Hélas! M. l´abbé Klein a beau faire de Durtal un nouvel Augustin, et
ellauri033.html on line 1073: Emile Laure oli II maailmansodan armeijankenraali Vauclusesta, Vichy-luopio, mitäs se puuhaa Lamartinen runossa? Sori my bad, puhe on jostain toisesta Lauresta. No Vauclusessa on myös ravintola Petrarque et Laure, josta jenkkivieraat sanovat: Good food but lousy service. Koska Vauclusessa on Mont Ventoux, jolle Petrarca kipusi jollain wanderungilla: For pleasure alone he climbed Mont Ventoux, which rises to more than six thousand feet, beyond Vaucluse. It was no great feat, of course; but he was the first recorded Alpinist of modern times, the first to climb a mountain merely for the delight of looking from its top. (Or almost the first; for in a high pasture he met an old shepherd, who said that fifty years before he had attained the summit, and had got nothing from it save toil and repentance and torn clothing.) Petrarch was dazed and stirred by the view of the Alps, the mountains around Lyons, the Rhone, the Bay of Marseilles. He took Augustine´s Confessions from his pocket and reflected that his climb was merely an allegory of aspiration toward a better life. Vanha paimen oli tyytyväinen kun joku oli vielä tyhmempi kuin se, niinkuin Roope ezimässä nelikulmaisia munia.
ellauri036.html on line 93: "Ainoa hyvä mikä elämässäni on ollut, jos siinä voi sanoa olleen jotain hyvää, on se, että kaikki valheelliset ilot kylvivät niin paljon tuskaa ja katkeruutta mieleeni, etten voinut enempää kestää." Nämä yksinkertaiset sanat lausui nuoruudestaan pyhä Augustinus, miehekkäin mies, joka on elänyt maan päällä. Harvat olisivat voineet lausua näitä sanoja niin suoraan kuin hän, vaikka ne ovat kaikkien sydämissä; ainakin soivat ne ylinnä minunkin mielessäni.
ellauri036.html on line 95: Mix toi nyt oli Mussesta miehekästä? Ai koskako se näytti hurlumheinsä kaikille? Sekö on miehekästä. Sitähän julkkixet tekee koko ajan, kuuluttaa yxityisasiansa meediaan. Se on niistä mojovaa. Rotevaa, kuin Marianne karkki suuhun Lean iloiselle vanhuskaverille Kivelässä. Augustinus">Augustinuxellakin tais olla noita huoraamisjuttuja, joista se sitten ryhdistäytyi ja rupes munkixi. Kai tästä hippopotamuxestakin pitää tehä oma paasaus, ei mulla vielä siitä ole paljoa, paizi se hyvän emännän ylistys jossakin.
ellauri037.html on line 569: Arttu oli lääpällään kauniiseen Karoline Jagemanniin, herttua Karl Augustin kanaseen, ja kirjotti sille ainoan tunnetun rakkausrunonsa. (Atmalle kirjotetut on hävinneet, koira kai söi läxyvihon.) Vaikka Sope myöhemmin vähexyi sänkypainia, sillä oli kaikenlaista panoa alempiarvosten naisten seurassa, kuten palvelijoiden, näyttelijättärien ja joskus maxettujen naisten (näitä se vältteli, liian kallista). Nää hommat jatku vanhempanakin, ja sillä oli 2 aviotonta tytrtä (1819, 1836), jotka onnex onnex kuoli vauvana. Arthur jopa kehuskeli tällä, kai se tiesi ettei naiset pitäneet sitä minään löytönä, sehän oli ruma kuin perse, eikä se useinkaan päässyt viivalle.
ellauri046.html on line 469: Pierre-Augustin Caron de Beaumarchais, né Pierre-Augustin Caron le 24 janvier 1732 à Paris où il est mort le 18 mai 1799, est un écrivain, dramaturge, musicien et homme d'affaires français. Éditeur de Voltaire, il est aussi à l'origine de la première loi en faveur du droit d'auteur et le fondateur de la Société des auteurs. Également espion et marchand d'armes pour le compte du roi, c'est un homme d'action et de combats qui ne semble jamais désarmé face à un ennemi ou à l'adversité. Son existence est tout entière marquée par l'empreinte du théâtre et s'il est principalement connu pour son œuvre dramatique, en particulier la trilogie de Figaro, sa vie se mêle étrangement à ses œuvres.

ellauri047.html on line 43: Ei hemmetti kukaan voi olla nero kaikessa, eikä edes kovin hyvä noin monessa. Se vaan häsläs Weimarin pikkuvaltiossa vähän joka alalla, mikä oli helppoa kuin heinänteko, koska oli niin vähän kilpailua, ja se oli Karl Augustin ja sen leipäsuden kaveri. Runoilla se osasi ja satuilla. Kova panomies se oli, se on sille annettava. Sen heiloilta on kysyttävä, oliko se sängyssä mistään kotoisin. Sen tiedekyhhääxet joita se väsäs vanhana oli aika heikkoja, runo kasvien metamorfoosista ja se hölmö väriteoria, susi jo syntyessään. Newton oli hoitanut jo hommat.
ellauri047.html on line 45: Hesarissa oli "Annan Sohvalla" Kumikanan juttu jenkki sotaleskestä jonka nimi oli August. Nimestä huolimatta nainen kuitenkin, tietenkin. Sen miesvainaa oli ollut sotahullu tsykologi. Augustin piti luvata olla lopun ikäänsä naimatta saadaxeen sotalesken eläkettä. Weimarin Karl Augustin isosetä oli Friedrich II, joka hoiti kihtiään kaalikääryleillä. Karl ihaili sitä kovasti, koska se oli ollut Voltairen ystävä. (Nyt tuli mieleen se väärennetty Friedrichin kirje, joka suututti Rousseaun niin sikana.) Goethe oli niinko Karlin Voltaire. Goethe oli sitä 8v vanhempi. Goethestä tuli salaneuvos niinkuin meidän sukulaisesta Robert Örnistä. Se kai tarkoitti oikeutta salaa käyttää ruhtinaiden rötykkää.
ellauri047.html on line 188: Wolfenbüttelissä hänestä tuli 7. toukokuuta 1770 kirjastonhoitaja prinssi Augustin kirjastoon (Herzog August Bibliothek). Siellä hän löysi Theophilus Presbyterin keskiaikaisen teoksen Schedula diversarum artium, josta hän julkaisi teoksen Vom Alter der Ölmalerey aus dem Theophilus Presbyter vuonna 1774
ellauri051.html on line 95: Pierre-Augustin Caron, Le bon marché
ellauri062.html on line 980: Kylä lähtee vara-Weiningerin pyssystä. Mainittakoon aluxi kirkkoisä Augustinus, kaikkien ruskeakielisten suojeluspyhimys, jonka mukaan helvetti vain todistaa jumalan oikeamielisyydestä. Epäuskonnollinen ihminen – jos sellaista olisi – ei mieti jälkeenpäin, tapahtuiko oikein vai vasein. "Se tuli vaan."
ellauri063.html on line 550: Pyhä Optatus oli Milevin (Milevum, Milevis) piispa Numidiassa, nykyisen Algerian alueella. Hän oli kääntynyt pakanuudesta kristinuskoon. Optatuksesta tuli yksi johtavista kirkon puolustajista 300-luvulla. Häntä verrattiin pyhiin Ambrosius Milanolaiseen ja Hippon piispaan Augustinukseen, vaikka onkin sittemmin jäänyt näiden varjoon.
ellauri077.html on line 407: “Tietoisuus”, se summaa, “ on tauti.” Luku 1 päättyy listaan luisevia ja lihavia miehiä joilla on tää tauti tosi pahana, tää traaginen elämässä roikkuminen. “Marcus Aurelius, St. Augustine, Pascal, Rousseau, Rene, Obermann, Thomson, Leopardi, Vigny, Lenau, Kleist, Amiel, Quental, Kierkegaard—miehiä joita rasittaa liika viisaus ilman asiatietoja.” Tietämättömiä tahtouskovaisia. Vakavia narsistikeissejä.
ellauri077.html on line 768: Yleensä on katsottu, että rukous on peräisin Niebuhrilta, mutta sen alkuperästä on esitetty erilaisia arveluja. Niebuhr itse piti itseään rukouksen ensimmäisenä esittäjänä, ja se esiintyy muun muassa hänen teoksessaan The Essential Reinhold Niebuhr: Selected Essays and Addresses (1987) sekä hänen tyttärensä Elisabeth Siftonin teoksessa The Serenity Prayer: Faith and Politics in Times of Peace and War (2003). Siftonin mukaan hänen isänsä oli käyttänyt rukousta vuonna 1943. Hän on kuitenkin ilmeisesti käyttänyt sitä saarnassaan jo vuonna 1932 tai aikaisemmin. Rukous on pantu virheellisesti muun muassa Augustinuksen, Tuomas Akvinolaisen, Franciscus Assisilaisen, Paul Tillichin, Friedrich Christoph Oetingerin ja Udo Kuckucksuhrin nimiin. Kaikki kieltäytyivät.
