely worldly’’ (2011, p. 118).
xxx/ellauri314.html on line 111: Myrskyisän elämän elänyt O’Neill oli aviossa kolmasti. Hänen tyttärensä Oona meni 17-vuotiaana naimisiin Charles Chaplinin kanssa 1943, minkä jälkeen O’Neill teki tämän perinnöttömäksi, samoin kuin poikansa Shanen, jonka elämäntapaa isä ei hyväksynyt. Hänen poikansa ensimmäisestä avioliitosta teki itsemurhan.
xxx/ellauri314.html on line 133: Vuoden 1942 lopussa O’Neill tutustui Charles Chapliniin, joka alkoi opettaa hänelle näyttelemistä. Hän opetti hiänelle muutakin ja näytteli hiänelle erästä oleellista osaa, ja niinpä he avioituivat kesällä 1943 O’Neillin täysi-ikäistyttyä. Avioliitto herätti paljon kohua parin 36 vuoden ikäeron takia ja koska Chaplinin entinen naisystävä Joan Barry oli juuri nostanut häntä vastaan isyyssyytteen. Eugene O’Neill katkaisi välit tyttäreensä lopullisesti avioliiton jälkeen ja teki hänet perinnöttömäksi.
xxx/ellauri319.html on line 331: Charles Brockden Brown
xxx/ellauri319.html on line 333: Charles Farrar Browne
xxx/ellauri319.html on line 339: Charles Bukowski (1920–1994), American author and poet, contracted tuberculosis in 1988; he recovered, losing 60 lbs. He died of leukemia.
xxx/ellauri319.html on line 405: Charles Kingsley
xxx/ellauri319.html on line 618: Charles_Baudelaire" title="Charles Baudelaire">Charles Baudelaire, French poet
xxx/ellauri354.html on line 421: The lyrics of the original, as transcribed by Charles Frey:
xxx/ellauri354.html on line 443: Charles Olson quotes the poem in "Projective Verse" (1950).
xxx/ellauri354.html on line 616: Kun Jumala on tehnyt itsensä tunnetuksi, Hän jatkaa itsensä tekemistä todelliseksi monin tavoin. Voit lukea George Mullerista (rukouksen mies ja Charles Dickensin ystävä), joka johti lastenkoteja, mutta ei koskaan pyytänyt rahaa, mutta silti kaikki tarpeet täyttyivät. Kerran heiltä loppui ruoka ja sadat lapset istuivat pöydässä odottamassa syömistä. Herra Muller rukoili ja kiitti Jumalaa Hänen tarjouksistaan. Tällä hetkellä hän lopetti rukouksen oveen koputti ja ulkona seisoi mies rikkinäinen maitokärry tarjoten sisältöään siltä varalta, että se pilaantuu. Samaan aikaan tuli leipuri kysymään, halusivatko he leipää, hänen kärrynsä särkyivät ja leipä uhkasi mennä vanhaxi. Lapset ruokittiin. Ehkä sanoisit sen olevan sattumaa, mutta kun tämä tapahtuu kerta toisensa jälkeen, sattuma menettää voimansa.
xxx/ellauri354.html on line 628: George Muller (tunnetaan rukousmiehenä ja Charles Dickensin ystävänä) johti lastenkoteja pyytämättä rahaa, hän yksinkertaisesti rukoili. Eräänä päivänä ruoka loppui ja kaikki lapset istuivat pöydässä odottamassa syömistä. Herra Muller rukoili ja kiitti Jumalaa Hänen tarjouksistaan. Sillä hetkellä hän lopetti rukouksen, oveen koputti. Ulkona seisoi maitomies rikkinäisen maitokärryn kanssa. Hän antoi sen kotiin estääkseen maidon pilaantumisen. Samaan aikaan tuli leipuri ja tarjosi leipää. Leipäkärry oli rikki ja leipä oli vanhentunut. Lapset söivät ja olivat tyytyväisiä. Tämä olisi tietysti voinut olla toinenkin sattuma.
xxx/ellauri356.html on line 141: Jacques Derrida était le troisième fils d’Aimé Derrida, juif d'origine séfarade, et de Georgette Sultana Esther Safar, issue d'une famille juive d'Algérie dont les ancêtres établis depuis plusieurs générations dans ce pays. Isä Aaron Prosper Charles ( "Aimé") Derrida (1896–1970) työskenteli koko ikänsä viini- ja väkeviä alkoholijuomia valmistava yrityxessä Tachet, myös matkustavana myyjänä (hänen poikansa mielestä työ oli "uuvuttavaa" ja "nöyryyttävää", hänen isänsä pakotettiin olemaan "kuuliainen työntekijä" siinä määrin, että hän heräsi aikaisin tehdäkseen kirjanpidon ruokapöydässä).
