ellauri008.html on line 139: Paul Austerilla todettiin syöpä joulukuussa 2022, ja hän kuoli keuhkosyövän aiheuttamiin komplikaatioihin huhtikuussa 2024. Hän lakkasi runoilemasta 30-vuotiaana. Hänen runoutensa on monimutkaista ja monimutkaista ja palkitsee hitaat ja hitaat, toistuvat lukemat. Austerin runouskausi oli silloin, kun hän "kiinnostui juutalaisten historiasta ja juutalaiskysymyksistä", hän kertoi minulle. "Kolme juutalaista kirjailijaa, joilla oli suuri vaikutus minuun, ihastuivat minuun suuresti: Paul Celan, Edmond Jabès ja Charles Reznikoff. Se sai minut ajattelemaan omaa suhdettani juutalaisuuteen ja juutalaisuuden suhdetta kirjoittamiseen." "Voit olla täysin maallinen juutalainen ja pysyä kiintyneinä historiaan ja jopa tämän uskon filosofiseen perustaan." Että sellasta.
ellauri014.html on line 1085: Miehet on ihan ookoo, mut naiset on aika sip sip, söp söp. Claire karkottaa geneveläiset Celadonit pilapuheilla. Julle pitää yrkäilijät kullinvarren päässä yleensä vaan näyttämällä viatonta naamaa. (Katoin Wikipediasta: Celadon oli Astrean kosiskelija d'Urffin 1600-luvun pastoraalista. Tai sitse on vihreätä porsliinia Kiinasta.)
ellauri022.html on line 610: Hei tässähän tulee nää nukkekodit joita sen toinen alter ego rakentaa myöhemmässä kirjassa. Lisää unia. Huumori mainitaan nimeltä, mutta se ei tottele kuzua. Tää kirja ei ole vizikirja. Siri on räkänokka, ei turhan nauraja. Osan tän kirjan juonesta se nyysii Kierkegaardilta. Ei voi olla sillä vähän doppaamatta. On se sen verran namesdroppaaja vaikka pudottelee eri nimiä kuin Iivana. Loppuvizeissä tulee vielä Paul Celan.
ellauri022.html on line 915: Celan">Celaan Paulia
ellauri022.html on line 917: Paul Celan 1920-1970, Sirin miehen kaima, oli sekin pikku juutalainen, saxankielellä kirjoittava romanialainen mamu. Se oli oikeasti Antschel, sen isä oli sionisti ja äiti Frizi. Ne asu nykysessä Ukrainassa. Äiti halus että puhutaan saxaa kotona ja luetaan saxalaisia kirjoja. Paulin eka runo 18-vuotiaana oli äitienpäiväonnittelu. Kannustivat punaisia Espanjan sisällissodassa. Paul saxansi Shakespearen sonetteja ghetossa. Vanhemmat menehty nazien työleirillä. Celan tunsi syyllisyyttä siitä. Pakeni kommareita Pariisiin. Tunsi katumusta varmaan niistäkin.
ellauri022.html on line 921: Celan sanoi että mikään ei saa runoilijaa lopettamaan runoilua. Paneppa tämä piippuusi ja polta, antimuusa! Celan oli kääntäjä. Mikään ei saa kääntäjää lopettamaan kääntämistä. Se käänsi romaniaa, ranskaa, epsanjaa, portugalia, italiaa, venäjää, hepreaa ja englantia saxaxi. Celan on toivottomasti sairas, sanoi Heidegger 1967, typerä ex-nazi. Saattoi olla oikeassakin. Molemmat kai olivat. Ne ehkä joteskin ihailivat toisiaan, ihan syyttä, ja ehkä pettyivät.
ellauri062.html on line 678: Keskiaikainen Dies irae 1200-luvulta (mahd. Tuomas Celanolainen). Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. August Ahlqvist 1866. | Sävelmä: Keskiajalta / Suomessa 1911. Luokitus: Kirkkovuoden päätös
ellauri072.html on line 64: Celan Paul | 49 | |
ellauri074.html on line 523: Skicka foto av dottern så jag kan se om jag kanske kan hjälpa henne lite grann. Att må dåligt tillhör också livet och det kan bli ett allt för stort sökande att behandla något som kan gå över av sig själv. Tex den här sk "pandemin", som min kollega Mengele alltid säger. Ni gör ett fint jobb genom att finnas där och stötta och hjälpa henne med det lilla ni kan. Läs på om depression mm och se vad ni själva kan hjälpa henne med. Jag rekommenderar Emil Cioran, Paul Celan och Louis-Ferdinand Celine som kvällsläsning. Som Cioran fiffigt fått det till:
ellauri109.html on line 767: celadon (n.) "pale grayish-green color," 1768, from French Céladon , name of a character in the once-popular romance of "l'Astrée" by Honoré d'Urfé (1610); an insipidly sentimental lover who wore bright green clothes, he is named in turn after Celadon (Greek Keladon) , a character in Ovid's "Metamorphoses," whose name is said to mean "sounding with din or clamor."
