ellauri008.html on line 2028: muinaisen Assyrian maan asukkaiden perillisiä,
ellauri017.html on line 809: Toises osas puhu hän erinomattain Assyrian Keisarin wallasta, ja Keisar Sanheribist, josta hän myös enä cuin jocu muu Propheta ennusta, nimittäin cuinga se Keisar oli woittawa caicki maacunnat ymbärildäns Israelin waldacunnan cansa ja päälisexi paljo paha tekewä Judan waldacunnalle.
ellauri017.html on line 987: Kirja alkaa esittelemällä aiheita vanhurskaiden tuomiosta ja myöhemmästä ennallistamisesta. Jumalalla on suunnitelma, joka toteutuu " Jahven päivänä ", jolloin Jerusalemista tulee hänen maailmanlaajuisen hallintonsa keskus. Sinä päivänä kaikki maailman kansat tulevat Siioniin (Jerusalemiin) neuvomaan konkonokkia, mutta ensin kaupunki on rangaistava ja puhdistettava pahasta. Israel on kutsuttu mukaan tähän suunnitelmaan. Luvuissa 5–12 selitetään Assyrian Israelin vastaisen tuomion merkitystä: Daavidin kuninkaan vanhurskas hallinto seuraa ylimielisen Assyrian hallitsijan kukistamisen jälkeen. Luvuissa 13–27 kerrotaan kansojen valmistautumisesta Jahven maailmanvaltaan; luvut 28–33 ilmoittavat, että kuninkaallinen pelastaja (messias ) ilmestyy Jerusalemin rangaistuksen ja sen sortajan tuhon jälkeen.
ellauri019.html on line 326: Edomilaisten itsensä kirjoittamia asiakirjoja ei ole löydetty. Muiden kansakuntien maallinen historia kuitenkin mainitsee heidät. Eräässä egyptiläisessä papyruksessa, jonka otaksutaan olevan peräisin toiselta vuosituhannelta eaa., kerrotaan edomilaisten beduiiniheimojen tulleen Niilin suistoon etsimään laidunmaata karjalleen. Faraot Merenptah ja Ramses III väittivät hallinneensa Edomia, samoin kuin Assyrian monarkki Adadnirari III. Jolloinkin tämän viimeksi mainitun kuninkaan jälkeen Tiglat-Pileser III (Ahasin aikalainen) kehuskelee saaneensa pakkoveroa ”Edomin Kaušmalakulta”, kun taas Sanheribin seuraaja Assarhaddon mainitsee ”Qaušgabrin” edomilaisten vasallikuninkaiden luettelossa (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 282, 291).
ellauri019.html on line 466: Assyria ja Babylonia, joista on raamatussa paljon puhetta, varsinkin Baabelista, ne pirulaiset näät jälleen kerran otti jutkut orjixi 500-luvun alussa eKr, oli rautakautisia kulttuureja. "Silmä silmästä" Hammurabi oli ekan dynastian kuudes kunkku, amoriitteja, noin 1500 eKr. Veti turpaan vanhalle itänaapurille Elamille, mistä rikastui. Se ilo oli lyhytaikainen, kassiittien aikana Elam iski takaisin. Uuden Assyrian laaja imperiumi hallizi Uriakin 10. vuosisadalta eKr 7.lle saakka. Sen jälkeen tuli kaldealaisten vuoro.
ellauri025.html on line 158: Heistä tiedetään vain hyvin vähän, mutta esimerkiksi Homeros mainitsee heidät. Historioitsija Herodotos kertoo kimmerialaisten julmista rosvoretkistä Lyydiaa vastaan. Kimmerialaiset valtasivat lyhyeksi aikaa Lyydian pääkaupungin Sardiksen. Sitä ennen he olivat olleet kukistamassa Urartua, joka oli Assyrian pohjoinen vihollinen.
ellauri043.html on line 848: tässä on Kinneretin palsamia, Tammefanin niemen suizuketta, laudaanumia, kanelia, ja laaserjuurta, joka on hyvää soosissa. Sit siellä on Assyrian piziä, Gangesin norsunluuta, Elisan purppuraa; ja tää jäälaatikko sisältää leilin jotain chalibonia, jonka pitäis olla Assyrian kuninkaille varattua viiniä - jota juodaan yxisarvisesta. Täs on sit kaulanauhoja, neuloja, viiloja, parasolleja, Baasan pulveria, Tartessoxen tinaa, Pandionin sinistä puuta, Issedonian valkoisia turkixia, Palaesimonden saaren jalokiviä, ja jonkun tachas eläimen karvoista tehtyjä hammastikkuja - kadonnut eläin joka eli maan alla. Nää tyynyt on Emathoxesta, ja nää takinrimpsut Palmyrasta. Tässä Babylonian matossa on … mut hei, tule nyt, tule jo sieltä!
ellauri094.html on line 198: Profeettojen toiminnan ja koko Assyrian uskonnon ja kuningasideologian taustalla oli salainen oppirakennelma, jonka perusteet oli kiteytetty kristinuskon ristiä vastaavaan symboliin, “pyhään puuhun”. Vuonna 1993 ilmestyneessä artikkelissaan The Assyrian Tree of Life Parpola osoitti, että puun symboliikka oli sama kuin kabbalistisessa elämän puussa ja että se on suoraan lainattu Assyriasta. Puu symboloi samalla kertaa sekä Jumalaa maailmassa vaikuttavien voimien summana että kuningasta jumalan kuvana ja “täydellisenä ihmisenä”. Näin se viitoitti tien myös ihmisen pelastukselle “täydellistymisen” kautta. Puu ja sen meditointi toimi avaimena Assyrian uskontoon, filosofiaan ja pelastusoppiin, joka osoittautui hämmästyttävän samankaltaiseksi kuin juutalainen mystiikka ja varhainen kristinusko. Näistäkin on mulla jossain paasaus.
ellauri094.html on line 203: Olen pitänyt esitelmiä yli tuhannen hengen kuulijakunnille Louvressa, Bagdadissa ja Helsingissä, ja Heurekassa vuonna 1995 järjestämäni näyttely “Ninive 612 eKr.” oli yksi tiedekeskuksen menestyksekkäimmistä ja keräsi yli 80000 katsojaa. Helsingin yliopistossa vuonna 1997 pidetty “Studia exotica – Kadonneet kulttuurit” -esitelmäsarja oli myös suuri yleisömenestys. YLEn Elävässä arkistossa julkaistua haastatteluihini perustuvaa 10-osaista “Muinaisen Assyrian suurvallan vaiheita” -sarjaa suosittelee 197 Facebook-fania. Helsingissä kesällä 2001 pidettyyn assyriologikongressiin osallistui lähes 300 tutkijaa ympäri maailmaa. Siellä julkistettu, sumerilaisen reseptin mukaan valmistettu Enkidu-olut toi minulle Sauli Niinistön jälkeen seuraavana Vuoden Vaahtopää -arvonimen, ja sumeriksi kääntämäni Blue suede shoes herätti Doctor Ammondtin tulkitsemana huomiota ympäri maailmaa.
ellauri094.html on line 235: This process coincided with the emergence of scribes and sages as Jewish leaders (see Ezra). Prior to exile, the people of Israel had been organized according to tribe. Afterwards, they were organized by smaller family groups. Only the tribe of Levi continued in its temple role after the return. After this time, there were always sizable numbers of Jews living outside Eretz Israel; thus, it also marks the beginning of the "Jewish diaspora", unless this is considered to have begun with the Assyrian captivity of Israel.
ellauri142.html on line 1024: Baphomet, kirjassa Dogme et Rituel de la Haute Magie, 1855. "Muinaisten oppien mystisten allegorioiden hunnun takana, pimeyden ja initiaatioiden outojen koettelemusten takana, salattujen tekstien sinettien alla, Niniven ja Theban raunioilla, vanhojen temppelien murentuvien kivien päällä ja Assyrian tai Egyptin sfinksin tummuneiden kasvojen yllä, luonnottomissa tai suurenmoisissa maalauksissa jotka selittävät Vedan elävöittämää Intian uskontoa, vanhojen alkemian kirjojemme kryptisissä vertauskuvissa, seremonioissa joita on vietetty kaikkien salaseurojen sisäänpääsyssä, sieltä löytyy merkkejä opista, joka on kaikkialla sama, ja kaikkialla huolellisesti salattu." Baphomet näyttää kuvassa istuxivalta pukilta.
ellauri171.html on line 927: The palace economy of Mycenaean Greece, the Aegean region and Anatolia that characterized the Late Bronze Age disintegrated, transforming into the small isolated village cultures of the Greek Dark Ages, which lasted from around 1100 BCE to the beginning of the Archaic age around 750 BCE. The Hittite Empire of Anatolia and the Levant collapsed, while states such as the Middle Assyrian Empire in Mesopotamia and the New Kingdom of Egypt survived but were considerably weakened. Conversely, some peoples such as the Phoenicians enjoyed increased autonomy and power with the waning military presence of Egypt and Assyria in the Levant.
