ellauri011.html on line 184:

Blake ja Keats


ellauri011.html on line 194: Blake oli ihan sekoboltsi,

ellauri011.html on line 205: Paxulla Blakella on pienempiä renkutuksia,

ellauri015.html on line 754: Harppisaku vihitään Jouzan kirkossa, jonne se haluu hipsiä sisään Nick Caven innottoman biisin "Into my arms" tahdissa. Cavella on elvis letti takatukalla ja ärsyttävä pystynokka, isot nenäreiät, laulaa kuin Kari Tapio kertaa Juha Katainen. Nick on aussi. Pahempaa on et Nick on deisti, vielä pahempaa: diggaa Bill Blakea, romanttista ateistia ja moniavioista sekobolzia, joka piirsi outoja kuvia ja kirjoitti mitäänsanomattomia runoja.
ellauri015.html on line 756: Kaikenlaisissa pellekirjoissakin törmää moraalisiin meemeihin. Kuten interventionistisiin vs. laissez faire jumaliin ja niitä peukuttaviin ihmisiin. Huvittaa, että harppisaku on kiinnostunut Blaken harppikuvasta. Kohta kuvaan ilmaantunee vasara ja laskutikkukin.
ellauri048.html on line 733: Sale siteeraa William Blaken helkkarin sananlaskuja: ‘the tigers of wrath are wiser than the horses of instruction’. Typerää obskurantismia.
ellauri051.html on line 3205: Blake

  • ellauri052.html on line 890: Humboldtin lahja oli tosi huono elokuvajuoni. Se on näet Salen biografia. Salen sankari Beethoven inhos naisia. Toinen sankari oli Blake joka koitti pitää kahta vaimoa huonolla menestyxellä.
    ellauri053.html on line 1168:

    Jästi diggas nuorempana Shelleytä ja Blaken hyypiötä. Size lanseerasi Jorasangon Shelleyn likasangon länteen kääntämällä sitä lällysti. Hankki molemmille noopelit. Yhtä huonoja koulussa oli molemmat:
    ellauri055.html on line 319: Ketkä ovat eniten aukomassa päätä? Ylivoimaisesti yleisin ajattelija on Unknown, 28 mietelmää (plus 4 lisää nimellä Author Unknown). Ykkösenä nimeltä mainituista on joku Gertrude Jekyll 5 sananlaskulla. Kakkosena Waldo Emerson ja joku May Sarton, plus kiinalaiset sananlaskut nipussa, a 4 kpl. Seuraavina Thomas Jefferson, Abraham Lincoln, William Wordsworth, Lady Bird Johnson, Claude Monnet ja nippu tuntemattomampia hortikulturisteja kuten Druse, Pollan, Garofalo ja Breault, a 3. Kahden mietelmän veroisia on jo useita, julkkixista mm. William Blake, Vita Sackville-West, Rampe Tagore ja Thomas Moore.
    ellauri060.html on line 108: T.S. Eliot ei ollut skotti kuten J.A. Hunter eikä huumormiehiä. Kuten Peter Ackroyd ize, se oli todennäköisesti homo. Se selvinnee tästä tiiliskivestä jos jaxan selata. Ackroyd nyt ainakin tunnetusti on. Homopetteri on kirjoittanut elämäkertoja mm. ennen jo paasatuista henkilöistä Blake William">William Blake, Charles Dickens, T.S. Eliot, Charles Chaplin ja Sir Thomas More. Tokko ne KAIKKI sentään oli homoja? Tiedä häntä. TS Eliot muistuttaa myös Hotakaista siinä, että se koitti pitää yxityiselämänsä izellään. Eipä onnistunut, kiitos homopetterin. Mitähän salattavaa Hotakaisella on? Onko luurankoja kaapissa?
    ellauri095.html on line 262: Broidi Danten varhaiseen runouteen vaikuttivat John Keats ja William Blake . Hänen myöhemmälle runoudelleen oli ominaista ajatuksen ja tunteen kieronlainen yhdistäminen, erityisesti hänen sonettisarjassaan The House of Life. Runous ja kuva kietoutuvat tiiviisti Rossettin teoksiin. Hän kirjoitti usein sonetteja kuviensa oheen, jotka ulottuvat elokuviin Neitsyt Marian tyttönen (1849) ja Astarte Syriaca (1877), samalla kun hän loi taidetta havainnollistamaan runoja, kuten kuuluisan runoilijan Christina Rossettin , hänen sisarensa, Goblin Market.
    ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia ​​runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija.
    ellauri098.html on line 483:

    H.C. Andersen, Frodo Baggins, William Blake, Marlon Brando, Charley Brown, Albert Camus, Johnny Depp, Jane Eyre, Mia Farrow, V.van Gogh, Homeros, P.Johannes, Franz Kafka (taas), Helen Keller, Kermit the Frog, Sören Kierkegaard, Hugh Laurie, John Lennon, Luna Lovegood, P.Luukas, C.S. Lewis (taas), Neizyt Maria, Bob Marley, A.A. Milne, John Milton, Jim Morrison, Edgar Allan Poe, Fred Rogers, Romeo&Juliet, J-J.Rousseau, Antoine de Saint-Exupery, Carlos Santana, William Shakespeare, Bella Swan (Twilight), Luke Skywalker, Amy Tan, Daenerys Targaryen, JRR Tolkien, Vergilius, Andy Warhol, Bill Waterson (Calvin&Hobbes), Virginia Woolf

