ellauri015.html on line 107: Näin loikahtelee selkeesti myös JA Hollon käännös Voltairen Candidesta. Coelhon Brida portugaliksi hyppelehtii sekin kuni kaniini, jopa Pauli Kohelo seuraa tässä esikuvaansa. Joseph Conradilla on tää sama paha tapa.
ellauri022.html on line 477: Voltairen Candide 1759 jo teki raakaa pilaa miespäähenkilön katteettomasta optimismista.
ellauri030.html on line 351: Kolmanneksi onnettomuudet jakautuvat Zeuksen järjellisen tahdon mukaisesti; joko niiden tarkoituksena on rangaista pahoja ihmisä tai ne ovat tärkeitä koko maailman järjestyksen kannalta. Niinpä paha on hyvää valepuvussa, ja loppujen lopuksi se johtaa parhaaseen lopputulokseen. Tätähän se Voltairekin irvaili Candidessa. Khrysippos vertasi pahaa karkeaan leikinlaskuun komediassa, sillä vaikka leikinlasku itsessään on loukkaavaa, sekin kuuluu osana hyvään näytelmään, ja "niinpä voidaan myös arvostella pahaa, jos sitä tarkastellaan sellaisenaan, ja kuitenkin myöntää, että esiintyessään kaiken muun yhteydessä siitäkin on hyötyä."
ellauri030.html on line 533: Elukatkin voi ymmärtää, mut vaan nää sapajut osaa järkeillä. Parasta järkeilyä on pessimismi. Maailma on läpeensä paha, siis se ei ole kunnossa, niinkun pitäisi (maailmantahdon, siis mun, mielestä ainaskin). Huonompaa maailma ei vois ollakaan. (Voltairen Candidessa oltiin just vastakkaista mieltä, inhottavia optimisteja.) Se on aivan hel-vetin huono. Surkea. Maailma on Jammertal, täynnä kärsimystä. Puudeli kakkaa sohvalle ja kusee jalalle. Onni on vain kuvitelmaa, lysti negatiivista. Schopenhauer on pahempi nyrpistelijä kuin saxalainen autobaanaa hurjasteleva unbefriedigte Frau. Elämä heiluu kuin pendeli tuskan ja ikävystymisen väliä. Tik-tusskaa, tak-tyyylsää. Pahinta on se et aina panettaa. Schopenhauer saisi täydet pisteet pessimismitestistä. Mihkäs se kuoli? Keuhkotulehduxeen. Ei siis sydixeen, vastoin Pänkäläisen ennustuxia.
ellauri031.html on line 823: Ennusmerkkeihin uskomisen nixi on että pitää kirjaa vain onnistuneista ennustuxista. Jos tarpeex monta kertaa heittää noppaa saa kuutosen, ja sit voi siitä päätellä et voi vizi, kyllä mulla kävi pulla. Varmaan Syväntökin vaati luomakunnan herralta rahaa ja muuta suosiota jatkuvalla syötöllä, housunpolvet ihan kiiltävinä. Suurin osa rukouxista meni harakoille, mut optimistina se muistaa vaan ne onnistuneet tapauxet, "vahvat rukousvastauxet", ja niissäkin se saattaa jälkikäteen vähän parannella tarinaa. Hyvä tarina eli evankeliumi on rautaisannos evankelistan pakissa. Kaikkein hassuimpia on sellaiset tarinat, jossa jollekulle kävi mainiosti jonkun toisen epäonnen kustannuxella. Esim et kun se rukoili kovasti, arabit jätti ampumatta Kaarlo Syvännön, mutta ampui Hilda Anderssonin, joka ei varmaan rukoillut kunnolla. Tai sit sen listiminen oli osa herran laajamittaisempaa suunnitelmaa. Jos rukous ei nazaa, herralla on takataskussa joku parempi suunnitelma, tai pyyntö oli muuten kohtuuton. Ei sitä sentään joka pikkuasialla sovi herraa hätyyttää, vaik sitä kyllä pitää totella joka hemmetin partakarvan kohdalla. Vähän sama tematiikka kuin Candidessa: kaikki kääntyy kyllä parhain päin, kun kärsivällisesti odottaa. Viimeistään sitten siellä salin puolella. Tähän tarvitaan sitä optimismia, tulevaisuudenuskoa.
