ellauri052.html on line 561: Besant.jpg/418px-Steiner_mit_Annie_Besant.jpg" width="50%" />
ellauri052.html on line 563: Annie Besant ja viides kolonna
ellauri052.html on line 567: The split became irrevocable when Annie Besant, then president of the Theosophical Society, presented the child Jiddu Krishnamurti as the reincarnated Christ. Steiner strongly objected and considered any comparison between Krishnamurti and Christ to be nonsense; many years later, Krishnamurti also repudiated the assertion.
ellauri052.html on line 570: Steiner's continuing differences with Besant led him to separate from the Theosophical Society in Adyar. He was subsequently followed by the great majority of the Theosophical Society's German members, as well as many members of other national sections. (Minäs vuonna tää nyt olikaan?)
ellauri052.html on line 610: Ajan myötä Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille syntyi erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa "mustia voimia", minkä perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Käsitys oli ristiriidassa Ervastin pasifistisen näkemyksen kanssa. Ervast uskoi myös maailmanopettajan tuloon mutta jätti henkilöllisyyden auki. J. R. Hannulan myöhemmän ilmoituksen mukaan kyseessä oli Ervast itse. Ervast suhtautui myötämielisesti myös Rudolf Steineriin, joka hänkin irtautui teosofisesta liikkeestä ja perusti antroposofian.
ellauri052.html on line 631: Teosofit perustivat vuonna 1911 Idän Tähti -järjestön ajamaan tulevan messiaan asiaa, ja Krishnamurtista tehtiin 16-vuotiaana järjestön johtaja. Krishnamurti ryhtyi esiintymään hurmoksen valtaan joutuneiden teosofien edessä messiaana. Hän muutti vuonna 1912 Besantin ja veljensä kanssa Englantiin, missä hänelle oli tarkoitus saada korkeakoulutus. Krishnamurti ei kuitenkaan selvittänyt Englannin huippuyliopistojen valintakokeita. Hän eli Euroopassa mukavaa elämää ja otti etäisyyttä teosofiaan. Krishnamurti muutti Pariisiin vuonna 1919 ja kiinnostui siellä Buddhan kirjoituksista. Hän kirjoitti vuonna 1921 kirjeessä ystävälleen etsivänsä yhä omaa elämänfilosofiaansa sekä aikovansa työskennellä ja meditoida aiempaa lujemmin. Lujaa meditointia, se on melkein yhtä vaikeaa kuin pänttäys pääsykokeisiin.
ellauri263.html on line 494: Nykyaikaisen teosofisen liikkeen tunnettuja edustajia olivat Blavatskyn lisäksi muun muassa eversti Henry Steel Olcott sekä Annie Besant. Myös antroposofian perustajana tunnettu Rudolf Steiner toimi teosofisen liikkeen piirissä ennen siitä irtautumistaan. Suomessa teosofinen liike tuli tunnetuksi varsinkin "kirjailija" Pekka Ervastin työn kautta.
ellauri263.html on line 521: H. P. Blavatsky kuvaili alun perin gurunaan pitämänsä henkisen mestarin olemassaoloa, jota kutsuttiin muun muassa Moryaksi. Blavatskyn mukaan Morya ja toinen mestari Koot Hoomi olivat hänen ensisijaisia oppaitaan Teosofisen seuran perustamisessa. Blavatsky kirjoitti myös, että mestarit Morya ja Koot Hoomi kuuluivat kovasti kehittyneiden ihmisten ryhmään, jotka ihan nauroivat ajalle ja paikalle, ja jonka jotkut tuntevat valkoisena veljeskuntana tai valkoisena Loosina (vaikka he eivät kuvailleet itseään näin, kun olivat pikemminkin aika ruskeita). Moriasta tuli lopulta iso riita Judgen ja Besantin välille ja koko seura hajosi. Moria nauroi partaansa: aika aikaa kutakin, ja paikkaakin, totesi ja hävisi.