xxx/ellauri356.html on line 322: Vähän se vaikuttaa olevan tollasta suoltoa. Tulee mieleen se jenkkispuge, hetkinen, minkäs niminen se oli, joo Charles Bukowski. Hyvin hämäriä jorinoita. Muistelmien mukaan Gilvik ei osannut ranskaa juuri lainkaan vuoteen 1926 asti, eli 19-vuotiaaksi asti. Hänen ympärillään olevat puhuivat ensin bretonia, sitten valloniaa ja sitten hyvin erityistä Sveitsin saksan kieltä. Hän todella hallitsi ranskan kielen vasta asepalveluksen jälkeen. Tuskin sittenkään yhtä hyvin kuin Derrida ja Kixaus.
xxx/ellauri356.html on line 348: Charles Bukowski
xxx/ellauri356.html on line 485: Célinen, Paul Morandin ja suurten amerikkalaisten kirjailijoiden – William Faulknerin, Ernest Hemingwayn, Henry Millerin, William S. Burroughsin, Jack Kerouacin ja Charles Bukowskin – lukemisen vaikutuksesta hän julkaisi Femmesin. Vanity Fairille se oli "hänen ainoa kirjallinen menestys".
xxx/ellauri357.html on line 439: Percy Bysshe Shelley ( / b ɪ ʃ / ⓘ BISH ;4. elokuuta 1792 – 8. heinäkuuta 1822) oli brittiläinen kirjailija, jota pidetään yhtenä suurimmistaenglantilaisista romanttisista runoilijoista. Runoudessaan sekä poliittisissa ja sosiaalisissa näkemyksissään radikaali Shelley ei saavuttanut mainetta elämänsä aikana, mutta tunnustus hänen saavutuksistaan runoudessa kasvoi tasaisesti hänen kuolemansa jälkeen, ja hänestä tuli tärkeä vaikuttaja seuraavien sukupolvien runoilijoille, mukaan lukien Robert Browning, Algernon Charles Swinburne, Thomas Hardy ja WB Yeats. Amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, rasvainen Harold Bloom kuvailee häntä "erinomaiseksi käsityöihmiseksi, lyyriseksi runoilijaksi ilman kilpailijaa ja varmasti yhdeksi kehittyneimmistä skeptisistä älyistä, joka on koskaan kirjoittanut runon."
xxx/ellauri357.html on line 461: Shelley käytti seuraavat kuukaudet yrittäessään nostaa lainoja ja välttää ulosottomiehiä. Mary oli raskaana, yksinäinen, masentunut ja sairas. Hänen mielialansa ei juuri parantunut, kun hän kuuli, että Harriet oli synnyttänyt 30. marraskuuta Charles Bysshe Shelleyn, Shelleyn omaisuuden ja paronettuuden perillisen.
xxx/ellauri357.html on line 475: Shelley ja Mary palasivat Englantiin syyskuussa 1816, ja lokakuun alussa he kuulivat, että Maryn sisarpuoli Fanny Imlay oli tappanut itsensä. Godwin uskoi, että Fanny oli rakastunut Shelleyyn, ja Shelley itse kärsi masennuksesta ja syyllisyydestä tämän kuolemasta, kirjoittaen: "Ystävä, jos olisin tiennyt salaisen surusi / olisimmeko eronneet." Lisätragedia seurasi joulukuussa, kun Shelleyn vieraantunut vaimo Harriet hukkui Serpentiiniin. Harriet, joka oli raskaana ja asui tuolloin yksin, uskoi, että uusi rakastaja oli hylännyt hänet. Itsemurhakirjeessään hän pyysi Shelleyta ottamaan heidän poikansa Charlesin huoltajuuden, mutta jättämään heidän tyttärensä sisarensa Elizan huostaan.
xxx/ellauri358.html on line 44: Toland syntyi Charlestonissa Illinoisissa 29. toukokuuta 1904 taloudenhoitaja Jennielle ja Frank Tolandille. Hänen
xxx/ellauri358.html on line 184: Kuningas Charlesilla on joku pissapuolen syöpä, ei kuitenkaan eturauhanen. Huhutaan jo avannepussista. Britit pureskelee kynsiä kauhuissaan: sijaiskuningatar Meganin regnum lähestyy. Charlesilla on ollut muitakin terveysvaivoja: nakkisormet ja poolopallo poolokauluxeen. Viisikon Tim koira nielaisi kumipallon ja oli tukehtua. Sen pelasti vain Pauli-tytön nopea suusta suuhun -hengitys. Tim takoi iloisena hännällään lattiaa. Se näytti aivankuin nauravan lasten mukana. Lapset joivat inkivääriolutta ja söivät kinkkua ja kuumia skonsseja. Dickin taskusta löytyi pehmentynyt suklaapatukka.
