ellauri106.html on line 48: Rothin elämäkerturi Bailey oli yhtä setämies kuin Roth ize. Sitäpä paremmin ne ymmärsivät toisiaan. Huutista Rothin pojille, mylvistä.
ellauri106.html on line 50: What may be more damning, though, is what the Bailey revelations don’t change. “It wasn’t just ‘Fucked this one fucked that one fucked this one,’ ” Roth once told Miller. Yet Bailey’s biography gives the impression that it was exactly like that: a long life spent writing book after book, and pursuing, then fleeing from, woman after woman after woman.
ellauri106.html on line 52: It was not Bailey’s role as a biographer to pass judgment on his subject. He needed only try to understand him, and to make us understand him, too. “Why shouldn’t I be treated as seriously as Colette on this?” Roth had asked Miller, of the sex question. “She gave a blow job to this guy in the railway station. Who gives a fuck about that? . . . That doesn’t tell me anything. What did hand jobs mean to her?”
ellauri106.html on line 54: So what did sex mean to Roth? Bailey’s book is so caught up in its obsessive cataloguing of paramours that the forest gets lost in an endless succession of trees. The place where Roth found insight into his own character was on the double bag. Over and over, in the novels, he transformed pro life. Bailey’s prurient, exhaustively literal version of that life reverses the effect, and the result is sadly diminishing. What he never grasps is Roth the artist, with his powers of imagination, of expression, of language—what made him worthy of biography at all.
ellauri106.html on line 58: LOL mikä setämiehennielijä tää Alexandra Schwartz, hasbeen staffwriter at The New Yorker since 2016. Se koittaa asettua Philipin ja Sandyn osaan. Ymmärtää Rothin poikia. Baileytä ei tarvi ymmärtää, ymmärrettävästi kyllä. Sen nyt ymmärtää kuka vaan. Se on tavis ahnas apina mela mekossa, ei se ole laulun arvoinen.
ellauri106.html on line 128: In a private note about Bloom’s book, Roth asserted, “Another writer my age awaiting a biography and awaiting death (which is worse?) might not care. I do.” Roth put enormous efforts into finding a biographer who could contest Bloom’s account. His first choice was the academic Ross Miller, but the novelist had a falling out with his biographer as the would-be James Boswell resisted the imperious dictates of the modern Dr. Johnson. Roth ended up describing his relationship with Miller as “my third bad marriage.” After unsuccessfully trying to rope in friends such as Hermione Lee and Judith Thurman to tell his life story, Roth settled on Blake Bailey, the author of highly regarded biographies of troubled male American writers, notably Richard Yates and John Cheever.
ellauri106.html on line 130: Given long-standing feminist arguments that Roth is a misogynist—not to mention the portrait in Bloom’s memoirs—it was inevitable that any Roth biography would spark arguments about gender politics. What was surprising is that the debate would center around the biographer more than Roth. In the wake of the biography’s release, Bailey has been accused of shocking acts. Four former students from the elite New Orleans high school where he’d taught during the 1990s came forward to complain that he had groomed them as minors and sexually pursued them as adults. One of these women claimed he raped her. Another former student came forward with an allegation of attempted rape when she was an adult. Finally, Valentina Rice, a New York publishing executive, told The New York Times that Bailey raped her in 2015. Bailey strenuously denies all these allegations.
ellauri106.html on line 388: In a private note about Bloom’s book, Roth asserted, “Another writer my age awaiting a biography and awaiting death (which is worse?) might not care. I do.” Roth put enormous efforts into finding a biographer who could contest Bloom’s account. His first choice was the academic Ross Miller, but the novelist had a falling out with his biographer as the would-be James Boswell resisted the imperious dictates of the modern Dr. Johnson. Roth ended up describing his relationship with Miller as “my third bad marriage.” After unsuccessfully trying to rope in friends such as Hermione Lee and Judith Thurman to tell his life story, Roth settled on Blake Bailey, the author of highly regarded biographies of troubled male American writers, notably Richard Yates and John Cheever.