    ellauri099.html on line 146: William BlakemyyriäinenlimaPyknikerINFP - Parantainen
    ellauri106.html on line 128: In a private note about Bloom’s book, Roth asserted, “Another writer my age awaiting a biography and awaiting death (which is worse?) might not care. I do.” Roth put enormous efforts into finding a biographer who could contest Bloom’s account. His first choice was the academic Ross Miller, but the novelist had a falling out with his biographer as the would-be James Boswell resisted the imperious dictates of the modern Dr. Johnson. Roth ended up describing his relationship with Miller as “my third bad marriage.” After unsuccessfully trying to rope in friends such as Hermione Lee and Judith Thurman to tell his life story, Roth settled on Blake Bailey, the author of highly regarded biographies of troubled male American writers, notably Richard Yates and John Cheever.
    ellauri106.html on line 388: In a private note about Bloom’s book, Roth asserted, “Another writer my age awaiting a biography and awaiting death (which is worse?) might not care. I do.” Roth put enormous efforts into finding a biographer who could contest Bloom’s account. His first choice was the academic Ross Miller, but the novelist had a falling out with his biographer as the would-be James Boswell resisted the imperious dictates of the modern Dr. Johnson. Roth ended up describing his relationship with Miller as “my third bad marriage.” After unsuccessfully trying to rope in friends such as Hermione Lee and Judith Thurman to tell his life story, Roth settled on Blake Bailey, the author of highly regarded biographies of troubled male American writers, notably Richard Yates and John Cheever.
    ellauri108.html on line 227: Through reggae, Rasta musicians became increasingly important in Jamaica's political life during the 1970s. To bolster his popularity with the electorate, Jamaican Prime Minister Michael Manley employed Rasta imagery and courted and obtained support from Marley and other reggae musicians. Manley described Rastas as a "beautiful and remarkable people" and carried a cane, the "rod of correction", which he claimed was a gift from Haile Selassie. Following Manley's example, Jamaican political parties increasingly employed Rasta language, symbols, and reggae references in their campaigns, while Rasta symbols became increasingly mainstream in Jamaican society. This helped to confer greater legitimacy on Rastafari, with reggae and Rasta imagery being increasingly presented as a core part of Jamaica's cultural heritage for the growing tourist industry. In the 1980s, a Rasta, Barbara Makeda Blake Hannah, became a senator in the Jamaican Parliament.
    ellauri109.html on line 517: When Updike, in the eighties, felt the sour breath of potential biographers on his neck, he tried to preëmpt his pursuers by writing a series of autobiographical essays about such topics as the Pennsylvania town where he grew up, his stutter, and his skin condition. The resulting collection, “Self-Consciousness,” is a dazzlingly intimate book, but his imagination and industry did more to draw biographical attention than to repel it. In the weeks before his death, of lung cancer, in early 2009, he continued to write, including an admiring review of Blake Bailey’s biography of John Cheever. And five years later there it was: “Updike,” a biography by Adam Begley.
    ellauri109.html on line 597: In 2012, Roth invited Blake Bailey to his apartment, on West Seventy-ninth Street, for a kind of job interview. After quizzing Bailey on how a Gentile from Oklahoma could possibly write the life of a Jew from Newark, the deal was made. “I don’t want you to rehabilitate me,” Roth told him. “Just make me interesting.”
    ellauri110.html on line 195: Silti Hannu on vähän pettynyt, kun Iisebel ei nähtävästi muista sitä enää ensi kerralla. Tämä on kestettävä vain, lohdutan izeäni. Seisovasta vedestä odota myrkkyä. William Blake sanoi senkin. Kaikki on kestettävä minkä elämä antaa.
    ellauri159.html on line 961: INFPs are the dreamers of the world. They are deeply idealistic and passionate about their beliefs, ideas, and relationships. INFP writers include Jean-Jacques Rousseau, Albert Camus, George Orwell, J.R.R. Tolkien, Virginia Woolf, Antoine de Saint-Exupery, A.A. Milne, Franz Kafka, Edgar Allan Poe, John Milton, William Blake, Hans Christian Anderson, William Shakespeare, Homer, and George R.R. Martin. Learn more about how INFPs write here.
    ellauri163.html on line 482: They believe that Jesus survived the crucifixion almost 2,000 Easters ago, and went to live out his days in Kashmir. And for those who scoff, remember that others have argued, just as implausibly, that Jesus came to Britain. A theory that was much in vogue when the poet William Blake famously asked: "And did those feet in ancient time, walk upon England's mountains green? And was the holy Lamb of God on England's pleasant pastures seen?"
    ellauri163.html on line 699: (Albumissa 359 selviää että HDM onkin kopio Blaken Marriage of Heaven and Hellistä. Se oli Blake kekä nyökki Miltonille.)
    ellauri198.html on line 828: Yeats kept his sixth-grader occultist badge away from his poems, which are simple enough to be understood by sixth-graders, unlike Blake and Shelley, but like his rhyming predecessor Keats. Even so, Yeats’s visionary and idealist interests were more closely aligned with those of Blake and Shelley than with those of Keats, and in the 1899 collection The Wind among the Reeds the occult symbolism rears its ugly head in several poems.
    ellauri214.html on line 703: Mutta mitä enemmän hän luki, sitä enemmän hän kaipasi seuraavia aakkosten alkupään kirjailijoita: Augustinusta, Andersenia. Aristotelesta, Avicennaa, Blakea, Chestertonia, Dantea, Darwinia, Diogenes Laertiosta, Eckhartia, Eriugenaa. Eukleidesta, Freudia, Goethea, Grimmin veljeksiä, Heinea, Hegeliä, Hoffmannia, Homerosta, Hölderliniä, Hugota,
    ellauri219.html on line 71:
  • Richard Merkin (artist and friend of Peter Blake)
    ellauri219.html on line 236: Born in 1938, American painter and illustrator Richard Merkin was enamored with the early jazz period that flourished in the years before his birth. His modernist style matched the abstraction of jazz music, and also inspired Peter Blake’s tribute artwork, Souvenirs For Richard Merkin, created in 1966.
    ellauri219.html on line 309: American artist Wallace Berman more than earned his place on the album cover: his pioneering “assemblage art” took a three-dimensional approach to the collage style that Peter Blake excelled in, and is an influence that can be felt on the Sgt. Pepper’s design.
