ellauri190.html on line 393: Gaius Julius Caesar is remembered as one of history's greatest generals and a key ruler of the Roman empire. As a young man he rose through the administrative ranks of the Roman republic, accumulating power until he was elected consul in 59...
ellauri299.html on line 564: Cassius valittiin Plebin tribuuniksi vuonna 49 eaa. Hän vastusti Caesaria ja lopulta käski laivaston häntä vastaan Caesarin sisällissodan aikana: Kun Caesar voitti Pompeuksen Pharsaloksen taistelussa, Caesar ohitti Cassiuksen oikealta ja pakotti hänet antautumaan. Tapettuaan Caesarin Cassius pötki itään, missä hän keräsi kahdentoista legioonan armeijan. Senaatti tuki häntä ja teki hänet kuvernööriksi. Myöhemmin hän ja Brutus marssivat länteen Toisen triumviraadin liiddolaisia vastaan.
ellauri299.html on line 566: Hän seurasi filosofi Epikuroksen opetuksia, vaikka tutkijat ovat tukkanuottasilla siitä, vaikuttivatko nämä uskomukset hänen poliittiseen elämäänsä vai eivät. Kyllä vaikuttivat: diktatuuri on hyvä juttu oikeistostoalaisille, vassariepikurolaiset näyttää sille fäkkiä. Cassius on päähenkilö William Shakespearen näytelmässä Julius Caesar, joka kuvaa Caesarin salamurhaa ja sen seurauksia. Hänet esitetään myös Danten Infernon helvetin alimmassa ympyrässä rangaistuksena Caesarin pettämisestä ja tappamisesta.
ellauri299.html on line 570: Hän tarkkailee ihmisiä ja saa elämästä vain vähän muuta kuin sardonista hymyä. Hän on vähäpätöisen mustasukkainen Caesarille, koska hän on hänen näkemyksensä mukaan heikompi ihminen kuin hän itse, ja halveksii niitä, jotka tekevät Caesarista melkein jumalan.
ellauri300.html on line 150: Yeshua pidätetään syödessään Juudaksen Keriothilaisen kanssa poliittisen kommentin Caesarista.
ellauri333.html on line 252: Tulsidas’ liberal view of a true Bhakt, however, expresses the feudal male view that the state and its laws, as they exist, are rational. So Ram, according to the laws, kills the Dalit Shambook for gobbling tapas (penance) and Bali for daring to take away his (presumed dead) brother’s wife, and exiles Sita, and the Bhakt accepts it. Valmiki’s Sita sees that masculine mores of male kings relate to a specific moral code that forgives Caesar but not his wife. That male power exists and sex equality does not.
ellauri339.html on line 307: Ni Dieu, ni César, ni Tribun. Ei Jumala, ei Caesar eikä Tribune.
ellauri364.html on line 161: Kuten Julius Caesar sanoo Asterixissa ja Obelixissa: Minä haluan nähdä ympärilläni lihavia ja sileäksi kammattuja ihmisiä, jotka nukkuvat yönsä hyvin. Tuo Cassius on laihan ja nälkäisen näköinen ja hän ajattelee liian paljon. Sellaiset ihmiset ovat vaarallisia. Niillä on paljon sisäelinvaivoja kuten virzakiviä.
ellauri369.html on line 158: Gaius Sallustius Crispus, tavallisesti englantilainen Sallust, oli roomalainen historioitsija ja poliitikko plebeijiläisperheestä. Todennäköisesti Amiternumissa sabiinien maassa syntynyt Sallustista tuli Julius Caesarin (100-44 eKr.) partisaani noin 50-luvulla eaa.
