After respective separate visits to Conrad in August and September 1913, two British aristocrats, the socialite Lady Ottoline Morrell and the mathematician and philosopher Bertrand Russell — who were lovers at the time — recorded their impressions of the novelist. In her diary, Morrell wrote:
ellauri012.html on line 641: Loppukaneetixi vielä pitkä sitaatti tonttu iki-iäkkäältä. Aina ajankohtaiset naisen käyttöohjeet kirkkosetä Augustinus">Augustinuxen kotisohvalta tuolta 300-luvun Hiposta.
ellauri014.html on line 1770: Like Bryant’s poem, this verse is about autumnal flowers. With some searching I found this poem in the 1884 New Year’s edition of Godey’s Lady’s Book. “Tam! The Story of a Woman” by Ella Rodman Church and August De Bubna includes this poem. In the story the verses are found in a copy of Bryant’s poetry–hence Montgomery’s connection to the poem–but in the (relatively boring) story they are actually written on a slip of paper that was found in the Bryant book–and written by a woman who tentatively hopes to make a career as a poet in a male’s publishing world. Intriguingly, Montgomery seems to have forgotten the original context of the verse, but herself emulated the desire of “Miss Powell” in the story.
ellauri014.html on line 1772: It seems to me that Montgomery selects out the best bit of the poem, but again you see my bias. I am that “blossom,” I hope–but if all four verses are included it becomes rather silly to press the metaphor. Still, I think Montgomery was on the right track with her idea of “The Alpine Path.” It is a peculiar provenance that brings us this poem, but it has been an interesting journey. Once I found the names of Ella Rodman Church and August De Bubna I found that others have followed my path of curiosity. The Confederation Centre of the Arts in Charlottetown has some of L.M. Montgomery’s scrapbooks, including her copy of the poem. But the search has been interesting, nonetheless.
ellauri017.html on line 468: Salen heila Stella oli mystikko, Gurdijeffin oppilas (Augie, s. 531). Gurdijeff oli vanha kaveri, jonka pää oli kalju, silmät syvällä ja wiixet kuin Krimin sotaveteraanilla. Siis sen edellisen Krimin sodan, ei nykyisen.
ellauri018.html on line 476: Ach du lieber Augustin alles ist hin...
ellauri025.html on line 75: Pariisissa Tuomas kävi lukuisia oppiriitoja toisaalta arabialaisia aristoteelikkoja ja toisaalta Platonin ja Augustinuksen oppeja kannattaneita vastaan. Arabialaiset aristoteelikot kannattivat kahden totuuden oppia, jonka mukaan teologinen ja filosofinen totuus voivat olla erilaisia. Alternatiivisia totuuxia siis. Tuomas vastusti tätä jyrkästi. Platonistit taas katsoivat Platonin tavoin, että ”sielu on kuin kalkkilaivan kapteeni”. Tuomas kannatti sen sijaan aristoteelista ajatusta siitä, että sielu on ruumiin muoto – latinaksi forma, eli sen kvidditeetti. Quid pro quo.
ellauri025.html on line 81: Dante (Jumalainen näytelmä: Kiirastuli xx. 69) esitti, että Tuomas myrkytettiin Anjoun Kaarle I:n käskystä, mutta se saattoi olla pelkkää panettelua. Akvinolainen teki suuren vaikutuksen kaikkiin jotka tunsivat hänet. Hän sai arvonimen doctor angelicus (”etäopettaja”), mikä nosti hänet apostoli Paavalin ja kirkkoisä Augustinuksen tasolle.
ellauri025.html on line 83: Vuonna 1567 paavi Pius V luki Tuomaan neljän suuren latinalaisen kirkkoisän, Ambrosiuksen, Augustinuksen, Hieronymuksen ja Gregorius Suuren, joukkoon yhtenä kirkonopettajista.
