ellauri032.html on line 629: Samuel Beckett oli ranskalaistunut irkku irlantilaistuneesta anglikaanisesta hugenottisuvusta. Syntyi pitkänäperjantaina 13.4.1909, samana vuonna kuin Kaarlo Syväntö ja Heikki Brotherus. Samana päivänä kuin Jöns mutta eri vuonna. Sporttinen kriketinpelaaja toteutti Paul Austerin märän unen olemalla 1st class cricket player ja nobelisti samassa naamarissa. (Persona on naamari, muistattehan.) Se oli viimeinen modernisti, sen jälkeen oli enää post. Siinä on jotain samaa kuin Camusissa, muttei kuitenkaan. Existentialisti se ei ole ainakaan. Eikä mikään posetiivari. Enemmänkin sellanen "tilanne on toivoton muttei vakava." Hyvä tyyppi siis siinä suhteessa.
ellauri038.html on line 143: Nietzschefänit on enimmäxeen hölmöjä ja/tai kusipäitä: Martin Heidegger, Jacques Derrida and Michel Foucault; Carl Jung and Sigmund Freud, two of the founding figures of psychiatry; and writers such as Camus Albert">Albert Camus, Jean-Paul Sartre, Thomas Mann and Hermann Hesse. Nippu narsisteja plus koko dritter Reich riippuu psykopaatin wiixissä. Sis tän mursuwiixisen, sen H-alkuisen Lassi Hiekkala-tyyppisissä viixissä ei kukaan kauan roikkunut.
ellauri038.html on line 313: (Camus: Rutto)
ellauri038.html on line 335: ja Albert Camus oheen siteeratussa otteessa.
ellauri038.html on line 375: tasakärsän Camus´n Rutto-teoxen halventavassa mielessä,
ellauri039.html on line 347: Hatsipompponen’s installation/handmade paper works, such as houses of beings and Lucid Absurdity, have dealt with the correspondence between visual and textual languages, which is established upon the absurd conflicts among urges, necessities, and mortality. She draws her philosophy from Camus, Heidegger, Haiku poets, modern Japanese novelists, and ancient Chinese thinkers.
ellauri039.html on line 349: Camus, Heidegger ja Kungfu Tse. Ekosofian kovia nimiä, puuttuu vaan norjalainen Arne Naess. Murakamin norjalainen puu on varmaan mukana, siitäkin voi tehdä paperia.
ellauri039.html on line 720: Camus Albert">Albert Camus (/al.bɛʁ kamy/) (7. marraskuuta 1913 Mondovi, Ranskan Algeria – 4. tammikuuta 1960 Villeblevin, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, lehtimies ja filosofi sekä yksi eksistentialismin ja absurdismin johtohahmoista. Absurdismia on kai se et näkee apinoiden touhuilun fundamentaalisen älyttömyyden, miten absurdisti nää termiittiapinat pörräävät. Abus mäkin on absurdisti.
ellauri039.html on line 722: Camus vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Algeriassa, joka silloin oli yksi Ranskan lääneistä, osa Ranskaa. Hänen isänsä kaatui ensimmäisessä maailmansodassa, kun Albert oli vuoden ikäinen, ja poika eli köyhissä oloissa kuuron äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Myös Albertin eno oli kuuro. Albert opiskeli lukiossa ja aloitti filosofian opinnot yliopistossa, mutta ne keskeytyivät hänen sairastuttuaan tubiin. Camus liittyi 21-vuotiaana Algerian kommunistiseen puolueeseen, mutta hänet erotettiin kaksi vuotta myöhemmin. Hyvä kamu! Et kelvannut edes cameradexi.
ellauri039.html on line 726: Camus´n tunnetuimpia teoksia ovat Sivullinen (1942), Rutto (1948) ja Kapinoiva ihminen (1953). Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957. Hän oli Rudyard Kiplingin jälkeen nuorin palkinnon vastaanottaja. Right on!
ellauri039.html on line 728: Kylmän sodan aikana Camus syrjäytyi Ranskan älymystön keskuudesta. Algerian sotaan hän omaksui maltillisen kannan, ja hänestä tuli epäsuosittu niin Ranskassa kuin Algeriassakin. Hän muokkasi muiden teoksia teatteriin (mm. Pedro Calderón, Fjodor Dostojevski, William Faulkner). Erinomaista! Et kelvannut kylmäänkään sotaan.
ellauri039.html on line 730: Camus kuoli vuonna 1960 auto-onnettomuudessa Pariisin lähellä. Kylmät sotamiehet pani sen KGB:n syyxi. Typerä salaliittoteoria. Tolloja trolleja.
ellauri041.html on line 391: Tommi heittäytyi vapaalle täytettyään 50. Nyzen esikuvia on Baudelaire, Flaubert ja Camus. Vantaan mies ihailee rranskalaisia. Tommi kuumuu törkeistä taklauxista, mutta esittää todenpuhujaa. Se on luopunut nuoruudentöidensä sexistisistä henkilöhahmoista, skatologisesta sanastosta ja räkäisestä äijähuumorista, tai siis ei enää kirjoittele niitä, eiväthän ne trendaa enää. Silti puolisalaa tykkää NHL:stä ja Baudelairesta. Majanderin taustapeilistä Melender vaikuttaa kamalien eläinten majavalta. Tän arvostelun perusteella sen esseet on aivan MITÄÄNSANOMATTOMIA. Sehän on Jan Blomstedt-luokan i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä.