ellauri171.html on line 1053: Although the readers know that God has killed two of Judah’s sons, Judah does not. This is known as dramatic irony. He suspects that Tamar is a “lethal woman,” a woman whose sexual partners are all doomed to die. So, Judah is afraid to give Tamar to his youngest son, Shelah, the inventor of Shelah quantifiers. So doing, Judah wrongs Tamar. According to Near Eastern custom, known from Middle Assyrian laws, if a man has no son over ten years old, he could perform the Levirate marriage (yibbum) obligation himself; if he does not, the woman is declared a “widow,” free to marry again. Judah, who is perhaps afraid of Tamar’s lethal character, could have set her free. But he does not—he sends her to live as “a widow” in her father’s house. Unlike other widows, she cannot remarry and must stay chaste on pain of death. She is in limbo.
ellauri184.html on line 224: Racially the area of the former Northern Kingdom of Israel had had, ever since the Assyrian conquest in the eighth century B.C., a more mixed population, within which more conservative Jewish areas (like Nazareth and Capernaum) stood in close proximity to largely pagan cities, of which in the first century the new Hellenistic centers of Tiberias and Sepphoris were the chief examples.
ellauri189.html on line 740: We previously outlined taxonomy of all the possible explanations for the origin of the tradition that Pashtuns are Bene Israel, assuming it is false. Because all of the explanations are irrational, we must conclude that the tradition is true, and at some generation A the Pashtuns really lived in the land of Israel and knew for a fact they are Bene Israel. They were then taken to Afghanistan and the area around it (according to the bible, they were taken by the Assyrians), where they lived and passed this tradition from generation to generation.
ellauri189.html on line 771: Other evidence includes names of places in Afghanistan and Kashmir that resemble ancient towns in Israel that are mentioned in the bible. And some say that until not so long ago, one of the names of the Amu Darya (River Oxus) was Gozan, which is mentioned as one of the placed the damn Assyrians exiled the people of Israel to. There are also the names of tribes that resemble the children of Yaakov (the names of the Israeli tribes), like Lewani (Lewi), Daftali (Naftali), Yusufzai (children of Yussuf-Yossef), Rubanni (Reuven), Afridi (Efrayim) etc. Also parts of the Pashtunwali resemble some parts of the Torah.
ellauri189.html on line 807: That said, I think it is more likely that they didn’t mix than that they did. One reason is because the current situation is that most Pashtuns are not mixing. Another reason is that I can’t find a good reason why at some generation A they’d stop mixing after they mixed before that. And finally, we know from Moses (Deuteronomy 30), from Yehezkel (37), from Yirmiya (31), Yishaaya (51, 27), and from many other prophecies that the Bene Israel are out there (those who were exiled by the damn Assyrian). Because we know they don’t keep Judaism, the only possibility for them to exist as Israelis is by not mixing, and there is one, and only one, nation that fits those conditions, and it is the Pashtuns.
ellauri194.html on line 285: The Persian king Artaxerxes (either Artaxerxes I or Artaxerxes II, appearing in the Book of Ezra 7) was commonly confused in Medieval Europe with the Neo-Assyrian ruler Shalmaneser V, who according to 2 Kings 17 drove the Ten Lost Tribes of Israel into exile.
ellauri263.html on line 82: Monet tutkijat pitävät kirjaa nykyään epäluotettavana historiankuvauksena, koska sen katsotaan sisältävän useita anakronismeja. Nebukadnessar mainitaan Assyrian kuninkaana, joka olisi hallinnut sen jälkeen, kun juutalaiset olivat palanneet Babylonin vankeudesta, vaikka todellisuudessa Nebukadnessar oli juuri se Babylonian kuningas, joka pakotti juutalaiset 2. kerran maahanmuuttajixi.
ellauri283.html on line 289: Sillä 1000-luvulle eKr. tultaessa Uuden kuningaskunnan dynastioiden arvovalta oli heikentynyt, mikä mahdollisti jaetun hallinnon Egyptissä ja lopetti egyptiläisten vallan Kushissa. Kun egyptiläiset vetäytyivät, Kushilta lakkasi olemasta kirjallisia tietoja tai tietoja alueen toiminnasta seuraavien kolmensadan vuoden aikana. Kahdeksannen vuosisadan alussa eKr. Kush kuitenkin nousi itsenäiseksi kuningaskunnaksi, jota hallitsi napakka aggressiivinen monarkkilinja, joka laajensi hitaasti vaikutusvaltaansa Egyptiin. Noin 750 eaa., Kushilainen kuningas nimeltä Wilho valloitti Ylä-Egyptin ja hänestä tuli Theban hallitsija noin vuoteen 740 eKr. asti. Hänen seuraajansa Pive kukisti Niilin suistonja valloitti Egyptin ja aloitti siten 25. dynastian. Pive perusti kuninkaiden linjan, joka hallitsi Kushia ja Thebea noin sata vuotta. Dynastian puuttuminen Assyrian vaikutuspiiriin Lähi-idässä aiheutti vastakkainasettelun Egyptin ja voimakkaan Assyrian valtion välillä, joka hallitsi valtavaa valtakuntaa, joka käsitti suuren osan Lähi-idästä, Anatoliasta, Kaukasuksesta [ tarvitaan lainaus ] ja itäisen Välimeren altaasta heidän kotimaassaan Ylä-Mesopotamiassa. Taharqan, (688–663 eKr.), viimeisen kusilaisten faaraon, voitti ja ajoi pois Lähi-idästä Assyrialainen Sanherib toimekkaana. Sanheribin seuraaja Esa Shariola meni vielä pidemmälle käynnistäen täyden hyökkäyksen Egyptiin vuonna 674 eKr., kukistaen Taraqan ja valloittaen nopeasti maan. Torakka pakeni takaisin Nubiaan, ja assyrialaiset asettivat alkuperäiset egyptiläiset ruhtinaat Esa Shaddonin vasalliksi. Tarakka pystyi kuitenkin palaamaan joitakin vuosia myöhemmin ja kaatamaan osan Egyptistä aina Thebaan asti Assyrian väpelöiltä egyptiläisiltä vasalliruhtinailta. Esa Shaddon kuoli kaikexi onnexi pääkaupungissaan Ninivessä valmistautuessaan palaamaan Egyptiin ja karkottamaan taas kushilaiset.
ellauri283.html on line 291: Esarhaddonin seuraaja Ashurbanipal lähetti kenraali Xavierin pienen armeijan kanssa, joka kukisti ja karkoitti Taharqan Egyptistä. Taharqa kuoli pettyneenä Nubiassa kaksi vuotta myöhemmin. Hänen seuraajansa Tantamani yritti saada Egyptin takaisin. Hän voitti menestyksekkäästi Nekke I:n, Ashurbanipalin asettaman nukkehallitsijan ja otti Theban mukaan. Assyrialaiset lähettivät sitten voimakkaan armeijan etelään. Tantamani syrjäytettiin hyvin voimakkaasti, ja Assyrian armeija potki Thebaa siinä määrin, että se ei koskaan toipunut. Alkuperäinen nukkehallitsija, Psamtik I, asetettiin Ebyktin valtaistuimelle Ashurbanipalin vasalliksi, mikä päätti Kushipäiden Nubian valtakunnan.
ellauri297.html on line 85: Yhteiskunnallisesti Israel eli Jerobeam II:n aikana voimakkainta ja vahvinta talouskasvun aikaa sitten Daavidin ja Salomonin. Valtakunta oli laajentunut uudelleen "suurvallaksi" ja osa kansasta vaurastui huomattavasti. Silti Israelin romahtamiseen ja tuhoon oli aikaa enää vain 40 vuotta! Tilanne muuttuikin heti Sunbeam Imp II:n jälkeen. Israelia hallitsi enää muutama hyvin lyhytaikainen kuningas. Maa oli sisäisesti levoton ja ulkopuolelta kasvoi voimistuvan Assyrian paine. Assyria hyökkäsikin kolmesti Israeliin: 1. verorasitus, 2. varakkaampi osa porukoista pakkosiirtolaisuuteen ja 3. Israelin tuho ja kaikki pakkosiirtolaisuuteen.
ellauri299.html on line 651: Vähitellen assyrialaiset valloittivat alueet Kaspianmereltä Niilille ja Taurusvuorilta Persianlahdelle. Valtakautta kesti noin 300 vuotta. Assyrialaisilla oli rauta-aseita ja maine raakoina ja säälimättöminä sotilaina. Vuonna 612 eaa. Assyrian valloittivat meedialaisten ja skyyttien yhdistetyt joukot.