ellauri053.html on line 78: Ei kaikki miehet ole karkeaihoisia. Eunukki luuli niin koska sen parta kasvoi huonosti. Kunigunde piti kapteenista ja Candidesta koska niillä oli lahea vaaleanpunainen iho. Mä olin silkkiapina. Nyt olen kaurikotilo.
ellauri054.html on line 157: Ransu siteeraa Senecaa: hautajaiset pelottaa enemmän kuin kuolema. No se tuskin pitää paikkansa. Mutta se on totta että on paljon hyviä syitä tehdä seppuku. Seneca lisää kyllästymisen. Cogita quam diù eadem feceris. Tympäsöö jo. Sitähän Candidekin sanoi.
ellauri054.html on line 181: Voltairen Candide lähti liikenteeseen Lissabonin maanjärjestyxestä 1755. Sitä teodikeaa taas. Typerä apina ihmettelee kuka potkas sen pesän hajalle, turhan päiten hapuilee antenneilla taivaalle haavi auki kuin termiitti. Paras vaan lähtee juoxemaan ja kuskaamaan munat tuulensuojaan.
ellauri055.html on line 221: Arouetin Candid Camera
ellauri055.html on line 223: Voltaire Candidessa dissaa optimisteja mm Leibniziä ja Alexander Popea. Leibnizin teodikea oli sitä ettei jumalakaan pystynyt tätä parempaan. Tää on nyt tätä vaan. Popestakin kaikki oli hyvä näin. Voltairesta ei.
ellauri055.html on line 231: Candide on hutaistu nopealla sulkakynällä kuin satu. Kuin Hamster Holger och geggamojan. Geggamoja on mömmö, töhkä.
ellauri055.html on line 237: Näin sanoi monet kolhut kokenut paavin tytär. Migration Nation näytti kuin Candid Camera että todellinen maailma on pahempi satua. Dokkari Amerikoista näyttää pahan apinan nahkoineen karrvoineen. Keltaperuukkinen maksaläiskäinen kekkapää puun latvassa (MAGA MAGA!) on todella paha narsisti.
ellauri055.html on line 250: Senaattori Pococurante sanoo Candidelle suorat sanat klassikoista:
ellauri055.html on line 268: Procuranten puheet pahoittivat Candiden mieltä; hän kunnioitti Homerosta ja piti jonkin verran Miltonistakin.
ellauri055.html on line 269: Mutta eikö ole hupaista, kysyi Candide, havaita vikoja siinä missä muut ihmiset luulevat näkevänsä vain kaunista?
ellauri055.html on line 272: Candiden loppuvizit
ellauri055.html on line 274: Ikävystyttiin siinä määrin, että vanha nainen uskalsi sanoa eräänä päivänä: - Haluaisin tietää, mikä on pahinta, sekö, että joutuu 100x mustien merirosvojen raiskattavaxi, että toinen peräpakara leikataan pois, että saa kestää kujanjuoxun bulgaarien luona, että tulee piestyxi ja hirtetyxi autodafeessa, että keho leikellään, että saa soutaa kaleeria, lyhyesti sanoen kestää kaikki vaivat, joita jokainen meistä on kokenut, vai sekö, että täytyy jäädä tänne joutilaisuuteen? - Se on suuri kysymys, sanoi Candide.
ellauri055.html on line 286: Candidella oli sama ongelma kuin Rolle-Colalla: hänen vaimonsa tuli päivä päivältä yhä rumemmaxi ja samalla sietämättömän ärtyisäxi. No Kunigunde oli kieltämättä varsin ruma, mutta hänestä tuli mainio sokerileipuri. Colas Breugnonin vaimo oli ruma ja sietämättömän ärtyisä, ja vävy kuikelo oli sokerileipuri.
ellauri055.html on line 299: -Tiedän myös, sanoi Candide, että meidän on viljeltävä puutarhaamme.
ellauri055.html on line 321: Entä korrelaatiot? Mun hypoteesi on, että tyypin kuuluisuus korreloi negatiivisesti sen mietelmän puutarhamaisuuteen, eli toisin sanoen julkkixilta huolitaan mitä paskaa vaan koska ne on kuuluisia. (Vrt. Candide.) Eli siis "asian vierestä" kategoriassa olis keskimäärin julkkixempia. Joo tää piti erinomaisesti paikkansa. Asian vierestä puhujat oli lähes poikkeuxetta teeveestä tuttuja tai edes historian merkkihahmoja.