ellauri043.html on line 2848:
Kakkosmies on pieni, läski, lättänenäinen kuin Camus, paxuniskainen, tukka käkkärä, naivi miini.
ellauri049.html on line 792: Modernismi on ilmeisintä lyriikassa, jossa se esiintyi ensimmäisenä Ranskassa jo pian 1800-luvun puolivälin jälkeen. Sen keskeisiä edustajia olivat Baudelairen lisäksi Paul Verlaine, Arthur Rimbaud, Guillaume Apollinaire, proosan edustajina Marcel Proust (Kadonnutta aikaa etsimässä), myöhemmin Albert Camus, Simone de Beauvoir ja Alain Robbe-Grillet. Saksankielisiä modernisteja ovat Franz Kafka, Thomas Mann, Bertolt Brecht ja toisen maailmansodan jälkeen esimerkiksi Heinrich Böll ja Günter Grass. Keskeisiä englanninkielisiä modernisteja ovat James Joyce (Odysseus), Virginia Woolf, Samuel Beckett ja yhdysvaltalainen esimodernisti Walt Whitman sekä F. Scott Fitzgerald, Tennessee Williams, Eugene O'Neill ja myöhemmin muun muassa Philip Roth.
ellauri051.html on line 309: Että tietyn kirjailijapolven tuotannosta voisi löytää kuolemanpelon muokkaamisen runolliseksi ironiaksi edeltävän sukupolven vallanpitäjiä kohtaan? Ehkäpä. Ulkomaisista esimerkeistä ovat mukana niin Trifonov kuin Fjodor Dostojevski, Émile Zola, Albert Camus, Göran Tunström, Selma Lagerlöf ja Sylvia Plath.
ellauri077.html on line 324: Figures such as Albert Camus defined Søren Kierkegaard as the philosopher of irony. Kierkegaard defended faith above all things, but he always criticized the Danish church. Although he rejected the love of his life, he never stopped loving her and she was the muse for most of his work. Mitä ironista tässä muka on?
ellauri077.html on line 454: He is the author of the monograph Existentialist Engagement in Wallace, Eggers and Foer: A Philosophical Analysis of Contemporary American Literature (Bloomsbury 2015) – for more information about this book, see below. His work has appeared in different academic journals and collections (see Publications). Currently, he is working on a book tentatively titled Wallace’s Existentialist Intertexts: Comparative Readings with the Fiction of Kafka, Dostoevsky, Camus and Sartre.
ellauri077.html on line 462: This shared philosophical dimension is analyzed in this study by viewing the novels in light of the existentialist philosophies of Søren Kierkegaard, Jean-Paul Sartre, Ludwig Wittgenstein and Albert Camus. Pah taas näitä pahvikuvia ollaan ronttaamassa esille. Plus ca change, plus c´est la meme chose.
ellauri098.html on line 343: Niitäkin mulla on useita tossa hyllyssä, mm. Salen Henderson, Melvillen Taipii, Heyerdahlin Ra, Conradin Lordi Jim (puolaxi), Celine, Camus, Rimbaud, ym.ym. Jotain niistä olen lukenutkin, suurinta osaa en. Mutta ei niistä pitänyt oikeasti paasata, vaan narratiivin troopeista.
ellauri098.html on line 483:
ellauri145.html on line 60: L´humeur sombre de Breton s´exprime pleinement dans ce que Mark Polizzotti appelle le « passage le plus sinistre du manifeste » et qui est selon lui le reflet d´une grande « amertume personnelle », une phrase souvent citée et reprochée à Breton, notamment par Albert Camus : « L´acte surréaliste le plus simple consiste, révolvers aux poings, à descendre dans la rue et à tirer au hasard, tant qu´on peut, dans la foule.» Täähän trendaa nykyäänkin, kun sillä pääsee 6 sekunnixi klikkimeediaan. Polizzotto Salvo Montalbano miehineen puuttuu asiaan.
ellauri145.html on line 79: Malgré les difficultés de la reconstruction de la France et le début de la guerre froide, Breton entend poursuivre sans aucune inflexion les activités du surréalisme. Et les polémiques reprennent et se succèdent : contre Tristan Tzara se présentant comme le nouveau chef de file du surréalisme, contre Jean-Paul Sartre qui considérait les surréalistes comme des petits-bourgeois, contre des universitaires, en démontant la supercherie d’un soi-disant inédit d’Arthur Rimbaud, contre Albert Camus et les chapitres que celui-ci consacre à Lautréamont et au surréalisme dans L’Homme révolté. Kuka täällä hajuttaa, Milli-Molli rupsuttaa.
