ellauri031.html on line 314: Mussolinin isä oli seppä ja sosialisti, äiti oli katolinen ope. Benito nimettiin Mexicon vasemmistopresidentin Juarezin mukaan. Se oli vanhin lapsi kolmesta. Benito autteli iskää ideapajassa, isä ihaili Garibaldia (niinkuin se Conradin italiaano Panamassa) ja Bakuninia. Benitokin kunnioitti Garibaldia, muttei myöhemmin enään Bakuninia. Benitoa ei kastettu, vanhemmille tuli siitä riita. Siitä tuli 1901 kansakoulunopettaja munkkikoulusta, siis äiti voitti riidan lopulta. Niin aina.
ellauri046.html on line 199: Schelling's 1841 lectures with Mikhail Bakunin, Jacob Burckhardt, and Friedrich Engels; each had come away with a different perspective. Hahaa tosiaan. Söören peri iskältä 30K riikintaaleria, eikä enää selvää päivää nähnyt. Ei huolenhäivää.
ellauri142.html on line 87: His experience in the army, and two trips around Europe in 1857 and 1860–61 converted Tolstoy from a dissolute and privileged society author to a non-violent and spiritual anarchist. Others who followed the same path were Markku Graae, Alexander Gerzen, Mikhail Bakunin and Peter Kropotkin. During his 1857 visit, Tolstoy suffered a public execution in Paris, a traumatic experience that marked the rest of his life. In a letter to his friend Vasily Botkin, Tolstoy wrote: "The truth is that the State is a conspiracy designed not only to exploit, but above all to corrupt its citizens ... Henceforth, I shall never serve any government anywhere.
ellauri256.html on line 213: Gorki osallistui vuoden 1905 vallankumousyritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, samaan missä Bakunin luki tiilenpäitä 50v aiemmin, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Nää on aika kärkeviä amerikanvastasia peflettejä (olen lukenut niitä Internet Archivesta).
ellauri263.html on line 604: Nuoruudessaan Blavatsky oli liikkunut radikaaleissa liberaalis-nationalistisissa piireissä, mutta hänellä ei ilmeisesti ollut koskaan mitään selkeää yhteiskunnallis-poliittista linjaa, paizi toi vähän saatanallinen feminismi (käytännössä vaikkei ehkä teoriassa). Lucifer represents life, though, progress, civilization, liberty, independence. Lucifer is the Logos, the Serpent, the Savior. H. P. Blavatsky’s influential The Secret Doctrine (1888), one of the foundation texts of Theosophy, contains chapters propagating an unembarrassed Satanism. Satan in the shape of the serpent brings gnosis and liberates womankind. Tämmösta kirkasozaista miltonilaista prometeus-saatanaa peukuttivat Miltonin lisäxi ilmeisesti myös Blake, Bakunin ja Proudhon. Sympathy for the devil. Ei ihme että kristilliset piirit vauhkosivat. Blaken saatana alkuperäisessä loistossaan on aika feministinen. Byron ja Shelley oli aikoinaan satanisteja mutta setämiehiä.
ellauri330.html on line 408: Partapozoja. Marx ja Bakunin heiluttavat A-korttia ilmeisesti Lontoon metrossa, Kropotkin muhoilee.
ellauri330.html on line 444: Kiistan aikana, joka puhkesi IWMA:ssa Pariisin kommuunin tukahduttamisen jälkeen, Bakunin levitti asiakirjaa, jossa hän väitti Marxin kannattavan uutta valtiota, jossa uusi hallitseva entisten työntekijöiden luokka hallitsee porvareita, jotka jäisivät hyväksikäytetyiksi ja sorretuiksi. Marx kirjoitti joitakin huomautuksia Bakuninin pamflettinsa marginaaliin. Jotkut ovat vain sanoja, kuten " idiootti" ja "perse", mutta toiset ovat tärkeämpiä, mukaan lukien seuraavat:
ellauri330.html on line 490: Kun tutkii vallankumouxellisten taustoja, vakuuttuu entisestään van der Waalsin apinoiden politiikasta. Kumouxelliset on enimmäxeen disgruntled entisiä aatelisia ja muita kakkosrangin johtoapinoiden perillisiä, jotka koittaa päästä kalifixi kalifin paikalle villizemällä rotinkaisia. Maaorjat lie olleet enimmäxeen zaarille kiitollisia, toisin kuin asemansa menettäneet ex-orjanomistajat (Lenin, Bakunin, Kropotkin ym). Lisänimi Kropotka tarkoitti alunperin ehkä rähäkkää tai kähinää, nyttemmin kropotlivyj on pikkutarkka. Ensimmäiset rähinöizijät oli Kiovan maalla Smolenskissa Valkovenäjällä, mutta loikkasivat pian muskoviittien puolelle. 1400-luvun alussa 1500-luvun alussa prinssit Kropotkin olivat Liettuan suurruhtinaan vasalleja. Vuonna 1496 ruhtinas Ivan Dmitrievich Kropotkin (k. 1502) sai Jelowiczin kylän Lutsk Powiatissa, mutta 1500-luvun alussa hän kääntyi moskovilaisten puolelle ja kuoli Venäjän ja Liettuan sodassa vuosina 1500-1503. Ne köyhtyivät vähitellen Iivanan stolnikeista 1-kyläisixi odnodvornikeixi, mutta säilyttivät kuin ihmeen kaupalla prinssintittelin.
