ellauri196.html on line 263: William Carlos Williams			

ellauri196.html on line 289: No tää ei nyt ollut kovin kummonen, sori Carlos.

ellauri197.html on line 168: Clifton was a gambler and in 1957 the Evening Standard described his behaviour in the Monte Carlo casino: “Tall, bearded, always dressed in heavy tweeds with a heavy brown scarf wrapped around his neck....he is notable for heavy gambling carried out with the appearance of complete unconcern, and sudden outbursts of indiscriminate generosity.” He often fell prey to conmen and lost a great deal of money through ill advised business deals. When warned that one of his acquaintances was dangerous he replied “Oh, I know, but you see I like bad types!” Many of his projects were started with great enthusiasm but he quickly lost interest and dropped them, these included the construction of a zoo and plans for a new town on his Lancashire estate.

ellauri206.html on line 277: Teophile ois aina halunnut bylsiä Grisin Carlottaa mutta joutuu tyytymään sen rumempaan isosiskoon Ernestaan. Sen kanssa se teki 2 tyttöä, joista Judith on kuuluisa. Il lui écrira (a Carlotta) jusqu'à ses derniers jours en 1872, elle âgée de 53 ans et lui de 61 ans, toujours avec passion et admiration, quémandant encore un regard, un baiser. Mitähän Ernesta tuumi siitä.

ellauri210.html on line 1177:     Carlos Paul Ruiz São Paulosta symppaa Jannea. “Derriere Son Double”, Este volumen de poemas, saludado con entusiasmo por Breton, es sin duda uno de los más importantes de la poesía francesa de los últimos tiempos. Por lo que dice y lo que revela constituye el testimonio apasionante de un espíritu (que aún no había alcanzado la veintena) obsesionado por la idea de las tinieblas que nos rodean. Es cierto que los términos “vide”, “gouffre”, “abime”, habían pasado sobre todo a partir de Víctor Hugo (recordemos su famoso verso “J’interrogue l’abime etant moi-même gouffre”) a ser tópicos de una cierta retórica ajenas a sus verdaderos significados. Mas en Duprey subanse por las paredes. Para rendir cuentas de su visión de las tinieblas, Duprey se inclina a la práctica y a la expresión de un cierto humor negro que llevó a Breton a incluirlo en su famosa antología. 

ellauri220.html on line 198: No loppupeleissä Klaara tajuaa oman etunsa, dumppaa nuhanenän lakupekan ja nai varakkaan eurooppalaisen Carlon vaikka ontuvan. Varmaan Klaara ryhtyy seuraavassa jaxossa ensitreffit alttarilla tositeeveen avioliittoasiantuntijaxi ja dumppaa lopulta Carlonkin pieneen siniseen puutaloon Länsi-Käpylään. Talon mustasta muovikatosta on väri lähtenyt,  isomunainen italialainen jälkikoira kutistunut räxyväxi borderterrierixi jota Carlo taluttaa yxinäisen näköisenä korttelin ympäri. Muuttoautot kuskaavat muun perheen tavarat huut helvettiin.  

ellauri220.html on line 278: Carlo StrasserCarlo Strasser is an art collector and Klara Sax's second husband.

ellauri238.html on line 865: Alter stressed it was important to remember that Amichai is not simply an Auden or a William Carlos Williams writing from right to left. Far from it! Yehuda Amichai was an Israeli poet and author, one of the first to write in colloquial Hebrew in modern times. Amichai was awarded the 1957 Shlonsky Prize, the 1969 Brenner Prize, 1976 Bialik Prize, and 1982 Israel Prize. He also won international poetry prizes, and was nominated several times for the Nobel Prize in Literature.

ellauri272.html on line 414:   Critics tracing his creative genealogy are apt to begin with Ralph Waldo Emerson and Henry David Thoreau and work chronologically forward through Walt Whitman, Ezra Pound, Robert Frost, Wallace Stevens, and William Carlos Williams. Of those poets, Harold Bloom felt that the transcendentalists Emerson and Whitman have influenced Ammons the most. Xcept he overdoes the colon. Radical colectomy  is indicated.