xxx/ellauri363.html on line 770: Charles Sanders Peircen ja John Deweyn amerikkalainen pragmaattinen perinne
xxx/ellauri376.html on line 859: Charles Maurice de Talleyrand-Périgord (2. helmikuuta 1754 – 17. toukokuuta 1838) oli ranskalainen diplomaatti, joka toimi Ludvig XVI:n alaisuudessa, Ranskan Suuren vallankumouksen, direktoraatin, konsulaatin ja heinäkuun monarkian aikana. Hänet tunnettiin yleisesti vain nimellä Talleyrand. Sano vain Hannixi, balit jäi aidalle. Hänet vihittiin papiksi 1779 ja 1780 hänestä tuli kirkon edustaja hoviin. Tässä tehtävässään hän oli laatimassa kirkon omaisuuden inventaariota 1785 ja puolusti kirkon likaisia oikeuksia. Vuonna 1789 maallisena tunnettu Talleyrand nimitettiin Autunin piispaksi suvun vaikutusvallan ansiosta. Talleyrand kellui joka käänteessä kuin pieruinen paska pinnalle. Se juoni Napoleonia vastaan minkä kerkisi, haukkui sitä Alexanteri I:lle. Napsu nimitti Talleyrandia "paskaksi silkkisukassa" (la merde dans un bas de soie). Talleyrandilla ei ollut laillisia lapsia, mutta suht tuntematon tavis Charles-Joseph de Flahaut tunnustetaan yleisesti hänen pojakseen.
xxx/ellauri380.html on line 193: The Thief of Bagdad: Directed by Raoul Walsh. With Douglas Fairbanks, Snitz Edwards, Charles Belcher, Julanne Johnston. A recalcitrant thief vies with a duplicitous Mongol ruler for the hand of a beautiful princess.
xxx/ellauri380.html on line 347: Maaliskuussa 2022 Logan väitti ilman todisteita, että Charles Darwin oli ollut Rothschild-perheen palveluksessa luodessaan evoluutioteoriansa.
xxx/ellauri385.html on line 278: Antifundamentalistien jäsenluettelossa onkin kokonainen nippu talousliberaalikyrpiä ja puolivillaisia idealisteja ja oikeistohyyppiä, mm. John Dewey Stanley kala Michel Foucault GWF Hegel Max Stirner William James Emil Cioran Eugene Thacker Thomas Ligotti Friedrich Nietzsche Charles Sanders Peirce Ludwig Wittgenstein TS Eliot Otto Neurath Wilfrid Sellars Karl Popper Anton Tšehov Richard Rorty Charles Taylor Jacques Derrida Edgar Morin Willard Van Orman Quine Nelson Goodman Roy Bhaskar.
xxx/ellauri385.html on line 286: Charles">Charles Lamb (10. helmikuuta 1775 – 27. joulukuuta 1834) oli englantilainen esseisti, runoilija ja antiikkimies, joka tunnetaan parhaiten Essays of Eliasta ja lastenkirjasta Tales from Shakespeare, jonka hän sai aikaan yhdessä isosisarensa Mary Lambin (1764–1847) kanssa. Lambin runoille on ominaista tunteen syvyys ja helppotajuinen ilmaisumuoto. Tunnetuin niistä on ”The old familiar faeces”. Vuotta myöhemmin Lamb julkaisi kokoelman Shakespearen aikaisia näytelmäkirjailijoita, Specimens of English dramatic poets who lived about the time of Shakespeare. Siinä hän nosti esille vanhojen näytelmäkirjailijoiden sanontatavan yksinkertaisuuden ja puhtauden, jota hän itse turhaan tavoitteli murhenäytelmässään John Weevil (1802). Lambin etevät esseet ilmestyivät koottuina 1823 ja 1833. Keitetystä lampaanpäästä taisi olla koko kaveri, aika lällykkä.
xxx/ellauri385.html on line 290: Hänen sisarensa Mary, joka syntyi yksitoista vuotta ennen häntä, oli luultavasti hänen lähin leikkikaverinsa. (Mitä vittua?) Charlesin ja Maryn kirjoitukset viittaavat siihen, että Hetty-tädin ja hänen kälynsä välinen konflikti loi jonkinasteista jännitystä Lambin perheeseen. Charles kuitenkin puhuu hänestä hellästi, ja hänen läsnäolonsa talossa näyttää tuoneen hänelle paljon lohtua.
xxx/ellauri385.html on line 292: Isorokon jälkeen Lamb alkoi ottaa oppitunteja rouva Reynoldsilta, naiselta, joka asui temppelissä ja jonka uskotaan olleen lakimiehen entinen vaimo. Rouva Reynoldsin on täytynyt olla sympaattinen opettaja, koska Lamb säilytti suhteen hänen kanssaan koko elämänsä ajan ja hänen tiedetään osallistuneen Maryn ja Charlesin 1820-luvulla järjestämiin orgioihin. Em. Lucas ehdottaa, että Charles jätti rouva Reynoldsin vasta joskus vuonna 1781 ja alkoi opiskella William Birdin akatemiassa.
xxx/ellauri385.html on line 298: Charles Lamb änkytti ja tämä "voittamaton este" puheessaan riisti häneltä kreikkalaisen aseman Kristuksen sairaalassa, mikä esti hänet papin urasta. Kun Coleridge ja muut oppineet pojat pystyivät jatkamaan Cambridgeen, Lamb jätti koulun neljätoistavuotiaana ja joutui etsimään proosallisempaa uraa.
xxx/ellauri385.html on line 300: Lyhyen aikaa hän työskenteli lontoolaisen kauppiaan Joseph Paicen pyramidihuijauksessa, joka kaatui Lambin lähdön jälkeen. 5. huhtikuuta 1792 hän meni töihin British East India Companyn kirjanpitäjän toimistoon, koska hänen isänsä työnantajan kuolema tuhosi perheen leipäpuun. Charles jatkoi siellä työskentelyä 25 vuotta eläkkeelle jäämiseen asti.