ellauri145.html on line 1023: Cela ne fait l´ombre d´un doute Siitä ei ole epäilystäkään,
ellauri150.html on line 329: — Cela me dégoûte d’entendre parler de la musique, comme d’un libertinage… Oh ! ce n’est pas votre faute. C’est la faute de votre monde. Toute cette fade société qui vous entoure regarde l’art comme une sorte de débauche permise… Allons, assez là-dessus ! Jouez-moi votre sonate.
ellauri172.html on line 318: Au point de vue physique, nous l’avons vu, c’est un besoin individuel que d’engendrer un autre individu, si bien que cet autre devient comme une condition de nous-même. La vie, comme le feu, ne se conserve qu’en se communiquant. Et cela est vrai de l’intelligence non moins que du corps ; il est aussi impossible de renfermer l’intelligence en soi que la flamme : elle est faite pour rayonner. Même force d’expansion dans la sensibilité : il faut que nous partagions notre joie, il faut que nous partagions notre douleur. C’est tout notre être qui est sociable : la vie ne connaît pas les classifications et les divisions absolues des logiciens et des métaphysiciens : elle ne peut pas être complètement égoïste, quand même elle le voudrait. Nous sommes ouverts de toutes parts, de toutes parts envahissants et envahis. Cela tient à la loi fondamentale que la biologie nous a fournie : La vie n’est pas seulement nutrition, elle est production et fécondité. Vivre, c’est dépenser aussi bien qu’acquérir.
ellauri185.html on line 159: Alors, voilà qu’on entend George Dandin qui gémit sur lui-même: « Vous l’avez voulu ! Vous l’avez voulu, George Dandin ! Vous l’avez voulu ! Cela vous sied si bien et vous voilà ajusté comme il faut : vous avez justement ce que vous méritez…« . Molière, George Dandin. Acte I, scène 9).
ellauri191.html on line 1561: Cela_2.jpg" class="image">Cela 2.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/65/Camilo_Jos%C3%A9_Cela_2.jpg/75px-Camilo_Jos%C3%A9_Cela_2.jpg" decoding="async" width="75" height="113" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/65/Camilo_Jos%C3%A9_Cela_2.jpg/113px-Camilo_Jos%C3%A9_Cela_2.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/65/Camilo_Jos%C3%A9_Cela_2.jpg/150px-Camilo_Jos%C3%A9_Cela_2.jpg 2x" data-file-width="260" data-file-height="390" />
ellauri191.html on line 1563: | Cela" title="Camilo José Cela">Camilo José Cela
ellauri191.html on line 2148: From 1901 to 1912, the committee, headed by the conservative Carl David af Wirsén, weighed the literary quality of a work against its contribution towards humanity's struggle 'toward the ideal'. Leo Tolstoy, Henrik Ibsen, Émile Zola, and Mark Twain were rejected in favour of authors little read today. The choice of philosopher Rudolf Eucken as Nobel laureate in 1908 is widely considered to be one of the worst mistakes in the history of the Nobel Prize in Literature. The main candidates for the prize that year were poet Algernon Swinburne and author Selma Lagerlöf, but the Academy were divided between the candidates and, as a compromise, Eucken, representative of the Academy's interpretation of Nobel's "ideal direction", was launched as an alternative candidate that could be agreed upon. Solzhenitsyn did not accept the award and prize money until 10 December 1974, after he was deported from the Soviet Union. Swedish Academy member Artur Lundkvist had argued that the Nobel Prize in Literature should not become a political prize and questioned the artistic value of Solzhenitsyn's work. The award to Camilo José Cela was controversial as he had moved voluntarily from Madrid to Galicia during the Spanish Civil War in order to join Franco's rebel forces there as a volunteer.A member of the Swedish Academy, Knut Ahnlund, who had not played an important role in the Academy since 1996, protested against the choice of the 2004 laureate, Elfriede Jelinek; Ahnlund resigned, alleging that selecting Jelinek had caused "irreparable damage" to the reputation of the award.