ellauri279.html on line 342: Hänen (Jurin) vaientamista kannattavat kynäilijät kirjoittivat anomuksia, sadat julkkis intellektuellit, joista muinoin vasemmistoon suuntautuneilla henkilöillä, kuten Jean-Paul Sartrella, oli erityistä vaikutusta Moskovassa. Muita tukijoita olivat muun muassa vasemmistosiipirikot Graham Greene, Muriel Spark, W. H. Auden, Günter Grass, Heinrich Böll, Yukio Mishima, Carlos Fuentes, Arthur Miller, John Updike, Truman Capote ja Kurt Vonnegut. Aika monesta näistä on jo paasauxia. Joukossa on melkoisia turhakkeita jopa konnia.

ellauri279.html on line 445: 
Carlos Fuentes

ellauri279.html on line 447:   Carlos Fuentes oli toinen takinkääntäjä. Isä Rafu oli sotinut Wilsonia vastaan Huertan jupakassa, ja sixi Carloskin rupesi eka kommunistixi. Mutta se kävi kouluja Yhdysvalloissa ja opiskeli isän käskystä lakia kynäilyn sijasta, ja sitä tietä Carloxesta tuli ensin hallituxen kätyri ja lopulta takinkääntäjä. Fuentes ja toinen meksikolainen kirjailija, Nobel-palkittu Octavio Paz ajautuivat 1990-luvulla riitoihin. He olivat ystävystyneet 1950 ja olivat tämän tehneet paljon yhteistyötä. Heidän välinsä alkoivat kuitenkin rakoilla 1980-luvulla, kun Fuentes kannatti sittemmin pahoixi takinkääntäjixi osoittautuneita Nicaraguan sandinisteja, jotka Paz  tuomitsi. Paz oli oikeassa että Fuentesilta puuttui todellinen meksikolainen identiteetti. Sen se oli korvannut jenkki identiteetillä. Tämän se osoitti kynäilemällä useitakin amerikkalaishenkisiä NYT bestsellerejä.

ellauri279.html on line 456: Hän meni ensin naimisiin meksikolaisen näyttelijättären Rita Macedon kanssa. "Komeana helppoheikkinä" pidetyllä Fuentesilla oli myös korkean profiilin suhteita muiden näyttelijättärien kaa. Hänen ystäviään olivat Luis Buñuel, William Styron ja Friedrich Dürrenmatt. Fuentes synnytti kolme lasta, joista vain yksi selvisi hänestä. Poika, Carlos Fuentes Lemus, kuoli näennäiseen homofiliaan liittyviin komplikaatioihin vuonna 1999 25-vuotiaana. Tytär, Natasha Fuentes Lemus (syntynyt 31. elokuuta 1974), kuoli näennäiseen huumeiden yliannostukseen Mexico Cityssä 22. elokuuta 2005 30-vuotiaana.

ellauri279.html on line 458: Carlos Fuentesia on kutsuttu "Meksikon Balzaciksi". Fuentes itse mainitsi Miguel de Cervantesin, William Faulknerin ja Balzacin tärkeimpinä kirjailijoinaan. Kirjoitusprosessistaan ​​pitämässään puheessa hän kertoi, että kun hän aloitti kirjoitusprosessin, hän aloitti kysymällä: "Kenelle minä kirjoitan? NYT:n lukijoilleko? Niinpä hyvinkin!"

ellauri279.html on line 478: Viimeisessä twitterissä Fuentes sanoi että on vältettävä verenvuodatusta. 2012 Fuente kuoli Angeles del Pedregalin sairaalassa Etelä-Meksikossa massiiviseen verenvuotoon. Salman Rushdie twiittasi "RIP Carlos ystäväni".

ellauri321.html on line 296: 4. William Carlos Williams, ‘The Red Wheelbarrow’.

ellauri323.html on line 200:     Vuonna 1916 Moore muutti äitinsä kanssa Chathamiin, New Jerseyn osavaltioon, josta pendelöi Manhattanille. 2v myöhemmin he muuttivat New Yorkin Greenwich Villageen, jossa Moore seukkasi monien avantgarde- taiteilijoiden kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka olivat yhteydessä Others- lehteen. Hänen tuolloin kirjoittamiaan innovatiivisia runoja kiittelivät suuresti setämiehet Ezra Pound, William Carlos Williams,  TS Eliot ja myöhemmin Wallace "Cat" Stevens. Plus HD eli Hilda Doolittle, joka ei ollut setämies vaan täti.