ellauri263.html on line 569: Lontoossa perustettiin uusi teosofinen aikauslehti, Lucifer. Syyskuun alussa myös Wachtmeister saapui Lontooseen. Tilanahtaus pakotti Teosofisen seuran muuttamaan uuteen paikkaan Lansdowne Roadille, joka oli lähempänä Lontoon keskustaa. Kirjoitustyö jatkui, ja talossa vieraili useita kuuluisuuksia, tutkijoita ja toimittajia keskustelemassa Blavatskyn kanssa. Myös Olcott saapui Lontooseen ja avusti Blavatskya perustamaan Teosofisen seuran esoteerisen osaston, johon kuului kaksitoista henkilöä: kreivitär Wachtmeister, Isabel Cooper-Oakley, Emily Kislingbury, Laura Cooper, Annie Besant, Alice Cleather, Archibald Keightley, Herbert Coryn, Claude Wright, G. R. S. Mead, E. T. Sturdy ja Walter Old.
ellauri263.html on line 571: Lokakuussa 1888 ilmestyivät Salaisen opin ensimmäiset kappaleet painosta. Kirja lähetettiin arvosteltavaksi lontoolaiselle toimittajalle W. T. Steadille, joka päätyi lähettämään sen aktivisti Annie Besantille. Kirja teki Besantiin suuren vaikutuksen, ja kiittävä arvostelu julkaistiin Steadin Review of Review'ssä. Tämän jälkeen Besant kävi tapaamassa Blavatskya ja liittyi Teosofiseen seuraan.
ellauri263.html on line 573: Seuraavaksi Blavatsky keskittyi kirjoittamaan teoksia Teosofian avain ja Hiljaisuuden ääni. Lisäksi hän kirjoitti pitkiä kirjeitä Amerikan ja Intian osastoille. Teosofinen seura muutti jälleen, tällä kertaa Annie Besantin tilavaan asuntoon Avenue Road 19:een. Blavatskya vaivasi reuma, ja hän joutui käyttämään ajoittain pyörätuolia. 1. kesäkuuta 1890 ilmestyi newyorkilaisessa The Sunissa artikkeli ”Erään humpuukin historia”, jota seurasi 20. kesäkuuta koko sivun aukeama, jossa tohtori Elliot Coues väitti Blavatskya petkuttajaksi, jonka tarkoituksena oli kerätä rahaa ja peitellä vakoilutoimintaa. Lisäksi Coues oli kaivanut esiin kaikki vanhat huhut hänen väitetyistä rakastajistaan sekä aviottomasta lapsesta ja sanoi voivansa todistaa kaikki väitteensä. Tohtori Coues oli ollut jo pikään kiinnostunut teosofiasta ja oli myös käynyt tapaamassa Blavatskya. Blavatsky kertoi jo vuoden 1888 lopulla tohtori J. S. Buckille lähettämässään kirjeessä Couesin havittelevan jonkinlaista johtoasemaa Teosofisessa seurassa, johon hiän ei kuitenkaan suostunut.
ellauri263.html on line 634: Besant Annie">Annie Besant (1847–1933) sensijaan oli aimo desantti! sosialistivaikuttaja, journalisti, naisoikeusaktivisti, Kansainvälisen Teosofisen Seuran puheenjohtaja sekä Idän Tähti -järjestön perustaja.
ellauri263.html on line 636: Vuonna 1866 Annie tapasi nuoren papin Frank Besantin, josta myöhemmin tuli Lincolnshiren kirkkoherra. Vaikka Annie tuolloin olikin vasta 19-vuotias, hän suostui Frankin kosintaan. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, mutta Annie oli elämäänsä tyytymätön, koska koki vanhoillisen aviomiehensä näkemykset ahdistaviksi. Samalla Annie alkoi myös kyseenalaistaa omaa uskoaan. Lopulta uskonnolliset erimielisyydet aviopuolisoiden välillä johtivat siihen, että Frank määräsi Annien muuttamaan pois. Erosta tehtiin virallinen, ja Annien poika Digby jäi isänsä luokse, kun tytär Mabel muutti Annien kanssa Lontooseen.
ellauri263.html on line 640: Vuonna 1877 Besant ja Charles Bradlaugh päättivät julkaista Charles Knowltonin kirjan The Fruits of Philosophy, joka kannatti syntyvyyden säännöstelyä. Besantia ja Bradlaughia syytettiin julkaisusta, joka ”todennäköisesti vaikuttaa huonontavasti ihmisiin, joiden mieli on avoin moraalittomille vaikutteille.” Oikeudessa he kertoivat pitävänsä moraalisesti parempana ehkäistä ajatusta lasten teosta kuin että heidän jo synnyttyään tappaa heidät ruoan, ilman ja vaatteiden puutteeseen.