ellauri370.html on line 221: Juudean sotaretkeä. Makkabealaiset oli juutalainen pappis- ja hallitsijasuku, jonka jäsenet hallitsivat Juudeaa noin vuosina 165–37 eaa. Suku kapinoi seleukideja vastaan niin sanotun makkabilaiskapinan aikana. Nähtävästii simoniitat oli näitä samoja makkabealaisia? Juu niin se oli. Hyrkanos II oli juutalaisten ylipappi vuosina 79 eaa. – 40 eaa. Hänen vanhempansa olivat makkabealaisten hallitsijasuvun kuningas Aleksanteri Jannaios ja Salome Aleksandra. Isän kuoleman jälkeen hallitsijana Aleksandra nimitti Hyrkanoksen seuraajakseen. Hyrkanos ehti hallita vain lyhyen ajan ennen kuin hänen veljensä Aristobulos II kaappasi vallan. Herodes Suuren isä Antipatros liittoutui Hyrkanoksen kanssa, ja vuonna 63 eaa. Rooman suuri sotapäällikkö Pompeius päätti myös tukea Hyrkanosta tämän veljeä vastaan. Antipater ja Pompeius pitivät kummatkin Hyrkanosta heikkona hallitsijana, ja uskoivat että häntä olisi helpompi käyttää hyväksi kun Aristobulosta. Roomalaisten avustuksella Aristobulos syrjäytettiin ja Juudea liitettiin Rooman valtakuntaan. Hyrkanosta ei kuitenkaan nimitetty Juudean kuninkaaksi, vaan hän sai tyytyä ylimmän papin virkaan. Julius Caesar nimitti Hyrkanoksen Juudean etnarkiksi, mutta todellinen valta oli Antipaterin käsissä. Vuonna 40 eaa. Aristobuloksen poika Antigonos syrjäytti Hyrkanoksen parthialaisten avustuksella. Antigonos julistettiin Juudean kuninkaaksi ja ylimmäksi papiksi. Antigonos haukkasi Hyrkanokselta korvat, jotta tämä ei voisi tulevaisuudessa päästä kuninkaaksi tai papiksi. Hyrkanos vietiin vangiksi Babyloniin, mutta hänet päästettiin palaamaan Jerusalemiin sen jälkeen kun Herodes oli päässyt Juudean kuninkaaksi. Herodes ei kuitenkaan luottanut Hyrkanokseen, vaan antoi surmata tämän.
ellauri372.html on line 58: Filthy rich Crassus himself was killed when truce negotiations turned violent. Crassus rose to political prominence following his victory over the slave revolt led by Spartacus. Crass. Within four years of Crassus' death, Caesar crossed the Rubicon to become another putinist, began a civil war against Pompey's optimists.
ellauri372.html on line 92: Carrhaen jälkeen roomalaiset keskittyivät sisällissotiin. Voittajaksi selviytynyt diktaattori Julius Caesar aikoi hyökätä Parthiaan, mutta hänet murhattiin. Caesarin tasavaltalaismielisiä murhaajia tukenut sotapäällikkö Quintus Labienus pelkäsi Marcus Antoniuksen ja Octavianuksen kostoa, joten hän pakeni Parthiaan. Hänestä tulikin siellä kuningas Pakaros I:n arvostama sotapäällikkö. Vuonna 41 eaa. Parthia hyökkäsi Labienuksen johdolla Syyriaan, Kilikiaan, Kaariaan ja Fryygiaan. Toinen armeija hyökkäsi Juudeaan ja kaappasi sen kuninkaan. Sotasaalis oli merkittävä ja kuningas Fraates IV rakensi rahoilla Ekbatanaa edeltänyttä pääkaupunkia Ktesifonia.