ellauri106.html on line 390: Given long-standing feminist arguments that Roth is a misogynist—not to mention the portrait in Bloom’s memoirs—it was inevitable that any Roth biography would spark arguments about gender politics. What was surprising is that the debate would center around the biographer more than Roth. In the wake of the biography’s release, Bailey has been accused of shocking acts. Four former students from the elite New Orleans high school where he’d taught during the 1990s came forward to complain that he had groomed them as minors and sexually pursued them as adults. One of these women claimed he raped her. Another former student came forward with an allegation of attempted rape when she was an adult. Finally, Valentina Rice, a New York publishing executive, told The New York Times that Bailey raped her in 2015. Bailey strenuously denies all these allegations.
ellauri106.html on line 474: There was no metaphysical dimension to Philip. He just flatly refused to believe in it. He thought it was fairy tales,” Bailey said. he was happy to be Jewish, Bailey said. “He liked Jews as human beings. He liked their warmth, he liked his male friends. “If the Western world views itself through the lens of the modern Jewish experience, it is in large measure due to the novels, novellas and short stories of Philip Roth,” wrote David Roskies, a JTS Jewish literature professor, in a note to the class of 2014.
ellauri109.html on line 517: When Updike, in the eighties, felt the sour breath of potential biographers on his neck, he tried to preëmpt his pursuers by writing a series of autobiographical essays about such topics as the Pennsylvania town where he grew up, his stutter, and his skin condition. The resulting collection, “Self-Consciousness,” is a dazzlingly intimate book, but his imagination and industry did more to draw biographical attention than to repel it. In the weeks before his death, of lung cancer, in early 2009, he continued to write, including an admiring review of Blake Bailey’s biography of John Cheever. And five years later there it was: “Updike,” a biography by Adam Begley.
ellauri109.html on line 569: Roth was flattened by “Leaving a Doll’s House” and the bad publicity that came with it. He never got over it. “You know what Chekhov said when someone said to him ‘This too shall pass?’ ” Roth told Bailey. “ ‘Nothing passes.’ Put that in the fucking book.”
ellauri109.html on line 597: In 2012, Roth invited Blake Bailey to his apartment, on West Seventy-ninth Street, for a kind of job interview. After quizzing Bailey on how a Gentile from Oklahoma could possibly write the life of a Jew from Newark, the deal was made. “I don’t want you to rehabilitate me,” Roth told him. “Just make me interesting.”
ellauri109.html on line 599: As he had with Miller, Roth went to great lengths for Bailey, providing him letters, drafts, a photo album featuring his girlfriends. He wrote a lengthy memorandum for Bailey on a long-term affair with a local Norwegian-born physical therapist—the model for Drenka in “Sabbath’s Theater.”
ellauri109.html on line 601: Bailey kertoo ize:
ellauri117.html on line 448: Carl Jung ja Emma (tai Ruth Bailey)
ellauri144.html on line 467: Bailey-book-e1635428752173.jpeg" />
ellauri236.html on line 233: Kuski, Bailey, lyhyt paxu mies lihaisella brutaalilla lätyllä, levottomat vaivautuneet mustat silmät ja ohut valkoinen arpi leuan syrjässä, nousi autosta. Sen tomuinen rähjäinen puku oli nukkavieru.Sen likainen paita oli kulahtanut hihansuista.
ellauri236.html on line 238: Kenes kannalta näitä tapahtumia nyt seurataan? Tänkö Baileyn? Ketä tämmöset surkimuxet edes kiinnostaa? Täähän on kuin joku B-elokuvan kässäri. No sellainenhan se nimtuten onkin. Chasen kirjoista on tehty aimo nippu just sellasia "jännäreitä." Mitä vitun jännittämistä tässä muka on? Eiköhän se ole aika sama miten tälläsille porukoille käy. Täysin yhdentekevää laahusta.