ellauri263.html on line 642: Besant ja Bradlaugh todettiin molemmat syyllisiksi ”säädyttömään kunnianloukkaukseen” ja tuomittiin puoleksi vuodeksi vankeuteen. Valitustuomioistuimessa tuomio kuitenkin kumottiin. Tämän jälkeen Besant kirjoitti ja julkaisi oman kirjansa syntyvyyden säännöstelystä nimeltä The Laws of Population. Ajatukset naisten osuudesta syntyvyyden säännöstelyssä saivat paljon julkisuutta. Muun muassa sanomalehti The Times syytti Besantin teosta säädyttömäksi, haureelliseksi ja saastaiseksi. Frank Besant käytti Annien saamaa kielteistä julkisuutta hyväkseen vakuuttaakseen oikeusistuimen siitä, että hän olisi sopivampi heidän yhteisen tyttärensä Mabelin huoltajaksi kuin Annie.
ellauri263.html on line 644: Vuonna 1880 Charles Bradlaugh valittiin Northamptonin parlamentin edustajaksi, mutta koska ei ollut kristitty, hän kieltäytyi vannomasta perinteisen kaavan mukaista uskollisuudenvalaa, ja häntä estettiin sen vuoksi ottamasta paikkaansa vastaan. Samaan aikaan Besant työskenteli yhä Bradlaughin kanssa, mutta tutustui myös tunnettuihin sosialisteihin kuten George Bernard Shaw, Walter Crane ja Edward Aveling.
ellauri263.html on line 646: Liityttyään sosiaalidemokraattiseen liittoon Besant aloitti oman sanomalehtikampanjansa, jossa hän keskittyi muun muassa tehdastyöläisten oloihin. Besant oli huolestunut nuorten naistyöläisten terveydestä Bryant & Mayn tulitikkutehtaalla. Ennen sähkövalon yleistymistä tulitikkuja valmistettiin valtavia määriä, ja tehtaat olivat vaikutusvaltaisia suuryrityksiä. 23. kesäkuuta 1888 Besant julkaisi Lontoossa artikkelin White Slavery, jossa hän kiinnitti huomiota tehtaalla leijuvien fosforihuurujen vaaroihin sekä Bryant & Mayn alhaisiin palkkoihin. Kolme naista jotka olivat hankkineet tietoa Besantin artikkelista, erotettiin. Besant vastasi perustamalla työntekijöille etujärjestön, Matchgirls Unionin. Kolmen viikon lakon jälkeen yritys oli viimein pakotettu tekemään työntekijöille merkittäviä myönnytyksiä, ja lisäksi palkkaamaan kolme erotettua naista uudelleen.
ellauri263.html on line 648: Besant liittyi myös Vet Fabian Society -sosialistiryhmään ja 1889 myötävaikutti Fabian Essays -kirjan syntyyn. Kirja sisälsi paitsi Besantin, myös Sydney Webbin, George Bernard Shawin, Sydney Olivierin, William Clarken, Graham Wallasin ja Hubert Blandin artikkeleita. Kahden seuraavan vuoden aikana Shawin kokoama kirja myi 27 000 kappaletta.
ellauri263.html on line 650: Vuonna 1889 Besant valittiin Lontoon koululautakuntaan yli viidentoista tuhannen äänen erolla seuraavaksi suosittuun ehdokkaakseen. Suuren suosionsa turvin hän ryhtyi tekemään laajoja uudistuksia paikallisissa kouluissa. Hänen uudistuksiaan olivat muun muassa ilmaiset ateriat aliravituille lapsille sekä ilmaiset lääkärintarkastukset alkeiskoululaisille.