xxx/ellauri056.html on line 620: Friedrich Wilhelm Schelling syntyi Leonbergin koiratarhassa Stuttgartin lähellä 1775. Se kävi protestanttiseminaaria Tübingenissä 1790-1795 Ranskan vallankumouxen aikana, missä sen koulukavereita oli Hegel ja hörhö Hördelin. Size muutti harppisakuihin, Leipzig 1797, sit Jena, missä sen kavereita oli kaima Schlegel ja kermapeppu Novalis. Jöötti-setä hommas sille professuurin Jenasta 1798-1803. Varmaan päästäxeen paremmin bylsimään rva Schellingiä. Eron jälkeen 1803 Reeti läxi takas länsi-Saxaan, etenkin Müncheniin. 1841 se peri Hegelin tyhjentämän syöttötuolin Berliinissä. Alux sen luennoilla siellä kävi Kierkegaard, Engels, Bakunin, Ranke, Burkhardt, ja Alexander von Humboldt. Pian ne kyllästyi ja lähti muualle kuin Homer Simpsonin pääkoppaan pettyneet zombiet: "brainss... brainss... naah nothing here... brainss... brainss..." Se kuoli Sveizissä Bad Ragazissa. Mihkähän?
xxx/ellauri255.html on line 163: Mikäs tää Bakunin oli miehiään?
xxx/ellauri255.html on line 165: Konsta kirjoittaa pienoisnäytelmän Bakuninista. Tuttu nimi muttei tuo mieleen oikein mitään. Mikäs häiskä oli kymysyxessä? Bakuninista on hirmu pitkä sepustus Uikipediassa.
xxx/ellauri255.html on line 167: Bakunin Mihail">Mihail Aleksandrovitš Bakunin (ven. Михаил Александрович Бакунин, 30. toukokuuta 1814 Prjamuhino – 1. heinäkuuta 1876 Bern) oli venäläinen aatelinen vallankumouksellinen, jota ranskalaisen Pierre-Joseph Proudhonin ohella pidetään nykyisen anarkismin oppi-isänä ja myös sen merkittävimpänä vaikuttajana. Vaijeritempun kexijä Pertti Lindfors muistutti ainakin siivottomuuden osalta jonkun verran Bakuninia vanhana. Nuori Bakunin oli enemmän Hessu Hopon näköinen. Hopo tunsi ainakin yhtä paljon julkkixia kuin Jönsy. Vanha Bakunin koitti kasvattaa yhtä hienon parran kuin Marxin Karl, muttei kasvanut. Se näytti bussin alle jääneeltä marxilaiselta. His book God and the State has been widely translated and remains in print.
xxx/ellauri255.html on line 169: 
Bakunin2.jpg/250px-Young_Bakunin2.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri255.html on line 172: Tverin karjalaisena syntynyt Bakunin kuului varakkaaseen aatelissukuun. Hänen diplomaattina toiminut isänsä omisti noin 500 maaorjaa, ja oli ajatusmaailmaltaan muutenkin talousliberaali osallistuen muun muassa vuoden 1825 dekabristikapinaan. Täytettyään 14 vuotta Bakunin aloitti opiskelun pietarilaisessa sotilasakatemiassa, josta hänet erotettiin kuuden vuoden opiskelujen jälkeen 1834 huonojen arvosanojen vuoksi. Mihail ei oppinut edes tekemään hommiota kunnolla käsi levynä. Sen jälkeen Bakunin palveli Venäjän keisarillisessa kaartissa kahden vuoden ajan. Hän erosi palveluksesta, koska ei pystynyt hyväksymään näkemäänsä puolalaisten hyvää kohtelua. Sama vitutti Dostojevskiä Siperian keikalla.