ellauri025.html on line 85: Tuomaan Summa theologiae julistettiin Trenton kirkolliskokouksessa niin merkittäväksi, että teos sijoitettiin alttarille Raamatun ja dekretaalien rinnalle. Ainoastaan Augustinuksella on ollut yhtä suuri merkitys läntisen kirkon teologiselle ajattelulle ja länkytyxelle. Paavi Leo XIII julisti ensyklikassaan 4. elokuuta 1879 Tuomaan kirkon suurimmaksi opettajaksi ja sanoi Tuomaan teologian olevan määrittävä selonteko katolisesta opista. Hän määräsi myös kaikki katoliset seminaarit ja yliopistot opettamaan Tuomaan teologiaa ja ohjasi papiston ottamaan Tuomaan opetukset kaikkien teologisten näkökantojen pohjaksi. Mikäli asia koski jotain mitä Tuomas ei ollut käsitellyt, papiston tuli opettaa johtopäätöksiä, jotka olivat johdettavissa hänen opetuksistaan.
ellauri025.html on line 89: Tomismi tiivisti ennen kaikkea keskiaikaisen filosofian skolastisen perinteen 1200-luvun lopun siirtymisen Augustinuksen platonistisista tulkinnoista Aristoteleen suuntaan. Siirtymään vaikutti suuresti silloinen arabialainen filosofia, sen edustajista erityisesti Averroës eli Ibn Rušd. Tomisteille oli tärkeää tehdä tiukka ero luonnollisen ja yliluonnollisen todellisuuden välillä, koska platoninen ideaoppi johti heidän mielestään panteismiin tehden arkitodellisuudestakin jumalaisen, tai jumalaisuudesta arkisen. Eläköön se pieni ero!
ellauri025.html on line 730: 1698 Aug. 7: "2. Samma dag angaffs klockaren Ambros Hansson för det han S.Jacobi dag under predijkan haar morlat och sachta talat, utom at nogon kunde förstå ell. Höra hwad han sade; item när han gått med hofwen och skulle den ifrån sig leggia i Sakristian, haar han snafwat på törskelen. Klockaren Ambros Hansson ursächtade sig, sägandes sådant intet wara skedt aff dryckenskap, utan huwudswagheet som honom påkommit, aff den siukdom, som han kort tillförene warit beswärat utaff, hwilket somblige närwarande bewitnade; hwarföre stältes till honom en allfwarsam förmaning at taga sig grannerligen tillwara för hwarjehande förargelser, hwilket han ock utloffwade." (Se originaltext från 1698 HÄR.)
ellauri030.html on line 557: Ääliömpää filosofia kuin Schopenhauer saa hakea. Yllättävää kyllä kaikki tää huuhailu on tehnyt Schopenhauerista julkkisten ja taidepellejen mielifilosofin. Peukkuja on antaneet mm. Richard Wagner, Wilhelm Busch, Thomas Hardy, Friedrich Nietzsche, Henri Bergson, Thomas Mann, Bruno Frank, Hermann Hesse, Albert Einstein, Kurt Tucholsky, Samuel Beckett, Thomas Bernhard, Stanisław Lem, Leo Tolstoi, Arno Schmidt, August Macke, Jorge Luis Borges und Michel Houellebecq (jotkut näistä on kyllä ihan never heard). Tolstoin mielestä ne ketä ei tykkää Artusta on idiootteja. Suurin osa jengistähän onkin idiootteja. Niin ja Wittgenstein. Artturi on piisamirottain ruhtinas. Russell, toisen sortin tomppeli, inhos sitä. Tiez mitä? Nää on joka iikka jonkin sortin narsisteja! Ja pelkkiä kickelinheiluttajia! All-male panel. Omahyväisten otusten kerho.
ellauri032.html on line 136: Vuonna 1646 Pascalin isä kaatui pahasti jäisellä tiellä Rouenissa, minkä jälkeen häntä hoitaneet lääkärit saattoivat perheen kosketuksiin jansenistisen lahkon kanssa. Samana vuonna koko perhe kääntyi jansenisteiksi. (Näistä jansenisteista tarvittaisiin oma paasaus. Niiden gurusta Hipon Augustinus">Augustinuxesta taitaa mulla jotain jo ollakin.) Lankeemuxesta seurasi parannus. Monet näkevät Pascalin matemaattisen uran alamäen alkaneen tästä hetkestä, mutta Pascal onnistui vielä tekemään matemaattis-luonnontieteellisiä innovaatioita, vaikka hän kärsikin pahenevista ruoansulatushäiriöistä, jotka aiheuttivat hänelle kerran jopa ohimenevän paskahalvauksen. Vuonna 1648 Pascal loi ilmanpaineen luonnonlait tutkittuaan ilmiötä Evangelista Torricellin keksimällä ilmapuntarilla. Enpä tiennyt että sen nimi oli evankelista. Pascalilla oli varmaan pieru exyxissä, siitä tulee maha kipeäxi. Helpotus tulee sitten isolla paineella. Jos tulee, muuten saa istua tuntikaudet paskalla, tulee peräaukkoon paiseita.
