ellauri025.html on line 75: Pariisissa Tuomas kävi lukuisia oppiriitoja toisaalta arabialaisia aristoteelikkoja ja toisaalta Platonin ja Augustinuksen oppeja kannattaneita vastaan. Arabialaiset aristoteelikot kannattivat kahden totuuden oppia, jonka mukaan teologinen ja filosofinen totuus voivat olla erilaisia. Alternatiivisia totuuxia siis. Tuomas vastusti tätä jyrkästi. Platonistit taas katsoivat Platonin tavoin, että ”sielu on kuin kalkkilaivan kapteeni”. Tuomas kannatti sen sijaan aristoteelista ajatusta siitä, että sielu on ruumiin muoto – latinaksi forma, eli sen kvidditeetti. Quid pro quo.
ellauri025.html on line 81: Dante (Jumalainen näytelmä: Kiirastuli xx. 69) esitti, että Tuomas myrkytettiin Anjoun Kaarle I:n käskystä, mutta se saattoi olla pelkkää panettelua. Akvinolainen teki suuren vaikutuksen kaikkiin jotka tunsivat hänet. Hän sai arvonimen doctor angelicus (”etäopettaja”), mikä nosti hänet apostoli Paavalin ja kirkkoisä Augustinuksen tasolle.
ellauri025.html on line 83: Vuonna 1567 paavi Pius V luki Tuomaan neljän suuren latinalaisen kirkkoisän, Ambrosiuksen, Augustinuksen, Hieronymuksen ja Gregorius Suuren, joukkoon yhtenä kirkonopettajista.
ellauri025.html on line 89: Tomismi tiivisti ennen kaikkea keskiaikaisen filosofian skolastisen perinteen 1200-luvun lopun siirtymisen Augustinuksen platonistisista tulkinnoista Aristoteleen suuntaan. Siirtymään vaikutti suuresti silloinen arabialainen filosofia, sen edustajista erityisesti Averroës eli Ibn Rušd. Tomisteille oli tärkeää tehdä tiukka ero luonnollisen ja yliluonnollisen todellisuuden välillä, koska platoninen ideaoppi johti heidän mielestään panteismiin tehden arkitodellisuudestakin jumalaisen, tai jumalaisuudesta arkisen. Eläköön se pieni ero!
ellauri077.html on line 768: Yleensä on katsottu, että rukous on peräisin Niebuhrilta, mutta sen alkuperästä on esitetty erilaisia arveluja. Niebuhr itse piti itseään rukouksen ensimmäisenä esittäjänä, ja se esiintyy muun muassa hänen teoksessaan The Essential Reinhold Niebuhr: Selected Essays and Addresses (1987) sekä hänen tyttärensä Elisabeth Siftonin teoksessa The Serenity Prayer: Faith and Politics in Times of Peace and War (2003). Siftonin mukaan hänen isänsä oli käyttänyt rukousta vuonna 1943. Hän on kuitenkin ilmeisesti käyttänyt sitä saarnassaan jo vuonna 1932 tai aikaisemmin. Rukous on pantu virheellisesti muun muassa Augustinuksen, Tuomas Akvinolaisen, Franciscus Assisilaisen, Paul Tillichin, Friedrich Christoph Oetingerin ja Udo Kuckucksuhrin nimiin. Kaikki kieltäytyivät.
ellauri096.html on line 366: Vapaa tahto oli eräs Augustinuksen käsittelemiä ongelmia. Hän pohti, voiko ihmisen tuomita helvettiin pahojen tekojen takia, jos hän ei itse toimi oman tahtonsa mukaan tai ei tunne kristillisiä opetuksia. Erityisesti pelagiolaiskiistassa Augustinus korosti armon olevan pelastuksen edellytys. Ihmisen tahto oli Augustinuksen mukaan alun perin tehty vapaaksi, mutta synnin vuoksi sittemmin turmeltunut ja rappeutunut. Toisin kuin protestantismissa usein on tulkittu, Augustinus ei kuitenkaan kumonnut ajatusta ihmisen vapaasta tahdosta. Augustinuksen korostus oli, että sekä Jumalan suvereeni armo että ihmisen vapaa tahto täytyy hyväksyä.