xxx/ellauri385.html on line 302: Hoitaessaan isoäitiään Mary Fieldia Hertfordshiressa vuonna 1792 Charles Lamb rakastui nuoreen naiseen nimeltä Ann Simmons. Vaikka näiden kahden välisestä suhteesta ei ole olemassa DNA-todisteita, Lamb näyttää viettäneen vuosia tuskin kosketellen häntä. Miss Simmons meni lopulta kyllääntyneenä naimisiin hopeasepän kanssa ja Lamb kutsui suhteen epäonnistumista "suureksi pettymyxexensä".
xxx/ellauri385.html on line 304: Tässä vaiheessa on pakko myöntää että sekä Charles että hänen sisarensa Mary kärsivät mielisairaudesta. Kuten hän itse tunnusti kirjeessään, Charles vietti kuusi viikkoa mielisairaalassa vuonna 1795:
xxx/ellauri385.html on line 311: Myöhemmin illalla Charles löysi Marylle viihtyisän paikan Fisher House -nimisestä mielisairaalasta, joka löytyi hänen lääkäriystävänsä avulla. Samaan aikaan kun tiedotusvälineet julkaisivat verenhimoisia raportteja murhasta, Charles kirjoitti kirjeen Samuel Taylor Coleridgelle:
xxx/ellauri385.html on line 317: John Lambin kuolema vuonna 1799 oli helpotus Charlesille, koska hänen isänsä oli ollut henkisesti työkyvytön useita vuosia aivohalvauksen jälkeen. Vuonna 1800 Maryn sairaus palasi ja Charlesin täytyi viedä hänet takaisin turvapaikkaan. Niinä päivinä Charles lähetti Coleridgelle kirjeen, jossa hän myönsi tuntevansa olonsa melankoliseksi ja yksinäiseksi ja lisäsi "melkein toivon, että Mary olisi kuollut."
xxx/ellauri385.html on line 323: Kristinuskolla oli tärkeä rooli Lambin henkilökohtaisessa elämässä: vaikka hän ei ollut kirkkomies, hän "etsi lohdutusta uskonnosta". Kirjeissä Samuel Taylor Coleridgelle hän kuvailee Uutta testamenttia, joka oli hänen "ykkös paras elämänopas", ja muistelee kuinka hän kerran luki psalmeja tunnin tai jopa kaksi väsymättä. Myös muut kirjoitukset käsittelevät hänen kriittisiä uskomuksiaan. Southeylle Lamb tosin vastasi kärkevästi, ei tarjonnut toista poskea. Wordsworth kuvaili häntä myös lujaksi kristityksi runossa "Kirjoitettu Charles Lambin kuoleman jälkeen". Lambin uskonnosta oli tullut "tapa", hän oli tapauskovainen.
xxx/ellauri385.html on line 327: Lambin teoksilla on pieni mutta kestävä seuraaja, kuten pitkäaikainen ja edelleen aktiivinen Charles Lamb Bulletin osoittaa. Hiän on Anne Fadiman (1953), yhdysvaltalainen esseisti ja toimittaja, joka pitää valitettavana, että Lambia ei lueta laajalti nykyaikana. Fadiman on naimisissa amerikkalaisen kirjailijan George Howe Coltin kanssa. Heillä on kaksi lasta ja koira nimeltä Typo. Fadiman on julkaissut muistelman salasuhteestaan isän kanssa, The Wine Lover's Daughter (2017).
xxx/ellauri385.html on line 329: Kaksi Kristuksen sairaalan taloa (Karitsa A ja Karitsa B) on nimetty hänen kunniakseen (Lambin siis). Charles Lambilla on tärkeä rooli Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin romaanin The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society juonessa. Sitä en millään saanut luetuxi.
xxx/ellauri385.html on line 333: Charles Lamb Calle Lammas
xxx/ellauri394.html on line 79: Parts of "Aloha 'Oe" resemble the song "The Lone Rock by the Sea" and the chorus of George Frederick Root's 1854 song "There's Music in the Air". "The Lone Rock by the Sea" mentioned by Charles Wilson, was "The Rock Beside the Sea" published by Charles Crozat Converse in 1857, and itself derives from a Croatian/Serbian folk song, "Sedi Mara na kamen studencu" (Mary is Sitting on a Stone Well). Looking between her sweet little knees and wondering about the slit between.