ellauri263.html on line 652: 1890-luvulla Besant liittyi Helena Blavatskyn 1875 perustamaan Teosofiseen Seuraan, ja omistautui sittemmin syvästi teosofisen liikkeen toimintaan jopa niin, että 1907 hänestä tuli seuran puheenjohtaja. Besant keskittyi teosofisten ajatusten käytännön toteuttamiseen, ja hän ryhtyi valmistelemaan Suuren valkoisen veljeskunnan maailmansuunnitelman toteuttamista ja Maitreyan ja Kristuksen pikaista tuloa. Tähän tehtävään hän valitsi nuoren intialaispojan Jiddu Krishnamurtin. Teosofinen Seura oli kuitenkin Blavatskyn kuoleman jälkeen jakautunut aatteellisesti kahteen eri suuntaukseen, ja vuonna 1910 Besant ja C. W. Leadbeater perustivat Idän Tähti -järjestön valmistamaan tietä Maitreyalle eli maailmanopettajalle, joka tulisi ilmentämään itseään heidän kasvattipoikansa Krishnamurtin kautta. Myöhemmin Krishnamurti alkoi itse epäillä rooliaan, ja 1929 hän sanoutui irti messiaan tehtävästä kokouksessa, jossa myös Yrjö Kallinen oli läsnä. Kallista ei kuitenkaan huolittu messiaaxi Krishnamurtin tilalle. Krishnamurti erosi Teosofisesta Seurasta ja hajotti Idän Tähti -järjestön.
ellauri263.html on line 653: Intian vuosiensa aikana Besant säilytti yhä kiinnostuksensa naisten oikeuksien ajamiseen sekä muihin sosiaalisiin kysymyksiin, ja kirjoitti yhä artikkeleita Britannian sanomalehtiin kiistellen muun muassa naisten äänioikeudesta. Hän perusti myös The Central Hindu Collegen Benaresiin vuonna 1898. Annie Besant kuoli Intiassa vuonna 1933, ja hänen tuhkansa siroteltiin varmuuden vuoksi mereen.
ellauri263.html on line 654: Annie Besant vieraili aikoinaan myös Suomessa.
ellauri263.html on line 656: the Theosophical Society under Annie Besant’s leadership (1907–1933) was, at least in England, an important part of a loosely socialist and feminist political culture. Hyvä desantti! Olet idän tähti! Enola Holmes-sarjassa oli 1 episodi Besantista tulitikkutehtaalla, vaikkei sen nimeä kyllä mainittu.
ellauri263.html on line 675: Col. Olcott ei ollut vakuuttunut vaan alkoi vehkeillä ennenkuin HPB oli ehtinyt kylmetä. In the April Theosophist Col. Olcott makes public what we have long known to be his private opinion – a private opinion hinted at through the pages of Old Diary Leaves – that H.P.B. was a fraud, a medium, and a forger of bogus messages from the Masters. This final ingrate’s blow is delivered in a Postscript to the magazine for which the presses were stopped. The hurry was so great that he could not wait another month before hurling the last handful of mud at his spiritual and material benefactor, our departed H.P.B. The next prominent person for whom we wait to make a similar public statement, has long made it privately. [Note: This sentence referred to Annie Besant.]
ellauri401.html on line 260: Seuran jäsenenä Pekka joutui keskelle seuran yhteydessä toimivan esoteerisen osaston, The Eastern School of Theosophyn johtajien englantilaisen Annie Besantin (1847–1933) ja amerikkalaisen William Quan Judgen (1851–1896) kiistaa, josta on ollut puhetta albumissa xxx. Seuralla ei sinänsä pitänyt olla mitään tekemistä esoteerisen koulun kanssa, mutta kiista johti seuran jakautumiseen. Kyse oli siitä, kuka oli mestareiden oikea ja virallinen edustaja. Pekka ymmärsi, että Judge oli saattanut antaa väärää kuvaa tiemestareilta saamistaan viesteistä, mutta asian vieminen julkisuuteen rikkoi seuran ensimmäistä tehtävää ”muodostaa yleisen veljeyden ydin”. Perheen sisäisiä asioita ei olisi pitänyt viedä julkisuuden raadeltavaksi. Sitäpaizi Judge oli mies ja Besant taas 1 ämmä vaan, sisar eikä veli. Asiaa mutkisti sekin, että Judge kuoli kesken kiistan 21.3.1896. Hänen seuraajakseen esoteerisen koulun johtajana kohosi amerikkalainen Katherine Tingley (1847–1929). Teosofisen Seuran jakaantuminen eteni, kun Tingley lähti 13.6. seurueineen lähes vuoden kestäneelle ”teosofiselle ristiretkelle” maailman ympäri.