ellauri032.html on line 653: Zinzendorfin isoäitikin oli harras pietisti ja Philip Jakob Spenerin ystävä. Tätä kautta Nikke sai kosketuksen pietismiin. Hän kävi koulun (1710–1716) Hallessa August Hermann Francken koulussa, jossa vaikutti Hallen pietismin nimellä vaikuttanut kristillinen herätysliike. Perheen painostuksesta hän siirtyi opiskelemaan lakia Wittenbergiin. Siellä hän tapasi ortodoksiluterilaisia eli puhdasoppisia luterilaisia ja huomasi pietismin ja ortodoksiluterilaisten välillä vallinneen jännitteen. Vuonna 1722 hän avioitui Dresdenissä Ermuthe Dorothea von Reussin kanssa. Heidän perheeseensä syntyi 12 lasta. Zinzendorff jätti lain ja seuras evankeliumia, ja tuli siunatuxi. Zinzendorf kuoli vuonna 1760. Siinä kaikki.
ellauri033.html on line 309:

Hélas! M. l´abbé Klein a beau faire de Durtal un nouvel Augustin, et
ellauri033.html on line 491: Marcus Claudius Marcellus (42 eaa.-23 eaa.) oli Rooman keisari Augustuksen siskon Octavian poika. Marcelluksen isä oli Gaius Claudius Marcellus. Augustus aikoi tehdä Marcelluksesta seuraajansa ja antoi tyttärensä Julian Marcellukselle vaimoksi vuonna 25 eaa. Augustus otti myös hänet mukaan sotaretkelle Hispaniaan samana vuonna. Augustus haki Marcellukselle oikeuden asettua ehdolle konsuliksi kymmenen vuotta ennen lain säätämää ikää. Vuonna 23 eaa. Marcellus oli ediilinä, mutta hän kuoli saman vuoden lopulla. Augustus nimitti Marcelluksen mukaan teatterin ja antoi haudata hänet omaan mausoleumiinsa.
ellauri033.html on line 1071: Cynthia oli Sextus Propertiuxen hoito. Sextus Propertius was a Latin elegiac poet of the Augustan age. He was born around 50–45 BC in Assisium and died shortly after 15 BC. Propertius´ surviving work comprises four books of Elegies (Elegiae). He was a friend of the poets Gallus and Virgil and, with them, had as his patron Maecenas and, through Maecenas, the emperor Augustus. Although Propertius was minor in his own time compared to other Latin elegists, today he´s regarded by scholars as a major poet.
ellauri033.html on line 1073: Emile Laure oli II maailmansodan armeijankenraali Vauclusesta, Vichy-luopio, mitäs se puuhaa Lamartinen runossa? Sori my bad, puhe on jostain toisesta Lauresta. No Vauclusessa on myös ravintola Petrarque et Laure, josta jenkkivieraat sanovat: Good food but lousy service. Koska Vauclusessa on Mont Ventoux, jolle Petrarca kipusi jollain wanderungilla: For pleasure alone he climbed Mont Ventoux, which rises to more than six thousand feet, beyond Vaucluse. It was no great feat, of course; but he was the first recorded Alpinist of modern times, the first to climb a mountain merely for the delight of looking from its top. (Or almost the first; for in a high pasture he met an old shepherd, who said that fifty years before he had attained the summit, and had got nothing from it save toil and repentance and torn clothing.) Petrarch was dazed and stirred by the view of the Alps, the mountains around Lyons, the Rhone, the Bay of Marseilles. He took Augustine´s Confessions from his pocket and reflected that his climb was merely an allegory of aspiration toward a better life. Vanha paimen oli tyytyväinen kun joku oli vielä tyhmempi kuin se, niinkuin Roope ezimässä nelikulmaisia munia.