ellauri323.html on line 341: Kukaan ei olisi voinut ennakoida Mooren yhdennentoista tunnin oleskelua julkkisten maailmassa septuagenaarina 50-luvulla äidin kuoltua. Henry Ford ei tosin huolinut Mooren päättömiä nimiehdotuxia vaan risti uuden automallin Edselixi. TS Eliot ylisti hänen runojaan jo varhain, ja sanoi, että ne kuuluivat tuon ajan "pieneen kestävän runouden joukkoon". Teos vaikutti "kohtalaisen älylliseltä", kuten Eliot ilmaisi johdannossaan Mooren vuoden 1935 "Selected Poems" -teokselle: "Vain niille, joiden äly liikkuu helpommin, he näyttävät välittömästi olevan emotionaalista arvoa." Kohtuullisen intellektuellilla oli sanansa: Mark Van Doren, Columbian professori, tuomitsi hänet pelkäksi nokkelaksi, "korkeakulmakarvaisten" runoilijaksi. Mutta Eliot ja muut – William Carlos Williams, HD, Stevens, Pound – epäilivät, että hän oli sukupolvensa parhaita runoilijoita, puhtaamman modernismin harjoittaja kuin he olivat uskaltaneet. Hänen ennen myöhäistä tähtikoiruuttaan tuottamien pienten teosten parhaat puolet – kaksi tusinaa runoa, ehkä - on monille edelleen vertaansa vailla amerikkalaisessa kirjallisuudessa. John Ashbery ei ole yksin kiusauksensa "kutsua häntä suurimmaksi nykyajan runoilijaksemme" kanssa.

ellauri348.html on line 226: Yhdysvalloissa matkustamisesta kiinnostuneena hänet nähtiin usein Truman Capoten ja Ava Gardnerin kanssa. Ajaessaan Aston Martin -urheiluautoaan 14. huhtikuuta 1957 hän joutui onnettomuuteen, joka jätti hänet koomaan joksikin aikaa. Hän rakasti myös ajamista Jaguar -autollaan Monte Carloon uhkapelisessioille.

ellauri348.html on line 254:     Chinmoy Kumar Ghose (27. elokuuta 1931 Shakpura, Bangladesh – 11. lokakuuta 2007 New York) eli Sri Chinmoy oli intialainen rauhanfilosofi, taiteilija, kirjailija, muusikko, urheilija ja henkinen opettaja. Chinmoyn opetuksiin kuului meditaatio ja fyysisen kunnon ylläpitäminen. Monet hänen seuraajansa juoksevat maratoneja tai kilpailevat triathlonissa. Chinmoyn filosofia on inspiroinut monia kuuluisia muusikoita, kuten kitaristi Carlos Santanaa ja Ronan McLaughlania.

ellauri352.html on line 37:   Carlo Collodin Pinocchio löytyi saxaxi kirjaston poistohyllystä. Omistuskirjoitus oli seuraava:

ellauri360.html on line 163: Carlos Fuentes : La muerte de Artemio Cruz (Artemio Cruzin kuolema)