ellauri238.html on line 459: Zur Welt kam Elisabeth, die Else genannt wurde, in der Elberfelder Herzogstraße 29. Sie wurde zu Else Lasker-Schüler, die Dichter*in, die ihre Welt aus dem Tal der Wupper und den Sprachwelten des Talmuds in Gedichten, in Prosa und Theaterstücken einfing. Eine deutsche Poet*in, die Deutschland und uns Kerndeutschen nah sein müsste, ist ihr Leben und Werk doch so tief von der Geschichte durchzogen, welche die unsrige ist. Meist wird sie als deutsch-jüdische Dichter*in wahrgenommen, aber dies marginalisiert und führt aus dem künstlerischen Erfahren und Lesen fort. Ihre Poet*innensprache war deutsch und damit hat sie das Sprachland Deutschland in eine dichte Höhle geführt, wie wenige vor ihr und nicht viele nach ihr. Und auch diejenigen, die wie sie einen eigenen Dichterkosmos hatten und haben, wie Rose Ausländer, Paul Celan, Nelly Sachs, Hilde Domin, Hertha Kräftner sowie Gottfried Benn, Rainer Maria Rilke, Peter Huchel, Reiner Kunze oder (aus Rumänien) Herta Müller, Rolf Bossert und Richard Wagner sollten werkimmanent und literaturästhetisch wahrgenommen und nicht in Bindestrich-Kästchen – weder religiös noch regional – segmentiert werden. Deutschland, Deutschland ist das Dach für alle, Deutschland Deutschland über alles, die Knechtschaft dauert nur noch kurze Zeit.
ellauri246.html on line 67: Sodanjälkeisinä vuosina Sachs luki juutalaista kirjallisuutta ja Tooraa. Hän opiskeli myös juutalaista mystiikkaa ja kabbalaa ja julkaisi runoja "mykkänä huutona" holokaustia vastaan. Vuonna 1954 hän aloitti kirjeenvaihdon Paul Celanin kanssa. Celan oli keskitysleireiltä pelastunut romanianjuutalainen runoilija, joka oli muuttanut sodan jälkeen Pariisiin. Sachs ja Celan olivat sukulaissieluja, ja huolimatta suuresta ikäerosta heidän lämmin ja henkevä ystävyytensä jatkui Celanin itsemurhaan, vuoteen 1970 asti. Nelly Sachs itse kuoli vain pari kuukautta myöhemmin. Kelaa sitä!
ellauri246.html on line 69: Vuonna 1966, yhdessä israelilaisen kirjailijan Samuel Josef Agnonin kanssa Nelly pokkasi Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Sachs oli vuoteen 2009 asti ainoa saksalais-ruåzalainen naiskirjailija, joka on saanut tämän palkinnon. 2009 sen sai Herta Müller, Celanin maanmies ja samanlainen antikommunisti Ceausescu-survivori.
ellauri360.html on line 127: Camilo José Cela : La colmena (The Hive) (Mullon se masurkkanide.)
ellauri391.html on line 219: Another Henry Dreyfus (or Henri Dreyfus, 7 January 1882 – 30 December 1944) was a Swiss inventor of the modern weaving loom. He and his brother Camille Dreyfus also invented Celanese, an acetate yarn.
xxx/ellauri010.html on line 30: Mazurka por dos muertos. This is definitely my favourite of Cela’s works. It shows a return to a more traditional narrative style, though it is not without its post-modernist elements. The story starts with the tale of the death of Lázaro Codesal, who was killed by a Moroccan when on service in Morocco, while masturbating under a fig tree.
xxx/ellauri027.html on line 937: Jos mä vaikka laitan näiden tilaan mun omat korvikkeet, ne on ne jotka on jo näytetty tossa taulukossa edellä. Neandertaalius on sitä et keskittyy vaan omiin joukkoihin, vie kukat omille sukulaisille, kerää näkinkenkiä kuin muumit, ei koita rakennella mitään maailmanluokan juttuja. Nykräys on ettei tee mistään rojektista hirveen suurta numeroa, ei izestä eikä kotijoukkueestakaan. Kohtuus kaikessa. Laskukkus on et ei kilpaile, ei revi minkään meemin tähden persettä eikä kerää hymypoikapazaita. Ei huippu-mitään. Ei huippuyxiköitä, huippu-urheilua, huippuelämyxiä, eikä mitään tiimejä. Kaikki ne on ihan hanurista. Alatyyli on tätä puun takaa huutelua, ei lähde mukaan joka kampanjaan, näkee liika innostuxessa aina jotain naurettavaa. Ei ota MITÄÄN liian vakavasti, se on tärkeintä. Tilanne voi olla toivoton, muttei vakava. Tietysti kohtuus kaikessa, sehän sisältyi jo tohon laskukkuutteen. Mitään ei pidä yrittää liikaa. Yrityxet ja yrittäjät on kaikki perseestä. Jos joku antiikin filosofi pitää mainita, niin se on Epikuros. Cela vitam. Plato ja sen porukat on nekin kaikki perseestä, stoalaiset eritoten.