ellauri090.html on line 152: Roope vittuilee vähän kirkkoisä Augustinuxelle, mikä pudottaa katoliset ainakin sen ihailijakunnasta. Muistattehan, Augustinus oli Leibnizin koulukunnan perustajajäseniä, minkä mukaan tässä elellään parhaassa mahdollisessa maailmassa, koska pirukin on luojanluoma, ja siis paras mahdollinen piru sekin. Jos joku herran tempaus näyttää väärältä, vääryys on vaan tillittäjän silmässä. God works in mysterious ways. Ei tässä olla mitään manilaisia (Arouet siellä takarivissä, pyyhi virnu poies naamalta tai tulee jälkkäriä, eikä ruuan päälle tule sulle jälkkäriä.) Eli näin:
ellauri096.html on line 312: Marx Augustin oder Der liebe Augustin (eigentlich Markus Augustin; * 1643 in Wien; † 11. März 1685 ebenda) war ein Bänkelsänger, Dudelsackspieler, Sackpfeifer, Stegreifdichter und Stadtoriginal. Er wurde durch die Ballade „O du lieber Augustin“ sprichwörtlich und zu einem sogenannten geflügelten Wort. Bis heute ist die Figur des lieben Augustin ein Inbegriff dafür, dass man mit Humor alles überstehen kann.
ellauri096.html on line 314: Augustin_erwacht_in_der_Pestgrube.jpg/220px-Adam_Brenner_Der_liebe_Augustin_erwacht_in_der_Pestgrube.jpg" width="90%" />
ellauri096.html on line 317: Zum Leben Augustins ist wenig gesichert. Augustin soll sehr beliebt gewesen sein, weil er mit seinen zotigen Liedern vor allem während der Pest in Wien im Jahr 1679 die Bevölkerung der Stadt aufheiterte, weshalb er im Volksmund nur als „Lieber Augustin“ bekannt war.
ellauri096.html on line 319: Augustin soll als Sohn eines heruntergekommenen Wirts aufgewachsen sein und war demnach schon früh darauf angewiesen, mit seinem Dudelsack von einer Spelunke zur nächsten zu ziehen, wobei nur wenig von dem verdienten Geld die jeweilige Kneipe verlassen haben soll – der Überlieferung nach soll er auch ein „tüchtiger Trinker“ gewesen sein.
ellauri096.html on line 321: Der Legende nach war der 36-jährige Augustin 1679 während der Pestepidemie wieder einmal betrunken und schlief irgendwo in der Gosse seinen Rausch aus. Siech-Knechte, die damals die Opfer der Epidemie einsammeln mussten, fanden ihn, hielten ihn für tot und brachten die Schnapsleiche zusammen mit den Pestleichen auf ihrem Sammelkarren vor die Stadtmauer. Dort warfen sie ihre ganze Ladung in ein offenes Massengrab. Diese Pestgrube soll sich in der Nähe der Kirche St. Ulrich am Neubau (heutiger siebter Wiener Gemeindebezirk) befunden haben, gleich neben dem Platz, an dem heute der Augustinbrunnen steht. Wie in der damaligen Situation üblich, wurde das Grab nicht sofort geschlossen, sondern provisorisch mit Kalk abgedeckt, um später weitere Pestopfer aufzunehmen. Am folgenden Tag habe Augustin inmitten der Leichen so lange krakeelt und auf seinem Dudelsack gespielt, bis Retter ihn aus der Grube zogen.
ellauri096.html on line 323: Danach soll Augustin sein Erlebnis als Bänkelsänger vorgetragen und davon recht gut gelebt haben. So ist die Legende vom lieben Augustin vielleicht seinem eigenen Bericht zu verdanken. Bereits zeitgenössische Quellen berichten von dem der Leichengrube entstiegenen Augustin. Abraham a Sancta Clara erwähnt das Ereignis in seinem „Wohlangefüllten Weinkeller“, um vor der Trunksucht zu warnen. Urkundliche Stütze für die Legende ist nur ein Eintrag im städtischen Totenschauprotokoll, das einen „Augustin N.“ verzeichnet.
ellauri096.html on line 325: Augustin wurde auf dem Wiener Nikolai-Friedhof beerdigt, nach dessen Auflassung wurden seine sterblichen Überreste vermutlich auf den Sankt Marxer Friedhof überführt.
ellauri096.html on line 327: Das Volkslied O du lieber Augustin ist erst um 1800 in Wien nachgewiesen. Die sehr verbreitete Melodie ist jedoch älter, so ist sie 1720 in einer Musikhandschrift belegt.[1] Teilweise wird Augustin selbst als Verfasser genannt, der Ursprung ist jedoch unklar. Der spöttische Text gibt aber den Galgenhumor wieder, der den Wienern in Erinnerung geblieben ist:
ellauri096.html on line 329: O du lieber Augustin, Augustin, Augustin,
ellauri096.html on line 330: O du lieber Augustin, alles ist hin.
ellauri096.html on line 332: Alles hin, Augustin.
ellauri096.html on line 333: O du lieber Augustin,
ellauri096.html on line 337: Augustin liegt im Dreck,
ellauri096.html on line 338: O du lieber Augustin,
ellauri096.html on line 341: Hin ist’s wie Augustin;
ellauri096.html on line 349: Augustin, Augustin,
ellauri096.html on line 351: O du lieber Augustin,
ellauri096.html on line 366: Vapaa tahto oli eräs Augustinuksen käsittelemiä ongelmia. Hän pohti, voiko ihmisen tuomita helvettiin pahojen tekojen takia, jos hän ei itse toimi oman tahtonsa mukaan tai ei tunne kristillisiä opetuksia. Erityisesti pelagiolaiskiistassa Augustinus korosti armon olevan pelastuksen edellytys. Ihmisen tahto oli Augustinuksen mukaan alun perin tehty vapaaksi, mutta synnin vuoksi sittemmin turmeltunut ja rappeutunut. Toisin kuin protestantismissa usein on tulkittu, Augustinus ei kuitenkaan kumonnut ajatusta ihmisen vapaasta tahdosta. Augustinuksen korostus oli, että sekä Jumalan suvereeni armo että ihmisen vapaa tahto täytyy hyväksyä.
ellauri096.html on line 368: Augustinuksella oli myös merkittäviä perusteluja kristillisten arvojen levittämiselle maan päällä. Vaikka hänellä olikin teologisena filosofina hyvä tarkoitus, hänen kirjoituksiaan ja niiden tulkintoja on myöhemmin käytetty etsittäessä syytä ja oikeutusta ristiretkille, noitavainoille ja kirjarovioille. Erityisesti donatolaiskiistassa Augustinus asettui kannattamaan valtiovallan puuttumista uskonnollisten kiistojen ratkaisuun.
ellauri096.html on line 370: Augustinuksen mukaan hyvä elämä tarkoittaa pyhitettyä elämää, jossa ruumiin tarpeita on hillittävä. Augustinuksen mukaan kaikki ihmiset tuntevat totuuden, joka on Kristus, Jumalan Sana. Kääntymällä ulkoisesta maailmasta askeettisen elämän kautta sielun sisälle ihminen löytää itsestään sisäisen opettajan, joka on Kristus-Logos (kr. logos = 'sana'), yksi Kolmiyhteisen Jumalan persoonista, joka jatkuvasti pitää maailman olemassa. Augustinuksen merkittävimpiä ja kiistellyimpiä oppeja onkin hänen teologinen tietoteoriansa, ns. illuminaatio-oppi, jonka mukaan kaikki tietäminen ja ajattelu perustuu näkymättömiin ideoihin, jotka voidaan tuntea vain Logokselta tulevan valaisun kautta. Myös pakanat pystyvät Augustinuksen mukaan tietämään mikä on hyvää ja tuntemaan Jumalan näkymättömän olemuksen, mutta heillä ei ole voimaa toimia sen mukaan. Vain kirkon opetuksen ja sakramenttien kautta ihminen voi tulla Jumalan armon piiriin, ja tämä armo antaa ihmiselle voimaa tehdä hyvää niin, että hän ei vain tiedä mikä on hyvää vaan myös kykenee tekemään sitä.
