ellauri004.html on line 1356: Huomaa: jos onni on differentiaali, on yhdentekevää kuinka PALJON onnea on elukalla, vain kaltevuudella on merkitystä. Köyhä paska on onnellisempi rovosta kuin Roope miljoonasta. Jalan menettänyt on helpottunut kun pää on jäljellä. Ergo: jäämiehellä ei ollut onnettomampi elämä kuin jäätelöä lipovalla lippalakkieskolla, olkoonkin että lyhyempi ja tautisempi. Jos elämän tarkoitus on onnellinen elämä (kuten sanoi Aristoteles), miksi venyttää sitä kurjemmasta päästä, varastoida vanhuksia hoivakoteihin.
ellauri005.html on line 206: Mikä on elämän perimmäinen tarkoitus? Viiskytvuotispäivänäni yliopiston anatomian laitoksella, ubi mors gaudet succurrere vitae, virallisena floruit päivänäni, vedin kiitospuheessani ilmiselvän johtopäätöksen: ei mikään. Elämän tarkoitus on elämä itse. Sen kyllä tietää sarjakuvapiirtäjätkin nykyään (Fig. 1.). Aristoteles sanoi saman filosofisemmin: elämä on entelekiaa, aktuaalista, se on läsnä, meneillä, kunnes loppuu. Elämä on aktiviteetti, aktiviteetti on aspekti (terveisiä Orvokki Heinämäelle ja Marja Leinoselle sinne jonnekin! Tervemenoa sinne nilkki!), joka on oma päämääränsä, siis itsetarkoitus. Tarkemmin sanoen, Ari sanoo onnellinen elämä, siis elämän tarkoitus on onnellinen elämä, ei paska. Mutta tää on vaan tarkennus. Pääpointti on, että tää on nyt tässä.
ellauri005.html on line 625: Mitä tarkoitetaan vapaalla tahdolla? Sitä miettii kettukin. Ja päätyy samaan johtopäätökseen kuin Aristoteles. Aristoteleestä tahto on vapaa kun se voi toteutua, mikään ei estä, siinä kaikki. Ilman sitä ei tahdon vapaudesta ole paljon iloa (ks. kuva).
ellauri005.html on line 653: ja Aristoteles oikeassa, että

ellauri008.html on line 263: tietämättään Aristotelestä lainasi

ellauri009.html on line 1680: Ei ole muuta oikeutta kuin voiman oikeus. Häviäjä on väärässä. Tää on nollasummapeliä, ei mitään win-win. Sanoo Darwin, meidän jumalamme. Ja Aristoteles ja Pentti Haanpää. Ne tietävät. Tietää Stubbikin, muttei tunnusta. Se pelaa peliä. On strategi. Eli pelimies.

ellauri011.html on line 1088: Hehe, oikeudenmukaisuudexipa hyvinkin. Sitähän se on. Aristoteleskin sanoi että oikeudenmukaisuus on voiton jakoa voimasuhteiden perusteella. Kosto elää, tit for tat, tasoitetaan tilit, maxut kiertämään. Pääsee muiden kanssa tasoihin ja sitten ehkä ohize.
ellauri019.html on line 1011: Vastauxista ilmeni, että Pamelalla yxinkertaisesti ei oo oikeutta päättää ize ruumiistaan. Se on herra Bn korkeemmassa käressä. Täähän ei oo tästä mixkään muuttunut #metoo miesten mielessä. Niillä on yhä täysi oikeus ahdistella naisia, jos ne on siinä asemassa, että ne pystyy siihen. Voihan ne tytöt toki kieltäytyä, omalla riskillä. Might is right! (Aristoteles, Spinoza, Haanpää.) Jos tyttö on naimaton ja sitä naidaan, ja isä ja veljet on köyhiä, ei loukattu kenenkään perhettä, paizi omaa. Raiskattu tytär ja sisko on siis murhattava oman perheen kunniaksi.