ellauri096.html on line 370: Augustinuksen mukaan hyvä elämä tarkoittaa pyhitettyä elämää, jossa ruumiin tarpeita on hillittävä. Augustinuksen mukaan kaikki ihmiset tuntevat totuuden, joka on Kristus, Jumalan Sana. Kääntymällä ulkoisesta maailmasta askeettisen elämän kautta sielun sisälle ihminen löytää itsestään sisäisen opettajan, joka on Kristus-Logos (kr. logos = 'sana'), yksi Kolmiyhteisen Jumalan persoonista, joka jatkuvasti pitää maailman olemassa. Augustinuksen merkittävimpiä ja kiistellyimpiä oppeja onkin hänen teologinen tietoteoriansa, ns. illuminaatio-oppi, jonka mukaan kaikki tietäminen ja ajattelu perustuu näkymättömiin ideoihin, jotka voidaan tuntea vain Logokselta tulevan valaisun kautta. Myös pakanat pystyvät Augustinuksen mukaan tietämään mikä on hyvää ja tuntemaan Jumalan näkymättömän olemuksen, mutta heillä ei ole voimaa toimia sen mukaan. Vain kirkon opetuksen ja sakramenttien kautta ihminen voi tulla Jumalan armon piiriin, ja tämä armo antaa ihmiselle voimaa tehdä hyvää niin, että hän ei vain tiedä mikä on hyvää vaan myös kykenee tekemään sitä.
ellauri096.html on line 372: Tästä syystä Augustinus on saanut katoliselta kirkolta arvonimen Doctor gratiae, "Armon opettaja". Syynä on se, että hän muotoili kirkon näkemyksen armosta Paavalin opetuksen mukaiseksi – ihminen on perisynnin myötä heikko, joten hyviin töihin vaaditaan Jumalan armoa. Augustinuksen armo-oppi johti kuitenkin predestinaatioon, jonka mukaan Jumala on edeltä käsin valinnut ne, joille hän antaa armonsa ja jotka tulevat pelastumaan. Augustinuksen mukaan tämä on mysteeri, jota ihmisjärki ei voi käsittää.
ellauri096.html on line 380: Pohjoisafrikkalainen kirkkoisä Augustinus oli ennen kristinuskoon kääntymistään manikealainen. Vaikka Augustinus kääntymyksensä jälkeen oli manikealaisuuden tiukka vastustaja, on manikealaisten vaikutteiden väitetty vaikuttaneen hänen kauttaan myös kristinuskon kehitykseen. Toisaalta on myös esitetty ettei Augustinuksen aiempi manikeolaisuus olisi vaikuttanut kristinuskon kehitykseen. (There Is No Dog / There Is Dog - professorit kiistelevät taas.)
ellauri096.html on line 384: Augustinus on läntisen kolminaisuusopin muotoilija. Hän käyttää kolminaisuusopin selventämisessä mallina ihmissielua. Isä, kaiken olemisen lähde, vastaa ihmisen muistia, Poika ihmisen aktiivista ajattelua ja kommunikaatiota ja Pyhä Henki ihmisen tahtoa ja rakkautta. Samoin kuin ihminen ilmaisee itsensä ajatustensa ja sanojensa kautta, Isä ilmaisee itsensä Sanansa, Kristuksen kautta. Ja samoin kuin ihminen tahtoo ja rakastaa sitä, mitä hän ajattelee, Pyhä Henki yhdistää Isän ja Pojan toisiinsa. Suhteessa luomakuntaan Pyhä Henki on se Kolminaisuuden persoonista, joka synnyttää ihmisissä rakkauden Jumalaan yhdistäen heidät näin Isään ja Poikaan. Augustinuksen mukaan Pyhä Henki lähteekin sekä Isästä että Pojasta. Augustinuksen käsitys siitä, että Henki lähtee myös Pojasta on merkittävimpiä läntisten kirkkokuntien ja ortodoksisen kirkon välisiä ekumeenisia ongelmia. Tämä käsitys on päätynyt myös ns. filioque (lat. "ja pojasta") -lisäykseksi lännen kirkkojen uskontunnustuksiin.
