ellauri037.html on line 575: Sopelle tuli äkkilähtö Berliinistä 1813 Napsun pelossa kun se epäili joutuvansa varusmiehexi. Se palas Weimariin mutta lähti sieltäkiin kun äiskä eli siellä synnissä jonkun sitä 12v nuoremman gigolon kaa. Piileskeli vähän aikaa Rudoldstadtin kaupunkipahasessa, retkeili Thuringenin mezissä ja söi makkaraa kirjoittaen väikkäriä, Riittävän syyn periaatteen neljästä juuresta. (Eli mix tyhjästä ei voi mitään nyhjästä.) Kun Ranskan armeija lyötiin Leipzigissä, väikkäri tuli sopivasti valmiixi. Sopea vitutti hohottavat sotilaat ja se lähti taas Weimariin. Äiskä (joka oli nähtävästi yhtä kova laskettamaan luikuria kuin poikansa) väitti et sen suhde gigoloon oli vaan platoninen (sen pitäis miellyttää platonisti Sopea). Sope ei uskonut ja riiteli typerän vaikka lihaxikkaan gigolon kaa. Äiskä julkaisi matkakirjoja niiden Euroopan reisusta. Artun väikkäriä se piti käsittämättömänä, eikä käsittänyt kuka haluis ostaa sen, saati lukea. (Arvaa vituttiko äidin keuliminen Arttua.) Arttu huusi pää punasena et sen (Artun) juttuja luettas paljon sen jälkeen kun Hannan matkakirjat ja romskut olis unohtuneet. (Ja niinhän siinä kävi.) Ize asiassa Brockhaus suostu kustantamaan Artun prujauxen vaan koska sen äidin kirjat möi niin hyvin. Mut myöhemmin osat vaihtuivat, ja Brockhaus lopulta nettos paljon enemmän koalasta kuin sen äidistä. Molempien kuvat oli Brockhausin seinällä. Kerrankin sovussa.
ellauri037.html on line 594: Välillä se haaveili naimisiinmenosta. 39-vuotiaana kosiskeili jotain 17-vuotiasta neizykäistä, joka varmaan laatttas hihaansa. Sitä vitutti jo silloin monogamia, ehdotteli jotain ristiinsuihkintaa, pani on and off jotain 6 vuotta vanhempaa tanssijatarhaahkaa (varmaan sovitusta hinnasta), jonka se oli tavannut jo koulupoikana, jolla oli lapsia monista eri miehistä (muttei tiettävästi Sopesta). Kun Sope pakeni Berliinistä koleraa 1831, sitä johon Hegel kuoli kun tuli kotiin liian aikaisin, se ois ottanut tän haahkan mukaan, se ei tahtonut, Sope antoi sille rahaa, mutta kielsi käyttämästä sitä lapsenruokkoihin. Se näki jotain näkyjä ja innostui joxkin aikaa paranormaaleista ilmiöistä, kai se toivoi sillä todistavansa tahdon toimintaa. Siitäkään ei tullut lasta eikä paskaakaan.
ellauri159.html on line 798: Tonniminen pikkupanimo oli Baijerissa. Berliinistä löytyi DDR-museosta Pöhlä Bräu. Tässä paasauxessa ei puhuta niistä, vaan romaanien plozeista. (Enemmän kz. albumia 132.)
ellauri254.html on line 60: ETA Hoffmanista on mulla jo nippu linkkejä. German storywriter E.T.A. Hoffmann appears to have suffered and died from tabes dorsalis. Eli kuppaan kuoli tämä kaveri. Se väsäsi sen Nussknackerin, joulukuusen koristeen jonka sain Berliinistä Shanshanilta, johon "siitä vaan sano" Zhaikovski teki musiikin. Varsin mitätön Gerard de Nerval (salanimi) esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä. Nobel-Olga Tokarczukin Izidorkin kaipasi aakkosten alkupäästä Hoffmannia.