ellauri299.html on line 654: Monet pikkuvaltiot suostuivat maksamaan veroa kuultuaan Assyrian armeijan hirmutöistä. Assyrialla oli tarve laajeta, koska se halusi kauppareitit valvontaansa ja pääomaa muun muassa hovin rakennushankkeisiin. Sotia perusteltiin myös uskonnolla, esimerkkinä Babylonin pääjumalan Mardukin kulttipatsaan anastus.
ellauri338.html on line 89: Israelilaiset ( / ˈ ɪ z r ə l aɪ t s, - r i ə -/ ; heprea : בְּנֵי יִשְׂרָאֵל , Bɪ ēl ' ryhmän Israel, transl. seemiläinen- puhuvia heimoja muinaisessa Lähi-idässä, jotka asuttivat rautakaudella osan Kanaanista. Israelin nimi esiintyy ensimmäisen kerran muinaisen Egyptin Merneptah Stelessä, joka on päivätty noin 1200 eaa. Moderni arkeologia viittaa siihen, että israelilaiset haarautuivat muista kanaanilaisista (Ham ja Jahvetti?) kehittämällä Jahwismin, joka on selkeä yksipuolinen – ja myöhemmin yxijumalainen – uskonto, jonka keskipisteenä on kansallisjumala Jahve. He puhuivat arkaaista heprean kielen muotoa, joka oli kanaanilaisten kielen alueellinen muunnelma, joka tunnetaan nykyään Raamatun hepreana. Rautakaudella syntyivät Israelin ja Juudan valtakunnat. Israelin kuningaskunta, jonka pääkaupunki on Samaria, kaatui Uus-Assyrian valtakunnalle noin vuonna 720 eaa.; Uusi- Babylonian valtakunta tuhosi Juudan kuningaskunnan, jonka pääkaupunki oli Jerusalem, vuonna 586 eaa. Osa Juudean väestöstä karkotettiin Babyloniin, mutta palasi Israeliin Kyros Suuren valloitettua alueen.
ellauri341.html on line 65: Nebukadnessar II saavutti itselleen mainetta jo isänsä hallituskaudella johtaen armeijoita Assyrian valtakunnan meedo-babylonialainen valloitus. Karkemishin taistelussa vuonna 605 eKr. Nebukadnessar aiheutti murskaavan tappion faarao Neko II:n johtamalle egyptiläiselle armeijalle ja varmisti, että Uus-Babylonian valtakunta seuraisi Uus-Assyrian valtakuntaa hallitsevana voimana muinaisessa Lähi-idässä. Pian tämän voiton jälkeen Nabopolassar kuoli ja Nebukadnessarista tuli kuningas.
ellauri341.html on line 67: Huolimatta hänen menestyksekkäästä sotilasurasta isänsä hallituskaudella, Nebukadnessarin hallituskauden ensimmäisellä kolmanneksella ei saavutettu juurikaan suuria sotilaallisia saavutuksia, ja erityisesti tuhoisa epäonnistuminen Egyptin hyökkäysyrityksessä. Näinä vuosia kestäneen laimean sotilaallisen suorituskyvyn näki, että jotkut Babylonin vasalleista, erityisesti Levantissa, alkoivat epäillä Babylonin valtaa ja pitivät Uus-Babylonin valtakuntaa "paperitiikerina " pikemminkin kuin aidosti Uus-Assyrian valtakunnan tason voimana. Tilanne paheni niin vakavaksi, että ihmiset itse Babyloniassa alkoivat olla tottelemattomia kuninkaalle ja jotkut jopa kapinoivat Nebukadnessarin hallintoa vastaan.
ellauri370.html on line 101: In Psalm 83:7, Amalek joins Israel's other historic enemies in annihilating Israel. Their attempts are thwarted by God. Although most scholars believe the passage refers to a real historical event, they are unsure which event it should be identified with. One likely answer is that it occurred during the rise of the Neo-Assyrian Empire, the 9th to 7th centuries BC.