    ellauri219.html on line 515: Created by Jann Haworth, then-wife of Peter Blake, and co-creator of the Sgt Pepper album cover, this cloth grandmother doll was one of a number of stuffed artworks she made from textiles.
    ellauri262.html on line 215: William Blake's concept of The Marriage of Heaven and Hell, Lewis found a "disastrous error". He also wrote The Four Loves, which rhetorically explains nine categories of love: an, auf, hinter, in, neben, über, unter, vor, zwischen.
    ellauri263.html on line 604: Nuoruudessaan Blavatsky oli liikkunut radikaaleissa liberaalis-nationalistisissa piireissä, mutta hänellä ei ilmeisesti ollut koskaan mitään selkeää yhteiskunnallis-poliittista linjaa, paizi toi vähän saatanallinen feminismi (käytännössä vaikkei ehkä teoriassa). Lucifer represents life, though, progress, civilization, liberty, independence. Lucifer is the Logos, the Serpent, the Savior. H. P. Blavatsky’s influential The Secret Doctrine (1888), one of the foundation texts of Theosophy, contains chapters propagating an unembarrassed Satanism. Satan in the shape of the serpent brings gnosis and liberates womankind. Tämmösta kirkasozaista miltonilaista prometeus-saatanaa peukuttivat Miltonin lisäxi ilmeisesti myös Blake, Bakunin ja Proudhon. Sympathy for the devil. Ei ihme että kristilliset piirit vauhkosivat. Blaken saatana alkuperäisessä loistossaan on aika feministinen. Byron ja Shelley oli aikoinaan satanisteja mutta setämiehiä.
    ellauri266.html on line 160: Perversion ylistystä kehiin. Tai sitten ei. Elämä ei ole liukurata vaan ello karuselli. Paracelsus, Bruno, Swedenborg, Blake, kaikki elloja. Mixei silmänilot laittaudu eturiviin? Voisi aukaista sepaluxensa ja...
    ellauri266.html on line 316: If you like looking at trees, this may be your movie. I don't understand the complete lack of negative critic reviews here. Maybe it's my fault for being able to remember what it's like to watch truly well-directed films. Have today's critics forgotten what it's like to go see a film by Hitchcock or Wilder or even Blake Edwards or Ron Howard. Those guys knew how to tell a story. What we have here is a good example of bad storytelling.
    ellauri272.html on line 418: Bloom wrote: “Ammons’s poetry does for me what Stevens’s did earlier, and the High Romantics [Bloom’s term for William Blake, William Wordsworth, Samuel Coleridge, Percy Bysshe Shelley, John Keats, and Lord Byron] before that; it helps me to live my miserable life.
    ellauri277.html on line 115: Kirjailijana Gibran mainitsee tärkeimmiksi inspiraation lähteikseen William Blaken ja Nietzschen, joita molempia hän pitää kaltaisinaan hulluina. Hän kirjoittaa: ”Hulluus jumalan kaipauksessa on korkein ylistyksen muoto.”
    ellauri277.html on line 166: Muutaman Ghougassianin mukaan englantilaisen runoilijan William Blaken teoksilla oli "erityinen rooli Gibranin elämässä", ja erityisesti "Gibran yhtyi Blaken apokalyptiseen maailmannäkemykseen, sellaisena kuin tämä ilmaisi sen runoudessaan ja taiteessa". Gibran kirjoitti klovni Blakesta "jumalmiehenä" ja sanoi hänen piirustuksiaan ​​"toistaiseksi syvimmiksi englanniksi tehdyiksi asioiksi - mutta hänen näkemyksensä, piirustuksensa ja runonsa jättäminen syrjään ja siirtyminen näihin mun parannettuihin olisi kaikkein jumalallisinta".
    ellauri277.html on line 167: Kahlil Gibran esiteltiin uudelleen William Blaken runouteen ja taiteeseen Pariisissa, todennäköisesti Auguste Rodinin studiossa ja Rodinin itsensä ollessa melan varressa. Gibran vahvisti siellä pyrkimyksensä olla symbolistimaalari.
    ellauri282.html on line 493: Hänestä tuli utelias idän mystiikkaan luettuaan Aldous Huxleyn Ends And Means. Kirja vakuutti Mertonin henkisyyden tärkeydestä. Samaan aikaan hän kirjoitti väitöskirjaansa William Blaken teosten pohjalta, jotka opettivat hänelle uskon tärkeyden. Tällä ratkaisevalla hetkellä hindumunkki neuvoi häntä lukemaan keskiaikaisen ja nykyajan katolisen filosofian teoksia. Sisäinen ääni vielä pakotti osallistumaan katoliseen jumalanpalvelukseen. Merton pyysi opastusta paikalliselta papilta. Hän kehitti uskoaan meditoimalla, mietiskelemällä ja lukemalla henkisiä izehoito-oppaita.
    ellauri311.html on line 547: kirjailijoita, kuten Nicholson Baker (n.h.), William Blake, Bo Carpelan, Kate
    ellauri351.html on line 170: Britton on aina käyttänyt kirjallisuutta eräänlaisena analyyttisen teorian keskustelukumppanina. Belief and Imagination sisältää pitkiä keskusteluja ja väitteitä Wordsworthista ja Coleridgesta, Blaken, Miltonista ja Rilkestä sekä Freudista, Kleinistä ja Bionista; ja Sex, Death and the Superego sisältää vakuuttavan Jobin kirjan ja kiehtovan laajennetun pohdinnan Wagnerin oopperoiden roolista Jungin kirjeenvaihdossa Sabina Spielreinin kanssa. Britton on lääketieteen gumanisti avant la lettre.
    ellauri351.html on line 175: Ei ole yllättävää, että aiempien kirjojensa perusteella Britton ajattelee, että kirjallisuus ja teologia ovat rikkaita mielenelämän mallien lähteitä. Tämä teos sisältää mielenkiintoista uutta materiaalia myytistä mielenelämän mallina sekä Blaken, Miltonin ja Mary Shelleyn kirjoittamisesta. Britton näkee Miltonia itseään vastaan jakautuneena miehenä. De Doctrina Christianin teologin kirjoittajan piti turvautua epäilyltä, että Jumala voisi olla sadisti (tutkimuslinja, jonka Stanley Fish väittää, kulkee Paradise Lostin kautta). Mutta kadonneen Paratiisin runoilija tekee Saatanan runonsa sankariksi ja kuvaa hänet "kokona ihmisenä, joka kokee konfliktia, katumusta ja pelkoa". Saatana (erillään Miltonista) on tuhoava narsisti Herbert Rosenfeldin termein ja olemalla hänen kanssaan mielikuvituksellisesti tekemisissä Milton puolustaa itseään masentavaa melankoliaa vastaan, jonka Britton uskoo olevan hänen teologiansa ytimessä. Brittonilla on elävä käsitys siitä, mikä saavutus on elää konfliktejaan tällä tavalla. Samaan tapaan Britton lukee Blaken taivaan ja helvetin avioliittoa tutkivana sitä, mitä superminän korvaaminen omalla ihanneitsellään sisältää. Vaikuttavin kaikista on luku Mary Shelleyn Frankensteinista ("Mikä teki Frankensteinin olennosta hirviön?"). jonka Britton lukee vertauksena perinataalisen hylkäämisen ehdottomasta kauhusta sekä äidille että lapselle”.
    ellauri353.html on line 132: Pikku-Tarzan tuli Marcosta. Viina maistui ja Subutexit. Janosta pääsee vaan juomalla ja perheestä nyrkillä. Kymmenvuotiaana Marco sai ensimmäisen haukensa ja näki näyn kuin Pulska-Bill Blake: mitä on miehuullisuus. Ei sunkaan mezura (izehillintä) vaan hillitön suuttumus ja räyhäys kuin isä Vihtorilla.
    ellauri359.html on line 32:

    William Blake


    ellauri359.html on line 34: Blake_002.jpg/800px-William_Blake_002.jpg" width="100%" />
    ellauri359.html on line 35:
    Kirpun henki (by: William Blake)

    ellauri359.html on line 72:

    Paasaus Blakesta


    ellauri359.html on line 74: Blake on mainittu ziljoona kertaa eri yhteyxissä muttei siitä kuitenkaan ole kunnon paasausta. Se tulee tässä nyt.
    ellauri359.html on line 76: Blake William">William Blake (28. marraskuuta 1757 Lontoo – 12. elokuuta 1827 Lontoo) oli englantilainen runoilija, kuvataiteilija ja kirjanpainaja. Blaken tuotantoa luonnehtii mystiikka, okkultismi ja jyrkkä yhteiskuntakritiikki. Hän teki kirjansa täysin itse: hän kirjoitti, kuvitti, painoi ja kaiversi teoksensa. Aikalaisilta Blaken teokset eivät saaneet huomiota, vaan hänen tuotantonsa herätti kiinnostusta vasta 1900-luvulla.
    ellauri359.html on line 78: Vuonna 2002 Blake sijoittui sijalle 38 BBC: n 100 suurimman britin brittikyselyssä. Asuessaan Lontoossa koko ikänsä, lukuun ottamatta kolmea Felphamissa suusexissä vietettyä vuotta, hän tuotti monipuolisen ja symbolisesti rikkaan kokoelman teoksia, jotka sisälsivät fantasioita "Jumalan ruumiina" tai " ihmisen olemassaolo itsessään".
    ellauri359.html on line 80: Blake väitti kokeneensa näkyjä koko elämänsä. Kahdeksan tai kymmenen vuoden ikäisenä Peckham Ryessä, Lontoossa, Blake väitti nähneensä "puun, joka on täynnä enkeleitä, kirkkaat enkelin siivet heilutellen jokaista oksaa kuin tähtiä". Blaken viktoriaanisen elämäkerran kirjoittajan Gilchristin mukaan hän palasi kotiin ja kertoi näystä ja pakeni isänsä pahoinpitelystä valheen kertomisesta vain äitinsä väliintulon kautta. Vaikka Blake näki enkeleitä ja Jumalan, hän väitti myös nähneensä Saatanan Lontoon South Molton Streetin kotinsa portaissa.
    ellauri359.html on line 82: Tietoisena Blaken visioista William Wordsworth kommentoi: "Ei ollut epäilystäkään siitä, että tämä miesparka oli hullu, mutta tämän miehen hulluudessa on jotain, joka kiinnostaa minua enemmän kuin lordi Byronin ja Walter Scottin järkevyys."
    ellauri359.html on line 84: Jo kymmenvuotiaana Ville alkoi kirjoittaa ensimmäistä runokokoelmaansa Poetical Sketches, saman vuoden elokuussa hän nai Catherine Boucheria. Lukutaidoton Catherine allekirjoitti hääsopimuksensa X:n kanssa. Avioliitto oli onnistunut ja Catherinesta tuli Blaken "kumppani sekä elämä- että työ-", ja otti tärkeitä rooleja kaivertajana ja koloristina kuten Mauri Kunnaan vaimo.
    ellauri359.html on line 88: Blakea pidetään toisinaan (yhdessä Mary Wollstonecraftin ja hänen aviomiehensä William Godwinin kanssa) 1800-luvun " vapaan rakkauden " liikkeen edeltäjänä, joka on laaja uudistusperinne, joka alkoi 1820-luvulla ja jonka mukaan avioliitto on orjuutta. Blakelle laki ja rakkaus vastustavat, ja hän arvostelee "jäätynyttä aviosänkyä". Swinburne ja Eetu Timpuri peukuttivat Blakea. Molemmat oli homoja.
    ellauri359.html on line 100: Lady Chatterley taiskin olla loordi ja se kanankusettaja "Ralph". Billin runot "Miksi minun pitäisi olla sidottu sinuun, oi ihana myrttipuuni?" ja "Maa vastaa" näyttävät kannattavan useita seksikumppaneita. Gilchrist viittaa "myrskyisiin aikoihin" avioliiton alkuvuosina. Jotkut elämäkerran kirjoittajat ovat ehdottaneet, että Blake yritti tuoda jalkavaimon aviosänkyyn Swedenborgian Societyn radikaalimpien haarojen uskomusten mukaisesti, mutta muut tutkijat ovat hylänneet nämä teoriat pelkkinä olettamuksina. Tosin aikana, jolloin hänen avioliitonsa oli valtava jännitys, osittain Catherinen ilmeisen kyvyttömyyden synnyttämisen vuoksi, hän kannatti suoraan toisen vaimon tuomista taloon.