ellauri145.html on line 81: Apres un autre manifeste contre le Stalinisme avec Camus, Gide, Hemingway et Huxley, il cosigne dans Le Libertaire une « Déclaration préalable » au manifeste « Surréalisme et anarchisme » : « La lutte pour le remplacement des structures sociales et l’activité déployée par le surréalisme pour transformer les structures mentales, loin de s’exclure, sont complémentaires. Leur jonction doit hâter la venue d’un âge libéré de toute hiérarchie et toute contrainte. »
ellauri151.html on line 120: In the 1920s, Gide became an inspiration for writers such as Albert Camus and Jean-Paul Sartre. In 1923, he published a book on Fyodor Dostoyevsky; however, when he defended homosexuality in the public edition of Corydon (1924) he received widespread condemnation. He later considered this his most important work.
ellauri159.html on line 961: INFPs are the dreamers of the world. They are deeply idealistic and passionate about their beliefs, ideas, and relationships. INFP writers include Jean-Jacques Rousseau, Albert Camus, George Orwell, J.R.R. Tolkien, Virginia Woolf, Antoine de Saint-Exupery, A.A. Milne, Franz Kafka, Edgar Allan Poe, John Milton, William Blake, Hans Christian Anderson, William Shakespeare, Homer, and George R.R. Martin. Learn more about how INFPs write here.
ellauri162.html on line 272: Que peuvent donc avoir de commun les écrivains Marcel Camus, Marcel Aymé, Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir, Louis Aragon, Jacques Prévert, Georges Bernanos, Aimé Césaire, Bernard Clavel, Guy de Maupassant, Georges Sand, les peintres Claude Monet, Gustave Courbet, Honoré Daumier, les compositeurs Hector Berlioz, Maurice Ravel, les politiciens Philippe Seguin (de droite), Jack Ralite (de gauche), le syndicaliste Edmond Maire, le philosophe Jacques Bouveresse, les chanteurs et poètes Georges Brassens, Léo Ferré, l'acteur et humoriste Bourvil, les actrices Catherine Deneuve, Claudia Cardinale, Brigitte Bardot, la chanteuse Mylène Farmer, la madame Miss France Geneviève de Fontenay, les prix Nobel de physique Pierre et Marie Curie, le médecin humanitaire Anne-Marie Gouvet, la chercheuse spécialiste des cancers professionnels Annie Thiebaud-Mony, ou tout récemment le dessinateur de bandes dessinées Tardy… ?
ellauri172.html on line 932: La Peste, roman d'Albert Camus, 1947. Le père Paneloux a un rôle secondaire. Ses deux sermons sont des passages clefs du roman. CHECK
ellauri185.html on line 381: No ei, janoamme elämämme tarkoitusta, tunnustaa Tiffany O'Really. Carlo Rövelli lohduttaa: Olisi varsin hölmöä elättää minkäänlaisia kuvitelma siitä, että ihmiskunta olisi jotenkin merkityxellinen maailmanjärjestyxelle, sen enempää kuin rottien viihtyvyys Kreikka-Egypti laivareitillä. Victor Stretcher tutkii merkityxellisyyden tärkeyttä hyvinvoinnille yhdysvaltalaisessa Michiganin yliopistossa. On vikatikki sitoa omaa merkitystään kosmiseen. Kosmos on sitäpaizi venäläisten tonttia, meillä on astronautit. Mutta, Carlo huomauttaa, vähäpätöisyytemme astraalitasolla ei millään muotoa vähennä tärkeyttämme izellemme. Pikemminkin päinvastoin! Olemme ize merkityzemme ja halujemme lähde. Sellaisexi evoluutio meidät muokkasi, izekkäixi (kz. kohta 36). Ranskalainen filosofi Albert Camus huomasi, että kiven pyöritys vuorelle josta se vierii heti alas takaisin motivoi tosi vahvasti. Elämä on kurjaa mutta onnexi olemme sentään pidentäneet sitä. Elämä on merkityxellistä, koska se on rajallista, sanoo nämä tiedemiehen pakanat. Pitää tähdätä asioihin, joita ize sattuu arvostamaan eniten. Ei mitään yli-inhimilistä! Jos meillä ei ole mitään vaikutusta maailmankaikkeuden järjestyxeen, niin mitä väliä sillä on.
ellauri191.html on line 989:
ellauri191.html on line 991:
ellauri192.html on line 279: After this, explanation becomes speculative. Significant literature is inseparable from ideology and political feelings. There are more than hints that political considerations were implicit in the omission of Pound, Claudel, Malraux and Brecht. Too right, too right, too right, too left. The thoroughly embarrassing preference of Heinrich B"oll in 1972 over that far greater writer G"unter Grass was wholly typical of the Swedish Academy's bias towards the middle ground of urbane and liberal decencies. (Look! We tried to do the umlauts and almost did! But these are Germans, and Günther is an ex nazi too.) The great imaginings of terror and utopia, be they of the left or of the right, are not welcome. The 1957 choice of the young Camus haloed a literary persona and style of vision emblematic of the Stockholm ideal.
ellauri222.html on line 799: Stylistically, Bellow's fiction reflects some of the same tensions that his protagonists seek to balance. His concern with social and personal destruction has been traced to the common run of European writers such as Flaubert, Dostoevsky, Kafka, Sartre, and Camus. But Bellow's fiction also has many ties to the American literary tradition. His neotranscendentalism (what? Emersonian tomfoolery I guess), his identification with America, and the loose form of his most acclaimed novels link him most obviously to Emerson and Whitman.