ellauri096.html on line 393: Augustinuksen teologiset näkemykset erityisesti perisyntiä ja vapaata tahtoa koskien olivat merkittäviä:
ellauri206.html on line 390: Pyhän Augustinuksen Kääntymys Raamatun sivun
ellauri206.html on line 439: Tämä on yksi tärkeimmistä jumalallisen ulostulon hetkistä kirkon historiassa. Kun Augustinus kuuli sen, hän ei enää muistellut etiopialaista eunukkia, joka oli kerran ottanut hänet käteensä ja tullut Jesajan kirjakääröön. Sen sijaan Augustinus muisti toisen kuuluisan kristityn Afrikasta, joka tunnetaan nimellä Pyhä Antonius autiomaasta, se jolla oli näitä aika eroottisia näkyjä. Pyhää Anttonia pidetään laajalti luostaruuden isänä, ja koppihartautta jouhipaita päällä piiska kädessä akuankkahousuissa arvostettiin suuresti 400-luvulta nykypäivään. Pyhä Antonius kuoli Augustinuksen ollessa vain kaksivuotias, mutta algerialaisena Augustinus kunnioitti aavikkoisiä, joista Antonius oli ensimmäinen. Tuolla hekumallisella hetkellä puutarhassa Augustinus muisti sen ajan, jolloin Antonius oli käynyt läpi oman tuskallisen tuskansa ja avannut Raamatun kriisihetkellä. Hän oli törmännyt tuohon peukalovärssyyn, jossa sanottiin, mitä hänen piti kuulla: "Mene, myy omaisuutesi ja anna köyhille . . . seuraa minua” (Matt. 19:21). Antonius oli lähtenyt ulos, ja yksi kirkon historian suurista luvuista alkoi, luostariliikkeen alku, joka kokosi uskovia yhteisen elämänsäännön alle. Tunnetuin elämänsääntö tunnetaan nimellä Pyhän Benedictuksen sääntö, joka jatkuu monissa luostarikunnissa nykypäivään asti.
ellauri282.html on line 425: Tammikuussa 1938 Merton valmistui Columbiasta BA-arvosanoilla englanniksi. Kesäkuussa hänen ystävänsä Seymour Freedgood järjesti tapaamisen Mahanambrata Brahmacharin, hillomunkin kanssa, joka vieraili New Yorkissa Chicagon yliopistosta. Hän teki Mertoniin vaikutuksen, koska hän (Merton) uskoi, että munkki (Maha-etc) keskittyi syvästi Jumalaan. Vaikka Merton odotti Brahmacharin suosittelevan hindulaisuutta, hän sen sijaan neuvoi Mertonia yhdistämään sen uudelleen oman (Mertonin) kulttuurinsa hengellisiin juuriin. Hän ehdotti Mertonia lukemaan Augustinuksen tunnustukset ja Kristuksen jäljittelyn. Merton luki lojaalisti ne molemmat.
ellauri282.html on line 491: Samaan aikaan hänen kiinnostuksensa uskontoon, erityisesti katolilaisuuteen, alkoi kasvaa. Luettuaan Pyhän Augustinuksen tunnustukset Kristuksen jäljittelyn ajatus tuli hänelle yhä houkuttelevammaksi. Hänestä tuli todellinen maailmankansalainen omalla inhottavalla vuosisadallaan, myrkkykaasun ja atomipommien vuosisadalla. Keltti mies, joka asui Amerikassa apokalypsin kynnyksellä, mies, jonka suonet olivat täynnä myrkkyä ja elivät kuolemasta. Hän tarkasteli modernia yhteiskuntaa uskoen sen edistävän materialismia, itsekkyyttä ja vastuuttomuutta. No se ei ole enää mikään uskon asia!
ellauri391.html on line 143: Johtuen Augustinuksen uusplatonistisesta filosofiasta saamista vaikutteista ja menneisyydestä puhetaidon opettajana Sanan teologia johti hänen ajattelussaan mielenkiintoisiin sovelluksiin koskien kristillistä julistusta: Kristus sisäisenä opettajana mahdollistaa Augustinuksen mukaan kaiken ymmärtämisen ihan ize ja myös sen, että ihminen voi silti tilata Voitto-Sanoman.
ellauri391.html on line 160: Kirjoittaja Eetu Manninen on tehnyt dogmatiikan alaan kuuluvan pro gradu-tutkielmansa otsikolla Unus est Magister vester Christus: Logos kristillisen julistuksen perustana Augustinuksen teologiassa. Tutkielma hyväksyttiin jumalan ilmoituxexi Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuussa 2015.