ellauri024.html on line 1390: Mikä sit tekee apinalle gutaa? Ja mitä von Wright siitä tietää? Sillä on jotain epämääräsiä selityxiä mix epikurolaisuus (hedonismi) ei toimi: six koska apina on utelias silloinkin kun se ei ole sille hyväxi. Mitä hemmettiä, johan Aristoteleskin sanoi että apina luonnostaan haluaa tietää, siis se on siitä kivaa. Mitä toi muka todistaa? Ei mitään. Ajatelkaamme analyyttistä filosofia, joka imettyään aikansa mautonta penixenmuotoista lakrizipötköä tuntee olonsa hyväxi ja sanoo: "It tastes good. It is the real thing." Olix tää nyt uteliaisuutta vai mielihyvän hakua? Vai molempia? Nautinnosta kirjoittavat filosofit imexivät useimmiten omenaa, jostain syystä, onkohan se se Eevan omena? Eeva antoi, minä sain.
ellauri025.html on line 92: Tuomas hyökkää voimakkaasti kaikkeuden ikuisuuden oppia vastaan. Koska tämä oppi oli kuitenkin Aristoteleen arvovallan tukema, hän pyrki osoittamaan, ettei Aristoteles ollut ilmaissut itseään oikein selkeästi tässä asiassa. Hän kirjoitti: ”Argumenttia jonka Aristoteles esittää tämän väitteen tueksi ei voi kutsua todistukseksi, sillä se on vain vastaus niiden entisaikaisten ajattelijoiden horinoille, jotka olettivat tälle maailmalle alun ja tarjosivat vain mahdottomia todistuksia. On kolme syytä uskoa, että Aristoteles itse antoi vain suhteellisen arvon tälle päättelylle ” (ST Ia 46,1). Tässä Tuomas lainaa sanasta sanaan Maimonideen Eksyneiden opasta, jossa syyt annetaan (I:2,15).
ellauri029.html on line 482: Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta. Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta. Tyhjästä on paha nyhjästä, sanoi jo Perza Rovamo. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jahve-jumala luo kaikkeuden tyhjästä. (Mutta kukas loi Jahve-jumalan! Hahaa, gotcha!) Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin anteroa hyödyttävä tarkoitus. Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää.
ellauri030.html on line 571: S. ähräsi myös riittävän syyn periaatteen kaa, siis sen Leibnizin nimiin pannun periaatteen et kaikella on syy. Determinismin yx formulaatio. Mikään ei ole sattumaa. Tästä tulee se Perza Rovamonkin laki ettei tyhjästä mitään nyhjästä. Samaa tuumi Anaximandros, Parmenides, Archimedes, Platon, Aristoteles, Cicero, Avicenna, Akvinolaisen Tomi ja Spinoza. Siis aika moni muukin tomppeli. Hmm, voi olla, ellei sit höpsismilläkin ole sormensa pelissä.
ellauri030.html on line 712: Aristoteles piti vizeistä puheissa, mut myönsi et vizit on vaan sivistynyttä julkeutta. Jengi nauraa niille enemmän kuin pitäisi. Ehkä ne pitäis kieltää lailla. Stoalaiset inhos läpänheittoa, naureskelu on niistä izehillinnän puutetta. Heräteostos ei pitänyt siitä, eikä se ize ikinä nauranut. Vittu mikä hapantelija.
ellauri030.html on line 762: Sen kyllä mainizee antiikkisetkin, esim. Aristoteles, esim komediassa kun sanotaan "tyyppi kävelee jalassa vaan rakot" tulee yllätys, ja mainizee myös sanaleikit. Cicerokin sanoo et tavallisin tyyppi vizejä on jossa odotetaan jotain ja tuleekin jotain toista, ja odotuxen pettyessä nauretaan. Standup-koomikot veistää tästä leivän päälle juustoa. Vizin loppu on epäsuhtainen alun kaa. Eka filosofi joka tästä löi oikein rumpua oli Beattie (1779).