    ellauri359.html on line 102: Bloken isä James oli sukkahousu joka oli asunut Lontoossa. Hän kävi koulua vain tarpeeksi kauan oppiakseen lukemaan ja kirjoittamaan. Hän jätti koulunsa 10-vuotiaana, ja muutoin hänen äitinsä Catherine Blake (os Wright) koulutti hänet kotona. Vaikka Blakes olivat englantilaisia toisinajattelijoita, William kastettiin 11. joulukuuta St James's Churchissa Piccadillyssa Lontoossa. Raamattu vaikutti varhain ja syvästi Blakeen, ja se pysyi inspiraation lähteenä koko hänen elämänsä ajan. Blaken lapsuuteen sisältyi hänen mukaansa mystisiä uskonnollisia kokemuksia, kuten "Jumalan kasvojen näkeminen nenä lytyssä hänen ikkunaansa vasten, enkelien näkeminen heinäsuovasta ja käynti Vanhan testamentin profeetta Hesekielin luona'.
    ellauri359.html on line 104: Vuonna 1788 Blake alkoi työskennellä uudella tekniikalla, "etsauksella," jossa runot ja kuvat tehtiin kuparilaatoille. Sen jälkeen näistä laatoista painettiin ja nidottiin teokset, jotka väritettiin käsin. Blake kutsui näitä kirjojaan termillä illuminated books (”kuvakirjat”).
    ellauri359.html on line 106: Painosten ja sidottujen kirjojen määrä, jonka James ja Catherine pystyivät ostamaan nuorelle Williamille, viittaa siihen, että Blakes nauttivat ainakin jonkin aikaa mukavasta rikkaudesta.
    ellauri359.html on line 108: Pitkinä iltapäivinä, jotka Blake vietti luonnostelemalla Abbeyssa, hänet keskeytettiin toisinaan Westminster Schoolin poikain taholta, jotka pääsivät luostariin. He kiusoittivat häntä, ja yksi kiusasi häntä niin paljon, että Blake kaatoi pojan rakennustelineeltä maahan, "jolle hän kaatui kamalalla väkivallalla". Kun Blake valitti dekaanille, koulupoikien etuoikeus peruutettiin.
    ellauri359.html on line 110: Blakella oli elämänsä aikana vain yksi näyttely, jonka hän ripusti veljensä kangaskaupan yläkertaan kesällä 1809 Lontoossa. Näyttelystä julkaistiin vain yksi arvostelu, jonka Megan Hunt kirjoitti The Examineriin. Hän valitti huonosti ymmärrettävistä allegorioista ja turhanpäiväisistä yrityksistä esittää sekä ruumista että sielua, tahroista, läiskistä ja sekasotkuisesta hölynpölystä. Kirjoittaja väitti, että Blake ei osaa piirtää ja että esillä olevat kuusitoista maalausta ovat ”vain penikkatautisten aivojen kuohahduksia” ja Blake itse ”epäonninen mielisairas”, joka kärsii ”häikäilemättömästä turhamaisuudesta”. ”Silmä näkee enemmän kuin sydän tietää", puolusteleixe Blake.
    ellauri359.html on line 112: William Blake ja hänen tuotantonsa ovat tärkeässä roolissa tunnetussa Orson Scott Cardin Alvin-fantasiaromaanisarjassa. Blake esiintyy teoksissa Jutunvaihtaja-nimisenä hahmona (engl. Taleswapper), jonka läsnäolo, tarinat ja näyt käynnistävät tapahtumia.
    ellauri359.html on line 114: Elokuvassa Saint Maud (2019) päähenkilö saa potilaaltaan Blaken tekemän kirjan.
    ellauri359.html on line 116: Blake_after_John_Gabriel_Stedman_Narrative_of_a_Five_Years_copy_2_object_2-detail.jpg/172px-Blake_after_John_Gabriel_Stedman_Narrative_of_a_Five_Years_copy_2_object_2-detail.jpg" />
    ellauri359.html on line 118: Blake_after_John_Gabriel_Stedman_Narrative_of_a_Five_Years_copy_2_object_8.jpg/800px-Blake_after_John_Gabriel_Stedman_Narrative_of_a_Five_Years_copy_2_object_8.jpg" />
    ellauri359.html on line 121: Blake_by_Thomas_Phillips.jpg/500px-William_Blake_by_Thomas_Phillips.jpg" />
    ellauri359.html on line 122:
    Blakessa on paljon samaa kuin Eliza Bennetin serkussa Mr. Collinsissa.

