ellauri002.html on line 72: No ei Dowlandilla ole Wikipediassa paljon Heineä parempi kohtelu. Älä sekoita samannimiseen lentoupseeriin, äläkä Battler Brittoniin. Dowland oli paavin palvoja ja vakoili hoveissa. Sillä oli perhettä briteissä muze toimi enimmäxeen vierastyöläisenä mannermaalla. Se oli varmaan vähän niinkuin Bellman, hauska seuramies mutta yxixensä aika depis.
ellauri005.html on line 1872: kuin Battler Britton Korkkareissa ikään,
ellauri015.html on line 1043: Battler Britton.
ellauri017.html on line 49: Sillä laella on assie ja minkä Puovo Lipponen kerran sannoo, se on justiisa eekä vuan sinne päin. Tammikuun nummeroon minä oun kertonna sen seikkaelun joka sattu minulle toestakymmentä vuotta sitten Amazonin uarniometissä mehtää polttamasa, kun jouvuin ahvärasioilla ollessan kamppailemmaan Brittonin Battlerin kansa, jota sanottiin brexitin arkkitehixi. Se ol kovanuamanen gangster moppikampaaksestaan huolimata, mutta eipäs vuan pärjännä minulle kipa piässä...
ellauri017.html on line 61: Puovo Lipponen liittäessään Suomi-neidon Euroopan Liittoon '95 toteutti suomalaisten haaveen, mikä siihen asti oli jäänyt sen nimikaiman varaan: suomalainen paksulainen seikkailee maailmalla, sotii maalla, merellä ja ilmassa kuin Battler Britton korkkareissa, panee päihin Euroopan herroille, keekoilee vielä köyhemmissä maissa siirtomaaporhona. Me ei ollakkaan enää pahnanpohjimmaisia, nyt on maailman merillä paljon vielä meitäkin syvemmällä soutavia kirkkoveneitä, ja niissä jopa meitä alempana olevia värivammaisia apinoita. (Siis meidän mielestä. Noi apinat ajattelee just samaa meistä, vähintäänkin yhtä hyvästä syystä.)
ellauri019.html on line 43: Korkkarit oli Eski Saarisen mielilukemistoa, etenkin Battler Britton, joka taisteli maalla, merellä ja ilmassa, ja aina voitti tunnottomat nazisakut ja julmat vinosilmä japsut. Toinen käsi selän takana listi niitä verisexi tohjox.
ellauri019.html on line 46: Eikä kaikki ole nytkään pelkkää ravunkäyntiä: riitaisassa kokouxessa jossa kaikki muut naureskeli pönttöpäälle Trumpille, saatiin sovituxi että maan, meren ja ilman lisäxi Naton toiminta-alueena on koko avaruus ja kyberulottuvuus. Battler Brittonille lisää savottaa.
ellauri326.html on line 106: Truly yours Colonel John W. Britton.
ellauri349.html on line 609: Kalansilmäisen mutta syöpäisen Paul Austerin romuluinen puoliso, narsistinen Siri Hustvedt (kz. albumeita 8 ja 22) antaa Eskin narsismille lisäpotkua. Ei voi olla suuri narsisti olematta ensin pieni narsisti. Eskin lavatoiminta todisti ja vaati adaptiivista grandiositeettia, eli siis just tätä narsistista egoa. Eri asia oliko koko paskasta muuta hyötyjää kuin Eskin lompakko. No oli toki, kuten "The Nokia Way" ja arjen sankareiden lomaviihde. Kummasti se on säästänyt joka lippusen ja lappusen perustellaxeen tutkijanuransa lässähdystä ja uutta nousua liike-elämän komeljanttarina. Ei vittu nyt tulee Curre Lindström ja "den glider in". Currestakin on kai kaivettu jälkeenpäin esille kaikenlaista noloa (albumi 305). Sellaisia ne julkkixet tuppaa olemaan. Eski otti yleisönsä rajusti jo 20-vuotiaana laskareiden pitäjänä. Luennoidessaan Eski ei kazo ketään silmiin, vaan muumipilviä. Figures. Tuntuu suorastaan nololta, että Eski ylipäänsä puhuu muumeista. Se ei takuulla lukenut pienenä muumikirjoja, vaan Battler Brittoneita, Jerry Cottoneita ja Johannexen evankelumia. Panin murinaa jaguaariini.