ellauri096.html on line 372: Tästä syystä Augustinus on saanut katoliselta kirkolta arvonimen Doctor gratiae, "Armon opettaja". Syynä on se, että hän muotoili kirkon näkemyksen armosta Paavalin opetuksen mukaiseksi – ihminen on perisynnin myötä heikko, joten hyviin töihin vaaditaan Jumalan armoa. Augustinuksen armo-oppi johti kuitenkin predestinaatioon, jonka mukaan Jumala on edeltä käsin valinnut ne, joille hän antaa armonsa ja jotka tulevat pelastumaan. Augustinuksen mukaan tämä on mysteeri, jota ihmisjärki ei voi käsittää.
ellauri096.html on line 374: Augustinus omaksui Cicerolta ideaalin, jonka mukaan tosi viisaus saavutetaan laaja-alaisella filosofisella ja tieteellisellä työllä. Hän katsoi, että Raamatun tekstiä ei pidä tulkita kirjaimellisesti, mikäli se on ristiriidassa tieteen ja Jumalan antaman ihmisjärjen kanssa. Teoksessaan De Genesi ad Litteram ("Genesiksen kirjaimellisesta tulkinnasta", 408) hän kirjoitti:
ellauri096.html on line 380: Pohjoisafrikkalainen kirkkoisä Augustinus oli ennen kristinuskoon kääntymistään manikealainen. Vaikka Augustinus kääntymyksensä jälkeen oli manikealaisuuden tiukka vastustaja, on manikealaisten vaikutteiden väitetty vaikuttaneen hänen kauttaan myös kristinuskon kehitykseen. Toisaalta on myös esitetty ettei Augustinuksen aiempi manikeolaisuus olisi vaikuttanut kristinuskon kehitykseen. (There Is No Dog / There Is Dog - professorit kiistelevät taas.)
ellauri096.html on line 382: Oisko Augustinuxessa vähän Teo Kirkistä? Tero Kirkisen isä oli piispa Kirkinen. Niissä ainakin on paljon samaa. Tero opetti mulle jossain retretissä että pilvestä saa vastauksen kun lähettää sinne kexejä ja vastaanottaa sieltä evästeitä. Augustinus kävi poikasena naurisvarkaissa. Se tunnusti sen Tunnustuxissa.
ellauri096.html on line 384: Augustinus on läntisen kolminaisuusopin muotoilija. Hän käyttää kolminaisuusopin selventämisessä mallina ihmissielua. Isä, kaiken olemisen lähde, vastaa ihmisen muistia, Poika ihmisen aktiivista ajattelua ja kommunikaatiota ja Pyhä Henki ihmisen tahtoa ja rakkautta. Samoin kuin ihminen ilmaisee itsensä ajatustensa ja sanojensa kautta, Isä ilmaisee itsensä Sanansa, Kristuksen kautta. Ja samoin kuin ihminen tahtoo ja rakastaa sitä, mitä hän ajattelee, Pyhä Henki yhdistää Isän ja Pojan toisiinsa. Suhteessa luomakuntaan Pyhä Henki on se Kolminaisuuden persoonista, joka synnyttää ihmisissä rakkauden Jumalaan yhdistäen heidät näin Isään ja Poikaan. Augustinuksen mukaan Pyhä Henki lähteekin sekä Isästä että Pojasta. Augustinuksen käsitys siitä, että Henki lähtee myös Pojasta on merkittävimpiä läntisten kirkkokuntien ja ortodoksisen kirkon välisiä ekumeenisia ongelmia. Tämä käsitys on päätynyt myös ns. filioque (lat. "ja pojasta") -lisäykseksi lännen kirkkojen uskontunnustuksiin.
ellauri096.html on line 386: Teoksessa De Genesi ad Litteram Augustinus esitti, että Jumala loi kaiken maailmankaikkeudessa olevan samanaikaisesti, ei kuudessa kalenteripäivässä niin kuin Genesiksen suora luenta vaatisi. Hän esittää, että Genesiksen esittämällä kuuden luomispäivän rakenteella on ennemmin hengellinen kuin luonnontieteellinen merkitys, eikä tämä luenta ole yhtään vähemmän kirjaimellisempi. Augustinus ei myöskään katsonut, että syntiinlankeemus olisi aikaansaanut fyysisiä muutoksia kaikkeudessa ja esitti jopa, että Aadamin ja Eevan ruumiit oli luotu kuolevaisiksi jopa ennen syntiinlankeemusta. Tästä huolimatta hän katsoi luomiskertomuksen tulkitsemisen olevan vaikeaa, ja huomauttaa, että meidän tulee olla valmiita muuttamaan mieltämme kun saamme asiasta uutta tietoa.[27]
ellauri096.html on line 388: Jumalan valtiossa Augustinus puolusti näkemystä, jota kutsuttaisiin nykyään nuoren maan kreationismiksi. Hän hylkäsi sekä pakanoiden ehdottaman ajatuksen ihmissuvun kuolemattomuudesta että joidenkin hänen aikansa kreikkalaisten ja egyptiläisten näkemykset aikakausista, koska ne erosivat kirkon pyhistä kirjoituksista:
ellauri096.html on line 393: Augustinuksen teologiset näkemykset erityisesti perisyntiä ja vapaata tahtoa koskien olivat merkittäviä:
ellauri096.html on line 395: »Pyhä Augustinus opetti, että Aadamilla oli ennen syntiinlankeemusta vapaa tahto ja että hän olisi voinut pidättäytyä synnistä. Mutta kun hän ja Eeva söivät omenan, turmelus tuli heihin ja siirtyi heistä kaikkiin heidän jälkeläisiinsä, joi[s]ta ainoakaan ei kykene omin voimin karttamaan syntiä. Vain Jumalan armo tekee ihmisen kykeneväksi olemaan hyveellinen. Koska me kaikki olemme perineet Aadamin synnin, me kaikki ansaitsemme iankaikkisen kadotuksen. Kaikki, jotka kuolevat kastamattomina, myös pienet lapset, joutuvat helvettiin kärsimään loppumattomia tuskia Meillä ei ole oikeutta valittaa tätä, koska olemma kaikki pahoja. (Tunnustuksissaan pyhimys luettelee rikokset, joihin hän teki itsensä syypääksi kätkyessä.) Mutta Jumalan vapaasta armosta ovat muutamat kastetuista määrätyt pääsemään taivaaseen; nämä ovat valitut. He eivät pääse taivaaseen siitä syystä, että ovat hyviä; me kaikki olemme turmeltuneita, mikäli ei Jumalan armo, joka on suotu ainoastaan valituille, tee meitä kykeneviksi olemaan toisenlaisia. Ei voida mainita mitään syytä, miksi eräät pelastuvat ja toiset joutuvat kadotukseen; tämän määrää Jumalan motivoimaton valinta. Kadotukseen joutuminen osoittaa Jumalan oikeamielisyyttä, pelastuminen hänen armoansa. Molemmat yhdessä osoittavat hänen hyvyyttään.
ellauri096.html on line 397: No jo on epeli. Augustinus hyökkäsi myös Cassianus Roomalaista vastaan syyttäen tätä yhdestä sun toisesta. Mutta se on jo toinen tarina.
ellauri096.html on line 403: Lainasin kirjastosta herätelainana Juotikkaan heppakirjan kai osa 2. Juotikkaan tavanomaista aspergeriskizoa nyt tyttökirjamuodossa. Tällä kertaa tommosta hevossymbolismia ja huonosti peiteltyä naisvihaa. Sankari Anu Rognathius, Anus prognathus, on selkeästi ize Juotikas. Ei kukaan esimurkku 12-vuotias heppahullu ajattele tollasta. Olen ikivanha sielu 12 vuotiaan tytön kehossa. Hippon Augustinus työntyneenä syvälle karvattomaan nieluun. Tsi sitten just toisinpäin, 12-vuotiasn aspergerin sielu prognaattisessa ruhossa pushing fifty.
ellauri099.html on line 114: AugustinushippopernaAthletikerAugustine-of-Hippo-2.jpg" height="100px" />
ellauri109.html on line 46: Aurelius Augustinus:
ellauri111.html on line 176: According to Edward Hills in The King James Version Defended p. 98 other famous Catholics with this viewpoint include Augustine (354-430 who at first defended the Apocrypha as canonical), Pope Gregory the Great (540-604), Cardinal Ximenes, and Cardinal Cajetan.
ellauri111.html on line 335: Tää on just tätä oma- eikä lahjavanhurskautta, erittäinkin paha harhaoppi, onko sitä vakavissaan ehdottanut edes kukaan paizi juutalaiset? "Rakasta, ja tee mitä tahdot", saarnasi kerran kirkkoisä Augustinus. Näin tuskin voi sanoa kenelle tahansa kadulla, sillä hän käsittää sen helposti hyvin eri tavalla kuin Augustinus tarkoitti.
