ellauri030.html on line 27: Cicero kirjoitti teoksen vuonna 44 eaa., muutama viikko Julius Caesarin murhan jälkeen.
ellauri030.html on line 61: Cicero oli kiero julkkisasianajaja, voitti joitakin näkyviä juttuja, rupesi poliitikoxi. Oli Sisiliassa kvestori (yliopistossakin on kvestori, siis rahastonhoitaja), oli kova puhuja, päihitti Hortensiuxen. Keskiluokkainen pyrkyri, kuten eräs suomalainen sykofantti, jonka nimeä E.Saarinen en viizi edes mainita. Koulussa piti lukea Ciceron puhetta in Catilinam: quo usque Catilina abutere patientia nostra. Cicero hommas Catilinalle kuristushuonetuomion, vastoin Caesarin ja muiden lievempiä kantoja. Kazoi ize päältä kun Catilinaa hirtettiin. Oli siitä vielä ylpeä. Koko case in Catilinam saatto olla pelkkä kehystys, Cicero oli ehkä tekaissut todisteet. Et semmonen veitikka.
ellauri030.html on line 65: Myöhemmin se koitti taktikoida diktaattorien välissä, peukutti Pompeiusta ja nälvi Caesaria. Caesarin tultua murhatux Ciceron suurexi iloxi, hernekauppias koitti pelata Antoniusta Octavianusta vastaan. Kompastui omaan nokkeluuteensa, diktaattorit veti herneen nenään, ja tappoi Ciceron yhteisellä sopimuxella. Ärsyttävä perskärpänen. Sen viimeiset sanat (63-vuotiaana) oli: koita solttu edes tappaa mut kunnolla. Varmaan lynkkaaja joteskin tunaroi irrottaessaan Cicerolta päätä. Antoniuxen vaimo Fulvia vielä pisteli irtopäätä kieleen nuppineuloilla, koska se oli puhunut niin rumasti. Se oli kova opportunisti ja perseennuolija, tais tulla nuppineuloihin ruskeata väriä.
ellauri030.html on line 103: Sithä oli se Cato nuorempi, vanhemman pojanpojanpoika (vanhempi ois niinku rautakauppias jos tää ois mä, herra varjele) uticalaisexi nimetty koska se pisti izensä hengiltä Uticassa välttyäxeen nololta nöyristelyltä Caesarin edessä. Siitähän oli se Addisonin näytelmä jota Rousseau suizutti. Se oli Ciceron kaveri, jelppi sitä Catilinan keississä, ja muutenkin seilaili samoissa piireissä. Tosi oikeistolainen ja izepäinen kuin piru, viinamäen miehiä. Aika ällön tuntuinen kaveri tämäkin.
ellauri053.html on line 190: Aarnesta ei tullut kirjailijaa, tuli vaan professori. Sen palloista ei koskaan tullut isoja, lommoposki ei jaxa puhaltaa. Teki sitten retiisejä. Uarne on Caesarin murhaajan Brutuksen näköinen, synkkäkulmainen, kuin Frankensteinin hirviö.
ellauri111.html on line 838: Me otimme sen viimeisen lahjan, jonka hän tarjosi Sinulle korkealla vuorella, kun hän näytti Sinulle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian ja sanoi: 'kaiken tämän minä annan sinulle, jos lankeet maahan ja kumarrat minua'. Me otimme Rooman häneltä ja Caesarin valtakunnan ja julistimme itsemme tämän maailman kuninkaiksi, kukoixi tunkiolla, kukkulan kuninkaixi, sillä näet nimittäin: hyökkäsimme esinahkakukkulalta ja valtasimme häpykukkulan. Paransimme näin oleellisesti lisääntymismenestystä, varasimme izellemme parhaat naaraat ja reviirit. Darwin nyökki meille pukinpartaansa tyytyväisenä ja hieroi karvaisia käsiään. There you go! Attaboy! Cheerio!
ellauri118.html on line 575: Maija kirjottaa kiemuraisesti kuin Aku Ankan valssikuningas. Mut taas on kyse siitä kuka kertoo, minä vaiko se. Luultavimmin aina minä, silloinkin kun sankari on se. Eli romskut on tollasia Caesarin Dr Bello Gallico, heppu kertoo izestään 3 persoonassa. Tuli näki ja voitti. Siinä näkijä missä tekijä.