ellauri351.html on line 159: Battler Britton ja uskon tärkeys
ellauri351.html on line 161: Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.
ellauri351.html on line 168: Ronald Brittonin "Mielen ja aivojen välissä" - Tohtori Neil Vickersin arvostelu
ellauri351.html on line 170: Britton on aina käyttänyt kirjallisuutta eräänlaisena analyyttisen teorian keskustelukumppanina. Belief and Imagination sisältää pitkiä keskusteluja ja väitteitä Wordsworthista ja Coleridgesta, Blaken, Miltonista ja Rilkestä sekä Freudista, Kleinistä ja Bionista; ja Sex, Death and the Superego sisältää vakuuttavan Jobin kirjan ja kiehtovan laajennetun pohdinnan Wagnerin oopperoiden roolista Jungin kirjeenvaihdossa Sabina Spielreinin kanssa. Britton on lääketieteen gumanisti avant la lettre.
ellauri351.html on line 172: Hänen uuden kirjansa, Between and Brain: Mielen ja mielen mallit ja mielen mallit, teema on se, että ajattelemme malleissa. Britton on huolissaan enemmän mielestä kuin aivoista, vaikka varhaisissa luvuissa viitataankin nykyajan neurotieteeseen. Ensimmäisessä luvussa Britton esittää kysymyksen, joka aikoinaan kiusasi Freudia: pääsevätkö psykoanalyysi ja aivotiede koskaan olennaisesti päällekkäiseen selvitykseen henkisestä kokemuksesta? Brittonin vastaus on "todennäköisesti ei", vaikka hänen mielestään syyt tähän ovat muuttuneet Freudin ajoista. Kvanttibiologisten mallien menestys neurologiassa on johtanut tilanteeseen, jossa mekaaninen kuvaus aivojen toiminnasta on korvattu todennäköisyydellä (joten tuloksia ei voida koskaan täysin määrittää etukäteen) ja täynnä monimutkaista, vasta-intuitiivista vuorovaikutusta. (Patrick Haggard Queen Squaresta on osoittanut, että useissa tilanteissa aivot toteuttavat aikomuksemme ennen kuin ne ovat tietoisesti muotoiltuja mielessä).
ellauri351.html on line 173: Uskominen', kirjoittaa Britton, 'on eräänlainen esinesuhteen muoto. Uskon, että usko tekona on tiedon alueella sama asia kuin kiintymys rakkauden alueella. Uskomuksen kieli on selkeästi valettu suhteen kielelle”.
ellauri351.html on line 175: Ei ole yllättävää, että aiempien kirjojensa perusteella Britton ajattelee, että kirjallisuus ja teologia ovat rikkaita mielenelämän mallien lähteitä. Tämä teos sisältää mielenkiintoista uutta materiaalia myytistä mielenelämän mallina sekä Blaken, Miltonin ja Mary Shelleyn kirjoittamisesta. Britton näkee Miltonia itseään vastaan jakautuneena miehenä. De Doctrina Christianin teologin kirjoittajan piti turvautua epäilyltä, että Jumala voisi olla sadisti (tutkimuslinja, jonka Stanley Fish väittää, kulkee Paradise Lostin kautta). Mutta kadonneen Paratiisin runoilija tekee Saatanan runonsa sankariksi ja kuvaa hänet "kokona ihmisenä, joka kokee konfliktia, katumusta ja pelkoa". Saatana (erillään Miltonista) on tuhoava narsisti Herbert Rosenfeldin termein ja olemalla hänen kanssaan mielikuvituksellisesti tekemisissä Milton puolustaa itseään masentavaa melankoliaa vastaan, jonka Britton uskoo olevan hänen teologiansa ytimessä. Brittonilla on elävä käsitys siitä, mikä saavutus on elää konfliktejaan tällä tavalla. Samaan tapaan Britton lukee Blaken taivaan ja helvetin avioliittoa tutkivana sitä, mitä superminän korvaaminen omalla ihanneitsellään sisältää. Vaikuttavin kaikista on luku Mary Shelleyn Frankensteinista ("Mikä teki Frankensteinin olennosta hirviön?"). jonka Britton lukee vertauksena perinataalisen hylkäämisen ehdottomasta kauhusta sekä äidille että lapselle”.