ellauri115.html on line 834: A specimen of Fontaine's mal à propos remarks. A brother of Boileau, who was a doctor of the Sorbonne, pronounced one day, before La Fontaine and two or three others, a long eulogy upon St. Augustine. The fabulist, whose mind had been running upon a very different author, and who had but little idea of the distinction to be observed between writers on sacred and profane subjects, interrupted the doctor to ask whether he thought St. Augustine a greater genius than Rabelais. The theologian contented himself with the reply, “Take care, M. La Fontaine, you have put on your stockings the wrong side out!” Sepalus on persepuolella.
ellauri119.html on line 432: There are several Greek words for "love" that are regularly referred to in Christian circles. Agape: In the New Testament, agapē is charitable, selfless, altruistic, and unconditional. It is parental love, seen as creating goodness in the world; it is the way God is seen to love humanity, and it is seen as the kind of love that Christians aspire to have for one another. Philia: Also used in the New Testament, phileo is a human response to something that is found to be delightful. Also known as "brotherly love" or "homophilia." Two other words for love in the Greek language, eros (sexual love) and storge (child-to-parent love), were never used in the New Testament! Now that's a lacuna! Christians believe that to Love God with all your heart, mind, and strength and Love your neighbor as yourself are the two most important things in life (the greatest commandment of the Jewish Torah, according to Jesus; cf. Gospel of Mark chapter 12, verses 28–34). Saint Augustine summarized this when he wrote "Love God, and do as thou wilt." Right on Gus! Way to go!
ellauri119.html on line 446: The term "free love" has been used to describe a social movement that rejects marriage, which is seen as a form of social bondage. The Free Love movement's initial goal was to separate the state from sexual matters such as marriage, birth control, and adultery. It claimed that such issues were the concern of the people involved, and no one else. Many people in the early 19th century believed that marriage was an important aspect of life to "fulfill earthly human happiness." Middle-class Americans wanted the home to be a place of stability in an uncertain world. This mentality created a vision of strongly defined gender roles, which provoked the advancement of the free love movement as a contrast. The term "sex radical" has been used interchangeably with the term "free lover". By whatever name, advocates had two strong beliefs: opposition to the idea of forceful sexual activity in a relationship and advocacy for a woman to use her body in any way that she pleases. These are also beliefs of Feminism. As St. Augustine put it: love God and then do as you please.
ellauri119.html on line 456: Augustinus">Hippo of Augustine thought the holy ghost was the gluon that kept the other two quarks together, top and bottom, strange and charm, bad and good policeman. love is another attractive force, if you will. May the force be with you, but never underestimate the power of the dark side of the force. Under his eyes. May the lord open. "The dystopian drama has exceeded the natural lifespan of its story, as it plows forward with nothing new to say, tinkling cymbals and sounding brass." "There came a point during the first episode where, for me, it became too much." Lisa Miller of The Cut wrote: "I have pressed mute and fast forward so often this season, I am forced to wonder: 'Why am I watching this'? It all feels so gratuitous, like a beating that never ends."
ellauri132.html on line 62: Nach Eckharts Tod wurde das Verfahren fortgesetzt. Es endete mit der Verurteilung der 28 Sätze, die teils als häretisch, teils als häresieverdächtig eingestuft wurden. Wichtiger als die Berufung auf Autoritäten (Neuplatonismus, Augustinus, Moses Maimonides) ist für ihn (wie für seinen Namensvetter!) die auf Vernunft und Erfahrung gestützte Einsicht. Er hält seine Einsichten für universal gültig und will seinem Publikum den Nachvollzug auch anspruchsvoller Inhalte ermöglichen. (wie auch sein schwerverständlicher Namensvetter! "Solange der Mensch dieser Wahrheit nicht gleicht, solange wird er diese Rede nicht verstehen.") Als Prediger wendet er sich statt Latein in deutscher Sprache auch an Hörer oder Leser, die über wenig philosophische oder theologische Vorkenntnisse verfügen. (Wie sein Namensvetter, der seine Muttersprache verlässt und auf English prädiziert). Tervettä markkina-ajattelua: enemmän tyhmempiä ja rikkaampia kusetettavia.
ellauri145.html on line 167: Après la démission de Bugeaud, en juin 1847, Borel est nommé inspecteur de la colonisation à Mostaganem, le 19 juillet. Le 2 septembre, il se marie à Alger avec Gabrielle Claye, dite Béatrix, fille de sa maîtresse Marie-Antoinette Claye et d´Augustin Claye (mort en 1827), âgée de 19 ans, avant de prendre son poste à Mostaganem le 7 septembre.
ellauri151.html on line 654: Luther puts this clearly: “The spirit consists in the use, not the object”. Luther reached his theological breakthrough when he realized that theological language consists fundamentally of speech acts and linguistic action. Augustinuxen show-and-tell semantiikka ei kata mysteerien pragmatiikkaa: ei kuivassa näkkärissä ole sielua, vaan se pujahtaa siihen joteskin kun näkki pannaan kielelle ja sanotaan oikeat taikasanat. Hizi empä arvannut poikasena kielitieteen kurssilla miten läheltä Luther siinä liippasi, hyvä ettei tukka heilahtanut.
ellauri159.html on line 77: Augustine">A
ellauri159.html on line 415:

Burn in hell Pelagius, go jump in the fiery lake! Vitun humanisti!
ellauri219.html on line 1030: Teilhard served in World War I as a stretcher-bearer. He received several citations for speeding. In 1962, with Pierre safely out of this world, the Congregation for the Doctrine of the Faith condemned several of Teilhard's works based on their alleged ambiguities and doctrinal errors. He was a leading proponent of orthogenesis, the idea that evolution occurs in a directional, goal-driven way. Teilhard made sense of the universe by assuming it had a vitalist evolutionary process. When our talk touched on St. Augustine, he exclaimed violently: 'Don’t mention that unfortunate man; he spoiled everything by introducing the supernatural.'" Teilhard siis oli selvä pelagiolainen humanisti! Teilhard has been criticized as incorporating common notions of Social Darwinism and scientific racism into his work, along with support for eugenics, though he has also been defended for doing so by theologian John Haught.
ellauri223.html on line 127: Neoplatonism was influential on Augustinus">St. Augustine of Hippo, with whom the doctrine is most associated. Augustine, in his Enchiridion, wrote:
ellauri223.html on line 135: Through Augustine, this doctrine influenced much of Catholic thought on the subject of evil. For instance, Boethius famously proved, in Book III of his Consolation of Philosophy, that “evil is nothing”.The theologian Pseudo-Dionysius the Areopagite also states that all being is good, in Chapter 4 of his work The Divine Names. Thomas Aquinas concluded, in article 1 of question 5 of the First Part of his Summa Theologiae, that “goodness and being are really the same, and differ only in idea”.
ellauri247.html on line 522: Cette "bataille" a été immortalisée par Horace Vernet en 1843. Le tableau est lattraction principale des salles d´Afrique créées par Louis-Philippe au musée de l´histoire de France à Versailles. Il a été interprété à la gravure sur acier par Augustin Burdet. Une plaque « rue Taguin, 1843 » existe encore, en 2014, à Dijon, sur une voie non publique. Taistelun nimi on riipustettu ranskalaisten sotalippuihin. Taisi olla sammakoiden ihan laitimmmaisia sotamenestyxiä.
ellauri264.html on line 429: Pattis käänsi takkinsa vasemmalta äärioikealle käden käänteessä. Jos saat paskaa käteen siitä pääsee käden käänteessä. But behind the hardball tactics, ferocious reputation and slashing rhetoric, another side of Pattis lurks. He’s a deep thinker who devours books in a constant quest for enlightenment and self-improvement. His idea of Disneyland is attending the annual Hay Festival of Ideas in Wales, which has been described as “the Woodstock of the Mind.” Get into a serious conversation with Pattis, and he will bounce from philosopher to philosopher as casually as some men bounce from ballplayer to ballplayer. During an interview for this article, Pattis quoted or referenced thinker Immanuel Kant, Supreme Court Justice Oliver Wendell Holmes, St. Augustine, the New Testament, Machiavelli and Kurt Vonnegut all in one 3-minute stretch. What a pile of turds.
ellauri282.html on line 425: Tammikuussa 1938 Merton valmistui Columbiasta BA-arvosanoilla englanniksi. Kesäkuussa hänen ystävänsä Seymour Freedgood järjesti tapaamisen Mahanambrata Brahmacharin, hillomunkin kanssa, joka vieraili New Yorkissa Chicagon yliopistosta. Hän teki Mertoniin vaikutuksen, koska hän (Merton) uskoi, että munkki (Maha-etc) keskittyi syvästi Jumalaan. Vaikka Merton odotti Brahmacharin suosittelevan hindulaisuutta, hän sen sijaan neuvoi Mertonia yhdistämään sen uudelleen oman (Mertonin) kulttuurinsa hengellisiin juuriin. Hän ehdotti Mertonia lukemaan Augustinuksen tunnustukset ja Kristuksen jäljittelyn. Merton luki lojaalisti ne molemmat.