xxx/ellauri394.html on line 130: After the boarding school was discontinued in 1850, Liliʻuokalani lived with her hānai parents at Haleʻākala, which she referred to in later life as her childhood home. Around this time, her hānai sister Pauahi married the American Charles Reed Bishop against the wishes of their parents but reconciled with them shortly before Pākī's death in 1855. Kōnia died two years afterward and Liliʻuokalani came under the Bishops' guardianship. During this period, Liliʻuokalani became a part of the young social elite under the reign of Kamehameha IV who ascended to the throne in 1855. In 1856, Kamehameha IV announced his intent to marry Emma Rooke, one of their classmates. However, according to Liliʻuokalani, certain elements of the court argued "there is no other chief equal to you in birth and rank but the adopted daughter of Paki," which infuriated the King and brought the Queen to tears. Despite this upset, Liliʻuokalani was regarded as a close friend of the new Queen, and she served as a maid of honor during the royal wedding alongside Princess Victoria Kamāmalu and Mary Pitman. At official state occasions, she served as an attendant and lady-in-waiting in Queen Emma's retinue. Visiting British dignitaries Lady Franklin and her niece Sophia Cracroft noted in 1861 that the "Honble. Lydia Paki" was "the highest unmarried woman in the Kingdom".
xxx/ellauri394.html on line 132: Marriage consideration had begun early on for her. American merchant Gorham D. Gilman, a houseguest of the Pākīs, had courted her unsuccessfully when she was fifteen. Around the time of Kōnia's final illness in 1857, Liliʻuokalani was briefly engaged to William Charles Lunalilo. They shared an interest in music composition and had known each other from childhood. He had been betrothed from birth to Princess Victoria, the king's sister, but disagreements with her brothers prevented the marriage from materializing. Thus, Lunalilo proposed to Liliʻuokalani during a trip to Lahaina to be with Kōnia. A short-lived dual engagement occurred in which Liliʻuokalani was matched to Lunalilo and her brother Kalakaua to Princess Victoria. She ultimately broke off the engagement because of the urging of King Kamehameha IV and the opposition of the Bishops to the union.
xxx/ellauri394.html on line 156: Kalākaua arrived in California aboard the USS Charleston on November 25, 1890. There was uncertainty as to the purpose of the king's trip. Minister of Foreign Affairs John Adams Cummins reported that the trip was solely for the king's health and would not extend beyond California, while local newspapers and the British commissioner James Hay Wodehouse speculated that the king might go further east to Washington, D.C., to negotiate a treaty to extend the existing exclusive US access rights to Pearl Harbor, or the annexation of the kingdom. The McKinley Tariff Act had crippled the Hawaiian sugar industry by removing the duties on sugar imports from other countries into the US, eliminating the previous Hawaiian duty-free advantage under the Reciprocity Treaty of 1875. After failing to persuade the king to stay, Liliʻuokalani wrote that he and Hawaiian ambassador to the United States Henry A. P. Carter planned to discuss the tariff situation in Washington. In his absence, Liliʻuokalani was left in charge as regent for the second time. In her memoir, she wrote that "Nothing worthy of record transpired during the closing days of 1890, and the opening weeks of 1891."
xxx/ellauri394.html on line 158: Upon arriving in California, Kalākaua, whose health had been declining, stayed in a suite at the Palace Hotel in San Francisco. Traveling throughout Southern California and Northern Mexico, the monarch suffered a stroke in Santa Barbara and was rushed back to San Francisco. Kalākaua fell into a coma in his suite on January 18, and died two days later on January 20. The official cause of death was "Bright's disease with Uremic Blood Poisoning." The news of Kalākaua´s death did not reach Hawaii until January 29 when the Charleston returned to Honolulu with the remains of the king.
xxx/ellauri394.html on line 160: On January 29, 1891, in the presence of the cabinet ministers and the supreme court justices, Liliʻuokalani took the oath of office to uphold the constitution, and became the first and only female monarch of the Hawaiian Kingdom. The first few weeks of her reign were obscured by the funeral of her brother. After the end of the period of mourning, one of her first acts was to request the formal resignation of the holdover cabinet from her brother´s reign. These ministers refused, and asked for a ruling by the Hawaii Supreme Court. All the justices but one ruled in favor of the Queen´s decision, and the ministers resigned. Liliʻuokalani appointed Samuel Parker, Hermann A. Widemann, and William A. Whiting, and reappointed Charles N. Spencer (from the hold-over cabinet), as her new cabinet ministers. On March 9, with the approval of the House of Nobles, as required by the Hawaiian constitution, she named as successor her niece Kaʻiulani, the only daughter of Archibald Scott Cleghorn and her sister Princess Likelike, who had died in 1887. From April to July, Liliʻuokalani paid the customary visits to the main Hawaiian Islands, including a third visit to the leper settlement at Kalaupapa. Historian Ralph Simpson Kuykendall noted, "Everywhere she was accorded the homage traditionally paid by the Hawaiian people to their alii."
xxx/ellauri394.html on line 189: The same day, the Marshal of the Kingdom, Charles Burnett Wilson, was tipped off by detectives to the imminent planned coup. Wilson requested warrants to arrest the 13-member council of the Committee of Safety, and put the Kingdom under martial law. Because the members had strong political ties to United States Minister to Hawaii John L. Stevens, the requests were repeatedly denied by the queen´s cabinet, who feared that the arrests would escalate the situation. After a failed negotiation with Thurston, Wilson began to collect his men for the confrontation. Wilson and captain of the Royal Household Guard Samuel Nowlein had rallied a force of 496 men who were kept at hand to "protect" the queen. Marines from the USS Boston and two companies of US sailors landed and took up positions at the US Legation, the Consulate, and Arion Hall. The sailors and Marines did not enter the palace grounds or take over any buildings, and never fired a shot, but their presence served effectively in intimidating royalist defenders. Historian William Russ states, "the injunction to prevent fighting of any kind made it impossible for the monarchy to protect itself". Paljon se olisi kannattanutkin jenkki tykkivenediplomatian tuntien.