xxx/ellauri255.html on line 174: Luovuttuaan sotilasurastaan 21-vuotiaana kaikkien lämpimästi sitä suositellessa Bakunin muutti Moskovaan, jossa hän opiskeli filosofiaa, mitäs muuta. Pappa maxoi. Nikolai Stankevitšin johtamassa ryhmässä Bakunin tutustui muun muassa Kantin, Schellingin, Fichten ja Hegelin ajatuksiin, vaikkei tosin ymmärtänyt niistä hölkäsen pöläystä. Hän perusti myös oman 1 hengen opintopiirin ja käänsi venäjäksi joitakin Fichten teoksia. Lisäksi Bakunin tapaili panslavismin kannattajia, kuten Konstantin Aksan Hännän Allakov, Pjotr Tadaajev ja Aleksandr Herzen.
xxx/ellauri255.html on line 176: Vuonna 1840 Bakunin matkusti Berliiniin, jossa hän pian liittyi kaupungissa vaikuttaneeseen sosialistiseen opiskelijaliikkeeseen (SOL). Kolme vuotta myöhemmin Bakunin muutti Dresdeniin kuin Pikin Ewald ja luopui samalla lopullisesti akateemisesta urasta keskittyen jatkossa totaalisen hyödyttömään vallankumoukselliseen toimintaan ja peräsuolen tähystyxiin. Venäjän hallitus oli koko ajan tietoinen Bakuninin aikeista tsaarinvallan kumoamiseksi ja määräsikin hänet palaamaan kotimaahansa. Bakunin matkusti kuitenkin Zürichiin, jossa hän oleskeli puolen vuoden ajan viettäen paljon aikaa radikaalin sosialistin Wilhelm Weitlingin housuissa. Hänen pidätyksensä jälkeen Venäjän Bernin lähettiläs määräsi Bakuninin jälleen palaamaan kotiin, mutta tämä päätti seuraavaksi suunnata Brysseliin. Bakunin tapasi kaupungissa muun muassa puolalaisia itsenäisyysaktivisteja. Heidän joukossaan oli myös Karl Marxin ja Friedrich Engelsin tuttavapiiriin lukeutunut Joachim Älähälä.
xxx/ellauri255.html on line 178: Bakunin matkusteli koko elämänsä ajan eri puolilla Eurooppaa interreilillä sininen matkalaukku mukana tutustuen koko ajan lukuisiin aikakauden merkittäviin vaikuttajiin. Lisäksi hän harjoitti vallankumouksellista toimintaa myös käytännön tasolla, muun muassa osallistumalla kansannousuihin (ei kuitenkaan ravintolalaskuihin). Aktivisminsa (ja maxamattomien laskujen) vuoksi Bakunin vangittiin ja karkotettiin Siperiaan, josta hän kuitenkin onnistui pakenemaan. Myöhempinä elinvuosinaan Bakunin siirtyi ajattelussaan kohti anarkismia ja oli mukana kansainvälisen työväenliikkeen ensimmäisessä internationaalissa, joka lopulta hajosi Bakuninin ja Karl Marxin välisiin erimielisyyksiin. Hajaannus näkyy edelleen työväenliikkeen jakaantumisessa marxilaisiin sosialisteihin ja anarkisteihin. Bakuninin keskeinen Marxista poikkeava näkemys oli, että "työläisten valtion" perustamisen sijasta valtio ja kaikki muut sortojärjestelmät pitää vallankumouksen yhteydessä tuhota ja kaikki joutavat anarkistit puhata.
xxx/ellauri255.html on line 180: Jutku-Marxille kiukustunut Bakunin päästeli aika pahanlaatuista salaliittoteoriaa. "the communism of Marx wants a mighty centralization by the state, and where this exists there must nowadays be a central State Bank and where such a bank exists, the parasitical Jewish nation, which speculates on the labor of the peoples, will always find a means to sustain itself. This whole Jewish world, comprising a single exploiting sect, a kind of bloodsucking people, a kind of organic destructive collective parasite, going beyond not only the frontiers of states, but of political opinion, this world is now, at least for the most part, at the disposal of Marx on the one hand, and of Rothschild on the other."