ellauri370.html on line 270: Egyptiin jäi miljoonittain juutalaisia Monsieur Mossen porukoiden lähtiessä kultineen "luvattuun" maahan. Assyrialainen Tiglatpilsneri kuskasi juudalaiset vankilaan 700-luvulla eKr, eivätkä he koskaan palanneet. No jotkut pojanpojat palasivat, ei se vankeus kestänyt kauempaa kuin Neuvostoliitto. Tiglatpileser III (oik. Pulu) oli Assyrian kuningas vuosina 745–727 eaa. Hän oli luultavasti vallananastaja, joka kuulostaakseen uskottavammalta otti vanhan kuuluisan hallitsijanimen. Tiglatpileser aloitti Assyrian valtapiirin laajentamisen. Hänestä voidaan katsoa alkaneen Assyrian toisen suurvaltakauden. Pian valtaannousunsa jälkeen hän valloitti Urartun (nykyisessä Armeniassa). Lisäksi hän kävi sotaa Juudaa vastaan, josta on maininta Aikakirjoissa. Hän myös alisti Babylonian Assyrian vallan alle. Tiglatpileser valtasi 736 eaa. Meedian ja laajensi valtakuntansa nykyiseen Iraniin saakka. Assyria käsitti tuolloin koko Mesopotamian ja Levantin. Valtakunta ulottui Persianlahdelta, Iraniin ja Välimerelle. Kuningas Nabonassarin kuoleman jälkeen Babylonissa syttyi 729 eKr. kapina. Kuningas oli ollut luotettava vasalli, ja Tiglatpileser joutui kukistamaan kapinan. Hän myös teloitti usurpaattorin ja kruunautti itsensä Babylonian kuninkaaksi nimellä Pulu. Tiglatpileserin nuorempi poika Sargon II anasti vallan 722 eaa. Sargon ei juurikaan laajentanut Assyriaa, mutta hän kehitti valtakunnan taloutta ja siirsi väestöä tuottavuuden kehittämiseksi.
ellauri372.html on line 241: Idumea eli Edom (hepr. אֱדוֹם, m.kreik. Ἰδουμαία, Idūmaia, lat. Idumaea) oli myöhäisrautakautinen valtakunta nykyisen Etelä-Israelin ja Lounais-Jordanian alueella. Se oli Juudan alaisuudessa noin vuoteen 850 eaa., jolloin se itsenäistyi. Vuosina 800–650 se oli Assyrian alaisuudessa. 6. vuosisadalla eaa. se oli hetken aikaa Babylonian provinssi. Sen jälkeen siitä tuli osa Persian valtakuntaa.
ellauri411.html on line 112: Assyrian viralliset kielet olivat akkadi, sumeri ja aramea. Assyria ( uusassyrialainen nuolenpääkirjoitus : māt Aššur ) oli merkittävä muinainen Mesopotamian sivilisaatio , joka oli olemassa kaupunkivaltiona 2000 -luvulta eKr. 1300-luvulle eKr., joka lopulta laajeni imperiumiksi 1300 -luvulta eKr.
ellauri411.html on line 153: Tutkijat uskovat, että syynä tähän muutokseen saattoi olla Assyrian valloitus. Sekä Israel että Juuda olivat Assyrian vasallivaltioita. Kun Israel nousi kapinassa ja voitettiin, monet pakolaiset pakenivat Juudaan. Siellä he toivat uskon, että Jahve ei ollut vain tärkein jumala, vaan myös ainoa jumala, jota tulisi palvoa. Juudan eliitti omaksui tämän uskon ja kasvatti lapsikuningas Josian, joka hallitsi vuosina 641–609 eaa., vastustamaan Assyrian valtakuntaa ja olemaan uskollinen Jehovalle. Hänen hallituskautensa aikana usko ainoaan jumalaan Jahveen yleistyi. Tämä näkemys vahvistettiin 500-luvulla. Hizi tää "usko" ei kyllä ole muuta kuin tollasta pesän feromonia, jääkiekkokaulaliinoja. Tyypit valizee kenen joukkuetta kannustaa.
ellauri411.html on line 178: The ‘Golden Period’ of ancient Israel is the years between 1010 and 931 BCE. This was the era in which King David and King Solomon ruled. The former is believed to have built the city of Jerusalem at the center of ancient Israel. King Solomon is believed to have constructed the first great temple in 957 BCE. It is safe to say that the so-called golden age only lasted for a very short time before the Assyrian Empire conquered them.
ellauri411.html on line 180: Of the twelve tribes, the northern ten tribes made up Israel and the two southern tribes made up the tiny kingdom of Judea. Although the latter survived the conquest of the Assyrian Empire, what with Hosea paying them tons of silver in tribute, they received a severe blow when the Empire of Babylon conquered it. This could have been the end of the Jewish religion since the Babylonians were in the habit of destroying the cultures of the places they invaded and conquered. However, many Jews fled to different parts of the Middle East and Egypt. This led to the beginning of the Jewish diaspora.
