ellauri067.html on line 456: The Gov’t’s Actions Have Gone Beyond Anything I Imagined!
ellauri069.html on line 281: Part 1: Beyond the Zero
ellauri145.html on line 537: Nietzsche’s image, through no more fault of his own than Hawking´s (LOL), has grown in a similar way to that of Hawking. We all have a vague notion of what the Ubermensch is, we’ve all heard “God is dead,” and we all know Nietzsche was a crazy philosopher with a giant mustache who wrote really hard books and scared his contemporaries and was apparently a favorite of the Nazis. There are little quips and quotes from him around the internet that sound awfully cryptic and enigmatic. And the publishing industry plays on this image, too: I have a copy of Beyond Good And Evil with a black cover and the title text printed in red and white, and the color scheme looks a little sinister. I strongly suspect that, if Nietzsche did not have a popular image as a crazy nihilist Nazi Ubermensch from the 1800s, the publisher would not have made the decision to print his books with a black and red color scheme. A cursory look at Amazon’s book listing also shows copies of Thus Spake Zarathustra with a picture of a panther’s eyes on the cover, glowering at the reader. Because… “Nietzsche was that crazy German writer or philosopher or whatever, right? And he was, like, an anarchist or nihilist or Nazi or something, right? Didn’t he kill God or something like that? Yeah.”
ellauri146.html on line 754: Beyond the border and under the lark full cloud. Rajan takana ja leivontäyden pilven alla.
ellauri150.html on line 480: Eugene Luther Gore Vidal (/vɪˈdɑːl/; born Eugene Louis Vidal, October 3, 1925 – July 31, 2012) was an American writer and public intellectual known for his epigrammatic wit, erudition, and patrician manner. Vidal was bisexual, and in his novels and essays interrogated the social and cultural sexual norms he perceived as driving American life. Beyond literature, Vidal was heavily involved in politics. He twice sought office—unsuccessfully—as a Democratic Party candidate, first in 1960 to the United States House of Representatives (for New York), and later in 1982 to the U.S. Senate (for California). His third novel, The City and the Pillar (1948), offended the literary, political, and moral sensibilities of conservative book reviewers, the plot being about a dispassionately presented male homosexual relationship.
ellauri264.html on line 461: Beyond this place of wrath and tears Tän kiukun ja kyyneleiden paikan takana
ellauri269.html on line 784: Viime viikkoina tänä viikonloppuna ensi-iltansa saavan JJ Abramsin tuottaman uuden elokuvan Star Trek Beyondin luojat ovat nousseet otsikoihin paljastaessaan, että George Takein luoma hahmo Sulu on homo. Sulua koskevat uutiset ovat kuitenkin kiinnittäneet huomion pois toisesta todellisuudesta: Monille LGBT-faneille Spock on aina ollut queer. Itse asiassa, kuten Spockin loppu Khanin vihassa osoittaa, parilla on toisiinsa kietoutunut kohtalo, joka tekee heistä enemmän sielunkumppaneita kuin ystäviä. Se ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun he vaihtoivat kaipauksen ilmeitä. Franchising-yhtiön perustamisesta lähtien vuonna 1966 homofanit ovat lukeneet omia tarinoitaan puoliksi Vulcanin ja hänen ihmiskapteeninsa välillä vaihdetuista katseista. Takei itse luokitteli nämä ilmeet näiden katsojien tuntemaksi "homo-ahdistukseksi", etenkin tuona aikakautena, uudessa dokumentissa näyttelijä Leonard Nimoyn elämästä, Spockin rakkaudesta.
ellauri272.html on line 140: Beyond Magenta: Transgender Teens Speak Out by Susan Kuklin
ellauri283.html on line 114: Beyond the Heavens is a very ethereal and mystical experience, one unlike any other movie we have reviewed. However, this is not a good thing. The ‘plot’ is very unclear and murky, consisting of vague and meandering ideas and cryptic dialogue. It’s like Corbin Bernson is winking at the audience with every scene, waiting to reveal some great secret, but it’s never revealed. The whole has a very tip-of-the-tongue feel, like the characters know something you don’t but never intend to let you in on the secret. As the characters wax eloquent and philosophize about the true nature of reality, the viewer is left, in the end, with a more confusing view of reality than before. Is Bernson advocating for or against Darwinism? Is he a creationist? Does he really believe that angels come to earth on the tails of comets? Is Bernson suggesting that reality is not what it seems? If so, what is his view of reality? Only God knows the answers to these questions as Bernson spends 90 minutes toying with his ‘big reveal’ and dancing around whatever his philosophical worldview is. It’s basically just a waste of your time.