ellauri364.html on line 200: Verocaylla oli aina erittäin vahva halu palata takaisin syntymämaahansa, ja hän auttoi jo vuonna 1905 suunnittelemaan patologisen anatomian instituuttia Uruguayn pääkaupungin Montevideon yliopistolle. Vaikka hän oli erittäin pätevä alalla, hän jäi huomiotta instituutin johtajan virkaan. Vuonna 1910 hän lahjoitti erinomaisen yli 200 näytteen kokoelmansa sekä yksityiskohtaiset histologisia ja ruumiinavausmenetelmiä koskevat muistiinpanot instituutille, joka muodosti patologian opetusmateriaalin ytimen. Hän jopa tarjoutui työskentelemään instituutissa yleislääkärinä, mutta häntä nuhdeltiin sanomalla, että hän ei ollut koskaan työskennellyt Uruguayssa ja hänet tunnettiin Prahasta Verocayna. Pettynyt hän jatkoi työskentelyä Euroopassa, mutta kieltäytyi jatkuvasti pysyvästä toimesta, mikä merkitsisi Uruguayn kansalaisuuden luopumista. Lopulta vuonna 1919, isänsä kuoleman jälkeen, Verocay palasi Uruguayhin ensin Paso de Los Mellizosina tunnetulle maaseutualueelle Rio Negrossa, jossa hän harjoitteli ensihoidon lääkärinä, mutta meni seuraavana vuonna Paysanduun ja meni naimisiin Carlottan kanssa. Ruhr ja sai neljä lasta hänen kanssaan. Vaikka hänet nimitettiin patologian johtajaksi useisiin pienempiin sairaaloihin, häneltä evättiin neuropatologian johtajan virka Neurologian instituutissa, kunnes lopulta 8. maaliskuuta 1927 lääketieteellisen tiedekunnan johtokunta nimesi Neurologia instituutin jäsenet  ja nimitti hänet neuropatologian johtajaksi. Verocay piti instituutin ensimmäiset huippujännät neuropatologian luennot aiheista Aivoverenvuoto ja -tukos" ja "Enkefaaliset, selkärangan ja hermokasvaimat."

ellauri370.html on line 750:   Juutalaisystävällinen Johannes 23 tuli suojasään paavixi 5 vuodexi kuin Hruzev erehtymättömän mutta Brezhnevin oloisen pysähtyneen Pius XIII:n perästä. Juha oli kiltti mutta löperö. Hän muistutti izelleen usein: ”Angelo, älä ota itseäsi liian vakavasti”. Paavi kirjoitti päiväkirjaansa Vatikaanin työnjaosta: ”Arkkipiispa Angelo Dall’Acqua hallitsee, seminaarikongregaation sihteeri Carlo Confalcioneri vakoilee, Pyhän viraston pro-prefekti Alfredo Ottaviani vahtii, kardinaalivaltiosihteeri Domenico Tardini määrää ja paavi Johannes siunaa.” Hyvä Angelo. Paavin kuollessa 3. kesäkuuta 1963 vazasyöpään häntä surtiin maailmalla todennäköisesti enemmän kuin ketään muuta paavia siihen mennessä.

xxx/ellauri056.html on line 347: Lors des fouilles d'un temple enseveli dans la jungle, Carlos chute dans un puits et Mandy le singe subtilise une couronne antique que la Pat'Patrouille va devoir rechercher.     

xxx/ellauri087.html on line 719: Väkivaltaisuudet jatkuivat 1920-luvun loppupuolelle asti ja päättyivät vasta, kun Partido Nacional Revolucionario (myöhempi nimi Partido Revolucionario Institucional, suomeksi "Institutionaalinen vallankumouspuolue", lyhenne PRI) vakiinnutti Meksikon valtapuolueena poliittisen yksinvaltansa vuonna 1928 ja sen jälkeen. Tämänkin jälkeen "jatkuvan vallankumouksen" idea vahvistettiin puolueen oppirakennelmissa ja kansallisessa ajattelutavassa tekemällä ero vallankumouksen "aseistetun vaiheen" ja "institutionaalisen vaiheen" välillä. Institutionaalista vaihetta edustanut virallinen puolueretoriikka alkoi hävitä puolueen kielenkäytöstä vasta presidentti Carlos Salinas de Gortarin aikana 1980-luvun lopussa.

xxx/ellauri123.html on line 1107: Se mikä Lolitassa vituttaa eniten paizi kaikki on että Vladi on niin ulkokohtanen. Ei se oikeesti vältä Lolitasta noin ihmisenä. Lolita on ressukka, pelkkä runkkunukke. Humbert on narsisti, hyvin paha mies. Isojalka Pertta. Bertrade de Laon, ou Berthe de Laon, traditionnellement appelée Berthe au Grand Pied, née vers 720 à Samoussy et morte le 12 juillet 783 à Choisy-au-Bac près de Compiègne, est une aristocrate franque de l'époque carolingienne, épouse de Pépin le Bref et mère des rois des Francs, Charlemagne et Carloman I. La légende raconte qu'on la nomme ainsi car elle serait née avec un pied bot. Peppi Pikkujalka oli sen mies ja appi oli Kaarlo Vasara. Kaarle Suuren äiskä. Sukulaisia.