ellauri351.html on line 178: Olen antanut mitä suurimman osoituksen tämän hienon kirjan monista rikkauksista. Minulle jäi vain yksi palapeli. Britton kertoo paljon Darwin-miehestä tässä kirjassa, mutta hyvin vähän darwinismin vaikutuksista psykoanalyysiin. Yhdessä vaiheessa hän valittaa, että Darwinin evoluutioteorian radikalismi on tuskin läpäissyt koulutettuja mielipiteitä. Luulen, että hän on väärässä tässä, mutta entä darwinilaiset psykoanalyysimallit: Bowlbyn, ennen kaikkea, mutta myös nykyaikaisempi versio kiintymysteoriasta, jonka tässä maassa julkaisivat Peter Fonagy, Anthony Bateman ja Mary Target sekä Yhdysvalloissa sellaiset henkilöt. kuin Allan Schore? Neuropsykoanalyysi on täysin darwinistinen näkökulma. Olisi hyvä saada Brittonin mielipide näistä malleista, ei vähiten siksi, että ne kiinnostavat niin monia hänen kiinnostuksen kohteitaan. Sama ajatus minulla oli neurotieteistä, Brittonin arvostaman alan suhteen. Neurotiede käyttää aivojen rakenteita tarkastellessaan täysin darwinistista viitekehystä: tyvihermot, jotka muodostavat matelijakompleksin, kehittyivät ensimmäisinä; myöhemmin tuli limbinen järjestelmä, useimpien emotionaalisten reaktioiden istuin; lopulta kehittyi neokortex, josta me ihmiset saamme niin monia kognitiivisia etujamme. Nämä rakenteet, joita löytyy myös muista kuin ihmiseläimistä eri suhteissa, muodostavat nyt perustan suurelle osalle neurotieteellistä teoriaa. Eikö psykoanalyysillä ole heistä mitään sanottavaa? Exnää ole just noi se, minä ja superminä?
ellauri351.html on line 180: Brittonin Psykoanalyyttiset lähestymistavat anteeksiantoon ja mielenterveyteen pohtii anteeksiannon roolia henkisessä elämässä sekä anteeksiantamisen että ilmaisexi ottamisen osalta.
ellauri351.html on line 183: Hänen psykoanalyyttiset opettajansa ja työtoverinsa ovat olleet erittäin tärkeitä hänen ideoidensa kehittämiselle. Hänen teoreettisen taustansa on Freudin, Kleinin ja post-kleinilaisten tausta. Lisäksi Britton tuo mukanaan omat laajat kiinnostuksen kohteet, mukaan lukien filosofia, teologia, tiede ja erityisesti intohimo runoutta kohtaan, jota hän pitää hedelmällisenä ja kannustavana psykologisen ymmärryksen lähteenä. Luultavasti juuri runous inspiroi hänen omaperäisintä panoksensa: hänen psykoanalyyttistä ymmärrystä inspiraation juuresta, mielikuvituksesta.
ellauri351.html on line 185: Pohjoisenglantilaiset kuten Battler Britton syrjivät DFL lontoolaisparkoja juupa juu. Kanta-asukkaat ulkoistavat vessan puhtaanapidon ja voltlaatikoiden ronttaamisen matuille. Kyseessä on näet syntipukkien ezintä ja oman pahuuden sälyttäminen mutiaisille. Oma minä lepää. Vizitää psykoanalyyttinen seliseli on läpinäkyvää talousliberalismia.
xxx/ellauri027.html on line 744: Outotecistä kuulen eka kerran tällä nimellä, se on puolet entisestä Outokummusta, josta Calle teki dippatyönsä, Otamäen ilmeniitin vaahdotuxesta. Eski Saarinen vaahtos puoli vuosisataa myöhemmin Otaniemessä, Callen kotilaitoxella teollisuustaloudessa, matkusti Outotecin lähettiläänä ympäri palloa, maalla, ilmassa ja merellä kuin Battler Britton.
xxx/ellauri199.html on line 1110: Battler Britton etenee tuhoaa ja tappaa
xxx/ellauri231.html on line 35: Japsujen sotavoimat hyökkäävät Siperiaan maalta, mereltä ja ilmasta kuin Battler Britton.
xxx/ellauri273.html on line 289: Battler Britton sakkaa (EAT!)
24