ellauri236.html on line 240: Tiskiin nojaileva blondi hymyili sille. Sillä oli isot valkeat hampaat jotka muistuttivat Baileytä pianonkoskettimista. Se oli liian läski kiinnostaxeen paxua Baileytä. Hän ei palauttanut hiänen hymyä.
ellauri236.html on line 244: Skottilainen, sanoi Bailey tylysti. Hän työnsi hattunsa taaxe ja pyyhki lättyä saastaisella nästyykillä.
ellauri236.html on line 250: Anna suusi levätä, Bailey sanoi.
ellauri236.html on line 260: Ei vaiteskaan. Bailey antoi izelleen pitkän ryypin, sitten hän nojasi taaxepäin tuolissa. Hän oli huolissaan rahasta. Jonsei Riley kekannut jotain nopeasti, hän mietti, meidän pitää ryöstää pankki. Hän mulkoili vaivautuneesti. Hän ei tahtonut tehdä sitä. Oli liian paljon fedejä ympärillä turvallisuuden vuoxi. Hän kazoi ikkunasta vanhaa Samia nukkumassa kaarassa. Bailey irvisti nukkuvalle miehelle. Paizi kuskina, mies oli joutava. Liian vanha näihin touhuihin. Ajattelee vaan mistä saisi seuraavan aterian ja unta palloon. Rileyn tai mun pitää raapia manta jostakin - mutta mistä?
ellauri236.html on line 272: Näyttääkö se siltä? Bailey sanoi. Hopi hopi! Nälättää.
ellauri236.html on line 276: Heinie! Bailey sanoi izelleen Mitäs hää täällä tekee?
ellauri236.html on line 278: Lihava mies vaappui lounasbaariin ja huiskutti Baileylle.
ellauri236.html on line 282: Täisesti, Bailey röhkäisi. Tää kuumuus tappaa mut.
ellauri236.html on line 288: Nähtyään ettei Bailey kuunnellut se kysyi: Mites konnankoukut? Näytät hiukka matalalta.
ellauri236.html on line 290: Mulla ei ole ollut taukoa viikkoihin, Bailey sanoi,
ellauri236.html on line 295: Bailey hirnahti.
ellauri236.html on line 301: Mä näyttäsin hyvältä jos joku käyttäs sen massin muhun, Bailey ärisi.
ellauri236.html on line 311: Mun täytyy saada pätäkkää, Heinie, Bailey sanoi, suu täynnä ruokaa. Ehdotuxia?
ellauri236.html on line 318: Bailey seivästi munankeltuaisen haarukalla.
ellauri236.html on line 325: Baileytä ei napannut.
ellauri236.html on line 332: Blondi toi sille ruokalautasen, pysytellen ulottumattomissa. Sen mentyä Heinie kiskoi tuolin lähemmäs ja alkoi äänekkäästi mussuttaa. Bailey oli läpi, nojasi taaxepäin ja kaivoi hampaitaan tulzarilla, miettien:
ellauri236.html on line 339: Helyn kanssako? Bailey kysäisi muina miehinä.
ellauri236.html on line 351: En mitään. Bailey kazoi sitä läski naama ilmeettömänä. Se ja se kaveri, tää McGowan? Ei muita?
ellauri236.html on line 355: No joo, Bailey ei tietysti usko vaan yrittää, möhlii pahasti, ampuu Jerryn ja kidnappaa nti Imarteen.
ellauri236.html on line 362: Sitten alkaa tapahtua nopeassa tahdissa. Oli aikakin. Vanha Sam nirhataan. Muut konnat nuolee kuivuneita huuliaan. Miss Bailey itkahtaa hysteerisesti. The necklace is worth a fortune.
ellauri236.html on line 363: Hullu Slim nirhaa Baileyn skeglulla. Siinä meni perspektiivi, mistä seuraava?