xxx/ellauri075.html on line 124: He did however influence writers such as Albert Camus (who wrote about him in Le Mythe de Sisyphe, The Myth of Sisyphus), Benjamin Fondane (his 'pupil'), the poet Paul Celan, and notably Emil Cioran, who wrote some favorable shit about Shestov.
xxx/ellauri075.html on line 180: Shestov was highly admired and honored by Nikolai Berdyaev and Sergei Bulgakov in Russia, Jules de Gaultier, Georges Bataille, Lucien Lévy-Bruhl, Paul Celan, Gilles Deleuze, and Albert Camus in France, and D. H. Lawrence, Isaiah Berlin and John Middleton Murry in England. Among Jewish thinkers, he influenced Hillel Zeitlin.
xxx/ellauri075.html on line 186: He did however influence writers such as Albert Camus (who wrote about him in Le Mythe de Sisyphe), Benjamin Fondane (his 'pupil'), the poet Paul Celan, and notably Emil Cioran, who writes about Shestov:
xxx/ellauri208.html on line 875: Olen mieltynyt Fellinin elokuvaan Casanova (1976), jossa päähenkilö soutaa mustista roskasäkeistä tehdyn meren keskellä. Vertaisin sitä Veljeni Sebastianiin. Säkkimeri on täydellisen keinotekoinen ja sitä, mitä tarina vaatii. Ei tulisi mieleeni epäillä, etteikö kyseessä olisi meri, merellisempi meri kuin altaallinen vettä. Monilta runoilijoilta lähtee mustia roskasäkeitä, esim Celanilta tai Bukowskilta. Sirun päällä on 250 litran musta roskasäkki kun se ei ole käytössä.
xxx/ellauri356.html on line 242: Derrida jatkoi kirjallisuuden lukemista kirjoittaen laajasti Maurice Blanchotista, Paul Celanista ja muista. Sanchotin liha ja leikkele.
xxx/ellauri356.html on line 604: ”/…/ pidä, yhä arven varjossa ilmassa. ") (Paul Celan)
xxx/ellauri356.html on line 608: Tänä iltana muistan mieluummin Celania: ”/…/ pidä kiinni, aina ilmassa olevan arven varjossa. » ;
xxx/ellauri363.html on line 126: Gadamerin ja Heideggerin väliset erot tulevat selkeimmiksi heidän erilaisista lähestymistavoistaan runoilijoihin, kuten Hölderliniin. Gadamer on kirjoittanut laajasti runoilijoista Celan, Goethe, Hölderlin ja Rilke.
xxx/ellauri415.html on line 244: Cervantesin Don Quijotessa (1605) Celadon on Galatean vangittuna. Celadon valittaa, että hänen "emäntänsä... Galatea pitää minua niin lyhyessä hihnassa". Robert Herrickin Hesperides, runokirja, joka julkaistiin vuonna 1648, sisälsi kolme paljastavaa runoa Hymne to Love, The Dream ja To Love, jotka esittelevät maskuliinista kaipuuta herruudesta, pidättymisestä ja kurinalaisuudesta. James Joycen Ulysses - hahmolla Leopold Bloomilla on monia fantasioita alistumisesta naiselle ja saada häneltä ruoskintoja. Sexuaalisuus ilon ja työn välillä.
xxx/ellauri420.html on line 565: Aviottoman syntymänsä ja köyhyyden takia mlle de Lespinasse oli laiminlyöty lapsi. Hän sai peruskoulutuksen nunnaluostarista mutta oli pääasiassa itseoppinut, minkä ansiosta hän pystyi myöhemmin pitämään pintansa Ranskan kärkiälykköjen joukossa. Tunnistettuaan veljentyttärensä kyvyt Madame du Deffand houkutteli hänet vuonna 1754 Pariisiin. Siis Mlle de Lespinasse muutti sokean tätinsä luo Pariisiin. Kymmenen vuotta myöhemmin Madame du Deffand alkoi kadehtia nuoremman naisen vaikutusvaltaa nuorempiin salongeissa kävijöihin. L’arrivée de Julie au milieu de ce beau monde fait sensation. Elle n’est, certes, pas remarquée pour sa beauté mais son comportement est plein de grâce. Elle a un irrésistible besoin de plaire à tous, sans discrimination. Le ton de sa voix est très doux et exquis. Elle a l’art d’écouter et d’applaudir aux bons mots des autres. Elle s’enthousiasme facilement mais avec retenue et cette attitude tranche sur les sentiments blasés d’une société trop polie. Cela redonne vie à la marquise naturellement sceptique et craignant par-dessus tout de s’ennuyer. Au fur et à mesure de l’aggravation de sa cécité elle a bien besoin d’une telle compagne pour se rattacher à la vie.
34 |