ellauri282.html on line 491: Samaan aikaan hänen kiinnostuksensa uskontoon, erityisesti katolilaisuuteen, alkoi kasvaa. Luettuaan Pyhän Augustinuksen tunnustukset Kristuksen jäljittelyn ajatus tuli hänelle yhä houkuttelevammaksi. Hänestä tuli todellinen maailmankansalainen omalla inhottavalla vuosisadallaan, myrkkykaasun ja atomipommien vuosisadalla. Keltti mies, joka asui Amerikassa apokalypsin kynnyksellä, mies, jonka suonet olivat täynnä myrkkyä ja elivät kuolemasta. Hän tarkasteli modernia yhteiskuntaa uskoen sen edistävän materialismia, itsekkyyttä ja vastuuttomuutta. No se ei ole enää mikään uskon asia!
ellauri294.html on line 419: Pyhä Augustinus (354–430) mainitsee "Skiopodet" Jumalan kaupungin kirjan 16 luvussa 8, jonka otsikkona on "Ovatko tietyt hirviömäiset ihmisrodut johdettu Aadamin tai Nooan poikien kalustosta" ja mainitsee, että on epävarmaa, onko tällaisia olentoja olemassa, mutta että kyllä Nooan kalustolla sellaisiakin olisi kepoon syntynyt.
ellauri349.html on line 95: Sokrates, Jeesus, Boethius, Augustinus, Montaigne, Rousseau, Sartre, Sikapaska-Hongisto, Saarinen. Nuorekkaasti vanheneva "Essee". Kutkuttavaa kehkeytymistä avautumisen mailla. Eskin hyvä liikkui kohti Pipsan parempaa, sisään takakannesta.
ellauri349.html on line 628: Vain tämän teon kautta mieli voi tyhjentää itsensä ja tulla sitä kautta avoimemmaksi ja valmiimmaksi vastaanottamaan (Eckhart, 2009). Samassa viitekehyksessä Eckhart lainaa myös Pyhää Augustinusta, joka sanoo: "Sielulla on salainen sisäänkäynti jumalalliseen luontoon, kun kaikki ei ole sille mitään." Eckhart laajentaa tätä lainausta huomauttamalla, että "sisäänkäynti ei ole muuta kuin puhdasta irtautumista" (Eckhart, 2009, s. 573).
ellauri370.html on line 134: As for the Christians, there is practically no historical evidence that anyone in the Great Church" viewed kherem as being purely an allegory. In particular, Augustine, Thomas Aquinas and John Calvin have defended a literal reading of these passages at length. Origenes may be an exception, but he was heretic, so fuck him.
ellauri377.html on line 364: Vastaväite 2: Lisäksi Augustinus sanoo kommentissaan Leviticuksesta [*Lainaus on De Civ. Dei ii, 4 ja iv, 31.] että "paholainen iloitsee pääasiassa himosta ja epäjumalanpalveluksesta". Mutta hän iloitsee enemmän suuremmasta synnistä. Siksi, koska himo on lihallinen synti, näyttää siltä, että lihalliset synnit ovat suurin syyllisyys.
ellauri391.html on line 143: Johtuen Augustinuksen uusplatonistisesta filosofiasta saamista vaikutteista ja menneisyydestä puhetaidon opettajana Sanan teologia johti hänen ajattelussaan mielenkiintoisiin sovelluksiin koskien kristillistä julistusta: Kristus sisäisenä opettajana mahdollistaa Augustinuksen mukaan kaiken ymmärtämisen ihan ize ja myös sen, että ihminen voi silti tilata Voitto-Sanoman.
ellauri391.html on line 145: Kristuksen ihmisseksitempussa: elämä, kuolema ja lihan ylösnousemus, Kristus toimii Jumalan varsinaisena sananmuunnoxena. Tämän Kristuksen lihaksikkaaxi tuloa koskevan julkaisutoiminnan merkitys oli Augustinukselle hyvin suuri.
ellauri391.html on line 160: Kirjoittaja Eetu Manninen on tehnyt dogmatiikan alaan kuuluvan pro gradu-tutkielmansa otsikolla Unus est Magister vester Christus: Logos kristillisen julistuksen perustana Augustinuksen teologiassa. Tutkielma hyväksyttiin jumalan ilmoituxexi Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuussa 2015.
ellauri391.html on line 368: Jo antiikista alkaen ihmisen päämääräksi käsitettiin onnellisuus. Ihminen haluaa olla onnellinen, mutta tämän onnellisuuden keinoa, hyvää elämää, hän ei voi valita. Augustinuksella ja Tuomaalla ihmisen päämäärä oli iankaikkinen onnellisuus eli Jumala korkeimpana hyvänä (Summum bonum). Ihminen ei voi valita jumalaa Augustinuksen eikä Tuomaankaan mukaan.
ellauri391.html on line 375: Antiikista alkaen puhuttiin tahdon vapaudesta siinä merkityksessä, että ilman ulkonaista pakkoa toimiva tahto on vapaa, esim. Aristooteles. Luther modernisti erotti vapaan ratkaisuvallan (liberum arbitrium) ihan vaan mieluisasta toiminnasta kuten Fedor Dostojevski. Fedorista apina osotti vapautensa valkkaamalla jotain oikein kamalaa. Vapaa tahto voi tahtoa vain pahaa sanoi Augustinuskin. Kysymys on vaan kenen mielestä.
ellauri391.html on line 377: Luther käsittää siis tahdon vapaaksi myös toisessa merkityksessä, jota erityisesti Augustinus korostaa. Eli tahto on vapaa myös siinä mielessä, että sillä on kyky tahtoa olla tahtomatta jotain. Transitiivisuus ei päde, T implies TT on falskia. Katuminen ja parannus on mahdollista, eli T ja T non T.
ellauri391.html on line 399: Luther honasi tän porsaanreijän ja tarkensi kuin Augustinus et vapaa ratkaisu ei voi tehdä muuta kuin syntiä, ellei armo ole läsnä. Mikä taas kyllä pilaa koko pelikuvion. Tai hei, kenties ei, armo voiskin olla kimalaisen siirto siinä ylipelissä? Eli vaikka apina näyttää voittaneen kuunalisessa pelissä, oikeasti Plopovin izemurhasiirron teki ikuisuuden mittakaavassa Pinokkio. Tästä ette kyllä selviä. Nähdään! Aika hölmöltä tää silti vaikuttaa, kummaa kiemurointia. Ikäänkuin ylämummoon pantais ilmaveivejä. Jos kääntyminen aina kuitenkin on kimalaisen ansio, ei siinä vapaata tahtoa mihkään kysytä. Tai jos osa porukoista kaikesta huolimatta joutuu helvettiin, mixei niitä voitu jelppiä samaan altaaseen? Ihanko höpsismillä valittiin ketkä pääsee uimasille ja ketkä ei? No niin deformoidut näyttää uskovan.
ellauri393.html on line 47: Mut minä en saa hamaan ruumeniin samaista seikkaa seulotuksi niin kuin pyhä tohtorimme Augustinus, Boëtius tai piispa Bradwardinus: Jumalan ennakoltatieto saako tekoni aikaan siis se pakoittaako vain pelkän välttämättömyyden tavoin? Vai jääkö vaalin valta täysin avoin jokaisen teon tekemiseen taikka sen tekemättä jättämiseen, vaikka Jumala ennakolta tietää sen, miten on käyvä vaihtoehtojen? Vai eikö Luojan kaikkitietävyys luo pakkoa, vaan välttämättömyys, joka on ehdollinen laadultaan?
ellauri393.html on line 750: Missionääri St Augustine oli väpelö, ja St. Anselm
ellauri402.html on line 829: Tää oli Danten ja Chaucerin ihan lemppari. Hipon Augustinus ei voinut sietää sitä. (Jatkuu seuraavassa nummerossa.)
ellauri409.html on line 163: En halua mennä enempää kuin on tarpeellista kysymykseen jansenismin heterosexuaalsuudesta; eikä tässä esseessä ole väliä, pitivätkö Jansenius &co todellakin Roomassa tuomitut viisi väitettä kirjassaan Augustinus; vai pitäisikö meidän pahoitella tai hyväksyä Port-Royalin sen seurauksena tapahtuva rappeutuminen (tosin vainon myötä). Asiasta on mahdotonta keskustella ilman, että se on kiistanalainen Rooman puolesta tai sitä vastaan, joten paras pitää suu säpissä ja turpa rullalla.
