ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
ellauri054.html on line 513: Browningin tunnetuimpien teostensa (sic) joukossa on 1860-luvun lopussa julkaistu The Ring and the Book, 21 000 riviä pitkä ylistyslaulu Barrett Browningille. No voi hemmetti. Jaakko Hintikka jää toisexi.
ellauri054.html on line 517: Browning oli eksoottinen luonne, jonka runoelmissa tuntuu hänen kreolilaisen verensä väreilyä. Hänen runoutensa, joka ikään kuin huohottelee ajatus- ja kuvittelurikkautensa alla, on omituinen kudos hentoa, syvällistä tunnelmaa ja ihmeellisiä, enemmän häämöttäviä kuin kuvattuja tapauksia, jotka kuitenkaan eivät kehity yhtäjaksoiseksi, ulkokohtaiseksi tapaukseksi, vaan pysyvät kummallisen intuitiivisen kuvitteluvoiman hahmottamina kohtauksina. Browningin vahvin ja luonteenomaisin muoto on draamallinen monologi, sen puitteissa hän loihtii lukijan mieleen eläytyvän, keskitetyn sisäisen kuvan jostakin draamallisesti jännitetystä tilanteesta, antaen puhtaasti sisäisin keinoin vähitellen tapauksen ulkohahmot lukijan mielikuvitukselle, mutta täytettynä niin intensiivisellä ajatus- ja elämänrikkaudella, että kuvaus saa huumaavan tehon.
ellauri054.html on line 519: Browningin pääteos on The ring and the book (1869). Toinen huomattava teos on kokoelma Bells and pomegranates (1841−1846), johon sisältyy muun muassa dramaattinen runoelma Pippa passes. Muita ovat Balaustion’s adventure, Men and women, runokokoelma Dramatis personæ sekä näytelmä Paracelsus. 1888−1889 ilmestyneet kootut teokset sisältävät 16 nidettä.
ellauri054.html on line 523: Browningin nykymaine on pääosin hänen ”dramaattisten monologiensa” ansiota: näissä sanavalinnat eivät ainoastaan välitä lukijalle tapahtumia ja tapahtumapaikkoja, vaan myös paljastavat kertojan luonteen. Toisin kuin yksinpuheluissa, dramaattisissa monologeissa tarkoituksena ei ole se, mitä puhuja suoraan ilmaisee, vaan ennemminkin mitä hän epäsuorasti paljastaa itsestään. Sen sijaan, että hän ajattelisi ääneen, henkilöhahmo rakentaa itselleen puolustuksen, jonka läpi hän haastaa lukijan näkemään. Browning valitsi hahmoikseen äärimmäisiä, jopa psykopaateiksi luokiteltavia hahmoja, kuten runossaan ”Porphyria’s Lover”. Olikohan se psykopaatti izekin? (Lähde.)
ellauri054.html on line 546: Meniskö Sordello ja leidi Palma nyt mimmoisiin? Se jää vähän auki. Loput kirjasta III on Browningin omia suunnitelmia.
ellauri054.html on line 562: Höh? Mitä? Eihän tässä ole päätä eikä häntää. Browningin aikalaiset vittuili ettei ne runon luettuaankaaan tienneet onko Sordello henkilö, paikka vaiko kirjan nimi.
ellauri067.html on line 523: Freaks – kummajaiset (Freaks) on Tod Browningin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1932. Se perustuu Tod Robbinsin sanomalehtiartikkeliin ”Spurs”. Elokuvan pääosia näyttelivät aidot ”kummajaiset” sirkuksen ja karnevaalien maailmasta: lyhytkasvuiset Harry ja Daisy Earles, siamilaiset kaksoset Daisy ja Violet Hilton, jalaton Johnny Eck, jalaton ja kädetön Randian, androgyyni Josephine-Joseph ja monet muut.
ellauri198.html on line 352: Okay! Yritän siis samaa! Helppoa kuin heinänteko, kun on äidin antamat aineet! Osoittautuu että Browningin poinzi on selkeä kuin pläkki, kun sen oikein oivaltaa.
ellauri198.html on line 643: "Childe Roland pimeään tunneliin tuli" on englantilaisen kirjailijan Robert Browningin runo, joka on kirjoitettu 2. tammikuuta 1852 ja julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1855 kokoelmassa nimeltä Miehet ja naiset. Juoni:
ellauri198.html on line 743: Roland says one thing and means another, vahvistaa Harlod Bloom. Ei se siihen kyykisty mihin paskantaa. Bloom kiskoo avuxeen rekvisiitasta vastaanpyristelevän tanskalaisen kyttyrän, joka muka on nasevasti ilmaissut Bloomin Browningin perusidean: se on imitaattori joka aktiivisesti hakee jotain martyrdomia! Se toivoo tyrivänsä!
ellauri276.html on line 441: Russell hylkäsi ensin Kavanaghin työn, mutta rohkaisi häntä jatkamaan alistumista, ja hän julkaisi Kavanaghin säkeet vuosina 1929 ja 1930. Tämä inspiroi maanviljelijää lähtemään kotoa ja yrittämään edistää toiveitaan. Vuonna 1931 hän käveli 80 mailia (noin 129 kilometriä) tavatakseen Russellin Dublinissa, jossa Kavanaghin veli oli opettaja. Russell antoi Kavanaghille kirjoja, muun muassa Fjodor Dostojevskin, Victor Hugon, Walt Whitmanin, Ralph Waldo Emersonin ja Robert Browningin teoksia, ja hänestä tuli Kavanaghin kirjallinen neuvonantaja. Kavanagh liittyi Dundalk Libraryyn ja ensimmäinen kirja, jonka hän lainasi, oli TS Eliotin The Waste Land.
ellauri299.html on line 62: Sarja on saanut inspiraationsa pääasiassa Robert Browningin runosta " Childe Roland to the Dark Tower Came ", jonka koko teksti sisällytettiin viimeisen osan liitteeseen. Siitä mulla on vanhastaan paasaus ja suolennoskin albumissa 198.
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri186.html on line 577: Kekä runoilija on muka sanonut että lapset ovat maailman paras asia? Ei ainaskaan Browningin Elizabeth. Sillä olikin vaan "Pen" josta piti tulla tyttö niinkuin äidistä mutta tulikin keskikertainen kynämies kuten isänsä.
15