    ellauri359.html on line 124: Vaikka aikalaiset pitivät Blakea hulluna hänen omituisten näkemyksiensä vuoksi, myöhemmät kriitikot ja lukijat arvostivat häntä suuresti hänen ilmaisukyvystään ja luovuudestaan sekä hänen työnsä filosofisista ja mystisista pohjavirroista. Hänen maalauksiaan ja runojaan on luonnehdittu osaksi romanttista liikettä ja "esiromanttiseksi". Teistinä, joka piti parempana omaa markioniittista teologian tyyliään, hän oli vihamielinen Englannin kirkkoa kohtaan (itse asiassa lähes kaikille järjestäytyneen uskonnon muodoille), ja hän vaikutti sikäläisten ihanteiden ja kunnianhimojen vaikutuksesta kuten Ranskan ja Amerikan vallankumoukset.
    ellauri359.html on line 126: Isäni Toni Erdman väittää, että Blake oli pettynyt konfliktien poliittisiin tuloksiin, koska huomasi, että ne olivat yksinkertaisesti korvanneet monarkian vastuuttomalla merkantilismilla. Vaikka hän myöhemmin hylkäsi monet näistä poliittisista uskomuksista, hän säilytti ystävällisen suhteen poliittisen aktivistin Thomas Painen kanssa; hän sai vaikutteita myös ajattelijoilta, kuten Emanuel Swedenborg. Näistä tunnetuista vaikutuksista huolimatta Blaken teoksen ainutlaatuisuus tekee hänen luokittelunsa vaikeaksi. 1800-luvun tutkija (täh?) William Michael Rossetti luonnehti häntä "kunniakkaaksi valontekijäksi" ja "mieheksi, jota edeltäjät eivät estäneet, eikä häntä saa luokitella aikalaisten joukkoon eikä korvata tunnetuilla tai helposti arvioitavilla seuraajilla".
    ellauri359.html on line 128: Blake ajautui kerran epähuomiossa kauppamatkalla katolisvastaiseen mellakkaan Newgaten vankilan portille, aiheuttaen näin ensimmäisten poliisivoimien perustamisen.
    ellauri359.html on line 130: Blaken kamuja olivat varhainen feministi Mary Wollstonecraft  ja englantilais-amerikkalainen vallankumouksellinen Thomas Paine, joista on jo kokonainen albumi.  Yhdessä William Wordsworthin ja Percyn vaimokkeiden isän William Godwinin kanssa Blake toivoi suuria Ranskan ja Amerikan vallankumouksista ja käytti Fryygianlakkia solidaarisuuden vuoksi Ranskan vallankumouksellisille, mutta oli epätoivoinen Robespierren nousun ja terroristien vallan johdosta Ranskassa. 
    ellauri359.html on line 132: Blake kuvitti Mary Wollstonecraftin alkuperäiset tarinat tosielämästä (2. painos, 1791). Vaikka he näyttävät jakavan joitain näkemyksiä seksuaalisesta tasa-arvosta ja avioliiton instituution joutavuudesta, ei ole olemassa todisteita, jotka osoittaisivat, että he olisivat bylsineet. Teoksessaan Vision of the Daughters of Albion (1793) Blake tuomitsi pakotetun siveyden ja avioliiton ilman rakkautta julman järjettömyyden ja puolusti naisten oikeutta täydelliseen itsensä toteuttamiseen. [ viite tarvitaan ]
    ellauri359.html on line 134: Blake-Europe_Supported_By_Africa_and_America_1796.png/440px-William_Blake-Europe_Supported_By_Africa_and_America_1796.png" />
    ellauri359.html on line 137: Blaken auktoriteettiongelmat kärjistyivät elokuussa 1803, kun hän joutui fyysiseen riitaan sotilas John Schofieldin kanssa. Blakea syytettiin paitsi pahoinpitelystä myös kapinallisten ja maanpetokkaisten ilmaisujen esittämisestä kuningasta vastaan. Schofield väitti, että Blake oli huutanut "Hittoon kuningas. Sotilaat ovat kaikki orjia."
    ellauri359.html on line 139: Myöhemmin Blake alkoi myydä suuria määriä teoksiaan, erityisesti raamatun- ja pillunkuviaan, Thomas Pakaroille, suojelijalle, joka näki Blaken enemmän ystävänä kuin miehenä, jonka työllä oli taiteellisia ansioita; tämä oli tyypillistä mielipiteille Blakesta koko hänen elämänsä ajan.
    ellauri359.html on line 141: Blake näytyi olevan eri mieltä Danten kanssa antiikin Kreikan runollisten teosten ihailusta ja ilmeisestä ilosta, jolla Dante jakaa rangaistuksia helvetissä (mitä todistaa cantosten synkkä huumori)
    ellauri359.html on line 142: Vaikka hän oli lähellä kuolemaa, Blaken keskeinen huolenaihe oli hänen kuumeinen työnsä Danten Infernon kuvitusten parissa. Hänen sanotaan käyttäneen yhden viimeisistä hallussaan olevista shillinkistä lyijykynään jatkaakseen luonnostelua. Hulluja nuo artistit.
    ellauri359.html on line 144: Kuolemapäivänä (12. elokuuta 1827) Blake työskenteli hellittämättä Dante-sarjansa parissa. Lopulta, kerrotaan, hän lopetti työskentelyn ja kääntyi vaimonsa puoleen, joka oli kyyneleissä hänen sängyn vieressä. Blaken sanotaan huutaneen häntä katsoessaan: "Pysy Kate! Pysy sellaisena kuin olet - minä piirrän muotokuvasi - sillä olet koskaan ollut minulle enkeli." Saatuaan valmiiksi tämän muotokuvan (nyt kadonnut), Blake (70vee) laski työkalunsa (lyijykynän) ja alkoi laulaa virsiä ja säkeitä.
    ellauri359.html on line 148: Blake haudattiin joukkohautaan toisinajattelijoiden hautausmaalle Bunhill Fieldsissä. Hänen kuoltuaan pitkäaikainen tuttava Frederick Tatham otti Blaken teokset haltuunsa ja jatkoi niiden myyntiä. Myöhemmin Tatham liittyi fundamentalistiseen irvingiläiseen kirkkoon ja poltti tämän kirkon konservatiivisten jäsenten vaikutuksen alaisena harhaoppisina pitämiään käsikirjoituksia. Tuhottujen käsikirjoitusten tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta vähän ennen kuolemaansa Blake kertoi ystävälleen kirjoittaneensa "kaksikymmentä tragediaa yhtä pitkiä kuin Macbeth ", joista yksikään ei ole säilynyt. Toinen tuttava, William Michael Rossetti, poltti myös Blaken teoksia, jotka hänen mielestään olivat puutteellisia, ja John Linnell kumitti seksuaaliset kuvat useista Blaken piirustuksista.
    ellauri359.html on line 150: Varhainen Blake keskittyi "puhtaan negatiiviseen vastakohtaan energian ja järjen välillä", myöhempi Blake korosti itsensä uhraamisen ja anteeksiannon käsitteitä tienä sisäiseen kokonaisuuteen. Sitä se kiveshormonin vajettuminen teettää.
    ellauri359.html on line 152: Blake uskoi neliyhteyteen, piru neljäntenä pyöränä. Blake uskoi, että jokaisella ihmisellä oli kaksinkertainen identiteetti, joista toinen puoli oli hyvä ja toinen paha. Blake ei hyväksynyt käsitystä sielusta erillään ruumiista, vaan näkee sielun ruumiin letkumaisena jatkeena. Hän inhosi itsensä kieltämistä ja sexuaalisia sortotoimia.
    ellauri359.html on line 154: "Minä olen ainoa Jumala... ja niin olette sinäkin." Taivaan ja helvetin avioliitossa paljonpuhuva lause on "miehet unohtivat, että kaikki jumaluudet asuvat ihmisen rinnassa". Kysymys, oliko Blake hullu vai ei, näyttää todennäköisesti jäävän kiistanalaiseksi.
    ellauri359.html on line 156: Siihen suuntaan kyllä viittaa se, että Blakella oli valtava vaikutus 1950-luvun beat-runoilijoihin ja 1960-luvun vastakulttuuriin, ja hänet mainitsevat usein sellaiset merkittävät hahmot kuin beat-runoilija Allen Ginsberg, lauluntekijät Bob Dylan, Jim Morrison, Van Morrison, ja englantilainen kirjailija Aldous Huxley. Myös suurin osa Philip Pullmanin fantasiatrilogian His Dark Materials keskeisistä ajatuksista juontaa juurensa Blaken The Marriage of Heaven and Hell -elokuvan maailmaan.
    ellauri359.html on line 158:
    Lisätietoa Blakesta