xxx/ellauri255.html on line 182: Vuonna 1844 Bakunin muutti Brysselistä Pariisiin, jossa hän ensimmäistä kertaa tapasi Marxin ja Pierre-Joseph Proudhonin. Joulukuussa keisari Nikolai I otti Bakuninilta pois kaikki aatelisuuteen perustuvat etuoikeudet kuten wiixet, takavarikoi maat sekä määräsi elinikäiseen karkotukseen Siperiaan. Bakunin vastasi Nikolaille La Réforme -lehdessä julkaisemallaan pitkällä kirjeellä, jossa hän haukkui keisaria despootiksi, näytti fäkkiä, ja vaati Venäjälle ja Puolaan demokratiaa. Euroopan hullun vuoden 1848 aikana Bakunin matkusteli ihan hulluna eri puolilla Saksaa ja osallistui myös Ranskan toisen tasavallan väliaikaishallituksen sosialistien taloudelliseen tukemiseen. Berliinistä hän yritti päästä Preussin hallitsemaan Poznańiin, jossa oli juuri käynnissä puolalaisten kansannousu, mutta poliisi esti matkan. Tämän jälkeen Bakunin matkusti Leipzigin ja Wrocławin kautta Prahaan osallistuen kaupungissa pidettyyn ensimmäiseen panslavistiseen kongressiin. Kokouksen päätyttyä hän oli mukana kaupungissa puhjenneessa Itävallan keisarikunnan vastaisessa kansannousussa, joka kuitenkin tukahdutettiin väkivalloin. Syksyllä 1848 Bakunin julkaisi pamflettinsa L’Appel aux slaves, jossa hän kehotti slaavivallankumouksellisia yhdistämään voimansa Unkarin, Italian sekä Saksan vallankumouksellisten kanssa ja syöksemään vallasta Venäjän, Itävalta-Unkarin ja Preussin kuningashuoneet.
xxx/ellauri255.html on line 184: Toukokuussa 1849 Bakunin oli Dresdenin kansannousun johtohahmo. Mukana olivat hänen lisäkseen myös muun muassa myöhemmin säveltäjänä maailmanmaineeseen noussut Richard Wagner sekä muuten tuntemattomaxi jäänyt arkkitehti Gottfried Semper. Epäonnistuneen kansannousun jälkeen Bakunin vangittiin Chemnitzissä ja tuomittiin yli vuoden vankeuden jälkeen kuolemaan. Chemnizissä tehdään hyvää vehnäolutta vielä tänäkin päivänä, ja rusikoidaan maahanmuuttajia. Tuomio kuitenkin muutettiin elinkautiseksi, jotta Bakunin olisi voitu viedä oikeuden eteen myös Itävalta-Unkarissa ja Venäjällä. Heinäkuussa 1850 hänet luovutettiin Itävallan viranomaisille, jotka 11 kuukauden vankeuden jälkeen langettivat Bakuninille toisen kuolemantuomion. Tämäkin muutettiin elinkautiseksi, ja toukokuussa 1851 hänet luovutettiin Venäjälle. Bakunin oli vangittuna aluksi Pietarissa sijaitsevassa Pietari-Paavalin linnoituksessa, josta hänet kolmen vuoden kuluttua siirrettiin Laatokan rannalle Pähkinälinnaan. Pähkinälinna (ven. Шлиссельбу́рг, Šlisselburg, vuoteen 1611 saakka Оре́шек, Orešek, vuosina 1611–1702 Нотебург, Noteburg ja vuosina 1944–1992 Петрокрепость, Petrokrepost, saks. Schlüsselburg, ruots. Nöteborg) on kaupunki Leningradin alueen Kirovskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Nevan niskassa lähellä Laatokkaa 41 kilometrin päässä Pietarista. Kaupungissa asui 13 305 henkeä (vuonna 2010).
xxx/ellauri255.html on line 187: Linnoitus on Bakuninin jäljiltä paikoin huonossa kunnossa.
xxx/ellauri255.html on line 189: Bakuninilla olisi ollut mahdollisuus vapautua allekirjoittamalla keisari Nikolai I:n vaatima tunnustus, mutta hän ei kuitenkaan suostunut siihen. Nikolain kuoltua vuonna 1855 keisariksi noussut Aleksanteri II suostui lopulta armahtamaan Bakuninin helmikuussa 1857 tämän äidin anomusten vuoksi. Vapauttamisen jälkeen Bakunin karkotettiin siperialaiseen Tomskin kaupunkiin, jossa hän vuoden kuluttua solmi avioliiton puolalaisen kauppiaan tyttären Antonia Kwiatkowskan kanssa. Vuonna 1859 Bakunin sai työpaikan kauppakomppaniasta Venäjän Kaukoidän kuvernöörinä toimineen serkkunsa Nikolai Muravjov-Amurskin ansiosta ja pääsi muuttamaan Itä-Siperian pääkaupunkiin Irkutskiin. Se puolestaan mahdollisti vallankumouksellisen aktivismin jatkamisen, koska Bakunin pystyi nyt muun muassa harjoittamaan kirjeenvaihtoa.