ellauri055.html on line 390:
My passion for gardening may strike some as selfish, or merely an act of resignation in the face of overwhelming problems that beset the world. It is neither. I have found that each garden is just what Voltaire proposed in Candide: a microcosm of a just and beautiful society. |
ellauri100.html on line 1403: 1964, Barthes kirjoitti yritelmän "Le dernier des écrivains heureux" (Essais critiques), jossa puheena on Voltaire. Rollo koitti väittää että Voltairella ei ollut samoja ongelmia relativismin kaa kuin sillä. Candiden kääntäjä huomautti että harvoin on kukaan kirjailija ymmärtänyt toista niin väärin kuin Barthes Voltairea. Se varmaan sovelsi Voltaireen samaa menetelmää kuin Pallosäkkiin S/Z:ssä: poimi randomisti pätkiä ja piirsi väliin viivoja.
ellauri112.html on line 691: Theron is more than capable and proves she’s up to the challenge of the role and its physical demands, but this isn’t as Oscar worthy as some are crowing. How gutsy and brave her performance is! they’ll surely shout, all because she dons a partial fat suit (the actress also gained a very real 50 pounds for the role), doesn’t wear makeup, has unkempt hair and bags under her eyes. Interestingly enough, it seems to be those same critics who ripped Amy Schumer and her “I Feel Pretty” to shreds for ‘fat shaming’ or poking fun at the way women look. Candid and authentic simply because she doesn’t look like the gorgeous movie star that she is? I don’t think so.
ellauri158.html on line 312: Asiat ei olis voineet mennä mitenkään muulla tavalla kun ne menevät. Jumalakaan ei voi asialle mitään, eikä haluakaan. Elämme sen parhaassa mahdollisessa taikinassa, kuten Candide.
ellauri222.html on line 703: Tässä on jenkki Jenniferin malli kouluessee Voltairen Candidesta. Kylläpä on seppomainen sepustus!
ellauri222.html on line 705: Before discussing some of the minor characters in this story, it should be borne in mind that each of them can be analyzed in connection with Candide who may accept or reject their beliefs or principles. Among such supplementary characters, we can single out Lord Pococurante. To a certain degree, even his name is symbolic; the word “pococurante” is of Italian origin and it can be translated into English as indifferent. He perfectly corresponds to his name. At the very beginning of the fifteenth chapter, Voltaire makes the reader feel that Lord Pococurante is tired of everything. He says, “I make them lie with me sometimes, for I am very tired of the ladies of the town, of their coquetries, of their jealousies, of their quarrels, of their humors, of their pettinesses, of their pride, of their follies” (Voltaire, 70)
ellauri222.html on line 709: His literary tastes are also very interesting. Lord Pococurante is quite able to criticize Homer, Horace, and Cicero; there is nothing, which may seem flawless. His ability to find defects in everything prevents him from taking pleasure in literature, philosophy, and painting. It is obvious that the author is ironic about him, it can be deduced from Candides remark “But is there not a pleasure in criticizing everything, in pointing out faults where others see nothing but beauties’ (Voltaire, 73). The main problem is that such a world outlook is a personal tragedy, and such an attitude may eventually result in suicide.
ellauri222.html on line 717: Moltocurante oli yhden suht mitättömän vastavallankumouxellisen vakoilijan kynälilijänimi Ranskassa. Se oli varmaan kexassut sen tosta Candiden hahmosta.
ellauri238.html on line 650: Born in Leningrad, Soviet Union (USSR), Korchnoi defected to the Netherlands in 1976, and resided in Switzerland from 1978, becoming a Swiss citizen. Korchnoi played four matches, three of which were official, against GM Anatoly Karpov. In 1974, Korchnoi lost the Candidates Tournament final to Karpov. Karpov was declared World Champion in 1975 when GM Bobby Fischer declined to defend his title. Korchnoi then won two consecutive Candidates cycles to qualify for World Chess Championship matches with Karpov in 1978 and 1981 but lost both.