ellauri283.html on line 116: And what is to be made of Corbin Bernsen? What is his place in Christian film? Is he trolling? Is he a great mind misunderstood? Whether it’s abstract musings like Beyond the Heavens or half-hearted satire like Christian Mingle or In-Lawfully Yours, Bernsen’s motivations for making Christian films are very unclear. It’s possible that he’s smarter than us all and doesn’t know how to show it. But it’s also possible that he’s just trying to make a quick buck off of Christian audiences. Reality is probably somewhere in between. Regardless, Beyond the Heavens really needed to be rethought before anyone spent money on it, because it falls flat and is unable to properly convey whatever message it is trying to present.
ellauri317.html on line 388: Russia Beyond tiesi että Saxan lähettilään Mirbachin oikeasti salamurhasivat vasemmistososialistivallankumouxelliset pettyneinä Uljanovin paskakaivorauhanehtoihin.
ellauri317.html on line 390: Holhoojan kommentaattori Roy Greenslade vuonna 2014 ja entinen Slate-lehden toimittaja Jack Shafer vuonna 2007 syyttivät Russia Beyondia propagandasta.
ellauri321.html on line 108: In 1747, in his sixteenth year, Crèvecoeur was sent by his family to England in order to complete his education. But the young man was of an adventurous spirit, and after a sojourn of about seven years in England, he set sail for Canada, where for the years 1758–59 he served in the French army. In 1764, after some residence in Pennsylvania, he became a naturalized citizen of New York, and five years later settled on a farm in Ulster County. Here, with his wife, Mahetable Tiffet of Yonkers, he lived the peaceful life of many idyllic years during which he gathered the materials for his book. Obviously enough he did not always remain on his farm, but viewed many parts of the country with a quietly observing eye. These journeys are recorded in his pages. He explored pretty thoroughly the settled portions of the States of New York and Pennsylvania, saw something of New England, and also penetrated westward to the limits of the colonies. He went as far South as Charleston, and may have visited Jamaica. Beyond such journeyings we may imagine these years to have xiv have been quite barren of events, serene and peaceful, until the storm of the Revolution began to break. It is not until 1779 that anything of import is again recorded of Crèvecoeur. In that year he made an attempt to return to Normandy, but the sudden appearance of a French fleet in the harbor of New York causing him to be suspected as a spy, he was imprisoned for three months. He was then permitted to sail, and, on his arrival in England, sold for thirty guineas his “Letters from an American Farmer,” which were published at London in 1782, the year after he reached France.
ellauri321.html on line 114: Crèvecoeur's book differs from other works descriptive of early conditions in America in that xvi that it should be regarded primarily as a piece of literature. Beyond the information that is given by it there is the more permanent significance of its tone and atmosphere, of its singularly engaging style, and of the fact that it forms part of a great literary movement.
ellauri321.html on line 117: Crèvecoeur sought and found, or imagined that he had found, that land of plain living and high thinking, of simple virtue and untrammeled manhood, which was one of the dreams of his age. Here were none of those social distinctions against which Werther so bitterly rebelled. The restraints of law were reduced to a minimum and in Crèvecoeur's favorite Society of Friends (of which he gave a long account to his French countrymen) there were not even priests. In a word, the spiritual rebellion of that period was essentially a rebellion against institutions, and the real corresponded very nearly to the ideal in colonial America. Beyond the limits of the colonies, moreover, the absolute ideal hovered.
ellauri328.html on line 426: Vuonna 2010 Howard kirjoitti kirjan Heterodoxy: Creating Judaeo-Christian Community Beyond Us and Them, jonka lähtökohtana on auttaa seurakuntia "ylimään umpikujasta ja muuttamaan konfliktit terveeksi monimuotoisuudeksi, jota yhdistää Messiaan rakkaus ja Messiaan voima. Pyhä jysäys". Merkittäviä kriittisiä arvosteluja Kenistä ovat seuraavat:
ellauri331.html on line 609: Ryssä takana (aiemmin Russia Beyond The Headlines ) on venäläinen monikielinen projekti, jota ylläpitää RT:n (entinen Ryssä tänään ) vanhempi ANO TV-Novosti, jonka perusti Venäjän valtion uutistoimisto Novosti Merikadulla.
ellauri331.html on line 611: Britti Vahtikoiran kommentaattori Roy Greenslade vuonna 2014 ja entinen Slate- toimittaja Jack Shafer vuonna 2007 syyttivät Russia Beyondia propagandasta. Pieni rähähdys aidanraosta ei sen enempää.
