Das hiesse gewissermassen Selbstmord aus Besorgnis vor dem Tode begehen. (Bismarck Rede vom 9 Februar 1876).
ellauri095.html on line 578: The loss of any emigrant ship had a strong international dimension and was accordingly extensively reported in English in both the ´Times´ of London and the ´New York Times´, for there was a sad irony in the deaths of passengers who had taken ship in search of a better life. Five Franciscan nuns from Salzkotten (now in Nordrhein-Westfalen, western Germany), named Barbara Hultenschmidt, Henrika Fassbender, Norbeta Reinkobe, Aurea Badziura and Brigitta Damhorst, died in the wreck. They were fleeing religious oppression at home as a result of anti-Catholic laws enacted as part of Otto von Bismarck´s ´Kulturkampf´ ("culture struggle") aimed at building centralised and unified German state resisting outside influences. One reader moved by the story in the London press was the Jesuit poet, Gerard Manley Hopkins, who wrote a moving and highly romanticised poem based on the incident, ´The Wreck of the Deutschland´. As Hopkins put it: ´Rhine refused them: Thames would ruin them´.
ellauri096.html on line 864: Moni historian maalimies harrasti nuorena mensuurimeikkailua. Heidän joukossaan oli muun muassa kommunismin isä Karl Marx. Yhteiskuntafilosofi Karl Marxilla (1818–1883) oli vasemman silmänsä yläpuolella mensuuri­meikkailuottelussa Bonnin yliopistossa saatu arpi. Sekin oli muuten juutalaisia. Kainin merkkiä kantoivat Heikin kaa. Saksalainen säveltäjä Richard Wagner (1813–1883) saattoi sekin olla jutku tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Se oli innokas miekkailija opiskeluaikoinaan Leipzigissä, missä hän kuului yliopiston Saksikäsi-osakuntaan. Natsijohtaja Ernst Kaltenbrunner (1903–1946) tunnettiin julmuudestaan. Hänellä oli kasvoissaan useita mensuuriotteluista saatuja arpia ja useampia Victorinox-linkkuveizistä saatuja peräpuolella. Hullu filosofi Friedrich ­Nietzsche (1844–1900) opiskeli Bonnin yliopistossa teologiaa ja kuului Francofobia-osakuntaan. Hän keskeytti opintonsa vuoden jälkeen ja vaihtoi kielitieteeseen. Tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe (1546–1601) menetti nenänsä miekkataistelussa Rostockin yliopistossa. Syynä oli aivan mahdoton tunarointi. Silitysrautakansleri Otto von Bismarck (1815–1898) oli innokas miekkailija Göttingenin yliopistossa, missä sillä meni paremmin meikkailusalilla kuin luennoilla. Autotehtailija Ferdinand Porsche (1875–1951) opiskeli Wienissä ja miekkaili osakuntansa Bruna Bröder edustajana.
ellauri112.html on line 145: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».
ellauri145.html on line 610: P.S. Huomenna saapuu poikani Umberto armaan Margheritan kanssa, mutta heidätkin otan vain täällä vastaan paitasillani16. Loppu rouva Cosimaa varten… Ariadne…17 Aika ajoin taiotaan… Kuljen ympäriinsä tutkijantakissani, läimäytän tuolla täällä jotakuta olalle ja sanon: siamo contenti? son dio, ho fatto questa caricatura…18 Olen laitattanut Kaifaksen ketjuihin: viime vuonna saksalaiset lääkärit ristiinnaulitsivat minutkin hyvin pitkäveteisellä tavalla19. Wilhelm Bismarck ja kaikki antisemiitit pois päiviltä20. Te voitte panna tämän kirjeen mihin hyvänsä käyttöön, joka ei alenna minua baselilaisten kunnioituksessa.
ellauri145.html on line 662: 20 Wilhelm von Bismarck (1852–1901) oli Otto von Bismarckin (1815–1898), Preussin pääministerin (1862–1870) ja yhdistyneen Saksan valtakunnankanslerin (1871–1890), nuorin poika ja saksalainen lakimies ja poliitikko. Pilkun lisäten lauseen alun merkitys muuttuisi muotoon: ”Wilhelm, Bismarck ja”, jossa Bismarck olisi isä - Bismarck ja Wilhelm ilmeisimmin Saksan keisari Vilhelm II (1859–1941; vallassa 1888–1918). Hulluuspapereissa toistuu ajatus Vilhelmin edustaman Hohenzoller-hallitsijasuvun jäsenten ansaitsemasta kuolemasta. Kansleri Bismarckia kuvaillaan Nietzschen teksteissä toisinaan ihailevaan sävyyn, mutta asennoituminen käy vähitellen yhä kielteisemmäksi. Antisemitismi ja antisemitistit ovat Nietzschen 1880-luvun kriittisten kirjoitusten päämaaleja.
ellauri240.html on line 550: Preussin kuuluisa kassleri Otto von Bismarck lausui vuonna 1862 edustajainhuoneen kanssa kiistellessään kuuluisat sanat: ”Ajan suuria kysymyksiä ei ratkaista puheilla ja enemmistöpäätöksillä, vaan raudalla ja verellä”, Eisen und Blut.
ellauri243.html on line 736: Job Thornberry comes into the story with the Anti-Corn-Law League, representing the remarkable change in English politics from the time before Napoleonic wars when the 10% richest guys were local landowners to after the wars when the merchants and industrialists had become the nobs (am. head honchos). This change of mens of production necessitated the passage of Reform Bills that favored Millian laissez-faire by the Conservative Derby-Disraeli ministries. Job Thornberry may be Richard Cobden; for he certainly has much of Cobden´s subject in him. The energetic and capable minister Lord Roehampton is taken to be Lord Palmerston, and Count Ferrol is perhaps Bismarck. Neuchatel, the great banker, is the historical Rothschild; Cardinal Henry Edward Manning figures as the tendentious papist Nigel Penruddock.
ellauri284.html on line 170: