ellauri008.html on line 1086: keekoileva Mrs. Bucket Konnamari Pisilä

ellauri014.html on line 876: Vaatimaton on myös Julkero. Se tekee kaiken mitä Woku käskee, joka ei tohdi kyllä paljon käskeä, ettei Juku hurjistu. Julkku tykkää mukavasta elosta, ja Mrs Buckettin tapaan elegantista tyylistä, lyxiä se harrastaa vaan isän iloxi. Hyvin jousitetut vaunut on järkiostos, muttei niiden lakerointi rivoilla kuvilla. Pelkkä vaakuna saa riittää, niinkuin isillä ja yleensäkin laatuväellä.
ellauri036.html on line 2133: Kotitonttuja ja värivammasia saa olla avustavissa rooleissa, jotta paska myy myös siirtomaissa, mut pääosan esittäjät on sentään arjalaisia tai vähintään punatukka kelttiläisiä. Voldemort joku itäblokin mamu. Venäläinen joka tuikkaa perusbrittejä myrkkysateenvarjolla. Malfoyt on Adamsin perheen doppelgängeri normanniaatelinen porukka, yhdistelmä ranskixia ja pre-nazi sakuja. Hannoverin sukua. Potterin Buckett-henkinen sukulaisperhekin on reilumpi, syövät munuaispiirakkaa ja juovat pinttikaupalla alea telkan ääressä ja kazoo futismazia. Vaik huispauxesta ne ei tajuu mitään, on ne niin jästejä.
ellauri109.html on line 710: At around 8pm on 18 December 1679, Dryden was attacked in Rose Alley behind the Lamb & Flag pub, near his home in Covent Garden, by thugs hired by the Earl of Rochester, with whom he had a long-standing conflict. The pub was notorious for staging bare-knuckle prize fights, earning the nickname "The Bucket of Blood."
ellauri350.html on line 124: IG @yhdenyonjuttuja Siirry sarjan sivulle arrow_forward_ios NIIN JAA, kuuntele myös Yhden yön juttuja -podcastit vieraana: "Vertaistuki on perseestä." YleX Ilta: Wommake 30.9.2021 20min Raskaustestejä ja varastettu kaktus. Iltapäiväkahvit pe 3.11.2023 31 min Arvaa mitä! Kiusallisia tarinoita nuorten arjesta: Bucket listalla poikaystävä Ylianalyysi ti 11.4.2023 30 min Kaverin puolesta kyselen. Noloja tarinoita ja varmat naurut.
ellauri471.html on line 146: Mr. Buckett oli McCarthyn henk.koht hyvä ystävä. Ei yhtään yllätä. Hilsepään 1954 puolustuskirja McCarthysta sai aika huonoja arvosteluja: "a sick book", "a masterpiece of irrelevance." Eikä ihme sillä McCarthy was a cheap politician, a guttersnipe, a seditionist, a crook, a foul-mouthed bum, a mucker, a liar, a ranter, a screamer, a faker, an ogre, a rattlesnake. Galbraith oli uuskeynesläinen oligokraatti arguing that the America of the early 1950s no longer complied to a textbook definition of Perfect Competition. These conclusions result from the abandonment of competitive behaviour in favour of oligopoly or crypto-monopoly. Juuri niinkuin Marxin Kalle ennusti.
ellauri471.html on line 148: Evelyn Waugh oli oikealle kallellaan, minkä Mr. Buckett iloisena huomasi. Ei Sue siltikään lähtenyt hilsepään perässä McCarthyismin kelkkaan. Mr.Buckettin kirjan esipuheen kirjoitti seuraava nuppikulli kurapuo: William 'Willi' S. Schlamm (originally Wilhelm Siegmund Schlamm, June 10, 1904 – September 1, 1978) was an Austrian-American journalist. Schlamm was born into an upper middle class Jewish family in Przemyśl, Galicia, in the Austrian Empire. He became a Communist early in life, and when he was 16 years old was invited to the Kremlin to meet Vladimir Lenin.