ellauri409.html on line 192: Mutta Pascal-tyyppisessä miehessä – ja tämä tyyppi on aina olemassa – on mielestäni ainesta temperamentin jansenismiksi, ilman että se tunnistaa sitä Janseniusin ja muiden hartaiden ja vilpittömien, mutta ei äärettömän lahjakkaita lääkäreitä. Sen vuoksi on tarpeen ilmaista lyhyesti, mikä oli vaarallinen Jansenius-oppi, menemättä liian pitkälle teologisiin tarkennuksiin. Kristillisessä teologiassa tunnustetaan – ja alemmalla tasolla sen tunnustavat kaikki ihmiset jokapäiväisessä elämässä –, että vapaa tahto tai yksittäisen ihmisen luonnollinen ponnistus ja kyky sekä myös yliluonnollinen armo , lahja, jota emme täysin tunne. kuinka, molempia tarvitaan yhdessä pelastukseen. Vaikka lukuisat teologit ovat omaksuneet ongelman, se päättyy mysteeriin, jonka voimme havaita, mutta emme lopullisesti tulkita. Ainakin on selvää, että kuten mikä tahansa oppi, pieni ylilyönti tai poikkeaminen jollekin puolelle saa aikaan harhaopin. Pelagilaiset, jotka Pyhä Augustinus kiisti, korostivat ihmisen ponnistuksen tehokkuutta ja vähättelivät yliluonnollisen armon merkitystä. Kalvinistit korostivat ihmisen alentamista perisynnillä ja pitivät ihmiskuntaa niin turmeltuneena, että tahdosta ei ollut hyötyä; ja joutui siten ennaltamääräämisoppiin. Jansenistit luottivat Pyhän Augustinuksen mukaiseen armonoppiin; ja Augustinus of Jansenius esiteltiin hyvänä näyttelynä Augustinuksen näkemyksistä.
ellauri409.html on line 200: Augustin_gazier.png/440px-Augustin_gazier.png" />
ellauri409.html on line 522: Näin siis protestantit. Normandian katolliset lähtee vastaiskuun näin: Raymond Sebondin anteeksipyyntö on Montaignen tärkeä teksti, joka sijaitsee hänen esseensä toisen osan keskellä. Kirjoitettu noin 1580, hän paljasti systemaattisesti radikaalimman skeptisismin muodon. Muinaisten lähteiden (Sextus Empiricus, Cicero ja Augustinus) inspiroima Montaigne menee paljon pidemmälle. Vaikka essee esittelee itsensä "anteeksipyyntönä", toisin sanoen puolustajana katalonialaisen teologin Raymond Sebondin teokselle, jonka otsikko on Natural Theology ja jonka Montaigne käänsi, se on itse asiassa lähes täydellinen kumoaminen. Sebond puolusti optimistista ja rationalistista humanismia (jolle on mahdollista tuntea Jumala): kun hänen perusasetuksensa oli antroposentrinen ja optimistinen (ihminen, Jumalan merkittävin luomus, on luomansa ja olentojen mittakaavan huipulla).
ellauri411.html on line 425: Meillä on esimerkiksi selittämätön isä, teologi ja apologetti Tertullianus (+155 – 220 jKr.) kerskumassa ja ylistämässä Kristuksen eunukkeja ja kiini ommeltuja neitsytnymfejä. Myöhemmin pyhä Augustinus (354-430), joka on oletettavasti katunut entisestä eristäytyneisyydestään ja voittanut kiistan Pelagiuksen kanssa ihmisen seksuaalisuuden vapaudesta, kääntyy erotiikkaa ja sukupuolielimiä vastaan ​​mitä vastenmielisimmällä ja monimutkaisimmalla tavalla. Kirjaimellisesti kauhea tapa... On hyvin tunnettua, että kristityt silloin __ ja muutaman vuosisadan ajan __tuhosivat maallisen elämän saadakseen taivaallisen.
ellauri411.html on line 467: Naisten kohtelu, Paavalin yleinen asenne avioliittoa vastaan ​​sekä neitsyyden ylivalta (1. Kor. 7 : 1-4 , 7 : 25-40 ) , kuten Paavalissa kuvataan (ja Ilmestyskirjassa Ioannou , vrt. iii:4) , johti eroottisen elementin tuomitsemiseen joko molemminpuolisena emotionaalisena vetovoimana tai seksuaalisena nautinnona tai lisääntymisenä. Tämä tuomio alkaa Mooseksen kirjan luvusta 2 , 3 luomismyytillä, petoksella ja Eevan ja koko Pentateukin, jatkuu Paavalilla ja Ilmestyskirjalla ja sitten pyhillä, Jumalalle antavilla isillä. Lue esimerkiksi juutalaiskristityn Johannes Chrysostomos kauhea kirja The Gift of Virginity , samoin kuin Tertullianus, Augustinus jne. Kaikki ihan supermiehiä lyttäämään ja tuomitsemaan. Yllä olevan epätodennäköisen monimutkaisuuden ja järjettömyyden myötä tästä tuomiosta tuli lopullinen ja kattava.
ellauri411.html on line 533: Katsotaanpa myös joitain tuloksia "jättiläisen" Paavalin "vallankumouksesta", jotka osoittavat, että naisten asema todellakin oli huonontunut. Kristityt tuhosivat Hypatian barbaareimmalla tavalla ja Aleksandrian patriarkan (415 jKr.) pyhän Kyrilloksen moraalisella uhrautumalla, koska hän oli korkeasti koulutettuja ja julkisesti opetettuja miehiä, mikä oli Paavalin kieltämää, kuten edellä näimme. A ΄ Plussat Ti mo the on 2 : 11-12 jne.). Kun Hypatia luennoi, hänellä oli valtava joukko kuuntelijoita, enimmäkseen miehiä, kun taas Cyrilin puhuessa hänen yleisönsä mitattiin sormilla... jne. Jos haluat enemmän analyysiä naiskysymyksestä ja muista pyhien isien asiaan liittyvistä asioista, lue : Tertullianus (esim. "Jokainen nainen on Eeva, olet portti paholaisen luo, olet kielletyn puun rikkoja, olet jumalallisen lain karkuri, olet..."), Jerome, Boethio (esim. "Nainen on viemäriin rakennettu temppeli"), Chrysostomos (esim. "nainen on välttämätön paha", "nainen kerran puhui ja tuhosi kaiken"), Origenes (joka masturboi itseään, jotta naiset eivät joutuisi skandaaliksi ja Taivasten valtakunnan armo, Matteus 12:12 ), Klemens Aleksandrialainen ( esim. "Jokaisen naisen tulee olla täynnä häpeää, vaikka hän ajattelee olevansa nainen"), Ignatius Loyola, Pyhä Augustinus (esim. "Naisilla on ehdottomasti oltava ei valistusta tai koulutusta, mutta todellisuudessa heidät on eristettävä, koska he aiheuttavat vihamielisiä ja hurjan kovia erektioita pyhissä miehissä." Calvino, Odo of Cluny (s. esim. "Naisen syleileminen on kuin lantasäkin syleilyä"), Martin Luther (esim. "Jos nainen kuluu ja kuolee lopulta synnytykseen, sillä ei ole väliä. Anna hänen kuolla synnytykseen, tästä syystä on olemassa. ...” 1 Timoteus pätee tähän b΄: 15), Paavaliin perustuva protestantismin puritaanisuus jne. Luettelo kaikista helmistä juutalaiskristillisyyden naisia ​​vastaan ​​​​valaiseilta on "loputon". Se, mitä olemme laittaneet tähän, on pieni näyte. Onko (Paavalin kristinuskon) teologien välinen kiista siitä, onko naisilla sielu vai ei...? Paavalin "vallankumouksen" huipentuma oli kymmenien tuhansien viattomien naisten (ja muutaman miehen) polttaminen tai hukkuminen tai tappaminen muilla kristityillä kidutuksilla, koska heitä pidettiin hyvinä ja pelastuneina noitiina, mikä päättyi noin 1800+, mutta satunnaisia ​​taudinpurkauksia ilmaantuu. ja sen jälkeen. Vain monet humanitaariset henkilöt, kuten Thomas Paine, korottivat ääntään ja arvoaan näitä kauhistuttavia rikoksia vastaan, kunnes ne lopettivat.
ellauri411.html on line 566: Kuten voidaan nähdä, Paavali käytti kaikkia laillisia tai laittomia keinoja voittaakseen uskovia organisaatioonsa. Hän teki kaiken. Näistä jakeista näemme, että hän petti ja käytti petosta . (Huomaa, että myöhemmin niin kutsuttu kirkkohistorioitsija Eusebius sekä pyhä Augustinus jne. käyttivät myös valhetta ja petosta.). Olen tulossa olemaan samaa mieltä edesmenneen Joseph Wirelessin kanssa siitä, että ainoa totta, jonka Paavali kertoi meille tai kirjoitti meille, on tämä kuuluisa ja "Jumalan inspiroima" jae Roomalaiskirjeen 3 : 7 :ssä "Jos minun valheeni kautta on Jumalan totuus ollut paljastettu suureksi hänen kunniakseen, miksi minut yhä tuomitaan syntiseksi? »! Ei mitään muuta!
