ellauri024.html on line 859: Raymond Burke jenkkikardinaali hassussa mikkihiirihatussa
ellauri089.html on line 74: Another Cadet, Girard Burke, is asked to resign. The reader has know for a long time that Burke, who is certainly mentally and physically capable, does not have the right attitude to be a Patrolman. He is, among other things, too skeptical of the ideals for which the Patrol stands. Burke resigns, goes into his father’s business, becomes an ship’s captain immediately, gets himself in venereal trouble on Venus, and has to call on the Patrol to rescue him from his own self-centered and stupid mistakes. Matt, Tex, and Oscar do rescue him and, with that action, prove the worth of the characteristics—perseverance, loyalty, intelligence, idealism, integrity, and courage—that Heinlein champions throughout Space Cadet and the other novels in the series. Vittu mikä nazi.
ellauri100.html on line 323: But there is more to my journey into political philosophy. I began to think seriously about liberty and libertarianism in the 1990s. Eventually, I began to question doctrinaire libertarianism (pro-abortion, pro-same-sex “marriage”, etc.) which seems to have no room in it for the maintenance of social norms that bind civil society and make it possible for people to coexist willingly and peacefully, and to engage in beneficially cooperative behavior. And so, I have become what I call a Burkean libertarian. I had slipped all thw way to the right edge of the Virginia boys' scales, in the same way, and for the same reasons, as the Nazis after the shameful defeat in WWI.
ellauri133.html on line 508: Burkett is a professor of English and European Literature, so he knows mystic farts.
ellauri146.html on line 644: Edgar Allan Poe vigorously denounced the Jeffersonian ideal of democracy. He had no sympathy with abstract political notions such as those which had produced liberal republican theory in America and elsewhere. Like Edmund Burke, Poe was highly suspicious of the “well-constructed Republic.”
ellauri146.html on line 683: All this, Poe added, is an “evil growing out of our republican institutions.” In “Some Words with a Mummy,” in “Mellonta Tauta” and in other tales, Poe vigorously denounced the Jeffersonian ideal of democracy. He had no sympathy with abstract political notions such as those which, after Locke, had produced liberal republican theory in America and elsewhere. Though lacking the scope and political understanding of Burke, Poe was, like Burke, highly suspicious of the “well-constructed Republic.”
ellauri155.html on line 663: Influences: Plato-Hobbes-Machiavelli-Rousseau-Kant-Burke-Hegel-Cortés-Maistre-Kierkegaard-Weber-Strauss-Guénon

ellauri161.html on line 897: Bible, Platon, Aristote, Plutarque, Origène, Pères de l'Église, Thomas d'Aquin, Machiavel, Malebranche, Bossuet, Fénelon, Giambattista Vico, Montesquieu, Hume, Rousseau, Saint-Martin, Burke

ellauri198.html on line 851: As Yeats aged, he saw Ireland change in ways that angered him. The Anglo-Irish Protestant minority no longer controlled Irish society and culture. According to Yeats’s unblushingly antidemocratic view, the greatness of Anglo-Irishmen such as Jonathan Swift, philosopher George Berkeley, and statesman Edmund Burke, contrasted sharply with the undistinguished commonness of contemporary Irish society, which seemed preoccupied with the interests of merchants and bloody peasants. He laid out his unpopular opinions in late plays such as Purgatory (1938) and the essays of On the Boiler (1939).
ellauri243.html on line 285: the 2010s. Celebrity Couples Who Broke Up In 2020. Jules Burke. Updated
ellauri321.html on line 80: (1778-1830) oli irlantilaissyntyinen wannabe filosofi (taidekriitikko) joka koitti todistella ettei apinan motiivi olisikaan self interest. Siitä tuli järvipoeettojen bändäri kunnes nämä kyllästyivät sen huoraamiseen. Se luki myös Godwinia ja Burkea ja piti molemmista. Se kirjoitti pahansisuisen esseen vihaamisen puolesta.
ellauri322.html on line 56:

Burke" />


ellauri322.html on line 57: Thomas Paine kirjoitti The Rights of Man -teoksen ensimmäisen osan vuonna 1791 vastauksena brittiläisen parlamentaarikon Edmund Burken raivokkaaseen hyökkäykseen Ranskan vallankumousta vastaan edellisenä vuonna julkaistussa pamfletissaan Reflections on the Revolution in France.
ellauri322.html on line 59: Kirjassa Reflections on the Revolution in France (1790) Edmund Burke sanoo, että todellinen yhteiskunnallinen vakaus syntyy, jos kansakunnan köyhää enemmistöä hallitsee rikkaiden plutokraattien vähemmistö, ja että vallan laillinen periminen (varallisuus, uskonnollinen, hallinto) varmistaa poliittisen vallan sopivuuden olevan yksinomaan valtakunnan eliitin hallinnassa. Ei siihen tarvi aatelisnimiä eikä hassuja hattuja, kuten jenkkilä on osoittanut.
ellauri322.html on line 186: Jack Collinsin vanhin tytär Harriet de Boingville ja William bylsivät seitsemänkymmentäkaksi kertaa vuosina 1809-1827. Vastauksena Burkelle Thomas Paine julkaisi miehen oikeudet Godwinin avulla.
ellauri322.html on line 254: To Burke's attack on the French Revolution Mary Wollstonecraft wrote an Answer one of many answers provoked by it that attracted much attention. This was followed by her "Vindication of the Rights of Woman," while the air was full of declamation on the "Rights of Man." The claims made in this little book were in advance of the opinion of that day, but they are claims that have in our day been conceded. They are certainly not revolutionary in the opinion of the world tbat has become a hundred years older since the book was written (1792). No, more like 230 years, plus 1.
ellauri348.html on line 752: Filosofinen tutkimus ylevän ja kauniin ideamme alkuperästä on Edmund Burken kirjoittama estetiikkaa käsittelevä tutkielma vuodelta 1757. Se oli ensimmäinen täydellinen filosofinen esitys kauniin ja ylevän erottamiseksi omiin rationaalisiin kategorioihinsa. Se herätti merkittävien ajattelijoiden, kuten Denis Diderot'n ja Immanuel Kantin, huomion. Tää on siis sama oikeisto-oligarkki Burke joka reflektoi raivokkaasti Ranskan vallankumousta vastaan albumissa Burke">322. Burkea peukuttivat mm. kanssakusipäät Poe ja Yeats.
ellauri348.html on line 754: Nisupullan näköinen Burke">Edmund Burke (12. tammikuuta 1729 – 9. heinäkuuta 1797) oli irlantilais-brittiläinen valtiomies, kirjailija, puhuja ja poliittinen filosofi. Hän kuului vuosina 1765–1794 Britannian parlamentin alahuoneeseen, johon hänet valittiin Whig-puolueesta. Yrjö III:n aikana hän tuki amerikkalaisten siirtokuntien itsenäistymistä, mikä tapahtuikin, kun Amerikan vallankumous puhkesi. Sen sijaan hän vastusti Ranskan vallankumousta, minkä ansiosta hänestä tuli Whigien konservatiivisen ryhmän johtavia jäseniä. Häntä pidetään jenkeissä nykyaikaisen konservatismin isänä. Burke kannatti vapaata markkinataloutta ja yksityisomaisuutta. Hän puolusti myös sananvapautta ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. Burke varoitti antamasta liikaa valtaa poliittisille päättäjille yhteiskunnan kehitystä koskevissa asioissa. Parempi että Roope ja Kulta-Into Pii tekevät päätöxet. Burke ei koskaan esitellyt näkemyksiään systemaattisesti, vaan venkuroi niitä aina tapauskohtaisesti. Tyypillistä. Yhteiskunta toimii kuin ihmisruumis, jossa patraskit ovat peräreikänä.
ellauri348.html on line 756: Burken mukaan kaunis on se, mikä on hyvin muotoiltua ja esteettisesti miellyttävää, kun taas ylevä on se, jolla on voima pakottaa ja tuhota meidät. Ylevä mieluummin kauniiseen nähden oli merkki siirtymisestä uusklassismista romanttiseen aikakauteen.
ellauri348.html on line 758: Kauniin ja ylevän ideamme alkuperä Burken kannalta voidaan ymmärtää niiden kausaalisten rakenteiden avulla. Aristotelilaisen fysiikan ja metafysiikan mukaan syy-yhteys voidaan jakaa muodollisiin, aineellisiin, tehokkaisiin ja lopullisiin syihin. Kauneuden muodollinen syy on rakkauden intohimo; aineellinen syy koskee tiettyjen esineiden ominaisuuksia, kuten pienuutta, sileyttä, herkkyyttä jne.; tehokas syy on hermojemme rauhoittuminen; viimeinen syy on Jumalan huolenpito. Erikoisinta ja omaperäisintä Burken kauneusnäkemyksessä on se, että sitä ei voida ymmärtää kauneuden perinteisillä perusteilla: suhteella, kuntoilulla tai täydellisyydellä. Ylevällä on myös kausaalinen rakenne, joka on erilainen kuin kauneudella. Sen muodollinen syy on siis pelon intohimo (erityisesti kuoleman pelko); aineellinen syy on yhtä lailla tiettyjen esineiden puolia, kuten laajuus, äärettömyys, loisto jne.; sen tehokas syy on hermojemme jännitys; viimeinen syy on se, että Jumala on luonut Saatanan ja taistellut sitä vastaan, kuten John Miltonin suuressa eeppisessä Paradise Lost ilmaistaan.
ellauri348.html on line 760: Immanuel Cunt arvosteli Burkea siitä, että hän ei ymmärtänyt kauniin tai ylevän kokemisessa esiintyvien henkisten vaikutusten syitä. Kantin mukaan Burke vain keräsi tietoa, jotta joku tulevaisuuden ajattelija kuten hän voisi selittää ne:
ellauri348.html on line 762: Psykologisten havaintojen tekeminen, kuten Burke teki tutkielmassaan kauniista ja ylevästä ja siten koota materiaalia empiiristen sääntöjen systemaattiseen yhdistämiseen tulevaisuudessa ilman, että pyrittäisiin ymmärtämään niitä, on luultavasti empiirisen psykologian ainoa todellinen velvollisuus. Jäbä tuskin edes tavoittelee tämmöstä coolia filosofista tiedettä kuin mä.
ellauri362.html on line 428: George Crabbe (1754 – 1832) oli englantilainen runoilija. Teollistumisen aikana hän pyrki tuotannossaan nostamaan esille työläisten ongelmia ja kannatti yhteiskunnallisia uudistuspyrkimyksiä. Hän oli kirjailijapiireissä ainoa, jonka tuotanto nousi jo hänen omana aikanaan tässä suhteessa merkittävänä esiin. Hän kuvasi 1700-luvun kyläelämää ja vaivaishuoneiden asukkeja myötätuntoisesti. Hän oli itsekin vaatimattomista oloista ja valmistui välskäriksi. Hän kuitenkin hylkäsi ammatin ja ryhtyi kirjalliselle alalle, mutta ilman tukijaansa Edmund Burkea hän ei olisi selviytynyt taloudellisesti. Myöhemmin Edmund vielä hommasi Georgelle livingin clergymanina kuin Lady Catherine de Burgh Mr. Collinsille. Jane Austen piti Touretten syndroomaisesta Dr. Johnsonista, Pamela Piukkapepun kynäilleestä Sam Richardsonista ja työväenrunoilija Crabbesta. Jane pyysi Jumalalta olla kiltti lähimmäisille
xxx/ellauri129.html on line 770:

  • Burke" title="Edmund Burke">Edmund Burke

    • xxx/ellauri186.html on line 155: Influenced: Marcus Aurelius, Michel de Montaigne, Dante Alighieri, Augustine of Hippo, Albertino Mussato, Cardinal Giovanni Colonna, Tertullian, Martin of Braga, Medieval philosophy, Baruch Spinoza, Edmund Burke, Joseph De Maistre.
    xxx/ellauri225.html on line 410: Crane´s critical effort, like those of Keats and Rilke, is mostly to be found in his letters: he corresponded regularly with Allen Tate, Yvor Winters, and Gorham Munson, and shared critical dialogues with Eugene O´Neill, William Carlos Williams, E. E. Cummings, Sherwood Anderson, Kenneth Burke, Waldo Frank, Harriet Monroe, Marianne Moore, and Gertrude Stein. He was also an acquaintance of H. P. Lovecraft, who eventually would voice concern over Crane´s premature aging due to alcohol abuse. Most serious work on Crane begins with his letters, selections of which are available in many editions of his poetry; his letters to Munson, Tate, Winters, and his patron, Otto Hermann Kahn, are particularly insightful. His two most famous stylistic defenses emerged from correspondences: his "General Aims and Theories" (1925) was written to urge Eugene O´Neill´s critical foreword to White Buildings, then passed around among friends, yet unpublished during Crane´s life; and the famous "Letter to Harriet Monroe" (1926) was part of an exchange for the publication of "At Melville´s Tomb" in Poetry. The literary critic Adam Kirsch has argued that "Crane has been a special case in the canon of American modernism, because his reputation was never quite as secure as that of Eliot or Stevens. In fact he FAILED."
    xxx/ellauri225.html on line 427: Crane was admired by artists including Allen Tate, Eugene O´Neill, Kenneth Burke, Edmund Wilson, E. E. Cummings and William Carlos Williams. Although Hart had his sharp critics, among them Marianne Moore and Ezra Pound, Moore did publish his work, as did T. S. Eliot, who, moving even further out of Pound´s sphere, may have borrowed some of Crane´s imagery for Four Quartets, in the beginning of East Coker, which is reminiscent of the final section of "The River", from The Bridge.
    xxx/ellauri268.html on line 253: Alone and destitute, Merope sold Slytherin's priceless locket (yes, that one) to Borgin and Burkes for just ten Galleons. It seems that when Merope lost her husband she also lost the will to live. When she arrived heavily pregnant on the steps of the London orphanage where Tom Riddle Jr was to spend his early years, she seemed to know she wasn't going to make it.
    28