ellauri471.html on line 326: Alice Goodyear Corbett on Mr. Buckettin kirjan kommareita. Siis KORKEA KIROTUS, Kirjoittanut William F. Buckley Jr. 261 sivua. New York: Doubleday & Company. 16,95 dollaria. Siitä ilmestyi seuraava Ruth Rendellin virnuilu juutalaisten lehdessä NYT:
ellauri471.html on line 344: This book is also about the death of Lavrenti Pavlovich Beria, a quietus that for reasons not satisfactorily explained has been placed a year later than it actually occurred. Mr. Buckley, nevertheless, chillingly re-creates Beria. There is no doubt he writes better about real people than about those who come out of his imagination. If he wrote a life of Beria, I would read it with enthusiasm. I would even trust - despite his juggling with dates - its historic and emotional accuracy. It already reads so much like Buckett's autobiography.
ellauri471.html on line 348: Ruth was an unsettling mixture of the conventional and the strange. Both her names, Barbara and Ruth, mean "stranger". She became a bestselling author but she was a forbidding toad. Niljakkailla New Yorkin juutalaisilla oli toi Ruthin 1986 kirjoittama pilkkalaulu Buckettin High Jinxistä mutta ne eivät laskeneet sitä rahanahneista kynsistään. Paska appi oli ladattava.
ellauri471.html on line 365: "Blackie" oli Minervan mielestä miltei yhtä komea kuin Tyrone, muttei ihan. Hilseinen Mr. Buckett piti izeäänkin kai aika komeana. Se oli olevinaan harras katolinen, vaikka oli yhtä rivosuinen kuin Kari Kanala.
ellauri471.html on line 510: "Blackie" rikkoo vielä nippua isäntämaan lakeja aiheuttaen vahinkoa viattomille byständereille. Byständerien lommoaminen on vakoojien mieliaskare. Vastapuolen "this chappy" saa britti vakoojakollegoilta pikatuomion, silmä silmästä, siitin siittimestä. They promise. Blackie lies to everybody in the face. Trust me. Agentit ampuvat urhoollisen kommunistin kuin Kremlin hullut koirat Berijan. Ei kun baariin, siivotaan jäljet huomena. Hearing kylmäverisestä murhasta on vain formality. Suurkonna Vinesin heitteille jättänyt wokunnäköinen Joe Leaphorn näkee siitä pahoja unia. Buckettia ihan naurattaa. Nauruun ei ole kukaan kuollut, kuuluu Max Beerenboomin bon mot. "A little tea, gentlemen?"
xxx/ellauri121.html on line 452: Kuvassa joku pitää kättä rukoilijan päällä siunausasennossa kuin Seija Maxin päällä Vivamossa rippikoulun päättäjäisissä. Se on Lohjalla, josta ostimme eilen Annabella-perunoita ja hyvin happamia karviaisia. Happamia, sanoi Kimmo karviaisista Lohjan torilla. Oli sekin kanssa pelleilyä. Ja paljonpa hyötyä oli siitä Maxille, joka ei osaa nimien pudottelun taitoa. Ei Mikollakaan ole vakinaista paikkaa Nokialla, vaan se on vuokratyöläinen, niinkuin oli John Ruozissa traktorifirmassa. Hemmetin Mrs. Bucket. Jöns kävi Simo Juvan maalla Vivamossa Miniaatossa. Kristinalla ja Petterillä oli valkoiset piziessut Bishops Innissä Tyrvännössä. Tyrvännössä oli paksut lyijykynät kiinni seinässä ketjulla etteivät ne lasten kajotessa joutuisi hävyxiin. Jokaisella oli oma tunnusväri: Kristinalla keltainen, Jönsillä sininen, mulla punainen ja Petterillä vihreä. Saarennon kerrossängyn pohjaan oli lyijykynällä kirjoitettu jotakin, en muista enää mitä. Sen näki kun nukkui alasängyssä. Äidin mielestä mulle ei sovi vihreä, tekee musta kalpean. En saanut koskaan vihreitä vaatteita. Bugger it.
13