ellauri372.html on line 94: Rooman–Parthian sota käytiin vuosina 40–33 eaa. Sotaa edelsi roomalaisten tappio parthialaisia vastaan Carrhaen taistelussa vuonna 53 eaa. Julius Caesar oli suunnitellut sotaretkeä Parthiaa vastaan, mutta hänet murhattiin ennen sen alkamista. Triumviri Marcus Antonius alkoi valmistella hyökkäystä Parthiaa vastaan vuonna 41 eaa., mutta parthialaiset hyökkäsivät ennen kuin Antonius oli valmis. Epistä. Lyötyään parthialaiset takaisin Antonius hyökkäsi syvälle Parthian alueelle, mutta kärsi raskaan tappion. Antoniuksen oli luovuttava Parthian sotaretkestä koska hänen ja Octavianuksen välinen sota syttyi jälleen. Rauha Rooman ja Parthian välillä solmittiin vasta Augustuksen noustua keisariksi ja Jeesuxen puututtua asiaan. Tää alkaa kuulostaa vähän samalta kuin Trumpin ja Bidenin välinen rollaattoriottelu Ukrainan militarisaation rahoituxesta.
ellauri372.html on line 253: Hyrcanus II ja Aristobulus II , Simonin pojanpoikien pojat, tulivat pelinappuloiksi Julius Caesarin ja Pompeuksen välisessä välityssodassa. Pompeuksen (48 eaa.) ja Caesarin (44 eaa.) kuolema ja niihin liittyvät Rooman sisällissodat vapauttivat tilapäisesti Rooman otteen Hasmonean valtakunnasta, mikä mahdollisti Parthien valtakunnan tukeman autonomian, jonka roomalaiset murskasivat nopeasti Mark Anthonyn johdolla. Kleopatra ja Augustus kazelivat vierestä.
ellauri372.html on line 272: Vuonna 63 eKr. voiton jälkeen kolmannessa Mithridatisessa sodassa Pompeius Suuri puuttui sisällissotaan Hasmonean kuningaskunnassa Hyrcanus II:n ja Aristobulus II:n välillä, valloitti Juudean ja nimitti Hyrcanuksen ylipapiksi. Hyrcanuksen aikana todellinen valta oli hänen pääministerillään Antipater Idumealaisella. Vuonna 49 eKr. Antipater sai Hyrcanuksen asettumaan Julius Caesarin puolelle Caesarin sisällissodan aikana. Voittonsa jälkeen Caesar myönsi Hyrcanukselle etnarkin tittelin ja Antipaterille epitropoksen (tai prokuraattorin). Muutamaa vuotta myöhemmin Antipater nimitti poikansa Fasaelin ja Herodeksen sotilaskuvernööriksi Jerusalemiin ja Galileaan. Julius Caesarin murhaa seuranneen Rooman sisällissodan jälkeen Hyrcanuksesta ja Antipaterista tuli Mark Antonymuksen asiakkaita, joka hallitsi nykyään itä-Roomaa.
ellauri372.html on line 334: Caesar saavutti varhaisia voittoja myöhemmässä sisällissodassa kukistamalla Pompeuksen armeijan Italiassa ja Espanjassa, mutta myöhemmin hänet pakotettiin vetäytymään Kreikkaan. Elokuussa 48 eaa. Pompeuksen ollessa takaa-ajossa Caesar pysähtyi Pharsaloksen lähelle ja perusti leirin strategiseen paikkaan. Kun Pompeiuksen senaattorijoukot joutuivat Caesarin pienempään armeijaan, ne tuhottiin kokonaan ja Pompeius pakeni Egyptiin.
ellauri372.html on line 336: Sodan ratkaiseva taistelu käytiin Pharsaloksessa Kreikassa 9. elokuuta 48 eaa. Huolimatta siitä, että Caesarin joukot olivat ylimääräisiä, ne saavuttivat hämmästyttävän voiton, suurelta osin ylivoimaisen taktiikan ja Caesarin veteraanilegioonien julmuuden ja uskollisuuden ansiosta. Pompeuksen viimeinen yritys oli paeta Egyptiin.