ellauri183.html on line 636: Joku jutkuäijä väittää että tässä sodassa (joka se mielestä tapahtui 3v myöhemmin kuin tapahtui) juutalaisia ei mätkinytkään Varuxen pojanpoika Varus, vaan Julius Caesarin pojanpoika Gaius Caesar! It also allows the historical statements of the New Testament concerning the nativity of Jesus to take on a new credibility. Jesus was born in 3 B.C.E. (within the period stated by most early Christian scholars) and we now find this substantiated by the records of Roman history. Kaikenlaista sitä pitäisikin uskoa. En luota nähin kavereihin pitemmälle kuin jaxan niitä heittää. Mitä vittua, Jeesus syntyi 3v ennen Kristusta? Mahootointa! Onkohan mistään myyttisestä tapahtumasta taitettu niin paljon peistä kuin tästä?
ellauri184.html on line 504: Jeshua pelaa pappisäädyn kanssa jotain sanallista shakkia. Tulee pattitilanne. Jeshuan aikakärpänen pitää nuolesta: toki Caesarin on saatava mikä kuuluu Caesarille, ei tässä mitään subversiivisiä olla. Kyllä kirkkojenkin täytyy saada verottaa.
ellauri299.html on line 564: Cassius valittiin Plebin tribuuniksi vuonna 49 eaa. Hän vastusti Caesaria ja lopulta käski laivaston häntä vastaan Caesarin sisällissodan aikana: Kun Caesar voitti Pompeuksen Pharsaloksen taistelussa, Caesar ohitti Cassiuksen oikealta ja pakotti hänet antautumaan. Tapettuaan Caesarin Cassius pötki itään, missä hän keräsi kahdentoista legioonan armeijan. Senaatti tuki häntä ja teki hänet kuvernööriksi. Myöhemmin hän ja Brutus marssivat länteen Toisen triumviraadin liiddolaisia vastaan.
ellauri299.html on line 566: Hän seurasi filosofi Epikuroksen opetuksia, vaikka tutkijat ovat tukkanuottasilla siitä, vaikuttivatko nämä uskomukset hänen poliittiseen elämäänsä vai eivät. Kyllä vaikuttivat: diktatuuri on hyvä juttu oikeistostoalaisille, vassariepikurolaiset näyttää sille fäkkiä. Cassius on päähenkilö William Shakespearen näytelmässä Julius Caesar, joka kuvaa Caesarin salamurhaa ja sen seurauksia. Hänet esitetään myös Danten Infernon helvetin alimmassa ympyrässä rangaistuksena Caesarin pettämisestä ja tappamisesta.
ellauri369.html on line 158: Gaius Sallustius Crispus, tavallisesti englantilainen Sallust, oli roomalainen historioitsija ja poliitikko plebeijiläisperheestä. Todennäköisesti Amiternumissa sabiinien maassa syntynyt Sallustista tuli Julius Caesarin (100-44 eKr.) partisaani noin 50-luvulla eaa.
ellauri372.html on line 92: Carrhaen jälkeen roomalaiset keskittyivät sisällissotiin. Voittajaksi selviytynyt diktaattori Julius Caesar aikoi hyökätä Parthiaan, mutta hänet murhattiin. Caesarin tasavaltalaismielisiä murhaajia tukenut sotapäällikkö Quintus Labienus pelkäsi Marcus Antoniuksen ja Octavianuksen kostoa, joten hän pakeni Parthiaan. Hänestä tulikin siellä kuningas Pakaros I:n arvostama sotapäällikkö. Vuonna 41 eaa. Parthia hyökkäsi Labienuksen johdolla Syyriaan, Kilikiaan, Kaariaan ja Fryygiaan. Toinen armeija hyökkäsi Juudeaan ja kaappasi sen kuninkaan. Sotasaalis oli merkittävä ja kuningas Fraates IV rakensi rahoilla Ekbatanaa edeltänyttä pääkaupunkia Ktesifonia.
