ellauri095.html on line 437: Rossettin huolet keskittyivät vuonna 1871, kun Nykyaika-lehti julkaisi Thomas Maitlandin (Robert Buchanan) pseudonyymiartikkelin, joka hyökkäsi Rossettia vastaan ​​aistillisen himon runoilijakoulun johtajana: "hän on lihallinen kauttaaltaan, hiusten juurista varpaiden latvaan." Vaikka se oli pienen runoilijan työ, Buchananin arvostelu järkytti Rossettia. Rossetti vastasi artikkelilla Athenaeumissa "Kavala kriitikkokoulu", ja Buchanan laajensi näkemyksensä julkaistavaksi omalla nimellään keväällä 1872 nimellä "Lihaisa runoilijakoulu ja muita päivän ilmiöitä."
ellauri141.html on line 388: Heus puer, digitos ex anu. St Jerome modelled an uncompromising response to the pagan Horace, observing: "What harmony can there be between Christ and the Devil? What has Horace to do with the Psalter?" The first English translator Thomas Drant placed translations of Jeremiah and Horace side by side in Medicinable Morall, 1566. The Scot George Buchanan paraphrased the Psalms in a Horatian setting. John Keats echoed the opening of Horace's Epodes 14 in the opening lines of Ode to a Nightingale. Byron's famous lines from Childe Harold (Canto iv, 77) hit it on the nail:
xxx/ellauri123.html on line 1154: Remu was born in Nogent-le-Rotrou. A nobleman (under the tutelage of the Lorraine family), he did his studies under Marc Antoine Muret and George Buchanan. As a student, he became friends with the young poets Jean de La Péruse, Étienne Jodelle, Jean de La Taille and Pierre de Ronsard and the latter incorporated Remy into the "La Pléiade", a group of revolutionary young poets. Belleau´s first published poems were odes, les Petites Inventions (1556), inspired by the ancient lyric Greek collection attributed to Anacreon and featuring poems of praise for such things as butterflies, oysters, cherries, coral, shadows, turtles, and twats. His last work, les Amours et nouveaux Eschanges des Pierres precieuses (1576), is a poetic description of gems and their properties inspired by medieval and renaissance lapidary catalogues. He died impotent in Paris on 6 March 1577, and was buried in Grands Augustins. Remy Belleau was greatly admired by impotent poets in the twentieth century, such as Francis Ponge. Francis Ponge (1899 Montpellier, Ranska – 1988 Le Bar-sur-Loup, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Ponge työskenteli kirjailijanuransa ohella toimittajana, kustannustoimittajana ja ranskan kielen opettajana. Hän osallistui toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeeseen ja kuului vuosina 1937–1947 kommunistipuolueeseen. Hän sai vaikutteita eksistentialismista, ja esinerunoissaan hän paljastaa kielen avulla objektin itsenäisenä, omanlakisena maailmana. Francis Ponge was born in Montpellier, France in 1899. He has been called “the poet of things” because simple objects like a plant, a shell, a cigarette, a pebble, or a piece of soap are the subjects of his prose poems. To transmute commonplace objects by a process of replacing inattention with contemplation was Ponge’s way of heeding Ezra Pound’s edict: ‘Make it new.’ Ponge spent the last 30 years of his life as a recluse at his country home, Mas des Vergers. He suffered from frequent bouts with nervous exhaustion and numerous psychosomatic illnesses. He continued to write up until his death on August 6, 1988.
xxx/ellauri168.html on line 91: A very few could really believe in a bi-polar new order of U.S. power and United Nations moral authority, the first as global policeman, the second as global judge and jury. The order would be collectivist in which decisions and responsibility would be shared. LOL. Pat Buchanan predicted that the Persian Gulf War would in fact be the demise of the new world order, the concept of United Nations peacekeeping and the U.S.´s role as global policeman. How ridiculous! U.S. can perfectly well server as policeman, judge, jury, and henchman in one person. In fact, the deeper reality of the new world order was the U.S. emergence "as the single greatest power in a multipolar world".