ellauri033.html on line 1104: Auguste de Villiers de L´Isle-Adam, dit le comte, puis (à partir de 1846) le marquis de Villiers de L´Isle-Adam, est un écrivain français d´origine bretonne, né à Saint-Brieuc, le 7 novembre 1838 et mort à Paris le 18 août 1889. Appelé Mathias par sa famille, simplement Villiers par ses amis, il utilisait le prénom d´Auguste sur la couverture de certains de ses livres.
ellauri033.html on line 1111: Auguste_Villiers_de_l%27Isle-Adam_05.jpg/220px-Carnavalet_-_Auguste_Villiers_de_l%27Isle-Adam_05.jpg" style="margin-left:5em;-moz-transform: rotate(90deg);" />
ellauri033.html on line 1112:

ellauri047.html on line 43: Ei hemmetti kukaan voi olla nero kaikessa, eikä edes kovin hyvä noin monessa. Se vaan häsläs Weimarin pikkuvaltiossa vähän joka alalla, mikä oli helppoa kuin heinänteko, koska oli niin vähän kilpailua, ja se oli August">Karl Augustin ja sen leipäsuden kaveri. Runoilla se osasi ja satuilla. Kova panomies se oli, se on sille annettava. Sen heiloilta on kysyttävä, oliko se sängyssä mistään kotoisin. Sen tiedekyhhääxet joita se väsäs vanhana oli aika heikkoja, runo kasvien metamorfoosista ja se hölmö väriteoria, susi jo syntyessään. Newton oli hoitanut jo hommat.
ellauri047.html on line 45: Hesarissa oli "Annan Sohvalla" Kumikanan juttu jenkki sotaleskestä jonka nimi oli August. Nimestä huolimatta nainen kuitenkin, tietenkin. Sen miesvainaa oli ollut sotahullu tsykologi. Augustin piti luvata olla lopun ikäänsä naimatta saadaxeen sotalesken eläkettä. Weimarin Karl Augustin isosetä oli Friedrich II, joka hoiti kihtiään kaalikääryleillä. Karl ihaili sitä kovasti, koska se oli ollut Voltairen ystävä. (Nyt tuli mieleen se väärennetty Friedrichin kirje, joka suututti Rousseaun niin sikana.) Goethe oli niinko Karlin Voltaire. Goethe oli sitä 8v vanhempi. Goethestä tuli salaneuvos niinkuin meidän sukulaisesta Robert Örnistä. Se kai tarkoitti oikeutta salaa käyttää ruhtinaiden rötykkää.
ellauri047.html on line 93: Weimarin herttua August">Karl August (1757–1828) vaikuttui Goethen kirjallisista kyvyistä ja tarjosi tälle vuonna 1775 työtä herttuakunnassaan. Weimarista tuli Goethen kotikaupunki tämän loppuiäksi. Hänestä tuli monialainen poliitikko, joka vastasi muun muassa ulko-, opetus-, kulkulaitos- ja rahaministerin tehtävistä. Lisäksi hän toimi sotaministerinä yhteistyössä herttuan kanssa. Kaiken tämän ohella hän jatkoi työtään kirjailijana. Aikaa riitti myös tieteellisille harrastuksille, muun muassa kasvitieteelle ja geologialle. Weimariin perustettiin myös teatteri, jossa Goethe toimi käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja näyttelijänä. Hänen ansiostaan vähäpätöisestä Weimarista kehittyi eurooppalainen kulttuurikeskus, joka veti puoleensa aikansa lahjakkaimpia taiteilijoita. Kaikkein kuuluisin näistä Goethen jälkeen Weimariin muuttaneista taiteilijoista oli kirjailija Friedrich Schiller.
ellauri047.html on line 99: Italian matkan jälkeen Goethen hallinnollista työtaakkaa kevennettiin, niin että hän saattoi entistä paremmin keskittyä kirjailijan työhön. Vaikka hän oli erittäin ahkera kirjoittaja, saattoi teosten valmistuminen kestää vuosikymmeniä, sillä hänellä oli tapana työstää monta teosta yhtäaikaisesti. Faust työllisti häntä jopa 60 vuoden ajan. Niinkuin Karl August, joka maxo viulut. Torquato Tassossa Goethe on sekä Antonio että Tasso. Ettei vaan Antoniossa ollut Augustiakin mukana, kärsimättömänä odotti valmista.
