ellauri023.html on line 640: Aarne (1930) oli jo ylimääräinen henkilökohtainen esteetikko 1968, kun Antti Eskolan (1934) hengenheimolaiset heilui vanhalla ja pani neitosia pianon kannella. Silti Antista tuli jumalinen, Arskasta ei. Sosiaalisuus taitaa olla määräävämpi tekijä kuin vakaumus. Turvenuijan aaluvia molemmat. Eskola on vieläpä Urjalan poikia, Arska salamieli savon poika syntyi Liexassa. Siellä päin me kerran oltiin kesämökillä, kun pojat oli pieniä.
ellauri024.html on line 318: Huolestuttavasti alkaa näyttää siltä, että Arska on tolkun mies. Sillä on huumorintajua, ehkä liikaakin, ja se ei ole jumalinen. Lähetti jehovansa kassan kautta saman ikäisenä kuin minäkin. Puoluekanta temokraatti, ei sentään yleistemokraattinen, ihan vaan parlamentaarinen poroporvari. Arskasta ei tullut kirjailijaa, mutta sen muistelmissa on tää sama trokeerytmi. Sillä se ois kai romaaninsakin kirjoittanut, jos ois osannut. Se sanoo että synnintunto ja kunnianhimo tuhoovat ihmisen. Hyvä Arska.
ellauri024.html on line 412: 60-luvulla Arskasta tuli assari, sitten apulainen. Haukuskeli Kai Laitista (1924). Josta sanoi Lauri Viita (1916): miehellä on äänikin kuin sairasta saatettaisiin paskalle. Kai kävi meillä, se oli Pipan ja Callen tuttuja varmaan savolaisesta osakunnasta. Hintikasta tykkäsi. Kerran hyljättyään psykologisoivan sananselityxen Arska syyttää siitä toisia. Kyllä se Arskan izensä kohalla toimii hyvin. Vähän epäselväx jää mikä siinä on Arskasta vialla. Liikaako empiriaa?
ellauri024.html on line 493: Arska kukkoilee ihmisen aateluudella ja ylevyydellä, kukoistaa kuin Esa Saarinen, vaikka onkin negatiivisempi. Se on setsuuri. Arskasta on mautonta nauraa koko säädylle tai luokalle, se nauraa mieluummin Haanpään mukana yxityiselle ontuvalle äijälle, hepalle ja koiralle. Musta pikemminkin päinvastoin. No nauranhan mä Arskan vammasen näköselle suvulle, isoisälle, isälle ja pojalle kuin se Haanpaan kolmikolle, raa´asti ja kypsymättömästi. Onkohan tää sen hymistely ihan vaan päälleliimattua, kieli poskessa? Niinhän se narsisteilla on useinkin.
ellauri024.html on line 678: Muita näkökohtia tabuista ja niiden suhteesta Arskan komiikkaan: Arskasta on koomista, että maailmansodassa tapettiin niin hemmetisti saxalaisia. II maailmansodassa kuoli apinoita kaikkiaan noin 80 miljoonaa, joista siviilejä kolme neljännestä. Sotilaita kuoli saman verran kuin espanjantautiin, 20M. Vaatimattomat 3% maapallon silloisista porukoista siis, sehän coronaviruxen tappavuus. Kaxi kolmannesta oli kiinalaisia ja ryssiä, ei siis ihmisiä vaan vihollisia Rokan ja Arskan kannalta. Nyt näitä apinoita on pian 10G.
ellauri024.html on line 726: Juutas on Arnulf pahan mielisankari, siinä on samaa pahanilkisyyttä kuin pikku Aarnessa äidin hameissa, lällällää anaalihuumoria. Hauskin kohta Arskasta on se kun Juutas pieraisee Rosinan leipomaan korvapuustiin ja nauraa vielä päälle hyvillään. Ruokasotaa kuin jenkkiteinileffassa. Jumalan viljaan paskantaa. Ansaizis korvapuustin, luunapin tai nenäpiuvin. Äiti suuttuu, se on syntiä. Aarnen isä potkas pottukattilan pihalle. Se jäi Aarnen mieleen miehen mallina. Hyvä roolimalli on Juutaskin, siltä oppii miten nähdään herkästi milloin on menty oman yhteisönkin hyvän maun ylize ja kuinka tullaan takaisin ja voitetaan tilanne. Arskakin on juuttaan nopea käänteissään, armoitettu takinkääntäjä, ujo mies mutta esiintyy mielellään omassa yhteisössä.
6