xxx/ellauri129.html on line 615: At age 17, he rebelled against his parents' wishes that he take up a military career, and ran away to Paris. In 1901, his play Chérubin was produced at the Comédie-Française where Cécile Sorel (later the Comtesse de Ségur) made her debut in it. Jules Massenet set Chérubin to music and, in 1905, Mary Garden sang its première at the Opéra de Monte-Carlo.

xxx/ellauri179.html on line 606:     Ernest Hemingway squirmed as his second wife, Pauline, read aloud in 1927 from Henry James' novel The Awkward Age. Hemingway wondered why James bailed his characters out of their frequent inactivity by inserting a drawing room scene; and, as he was to do frequently during the next thirty years, he freely criticized the quality of James' works, "and knowing nothing about James he seems to me to be a shit." Too, he was quick to criticize the male protagonists of James,". .and the men all without any exception talk and think like fairies except a couple of caricatures of brutal outsiders". Carlos Baker observes that Hemingway, the "brutal outsider" himself, was at this time publishing Men Without Women, whose sales had reached 15,000 in the first three months after publication. But now Hemingway, the outsider, clearly in literary ascendance, was becoming acquainted with James' works; his artistic and personal recognition of James in future years was, for the most part, to take the form of a peculiar enmity. He was often to refer to James in highly derisive terms almost to the end of his own life. Hemingway's lese majeste towards him takes the form of a sporadic obsession that reveals more about Hemingway's maturity than James' imagined frailties.

xxx/ellauri199.html on line 299: Have you read these poets?  Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright • Siegfried Sassoon • Wilfred Owen • Elizabeth Bishop • Nissim Ezekiel • Billy Collins • Lewis Carroll • Nizar Qabbani • Sir John Betjeman • Richard Brautigan • Henry Van Dyke • George Gordon Byron • Jose Rizal • Thomas Hardy • William Carlos Williams • Ezra Pound

xxx/ellauri199.html on line 943:   Ginsbergin tuotantoon vaikutti erityisesti William Carlos Williams. Opiskellessaan 1940-luvulla Columbian yliopistossa Ginsberg tutustui William S. Burroughsiin, Jack Kerouaciin, Lucien Carriin, Gregory Corsoon ja Gary Snyderiin. Ginsbergistä tuli beat-runouden johtohahmo. Työskenneltyään muun muassa markkinatutkijana ja merimiehenä Ginsberg julkaisi esikoiskokoelmansa Howl And Other Poems vuonna 1956. Kokoelma ja sen runo ”Uuvo” (Howl) vei kustantaja-runoilija Lawrence Ferlinghettin useisiin sensuurioikeudenkäynteihin. Kohun ansiosta Ginsbergin teos tuli kuitenkin kuuluisaksi. Parhaiten juuri runosta "Uuvo" tunnettu Ginsberg tuomitsi sen, mitä hän piti kapitalismin ja mukautumisen tuhoavina voimina Yhdysvalloissa. San Franciscon poliisi ja Yhdysvaltain tulli takavarikoivat "Howlin" kopiot vuonna 1956, ja myöhempi siveettömyyttä koskeva oikeudenkäynti vuonna 1957 sai laajaa julkisuutta runon kielen ja kuvaukset heteroseksuaalisesta ja homoseksuaalisesta seksistä aikana, jolloin sodomialakeja säädettiin . (mies)homoseksuaali on rikos jokaisessa osavaltiossa. Runo heijasteli Ginsbergin omaa seksuaalisuutta ja hänen suhteitaan useisiin miehiin, mukaan lukien Peter Orlovsky , hänen elinikäinen kumppaninsa.

xxx/ellauri225.html on line 224:   Carlos Ray ”Chuck” Norris Jr. (s. 10. maaliskuuta 1940 Ryan, Oklahoma, Yhdysvallat), on yhdysvaltalainen taistelulajien taitava näyttelijä. Hänellä on yhdeksännen danin musta vyö tang soo dossa, kahdeksas dan taekwondossa sekä kolmas dan brasilialaisessa jujutsussa. Hänellä on lisäxi myös henxelit.