ellauri047.html on line 101: Goethella oli taipumus rakastua usein ja intohimoisesti, mutta avioliittoon hän päätyi vasta 57-vuotiaana, vuonna 1806, Christiane Vulpiuksen (1765–1816) kanssa. Pari oli asunut yhdessä jo vuodesta 1788, kun W. oli 39 ja C. 23. Vulpius ei ollut erityisen älykäs tai sivistynyt nainen, joten seurapiireissä ihmeteltiin suuresti sitä, miten Goethen kaltainen nero saattoi päätyä tuollaiseen avioliittoon. Goethea vaimon sivistystaso ei kuitenkaan huolettanut, sillä hän arvosti ennen kaikkea Christianen iloisuutta ja energisyyttä. Avioliitosta syntyi viisi lasta, joista eli aikuiseen ikään vain ensimmäisenä syntynyt poika, August (1789–1830). C:n isoveli Christian pääs kirjastonhoitajax Weimariin ja kirjotti el Zorromaisen romskun Rinaldo Rinaldini. Mullon se suomexi.
ellauri047.html on line 105: Goetheista Christiane oli se jolla oli housut jalassa. Kun Napsun sotilaat tuli Goetheille rähisemään, Woku ihan "kivettyi", ja se oli Christiane joka heitti retkut pihalle. Kiitoxexi Woku "sinetöi" 18-vuotisen leipäsusisuhteensa ja nai seuraavalla viikolla Christianen kirkossa 1806. Niille syntyi paljon lapsia, joista vaan esikoinen August eli aikuisex, tosin tavixex. Sillä ei ole edes enkunkielistä Wikipedia-sivua. Saxalaiselta sivulta käy ilmi millasta oli olla neron varjossa. Aku alko dokata. Sillä välin Roopella oli sen 7 eri hania samaan aikaan kun Christiane piti kotia. Se kirjoitti: "Pidän kovasti pojista, mutta tytöt on vielä kivempia. Jos kyllästyn tyttöön tyttönä, se voi toimia mulle myös poikana." Elämä on etupäässä kivaa, mutta menettelee se takapäässäkin. Schillerin kuolemasta toipuaxeen 58v vanha sika vikitteli jo 1807 18-vuotiasta Minna Herzlieb orpoa, joka esiintyy Goethen viimeisessä romskussa Vaaliheimolaiset Ottilian nimellä.
ellauri047.html on line 188: Wolfenbüttelissä hänestä tuli 7. toukokuuta 1770 kirjastonhoitaja prinssi Augustin kirjastoon (Herzog August Bibliothek). Siellä hän löysi Theophilus Presbyterin keskiaikaisen teoksen Schedula diversarum artium, josta hän julkaisi teoksen Vom Alter der Ölmalerey aus dem Theophilus Presbyter vuonna 1774
ellauri047.html on line 384: Wie blinkt dein Auge!
ellauri047.html on line 924: Vaimolla ei ollut huvilinnaan asiaa. Oliko Fredrikillä suuri, oliko se harhaviettinen eli homo kuten Kaarle XII? Tai sitten vain munaton. Naiset ikävystyttivät. Läpättää kuin Iines Ankka, piexää nokkaa. Mixi otit kuuron vaimon, Lessingilläkö se joku kysyi. Erehdyxessä, toinen vastaa, luulin eze oisi mykkäkin. Vääräleukaisesti laukaistu. Lärvimistä, sanottiin pienenä. Kavereita oli, ne istui kiltisti pyöreän lounaspöydän ääressä ja kuunteli kun kunkku kertoi henkeviä kaskuja, nauroi oikeassa kohdassa. Valitettavasti kuolivat. Kuten vanha elostelija paroni Pöllönitz, joka kirjoitti rasvaisia juttuja August Väkevästä.
ellauri048.html on line 370: Aug', mein Aug', was sinkst du nieder? Silmä, mun simmukka, mix vajoot?