ellauri260.html on line 113: Eksistentialismi, joka antoi niin tärkeitä impulsseja suurelle mannereurooppalaiselle personalismille kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, kehittyi tietyiltä osin myöhemmän Shellingin filosofian linjassa, ja siitä löytyy jälkiä jopa Jacobin kritiikistä persoonatonta panteismia kohtaan. Schellingin kanssa Søren Kierkegaard (1813–1855) vastusti Hegelin idealismia ja korosti yksittäisen ihmisen arvoa sekä filosofialle että elämälle yleensä. Hän syytti idealismia elämän merkityksen tyhjentämisestä laiminlyömällä ihmisen olemassaolon todellisuuden. Kun Kierkegaard ja jotkut myöhemmät eksistentialistit (Marcel, Sartre, Camus, Blondel) keskittyivät ihmisen olemassaolon merkityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin (rakkaus, avioliitto, kuolema, usko, moraali jne.), Muut ajattelijat keskittyivät edelleen henkilön itsensä merkityksen ja luonteen suorempaan tutkimiseen, ja juuri nämä ajattelijat tunnettiin nimellä, ja kutsua itseään personalisteiksi.
ellauri282.html on line 69: [26.3. klo 17.08] +358 44 2776451: Camus'n mielestä ei saa välivallalla tehdä kumouksia, kun sitten samalla menetelmällä joudutaan valvomaan uuden vallan pysymistä. Esimerkkinä giljotiini. Ehkä voitaisiin Zysckowicsin päälle käynyt kaveri pannakin giljotiiniin vaihtelun vuoksi.
ellauri360.html on line 119: Albert Camus : L'Etranger (Iso-Britannia: Ulkopuolinen; USA: Muukalainen)
ellauri405.html on line 576: Yön yksinäisyyden aikana Zhivago on muuttanut meditaationsa maastaan, sen kansasta, sen naisista, nykyajan bylinasta. Kuten Albert Camusin Jonas, runoilija tuntuu heti pasianssilta ja solidairilta.
ellauri433.html on line 231:
Camus-2.jpg" />
ellauri433.html on line 232:
ellauri433.html on line 234: Times of Israel haastattelee tätä lyttynenää: "One needs only think of a Montaigne, or closer to us of a Michel Houellebecq. Religions (other than the Middle Eastern Abrahamic) seem to teem with killed gods. Does the death of God imply, as it would seem, the death of man? On the other hand, I don’t believe at all, either, in the death of the author. It is not advisable. I am one, after all." Renaud on ärtyisä homokirjailija, ei sentään jutku, vaan ranu porvari. Vuodesta 2019 lähtien Camus asuu edelleen linnassa. Ei tiilenpäitä lukemassa, vaan leveästi hulppeassa muinaismuistossa. Ei ole tarvinnut tehdä grande remplacementtia, se saa valtiolta tukia. Jannen rottelo varmaan pysyy pystyssä mamman handouteilla.
ellauri433.html on line 238: Vuosien 2010 ja 2011 kirjoista lähtien L'Abécédaire de l'in-nocence ("Abecedarium of ahimsa") ja Le Grand Remplacement ("Suuri korvaus") - kumpaakaan ei ole julkaistu englanniksi - Camus on varoittanut "suuren korvauksen" väitetystä vaarasta. Salaliittoteoria olettaa, että "korvaavat eliitit" tekevät salaliittoa valkoisia ranskalaisia ja eurooppalaisia vastaan korvatakseen heidät ei-eurooppalaisilla kansoilla – erityisesti Afrikan ja Lähi -idän muslimiväestöllä – massamuuton, väestönkasvun ja syntyvyyden laskun kautta Euroopassa; oletettu prosessi, jonka hän nimitti "kansanmurhaksi substituutiolla ". "No to the change of people and of civilization, no to antisemitism". Kunnon kansanmurha hakkaa aina substituution. Useat oikeisto- ja äärioikeistolaiset ranskankieliset juutalaiset sivustot, kuten Dreuz.info, Europe-Israël tai JssNews, ovat ottaneet positiivisesti vastaan Camuksen salaliittoteorian ja kutsuneet lukijakuntansa tutkimaan hänen kirjojaan.
ellauri433.html on line 240: After white supremacist protesters at the 2017 Unite The Right Rally in Charlottesville, Virginia were heard chanting "You will not replace us" and "Jews will not replace us," Camus stated that he did not support Nazis or violence "as such", but that he could understand why white Americans felt angry about being replaced, and that he approved of the sentiment. Remaining red Indians can't help feeling Schadenfreude. Camus's X account was reactivated in January 2023 thanks to a policy of general amnesty announced by Twitter's new owner Elon Musk.