ellauri411.html on line 216: Kuningas Daavid hallitsi Israelia ja Juudeaa noin 1000 eaa. Hänen poikansa Salomo rakensi ensimmäisen pyhän temppelin Jerusalemiin. Tämä oli juutalaisten palvonnan keskus, kunnes valtakunta hajosi Assyrian hyökkäysten vuoksi. Vuonna 587 eaa., kun babylonialaiset tuhosivat ensimmäisen temppelin ja lähettivät monet juutalaisista pakkosiirtolaisuuteen.
ellauri412.html on line 137: Egypti hoippuu kuin oksenteleva humalainen. Sen vuoksi Egypti ei enää kykene tekemään mitään, ei pää eikä häntä, ei palmunlatva eikä kaislanvarsi. Mikä pahinta, Egypti muuttuu naisen kaltaiseksi. Se säikkyy ja vapisee, kun Herra Sebaot heristää sille viisaria. Aina kun Juudan maa mainitaan, egyptiläiset säikähtävät. Loppupeleissä egyptiläiset oppivat tuntemaan Herran, ja he palvelevat häntä teuras- ja ruokauhrein ja tekevät hänelle uhrilupauksia ja täyttävät ne. Israel kohoaa kolmanneksi Egyptin ja Assyrian rinnalle ja on siunauksena keskellä kaikkea maata. Näkis vaan. No odottakeepa vielä vähän!
ellauri412.html on line 139: Nyt palatkaamme profeettaan. Jesaja oli tehnyt kuten Herra käski ja kulkenut 3v vaatteetta ja paljain jaloin. Assyrian kuningas kuljettaa sotavankeja Egyptistä ja pakkosiirtolaisia Nubiasta, nuoria ja vanhoja, alastomina, jalat ja pakarat paljaina, ihan Jesajan vetimissä. Miten noloa! Tämän näyn tähden minä kivusta käperryn, tuskat tarttuvat minuun kuin synnyttäjän tuskat. Pöytää siellä katetaan, istuintyynyjä asetellaan, syödään ja juodaan. Silloin kuuluu: – Jalkeille, ruhtinaat, öljytkää kyrpänne juhlakuntoon! Jumala, Hra Sebaot, kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin. Hän kehotti teitä ajamaan molemmat päänne paljaaksi ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.
ellauri412.html on line 169: Tämän jälkeen alkaa tulla sevverran toistoa, että asialla saattaa olla 2. tai 3. Jesaja. Mitä muuten ovat aserapaalut? Jotain epäjumalien totemeja takuulla. Ašera on seemiläinen äitijumalatar, jota palvottiin laajalti Syyrian ja Palestiinan alueella. Ašera on Dagonin puoliso ja Baalin äiti. Sinä päivänä Herra karistaa tähkistä irti jyvät Eufratilta aina Egyptin rajapurolle saakka, ja jyvä jyvältä teidät poimitaan talteen, te Israelin lapset. Pakanat älkööt vaivautuko. No shirts, no shoes, no service. Ja sinä päivänä puhalletaan suureen torveen, ja Assyrian maahan kadonneet ja Egyptin maahan hajaantuneet tulevat ja pyllistävät Herralle Jerusalemin pyhällä vuorella.
ellauri412.html on line 177: Asherah, or Ashtoreth, was the name of the chief female deity worshiped in ancient Syria, Phoenicia, and Canaan. The Phoenicians called her Astarte, the Assyrians worshiped her as Ishtar, and the Philistines had a temple of Asherah. Asherah was a fertility goddess, and considered a high deity by the Canaanites on the level of their god Baal. God wasn't crazy about Asherah worship and warned Israel about it several times, commanding them repeatedly to tear down the symbols of Asherah worship, the Asherah pole, also known as Asherim or Asherah Groves:
ellauri412.html on line 337: Niin Herran enkeli lähti liikkeelle ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaxi ruttotaudilla 185 kilomiestä. Kun eloon jääneet heräsivät aamulla, kaikkialla lojui ruumiita. Silloin Sanherib, Assyrian kuningas, purki leirinsä ja lähti. Hän meni takaisin maahansa ja jäi Niniveen.
