ellauri155.html on line 876: Santayana oli Russellin Bertin isoveli Frankin (ehkä homo?)kaveri. Se joutui hakauxiin Bertin kaa, vaikka Bert nyt ainakin olis ollut vähän sinne päin kallellaan. Kun Bert joutui epäsuosioon pasifismin kaa, Santayana lupasi sille ison summan hengenpitimixi. Ottiko Bert rahan vastaan, ei kerrota.
xxx/ellauri013.html on line 321: Bertrand kirjoitteli Filosofiaa jokamiehelle. Unpopular essays. Ei nyt ihan suora käännös. Russellin tarkoittama jokamies on talousliberaali, kansallislippuja myyvät populistit eli persut ei näistä jutuista kyllä perusta. Siinä mielessä ovat epäpopuläärejä. Tämä läpyskä löytyi Tutu-vainaan kirjahyllystä. Tutu oli kääntäjä. Siltä jäi paljon sanakirjoja. Tutulta jäi lukematta Bertin luku Kuuluisia miehiä joita olen tuntenut. Se oli leikkaamatta auki. Leikkasin sen nyt.
xxx/ellauri013.html on line 323: Aika tuntemattomuuksia tänään on monet Bertin mainitsemat tärkiöt. Julkisuus on päivittäistavaraa. Yllättävän harvoja se mainizee, esim Wittgenstein ja Conrad puuttuu listalta. Joku vähäpätöinen runoilija oli Bertistä byronmaisen vilpillinen. Eiköhän lie ollut Bert itse samanlainen. William James oli laahusta halveksiva aristokraatti, vaikka jenkkirotinkainen. Se oli Bertistä hienoa.
xxx/ellauri013.html on line 329: Russell oli aatelinen kermaperse joka peukutti Amerikan hegemoniaa, britit siinä pyllynnuolijoina. Se olis varmaan kannattanut brexittiä. Pääasia sille oli et se saa ite vapaasti filosofoida, sama se jos laahusta vähän kyykytetään. Aatelisnaista mekkoon, joskus sen mieheltäkin melaa, tää pitää Bertin tyytyväisenä. Muummuassa Wittgenstein ja Conrad olivat sen flammoja.
xxx/ellauri013.html on line 341: Ihan viimeisenä läpyskässä on Bertin ite itestään runoilema muistokirjoitus. Tuleehan julkkisfilosofin tuntea myös itsensä. Kirjoitettu hyvissä ajoin etukäteen. Ei siis vielä tiennyt oliko se häpi, elämä ei ollut läpi. Arvio on aika kiittävä, vaikka mukana on muutamia terävänäköisiä kriittisiä huomioita, valittuina niin etteivät satuta. De morituris vel de me nil nisi bene.
xxx/ellauri013.html on line 411: Leukavasti laukaistu. Mut mikä avuksi? Bertin miälest parhaita parannuksia aatteista oli veljeys, vapaus, tasa-arvo ja hallitus. Varsinkin viimeinen. Juttuun putkahtaa liberaalin mielisana ihannointi. Rousseau yritti turhaan ihannoida anarkiaa, se ei käy, koska se ei vaan toimi. Laahusta pitää käskyttää, ne on tyhmiä. Maailmanhallitus USAn johdolla on ainut mikä toimii. Tää on ihan samaa saarnaa kuin nyt yli puoli vuosisataa myöhemmin toisella globaaliliberaalilla, kalansilmä Hararilla.
xxx/ellauri013.html on line 416: Kylmä maito vatkautuu kermaksi Bertin perseessä. Lordin maitojunassa.
xxx/ellauri027.html on line 1364: Väitöskirjan motto on Russellin raamatullinen elämänohje “Älä seuraa joukkoa pahuuteen”. Halusiko Russell sitten johtaa joukkoja, vai pysyä niistä erossa? Mistä joukosta tarkkaan ottaen oli kyse? Russellin elämän aikana käytiin kaksi maailmansotaa, natsismi ja fasismi nousivat ja tuhoutuivat, Britannian maailmanvalta romahti, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kohosivat suurvalloiksi, asevarustelu sai globaalit mittasuhteet, yhteiskuntaluokkien suhteet muuttuivat, ‘viktoriaaninen’ arvomaailma rapautui, uusia yhteiskunnallisia voimia ja liikkeitä syntyi jne. Himanen ei tällaisia tapahtumia edes ohimennen mainize, ei edes Bertin pasifismia ja vankilareissua.
xxx/ellauri086.html on line 668: D.H. Lawrencella oli izellään aika amerikkalainen mielikuvitus. James Joyce teki siitä irlantilaista pilaa. Cambridgen apostolipojat hahatteli sille myös. Lawrence oli vähän vihainen, murti suuta murti päätä murti mustoa haventa. Pureskeli viixiään ja hautoi kaunaisia ajatuxia. Se oli työläistaustainen. Kostoxi tai muuten vaan se bylsi sitten Bertin ja muiden apostolipoikien flammaa Lady Ottolinea, joka Jönsin mukaan oli jusze Lady Chatterley. D.H. oli sen testosteronilta hajahtava moukkamainen puutarhuri joka kuokki sitä nakupellenä puutarhavajassa kuin Miltonilla Eevaa Aatami. Leidi oli varmaan kova rupattelemaan. Chatterley, get it? On jäänyt lapsuudesta mieleen se kohta missä D.H.:n kikkeli koki taisteluväsymystä ja oli rutistunut pienexi kuin possun kärsä tai joku rusina. Leidi koitti saada sitä pystyyn taas, ja lähtihän se kuin hoppafoordi kun oli muutama kerta vemputettu kammesta. Kirja löytyi työnnettynä äidin ja isin kirjahyllyyn takariville.
9