ellauri372.html on line 253: Hyrcanus II ja Aristobulus II , Simonin pojanpoikien pojat, tulivat pelinappuloiksi Julius Caesarin ja Pompeuksen välisessä välityssodassa. Pompeuksen (48 eaa.) ja Caesarin (44 eaa.) kuolema ja niihin liittyvät Rooman sisällissodat vapauttivat tilapäisesti Rooman otteen Hasmonean valtakunnasta, mikä mahdollisti Parthien valtakunnan tukeman autonomian, jonka roomalaiset murskasivat nopeasti Mark Anthonyn johdolla. Kleopatra ja Augustus kazelivat vierestä.
ellauri372.html on line 272: Vuonna 63 eKr. voiton jälkeen kolmannessa Mithridatisessa sodassa Pompeius Suuri puuttui sisällissotaan Hasmonean kuningaskunnassa Hyrcanus II:n ja Aristobulus II:n välillä, valloitti Juudean ja nimitti Hyrcanuksen ylipapiksi. Hyrcanuksen aikana todellinen valta oli hänen pääministerillään Antipater Idumealaisella. Vuonna 49 eKr. Antipater sai Hyrcanuksen asettumaan Julius Caesarin puolelle Caesarin sisällissodan aikana. Voittonsa jälkeen Caesar myönsi Hyrcanukselle etnarkin tittelin ja Antipaterille epitropoksen (tai prokuraattorin). Muutamaa vuotta myöhemmin Antipater nimitti poikansa Fasaelin ja Herodeksen sotilaskuvernööriksi Jerusalemiin ja Galileaan. Julius Caesarin murhaa seuranneen Rooman sisällissodan jälkeen Hyrcanuksesta ja Antipaterista tuli Mark Antonymuksen asiakkaita, joka hallitsi nykyään itä-Roomaa.
ellauri372.html on line 334: Caesar saavutti varhaisia ​​voittoja myöhemmässä sisällissodassa kukistamalla Pompeuksen armeijan Italiassa ja Espanjassa, mutta myöhemmin hänet pakotettiin vetäytymään Kreikkaan. Elokuussa 48 eaa. Pompeuksen ollessa takaa-ajossa Caesar pysähtyi Pharsaloksen lähelle ja perusti leirin strategiseen paikkaan. Kun Pompeiuksen senaattorijoukot joutuivat Caesarin pienempään armeijaan, ne tuhottiin kokonaan ja Pompeius pakeni Egyptiin.
ellauri372.html on line 336: Sodan ratkaiseva taistelu käytiin Pharsaloksessa Kreikassa 9. elokuuta 48 eaa. Huolimatta siitä, että Caesarin joukot olivat ylimääräisiä, ne saavuttivat hämmästyttävän voiton, suurelta osin ylivoimaisen taktiikan ja Caesarin veteraanilegioonien julmuuden ja uskollisuuden ansiosta. Pompeuksen viimeinen yritys oli paeta Egyptiin.
ellauri372.html on line 341: Tappionsa jälkeen Pharsaloksen taistelussa 9. elokuuta 48 eaa. Pompeius Suuri joutui vakavaan tilanteeseen. Hänen kerran mahtava armeijansa särkyi, ja hän huomasi olevansa häviäjien puolella konfliktissa, joka ratkaisee Rooman tasavallan kohtalon. Kun enää pari muuta vaihtoehtoa oli jäljellä, Pompeius teki kohtalokkaan päätöksen paeta taistelukentältä ja etsiä turvaa muualta. Pompeyn usean välilaskun lento vei hänet ensin Lesboksen saarelle, missä hän tapasi vaimonsa Cornelian ja poikansa. Sieltä hän lensi Kilikian aurinkorannikolle nykypäivän Turkissa keräämään voimia. Hänen ponnisteluistaan ​​huolimatta hänen liittolaistensa uskollisuus ja hänen joukkojensa julmuus heikkenivät nopeasti uutisten Caesarin voitosta levitessä.