ellauri249.html on line 62: Miesasiamiessarjakuvien miehillä ei ole silmiä, esim Andy Capp ja Beetle Bailey. Miesasiamiessarjojen miehet tekee usein vierailuja toisten miesasiamiessarjojen strippeihin. Andy tunnistaa perheen äidin alkuraskauden hajuaistin avulla eräässä Family Guyn jaxossa. Irlantilaistaustainen Beetle Bailey on Hi and Loisin Loisin veli. Helmin ja Heikin Heikki oli Suoman Kuvalehdessä ihan nuoren CEC:n näköinen. Musta sitä oli kiva lukea. Vaikka Lois ei ollut yhtään Pirkon näköinen, pikemminkin Seijan. Hi and Lois oli kyllä Pirkon ja Callen kaltaisia kiipijöitä. Heikin naapuri Paavo lainasi siltä aina työkaluja ja ruohonleikkuria eikä palauttanut.
ellauri249.html on line 64: Hi and Loisin piirtäjä piirsi myös Hägar The Horriblea. Se on tosi hirveä. Norjalaiset julkaisivat sensuroituja Beetle Bailey strippejä. Homer Simpson on hyvin samantyyppinen. Stripit jatkuvat vaikka alkuperäiset piirtäjät siirtyvät manan majoille. Ei sukupuolten sota yhtä miestä kaipaa.
ellauri264.html on line 431: The 2012 Hay festival included writers Martin Amis, Jung Chang, Louis de Bernières, Mark Haddon, Mario Vargas Llosa, Hilary Mantel, Ian McEwan, Michael Morpurgo, Ben Okri, Ian Rankin, Salman Rushdie, Owen Sheers, Jeanette Winterson, comedians Bill Bailey, Rob Brydon, Julian Clary, Jack Dee, Tim Minchin, politicians Peter Hain and Boris Johnson, scientists John D. Barrow, Martin Rees, Simon Singh, and general speakers Harry Belafonte, William Dalrymple, Stephen Fry, A. C. Grayling, Germaine Greer, Michael Ignatieff, and David Starkey. What a pile of turds.
ellauri267.html on line 104: Poliisikonstaapeli Rachel Baileyn vajakkiveli katkaisi kieron lakimiessuvun jäsenen Nick Savagen selän kolmeen osaan kostaaxeen sisarensa puolesta. Nick näät oli valehdellut Rachelille olevansa poikamies. Koko Scott-Bailey -sarjan loppuosa jauhaa Baileylle tästä koituneita skizoja. Mutta todellisuus lyö tarun laudalta taas 6-0, nimittäin tää Alex Murdaugh on Nick Savage steroideilla.
ellauri282.html on line 60: Toinen hupaisa havainto tosta Pozdamin naistenskoudesarjasta, eze muuten muistuttaa aika lailla anglosaxien samanhenkistä sarjaa Scott and Bailey Mansesta, paizi Pozdamin porukat on loivailmeisiä tuntoherkkiä sosdemejä, vähänkuin kasarin Hannu-Pekkamaisia Harjunpäitä, Bjärn Kurtenin höveleitä suomenruozalaisia neandertaaleja. Kuntaas Mansen pollarit on armeijatyylisiä aivan naziluokan SSS- kokkari- ja persusanzareita, Jawohl mam Kapitän! Sodan häviäjät ja voittajat on vaihtaneet naamareita. Oikeesssa oli Putin että Pozdamin neuvotteluasemat on länkkäreiltä hävyxissä. Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen.
ellauri351.html on line 569: Kirja jakautuu kolmeen osaan; Ensimmäisessä osassa Mättö valottaa omia kokemuksiaan ja näkemyksiään Maailmanopettaja Maitreyasta sekä Henkisestä Hierarkiasta. Taustatiedot pohjautuvat erityisesti Alice Baileyn ja myöhemmin Benjamin Cremen kirjoituksiin. Toinen osa käsittelee yleisemmin henkisyyttä, ihmisen elämää ja itsen kuuntelemisen tärkeyttä. Kolmannessa osassa Mättö esittelee Maitreyan antamia elämänohjeita sekä omia tulkintojaan siitä, miten ne voisivat näkyä itse kunkin elämän valinnoissa.