xxx/ellauri239.html on line 52: Wayne Walter Dyer (10. toukokuuta 1940 – 29. elokuuta 2015) oli amerikkalainen itseapukirjailija ja motivoiva puhuja. Dyer suoritti kasvatustieteen pikkudiplomin ohjauksessa ja neuvonnassa mukaansa nimitetyssä Wayne State Universityssä vuonna 1970. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli lukion ohjausneuvojana ja jatkoi menestyksekkään yksityisen terapiakäytännön suorittamista. Hänestä tuli suosittu neuvonantajakoulutuksen professori St. Johnin yliopistossa (joku muukin oli peräisin St.John perseestä Annapolisista, kukahan se oli? Saska Klein ja Scott Buchanan nyt ainakin), jossa kirjallinen agentti lähestyi häntä laittamaan ideansa kirjamuotoon. Tuloksena oli hänen ensimmäinen kirjansa, Your Eroneous Zones (1976), yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista, jota on tähän mennessä myyty arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Jopa huomattavasti enemmän kuin ruozalaisia dekkaristeja, mutta vähemmän kuin Pauli Kanin pakinoita.
xxx/ellauri436.html on line 362: En edes muista kaikkia yksityiskohtia ystävyydestäni Van Dorenien kanssa, kun vielä asuin New Yorkissa ja opetin Columbiassa, ja kun kävin useita kertoja New Yorkissa muutettuani Chicagoon. Mutta kirkkaasti mieleeni on jäänyt Scott Buchanan, jonka tapasin Columbiassa. Hänen ensimmäisen kirjansa, Mahdollisuus, julkaistiin CK Ogdenin kustantamana yhdessä ensimmäisen kirjani Dialecticin kanssa, ja josta myöhemmin, tultuaan Chicagon yliopistoon työskentelemään Hutchinsin ja minun kanssani, tuli St. John's Collegen dekaani ja siellä New Program -ohjelman uudistaja. Hän ja minä olimme läheisessä yhteydessä ystävyydessämme Van Dorenien kanssa.
xxx/ellauri436.html on line 364: Vietimme kaikki kesämme Cornwallissa, Connecticutissa, jossa Van Doreneilla oli talo laakson toisella puolella ja jossa Scottilla ja Miriam Buchananilla oli toinen talo toisella puolella, jonka jaoimme ensimmäisen vaimoni Helenin kanssa. Löysin äskettäin tiedostoistani kaksi asiakirjaa, jotka auttavat täydentämään kuvaa noista vuosista. Ne maalaavat minusta muotokuvan, joka on imarteleva jopa kiusallisessa määrin. Toivon, että minulle annetaan anteeksi vaatimattomuus lainata niitä tässä. Teen niin, koska en itse muista käyttäytymiseni yksityiskohtia suhteessani Van Dorenien ja Buchananien perheeseen.
xxx/ellauri436.html on line 368: Omaelämäkerrassaan Mark kirjoittaa: "Hän puhui niin nopeasti, että hänen kielensä, kuten sanoin hänelle, kaatui." Pian he alkoivat nähdä toisiaan yliopiston ulkopuolella, ja kuten niin monilla Markin ystävillä, vaimot olivat mukana. Annetaan Dorothyn (Dotty) kertoa: "General Honors -kurssin jälkeen, muistaakseni keskiviikkoiltaisin, tapasin nämä kaksi miestä Adlerin asunnolla, ja Helen Adler teki meille muffineja. Muistan erityisesti ne neljä portaikkoa, jotka minun piti kiivetä, sillä poikamme Charles syntyi sinä talvena. Mieheni on aina sanonut oppineensa kaiken filosofiasta tietämänsä Adlerilta ja Buchananilta ja paljon runoudesta Adlerilta, minkä Adler kiistää."
8