ellauri372.html on line 341: Tappionsa jälkeen Pharsaloksen taistelussa 9. elokuuta 48 eaa. Pompeius Suuri joutui vakavaan tilanteeseen. Hänen kerran mahtava armeijansa särkyi, ja hän huomasi olevansa häviäjien puolella konfliktissa, joka ratkaisee Rooman tasavallan kohtalon. Kun enää pari muuta vaihtoehtoa oli jäljellä, Pompeius teki kohtalokkaan päätöksen paeta taistelukentältä ja etsiä turvaa muualta. Pompeyn usean välilaskun lento vei hänet ensin Lesboksen saarelle, missä hän tapasi vaimonsa Cornelian ja poikansa. Sieltä hän lensi Kilikian aurinkorannikolle nykypäivän Turkissa keräämään voimia. Hänen ponnisteluistaan huolimatta hänen liittolaistensa uskollisuus ja hänen joukkojensa julmuus heikkenivät nopeasti uutisten Caesarin voitosta levitessä.
ellauri372.html on line 343: Pompeius pyrki epätoivoisesti turvallisuudesta ja tuesta Egyptiin, valtakuntaan, joka ei ole vielä täysin Rooman hallinnassa ja jota hallitsi nuori farao Ptolemaios XIII ja hänen kaunis sisarensa Kleopatra VII. Pompeius toivoi, että egyptiläinen tuomioistuin, johon hänellä oli aikaisemmat diplomaattiset suhteet, tarjoaisi hänelle turvapaikan ja apua hänen taistelussaan Caesaria vastaan.
ellauri372.html on line 380: Hyrcanus oli ylipappi ja sai arvonimen etnarkki ("kansallinen johtaja"). Hänen asemansa oli turvallinen, vaikka Aristobulus yritti palata Roomasta vuosina 57-55 eaa. Vuonna 49 horisonttiin ilmestyi kuitenkin tumma pilvi: Rooman valtakunnassa syttyi sisällissota. Julius Caesar voitti Pompeuksen, joka ajoi vihollistaan itään. Caesar päätti yhteistyön Hyrcanuksen kanssa, mutta nimitti tämän hoviherraksi Antipater epitroposin ("hallitsija"). Kun sota puhkesi parthialaisten kanssa, Hyrcanus joutui vangiksi (40 eaa.). Antipatterin poika Herodes onnistui tuomaan hänet kotiin, mutta Hyrcanus ei enää ollut ylipappi, ja Herodes, josta tuli kuningas, teloi hänet vuonna 31 eaa.
ellauri372.html on line 414: Saapuessaan Aleksandrian rantojen lähelle syyskuussa 48 eaa. Pompeius lähetti lähettiläitä kuninkaalliseen hoviin pyytämään lupaa laskeutua ja hakea turvaa. Egyptin tilanne ei kuitenkaan ollut läheskään vakaa. Ptolemaios XIII:n neuvonantajat, jotka pelkäsivät, että Pompeiuksen tukeminen saattaisi herättää Caesarin vihan ja horjuttaa entisestään heidän omaa valtaansa, tekivät hyytävän päätöksen. Ptolemaios XIII:n neuvonantajat, mukaan lukien valtionhoitaja Achillas ja retorikko Theodotos Khios, laskivat, että eliminoimalla Pompeius he voisivat osoittaa uskollisuutensa Caesarille ja suojella omia epävarmoja asemaansa.
ellauri372.html on line 416: Kun Pompeius valmistautui poistumaan aluksestaan lähellä Pelusiumin rannikkoa, häntä tervehti pieni valtuuskunta, johon kuuluivat Akhillas ja Lucius Septimius, Pompeyn oman armeijan entinen upseeri. Pompeius uskoi, että hänet saatettiin tapaamiseen faaraon kanssa, ja hänet johdettiin pieneen veneeseen. Vain muutaman hänen seuraajansa seurassa hänet soutettiin rantaa kohti. Kun hän astui Egyptin maaperälle, hänen kimppuunsa hyökättiin yhtäkkiä. Septimius, petti entisen komentajansa, iski ensimmäisen iskun, jota seurasi Akhillas ja muut valtuuskunnan jäsenet. Hetkessä Pompeius oli kuollut, hänen päänsä leikattiin, jotta se esitettiin lahjana Caesarille.