ellauri443.html on line 330: Françoise Saganin koulunkäynti oli myrskyisä. Hän sai potkut kolme kuukautta ennen kouluvuoden loppua. Sitten hänet erotettiin lintujen luostarista "hengellisyyden puutteen vuoksi". Tämän kaoottisen koulun sijasta hän lukee valtavasti: The The The Terrarestrial Foods of Gide at 13, The Revolted Man of Camus at 15, Les Illuminations de Rimbaud klo 16, Musset, Rousseau, Benjamin Constant Le Sabbat de Maurice Sachs, tout Cocteau, The runes of Shakespeare, Proust, Faulkner Colette Prévert Stendhal Série noire Flaubert Hemingway Fitzgerald Malraux Sartre Nietzsche, vain tärkeimmät mainitaxemme. Sen lisäxi hän hieroi hartioita Pariisin nuorten kanssa juhlien ja juomalla alkoholia. «J'étais assez infernale. Finalement, j'ai été mise à la porte. J'avais pendu un buste de Molière par le cou, avec une ficelle, à une porte, parce que nous avions eu un cours particulièrement ennuyeux sur lui. Et puis, jouant au ballon, j'ai flanqué une gifle à quelqu'un, je ne sais plus.»
ellauri445.html on line 372: Mitä yhteistä on Almpert Kamulla ja Platolla? Molemmat olivat lyttänenä filosofeja. Almpertin pienoisromaani Ptosis (sija l. roikkuluomi) löytyi kreikaxi Ateenan Venizelos kentän kirjakaupasta. Almpert voitti sillä Nompelin kirjailijapalkinnon vuonna 1956. Putoaminen (alkuteos: La chute) on algerialaisen Albert Camus’n kolmas romaani vuodelta 1956. Suomeksi romaani ilmestyi vuonna 1957 Maijaliisa Auterisen kääntämänä. Salman Rushdiella oli ptosis silmässä, olikohan se sama silmä jonka fatwisti puhkaisi? Hulvattomia Putous-hahmoja.
ellauri445.html on line 374:
Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg/500px-Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg" />
ellauri445.html on line 379: Camusmaiseen tapaan myös Putoaminen on pohjimmiltaan filosofinen teos, joka käsittelee ihmisen sisintä olemusta, olemassaoloa, vapautta, ateismia ja yhteiskuntaa. Camus’n äänellä päähenkilö pohtii ihmisen väistämättömän elämän turhuutta, syyllisyyttä ja syyttömyyttä sekä ihmisen omia arvoja; niiden puuttellisuutta ja vääristyneisyyttä. Lähde?
ellauri445.html on line 381: Putoaminen on keskeinen teos Ranskan sodanjälkeisessä kirjallisuudessa sekä hyparxismin klassikko. Romaani julkaistiin vuotta ennen Camus'n palkitsemista Nompelin logotekniikkapalkinnolla. Tämä suomenkielinen artikkeli on tynkä. Täydennetäänpä sitä muilla kielillä! Syxy on kolmas - Stranger and the Plaguen jälkeen - romaani ja Albert Camuksen julkaisema viimeinen "kirjallinen" teos. Romaani oli alun perin tarkoitus sisällyttää vuonna 1957 julkaistuun The Exile and the Kingdom -kokoelmaan.
ellauri445.html on line 385: William Styroxin mukaan Clamencen käyttäytyminen muistuttaa vahvasti syvässä masennuksessa olevan henkilön käyttäytymistä. Styroxin luulis tietävän. Romain Gary oli uskoutunut hänelle, että Camus kärsi masennuksesta ja oli joskus puhunut itsemurhasta. Almpert ei kuitenkaan kuollut siihen vaan 49-vuotiaana autokolarissa 1962. Yleinen izemurhaikä muuten. Camus turahtikin tästä pariin otteeseen uhkaavasti.
ellauri445.html on line 390: Catherine Camus asuu Albert-Camus-kadulla. Kivenheiton päässä hautausmaalta, jonne Albert Camus on haudattu, Lourmarinissa, Lubéronin sydämessä. Työpöydän vieressä, jonka ääressä hän työskentelee päivästä toiseen Albert Camus'n asioiden parissa. Ei kaukana L'Isle-sur-la-Sorguesta, jossa asui René Char, läheinen ystävä, jonka kanssa Camus kävi lämmintä kirjeenvaihtoa, josta otteita Gallimard on juuri (2007) julkaissut. Nobel-palkinnon voitoilla, kaksi vuotta ennen järkyttävää kuolemaansa, Camus oli ostanut tämän pienen kylätalon. Hän oli koristellut kaiken itse yllättääkseen vaimonsa Francinen ja kaksosensa Catherinen ja Jeanin. He löysivät hänet vähän ennen hänen kuolemaansa. Kaikki valmiina, jokainen huonekalu paikoillaan.
ellauri445.html on line 392: Lähes mikään ei ole muuttunut siitä lähtien. Ei edes Catherine, tuo pitkä, huomaamaton hahmo, joka odottaa sinua poissaolevana "rue Albert-Camus" -kyltin alla. Tämä surullinen ja suloinen naama piilossa silmälasien takana. Tämä luonnollinen kieli on täynnä kirosanoja, jotka eivät ole koskaan mauttomia ja joilla on tuskallinen huumorintaju. Tässä profiilissa näkyy yhtäläisyyksiä isään, joka on liian kuuluisa, liian läsnä, liian kaikkea. "Hän on aika tunkeileva, isä", hän myöntää. Albert Camus antoi kaksosille hellästi lempinimen "rutto ja kolera". Jean on lakimies, Catherine on juuri valmistunut sellaiseksi. "Kaikille oli selvää, että minun piti hoitaa työ. Kaikille, paitsi itselleni." Jo eronnut ja kahden lapsen äiti, hän hylkäsi kaiken ja pysyi oikeuksien haltijan ammatissa. Hän korjaa: "Meidän pitäisi mieluummin sanoa pakko." Miljoonia, ei sentään miljardeja, tytär toppuuttelee, vähän pettyneenä kuten Meghan Markle. Camus, joka kuoli surullisesti ja eristyksissä vasemmistolaisten älymystön hyökätessä Kapinallisen (1951) julkaisun jälkeen ja koska hän oli asettanut ihmiset historian edelle, koki myöhäistä rehabilitaatiota Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Historia päättyi, tai no pääsi tauolle. Catherine Camus ei anna periksi. "Useimpien ihmisten näkemys etuoikeutetusta henkilöstä ei ole mukava", hän sanoo.