    ellauri359.html on line 160: Örkki tulee Tolkienin kautta Beowulfista. Alunperin lat. Orcus, kr. Horkos, muuan helleenien pannahinen. Blake kuvitteli omaa mytologiaa pyykkikorikaupalla. Catherine väritti. Bill sätti aika lailla Swedenborgia. Swedenborg oli kynäillyt 33 vuotta aiemmin niteen Taivas ja helvetti. The Doorsin nimi oli otettu yhdestä Blaken töräyxestä.
    ellauri359.html on line 162: Avoliitto-niteessä Blake toimittaa että hyvä on aivokuoresta ja paha matelijanaivoista. Oli paha virhe Platon ja Plotinoxen lailla luulla että järki on henkeä ja halu ruumista. Blaken peukuttaman Pirun mielestä asia on juuri vastoinpäin. Kaikki jumalat on apinan aivokummituxia. Vähän sellasta humanismia.
    ellauri359.html on line 183: Mutta ristiinsuihkimista ei suvaita! (Tästäköhän Blake pahentui...) Aviopuolisot, jotka ovat eläneet aidosti aviorakkaudessa (eivät suihkineet) eivät eroa toisen kuolemassa. Sillä kuolleen kumppanin henki elää jatkuvasti toisen, ei vielä kuolleen, hengen kanssa, ja tämä jopa toisen kuolemaan asti, kun he tapaavat jälleen ja yhdistyvät ja rakastavat toisiaan hellämmin kuin ennen; nyt he ovat henkisessä maailmassa, tosin naimattomina.
    ellauri359.html on line 189: Kun keho ei enää pysty suorittamaan tehtäviään luonnossa, ihmisen sanotaan kuolevan. Silti mies ei kuole; hän on erotettu vain eräästä ruumiinosasta, josta oli hänelle hyötyä maailmassa. Mies itse elää. Hän elää, koska hän on ihminen, ei ruumiista, vaan hengestä; sillä henki ihmisessä ajattelee; ja ajatus yhdessä kiintymyksen kanssa tekee miehen. (Tästäkään pykälästä ei Blake perustanut.)
    xxx/ellauri068.html on line 425: 2 Vrt. William Blaken (toinen hörhöpää) Viattomuuden ja Kokeneisuuden Virsiä (huom kapitaalit 1789). Taivaan ja Helkkarin Naimisissa (huom kapitaalit 1793), Blake nikersi: “Ilman Vastakohtia (h.k.) ei ole kulkuetta.” Ilman lahjontaa ei ole harmittomuutta; ilman rähmälläänoloa ei ole puhtautta (ällösanoja, missä kapitaalit?); ilman ehdokasta ei ole menneen ajan muotoa.
    xxx/ellauri068.html on line 427: Blaken Virret (h.k.) jakavat paljon yhdessä Nipistäjän ison novellin kaa—molemmat argumentoivat menneen ajan muodon puolesta, osoittaen sormella teitä joita teolliset tekniikat ahdistelevat meidän joukossamme haava-altteimpia; molemmat ovat willisti, hapokkaasti eloisia; molemmat palkkaavat vertauskuvia putouxesta ja nousukkuudesta; molemmat etualastavat äärimmäisen totta ihmismäisyyttä alamaisista.
    xxx/ellauri068.html on line 429: Blaken “Nokipoika” (Kokemuxesta) näyttää selkokielellä miten virallinen versio viattomuudesta voidaan käyttää voimaannuttamaan pomottavaa ja hyödyntävää käskyä. Mieti viimeistä riviä:
    xxx/ellauri068.html on line 436: Blaken nokipoika väitelausuu oikeuden häpiyteen, nauruun ja iloon. Luova sysäys on Vastaisku (hk) Niitä (hk) vastaan—tässä, Pappi ja Kunkku (hk). Kuiteskin Ne (hk) valizevat mukana tanssin ja ilon ja konvertoivat sen merkeixi "virallisesta versiosta harmittomuudesta": vale peittämään äärilahjonnan päällepäsmäröivästä järjestyxestä.
    xxx/ellauri081.html on line 112: Wallun persepäisyys näkyy siitäkin, että sen herot lukee toisillensa William Blakea. Blake oli suuri sekobolzi sekin.
    xxx/ellauri081.html on line 119: By William Blake William Blakelta
    xxx/ellauri081.html on line 158: The main theme of William Blake's poem "The Tyger" is creation and origin. The speaker is in awe of the fearsome qualities and raw beauty of the tiger, and he rhetorically wonders whether the same creator could have also made "the Lamb" (a reference to another of Blake's poems).
    xxx/ellauri081.html on line 162: The tiger, in Blake's “The Tyger” is a symbol for evil. The words used to describe the tiger include “burning” (line 1) and “fire” (6), both suggesting the fires of hell. Blake also uses “fearful” (4), “dread” (12,15), and “deadly terrors” (16) to describe feelings the tiger is associated with.
    xxx/ellauri081.html on line 164: Additionally, what is the purpose of the Tyger by William Blake? It would be a mistake to say that Blake's purpose in writing "The Tyger" was to show that God is the source of pain and violence in the world, just as it would be a mistake to assume that Blake's purpose in writing "The Lamb" was to convert people to a belief in Jesus Christ.
    xxx/ellauri128.html on line 501: Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahlil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle. Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leinon palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa. Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984. Ei mikään turha jätkä näsä. Vaikka 3 lasta on vähän verrattuna B.B. Kingin 15 omaan ja tuhansiin adoptoituihin. King ei kieltänyt hetkiä rakastetuiltansa.
    xxx/ellauri129.html on line 763:
  • Blake" title="William Blake">William Blake