ellauri373.html on line 90: Liisa selkeästi maalasi izensä kuvaan jossa Porcia Catonis viiltelee izeään. Porcia (n. 73 eKr. – kesäkuu 43 eKr.), oli roomalainen nainen, joka asui 1. vuosisadalla eaa. Hän oli Marcus Porcius Cato Uticensisin (kaikki huusi Kato nuoremman) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Atilian tytär. Hänet tunnetaan parhaiten Julius Caesarin salamurhaajien tunnetuimman salamurhaajan Marcus Junius Brutuksen toisena vaimona, ja hän esiintyy pääasiassa Ciceron kirjeissä. Porcia syntyi noin vuonna 73 eaa. Hän oli luonteeltaan hellä, hän piti eläimistä, ja hän oli kiinnostunut filosofiasta ja oli "täynnä ymmärtävää rohkeutta". Plutarch kuvailee häntä nuoruuden ja kauneuden parhaaksi. Kun hän oli vielä hyvin nuori, hänen isänsä erosi äidistään aviorikoksen vuoksi. Lainasi seuraavaa vaimoaan puoluetoverille tovixi. On mahdollista, että Porcian ja Bibuluksen poika oli mies. Ne oli optimaatteja eli hyvixiä kuten Pompejus. Porcian ensimmäinen mies Bibulus (juoppo) kuoli vuonna 48 eKr. influenssaan Pompeuksen tappion jälkeen jättäen Porcian leskeksi. Vuonna 46 eaa. Cato teki itsemurhan tappionsa jälkeen Thapsuksen taistelussa. Caesar armahti Porcian veljen Marcus Caton ja palasi Roomaan. Mauno Mato juniorista on paasausta albumeissa 14, 30 (jossa myös izetyytyväistä Mauno Mato senioria ja luihua kikhernekauppias Ciceroa kommentoidaan tylysti), 36 et passim. Tiiivistäen Catot oli täys paskiaisia, eikä Cicero tai Seneca olleet yhtään parempia. Hundsfotteja nuo roomalaiset. Hampuuseja. Lättähattuja. Piiska niille olis soitettava.
ellauri373.html on line 97: Plutarch väittää, että hiän sattui näkemään Brutuksen angstisena, kun tämä pohti mitä tehdä Caesarille ja kysyi häneltä, mikä oli vialla. Kun hän ei vastannut, hiän epäili, että hän ei luottanut hiäneen, koska hiän oli nainen, koska hän pelkäsi, että hiän paljastaisi jotain, vaikka vain vastahakoisesti kidutuksen alaisena. Todistaakseen hänelle olevansa mies, hiän aiheutti salaa haavan omaan reiteensä parturiveitsellä nähdäkseen, kestäisikö hiän kipua. Haavan seurauksena hiän kärsi voimakkaista kivuista, vilunväristyksistä ja kuumeesta. Jotkut uskovat, että hiän kesti hoitamattoman haavansa kipua vähintään päivän. Heti kun hiän voitti kipunsa, hiän palasi Brutuksen luo ja sanoi:
ellauri373.html on line 101: Brutus ihmetteli nähdessään haavan hiänen reidessään, eikä tämän kuultuaan enää salannut hiäneltä mitään, vaan tunsi itsensä vahvistuneen ja lupasi kertoa koko juonen. Nostaen kätensä hiänen takapuolelleen hänen sanotaan rukoilleen, että hän onnistuisi yrityksessään ja näyttäytyisi siten kelvollisena aviomiehenä. Brutus ei kuitenkaan koskaan saanut tilaisuutta osoittaa Porcialle kiitollisuuttansa, koska heidät keskeytettiin, eikä heillä ollut hetkeäkään yksityisyyttä ennen salaliiton toteuttamista. Caesarin salamurhapäivänä Porcia oli äärimmäisen ahdistunut ja lähetti senaattiin sanansaattajat tarkistamaan, että Brutus oli edelleen elossa. Hän työskenteli siihen pisteeseen asti, että hänen pyörtymisensä jälkeen hänen piikansa pelkäsivät hänen kuolemaansa. Mutta hyvinhän siinä kävi, Caesar saatiin hengiltä. Porcialla oli maanpakoon lähtenyttä Brutusta kovin ikävä, hiän kyynelehti joka päivä Hektorin ja Andromakhen kuvan äärellä. Brutuksen ystävä Acilius kuuli tästä ja lainasi Homeria, jossa Andromache puhuu Hectorille:
ellauri373.html on line 115:
Caesar%2C_John_William_Wright.jpg/800px-Portia%2C_Wife_of_Brutus%2C_Julius_Caesar%2C_John_William_Wright.jpg" />
ellauri377.html on line 135: Barnabaan kirje käyttää myös toista muinaisen juutalaisen eksegeesin tekniikkaa, gematriaa, uskonnollisen merkityksen osoittamista kirjainten numeeriselle arvolle. Kun sitä käytetään kreikkalaisten aakkosten kirjaimiin, sitä kutsutaan myös isopsephiaksi. Tunnettu Uuden testamentin esimerkki sen käytöstä on Ilmestyskirjassa: "Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon lukumäärän, sillä se on ihmisen luku ja hänen lukunsa on 666", jonka tulkitaan usein viittaavan heprealaisilla kirjaimilla kirjoitettuun nimeen "Nero Caesar".
xxx/ellauri114.html on line 636: Almost all ancient Greek manuscripts show signs of trying to normalize this text. For instance, the peculiar Codex Bezae renders both versions with ηλι ηλι λαμα ζαφθανι (ēli ēli lama zaphthani). The Alexandrian, Western and Caesarean textual families all reflect harmonization of the texts between Matthew and Mark. Only the Byzantine textual tradition preserves a distinction.
xxx/ellauri125.html on line 516: enthusiasm, "Give me masturbation or give me death." Caesar, in
xxx/ellauri128.html on line 519: He earned his living from writing, particularly popular historical novels such as I, Claudius; King Jesus; The Golden Fleece; and Count Belisarius. He also was a prominent translator of Classical Latin and Ancient Greek texts; his versions of The Twelve Caesars and The Golden Ass remain popular for their clarity and entertaining style. Graves was awarded the 1934 James Tait Black Memorial Prize for both I, Claudius and Claudius the God.
xxx/ellauri138.html on line 47: Tääkin ikäkulu shakesitaatti täältä löytyy, se on Julius Caesarista, epäilemättä se typerä seppukun kanssa tumpeloinut stoalainen taas äänessä:
xxx/ellauri149.html on line 485: Also, something of note is that, as much as he dislikes it, the mob is technically just calling him to do his job, which puts them mostly on the side of Rome ("We have no king but Caesar")...sort of. So by appeasing them THEN, he establishes himself as being both pro-Rome and pro-Jews.
xxx/ellauri186.html on line 59: Mooses änkytti (ylipitkän molonko takia? Tu-tus-kin, arvioi leikannut lääkäri) ja vale-Dmitrillä oli surkastunut käsivarsi. Richard III oli vino knääpiö, Caesar ja Muhammed olivat kaatumatautisia, lordi Nelsonilla oli tyhjä hiha ja silmäkuoppa, lordi Byronilla kampura ja Söörenillä kyttyrä. Roosevelt ja Einhorn oli halvattuja. Sekö niitä riivasi?
xxx/ellauri193.html on line 229: was either the third or fourth wife of Julius Caesar, and the one to whom he was married at the time of his assassination. According to contemporary sources, she was a good and faithful wife, in spite of her husband's infidelity; and, forewarned of the attempt on his life, she endeavored in vain to prevent his murder.