ellauri445.html on line 394: Camus'n Muukalainen on ollut julkaisustaan vuonna 1942 lähtien Gallimardin ehdoton bestseller Saint-Exupéryn Pikku prinssin ohella. Le Monde lehti tietää mainostaa mulle hoitokotia Helsingissä ja ruuvittomia hammasimplantteja.
ellauri445.html on line 395: Rue Albert-Camus'lla asuu kaksi koiroa ja kuusi kissaa, Catherine Camus (62-vuotias) plus Roope, hänen seuralaisensa, kaksikymmentä vuotta vanhempi: Robert Gallimard. Toimittaja ja Camus'n ystävä, tietenkin. Gaston Gallimardin (kustantamon perustajan) pojanpoika, Antoinen (nykyisen toimitusjohtajan) setä ja Michelin serkku, hän tunsi Catherinen kehdosta asti ja tuo hänelle koskemattomina ne kirjailijan muistot, joita hänellä ei voi olla.
ellauri445.html on line 397: Ukrainalaiset lisäävät, että "Lankeus" käsittelee viattomuuden, vankeuden, tyhjyyden ja totuuden teemoja. Albert Camus'lle kirjoittamassaan muistopuheessa eksistentialistinen filosofi Jean-Paul Sartre kutsui tätä romaania "kenties kauneimmaksi ja vähiten ymmärrettäväksi" Camus'n kirjoista. Clamens puhuu usein rakkaudestaan korkeisiin, avoimiin paikkoihin – vuorenhuipuista veneiden yläkansille. ”En ole koskaan tuntenut oloani mukavaksi”, hän selittää, ”paitsi korkean profiilin ympäristöissä. Jopa arkielämän yksityiskohdissa minun täytyy tuntea olevani ylempiarvoinen .” Amsterdam taas on Almpertista kuin Danten inferno. Sen kyllä uskoo kun lukee van der Valkeja.
ellauri445.html on line 405: Romaani päättyy pahaenteiseen sävyyn, tietysti. Clamens oli Ranskan alempaan keskiluokkaan kuuluva mies. Almpertin mustajalkaisella perheellä oli viinakauppa Algeriassa. Camus kirjoitti tämän romaanin nopeasti vuoden 1955 lopulla, mutta idea tuli hänelle Kapinallisen julkaisemiseen vuonna 1951 liittyvien kiistojen jälkeen. Kyseessä oli essee, jossa tuomittiin kaikki väkivalta. Monien vasemmistolaisten älymystön jäsenten, erityisesti Sartren, mielestä kaikkia totalitaarisia järjestelmiä (fasismia ja stalinismia) ei voida yhdistää, joten Camus joutui kärsimään väkivaltaisista hyökkäyksistä entisiltä ystäviltään.
ellauri445.html on line 415: Kuten Louis R. Rossi kirjoittaa, Camus tarkoitti Syöksymisen olevan kriittinen vastaus kirjailijan entisen ystävän Jean-Paul Sartren ranskalaiseen hyparchismiin. Clemence ei ole kirjailijan porte parole vaan Sartren retoriikan ruumiillistuma, joka kantaa kaunaa itseään ja koko maailmaa kohtaan. Ei ihme että Sartre sanoi romaania "kenties kauneimmaksi ja vähiten ymmärretyksi kirjoistaan".
ellauri445.html on line 419: Onko anglosaxeissa existentialisteja? Onko ne olleet liian menestyneitä kaupankäynnissä ja sodissa? Existentialist philosophy encompasses a range of perspectives, but it shares certain underlying concepts. Among these, a central tenet of existentialism is that personal freedom, individual responsibility, and deliberate choice are essential to the pursuit of self-discovery and the determination of life's meaning. Although the most popular voices of this movement were French, most notably Jean-Paul Sartre and Simone de Beauvoir, as well as compatriots such as Albert Camus, Gabriel Marcel, and Maurice Merleau-Ponty, the conceptual groundwork of the movement was laid much earlier in the nineteenth century by pioneers like
ellauri445.html on line 431: Kosketellaanpa vielä rikasta ja monimutkaista teemaa: "Albert Camus ja naiset". Siellä on tietenkin hänen vaimonsa Francine Faure, mutta myös hänen kuuluisat rakastajattarensa, kuten näyttelijät Catherine Sellers ja Maria Casarès. Ei pie unohtaa myös muita naisia, mukaan lukien sen, jolla oli luultavasti tärkein rooli: äitinsä, ja kaikki naishahmot romaaneissaan. Kirjailija oli yhtä lailla tuskallinen kuin kapinallinenkin mies. Kunnianosoitusten ja vaatimattoman taustansa, oikeudenmukaisuuden ja äitinsä, lapsuutensa Ranskan Algerian ja siirtomaa-vastaisuutensa välillä hän ei koskaan lakannut olemasta ristiriidassa itsensä kanssa.
