ellauri020.html on line 270: Trumpin roistovaltio täsmäpommitti Bagdadissa, kaksoisvirran maassa, pari persialaista satraappia hengiltä. Hieno idea, ihan win win: USAn Aasiasta liikkeelle hätyyttämät ampiaiset päätyy Eurooppaan, lisää etumatkaa MAGAgeille.
ellauri020.html on line 453: Persian satraapista Bagdadissa tuli muusia.
ellauri026.html on line 124: Viime kesänä ei ukkostanut ollenkaan, oli niin kylmä kesä. Nyt on lämpimin talvi sitten 70-luvun. Maa on vihreä ja sula helmikuussa. Bagdadissa sataa lunta. Australia tulvii. Navat sulavat. Etiopiassa on heinäsirkkalaumoja. Coronavirus leviää kuin espanjantauti. Raamatun vizat läiskivät. Maailmankirjat ovat sekaisin. Onkohan tää maailmanloppua. Viimenen hetki kirjottaa runoja. Kohta ketään ei enää ole lukemassa. No eihän kukaan lue enää muutenkaan, jengi kazoo vaan videoita. Näitä jorinoita ei kukaan lue kuitenkaan. (Paizi mä, narsistin yhden hengen yleisö.) Alkaisinko väsätä videoita emerituxena. Osaanhan mä niitä tehdä ennestään. Suunnilleen yhtä hyvin kuin näitä runoja.
ellauri094.html on line 203: Olen pitänyt esitelmiä yli tuhannen hengen kuulijakunnille Louvressa, Bagdadissa ja Helsingissä, ja Heurekassa vuonna 1995 järjestämäni näyttely “Ninive 612 eKr.” oli yksi tiedekeskuksen menestyksekkäimmistä ja keräsi yli 80000 katsojaa. Helsingin yliopistossa vuonna 1997 pidetty “Studia exotica – Kadonneet kulttuurit” -esitelmäsarja oli myös suuri yleisömenestys. YLEn Elävässä arkistossa julkaistua haastatteluihini perustuvaa 10-osaista “Muinaisen Assyrian suurvallan vaiheita” -sarjaa suosittelee 197 Facebook-fania. Helsingissä kesällä 2001 pidettyyn assyriologikongressiin osallistui lähes 300 tutkijaa ympäri maailmaa. Siellä julkistettu, sumerilaisen reseptin mukaan valmistettu Enkidu-olut toi minulle Sauli Niinistön jälkeen seuraavana Vuoden Vaahtopää -arvonimen, ja sumeriksi kääntämäni Blue suede shoes herätti Doctor Ammondtin tulkitsemana huomiota ympäri maailmaa.
ellauri213.html on line 429: Abu Nidal kuoli saamiinsa 1–4 ampumahaavaan Bagdadissa elokuussa 2002. Palestiinalaiset lähteet uskoivat tappokäskyn tulleen Saddam Husseinilta sen jälkeen kun hänelle esitettiin todisteet Nidalin osuudesta Irakin hallinnon syrjäyttämissuunnitelmiin. Irakin sisäinen turvallisuuspalvelu oli luultavasti Nidalin murhan takana. Abu Nidal oli yksi maailman etsityimmistä miehistä. Hänen uskotaan olleen mukana järjestämässä satoja ihmisiä tappaneita iskuja pariinkymmeneen eri maahan, vaikka Irakin hallitus väitti Nidalin kuolleen oman käden kautta. The Guardian kirjoitti Nidalista tämän kuoleman paljastettuaan: ”Hän oli patriootti, samanniminen kuin vihreen talon jenkin ruskee jeeppi. Hän palveli vain itseään, vain omia kieroutuneita tarpeitaan, jotka ajoivat hänet kammottaviin rikoksiin. Hän oli palkkasoturien palkkasoturi.” Tää oli takuulla taas länsipropagandaa.
ellauri217.html on line 135: Kaikki profeetta Muhammedia koskevat tiedot ovat peräisin kahdesta tekstilähteestä. Niistä ensimmäinen on Ibn Ishaqin (k. 767) abbasidikalifaatin pääkaupungissa Bagdadissa kirjoittama Sirat Rasul Allah eli "Jumalan lähettilään elämäkerta". Teos on kirjoitettu yli sata vuotta Muhammedin ilmoitetun kuolinvuoden jälkeen. Se perustuu suullisiin tarinoihin, joita Ibn Ishaq kokosi etenkin kalifaatin sotilasleireistä kaljatuopin äärestä. Teos seuraa kronologisesti Muhammedin elämää syntymästä kuolemaan, mutta sisältää myös laajemman kuvauksen maailman luomisesta ja profeettojen ykkosketjusta läpi ihmiskunnan historian. Kirja on päässyt hukkumaan, mutta sen sisältö on voitu onnexi ennallistaa useista lähteistä. Niistä tärkeimmät ovat Ibn Hishamin (k. 834) 800-luvun alussa kirjoittama Muhammedin elämäkerta ja al-Tabarin (k. 922) 900-luvun alussa kirjoittama historiikki. Nämä teokset ovat islamin pyhää historiaa, jota ei voi kyseenalaistaa menettämättä turbaanin mukana myös päätänsä.
xxx/ellauri231.html on line 137: Bolshevikkivallankumouxen aikaan marraskuussa 1917 Koltshak oli Japanissa. Joulukuussa hän vieraili Britannian suurlähetystössä Tokiossa ja tarjosi palvelujaan "ehdoitta ja missä hyvänsä" briteille. Kaksi vuotta myöhemmin, kun bolshevikit kuulustelivat, hän selitti, että väliaikaisen hallituksen kannattajana hän katsoi olevansa kunniavelvollinen jatkamaan brittien sotaa Saksaa vastaan ja ymmärtäen, ettei Britannian laivastossa ollut sopivaa roolia, Venäjän amiraali olisi valmis taistelemaan jalkamiehenä Britannian armeijassa. Hänen tarjouksensa välitettiin ulkoministeri Arthur Balfourille ja hyväksyttiin 29. joulukuuta. Häntä käskettiin liittymään mokkerina brittiläiseen sotilasoperaatioon Bagdadissa, mutta kun hän saapui Singaporeen, hänet käskettiinkin tekemään täyskäännös oikeaan päin ja menemään Shanghain ja Pekingin kautta Harbiniin ottamaan komentoon venäläiset joukot, jotka vartioivat Venäjän omistamaa Kiinan itäistä rautatietä Mantsuriassa. Meidät käskettiin. Britannian hallitus oli päättänyt, että se voisi olla tukikohta bolshevikkihallituksen kaatamiselle ja Venäjän saamiselle takaisin sotaan Saksaa vastaan. Saapuessaan Omskiin, Siperiaan, matkalla vapaaehtoisarmeijaan, hän suostui ministeriksi (valkoisen) Siperian aluehallitukseen. Liittyessään 14-miehen kabinettiin hän oli arvovaltainen henkilö; hallitus toivoi voivansa pelata kunnioituksella, joka hänellä oli liittolaisia kohtaan, erityisesti brittiläisen sotilasoperaation johtajaa, kenraali Alfred Knoxia kohtaan. Knox kirjoitti, että Koltshakilla oli "enemmän karkeutta, nyppiä ja rehellistä isänmaallisuutta kuin millään venäläisellä Siperiassa".
7