ellauri401.html on line 315: Ervastin pyrkimykset uuden seuran perustamiseksi saivat Suomessa kuohuntaa aikaan, ja hänellä oli usein kiivaita väittelyitä täkäläisten teosofien kanssa, jotka melkein kaikki pitivät uskollisesti Annie Besantin puolta. Ervast puolusti William Judgea ja ylisti veljeyden ihannetta ja selitti, että joka sitä elämässään noudatti, ei hän voinut totuudestakaan poiketa. Toiset taas pitivät kiinni vaihtoehtoisista ”faktoista” ja olivat vakuuttuneita Besantin vilpittömyydestä.
ellauri401.html on line 336: Olikohan luokkatverini Yrjö Grönberg sukua Herman Grönbergille joka 1897 läxi Pekan kanssa Intiaan? Paizi Pekka oli pätkäperävaunu ks Yrjö majakks. Tiistaiaamuna 5.9. matka alkoi kohti Tukholmaa. Tukholmassa vietetyn parin viikon aikana siellä pidettiin Yleisen Veljeyden kan- sainvälinen kongressi. Ervast ei pitänyt Tingleyn itsetietoisesta ole- muksesta. Suurimman vaikutuksen Ervastiin kuitenkin tekivät Alice Leighton Cleatherin ja Basil Crumpin musiikkiesitykset. Prinssieversti ja Yrjö jatkoivat matkaa Kristianiaan (Oslo). Norjalainen salatietrilijä teki Pekjaan oudon vaikutuxen. kLontoossa alkoi vastoinkäymiset kun kiero vossikka ajelutti extra kiemuroita. Besant oli eillispäivänä kerinnyt lähtä Intiaan. Rahat oli loppu ja pojat matkustivat jänixinä kotio.
ellauri401.html on line 364: Samalla Ervastia ihmetytti, että Annie Besant puhui jossakin teoksessaan sodan kasvattavasta merkityksestä.
ellauri401.html on line 383: Lontoon teosofikongressissa 1904 Pekka kärsi kostean laivamatkan jälkeen karmeasti karmallisesta munuaistaudista. Kotiin tultua hän sanoi Matti Kurikalle, että ei siellä mitään teosofiaa ollut ja ”johtavien sielujen” kuten Annie Besantin puheista kuulsi pyrkimys oikeaoppisuuteen. Elämässä on 1 ainoa moraalinen päälaki: tule täydellisexi. Matti Kurikasta tuli täydellinen tunari. Pekka sai munanvalkuaistautikohtauxen 1 kerran Sundsvallissa 1900. Pekka oli silmiinpistävä esimerkki siitä että munanvalkuaistauti johtuu liika arkuudesta ja turhanpäiväisestä nöyryydestä.
ellauri401.html on line 386:
ellauri401.html on line 395: Katkaistuaan iljanteella koipensa sai Pekka tervetullutta taas saikkua. "Näin mielestäni, että tulee jokin opettaja, mestariolento, joka jatkaa Jeesuksen Kristuksen opetuksia siitä mihin ne siltä jäivät, kertoen lisää niistä asioista, jotka jäivät Jeesuxelta detaljoimatta tai apostoleilta kirjoittamatta muistiin. Näin tunsin hengessäni ja tulin erinomaisen iloiseksi. Minulle oli onnen ja nautinnon aikaa saadessani mietiskellä yksin vuoteellani, sillä aavistin, että silloin, kun tuo opettaja tulee, saan olla mukana, s.o. syntyä jälleen maailmaan. Aikaa en määritellyt tarkemmin, sillä kysyin itseltäni: olisiko mahdollista, että jo tällä vuosisadalla valmistuisimme vastaanottamaan niin suurta sysäystä? Ja sentähden ajattelin mahdolliseksi, että uusi aika alkaisi vasta 2075 tai myöhemmin, siihen mennessä on sammakkopata varmasti jo kiehahtanut." Annie Besantin desantit löydivät tehtävään soveltuvan sievän bramiinipojan, Jiddu Krishnamurtin (1895–1986).. Vahinko että Jiddu sittemmin otti tehtävästä jänixen passin.