ellauri030.html on line 796: Sillekin siis koominen on ristiriita odotetun ja koetun välillä. Erehdyxet on koomisia. Leipuri sanoo kerjäläiselle: ei mulla ole mitään annettavaa. Aamullakin kävi joku joka piti lähettää pois tyhjin käsin: eihän me voida antaa kaikille. Aika hilpeää. Missähän se erehdys oli? No, lankeemuxet on hauskoja. Jotkut vizit on koomisia, jotkut traagisia, riippuen siitä miten ikäviä erehdyxet on. Siteeraten Aristotelesta (poetiikka V): naurettava on erehdys tai sopimattomuus joka ei ole liian vakava. No täähän on just se mitä mäkin oon sanonut: just sopivankokoinen normin nyrjähdys.
ellauri030.html on line 808: Nyttemin sanotaan et huumori on eräänlaista leikkiä, ja perustellaan, et leikistä on hyötyä. Aika harvat filosofit on tätäkään äkänneet, ne ei ole kovin leikkimielisiä, ja harvat niistä edes on hyviä pallopeleissä. Sisällä viihtyviä tosikkoja nörttejä on olleet useimmat. Enkelitohtori on tässä poikkeus, se seuras Aristotelestä (Etiikka 8) siinä, et leikkikin kuuluu onnelliseen elämään. Mut leikki leikkinä, pylly pois taikinasta, leikki sijansa saakoon, kunhan se on vähäinen, sanoivat ne kuorossa. Eutrapelia on ookoo, mut sen pitemmälle ei pidä mennä.
ellauri032.html on line 249: Hmm tästä tulee mieleen se Russellin kritiikki enkelitohtorista, et tämmöset intelligentit uskojat lähtee argumenttiin perse edellä, ne olettaa johtopäätöksen ja etsii sille premissejä. Ongelmax muodostuu usein se, et ne premissit on vielä vähemmän uskottavia kuin johtopäätöxet. Täähän se just on, "arvojen säilytys" on pääasia, sozein ta phainomena, saving appearances (Aristoteles), siihen hintaan myydään vaikka koko maailma, sillä mitä se hyödyttää jos saa omaxensa koko maailman, jos siinä paskantuu elintärkeitä meemejä.
ellauri032.html on line 715: Nyt tulee tieto. Tieto koostuu jumalallisista totuuksista, jotka eivät kuulu syvällisyyksien alaan vaan ovat selvästi kirjoitetut Raamatussa. Jokainen joka ahkerasti lukee Raamattua ja perusteellisesti tietää ne voi tuntea ne hyvin. Ja se on suuri siunaus, se on Jumalan lahja, tiedon sanat. Silloin tällöin tulee esille asia joka ei ole salaisuus, mutta on silti monien mietintöjen aihe, kuten Roomalaiskirjeen 9 luku. Siinä on nämä kaksi väittämää: ”Jumala on hylännyt hänen oman kansansa” ja ”Jumala ei ole hylännyt hänen omaa kansaansa”. Tässä puhutaan juutalaisten muuttamattomasta valinnasta armoon ja sen hylkäämisestä, joka kerran tapahtui tällä tavalla. (Hänen ja hänen, voi saablari.) Elikkä ristiriita on vain näennäinen, niissä puhutaaan eri asioista: eri kerroista, eri kansoista, eri jumalista, tai jotain. Sanat ymmäretään eri tavalla, pollakhos legetai, kuten Aristoteles sanoisi. Toivottavasti menit jo sekaisin.
ellauri033.html on line 632: Spinozalla on teoreemana might is right. Haanpää päätyi samaan lopputulemaan. Se on ratki axiomaattista. Oikein on pelisäännön mukaista, ja pelisäännöt ratkee voimasuhteista. Aristoteles ja Rawlskin sanoo niin. Ei se ole muuta kuin Newtonin laki voimien resultantista siirrettynä elolliseen maailmaan.
