ellauri069.html on line 139: Balaclava helmet: A balaclava, also known as a balaclava helmet or Bally or ski mask, is a form of cloth headgear designed to expose only part of the face, usually the eyes and mouth. Depending on style and how it is worn, only the eyes, mouth and nose, or just the front of the face are unprotected. Versions with a full face opening may be rolled into a hat to cover the crown of the head or folded down as a collar around the neck. Sellanen ällöttävä roistomyssy.
ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
ellauri118.html on line 558: Ensimmäinen style indirect librestä ranskan kielessä kirjoittanut tutkija Charles Bally nimittääkin ”style indirect librea” kaunokirjalliseksi ajattelun figuuriksi (ei ”puheen esittämiseksi”), ”figure de pensée” (Bally 1914, 407). Ei ole enää kyse kieliopillisesta muodosta, vaan kirjallisesta ajattelun kuviosta. Kuvion ymmärrän tapana saadaan aikaan ja ilmaista jokin esitys, joka ei noudata objektiivista todellisuutta eikä kielitieteellistä
ellauri118.html on line 561: Charles-Louis Bally (4. helmikuuta 1865 Geneve – 10. huhtikuuta 1947 Geneve) oli sveitsiläinen kielitieteilijä. Nykyään Bally muistetaan ehkä parhaiten Bally-kengistä ja siitä, että hän toimitti yhdessä kollegansa Albert Sechehayen kanssa opettajansa Ferdinand de Saussuren postuumin kirjan Cours de linguistique générale, mutta 1920–1930-luvulla hän oli eräs keskeisimpiä eurooppalaisen kielitieteellisen strukturalismin edustajia yhdessä Roman Jakobsonin, Nikolai Trubetzkoyn ja Louis Hjelmslevin kanssa.
ellauri118.html on line 563: Ballyn määritelmä ”ajattelun kuvio” on sattuva: analyyseissäni vapaasta epäsuorasta esityksestä korostuu tämän tulkinnanvaraisen muodon olemuksellinen taiteellisuus, tekstuaalisuus ja litteys. Ilmauksessa piilevä kokemuksellisuus (”…vihdoinkin päästä nauttimaan tuota rakkauden iloa…”) jää
ellauri276.html on line 480: Vuoden 1946 lopulla Kavanagh muutti Belfastiin, missä hän työskenteli toimittajana ja baarimikkona useissa pubeissa Falls Roadin alueella. Tänä aikana hän yöpyi Beechmountin alueella talossa, jossa hän oli sukulaisessa vuokralaisessa vuokralaisen lankon kautta Ballymackneyssa, Monaghanin kreivikunnassa. Ennen kuin hän palasi Dubliniin marraskuussa 1949, hän esitti perheelle lukuisia käsikirjoituksia, joiden kaikkien uskotaan nyt olevan Espanjassa.
xxx/ellauri225.html on line 279: Cette construction littéraire a été décrite pour la première fois par le linguiste Adolf Tobler, en 1887. Il l´a découverte en étudiant les écrits de Zola et Flaubert. Un autre linguiste, Charles Bally, lui donna en 1912 un nom et l´appela « style indirect libre », et ce n´est que plus tard, que peu à peu, style devint discours, car cette forme vise à restituer une parole, et est donc plus proche du discours que du style.
7