ellauri340.html on line 471: 1960-luvun lopulla hän ansaitsi maineensa avantgarden jäsenenä sellaisilla näytelmillä kuin Offending the Audience (1966), joissa näyttelijät analysoivat teatterin luonnetta ja vuorotellen loukkaavat yleisöä ja ylistävät sen "suoritusta" sekä Kaspar ( 1967). No vittu mikä oivallus. Tänhän Jouko Turkan oululaiset ylioppilaat pani paremmaxi ja heitti yleisöä kakkakökkäreillä. En todellakaan pidä teatterista. Hänen romaaneihinsa, jotka ovat enimmäkseen ultraobjektiivisia, rajatilaisia henkilöitä, ovat Maalivahdin ahdistus rangaistuspotkussa (1970) ja Vasenkätinen nainen (1976). Äitinsä vuonna 1971 tekemän itsemurhan johdosta hän heijasteli hänen elämäänsä romaanissa A Sorrow Beyond Dreams (1972). No olisin mäkin tehnyt izarin jos olis tää ovipainike tolleen tullut vikatikkinä.
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri340.html on line 524: Silti vaikka hän kirjoitti Yhdysvalloista, Handke ei koskaan oikeastaan jättänyt kasvattinsa Eurooppaa. 1970-luvulla hän tuotti osan saavutettavimmista teoksistaan ottamalla huomioon oman elämäntarinansa sekä kirjailijan ja tekstin välisen suhteen. Lyhyessä mutta voimakkaassa muistelmassa A Sorrow Beyond Dreams, kirjasta, josta hänet tunnetaan parhaiten anglofonisten lukijoiden keskuudessa, Handke kuvailee äitinsä itsemurhaa, ja kenties hänen rehellinen surunsa myöntäminen antaa lukijan päästä kielen tanssin ulkopuolelle. Samoin The Weight of the World (kirjoitettu 70-luvun puolivälissä, mutta julkaistu vuonna 1977), eräänlainen päiväkirja, joka kertoo Handken havainnoista sairauden aikana, tuli Länsi-Saksan bestselleriksi. Poliittisia kannanottoja välttävä kirja on sarja helmimäisiä vinjettejä kosmopoliittisesta elämästä, isyydestä ja kuolevaisuudesta.
ellauri340.html on line 526: Vuonna 1971, muutama vuosi sen jälkeen, kun Handke julkaisi ensimmäisen romaaninsa, hänen äitinsä, joka kärsi heikentävistä päänsäryistä ja masennuksesta, tappoi itsensä 51-vuotiaana. Jälkikäteen Handke vuodatti ahdistuneen, änkyttävän tekstin, joka muodostaa " A Sorrow Beyond Dreams ", joka julkaistiin seuraavana vuonna ja on edelleen kirja, josta hänet tunnetaan parhaiten englanniksi. Tämmönen nyyhkytarina uppoo anglosaxeihin kuin häkä. Handke raportoi kiihkeästi omasta kiihottomuudestaan.
ellauri347.html on line 276: Hänen omaelämäkerrassaan Beyond the Chains of Illusion Fromm kertoo kahdesta varhaisen nuoruuden tapahtumasta, jotka saivat hänet alkuun hänen polkunsa. Ensimmäinen koski perheen ystävää:
ellauri349.html on line 246: Jää epäselväxi kuka jos kukaan on päässyt bylsimään Lucea. Kaiken kaikkiaan hän uskoo, että hänen henkilökohtaista elämäänsä koskevat elämäkerralliset tiedot antavat mahdollisuuden käyttää häntä vastaan miesvaltaisessa oppilaitoksessa välineenä hänen työnsä huonontamiseksi. Kuitenkin 91-vuotiaana hän julkaisi A New Culture of Energy: Beyond East and West (2021), jossa hän keskustelee vuosikymmeniä kestäneistä jooga-asanoista (asennot) ja pranayamasta (hengitys) ja väittää, että jooga rakentaa siltaa ruumiin ja hengen välillä. Olen kaarisilta, Luce runoilee kuin Aale Tynni.
ellauri373.html on line 482: Pian sen jälkeen Asher Ginsberg perusti salaisen seuran "Beyond Moishe"
xxx/ellauri126.html on line 539: Someone very insecure about who they are that they must at all times appear to be 'edgy' with shock value in order to stay relevant. This often means someone who thinks excessive violence and guns are cool, plays way too much GTA and goes out of their way to be an annoying hipster douchebag, often excusing their pretty disgusting selfish behaviour and toxic conceited attitudes by quoting "Beyond Good and Evil" by Neitzsche. They will also find other Edgelords to create cliques with in order to maintain their comfortable Groupthink dynamics and will malign those who do not share their miserable hipster world view.