ellauri033.html on line 685: Filosofien foaf-netissä se on melko iso hämähäkki, se on saanu ja antanu vaikutteita joka puolella. (Täähän on kuin coronan tartuntaverkkoja, meemien leviämistä!) Saamapuolella plussaa on Avicenna, Averroes, Aristoteles, Demokritos, Lucretius, Epikuros, Niccolo Machiavelli, Thomas Hobbes, Giordano Bruno. Miinusta Descartes, stoalaiset.
ellauri033.html on line 693: Joo toi Deleuze oli pikku-Maken mestari, postmodernisti filosoofi, jonka mukaan kirjat vuotavat kuin seula, textit valuu sisään yhestä korvasta ja pihalle toisesta. Semmosiahan ne on ollu aina, kato vaikka Raamattua, Herodotosta, Aristotelesta, Plutarkhosta, Rabelaisia, Burtonia tai Sterneä. Tääkin albumikokoelma on täynnä paikkoja kuin airbnb:n tilkkutäkki, täynnä reikiä kuin mun kohta 60v vanha pyyheliina, tai pian keski-ikäinen muovikolanteri.
ellauri034.html on line 228: puolikovisAristoteles">Aristoteles, Saul Bellow, Kristina C., SchopenhauerCEC, Goethe, Kierkegaard,Musset, E.Saarinen, Wilho P., Hande Mäkelä
ellauri037.html on line 539: Hindustanissa ei kukaan nainen ole koskaan riippumaton, vaan jokainen on joko isän tai puolison tai veljen tai pojan valvonnassa. Se että lesket poltetaan puolisonsa roviolla on kyllä aika tuhlausta; mutta sekin, että nainen meillä kahmii omaisuuden, jota mies on koonnut hiki hatussa koko ikänsä, lohduttaen izeään että se menee lasten hyväxi, ja voi panna sen haisemaan uuden poikaystävänsä kanssa, se on yhtä törkeetä. Mediam tenuere beati. – Ainaskaan ei saisi naisilla olla koskaan päätösvaltaa perittyyn, varsinaiseen omaisuuteen, siis kapitaaliin, taloihin ja maatiloihin. – Aristoteles erittelee, Politiikka, B.II. c.9, mitä suuria haittoja spartalaisille tuli siitä, että siellä naisille oli annettu liikaa vapauxia sillä ett ne sai pitää perinnöt, myötäjäiset ja muutenkin vapaasti mukavaa, ja miten tää suuresti edisti Spartan rappiota. – Ei kai Ranskan rappioituminen Ludwig XIIIsta lähtien vaan johdu naisten kasvavasta vaikutusvallasta hovissa ja hallituxessa, mikä johti ekaan vallankumouxeen, josta kaikki sen jälkeisetkin kumouxet lähtivät?
ellauri038.html on line 63: Diese Szene lebt von privaten und literarischen Anspielungen, die eine plump misogyne Interpretation besprechen. Die mittelalterliche Fabel, wie der alte Aristoteles">Aristoteles von einer jungen Frau namens Phyllis, in die er närrisch verliebt ist, gedemütigt wird, war wahrscheinlich der Hintergrund für die Inszenierung des berühmten Fotos von 38-jährigen Friedrich Nietzsche mit der damals 21-jährigen genialischen Freundin Lou Andreas-Salomé und der Peitsche in ihrer Hand. 6 Jahre später war er kuckeliku.
ellauri040.html on line 129: Aristoteles">Aristoteles ja Kylli-tätikin painottavat kultaista keskitietä, paino sanalla kultainen. Wilhelm Occamilaisen partaveizi on Jyrkin (ja ehkä Eskin, mulla ei nyt ole käytössäni alkuteosta), mukaan Aristoteleelta förbitty. Ei sitä tosiaankaan ole paljon käytetty, parrat rehottaa. Vois tehdä kuvagallerian parrallisista filosofeista ja parrattomista ja koittaa päätellä jotain siitäkin. Luultavasti parrakkaat on parempia (en kerro mixi ajattelen näin), mut saas nähdä. Plotinoxen jätän omaan arvoonsa, se oli täysin paska.