  • xxx/ellauri130.html on line 187: Ikuisuuden näkijä näkee J:n, järkipäät vain izensä.Bill BlakeMKILL!
    xxx/ellauri138.html on line 262: Caro Llewellyn said that "Philip Roth: The Biography" distorted his friendship with the novelist: "My intimacy with Philip was not in keeping with the story Blake was trying to make. Write." In the biography, Bailey identifies her by the pseudonym Mona. He describes how she and Roth went through each other and were physically intimate but never had sex because he was unable to, even after taking Viagra. But Llewellyn said the scene Bailey described never happened, not quite like that.
    xxx/ellauri138.html on line 263: Llewellyn - who declined to be interviewed by Bailey - said she was more upset by what was left out in the biography, making it seem like she was a marginal figure in Roth's life, an adventure that didn't work out. "My intimacy with Philip was not in keeping with the story Blake was trying to write " she said.
    xxx/ellauri186.html on line 427: Laurence Olivier oli vähintäänkin 2-neuvoinen. From the beginning of Olivier's life, there was confusion over his sexual identity. The most intimate friend of his youth was the actor Denys Blakelock, also the son of a clergyman, who was homosexual. The Queen's late aunt, Princess Marina, Duchess of Kent, who was involved with the bisexual and married Kaye for several years, told me quite emphatically that he and Olivier were "épris" ("in love"). And Coward, who was appalled to witness the two men openly exchanging French kisses in public, despised Kaye, whom he habitually referred to as "randy Dan Kaminski" (David Daniel Kaminski was Kaye's real name). One biography printed after his death alleged that Olivier “was deeply involved in a homosexual affair with Danny Kaye.”
    xxx/ellauri193.html on line 467: The former actor, who founded the Reclaim Party, is being sued by Stonewall trustee Simon Blake, Coronation Street actress Nicola Thorp and drag artist Crystal over an online spat in October last year.
    xxx/ellauri193.html on line 468: Mr Fox called both Mr Blake and the former RuPaul’s Drag Race contestant, whose real name is Colin Munro Seymour, “paedophiles”, in an exchange about Sainsbury’s decision to celebrate Black History Month.
    xxx/ellauri199.html on line 303: Have you read these poets? Philip Larkin • Emily Dickinson • Edgar Allan Poe • T S Eliot • Rabindranath Tagore • Ogden Nash • Amir Khusro • Khalil Gibran • Rainer Maria Rilke • Edgar Albert Guest • Mewlana Jalaluddin Rumi • William Blake • Maya Angelou • John Masefield • Rudyard Kipling • Anne Sexton • Sarojini Naidu • John Keats • Walt Whitman • Henry Wadsworth Longfellow
    xxx/ellauri199.html on line 306: Dickinson, Poe, Eliot, Tagore, Gibran, Rilke, Rumi, Blake, Kipling, Keats, Whitman, Longfellow.
    xxx/ellauri225.html on line 357: There are stunning passages from literature that have moved him for decades. There is poetry, prose, and criticism from John Milton, Dr. Samuel Johnson, Phil Collins, Thomas Gray, Blake, Wordsworth, Coleridge, Shelley, Keats, Tennyson, Browning, Swinburn, Elizabeth Bishop, John Ashbery and James Merrill Hintikka. Bloom meditates on the Hebrew prophets, the Kabbalah, Psalms, Job, the Song of Songs, and Ecclesiastes. And of course, his beloved Shakespeare.
    xxx/ellauri261.html on line 586: The 18th- and 19th-century mystic William Blake, in his intricately engraved illuminated books, refused to view the crucifixion of Jesus as a simple bodily death, and, rather, saw in this event a kenosis, a self-emptying of God.
    xxx/ellauri261.html on line 609: Thomas J. J. Altizer offered a radical theology of the death of God that drew upon William Blake, Hegelian thought and Nietzschean ideas. He conceived of theology as a form of poetry in which the immanence (presence) of God could be encountered in faith communities. Altizer concluded that God
    xxx/ellauri357.html on line 403: Nyt Eeva alkaa dekonstruoida romantikkomiehiä, Percy Bysshe Shelly etunenässä, mutta ei pie unohtaa omituista Blakea, jota homo-Jeeves siteerasi Bonesissa.
    xxx/ellauri357.html on line 405: Yli 25 vuotta sitten joku WJT Mitchell toivoi, että tulevaisuudessa kriitikot kiinnittäisivät huomiota "vaaralliseen… ilkeään… likaiseen" Blakeen, jonka aikaisemmat tutkijat desinfioivat "turvallisesti pyhitetyksi" tehdessään, ja hänen teostensa asianmukaiseen tutkimiseen ammattilaisvoimin. (Mitchell 1982, 410, 411, 414). Profeetallisten pohdiskelujensa aikana Mitchell tunnisti blakelaisen seksuaalisen siveettömyyden paksun sarjan, joka otti usein hyvin outoja muotoja, ja vaikka nyt onkin epämiellyttävää nähdä hänen paimentavan homoseksuaalista fellatiota, naisellisuutta ja lesbovoyeurismia yhdessä raiskauksen, himon ja sadomasokismin kanssa sinkkuna (lika) "epänormaalin seksuaalisuuden" banneri, hänen paljastamansa elävät – heteroseksuaalisuutta hämmentävät – kohtaukset (414) tekivät kohtuulliseksi olettaa, että kun queer saapui sisään kylmästä, Blake Studies toivottaisi sille lämpimän vastaanoton. Tuon vuosikymmenen lopulla Camille Paglian (1990) karu kuvaus Blakesta "British Sade" (270) ehdotti varmasti samanlaista kriittistä tulevaisuutta. Hänen ilmestymisensä runoilijasta saattaa vapista ja iskeä "suuren äidin" alla, mutta edipaalinen terrori antaa myös outoa ymmärrystä, sillä "Blaken kauhistuttava kohtalo oli nähdä kuilu, josta useimmat miehet väistyvät: infantilismi kaikessa miesten heteroseksuaaluudessa" (287). Ja 1990-luvulla omituisia pilkkuja välähti toisinaan sukupuolitutkimuksesta, varsinkin sellaisesta, joka yritti hypätä tiiliseinää vastaan, johon feministinen kritiikki oli törmännyt yrittäessään tuomita Blaken "naisvihaa".
    xxx/ellauri357.html on line 426: Toisin kuin Blaken, byzzöttäjän mielestä Plato oli ihan huippua. Siitäkin jo voi päätellä että jätkä oli syvältä. Kaveri kiitteli erityisesti krekujen homostelua. Oli takuulla ihan silmitön narsisti. Percy nautti elämästä naisten ympäröimänä: ensin sisaret, sitten vaimo 1 Harriet ja sen sisko Eliza, sitten Mary Frankenstein ja sen sisarpuoli Jane, sit 1 Teresa, kunnes Percy hukkui kaikexi onnexi Italian biitsillä 1822. Vizi mikä päkäpää. Empsychidionissa Persy käy nää kaikki hoidot vielä läpitte. Kaikki anglosaxi romantikkomiehet: Blake, Wordsworth, Coleridge, Keats, Byron, Shelley, luuli olevansa jotain luomakunnan kingejä. Kavereille se ainut oikea tuntuu olevan minä ize, jota taajaan vaihtuvat panopuut vaan täydentää. Länkkärimiesajattelijoilla on ollut taipumus mieltää järki, henki, aktiivisuus, filosofia ja kulttuuri ylemmixi, miehekkäixi elementeixi ja tunne, materia, passiivisuus, intuitio ja luonto alemmixi, naismaisixi elementeixi. Erit. Plätö, Pekoni ja Hegel oli näillä linjoilla. Pekoni sentään kexi pakastekanan. Romanttiset miehet koitti omia naistenkin alemman kenttäpuoliskon tunteellisille setämiehille, kuin FBI-agentti Siili Booth.
    112