ellauri048.html on line 743: There followed the years of bohemia, when the family moved to Paris and Saul started to shrug off the influence of his 19th-century literary heroes and find his own voice in The Adventures of Augie March. When he was happy and the writing was going well, their lives would be joyous; when he struggled, the apartment was mired in gloom. Meanwhile, "Saul had women stashed all over town," writes his son. The pain of these recollections is secondary to Bellow's fury at what he calls his father's "self‑justification: that his career as an artist entitled him to let people down with impunity." As an adult, when he asked his mother about it, she said, "I'm blessed with a poor memory."
ellauri048.html on line 1116: In July 1833, Hallam visited Emilia. On 3 August, he left with his father for Europe. On 13 September, they went to Vienna, with Hallam complaining of fever and chill. It was apparently a recurrence of the "ague" he had suffered earlier that year, and, although it would delay their departure to Prague, there seemed to be little cause for alarm. Quinine and a few days rest were prescribed. By Sunday 15th, Hallam felt sufficiently better to take a short walk with his father in the evening. When he returned to the hotel he ordered some sack and lay down on the sofa, talking cheerfully all the time. Leaving his son reading in front of the fire, his father went out for a further stroll. He returned to find Hallam still on the sofa, apparently asleep apart from the position of his head. All efforts to rouse him were in vain. Arthur Hallam was dead at the age of twenty-two.
ellauri049.html on line 303: Baudelaire ja hänen kustantajansa Auguste Poulet-Malassisi saivat eräiden Pahan kukkien ensimmäisessä laitoksessa (1857) olleiden runojen takia sakkotuomion, minkä lisäksi kyseiset kuusi runoa pantiin Ranskassa julkaisukieltoon. Syynä oli ”yleisen moraalin ja hyvien tapojen halventaminen”. (lähde?) Leskikeisarinna laski Kallen sakkoja.
ellauri049.html on line 661: Faune, l'illusion s'échappe des yeux bleus vom Augenpaar, das einem Quell in Tränen gleicht, Fauni, suojuxet putosivat sinisilmistä
ellauri049.html on line 704: Hän toi runouteen tieteen eli positivismin, mitä ei aikanaan hyväksytty. Hänen runonsa olivat aiheeltaan kreikkalaisia ja intialaisia, mutta joukossa on yksi suomalaisaiheinen, nimeltään "Runoia". Enemmälti kiinnostusta häneen heräsi vasta 1930-luvulta alkaen aina 1970-luvulle. Hän oli eksistentialismin edelläkävijänä. Hän käsitteli aiheitaan objektiivisesti ja etäännytti ne itsestään ja oli hyvin kurinalainen.Positiivareissa piisaa kreivejä, Auguste Comte ensin ja sit tää Leconte. Hyvä muistisääntö.
ellauri049.html on line 1106: 1810 och närmast följande år visade sig hos Tegnér ett mycket starkt inflytande av tysk vetenskap och diktning. Hans åskådningssätt tog avgörande intryck av den tyska idealistiska filosofin, i främsta rummet Kant, Fichte och Friedrich von Schelling, och hans utveckling i sina väsentliga drag kom att ansluta sig till samma riktning inom tidens idéliv som övriga romantiska skalder i Sverige hyllade. Dock blev han mer förtrolig med Friedrich Schiller än till exempel Uppsalaromantikerna. Den krets av tyska romantiker, Novalis-Tieck-August Wilhelm Schlegel-Friedrich Schlegel, som dessa i synnerhet beundrade, lämnade Tegnér tämligen oberörd.
ellauri051.html on line 95: Pierre-Augustin Caron, Le bon marché
ellauri052.html on line 74: Tää Henderson on hemmetinmoinen tylsimys. Bellowsin on täytynyt olla toinen samanmoinen. Herzogkin oli tylsimys. Citrine on tökerö. Amerikkalaisia moukkia koko roikka. Varmaan se Augiekin, ja se dekaani, joita en ole vielä lukenut.