ellauri040.html on line 163: "Platon ja Aristoteles ovat keskenään kilpailuasemassa, jota ei voi ratkaista kummankaan hyväxi. Länsimainen filosofia on rikkaampi koska sillä on molemmat." Meillä on nää Niini ja Eski. Ja Jyrki (1963) hyvänä kolmantena, onnexi. Teit isäin astumaan lähti Jyrki. Isä Erkka (1937) oli Aamulehden kyldyyritoimittaja. Jyrki senttari. Hankkii leipänsä kolumneita väsäämällä kuin Fontane. Jyrki parka jäi täysorvoxi auto-onnettomuudessa 1995. Nyt 2020 Jyrkikin on jo vanha setämies, melkein kuusikymppinen eikä enää yhtä vihainen.
ellauri040.html on line 268: puolikuivuriAristoteles">Aristoteles, Musset, Niini, SchopenhauerCEC, Wilho P, E.SaarinenKristina C.P.Saarikoski
ellauri046.html on line 727: Aristoteles perustaa oikeuden ystävyyteen eli yhteisöllisyyteen. Kant ja Luutarha perustaa kaiken Pligtiin eli sisäistettyyn herruuteen. Ystävyyskin on Pligt. Nilkit.
ellauri080.html on line 42: Teofrastos (m.kreik. Θεόφραστος, n. 371–287 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulun filosofi. Hän oli Aristoteleen oppilas ja seuraaja. Aristoteles testamenttasi Teofrastokselle paitsi lyseon, myös laajat kokoelmansa ja kirjastonsa.
ellauri098.html on line 459:
Adele, Aristoteles, Kemal Atatürk, Wernher von Braun, Napoleon Bonaparte, Warren Buffett, Julius Caesar, Jim Carrey, Sean Connery (taas), Simon Cowell, Elisabet I, Falstaff (Shakespeare), Bill Gates, Al Gore, Hermann Göring, Katherine Hepburn, Hannibal, Steve Jobs, Garri Kasparov, Tywin Lannister, Lex Luther (Superman), Angela Merkel, Tricky Dick Nixon, Leia Organa, Nancy Pelosi, Frank D Roosevelt, Carl Sagan, Arnold Schwarzenegger, Peter Sellers, Quentin Tarantino, Margaret Thatcher, Donald Trump, Voldemort, Sigourney Weaver (Alien)

ellauri099.html on line 112: AristoteleshevonenveriAthletikerENTJ - Marski
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri112.html on line 188: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri132.html on line 687: Ytimekkäästi, juonirakenteessa on 3 osaa, alku, keskikohta ja loppu. Jokaisella on oma tarkoitus ja haaste. Aristoteles oli ekä joka formuloi tän nyt vanuuntuneen kaavan Runousopissa. Hän pani sen tälleen: “Kokonaisuus on se millä on alku, keskikohta, ja loppu.” Tähän ei pysty kuin maailmanluokan filosofit ja kynäilijät.
ellauri144.html on line 49: Nugae on latinaxi hullutuxet. Pienenä en pitänyt nugaajäätelöstä, koska siinä oli teräviä pipunoita. Nykyään se on ihan parhautta. Nää on näitä nuorten ja presbyteerien välisiä eroja, joita Aristoteles setvii alempana tarkemmin.
ellauri145.html on line 127: Mitähän Aristoteles tarkoitti sillä et tragedia puhaa
ellauri155.html on line 705: Harvat pystyvät erottamaan tosta noin vaan spontaanisuuden vapauden, kuten kouluissa kutsutaan, ja sekoilevan vapauden; eli se että asiat menee mielen mukaan ja se että ne menee miten sattuu. Aristoteles osasi: tyyppi on vapaa kun se voi tehdä mitä haluaa, eikä tollanen Dostojevskimäinen ääliö joka tekee mitä sattuu, vaikka hyssiä, vaan ettei sitä voisi etukäteen arvata. Mitä vitun iloa kellekkään siitä on? Nojoo, tässä se pointti olikin, en jaxa kääntää pitempään.