ellauri445.html on line 433: Lokakuun 16. päivänä 1957 huhut levisivät Pariisin kolmella kadulla. Pian uutinen iski kuin pommi. Albert Camus on lounastamassa Chez Mariuksen talon ensimmäisessä kerroksessa amerikkalaisen rakastajansa Patricia Blaken kanssa, kun nuori mies lähestyy. Gallimardin lähettämä sanansaattaja ilmoittaa hänelle, että hän voittaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Kirjoittaja on shokissa. Tukehtunut. Ei ilosta tai yllätyksestä, vaan tuskasta ja epätoivosta. ”Malraux’n olisi pitänyt saada se”, hän toistaa Patricialle. "17. lokakuuta. Nobel. Outo masennuksen ja melankolian tunne. Kaksikymmentävuotiaana, köyhänä ja alastomana, tunsin todellisen kunnian." "Äitini", toteaa Albert Camus Muistikirjoissaan. Suuri kaava. Niin aina.
ellauri445.html on line 435: Viidentoista vuoden ajan Albert Camus ja Maria Casarès tarttuivat kyniinsä kirjoittaakseen lähes 1000 sivua kirjeitä, jotka ilmaisivat heidän välisen siteensä täyden voimakkuuden. Eron aiheuttaman sydänsurun ja luovien impulssien välimaastossa tämä kirjeenvaihto korostaa kahden pyhän hirviön läheisyyttä taiteensa huipulla. Teatteri ja rakkaus ovat läheisesti kytköksissä toisiinsa. Se on huimaavaa luettavaa. Tässä yhteydessä sunnuntai-iltapäivänä 1. lokakuuta esitetään Elisabeth Kapnistin erinomainen dokumenttielokuva "Maria Casarès, Albert Camus, Toi ma vie" ohjaajan läsnä ollessa. Rencontresin kohokohta on perjantai-iltana 29. syyskuuta, jolloin Lyna Khoudri ja Sabrina Ouazani lukevat kaksiäänisesti otteita novelleista L'Envers et l'Endroit ja L'Exil et le Royaume. Izo Diopin säestyksellä (kitara) ja Abd Al Malikin äänenkäytön ansiosta.
ellauri445.html on line 437: ”Malraux’n (s. 1901) olisi pitänyt saada se”, huudahti nelikymppinen Albert Camus yllättyneenä, kun hänelle kerrottiin voittaneensa Nobelin kirjallisuuspalkinnon. 1940-luvun lopulta lähtien Muukalaisen kirjoittajan nimi on kiertänyt samaan aikaan Malraux'n kanssa. Mutta vuonna 1956 julkaistu Syksy teki vaikutuksen tuomaristoon. Malraux nyt olikin täys paska. Mitähän Francine tykkäsi Andrén toilailuista. Tuskin hirveästi.
ellauri445.html on line 439: Francine Faure oli Bachiin erikoistunut ranskalainen pianisti. Hän oli myös matemaatikan ope. Hän oli Albert Camuksen toinen vaimo, jonka hän tapasi vuonna 1937 Algerissa. He menivät naimisiin Lyonissa 3. joulukuuta 1940. Francinen isä Fernand Martial François Faure kuoli ensimmäisessä maailmansodassa Marne-joella, jossa myös Camusin isä oli kuollut. Hänen äitiään, Marie-Fernande Charlotte "Fernande" Faurea (o.s. Albert), Camusin elämäkerran kirjoittaja Olivier Toddin mukaan oli dominoiva. Hänen isoisänsä oli rakentanut osan Oranin satamasta. Hänen äidinpuoleinen isoäitinsä Clara Albert ( o.s. Touboul ; 1868–1940) oli berberijuutalainen ja syntyi Oranissa Fredj Touboulille (myös Fredja Abitboul) ja Messaouda Touboulille (o.s. Tabet; 1834–1890).
ellauri445.html on line 441: Vaikka Camus suhtautui välinpitämättömästi, ellei jopa vihamielisesti, viralliseen avioliittoon, pariskunnalla oli kaksoset, Catherine ja Jean Camus, Pariisissa vuonna 1945 kaupungin vapauttamisen jälkeen. Francine oli muuttanut sinne Algeriasta kahden vuoden erossaolon jälkeen Albertista, joka oli osallistuvinaan tuolloin Ranskan vastarintaliikkeeseen. Hän oli erilainen kuin Camus'n joukko rintavia pikkutyttöjä. Hänen kauneutensa oli silmiinpistävää, mutta hänen olemuksensa oli pidättyväinen, vaatimaton ja lempeä. Ja hänellä oli cœur droit ('sydän oikealla'), Camus'n sanoin.
