ellauri419.html on line 342: Jean de La Bruyère (1645-1696), ranskalainen moralistisatiirikko, joka tunnetaan parhaiten ainoasta teoksestaan "Les Caractères de Théophraste traduits du grec avec Les Caractères ou les moeurs de ce siècle", jota pidetään yhtenä Ranskan kirjallisuuden mestariteoksista.
ellauri419.html on line 348: Oleskelu itsepäisen ja oikullisen ruhtinaan talossa tarjosi La Bruyèrelle tilaisuuden monipuolisesti vittuilla hovipiireissä liikkuvien henkilöiden luonteista, toiminnoista ja elämöinnistä. Boileau sanoo hänestä: "Siinäpä vittumainen mies." Vuoden 1688 alussa La Bruyère julkaisi kuuluisan teoksensa Les Caractères ou les Mœurs de ce siècle. Siinä Theofrastoksen teoksen Luonteita ranskankielistä käännöstä seurasi kuusitoista lukua, joilla oli sellaisia otsikoita kuin "Hengentuotteista", "Persoonallisesta ansiosta", "Naisista ja sydämestä", "Ihmisestä", "Muodista" ym. 9. painos (1696), joka ilmestyi muutama päivä La Bruyèren kuoleman jälkeen, mutta jonka hän oli tarkistanut ja korjannut, ei sisältänyt mitään uutta.
ellauri419.html on line 361: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. Haha kyllä kai, takuulla se halusi vaan vittuilla. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta sinne hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua, kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi. Lorua, vittuilija se oli ilman muuta.
3