ellauri411.html on line 573: Huomaa, että myöhemmin Eusebius, tuo "suuri toimittaja kirkkohistorioitsija" sekä ihmiskunnalle ja sivilisaatiolle kohtalokas Augustinus, niin kutsuttu pyhä, käytti samoja epäeettisiä keinoja kuin hänen toisinaan nimetyt tai nimettömät apologeetit ja kristinuskon propagandistit. päivä. Mitä mieltä olette, onko se sattumaa?
ellauri412.html on line 278: Kyllä se on toi Jerusalem. Entä onko  tolle, lege tästä kohtaa pykäläviidakosta? Eivaan sen sanoi enkeli Hipon Augustinuxelle Milanossa. Profeetta on tavixille kuin kuolleen meren hiiltynyt kirjakäärö, joka hajoo auki käärittäessä. Voi teidän kieroutuneita ajatuxianne! Vaan kalkkiviivoilla ne, joiden pieru on eksyksissä, tulevat järkiinsä, ja marisijat ottavat opikseen. Väärintekijät revitään juurineen maasta kuin lupiinit.
xxx/ellauri068.html on line 326: St. Augustine touched on the topic in De Civitate Dei ("The City of God"); he had too many alleged attacks by incubi to deny them. He stated "There is also a very general rumor. Many friends of mine have verified it by their own experience and trustworthy persons have corroborated the experience others told, that sylvans and fauns, commonly called incubi, have often made wicked assaults upon women, and as succubi are known to suck on certain men as well."
xxx/ellauri104.html on line 1236: Jukka Hautala: Perustamani Augustinuksen pitkän siittimen varjo – niminen yritys auttaa ymmärtää, miksi kirkko ei ole vielä vastannut homoille "tahdon". Seksi on ollut lähtökohtaisesti syntiä, ja hyväksyttävää ainoastaan avioliittoon vihittyjen kesken lisääntymistarkoituksessa. Tätä puutteenalaista historiaa olemme eläneet ja elämme – ja se on hyvä. Kotikylälläni eräällä miehellä oli vain yksi lapsi. Kun ystävät kysyivät häneltä, ettei teillä useampaa ajateltu, mies vastasi: ”En tuota kehannut ruveta naatiskelemaan”. Hänen vastauksensa oli hyvin ”augustinolainen”.
xxx/ellauri104.html on line 1238: Augustinuxen opetuksen syvin olemus on, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Seksi on syntiä tai syntiin johdattavaa pahaa himoa. (Ainut) lieventävä asianhaara on se, kun seksiä harjoitetaan vain läh. saarnaaja-asennossa lisääntymistarkoituksessa max viiden piston ajan, niin että nainen ei ehdi menoon mukaan. Tiukka tuijotus on optio. Oikeastaan kaikki viime ja tämän vuosisadan seksuaalieettiset vaikeudet kirkossa liittyvät tähän Augustinuksen perintöön: naisten aseman vapautuminen (subjektius), ehkäisyvälineet, itsetyydytys, esiaviollinen seksi, avoliitot, homoseksuaalisuus, samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti ja nyt viimeisimpänä samaa sukupuolta olevien avioliitto. Näihin kaikkiin liittyy seksi, joka ei rajaudu vain lisääntymistarkoituksen piiriin.
xxx/ellauri104.html on line 1244: P.S. Augustinuksen oman kuvauksen mukaan hänessä eli hyvin voimakas seksuaalinen vietti. Voi olla, että se on osaltaan värittänyt hänen syvempiä teologisia ajatuksiaan esimerkiksi perisynnistä ja armosta. Ennen kristityksi kääntymistään Augustinus eli 15 vuotta yhdessä jalkavaimonsa kanssa. Hän jätti tämän siinä vaiheessa, kun äitinsä pyrki järjestelemään pojalle kunnon avioliittoa. Tuolloin noin 32-vuotiaalle Augustinukselle katsottiin nuorikoksi 10-vuotias tyttölapsi, jonka varttumista aviokelpoiseksi piti odottaa vielä puolitoista vuotta (tyttö oli naimakelpoinen 12 vuoden iässä, sitä ennen ei koko varsi sisään mahtunut.).
xxx/ellauri104.html on line 1246: Käännyttyään kristityksi Augustinus purki avioliittoaikeen ja valitsi sopivamman elämänmuodon eli käsivaimon, siis nyrkki-Kyllikin. Näin hän tuli välttäneeksi laillisen avioliiton. Nykyään me kutsuisimme Augustinukselle suunniteltua avioliittoa melko selkeästi pedofiliaksi, lapsiavioliitoksi tai hyväxi kaupaksi – You name it. Olemmeko menneet harhaan, kun olemme vähitellen astuneet ulos Augustinuksen suosittamista ahtaammista kehikoista ja tyytyneet heiluttamaan patonkia porttikonkissa?
xxx/ellauri123.html on line 1154: Remu was born in Nogent-le-Rotrou. A nobleman (under the tutelage of the Lorraine family), he did his studies under Marc Antoine Muret and George Buchanan. As a student, he became friends with the young poets Jean de La Péruse, Étienne Jodelle, Jean de La Taille and Pierre de Ronsard and the latter incorporated Remy into the "La Pléiade", a group of revolutionary young poets. Belleau´s first published poems were odes, les Petites Inventions (1556), inspired by the ancient lyric Greek collection attributed to Anacreon and featuring poems of praise for such things as butterflies, oysters, cherries, coral, shadows, turtles, and twats. His last work, les Amours et nouveaux Eschanges des Pierres precieuses (1576), is a poetic description of gems and their properties inspired by medieval and renaissance lapidary catalogues. He died impotent in Paris on 6 March 1577, and was buried in Grands Augustins. Remy Belleau was greatly admired by impotent poets in the twentieth century, such as Francis Ponge. Francis Ponge (1899 Montpellier, Ranska – 1988 Le Bar-sur-Loup, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Ponge työskenteli kirjailijanuransa ohella toimittajana, kustannustoimittajana ja ranskan kielen opettajana. Hän osallistui toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeeseen ja kuului vuosina 1937–1947 kommunistipuolueeseen. Hän sai vaikutteita eksistentialismista, ja esinerunoissaan hän paljastaa kielen avulla objektin itsenäisenä, omanlakisena maailmana. Francis Ponge was born in Montpellier, France in 1899. He has been called “the poet of things” because simple objects like a plant, a shell, a cigarette, a pebble, or a piece of soap are the subjects of his prose poems. To transmute commonplace objects by a process of replacing inattention with contemplation was Ponge’s way of heeding Ezra Pound’s edict: ‘Make it new.’ Ponge spent the last 30 years of his life as a recluse at his country home, Mas des Vergers. He suffered from frequent bouts with nervous exhaustion and numerous psychosomatic illnesses. He continued to write up until his death on August 6, 1988.
xxx/ellauri130.html on line 184: U. on luottamusta siihen mikä ei näy.AugustinusMKILL!
xxx/ellauri165.html on line 662: Another area of debate is the fate of the unevangelized (i.e., those who have never had an opportunity to hear the Christian gospel), those who die in infancy, and the mentally disabled. According to ACUTE some Protestants agree with Augustine that people in these categories will be damned to hell for original sin, while others believe that God will make an exception in these cases, rather like the Australian government should have done with the antivac tennis playing serb.
xxx/ellauri167.html on line 441: In January 1800, Thomas Jefferson received a copy of Abbé Augustin Barruel ‘s Memoirs Illustrating the History of Jacobinism and also commented on the book in a letter to Bishop James Madison.
xxx/ellauri174.html on line 57: Nicolas Malebranche Oratory of Jesus (/mælˈbrɒnʃ/ mal-BRONSH, French: [nikɔla malbʁɑ̃ʃ]; 6 August 1638 – 13 October 1715) was a French Oratorian Catholic priest and rationalist philosopher. In his works, he sought to synthesize the thought of St. Augustine and Descartes, in order to demonstrate the active role of God in every aspect of the world. Malebranche is best known for his doctrines of vision in God, occasionalism and ontologism. Because of a malformed spine, Malebranche received his elementary education from a private tutor. Having rejected scholasticism, He eventually left the Sorbonne, and entered the Oratory in 1660. There, he devoted himself to ecclesiastical history, linguistics, the Bible, and the works of Saint Augustine. Malebranche was ordained a priest in 1664.