xxx/ellauri225.html on line 410: Crane´s critical effort, like those of Keats and Rilke, is mostly to be found in his letters: he corresponded regularly with Allen Tate, Yvor Winters, and Gorham Munson, and shared critical dialogues with Eugene O´Neill, William Carlos Williams, E. E. Cummings, Sherwood Anderson, Kenneth Burke, Waldo Frank, Harriet Monroe, Marianne Moore, and Gertrude Stein. He was also an acquaintance of H. P. Lovecraft, who eventually would voice concern over Crane´s premature aging due to alcohol abuse. Most serious work on Crane begins with his letters, selections of which are available in many editions of his poetry; his letters to Munson, Tate, Winters, and his patron, Otto Hermann Kahn, are particularly insightful. His two most famous stylistic defenses emerged from correspondences: his "General Aims and Theories" (1925) was written to urge Eugene O´Neill´s critical foreword to White Buildings, then passed around among friends, yet unpublished during Crane´s life; and the famous "Letter to Harriet Monroe" (1926) was part of an exchange for the publication of "At Melville´s Tomb" in Poetry. The literary critic Adam Kirsch has argued that "Crane has been a special case in the canon of American modernism, because his reputation was never quite as secure as that of Eliot or Stevens. In fact he FAILED."

xxx/ellauri225.html on line 427: Crane was admired by artists including Allen Tate, Eugene O´Neill, Kenneth Burke, Edmund Wilson, E. E. Cummings and William Carlos Williams. Although Hart had his sharp critics, among them Marianne Moore and Ezra Pound, Moore did publish his work, as did T. S. Eliot, who, moving even further out of Pound´s sphere, may have borrowed some of Crane´s imagery for Four Quartets, in the beginning of East Coker, which is reminiscent of the final section of "The River", from The Bridge.

xxx/ellauri255.html on line 211: Hessu antoi elämänsä rakkauden, vaimonsa Antonian seurata sydäntään tämän rakastuessa toiseen militanttiin Carlo Gambuzziin ja jopa synnyttää sille lapsia. Antoniasta hän kirjoitti Herzenille "hän täyttää sydämessään ja hengessäni kaikki toiveeni". Sää pystyt vaikka mahdottomaan, seuraa sydäntäs vaan! 

xxx/ellauri265.html on line 117: Marianna Stolbova saapuu studioon iloisena ja silti apeana kuin suru-uutista sureva bisexuaalinen Marko Björs. Ukrainan tilanne on kamala, ja Putin katala. Ja italialaisesta miehestä oli pelkkää harmia. Carlon puheesta ei saanut mitään selkoa. Kuin sen suussa olisi ollut poskellinen kommunikaation kompstuskiviä. Nyt se on hiljainen kuin vaiennut viulu. Ehkä se on palautettu saapasmaahan. Sininen talo on autioitunut. Valitettavasti. Historian havinaa. Entä jos minusta ei tykätäkkään? Ei voi olla ihan oma izensä edes kotona. Ei saa piereskellä, röyhtäillä, kouria munapusseja, kilistää lusikalla aamumuroja. Ei saa puhua purkupuhetta: oli hirvee päivä töissä, laitoxen esimies on aivan kauhea. Me ollaan ahdistuneita ja hurjan ratkaisukeskisiä ihmisiä: tapa se kusipäärunkku! Potkaise se peräreikäpetteri niska peffa edellä mezätalon rappusiin!