ellauri258.html on line 307: Kuuluisassa ensimmäisessä sarjakuvassa kumppanista, jolla oli kolme sierainta, Togliatti loukkasi häntä lempinimellä "kolme kertaa idiootti kerrottuna kolmella" ja kutsui häntä "maailman typerimmäksi mieheksi" mielenosoituksen aikana La Speziassa. Vastauksena Guareschi kirjoitti Candidossa, että hän piti sitä "himoittuna tunnustuksena".
ellauri258.html on line 309: "Käsitykseni mukaan kolmannella sieraimella on täysin riippumaton tehtävä kahdesta muusta: se toimii viemärinä pitääkseen aivot puhtaana harmaasta aineesta ja mahdollistaa samalla puolueen ohjeiden pääsyn aivoihin, joidenka tarkoitus on korvata aivot. Mitkä aivot, voidaan nähdä, kuuluvat nyt viime vuosisadalle. (Candido 14.-15. huhtikuuta 1947)
xxx/ellauri044.html on line 762: Satiirisena väittelijänä Voltaire käytti usein teoksiaan Ranskan valtiollisten laitoksien, kirkon oppien, Raamatun epäjohdonmukaisuuksien ja papiston typeryyden arvostelemiseen. Tästä huolimatta Voltaire ei suinkaan ollut demokraatti, sillä hänen mielestään tasavalta edusti "massojen idiotismia". Sen sijaan Voltaire kannatti valistunutta itsevaltiutta, jossa filosofi toimisi yhdessä kuninkaan kanssa alamaistensa yhteiseksi eduksi. Hän sai kannatusta ajatuksilleen erityisesti Preussissa ja Venäjällä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on satiirinen romaani Candide.
xxx/ellauri084.html on line 749: Pangloss oli se Candiden ope joka sanoi kuin Leibniz, elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa koska tää on ainoa.
xxx/ellauri137.html on line 634: Dancing to Mozart is a satire of Hollywood values and fantasies, Latin American dictatorships, Da Vinci Code conspirators, movie violence, magical realism, televangelists, mixed wrestling, extreme cosmetic surgery, and a host of other sensational idiocies that thrive on 21st century self-delusion. This whimsical contemporary “Candide” offers a trip through the world of out-of-control egos to a final revelation of ordinary common sense. The send-up is a mix of shrewd perception, lampoon, and wacko action that includes the Society of the Crystal Skull, the Opus Dopus, a female wrestling Amazon with one breast, an Arab who wants to recruit Islamic converts like an American billboard evangelist, two energetic film directors with crazy ideas, a rescue from captivity through “mind-invasion” (á la Inception) and a Hindu swami who tries to set all straight with a Bhagavad burrito. And a lot more.
xxx/ellauri200.html on line 180: In awarding Naipaul the 2001 Nobel Prize in Literature, the Swedish Academy praised his work "for having united perceptive narrative and incorruptible scrutiny in works that compel us to see the presence of suppressed histories." Kukahan tonkin runoili, olikohan kulturpersonligheten. The Committee added: "Naipaul is a modern philosopher carrying on the tradition that started originally with Lettres persanes and Candide. In a vigilant style, which has been deservedly admired, he transforms rage into precision and allows events to speak with their own inherent irony." The Committee also noted Naipaul's affinity with the novelist Joseph Conrad (toinen kaappikolonialisti pyllypää):
xxx/ellauri229.html on line 647: With their support, Thorne joined the US Army Special Forces. While in the Special Forces, he taught skiing, survival, mountaineering, and guerrilla tactics. In turn he attended airborne school, and advanced in rank to sergeant. Receiving his US citizenship in 1957, Thorne attended Officer Candidate School, and was commissioned as a first lieutenant in the Signal Corps. He later received a Regular Army commission and a promotion to captain in 1960. From 1958–1962, he served in the 10th Special Forces Group in West Germany at Bad Tölz, from where he was second-in-command of a search and recovery mission high in the Zagros Mountains of Iran, which gained him a notable reputation. When he was in Germany, he briefly visited his relatives in Finland. In an episode of The Big Picture released in 1962 and composed of footage filmed in 1959, Thorne is shown as a lieutenant with the 10th Special Forces Group in the United States Army.
36