ellauri372.html on line 414: Saapuessaan Aleksandrian rantojen lähelle syyskuussa 48 eaa. Pompeius lähetti lähettiläitä kuninkaalliseen hoviin pyytämään lupaa laskeutua ja hakea turvaa. Egyptin tilanne ei kuitenkaan ollut läheskään vakaa. Ptolemaios XIII:n neuvonantajat, jotka pelkäsivät, että Pompeiuksen tukeminen saattaisi herättää Caesarin vihan ja horjuttaa entisestään heidän omaa valtaansa, tekivät hyytävän päätöksen. Ptolemaios XIII:n neuvonantajat, mukaan lukien valtionhoitaja Achillas ja retorikko Theodotos Khios, laskivat, että eliminoimalla Pompeius he voisivat osoittaa uskollisuutensa Caesarille ja suojella omia epävarmoja asemaansa.
ellauri373.html on line 90: Liisa selkeästi maalasi izensä kuvaan jossa Porcia Catonis viiltelee izeään. Porcia (n.  73 eKr. – kesäkuu 43 eKr.), oli roomalainen nainen, joka asui 1. vuosisadalla eaa. Hän oli Marcus Porcius Cato Uticensisin (kaikki huusi Kato nuoremman) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Atilian tytär. Hänet tunnetaan parhaiten Julius Caesarin salamurhaajien tunnetuimman salamurhaajan Marcus Junius Brutuksen toisena vaimona, ja hän esiintyy pääasiassa Ciceron kirjeissä. Porcia syntyi noin vuonna 73 eaa. Hän oli luonteeltaan hellä, hän piti eläimistä, ja hän oli kiinnostunut filosofiasta ja oli "täynnä ymmärtävää rohkeutta". Plutarch kuvailee häntä nuoruuden ja kauneuden parhaaksi. Kun hän oli vielä hyvin nuori, hänen isänsä erosi äidistään aviorikoksen vuoksi. Lainasi seuraavaa vaimoaan puoluetoverille tovixi. On mahdollista, että Porcian ja Bibuluksen poika oli mies. Ne oli optimaatteja eli hyvixiä kuten Pompejus. Porcian ensimmäinen mies Bibulus (juoppo) kuoli vuonna 48 eKr. influenssaan Pompeuksen tappion jälkeen jättäen Porcian leskeksi. Vuonna 46 eaa. Cato teki itsemurhan tappionsa jälkeen Thapsuksen taistelussa. Caesar armahti Porcian veljen Marcus Caton ja palasi Roomaan. Mauno Mato juniorista on paasausta albumeissa 14, 30 (jossa myös izetyytyväistä Mauno Mato senioria ja luihua kikhernekauppias Ciceroa kommentoidaan tylysti), 36 et passim. Tiiivistäen Catot oli täys paskiaisia, eikä Cicero tai Seneca olleet yhtään parempia. Hundsfotteja nuo roomalaiset. Hampuuseja. Lättähattuja. Piiska niille olis soitettava.
ellauri373.html on line 101: Brutus ihmetteli nähdessään haavan hiänen reidessään, eikä tämän kuultuaan enää salannut hiäneltä mitään, vaan tunsi itsensä vahvistuneen ja lupasi kertoa koko juonen. Nostaen kätensä hiänen takapuolelleen hänen sanotaan rukoilleen, että hän onnistuisi yrityksessään ja näyttäytyisi siten kelvollisena aviomiehenä. Brutus ei kuitenkaan koskaan saanut tilaisuutta osoittaa Porcialle kiitollisuuttansa, koska heidät keskeytettiin, eikä heillä ollut hetkeäkään yksityisyyttä ennen salaliiton toteuttamista. Caesarin salamurhapäivänä Porcia oli äärimmäisen ahdistunut ja lähetti senaattiin sanansaattajat tarkistamaan, että Brutus oli edelleen elossa. Hän työskenteli siihen pisteeseen asti, että hänen pyörtymisensä jälkeen hänen piikansa pelkäsivät hänen kuolemaansa. Mutta hyvinhän siinä kävi, Caesar saatiin hengiltä. Porcialla oli maanpakoon lähtenyttä Brutusta kovin ikävä, hiän kyynelehti joka päivä Hektorin ja Andromakhen kuvan äärellä. Brutuksen ystävä Acilius kuuli tästä ja lainasi Homeria, jossa Andromache puhuu Hectorille:
21