ellauri401.html on line 412: Teosofinen liike hajosi! Besant the bloody peasant ajoi Jiddu messiastaan kuin käärmettä pyssyyn. Muut eivät tykänneet. Rudolf Steinerille tarjottiin apostoli Johannexen pallia, se sanoi enhän srntään hullu ole, karkasi perustaen antroposofisen seuran. Rudolf Steiner ei pitänyt Krishnamurtia mestarina eikä etenkään Kristuksen inkarnaationa, sillä hänen mielestään Kristus ei enää tule.
ellauri401.html on line 424: Vuoden lopulla kiista johti molemminpuolisiin erottamisiin. Saksan T. S:n hallinto päätti 8.12., että Idän Tähden Järjestön jäsen ei saa olla jäsenenä Saksan Teosofisessa Seurassa. Adyarissa pidetyn vuosikokouksen yhteydessä T. S:n pääneuvosto päätti 30.12. erottaa Teosofisesta Seurasta Rudolf Steinerin ja samalla koko Saksalaisen Osaston, joka häntä yksimielisesti kannatti ja oli valinnut hänet eliniäkseen ylisihteeriksi. Tilanne johti Steineriin kohdistettuihin syytöksiin ja oikeuden- käynneillä uhkaamiseen, ja toisaalta Saksan T. S:n vuosikokoukses- sa vaadittiin Besantin eroa. Münchenissä perustettiin elokuussa Die Anthroposophische Gesellschaft, johon Saksan T. S. liittyi melkein ko- konaisuudessaan. Saksasta saapuneesta kehotuksesta myös melkein kaikki Suomen T. S:n ruotsinkieliset teosofit liittyivät siihen, ja Suomen T. S. menetti noin 150 jäsentä, joista useat olivat olleet mukana jo suomalaisen liikkeen varhaisvuosista alkaen. Ezevverran tästä veljeydestä Kain ja Aabel tyylillä.
ellauri401.html on line 439: Kesällä 1913 Ervast oli menestyksen huipulla. Hän kuuli kuin ”hoosianna huutojen kaikuvan”. Mutta samalla hän ajatteli: ”Miten kauan kestänee, ennenkuin huudetaan: ristiinnaulitkaa?” Ervastin kannalta oli murheellista, että nuoret efebit, vuodetovereiksi aiotut, lähtivät Besantin kelkkaan. Yksi syy nuorten vieraantumiseen Ervastista saattoi olla hänen ”itsevaltiutensa”. Riipinen kertoi, että Ervast tahtoi määrätä. ”Hänellä oli sellainen luonne. Jos ihmiset olisivat häntä totelleet, olisi siitä tullut kaunis kokonaisuus. Olisi antanut hänen määrätä.” – Ervast sanoi: ”Missä minä en saa määrätä, siinä ei minua tarvita."
ellauri401.html on line 447: Pekka ennusti heinäkuussa 1914 että sota alkaisi heinäkuussa 1914. Pian alkoi tulla esille Besantin kanta, että Valkoinen veljeskunta taisteli liittolaisten puolella keskusvaltoja vastaan. Besantin asennoituminen aiheutti, että Ervast vetäytyi hengessään syrjään hänestä. Don't underestimate the power of the dark side of the force! Soon the power of the eye of Sarnath will be mine! Kyeh-kyeh-kyeh! Ervast ja Krang on kuin 2 marjaa.
ellauri401.html on line 471: 13. vuosikokouxen alla Ervasti ajaa uuden ylisihteerin John Sonckin ohi pientareen kautta ja sopii suoraan "ihanan ihmisen" Besantin kanssa omasta rinnakkaisorganisaatiosta.