ellauri052.html on line 89: Harold Bloom is right to dismiss Bellow’s female characters of the later novels as “third-rate pipe dreams.” When a reader, holding Humboldt’s Gift in his hands, looks back at Augie March, the journey Saul Bellow has taken in his depiction of people is a very sad one. There is no way to compare the daring, principled Mimi Villars, Augie March’s one equal in oration, to the simple Ramona (Herzog), or to the comically shallow Renata (Humboldt’s Gift). Where is a woman equal to Augie’s Thea in these later books?
ellauri052.html on line 91: And the male cast goes on a similar, if less marked, decline. Cantabile in Humboldt’s Gift is a hilariously manic plot device, but as an individual he no offers no comparison at all to the volcanic ambitions, peculiar code of honour, and suicidal longings of Simon, Augie March’s elder brother.
ellauri052.html on line 675: T.E. was born out of wedlock in August 1888 to Sarah Junner, a governess, and Thomas Chapman, an Anglo-Irish nobleman. Chapman left his wife and family in Ireland to cohabit with Junner. Chapman and Junner called themselves Mr and Mrs Lawrence, the surname of Sarah's likely father; her mother had been employed as a servant for a Lawrence family when she became pregnant with Sarah.
ellauri052.html on line 677: Duunattuaan vähän aikaa arkeologisilla kaivauxilla (kuten mä) T.E. meni vapaaehtoisena väkeen (toisin kuin mä). Se teki muistinpanoja varusmiespalveluxesta (kuten mä).
Sale nähtävästi tunnisti Arabian Larskassa izensälaisen wannabe suklaapuolen miehen. Homofoobit on usein homofiilejä ja kääntäen. T.E. kirjoitti paljon pitkiä kirjeitä (kuten mä) kuuluisuuxille (toisin kuin mä): G B Shaw, Edward Elgar, Winston Churchill, Robert Graves, Noël Coward, E. M. Forster, Siegfried Sassoon, John Buchan, Augustus John, and Henry Williamson. Mitäh, olix nääkin kaikki hilpeitä?
ellauri052.html on line 942: It may be helpful to note here that Bellow’s fame, already growing after The Adventures of Augie March, exploded after the publication of Herzog in 1964—the same year Daniel, his youngest son, was born. By the time the newly rich writer, urged by his third wife, moved into a fancy co-op on Lake Michigan, Greg already possessed enough of what he thought were his own opinions to dislike the white plush carpets, the 11 rooms “filled with fancy furniture and modern art.” Reminding the reader he was “raised by a frugal mother and a father who had no steady income,” Greg says that he “found the trappings of wealth in their new apartment so repellent that I complained bitterly to Saul,” who replied that he didn’t care about the new shiny things so long as he could still write—which he could. “As I always had, I accepted what he said about art at face value,” Greg admits, but he stopped visiting the new place. After the marriage deteriorated and Saul moved out, 3-year-old Daniel, in the words of ex-child-therapist Greg, “took to expressing his distress” by peeing on the carpets. “I have to admit that the yellow stains on them greatly pleased me,” Greg writes—for once showing off the Bellovian touch.
ellauri052.html on line 977: The most important person in Bellow’s life—Maury, his oldest brother. As Leader shows, Maury was both the driving force in Bellow’s Americanization and a major presence in his work. Parents and wives came and went, but Maury remained: Simon in Augie March, Shura in Herzog, Julius in Humboldt’s Gift. As peremptory and violent as their father but more competent, Maury epitomized the cult of power and material success that both fascinated and repelled Bellow. “I recognized in him the day-to-day genius of the U.S.A.,” Bellow said in an interview with Philip Roth. In the same conversation, Roth observed that Maury’s reckless, angry spirit was “the household deity of Augie March.” By the time Maury finished law school, he had already started collecting graft for a corrupt Illinois state representative, skimming off the top for himself and his mother. A charismatic ladies’ man with an illegitimate son, Maury was “very proud of his extraordinary group of connections, his cynicism, his insiderhood,” Bellow told Roth. Maury was disdainful of his brother’s nonremunerative choice of profession, which he considered luftmenschlich—frivolous, impractical.
ellauri053.html on line 1039: Tagore dictated his last poem a few hours before his death on August 7, 1941. No, minä...
ellauri053.html on line 1245: Walter Horatio Pater was born August 4, 1839, in Shadwell, London and he died on July 30, 1894, at Oxford in Oxfordshire. He was a famous English critic, journalist, writer of fiction, university teacher, and an essayist.