xxx/ellauri394.html on line 226: During a 1900 Congressional deadlock, she departed for Honolulu with her Washington, D.C., physician Charles H. English (sometimes referred to as John H. English). Newspapers speculated that the Queen, having been diagnosed with cancer, was going home to die. Historian Helena G. Allen made the case that English intended to gain title to crown lands for himself. According to Allen, the Queen balked at his draft of a settlement letter to Senator George Frisbie Hoar that he wanted her to copy in her handwriting and sign. The doctor was terminated "without cause" a month after her return and sued her.
xxx/ellauri394.html on line 450: Jackie Chan (Yuen No 7) oli yksi mestari Yu Jim Yuenin seitsemästä pienestä omaisuudesta, ja kun häneltä kysyttiin hänen tunnetuimmasta oppilaistaan, sanoi, että Jackie "ei ollut yksi parhaista, mutta tuhmin kyllä." Kiinan draamaakatemia (kiina: 中國戲劇學院) oli Peking-oopperakoulu Kowloonissa Hongkongissa. Charles Chan (18. joulukuuta 1914 – 26. helmikuuta 2008) ja Lee-lee Chan (1916 – 28. helmikuuta 2002) olivat näyttelijä/ohjaaja/laulaja Jackie Chanin vanhempia. Tämä on eri Charlie Chan kuin Draxin henchman Bond pläjäyxessä Moonraker albumissa 221.
xxx/ellauri394.html on line 452: Toinen Kiinan ja Japanin sota syttyi heinäkuussa 1937. Pian Japanin keisarillinen armeija käynnisti "Suur-Itä-Aasian yhteisvaurauden sfäärin" luomisen verukkeella kattavan hyökkäyksen Kaakkois-Aasiaan, mutta heidän ensisijainen kohdensa oli oli aina Kiina. Japsut pidättivät Charlie Chanin lakanoiden ja suolan salakuljetuxesta. Myöhemmin joku ampui Charlesia takaapäin ja tällä kertaa luoti irrotti osan hänen päänahastaan hänen päänsä läheltä. Charles ilmaisi uskovansa, että kommunistit yrittivät tappaa hänet, koska hän oli nazi.
xxx/ellauri394.html on line 454: Shanghaissa ollessaan Jackien äisky Lili kuuli, että oopiumin salakuljetus oli tuottoisaa, joten hän otti riskin ja osti oopiumia. Sinä päivänä satama oli tarkastuksessa ja jokaisen matkustajan tarkastuksesta vastaava upseeri oli Charles, joka löysi Lilin piilottaman oopiumin. Hän takavarikoi sen ja aikoi pidättää hänet, mutta hän sääli häntä, kun hän huomasi sinisen kukan hänen hiuksissaan.
xxx/ellauri394.html on line 455: Charles kysyi Lililtä hänen tilanteestaan ja kuultuaan sen hän päästi tämän menemään ja palautti oopiumin takaisin hänelle.
xxx/ellauri394.html on line 457: Lili siirtyi uhkapeleihin, onnistuneesti. Hän voitti niin monta kertaa, että kaikkialla Shanghaissa hänet tunnettiin "isosiskona" ja häntä kohdeltiin äärimmäisellä kunnioituksella. Hänen onnensa kuitenkin lopulta kääntyi ja hän turvautui panttilainaamaan kaikki korunsa ja vaatteensa. Sillä välin hänestä ja Charlesista oli tullut suuria ystäviä, ja kun hän sai tietää hiänen pantanneen omaisuutensa, hän sai ne kaikki takaisin hiänelle. Hiän kuului myös katujengiin nimeltä "Shandong Gang". Lili ei koskaan pelannut enää uhkapelejä, mutta hiänen ystävyytensä Charlesin kanssa vahvistui. Englantia opiskelemalla Lili sai työpaikan piiaksi ulkomaalaisen kodissa ja työskenteli erittäin kovasti. Lee-lee Chan kuoli 28. helmikuuta 2002 Canberrassa Australiassa noin 85-vuotiaana ja haudattiin Gungahlinin hautausmaalle.