ellauri391.html on line 368: Jo antiikista alkaen ihmisen päämääräksi käsitettiin onnellisuus. Ihminen haluaa olla onnellinen, mutta tämän onnellisuuden keinoa, hyvää elämää, hän ei voi valita. Augustinuksella ja Tuomaalla ihmisen päämäärä oli iankaikkinen onnellisuus eli Jumala korkeimpana hyvänä (Summum bonum). Ihminen ei voi valita jumalaa Augustinuksen eikä Tuomaankaan mukaan.
ellauri409.html on line 192: Mutta Pascal-tyyppisessä miehessä – ja tämä tyyppi on aina olemassa – on mielestäni ainesta temperamentin jansenismiksi, ilman että se tunnistaa sitä Janseniusin ja muiden hartaiden ja vilpittömien, mutta ei äärettömän lahjakkaita lääkäreitä. Sen vuoksi on tarpeen ilmaista lyhyesti, mikä oli vaarallinen Jansenius-oppi, menemättä liian pitkälle teologisiin tarkennuksiin. Kristillisessä teologiassa tunnustetaan – ja alemmalla tasolla sen tunnustavat kaikki ihmiset jokapäiväisessä elämässä –, että vapaa tahto tai yksittäisen ihmisen luonnollinen ponnistus ja kyky sekä myös yliluonnollinen armo , lahja, jota emme täysin tunne. kuinka, molempia tarvitaan yhdessä pelastukseen. Vaikka lukuisat teologit ovat omaksuneet ongelman, se päättyy mysteeriin, jonka voimme havaita, mutta emme lopullisesti tulkita. Ainakin on selvää, että kuten mikä tahansa oppi, pieni ylilyönti tai poikkeaminen jollekin puolelle saa aikaan harhaopin. Pelagilaiset, jotka Pyhä Augustinus kiisti, korostivat ihmisen ponnistuksen tehokkuutta ja vähättelivät yliluonnollisen armon merkitystä. Kalvinistit korostivat ihmisen alentamista perisynnillä ja pitivät ihmiskuntaa niin turmeltuneena, että tahdosta ei ollut hyötyä; ja joutui siten ennaltamääräämisoppiin. Jansenistit luottivat Pyhän Augustinuksen mukaiseen armonoppiin; ja Augustinus of Jansenius esiteltiin hyvänä näyttelynä Augustinuksen näkemyksistä.
xxx/ellauri104.html on line 1236: Jukka Hautala: Perustamani Augustinuksen pitkän siittimen varjo – niminen yritys auttaa ymmärtää, miksi kirkko ei ole vielä vastannut homoille "tahdon". Seksi on ollut lähtökohtaisesti syntiä, ja hyväksyttävää ainoastaan avioliittoon vihittyjen kesken lisääntymistarkoituksessa. Tätä puutteenalaista historiaa olemme eläneet ja elämme – ja se on hyvä. Kotikylälläni eräällä miehellä oli vain yksi lapsi. Kun ystävät kysyivät häneltä, ettei teillä useampaa ajateltu, mies vastasi: ”En tuota kehannut ruveta naatiskelemaan”. Hänen vastauksensa oli hyvin ”augustinolainen”.
xxx/ellauri104.html on line 1238: Augustinuxen opetuksen syvin olemus on, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Seksi on syntiä tai syntiin johdattavaa pahaa himoa. (Ainut) lieventävä asianhaara on se, kun seksiä harjoitetaan vain läh. saarnaaja-asennossa lisääntymistarkoituksessa max viiden piston ajan, niin että nainen ei ehdi menoon mukaan. Tiukka tuijotus on optio. Oikeastaan kaikki viime ja tämän vuosisadan seksuaalieettiset vaikeudet kirkossa liittyvät tähän Augustinuksen perintöön: naisten aseman vapautuminen (subjektius), ehkäisyvälineet, itsetyydytys, esiaviollinen seksi, avoliitot, homoseksuaalisuus, samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti ja nyt viimeisimpänä samaa sukupuolta olevien avioliitto. Näihin kaikkiin liittyy seksi, joka ei rajaudu vain lisääntymistarkoituksen piiriin.