xxx/ellauri137.html on line 641: If you're buying this trash for a class then you're a sucker, turn back now! Hopefully Edward isn't still teaching his own tasteless fan fiction in a college setting. It's a misunderstood teenager's journey through satire complete with crude, unoriginal and stereotypical takes on characters from the lens of a self insert hero amounting to little more than finger pointing. You'll be offended, sure, but with little substance left to interpret besides the authors very obvious discomfort with himself and others unlike him. (Make some new friends, Edward.) Beyond being ridiculous as a required reading piece for a class, actually paying for this garbage is insulting, and of course it is an absolute drag to slog through. Nobody's going to publish this except on demand printing obviously and that's why you're buying it from Amazon!!!
xxx/ellauri139.html on line 732: Beyond a mortal man impassion’d far Hyvin Porfyro näihin aneluihin vastas,
xxx/ellauri167.html on line 103: Beyond the law's vouchsafement and the known Ohi nopeusrajoitusten tavanomaisilla
xxx/ellauri235.html on line 720: Beyond the limits of a vulgar fate, Mautonta näin kohtalon rajojen ulkopuolella,
xxx/ellauri291.html on line 109: Esimerkiksi LAPD:ssä ollessaan Roddenberryllä tiedettiin olleen suhteita sihteeristön kanssa. Ennen työtään Star Trekissä hän aloitti suhteet sekä Nichelle Nicholsiin että Majel Barrettiin. Nichols kirjoitti heidän suhteestaan omaelämäkerrassaan Beyond Uhura vasta Roddenberryn kuoleman jälkeen. Tuolloin Roddenberry halusi pysyä avoimessa suhteessa molempien naisten kanssa, mutta Nichols, joka tunnusti Barrettin omistautumisen hänelle, päätti suhteen, koska hän ei halunnut olla mikään "joumän" eli "toinen nainen toiselle naiselle". Lisäxi vuodesta 1975 kuolemaansa asti Roddenberry säilytti avioliiton ulkopuolisen suhteen avustajansa Susan Sackettin kanssa.
xxx/ellauri291.html on line 129: 2002 takaiskujen jälkeen Ensiarvoisen tärkeä vapautti tuoteketjutuottaja Berkemannin Star Trekin hallinnasta. Yhdennentoista Star Trek -elokuvan markkinointikampanja kohdistettiin ei-faneille ja todettiin elokuvan mainoksissa, että "tämä ei ole isäsi Star Trek ". Elokuva ansaitsi huomattavan kriittisen ja taloudellisen menestyksen ja tuotti (inflaatiokorjattuina dollareina) enemmän lipputuloja kuin mikään aikaisempi Star Trek -elokuva. Ensimmäinen jatko-osa, Star Trek Into Darkness, sai ensi-iltansa keväällä 2013. Vaikka elokuva ei tienannut Pohjois-Amerikan lipputuloissa yhtä paljon kuin edeltäjänsä, kansainvälisesti lipputuloilla mitattuna Into Darkness on hamppariketju-sarjan menestynein. Samalla myönteisiä arvosteluja saanut Star Trek Beyond pettyi lipputuloihin.
xxx/ellauri298.html on line 512: Perinataalinen izetuhoisuus, Hylotrooppiset ja heliotrooppiset istukat, Henkinen iso ja pieni hätä, psykonautiikka. Beyond Death; Myrskyinen itsensä etsiminen; Henkinen hätätilanne; holotus ja heliotrooppinen hengitys (neljä viimeistä Christina Grofin kanssa, loput Brigitten kannattelemana.)
xxx/ellauri314.html on line 104: Eugene Gladstone O’Neill (16. lokakuuta 1888 New York, Yhdysvallat – 27. marraskuuta 1953 Boston, Yhdysvallat) oli toinen yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. O’Neill toi Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin edustaman dramaattisen realismin amerikkalaiseen näytelmäkirjallisuuteen. Heti ensimmäinen O’Neillin näytelmä, Taivaanrannan tuolla puolen (Beyond the Horizon, 1920), voitti näyttämötaiteen Pulitzer-palkinnon. Hän sai kaksi muuta Pulitzeria näytelmistään Agatha Christie (1922) ja Strange Interlude (1928). Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1936.
34