ellauri412.html on line 773: »Mutta Ohola, vaikka oli minun, harjoitti yhä haureutta. Hänen verensä veti assyrialaisiin, heidät hän otti rakastajikseen, nuo soturit, joilla oli purppuraviitat, nuo käskijät ja päälliköt, nuo komeat nuorukaiset, jotka ajoivat sotavaunuilla. Heille hän lahjoitti irstaan lempensä, kaikille noille Assyrian valiomiehille. Hän makasi jokaisen kanssa, johon tunsi halua, ja saastutti itsensä heidän epäjumalillaan. Hän jatkoi rietasta elämäänsä, jonka nuorena oli Egyptissä aloittanut – jo silloin miehet makasivat hänen kanssaan, hivelivät hänen tytönrintojaan ja purkivat himonsa häneen. Sen tähden minä jätin hänet rakastajiensa armoille, annoin hänet assyrialaisille, joihin hänen himonsa paloi. He riisuivat hänet alasti, veivät pois hänen poikansa ja tyttärensä ja surmasivat hänet miekalla lyöden. Näin he panivat hänen rangaistuksensa täytäntöön, ja hänestä tuli varoittava esimerkki kaikille naisille.
xxx/ellauri114.html on line 243: Jotkut tutkijat ovat väittäneet Aabrahamin olleen amorilainen. Amorilaisiin lukeutuu myös Vanhan Assyrian ja Marin mainitsema Maru-Jamina eli Binu-Jamina, voimakas ja Assyrian pelkäämä paimentolaisheimo, jota on epäilty israelilaisixi. Keski-elam kuulosti tälläseltä:
xxx/ellauri114.html on line 272: Elam’s capital city, Susa, was one of the world’s first post flood cities, and was a regional center off and on for many centuries before being destroyed by Ashurbanipal, the last of the great Assyrian Kings, in 647 BC. As was the custom of Assyrian kings, he removed many of the surviving Elamites from their homeland. He took them to the former Northern Kingdom of Israel, which had been conquered by Assyria 74 years earlier, where they were resettled among the Israelites who remained there.
xxx/ellauri114.html on line 275: Daniel 8:2 identifies Susa as being in the province of Elam, indicating it was already a part of the Persian Empire at the time. From this brief history it appears that all but the last verse of Jeremiah’s prophecy was fulfilled in the Assyrian and Persian conquests. By the way, Daniel was buried in Susa and his tomb has been preserved to this day because he has always been highly revered among the Persian people.
xxx/ellauri114.html on line 672: As part of the Kingdom of Israel, the territories of Manasseh and Ephraim were conquered by the Assyrian Empire, and the tribe was exiled; the manner of their exile led to their further history being lost.
xxx/ellauri114.html on line 718: The descendants of Lud are usually, following Josephus, connected with various Anatolian peoples, particularly Lydia (Assyrian Luddu) and their predecessors, the Luwians; cf. Herodotus' assertion (Histories i. 7) that the Lydians were first so named after their king, Lydus (Λυδός). However, the chronicle of Hippolytus of Rome (c. 234 AD) ... [aivan päin vittua, sori vaan Hippolytus].
xxx/ellauri293.html on line 153: Kerubin malli oli todnäk assyrialaisten lamassu. Se kuvattiin alun perin jumalattarena sumerilaisina aikoina, kun sitä kutsuttiin Lammiksi , mutta myöhemmin se kuvattiin Assyrian ajoilta ihmisen, linnun ja joko härän tai leijonan risteymänä – erityisesti ihmispää, härän ruumis tai leijona ja linnun siivet, nimellä Lamassu. USA:n Irakin joukoilla oli signumina lamassu. In hoc signo vinces.
xxx/ellauri416.html on line 584: The primary reason why the Philistines and Israelites were enemies was due to both peoples desiring to put the Levant under their political hegemony. The Philistines got the upper hand first, but then the Israelites became the primary force in the region by the early tenth century. In the end, both sides were eventually defeated when the mighty Assyrian Empire overwhelmed the entire Levant and made them both vassals. In fact, a common insult, particularly during the Victorian Age, was to refer to someone as a Philistine. Philistine pottery was beautiful and practical.
xxx/ellauri416.html on line 586: Except for Egypt and the Assyrians, after their retreat from Babylon, all of the Palace Economies collapsed. ALL OF THEM! That is like The US, Canada, and every country in Europe going bankrupt on the same day so that the idea of money becomes worthless. The worst nighmare of Scrooge McDuck! Russia and China would have a field day.
49