xxx/ellauri104.html on line 1244: P.S. Augustinuksen oman kuvauksen mukaan hänessä eli hyvin voimakas seksuaalinen vietti. Voi olla, että se on osaltaan värittänyt hänen syvempiä teologisia ajatuksiaan esimerkiksi perisynnistä ja armosta. Ennen kristityksi kääntymistään Augustinus eli 15 vuotta yhdessä jalkavaimonsa kanssa. Hän jätti tämän siinä vaiheessa, kun äitinsä pyrki järjestelemään pojalle kunnon avioliittoa. Tuolloin noin 32-vuotiaalle Augustinukselle katsottiin nuorikoksi 10-vuotias tyttölapsi, jonka varttumista aviokelpoiseksi piti odottaa vielä puolitoista vuotta (tyttö oli naimakelpoinen 12 vuoden iässä, sitä ennen ei koko varsi sisään mahtunut.).
xxx/ellauri104.html on line 1246: Käännyttyään kristityksi Augustinus purki avioliittoaikeen ja valitsi sopivamman elämänmuodon eli käsivaimon, siis nyrkki-Kyllikin. Näin hän tuli välttäneeksi laillisen avioliiton. Nykyään me kutsuisimme Augustinukselle suunniteltua avioliittoa melko selkeästi pedofiliaksi, lapsiavioliitoksi tai hyväxi kaupaksi – You name it. Olemmeko menneet harhaan, kun olemme vähitellen astuneet ulos Augustinuksen suosittamista ahtaammista kehikoista ja tyytyneet heiluttamaan patonkia porttikonkissa?
xxx/ellauri174.html on line 75: (2) Jos kaikki on suoraan Jumalan hallinnassa, Hänen tahtonsa alaista, entä ihmisen vapaus? Malebranchen näkemys siitä, että meillä on vapaus valita, mutta vain suhteessa äärellisiin hyödykkeisiin, ei ole vakuuttava, sillä se kieltää samalla tavalla vastustuksen mahdollisuuden kohti Jumalaa yleishyödykkeenä. (Tämä saattaa olla väärä kuvaus Malebranchen näkemyksestä; katso Totuuden etsimisen ensimmäinen luku, jossa hän täsmentää, että vaikka emme voi muuta kuin toivoa hyvää yleensä, voimme vapaasti soveltaa tätä rakkautta yksityiskohtiin, ja voimme tehdä siitä sen sekavan muotin, joka johtaa syntiin. Hänen kertomuksensa ei eroa tältä osin Pyhän Augustinuksen kertomuksesta.)
xxx/ellauri357.html on line 190: Platon oli perseestä mutta uusplatonismi tupla perseestä. Enneadit (kreikaksi: Ἐννεάδες), kokonaan The Six Enneadia [mitvit? Eikö niitä pitäisi olla 9?] on filosofi Plötinöksen kirjoitusten kokoelma, jonka on toimittanut ja koonnut hänen oppilaansa Porfyrius (noin 270  jKr.). Plotinus oli Ammonius Saccasin oppilas ja yhdessä he perustivat uusplatonismin. Hänen työnsä Augustinuksen Hippolaisen, kappadokialaisten isien, Pseudo-Dionysius Areopagiitin ja useiden myöhempien kristittyjen ja muslimiajattelijoiden kautta on vaikuttanut suuresti länsimaiseen ja lähi-idän ajatteluun.
xxx/ellauri397.html on line 77: Vuodesta 1260 alkaen ja laajalle levinneelle työllisyydelle, ennen kuin lopulta taantui 1600-luvulla, ostentatio genitalium käänsi bysanttilaisen taipumuksen kuvata Kristusta sukupuolettomana, hänen puuttuvien elinten peitossa litteillä, läpikuultavilla hunnuilla. Tämä oli puhtauden ja täydellisyyden symboli, joka seurasi Augustinuksen käsityksiä , joiden mukaan ennenaikaiset erektiot muistuttavat Aadamin "tottelemattomuuden synnistä". Mutta ostentatio genitalium -perinteessä päinvastoin näyttää olevan totta: Kristuksen visuaalinen miehisyys vahvistaa hänen jumaluutensa. Luonnollinen kysymys, joka kysytään silmiämme räpäyttämisen jälkeen, olisi miksi ? Kuinka uskonnon harjoittajat, joiden seitsemään taivaalliseen hyveeseen kuuluvat varovaisuus ja raittius, päättävät kunnioittaa vuosisatojen ajan näennäisesti painavaa näkemystä pelastajastaan?
26