ellauri340.html on line 480: Hänen isänsä Auf Wiedersehn oli saksalainen sotilas, jonka Handke tapasi vasta aikuisiässä. Hänen äitinsä Maria, Kärntenin sloveeni, meni tiineenä naimisiin Bruno Handken, raitiovaunukapellimestari ja Wehrmacht-sotilas Berliinistä ennen Pietarin syntymää, kanssa.
xxx/ellauri199.html on line 927: No ei toikaan mua kummemmin säväytä. Mitähän lie runoilija tarkoittanut tässä? 1964 oli Krutsevin aikoja, oisko jotain poliittista kuitenkin? Eikös Karjalan palauttamisesta ollut silloin puhetta? Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki. Muistan koulupoika-ajoilta, miten Hrustshev sanoi: Berliini on hyppysissäni. Berliini on Lännen arin elin (testicles). Kun haluan, että Länsi vikisee, puristan Berliinistä. Putin tekee samaa Ukrainassa. Kun Hrushtshev lempattiin ja komennon otti troikka, ei presidenttikollega Suomessa ollut moksiskaan: ”Minulla on ollut Kremlissä hyvä ystävä, ja nyt heitä on kolme”, lausahti Urkki jaloilleen pudonneena. Koronaisella Salellakin on vähintään 3 ystävää, kaikki kyllä lännen suunnalla.
xxx/ellauri255.html on line 182: Vuonna 1844 Bakunin muutti Brysselistä Pariisiin, jossa hän ensimmäistä kertaa tapasi Marxin ja Pierre-Joseph Proudhonin. Joulukuussa keisari Nikolai I otti Bakuninilta pois kaikki aatelisuuteen perustuvat etuoikeudet kuten wiixet, takavarikoi maat sekä määräsi elinikäiseen karkotukseen Siperiaan. Bakunin vastasi Nikolaille La Réforme -lehdessä julkaisemallaan pitkällä kirjeellä, jossa hän haukkui keisaria despootiksi, näytti fäkkiä, ja vaati Venäjälle ja Puolaan demokratiaa. Euroopan hullun vuoden 1848 aikana Bakunin matkusteli ihan hulluna eri puolilla Saksaa ja osallistui myös Ranskan toisen tasavallan väliaikaishallituksen sosialistien taloudelliseen tukemiseen. Berliinistä hän yritti päästä Preussin hallitsemaan Poznańiin, jossa oli juuri käynnissä puolalaisten kansannousu, mutta poliisi esti matkan. Tämän jälkeen Bakunin matkusti Leipzigin ja Wrocławin kautta Prahaan osallistuen kaupungissa pidettyyn ensimmäiseen panslavistiseen kongressiin. Kokouksen päätyttyä hän oli mukana kaupungissa puhjenneessa Itävallan keisarikunnan vastaisessa kansannousussa, joka kuitenkin tukahdutettiin väkivalloin. Syksyllä 1848 Bakunin julkaisi pamflettinsa L’Appel aux slaves, jossa hän kehotti slaavivallankumouksellisia yhdistämään voimansa Unkarin, Italian sekä Saksan vallankumouksellisten kanssa ja syöksemään vallasta Venäjän, Itävalta-Unkarin ja Preussin kuningashuoneet.
xxx/ellauri329.html on line 393: Svetlana Aleksijevits syntyi Ukrainassa 1948 ja asui pääsääntöisesti Belarusissa, vaikka kirjoittikin venäjäxi. Loikkasi 2003 Lukashenkaa pakoon Valko-venäjältä länteen jossa viihtyi 10v, palasi Krimin selkkauxen aattona Belarusiin. Noobel päsähti vuonna 2015 Krimin ansiosta. Uusi lähtö Belarusista tuli 2020, mistä lähtien se on ajanut länkkärien asiaa Berliinistä käsin. Vanhahan sekin alkaa olla, Kristina tätiäkin vanhempi.
8