ellauri445.html on line 446: Francine oli vähän Tutu Paloheimon näköinen. Francinekin kärsi masennuksesta ja oli sen vuoksi sairaalahoidossa. Masennukseen hänelle määrättiin useaan otteeseen insuliinia ja sähköshokkihoitoa. Kerran hän yritti heittäytyä parvekkeelta, mutta ei tiedetä, halusiko hän paeta sairaalasta vai tappaa itsensä. Hänen masennuksestaan syytettiin osittain hänen miehensä uskottomuutta, nimittäin hänen suhdettaan María Casaresiin. Camus sanoi Francinelle: "Tunnustan että olen syyllinen, kuin Niklas jolta lipsahti spegut kattilasta." Pian Nobel-palkinnon saamisen jälkeen Albert Camus mainitsi serkulleen Nicole Chaperonille lähettämässään kirjeessä, kuinka Francinen anteliaisuus liikutti häntä, "jota en ole koskaan lakannut rakastamasta pahalla tavallani". Samassa kirjeessä hän sanoi, että Francine oli "antanut hänelle anteeksi". "Oli muita naisia ja muita rakkauksia. Mutta en koskaan jättänyt hiäntä." Vittu Almpert, aika mauvaise foi. Just tollasia existentialistit on.
xxx/ellauri075.html on line 56: Sestofilt sai vaikutteita erityisesti Friedrich Nietzscheltä, Søren Kierkegaardilta, Fjodor Dostojevskilta ja Leo Tolstoilta, joista hän kirjoitti useita teoksia. Teoksissaan hän on käsitellyt muun muassa teologiaa, nihilismiä, rationalismia ja irrationalismia. Sestofiltilta ovat saaneet vaikutteita muiden muassa D. H. Lawrence, Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Albert Camus, John Middleton Murry, Jules de Gaultier, Lucien Lévy-Bruhl ja Czeslaw Milosz.
xxx/ellauri075.html on line 124: He did however influence writers such as Albert Camus (who wrote about him in Le Mythe de Sisyphe, The Myth of Sisyphus), Benjamin Fondane (his 'pupil'), the poet Paul Celan, and notably Emil Cioran, who wrote some favorable shit about Shestov.
xxx/ellauri075.html on line 180: Shestov was highly admired and honored by Nikolai Berdyaev and Sergei Bulgakov in Russia, Jules de Gaultier, Georges Bataille, Lucien Lévy-Bruhl, Paul Celan, Gilles Deleuze, and Albert Camus in France, and D. H. Lawrence, Isaiah Berlin and John Middleton Murry in England. Among Jewish thinkers, he influenced Hillel Zeitlin.
xxx/ellauri075.html on line 186: He did however influence writers such as Albert Camus (who wrote about him in Le Mythe de Sisyphe), Benjamin Fondane (his 'pupil'), the poet Paul Celan, and notably Emil Cioran, who writes about Shestov:
xxx/ellauri081.html on line 206: Samalla jatkuu loputon Decamerone tarinasta toiseen (suositeltavaa ääneen lukemista vaikka puolisolle) ja Camus’n Rutto huvittaa edelleen, kuinka samanlaisia rajoituksia ja karanteeneja siinä algerialaisille määrätään kuin meille nyt. Ja huvittavasti tulee ruumiitakin. Tämän aiheen kirjallisuutta löytyy. Jukka Petäjä näkyy keksineen Philip Rothin kymmenen vuotta vanhan romaanin 1940-luvun polioepidemiasta.
xxx/ellauri122.html on line 901:
'The Stranger' by Albert Camus
xxx/ellauri122.html on line 903: 'The Stranger' explores what Camus termed 'the nakedness of man faced with the absurd' through the story of a man who is drawn into a murder.
xxx/ellauri130.html on line 362:
xxx/ellauri130.html on line 642:
xxx/ellauri224.html on line 252: Fjodor Dostojevski, noin 1865. Hän vaikutti kirjailijoihin ja filosofeihin, joita olivat Aleksandr Solženitsyn, Anton Tšehov, Friedrich Nietzsche, Jean-Paul Sartre ja Albert Camus.
xxx/ellauri239.html on line 377: Sarja oli saanut innoituxensa Camusin Rutto-kirjasta. TLDR tuumi Selma ja heitti sillä vesilintua. Sarjan se kazoi 2x koska siinä oli syvyyttä.
xxx/ellauri319.html on line 343: Albert Camus, French writer, playwright, activist, and absurdist philosopher, suffered from tuberculosis. He was forced to drop out of school (University of Algiers) due to severe attacks of tuberculosis. However, his death was caused by a car accident.
xxx/ellauri356.html on line 161: Tänä aikana hän löysi myös filosofeja ja kirjailijoita, kuten Jean-Jacques Rousseau, Friedrich Nietzsche, André Gide ja Albert Camus, ja aloitti päiväkirjan kirjoittamisen. Vuosina 1947-1948 hän luki Bergsonia ja Sartrea filosofian luokassa Gautier-lukiossa Algerissa. Vuonna 1948 hän ilmoittautui korkeampaan kirjallisuuteen Bugeaud-lukioon, jossa hän sai vaikutteita Kierkegaardin ja Heideggerin lukemisesta. Tyyten spedejä.
77