xxx/ellauri174.html on line 69: Mitä tulee tähän älylliseen tietoon, Malebranche seurasi enemmän tai vähemmän Pyhää Augustinusta. Hänen suurena innovaationsa oli selittää, kuinka nämä samat jumalalliset ideat voisivat toimia myös ihmismielen välittöminä kohteina aistillisessa havainnoissa. Ongelma on siinä, että jumalalliset ideat ovat universaaleja, kun taas kaikki havainto näyttää olevan yksityiskohtia. Malebranchen ratkaisu oli ehdottaa, että vaikka mielen älyllinen käsitys näistä ideoista on puhdas ja suora, sen aistillinen käsitys niistä muuttuu "tunteilla". Nämä tuntemukset, toisin kuin ideat, ovat todellakin omituisia yksittäisille luoduille mielille ja elävät niiden muotoina. Idea edustaa vain kappaleiden geometrisia tai mekaanisia ominaisuuksia (koko, muoto, liike), kun taas aistiminen muodostuu väristä tai muusta järkevästä laadusta. Jälkimmäinen rajoittaa mielen käsitystä edellisestä siten, että se edustaa tiettyä yksilöä tälle mielelle. Toiselle mielelle, jolla on erilainen tunne, sama idea voisi edustaa erilaista saman yleisen tyypin yksilöä. Teoksessa Dialogues On Metaphysics and Religion (dialogi 1) Malebranche lisäsi, että sama perusrakenne voi selittää myös mielikuvituksen (mentaalisen fysiologisen elementin vastakohtana) mielikuvituksen, tässä tapauksessa, jossa ajatus vain "koskettaa kevyesti" mieltä.
xxx/ellauri174.html on line 75: (2) Jos kaikki on suoraan Jumalan hallinnassa, Hänen tahtonsa alaista, entä ihmisen vapaus? Malebranchen näkemys siitä, että meillä on vapaus valita, mutta vain suhteessa äärellisiin hyödykkeisiin, ei ole vakuuttava, sillä se kieltää samalla tavalla vastustuksen mahdollisuuden kohti Jumalaa yleishyödykkeenä. (Tämä saattaa olla väärä kuvaus Malebranchen näkemyksestä; katso Totuuden etsimisen ensimmäinen luku, jossa hän täsmentää, että vaikka emme voi muuta kuin toivoa hyvää yleensä, voimme vapaasti soveltaa tätä rakkautta yksityiskohtiin, ja voimme tehdä siitä sen sekavan muotin, joka johtaa syntiin. Hänen kertomuksensa ei eroa tältä osin Pyhän Augustinuksen kertomuksesta.)
xxx/ellauri174.html on line 81: Vaikka Malebranche seurasi Augustinusta älyllisen tiedon kuvauksessa, hänen lähestymistapansa mielen ja kehon ongelmiin hän aloitti Descartesin seuraajana. Mutta toisin kuin Descartes, joka piti mahdollisena muodostaa selkeä ja selkeä käsitys mielestä, Malebranche väittää Dialogues on Metaphysics -kirjassa, Theodoren ja Aristeksen välisessä dialogissa, että meillä ei ole täydellistä käsitystä mielen voimista, eikä siten ole selkeää käsitystä mielen luonteesta.
xxx/ellauri186.html on line 156: Influenced: Marcus Aurelius, Michel de Montaigne, Dante Alighieri, Augustine of Hippo, Albertino Mussato, Cardinal Giovanni Colonna, Tertullian, Martin of Braga, Medieval philosophy, Baruch Spinoza, Edmund Burke, Joseph De Maistre.
xxx/ellauri187.html on line 109: Augustine journeyed (unhurriedly) from the fleshpots of Carthage, from being in love with love, to the love of God. Rilke, along with other adventurers on the threshold of the twentieth century, traveled from God to a conviction that the only transcendent principle left was the love, erotic and spiritual, between men and women too. Rilke's experience as a young boy with a feminine persona seems in this sense to have been a great boon.
xxx/ellauri195.html on line 298: Any woman who does not give birth to as many children as she is capable of is guilty of murder. St Augustine
xxx/ellauri215.html on line 184: Anne uskoi että apinat on perimältään hyviä. Se ei digannut Hipon Augustinusta eikä muitakaan kristittyjen jippoja, paizi joulupukkia.
xxx/ellauri293.html on line 199: Barnabas kutsuu Abrahamia "ikäväxi tyypiksi", joka eroaa allegoriasta. "Typologia" on olennainen osa Vanhan testamentin kristillistä tulkintaa. Mikä sitten on allegoria, vaan trooppinen jossa yksi asia ymmärretään toisesta. (Augustinus) Typologia ei kuitenkaan ole tulkinta sanoista vaan tapahtumista. Uuden testamentin kirjoituksissa meille annetaan tiettyjä Vanhan testamentin tapauksia, joissa esiintyy Uuden testamentin avaintapahtumien "tyyppejä". Esim Jerusalemin tyyppi oli Haagar.
xxx/ellauri356.html on line 505: Kuten Augustine Persumalli selitti, Kristevan "semiotiikka" liittyy läheisesti infantiiliin esiodipaaliin, jota löytyy Melanie Kleinin teoksissa, British Object Relation -psykoanalyysissä ja Lacanin esipippelivaiheessa. Se on tunnekenttä, sidottu vaistoihin, jotka asuvat kielen halkeamissa ja prosodiassa pikemminkin kuin sanojen denotatiivisissa merkityksissä. Se on tiiviisti sidottu "feminiinisyyteen" sillä se edustaa esipippelivaiheen lapsen erilaistumatonta tilaa.
xxx/ellauri357.html on line 190: Platon oli perseestä mutta uusplatonismi tupla perseestä. Enneadit (kreikaksi: Ἐννεάδες), kokonaan The Six Enneadia [mitvit? Eikö niitä pitäisi olla 9?] on filosofi Plötinöksen kirjoitusten kokoelma, jonka on toimittanut ja koonnut hänen oppilaansa Porfyrius (noin 270  jKr.). Plotinus oli Ammonius Saccasin oppilas ja yhdessä he perustivat uusplatonismin. Hänen työnsä Augustinuksen Hippolaisen, kappadokialaisten isien, Pseudo-Dionysius Areopagiitin ja useiden myöhempien kristittyjen ja muslimiajattelijoiden kautta on vaikuttanut suuresti länsimaiseen ja lähi-idän ajatteluun.
xxx/ellauri363.html on line 381: Ranskalaisen psykiatrin Benedict-Augustin Morelin (1809 – 1873) mukaan henkinen
xxx/ellauri397.html on line 77: Vuodesta 1260 alkaen ja laajalle levinneelle työllisyydelle, ennen kuin lopulta taantui 1600-luvulla, ostentatio genitalium käänsi bysanttilaisen taipumuksen kuvata Kristusta sukupuolettomana, hänen puuttuvien elinten peitossa litteillä, läpikuultavilla hunnuilla. Tämä oli puhtauden ja täydellisyyden symboli, joka seurasi Augustinuksen käsityksiä , joiden mukaan ennenaikaiset erektiot muistuttavat Aadamin "tottelemattomuuden synnistä". Mutta ostentatio genitalium -perinteessä päinvastoin näyttää olevan totta: Kristuksen visuaalinen miehisyys vahvistaa hänen jumaluutensa. Luonnollinen kysymys, joka kysytään silmiämme räpäyttämisen jälkeen, olisi miksi ? Kuinka uskonnon harjoittajat, joiden seitsemään taivaalliseen hyveeseen kuuluvat varovaisuus ja raittius, päättävät kunnioittaa vuosisatojen ajan näennäisesti painavaa näkemystä pelastajastaan?
xxx/ellauri404.html on line 268: Augustin_Sainte-Beuve.jpg/380px-Charles_Augustin_Sainte-Beuve.jpg" />
xxx/ellauri420.html on line 80: Kaikki eivät olleet vakuuttuneita tästä tulkinnasta. Muun muassa valitusfilosofi Voltaire muistutti, ettei Raamattu todellisuudessa kerro Onanin masturboineen. Juutalaiset rabbit ovat tulkinneet Onanin tarinaa ahkerasti. Jotkut heistä olivat sitä mieltä, että ongelma oli se, että Onan kieltäytyi täyttämästä osaansa sukupolvien ketjussa. Katolisessa kirkossa Onanin kertomuksen on tulkittu tarkoittavan keskeytettyä yhdyntää. 300–400-luvuilla elänyt kirkkoisä Augustinus puolestaan oli pitänyt Onania esimerkkinä ihmisestä, joka ei tehnyt voitavaansa toisen hyväksi. Tamar kyllä rentoutui muttei tyydyttynyt, jäi kaipaamaan toista varvia kuten Rei Shimura.
140