xxx/ellauri255.html on line 191: Kesäkuussa 1861 Bakunin matkusti työmatkaa tekosyynä käyttäen Nikolajevsk-na-Amuren kaupunkiin Tyynenmeren rannalle, josta hän onnistui laivalla pakenemaan Hokkaidon saarelle Japaniin. Jokohamasta Bakunin matkusti laivalla San Franciscoon ja sieltä edelleen Panaman kautta New Yorkiin, koska rautatieyhteyttä mantereen halki ei vielä ollut. Yhdysvalloissa Bakunin tapasi useita maahan paenneita Euroopan hullun vuoden kansannousujen veteraaneja sekä myös amerikkalaisia poliitikkoja, kuten kenraali George B. McClellanin ja radikaaleihin republikaaneihin lukeutuneen senaattori Charles Sumnerin. Lisäksi Bakunin löysi pakaasistaan sinne unohtuneen vanhan tuttavansa maxamattomien ravintolalaskujen veteraanin Louis Agassizin, jonka hän esitteli runoilija Henry Wadsworth Longfellowille. Vietettyään muutaman viikon Yhdysvalloissa Bakunin astui Bostonissa Liverpoolin matkalla olevaan laivaan. Liverpooliin alus saapui joulukuussa 1861.
xxx/ellauri255.html on line 193: Bakunin asettui Marxin tavoin Lontooseen ja kävi kirjeenvaihtoa muun muassa italialaisen kenraalin Giuseppe Garibaldin kanssa. Hänen oli myös tarkoitus matkustaa Italiaan, jossa Garibaldi suunnitteli maan hajanaisten ruhtinaskuntien yhdistämistä. Takaiskujen vuoksi Bakunin ei kuitenkaan päässyt Pariisia pidemmälle. Vuonna 1863 Tammikuun kansannousun alettua Puola-Liettuassa Bakunin matkusti laivalla Kööpenhaminaan, jossa hänen tarkoituksensa oli liittyä puolalaisiin joukkoihin ja purjehtia Itämeren yli Puolaan. Sekin yritys epäonnistui, jonka jälkeen Bakunin ennen Lontooseen palaamistaan onnistui sentään tapaamaan Venäjältä tulleen vaimonsa Tukholmassa. Bakulla olikin siihen mennessä jo pussit aika tunkeina. Valitettavasti vaimolla oli toisen anarkistin pullat uunissa.
xxx/ellauri255.html on line 195: 25. huhtikuuta vuonna 1863 Bakunin lähetti Tukholmasta kirjeen "suomalaisille isänmaanystäville", jossa hän kehotti suomalaisia järjestäytymään kaavailemansa salaisen vallankumouksellisen organisaation ja Puolan kansallisen hallituksen liittolaiseksi yhdessä Venäjän keisarikuntaa vastaan. Liittymisen vastineeksi, Bakunin oli vannonut tekevänsä kaikkensa mahdollistaakseen Suomen itsenäisyyden ja lupasi sen saavan liittyä mihin tahansa poliittiseen järjestelmään Suomi haluaisi. Paria kuukautta kirjeen päiväyksen jälkeen, J.V. Snellman julkaisi pitkän sanomalehtikirjoituksensa Sota vai rauha Suomelle, jossa hän Bakuninia mainitsematta, tuomitsee reaalipolitiikan hengessä kapinoinnin keisaria vastaan Suomen kohtalolle arvaamattomana hankkeena. Vittu ettää Snellman oli suuren luokan kusipää. Samaa kaliiperia kuin Anja Kauranen.
xxx/ellauri255.html on line 197: Tammikuussa 1864 Hopo lopulta pääsi matkustamaan Italiaan, jossa hää ensimmäistä kertaa alkoi oikein pohtimaan anarkistista filosofiaansa. Hän muodosti vallankumouksellisen organisaation, johon liittyi italialaisten ja slaavien lisäksi ranskalaisia ja skandinaaveja. Kahden vuoden kuluttua Bakuninin Vallankumouksellisten sosialistien liitoksi nimeämässä ryhmässä oli jäseniä ainakin Pohjoismaista, Englannista, Belgiasta, Ranskasta, Espanjasta, Italiasta, Puolasta ja Venäjältä. Keskimäärin kolme kustakin.