ellauri054.html on line 66: Comeniuksen tuotanto on yli 200 teosta, ja useita käsikirjoituksia on tullut päivänvaloon vasta omana aikanamme. Varsin dramaattinen oli myös hänen suuren pansofisen pääteoksensa kohtalo. Sitä ei yrityksistä huolimatta painettu ja käsikirjoitus kulkeutui lopulta pietistien mukana Saksan Halleen August Hermann Francken laitosten kirjastoon. Hallessa teoksesta painettiin sen ensimmäinen osa, Panegersia (1702), mutta ilmeisesti ankaran kritiikin takia käsikirjoitus katosi lopulta kirjaston mittaviin kokoelmiin, josta sen lopulta löysi professori Dimitri Tschizewskij 1930-luvun puolivälissä. Monien tutkijoiden vuosien ponnistelujen tuloksena tämä ihmiskunnan uudistamiseen tähtäävä pansofinen suurteos painettiin Prahassa vuonna 1966.
ellauri055.html on line 1111: Arvo August Sotavalta, vuoteen 1900 Richter, (7. tammikuuta 1889 Lempäälä – 21. helmikuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen kielitieteilijä. Noin 1 Richterin asteikolla.
ellauri055.html on line 1113: Sotavallan vanhemmat olivat tilanomistaja Johan August Sotavalta ja Emma Sofia Suomi. Hän oli naimisissa vuosina 1917–1927 Evi Marguerita Hjeltin kanssa, jonka isä oli valtioneuvos Edvard Hjelt.
ellauri055.html on line 1132: Ernst Heinrich Philipp August Haeckel (16. helmikuuta 1834 Potsdam – 8. elokuuta 1919 Jena) oli saksalainen vapaa-ajattelija, biologi ja filosofi, joka kansantajuisti Charles Darwinin evoluutioteoriaa. Hän oli myös taitava piirtäjä ja tieteellinen väittelijä. Sikiökuvien väärentäjä ja monisti.
ellauri055.html on line 1143: Né à Gand, Maurice Maeterlinck est l'aîné d'une famille de trois enfants, flamande, bourgeoise, catholique, conservatrice et francophone. Après des études au collège Sainte-Barbe (Sint-Barbara) de Gand, il suit des études en droit avant de pratiquer le métier d'avocat durant une courte période. Maeterlinck publie, dès 1885, des poèmes d’inspiration parnassienne dans La Jeune Belgique. Il part pour Paris où il rencontre plusieurs écrivains qui vont l'influencer, dont Stéphane Mallarmé et Villiers de l’Isle-Adam. Ce dernier lui fait découvrir les richesses de l'idéalisme allemand (Hegel, Schopenhauer). À la même époque, Maeterlinck découvre Ruysbroeck l'Admirable, un mystique flamand du XIVe siècle dont il traduit les écrits (Ornement des noces spirituelles). C'est ainsi qu'il se tourne vers les richesses intuitives du monde germanique en s'éloignant du rationalisme français. Dans cet esprit, il se consacre à Novalis et entre en contact avec le romantisme d'Iéna (Allemagne, 1787-1831, autour d'August et Friedrich Schlegel et de la revue l'Athenäum), précurseur en droite ligne du symbolisme. Les œuvres que publie Maeterlinck entre 1889 et 1896 sont imprégnées de cette influence germanique.
ellauri055.html on line 1145: En 1895, il rencontre la cantatrice Georgette Leblanc, sœur de Maurice Leblanc, avec laquelle il tient, vers 1897, un salon parisien fort couru dans la villa Dupont : on y croise, entre autres, Oscar Wilde, Paul Fort, Stéphane Mallarmé, Camille Saint-Saëns, Anatole France, Auguste Rodin.
ellauri058.html on line 779: Following the death of his partner of more than 30 years, the philosopher Samuel Todes, Hine lived in semi-retirement in Evanston, Illinois. Hine died of complications of a blood disorder on August 20, 2012 at the age of 76. Varmaan AIDS. Pueriilit runot on kuiteskin omistettu "for Jerry". Hmm. Ezellanen Jami.
ellauri060.html on line 932: