ellauri033.html on line 447: L’auteur des Chansons joyeuses était alors amateur de vins et très libre sur le plan des mœurs. Il faut signaler une amitié particulière peu connue qui avait uni Maurice Bouchor et Paul Bourget. Ce dernier écrivait à Bouchor quand il avait 15 ans des lettres enflammées auxquelles l’adolescent n’était pas inseänsible. Bourget à cette époque était son « précepteur ». Il faut savoir que Paul Bourget est présent dans l’Album zutique et qu’il fréquentait le groupe des Vivants auquel on l’associe à tort. Il semble que Bouchor n’ait pas craint dans sa première jeunesse de passer pour un homosexuel, peut-être par provocation.
ellauri049.html on line 400: Verlainen runo Chanson d'automne, Syyslaulu oli liittoutuneiden koodisanana toisessa maailmansodassa. Monet säveltäjät (mm. Claude Debussy ja Leevi Madetoja) ovat säveltäneet hänen runojaan. Elokuva Total Eclipse kertoo Rimbaudin ja Verlainen suhteesta.
ellauri049.html on line 540: Verlainen alkoholin ja häväistysjuttujen sävyttämä yksityiselämä vaikutti hänen runouteensa. Lähde? Hän ampui rakastamaansa Arthur Rimbaudia juovuspäissään mustasukkaisuusdraaman päätteeksi ja joutui vankilaan kahdeksi vuodeksi. Hän vietti alkoholin sävyttämää elämää mutta oli sieltä käsin Ranskan johtava lyyrikko. Verlainen kulahtanut runo Chanson d'automne, Syyslaulu, oli jopa liittoutuneiden koodisanana toisessa maailmansodassa. Monet säveltäjät (muun muassa Claude Debussy ja Leevi Madetoja) ovat kähveltäneet hänen runojaan. Elokuva Total Eclipse kertoo värikkäästi Rimbaudin ja Verlainen suhteesta. Täydellinen mustan tähden pimennys.
ellauri049.html on line 558: Chanson d’automne Syyslaulu Syyslukukaudella
ellauri051.html on line 3217: La Chanson du mal-aimé Pahoin rakastetun valitus
ellauri093.html on line 507: Verlainesta on Pellissierin paasaus albumissa 33. Sehän oli Rimbaudin petikaveri, kuten selviää Rimbaud-paasauxesta albumissa 49. Verlainen runo Chanson d´autumne ei ollut vain liittoutuneiden koodisana, vaan sitä siteerasi ulkomuistista Julia Carlsonin oloinen Paula Beer, joka esitti mainiosti saxalaista Annaa elokuvassa Frantz. Pierre Niney oli aivan Maxin näköinen. Leffa oli coveri Lubitschin vanhemmasta leffasta, joka perustui Maurice Rostandin kirjaan vuodelta 1925 L'homme que j'ai tué. Se oli erinomaisen hyvä ohjelma, siit mie pidin. Vanhanaikainen juonileffa, jossa ei käynyt hyvin vaikka ei vallan huonostikaan. Hautausmaalla puut humisivat kohtalokkaasti.
ellauri141.html on line 790: Mut takaisin Bernieen. Sen miälestä Chanson I on juhatus epämääräisiin haarukkapaloihin vähän niinkö Jeesuxen lähetystoiminta, ja siinä onkin tommonen Etranger joka suuhun on pantu yhtä ja toista raamatullista. The Stranger koittaa yllyttää "kertojaa" lähtemään messiin anabasixelle, ei nappaa. Sillä on joku nainen (no tietysti), joka on sen hyvänolon lähde (niin aina). Naiset jarruttaa "miestä" lähtemästä seikkailulle, mutta palkizee sitä samalla herkulla kun se tulee takasin. Hohhoijakkaa. Naaraan haluaminen on koirasapinalla ihan vakio. Kapitalisoituja heppuja. Symboleja. Huohhelihuoh. Ei himputti ei ihme että Perse on hautautunut hiekkaan iäxi.
ellauri152.html on line 71: The Songs of Bilitis (/bɪˈliːtɪs/; French: Les Chansons de Bilitis) is a collection of erotic, essentially lesbian, poetry by Pierre Louÿs published in Paris in 1894. Since Louÿs claimed that he had translated the original poetry from Ancient Greek, this work is considered a pseudotranslation. Though the poems were actually clever fabulations, authored by Louÿs himself, they are still considered important literature. [by whom?]
xxx/ellauri358.html on line 186: 1100-luvun Oxitanian pikkukinkut oli EU-typpisiä länkkäreitä eikä pohjois-Ranskan feodaaliherroja. Virkeitä pikku hobittioligarkkeja eikä Mordorin putinisteja. Kauppiaita ja pienyrittäjiä. Siellä sai n. 20 halkiohaaraakin 400 äijän ohella vetää masturbaduurilauluja. 4000sta viisusta oli ehkä parikymmentä naisten kynästä. Chansoneihin kyllästyneet kyläläiset sitoivat trubadurixin puuhun suukapuloituna.
9