xxx/ellauri255.html on line 199: Vuonna 1864 perustetun kansainvälisen työväenliikkeen ensimmäisen internationaalin toiminnassa Bakunin oli merkittävässä roolissa vuoden 1866 Geneven kongressista lähtien. Tuolloin hänet muun muassa valittiin sen keskuskomiteaan. Syyskuussa 1867 ranskalainen professori Émile Acollas kutsui Bakuninin niin ikään Genevessä järjestettyyn kokoukseen, jossa perustettiin Ligue internationale de la paix et de la liberte eli Kansainvälinen rauhan ja vapauden liitto. Acollas’n ja Bakuninin lisäksi mukana olivat muun muassa John Stuart Mill ja Élisée Reclus. Järjestön kannattajiin kuului lisäksi lukuisia tunnettuja hahmoja, kuten Victor Hugo, Giuseppe Garibaldi ja Mont Blanc. Vuotta myöhemmin anarkistit jäivät liitossa bolshevikeixi ja perustivat oman järjestönsä nimeltä L'Alliance internationale de la démocratie socialiste (Kansainvälinen demokraattisten sosialistien liitto). Se yritti liittyä myös ensimmäisen internationaalin jäseneksi, mutta kuinka ollakaan ei huolittu, sillä sääntöjen mukaan siihen hyväksyttiin vain kansallisia työväenjärjestöjä, ei mitään joutilaita kv. pellejä.
xxx/ellauri255.html on line 201: Lokakuussa 1868 Bakunin lähetti kustannuksellaan italialaisen anarkistin Giuseppe Flanellin Barcelonaan tapaamaan espanjalaisia vallankumouksellisia. Matkan aikana Flanelli esitteli Bakuninin radikaaleja ajatuksia, joihin muun muassa lukeutui kaikkien auktoriteettien, kuten kirkon ja valtion hylkääminen. Hänen tarkoituksenaan oli myös pyytää espanjalaisia mukaan Bakuninin delegaatioon seuraavaan ensimmäisen internationaaliin kongressiin. Flanellin matkasta tuli jymymenestys, se pohjusti Espanjaan ja varsinkin Kataloniaan Euroopan vahvimman anarkistisen liikkeen, jonka vaikutus tuntui aina maan sisällissotaan ja Katalonian perseelleen menneeseen izenäistymiseen saakka.
xxx/ellauri255.html on line 203: Syyskuussa 1872 ensimmäinen internationaali järjesti Haagin kongressin, jossa internationaali ja samalla koko kansainvälinen työväenliike hajosi Marxin ja Bakuninin keskinäisiin erimielisyyksiin. Olennaisin ero heidän ajattelussaan oli suhtautuminen valtioon, jonka Bakunin halusi lakkauttaa kokonaan ja Marx puolestaan ottaa työläisten haltuun. Bakunin taas piti näin syntyvää ”proletariaatin diktatuuria” jopa kapitalismiakin pahempana. Hänen mukaansa työläisten ja talonpoikien pitää toimia keskenään vallankumouksellisessa liitossa ilman puolueita ja johtavaa eliittiä. Tää on sitä vasemmistolaisuutta jota Lenin piti diktatuurin lastentautina.
xxx/ellauri255.html on line 205: Varsinainen riita tuli kuitenkin Marxin pyrkimyksestä keskittää internationaalin toiminta kansainvälisen keskusneuvoston alaiseksi, kun taas Bakunin olisi halunnut pitää päätäntävallan paikallisella tasolla. Seurauksena oli Bakuninin, häntä kannattaneen James Guillaumen sekä loppujen noin 3 anarkistin hölmö ulosmarssi. Pari viikkoa myöhemmin he kokoontuivat sveitsiläisten kelloseppien muodostaman Juran federaation kutsumana Saint-Imierissä ja perustivat oman kelloseppien anarkistisen internationaalin. Terveydellisistä ongelmista kärsinyt Bakunin vetäytyi poliittisesta toiminnasta jo vuoden kuluttua ja kuoli Bernissä heinäkuussa 1876. Hänet on haudattu kaupungissa sijaitsevalle lemmikkien hautausmaalle.
xxx/ellauri255.html on line 213: Vielä yxi tomera nainen, lannistumaton historioitsija Natalia Mihailovna Pirumova (1923–1997), pelasti suuren osan Bakuninin ja Kropotkinin teoksista huolimatta niiden epäselvyydestä.
31