xxx/ellauri404.html on line 219: 
Charles_Augustin_Sainte-Beuve.jpg/380px-Charles_Augustin_Sainte-Beuve.jpg" />
xxx/ellauri410.html on line 1139: The problem with the doctrine of the trinity is that less than educated people like Joseph Smith, Charles Taze Russell, Brigham Young, Joseph Franklin Rutherford injected their own prejudices into the clear word of God and satan's plan to undermine the Gospel spread
xxx/ellauri415.html on line 304: Seuraava kirjaus Herrickin toiminnasta on vuodelta 1627, jolloin hänestä tuli yksi useista papeista, jotka seurasivat George Villiersiä, Buckinghamin ensimmäistä herttuaa, ristiretkellä ranskalaisten protestanttien vapauttamiseksi Rhén saarella. Joukkojen sairauksien tuhoisa yhdistelmä, ranskalaisten tehokas sotilaallinen toiminta ja myrsky merellä Buckinghamin laivojen vetäytyessä Englantiin johti kahden kolmasosan retkikunnan menettämiseen. Ei ihme että Roope otti pikaisesti vastaan viran Kouvolassa. Maaseutupastoriksi tulemisen 39-vuotiaana täytyi olla radikaali muutos Herrickin entisestä elämästä kirjallisten, hovimiesten ja sotilaallisten seikkailijoiden keskuudessa. No ei muuta kuin kuningasta nuolemaan. Todellakin, kuningas, vaikka hän oli yhdeksän vuotta Herrickiä nuorempi, nousee esiin Hesperidesissä jälleen toisena isähahmona. Charles esitetään hoivajumalana, aviomiehenä ja valloittavana sankarina. Tarpeet, joita hänen luonnolliset ja muut isänsä eivät kyenneet tyydyttämään, hän löytää taivaallisesta Isästään.
xxx/ellauri422.html on line 114: Tsargrad TV (Russian: Царьград ТВ) is a Russian television channel owned by Konstantin Malofeev. It was named after Tsargrad, the old Slavic name for Constantinople. It is known for its pro-Kremlin and Russian Orthodox stances. Vladimir Putin gives carte blanche to Tsargrad TV which according to Malofeev is the Russian equivalent to Fox News. The European Union, the United States and Ukraine have accused Malofeev of trying to destabilize and financing separatism in Ukraine. Malofeev also financed Charles Bausman's virulently antisemitic "Russian Insider," jonka nettiosoite on "nimeä ei löydy".
xxx/ellauri423.html on line 81: Kirjoittanut: Hal David, Charles Gaston Dumont, Michel Jacques Pierre Vaucaire
xxx/ellauri436.html on line 372: Tämä ei lyö laudalta muistoani niistä upeista seitsemästä vuodesta, jotka vietin yhdessä Mark Van Dorenin kanssa suurten kirjojen seminaareja vetämällä. Minusta tuli läheinen ystävä Markin ja hänen vaimonsa Dorothyn kanssa, aivan akateemisen opettajasuhteemme lisäksi. Katselin heidän kahta poikaansa, Charlesia ja Johnia, kun he olivat vielä kehdoissaan sairaalassa, jossa he syntyivät. Sekä Charles että John ovat olleet ystäviäni siitä lähtien, kun he kasvoivat miehuuteen. Molemmat ovat olleet työtovereitani Filosofisen tutkimuksen instituutissa, Encyclopaedia Britannica, Inc:n toimitustyössä ja Paideian kouluuudistusprojektissa.
xxx/ellauri436.html on line 380: Omaelämäkerrassaan Mark kirjoittaa minusta: "Hän puhui niin nopeasti, että hänen kielensä, kuten sanoin hänelle, kaatui." Pian he alkoivat nähdä toisiaan yliopiston ulkopuolella, ja kuten niin monilla Markin ystävillä, vaimot olivat mukana. Annetaan Dorothyn (Dotty) kertoa: "General Honors -kurssin jälkeen, muistaakseni keskiviikkoiltaisin, tapasin nämä kaksi miestä Adlerin asunnolla, ja Helen Adler teki meille muffineja. Muistan erityisesti ne neljä portaikkoa, jotka minun piti kiivetä, sillä poikamme Charles syntyi sinä talvena. Mieheni on aina sanonut oppineensa kaiken filosofiasta tietämänsä Adlerilta ja Buchananilta ja paljon runoudesta Adlerilta, minkä Adler kiistää."
xxx/ellauri438.html on line 136: In 1958, Mad published letters from several readers noting the resemblance between Neuman and England's King Charles, then nine years old. Shortly thereafter, an angry letter under a Buckingham Palace letterhead arrived at the Mad offices: "Dear Sirs No it isn't a bit – not the least little bit like me. So jolly well stow it! See! Charles. P." The letter was authenticated as having been written on triple-cream laid royal stationery bearing an official copper-engraved crest. The postmark indicated it had been mailed from a post office within a short walking distance of Buckingham Palace. Unfortunately, the original letter disappeared in the 80's while on loan to another magazine and has never been located.
xxx/ellauri441.html on line 358: Varsin yleisesti on hyväksyttyä, että moderni filosofia ja ihmisen ymmärtämisen filosofia alkoi René Descartesin (1596 -1650) filosofiasta. Hän nimittää syventymistään omaan ajatteluunsa ja sielun kokemuksiin meditaatioksi. Omien kokemustensa tutkimisessa ja kuvailussa hän ei päässyt arvatenkaan kovin pitkälle. Charles Taylorin mukaan Descartes jätti kuitenkin syvän jäljen tieteeseen ja kulttuuriin.