ellauri351.html on line 610: Creme on kertonut kiinnostuneensa okkultismista luettuaan 14-vuotiaana Alexanda David-Neelin kirjan With Mystics and Magicians in Tibet. Hän on kuulunut myös teosofispohjaiseen ufouskontokuntaan Aetherius Society sekä seurannut tiktokissa etenkin Alice Baileyä. Vuonna 1959 hän sai kertomansa mukaan ensimmäisen telepaattisen viestin Mestarilta, joka kehotti nauhoittamaan viestit kelanauhurilla. Creme alkoi julistaa ilmoitusta vuonna 1975.
ellauri351.html on line 612: Alice Ann Bailey (16. kesäkuuta 1880 – 15. joulukuuta 1949, alun perin Alice LaTrobe Bateman) oli englantilainen teosofi, luennoitsija, tuottelias okkulttinen kirjailija ja Lucis Trust -säätiön perustaja. Hän muutti vuonna 1907 Yhdysvaltoihin, jossa hän vietti loppuelämänsä. Alice ja Maitreya on mainittu aiemmin hörhöistä kertovassa paasauxessa albumissa 169. Yrjö Kallisesta piti tulla Maitreya, mutta jäi täpärästi alle äänikynnyxen (kz. albumi 263).
xxx/ellauri125.html on line 440: Roth, Bailey writes, “realized he’d been whistling the entire ride.” Not a
xxx/ellauri127.html on line 852: Tuohon aikaan Keats kirjoitti ystävälleen Baileylle: "En ole varma mistään muusta kuin sydämen rakkauden eheydestä ja mielikuvituksen totuudesta – sen mikä valtaa mielikuvituksen kauniina, on oltava totta." (Palturia.) Tämä siirtyi myöhemmin runon "Oodi kreikkalaiselle uurnalle" loppuriveiksi "'Beauty is truth, truth beauty' – that is all / you know on earth, and all ye need to know", minkä Aale Tynni kääntää: ”'On totta kaunis, kaunista on tosi.' – Vain sen me tiedämme, se riittääkin.”
xxx/ellauri136.html on line 92: Olga Fröbe-Kaptein, eine ex-Zirkusreiterin, arrangierte Eranos-Zusammenkommen, die in Ausschweifungen entarteten. Jung war dabei in seinen Shorz, "sprühen von Witz, Spott und trunkenem Geist". Alle waren nicht begeistert: eine gab ihm schlechte Noten in Liebe, eine andere meinte, er habe ein schwach entwickeltes sexuelles Verlangen. Eine Engländerin Ruth Bailey war seine Gefährtin nach dem Tode der Königin. Er war damals über 80 und zänkisch. Nach einem Streit über zwei Tomaten rief er ihr: "Das einzige woran du denken musst ist nichts zu tun was mich wütend macht."
xxx/ellauri138.html on line 262: Caro Llewellyn said that "Philip Roth: The Biography" distorted his friendship with the novelist: "My intimacy with Philip was not in keeping with the story Blake was trying to make. Write." In the biography, Bailey identifies her by the pseudonym Mona. He describes how she and Roth went through each other and were physically intimate but never had sex because he was unable to, even after taking Viagra. But Llewellyn said the scene Bailey described never happened, not quite like that.
xxx/ellauri138.html on line 263: Llewellyn - who declined to be interviewed by Bailey - said she was more upset by what was left out in the biography, making it seem like she was a marginal figure in Roth's life, an adventure that didn't work out. "My intimacy with Philip was not in keeping with the story Blake was trying to write " she said.