ellauri401.html on line 473: Valtalinjan koirien puheenjohtaja Saarnio ilmoitti, ”että koska perustaja-ylisihteerin ehdottamat erinäiset muutokset seuran sisäisessä kokoonpanossa ovat tehdyt varsinaisen vuosikokousohjelman ulkopuolella, niin ei perhana niistä nyt voida keskustella eikä päätöksiä tehdä, vaan on siirryttävä päiväjärjestykseen. Ervast ei antanut periksi vaan ”vielä halusi asian esille ottamista ja ilmoitti toistamiseen, että tällainen uusi liitto Suomen Teosofisen Seuran Okkultinen Liitto todella on perustettu”. Ja siihen oli ollut oikeus Besantin kirjeen perusteella. Saarnio keskeytti Ervastin puheen ja kielsi keskustelun tästä kysymyksestä. ”Puheenjohtajan menettelyn vastustamiseksi ja puolustamiseksi syntyi yleinen epäjärjestys, jonka johdosta Saarnio keskeytti kokouksen viideksi minuutiksi.”22 Ervast sanoi, että ne, jotka seuraavat minua, lähtevät nyt. Ja rauha palasi, kun Ervast tovereineen siirtyi jatkamaan Okkultisen Osaston kokousta päämajan lähellä olevaan Pihlajamäkien huvilaan. Mm. Krohnit lähtivät Pekan reen jalaxille. "Katotaanpa vaan ketkä kaikki tahtovat tähän Okkultiseen osastoon liittyä”. Saadakseen selville looshien kannan Ervast vieraili kesällä eri paikkakuntien loosheissa. Jaakko ajoi moottoripyörää, ja Ervast istui sen sivuvaunussa. Ervast kirjoitti 28.8. Hilda Pihlajamäelle: ”Matkamme onnistui hyvin, lukuun ottamatta Mikkeliä, jossa ei ollut kokousta."
ellauri401.html on line 479: Ervast kirjoitti Ruusu-Ristin perustamisesta Annie Besantille ja kertoi, että tämä oli kutsuttu seuran kunniajäseneksi. Ruusu-Ristin Helsingin ryhmä piti ensimmäisen jäsenkokouksensa Hankkijan talon ylimmässä kerroksessa joulukuussa 1920. Kokouksessa Ervast esitteli yhtä innokkaasti rosenkreutsilaisuutta kuin hetki vielä sitten teosofiaa. Tietäjä-aikakauskirjan nimi vaihtui Ruusu-Ristiksi. "Loppujen lopuksi Ervast puhui myöhemmin sangen vähän rosenkreutsilaisuudesta, mitä olen kyllä ihmetellyt”, totesi hölmistynyt Eino Krohn yli 60 vuotta myöhemmin.
ellauri401.html on line 495: Samaan aikaan toisaalla Besant perusti sukupuolettoman yhteisvapaamuurarijärjestön jonka Suomen looshiin liittyi lukuisten ämmyrkäisten lisäxi Pekkakin. Ei se sille juuri lämminnyt. Ensimmäisen neuvoston (”areopagin”) muodostivat kuitenkin vanhat konnat Pekka Ervast, Kyllikki Ignatius, Hilda Pihlajamäki, Erkki Melartin, Jussi Snellman, Eemil Halonen ja Laina Helle. Ervast tahtoi siitäkin omannäköisen ja niin vapaamuurarienkin seinä halkesi. Ervastin ehdotuksessa vapaamuurariuden muodostavat:
ellauri401.html on line 607: Kaliforniassa Ervast oli iloinen, että veljenpoika Eric oli mukana. Eric oli kaikin puolin käytännön ihminen. Nuoret miehet pitivät yhdessä hy-vää huolta Ervastista. Kodinhoito ei kuitenkaan ollut ihan kokonaan nuorukaisten vastuulla, sillä eräs rouva Hovila kävi auttamassa pyykinpesussa "ja muutenkin." Hovila oli palvellut Krishnamurtia, ja hän osasi kertoa noista teosofisista suuruuksista, Annie Besantista, Krishnamurtista ja muista humoristisia kaskuja.
xxx/ellauri170.html on line 885: He contributed many articles to the Theosophical Society's Lucifer (inexplicably renamed The Theosophical Review in 1897) as joint editor. Mead became the sole editor of The Theosophical Review in 1907. As of February 1909 Mead and some 700 members of the Theosophical Society's British Section resigned in protest at Annie Besant´s reinstatement of Charles Webster Leadbeater to membership in the society. Leadbeater had been a prominent member of the Theosophical Society until he was accused in 1906 of teaching masturbation to, and sexually touching, the sons of some American Theosophists under the guise of occult training. While this prompted Mead´s resignation, his frustration at the stiffness of the Theosophical Society may also have been a major contributor to his break after 25 years.
41