xxx/ellauri265.html on line 121: Mixei parisuhteessa voi sanoa ääneen kaikkea, ihmettelee Stolbova. Puhuminen on yliarvostettua, voi antaa nyrkin puhua. 15% jauhelihan takana on jokin suuri asia: et taida rakastaa minua ize asiassa edes 15%. Carlolla oli aika riski jäädä yxin. Josmä olisin oikeasti tärkeä sulkisit aina kuistinoven ja sammuttaisit valot. Luottamus ja usko ovat tärkeitä. Tästä mulla on kokonainen kirja. Nilkin vanhemmat riitelivät kovasti. Ihminen oppii loppuun saakka paizi jos siitä tulee dementti. Se voi olla kuin Therouxin Borre Borrare joka oli aina ollut ilkeä pikku hammashoitajalle, joka lopulta kyllästyi ja kuskasi sen käkikelloon. Ei olis kannattanut vittuilla. Puhekin on teko, sana lizari. Quod semel emissumst volat irrevocabile verbum. Missäs tämä austinilainen viisaus tuli äsken vastaan? Taisi olla Bashevishillä. 

xxx/ellauri265.html on line 127: Stolbova asui Korsossa, vanhemmat oli emigrantteja, ei mitään mamuja. Neuvostoliitossa ei oltu käytykään. Sitten elämä vei, lapset ovat puolixi italiaanoja. Mä vietin kesät Venezian museoissa lapsena, siellä oli suullisia tenttejä, mutta selvisin. Opiskelin silti Helsingin yliopistossa jotakin. Carloa ei tarvi mainita. Diplomaattirouvana en pärjännyt, en osaa small talkia. Kuuntelemaan olen hirmu huono mutta hyvä puhumaan, mä puhun paljon ja päälle mielellään. Nykyään mä olen hyvä kuunteleen, sanoo ne jotka ehtii saada sanan väliin poikittain. Nilkkikin saa ihan pinnistää vaikka on izekin kova päällepuhuja. Me molemmat halutaan lisää maahanmuuttajia! Ekonomiselta asemaltaan erilaisia! Kiitos! Kiitos vaan!

xxx/ellauri265.html on line 129: Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta tuttu parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow erosi puolisostaan Carlosta ja sinisestä puutalosta Käpylässä, joita hän oli aina inhonnut. Hän ei ollut mikään puutaloihminen. Helsingin käräjäoikeuden tietojen mukaan Stolbow on hakenut avioeroa yhdessä puolisonsa Carlo Colanderin kanssa. Hakemus on jätetty 27. joulukuuta 2019.

xxx/ellauri265.html on line 131: Parisuhdekouluttajana toimiva Marianna Stolbow kertoo uusimmassa Anna-lehdessä, miten hän rakastui Lauri Pietariseen. Kaksikko tapasi toisensa, vaikka Marianna oli vielä naimisissa puolisonsa Carlo Colanderin kanssa. Kaksi päivää rinnassani oli ollut kupliva tunne, vaikka olin vakuutellut itselleni ja ystävälleni, että olen menossa tapaamaan ’vain kaveria’. Olin tuntenut Laurin pintapuolisesti monta vuotta, koska poikamme olivat luokkatovereita ja ystäviä, Marianna muistelee.

xxx/ellauri265.html on line 141: Iltalehti uutisoi avioparin erosta vuosi sitten tammikuussa. Carlo oli tylsä ukkeli jonka tuntosarvi ei toiminut poudalla eikä sateella. Marianna kaipasi kipeästi uutta anturaa.

xxx/ellauri298.html on line 435: (Carlos Gardel)									Se huumas mun						

xxx/ellauri314.html on line 270: the first time since 2013 when the Mexican Carlos Slim Helu was the world's 

xxx/ellauri320.html on line 290: Miksi useimmat ihmiset luulevat, että suurin osa ihmisistä on tyhmiä? Koska suurin osa ihmisistä on tyhmiä. Carlo M. Cipollan mukaan me aliarvioimme jatkuvasti tyhmien ihmisten todellisen määrän. Populismin suosio vahvistaa säännön. Esitän DYOR- ja syvän päädyn populismioppien mukaisen kysymyksen: miksi tästä ei puhuta?

xxx/ellauri320.html on line 294: Vuonna 1976 tyhmä professori Carlo M. Cipolla julkaisi 60-sivuisen esseen ihmiskunnan vakavimmasta uhkasta: tyhmyydestä. Esseessä hän määritteli 5 lakia tyhmyydestä. Prof. Sipuli lokeroi ihmiset neljään luokkaan ajattelunsa, toimintansa ja ominaisuuksiensa perusteella.

72