xxx/ellauri287.html on line 459: Caesar oli prosemiitti, Tiberius ja sen rääppä Sejanus antisemiitti. Korkkarin ja pelkurimaisen saxalaisen Clauden aikana ohjaxissa oli jutku Agrippa.
xxx/ellauri295.html on line 77: Caesarea (lat., myös Caesareia, Caesaria; m.kreik. Καισάρεια, Kaisareia; suomalaisittain Kesarea), usein Caesarea Maritima ja joskus Caesarea Palestinae, oli antiikin aikainen kaupunki Palestiinassa nykyisen Israelin alueella. Se oli roomalaisen Judaean eli Juudean provinssin hallintokeskus ja tärkein satamakaupunki, ja sijaitsi Välimeren rannalla nykyisen Caesarean kaupungin lähellä.
xxx/ellauri295.html on line 79: Herodes Suuri sai kaupungin Roomalta vuonna 30 eaa. Hän rakennutti kaupungin uudelleen, ja tämä työ alkoi vuonna 22 eaa. ja päättyi juhliin vuonna 10/9 eaa. Herodes nimesi kaupungin keisari Augustuksen kunniaksi Kaisareiaksi eli latinalaisittain Caesareaksi. Caesareasta tuli Juudean hallinnollinen ja sotilaallinen pääkaupunki, ja Herodes rakennutti sinne oman merenrantapalatsinsa sekä useita muita loistokkaita rakennuksia. Hän käytti kaupungin rakentamiseen suuria määriä rahaa.
xxx/ellauri295.html on line 81: Caesarean loistokkuus ja erityisesti sen hyvinvarustettu satama soivat kaupungille pian Palestiinan keskuksen ja metropoliksen aseman, ja se kehittyi myös merkittäväksi kauppakaupungiksi. Se ohitti merkityksessä Jerusalemin, ja toimi Rooman Judaean provinssin prefektien ja prokuraattoreiden sekä Juudean vasallikuninkaiden pääasiallisena asuinpaikkana. Muun muassa Pontius Pilatus hallitsi Caesareasta käsin. Suurimmillaan kaupungissa arvioidaan olleen noin 200 000 asukasta. Suurin osa kaupungin väestöstä oli syyrialaisia, mutta siellä oli Herodeksen ajasta lähtien myös juutalainen yhteisö.
xxx/ellauri295.html on line 96: Caesarea toimi Palestiinan roomalaisena pääkaupunkina noin 500 vuotta. Se alkoi taantua vuonna 638 (tai 640) tapahtuneen muslimivalloituksen jälkeen. Kristillisessä perinteessä Caesarea näyttäytyy pakanalähetyksen syntypaikkana.
xxx/ellauri295.html on line 274: Kuvitteellisia romaaneja, kuviteltua palkintoja. Patti otti kynäilijän roolin tosissaan. Surkeaa. Jumalasta heti seuraavana mieleen tulee Makkonen. Kuin Caesar se puhuu izestään 3. persoonassa. Erityisesti harmitti kun Erno Paasilinna sai Finlandia-palkinnon eikä Matti Pulkkinen. Sitä Pesäpuu itki. Sinisiin vihkoihin putoili suolapisaroita. Esa Saarinen oli siihen suurin syyllinen. Kaikki nää huippuluokan kaverit oli ainaskin omasta mielestään eri ernuja. Erno Paasilinnan Elmo kirja oli Mielensäpahoittaja tasoa. E. Saarinen ei yltänyt sinnekään.
xxx/ellauri305.html on line 203: vielä ollut reikiä, ja puhuu izestänsä 3. persoonassa kuin J. Caesar. Mutta
xxx/ellauri354.html on line 259: “A coward dies a thousand times before his death, but the valiant taste of death but once. It seems to me most strange that men should fear, seeing that death, a necessary end, will come when it will come.” ― William Shakespeare, Julius Caesar. Silly Bill, the £1000 question is just the when.
73