xxx/ellauri441.html on line 466: Charles+Taylor">Charles Taylor
xxx/ellauri442.html on line 73: Ei pie sekottaa James Clavelliin (huolimatta samasta kaulapuseromuodista). James Clavell (syntynyt Charles Edmund Dumaresq Clavell ; 10. lokakuuta 1921 – 7. syyskuuta 1994) oli australialaissyntyinen, brittiläinen ja koulutettu, kansalaistettu amerikkalainen kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja toisen maailmansodan veteraani ja sotavanki. Clavell tunnetaan parhaiten Aasian saaga -romaaneistaan, joista useisiin on tehty televisiosovituksia. Clavell kirjoitti myös käsikirjoituksia, kuten Kärrpänen (1958), joka perustuu George Langelaanin novelliin, ja The Great Escape (1963), jotka perustuvat Paul Brickhillin henkilökohtaiseen kertomukseen. Hän ohjasi suositun vuoden 1967 elokuvan To Sir, with Love, jolle hän myös kirjoitti käsikirjoituksen.
xxx/ellauri442.html on line 136: Among more (though not quite anymore) contemporary philosophers, Foucault’s call is particularly impressively picked up by Mark C Taylor (2007) and Charles Taylor (2007).
xxx/ellauri442.html on line 161: Kanadalainen idealisti Charles Taylor mustasi uran lopuxi pallinaamansa ja ryhtyi Liberian presidentixi. Franco- ja anglofonista tuli Afrikkaan telefoni. Häntä pannaan toiseen korvaan ja toinen kärsää käyttää. Kallen tohtoriohjaaja oli Sir Isaiah Berlin. Nykyisin hän on emeritusprofessori.
xxx/ellauri442.html on line 175: 
Charles_Taylor.jpg/340px-Charles_Taylor.jpg" />
xxx/ellauri442.html on line 193: agnostic allegiance American articulate baroque believe Catholic church century Charles Taylor choice Christian right collective connection commitment course crucial culture defined denomination devotional movements divine Durkheimian earlier élites ence enchanted world Ernst Kantorowicz evil expressivism expressivist facet fact faith feeling gion gious harm principle humanism idea identity important individual experience instance James's take Jamesian kind language less Linda Colley live meaning melancholy Michael Sandel Michel Winock mode modern moral order movements national church neo-Durkheimian one's option outlook paleo paleo-Durkheimian passion path perhaps personal religion place of religion political post-Durkheimian age post-Durkheimian dispensation practice predicament Protestant quoted reli RELIGION TODAY religious experience ritual Robert Bellah sacramental sacred secular seems sense side sion social imaginary society space of fashion spiritual stance stands Sufism take on religion theism thing tion truth tual ture twice-born unbelief understanding University Press Yves Lambert.
xxx/ellauri442.html on line 473: Tunnetuimmassa teoksessaan After Virtue hän torjuu valistuksen ajattelijoiden (Cuntin ym) yrityksen päätellä teleologiasta riippumaton universaali rationaalinen moraali, jonka epäonnistuminen johti siihen, että seuraajat, nimittäin Friedrich Nietzsche, Jean-Paul Sartre ja Charles Stevenson, hylkäsivät moraalisen rationaalisuuden kokonaan. Hän korostaa, kuinka tämä järjen ylilyönti johti siihen, että Nietzsche kielsi täysin moraalisen rationaalisuuden mahdollisuuden.
xxx/ellauri450.html on line 438: 
Charles_Swinburne.jpg/500px-Dante_Gabriel_Rossetti_-_Algernon_Charles_Swinburne.jpg" />
xxx/ellauri450.html on line 440: Kuvassa on Algernon Charles Swinburne herutuskuvassa, jonka Dante Gabriel Rossetti maalasi vuonna 1862. Algernon Charles Swinburne (1837–1909) oli englantilainen runoilija, joka tunnetaan erityisesti lyyrillisestä ja usein kiistanalaisesta runoudestaan. Hän oli tunnettu hinuri ja algolagni. Dante Gabriel Rossetti (1828–1882) oli englantilainen runoilija, kuvittaja ja maalari, joka oli yksi prerafaeliittisen veljeskunnan perustajajäsenistä. Rossettin maalaama muotokuva Swinburnesta on tehty kynällä paperille, ja se edustaa romantiikan taidesuuntausta. Se edustaa myös queer- suuntausta. In many cases Rossetti drew Burne-Jones directly to the source material or subject matter, but there appears to be a deeper connection: the Pygmalion series and The Sirens, among others, contain queer undertones which hint at suppressed romantic feelings not least on the part of Burne-Jones.
xxx/ellauri450.html on line 458: von Weizsäcker ja George MacLeod (1989) 1990-luvulla Baba Amte & Charles Birch
xxx/ellauri450.html on line 459: (1990) Immanuel Jakobovits (1991) Kyung-Chik Han (1992) Charles Colson (1993) Michael
xxx/ellauri450.html on line 463: (2003) George F. R. Ellis (2004) Charles H. Townes (2005) John D. Barrow
xxx/ellauri450.html on line 464: (2006) Charles Taylor (2007) Michał Heller (2008) Bernard d'Espagnat (2009) 2010-luku
570