xxx/ellauri138.html on line 265: In an email, Bailey said he based the description of their relationship on information from Roth, who "tended to be truthful," adding that "the information was sufficiently harmless and, moreover, his identity was protected by a pseudonym ”. He took issue with the criticism that his book focused too much on Roth's intimate relationships with men and diminished the women in his life.
xxx/ellauri138.html on line 266: Roth also gave Bailey copies of two self-published manus, "Notes to my Biographer," a 295-page rebuttal of his ex-wife Memoirs of Claire Bloom in 1996, and "Notes on a Slander-Monger", a response to the notes and interviews Miller had compiled.
xxx/ellauri138.html on line 268: Literary history is full of moments of betrayal, when trusted confidants defied the wishes of the authors. Max Brod ignored Franz Kafka's order to burn his unpublished manus and diaries. Vladimir Nabokov and Philip Larkin's instructions to destroy the unpublished manus were rescinded by the heirs and executors, who not only retained but published them. Bailey did not publish Roths samizdats.
xxx/ellauri169.html on line 201: The church's theology is a syncretistic belief system, including elements of Buddhism, Christianity, esoteric mysticism and alchemy, with a belief in angels and elementals (or spirits of nature). It centers on communications received from Ascended Masters through the Holy Spirit. Many of the Ascended Masters, such as Sanat Kumara, Maitreya, Djwal Khul, El Morya, Kuthumi, Paul the Venetian, Serapis Bey, the Master Hilarion, the Master Jesus and Saint Germain, have their roots in Theosophy and the writings of Madame Blavatsky, C.W. Leadbeater, and Alice A. Bailey. Others, such as Buddha, Confucius, Lanto and Lady Master Nada, were identified as Ascended Masters in the "I AM" Activity or the Bridge to Freedom. Some, such as Lady Master Lotus and Lanello, are Ascended Masters who were first identified as such by Elizabeth Clare Prophet. All in all, she identified more than 200 Ascended Masters that were not identified as Masters of the Ancient Wisdom in the original teachings of Theosophy.
xxx/ellauri178.html on line 55: Nytpä lähden siis vertaamaan miten törkyturvan goin Baileyn ja selvästi siivomman juuden Nadelin tiiliskivenkokoiset vaihtoehtoiset totuudet kohtelee Claire Blumenthalia. Beetle Bailey oli Phillu Roth bändäri, joten voi odottaa että sen tilityxessä Phillua silitellään ja sen naiset saa kylmää kyytiä.
xxx/ellauri201.html on line 180: Luettuani mahan täydeltä Vagnerien vittumaisesta perheestä ja muka murhatusta Harrietista kurkistin eteenpäin ja selvisi, että Harriet se oli päinvastoin tappanut raiskaajaisänsä Gottfriedin ja sitten piileskellyt vuosikymmeniä luostarissa. Enpä tiedä jaxanko tämän jälkeen lukea kaikkia noita ca. 300 sivua siinä välissä. Ei tää nyt ihan niin paljon taida napata. Baileyta ei napannut liian läski tarjoilija, mua ei nappaa liian paxu kirja joka tarjoilee pissaliisojen raiskauxia ja murhia.
xxx/ellauri265.html on line 354: Jani Kaaron ploki "Galileo näyttää fäkkiä" Seurassa otti nimen eräältä Ms. Dreggeriltä, joka puolusti Baileyn käsityxiä transuista. Jostain syystä kaikkein traagisinta oli että jotkut ristiinpukeutujat saa seisokeita omista esiintymisasuista. Se oli muitten transujenkin mielestä perverssiä.
xxx/ellauri265.html on line 355: In the crossdressing community, the man who admits he is turned on by his dressing is still considered a pervert. The autogynephilic transsexual will not receive the same sympathy for her transsexualism as the non-autocynocephalic transsexual. That's exactly what makes Bailey's book so dangerous: it allows transsexual "women" to be condemned by the trans society for having "perverse" sexual arousal patterns. Mitä niissä muka on vikana?
xxx/ellauri305.html on line 83:
62