ellauri172.html on line 239: Buridanin paradoxi on vanhempi kuin Buridanin aasi. Aristotelestä nauratti Platon ajatus että maa olisi liikkumaton sixi että siihin vaikuttaa yhtäsuuret voimat joka puolelta. Se olisi yhtä epätodennäköistä kuin että
ellauri196.html on line 67: Ramus war ein Gegner der aristotelisch-scholastischen Philosophie; schon der Titel seiner Magisterthese von 1536 hatte angeblich (Freigius zufolge) gelautet: „Quecumque ab Aristotele dicta essent, commentita esse“ („Was immer Aristoteles gesagt haben mag, sei erlogen“). Er entwickelte stattdessen eine neue, nichtaristotelische Logik. Darin ersetzte er (in den Institutiones dialecticae) den aristotelischen Syllogismus durch ein System von Dichotomien (vgl. Ramismus) in der Tradition des spätmittelalterlichen Logikers Rudolf Agricola (1444–1485).
ellauri214.html on line 703: Mutta mitä enemmän hän luki, sitä enemmän hän kaipasi seuraavia aakkosten alkupään kirjailijoita: Augustinusta, Andersenia. Aristotelesta, Avicennaa, Blakea, Chestertonia, Dantea, Darwinia, Diogenes Laertiosta, Eckhartia, Eriugenaa. Eukleidesta, Freudia, Goethea, Grimmin veljeksiä, Heinea, Hegeliä, Hoffmannia, Homerosta, Hölderliniä, Hugota,
ellauri248.html on line 152: 1875 promovierte er „Über den Begriff des Schönen (sittlich Guten) in der Moralphilosophie des Aristoteles“. Sein Versuch, über eine Habilitation in der Wissenschaft Fuß zu fassen, scheiterte 1877.
ellauri257.html on line 360: Ilmeisistä syistä siis olen ennakkoasennoitunut että Witold Gombrowiczin katolis-oikishenkiset pornoväsäyxet tulevat vituttamaan rankasti. Saas nähdä. Jan Tolpan esipuhe ruozinnoxeen lupaa pahaa ainakin. Kekäs tää Tolppa edes on? Sven Stolpen veljenpoika. Sen isäkin oli kääntäjä, Birger Stolpe, jonka isä oli ylikontrollööri Johan Stolpe, joka ei tiettävästi mitään kääntänyt ellei jotain kyniä tai klemmareita virkapaikalta. Janne kyllä: från klassisk grekiska har Janne översatt Platon, Aristoteles, Longinos och Euripides, från franska Michel de Montaigne, Denis Diderot och Honoré de Balzac. Janne ei tuntenut Sven Stolpea. Pappa och han var inte kontanta. Jannella on kotona lundioissa kattoon asti kirjoja. Se täyttää 83 ellei ole kuollut. Det är viktigt att översätta även sånt skit som Gombrovicz om man vill uppehålla det fria samhället.
ellauri260.html on line 80: Albert C. Knudsonin (n.h.) mukaan personalismi on "yli kahden vuosituhannen älyllisen työn kypsä hedelmä, pyramidin huippu, jonka pohjan Platon ja Aristoteles asettivat". Personalistit oli tarkkana etteivät maininineet JHVHn nimeä ääneen näissä sepustuxissa, koko kusetus olisi mennyt siitä pilalle. Albert Cornelius Knudson (1873–1953) was a Christian theologian in the Methodist tradition, associated with Boston University and the school of liberal theology known as Boston personalism.
ellauri260.html on line 165: Aristoteles oli määritellyt ihmisen rationaaliseksi eläimeksi (ho anthropos zoon noetikon) (Aristoteles, hist. I, 1: 488a7; Nichomachean etiikka I, 5: 1097b11; VIII, 12: 1162a16; IX, 9: 1169b18; Politiikka, I, 2: 1253a3). Huomattava parannus verrattuna Sokraateen kynittyyn kanaan. Personalistit, hyväksyessään tämän määritelmän, sikäli kuin se menee, näkevät tällaisen rakenteen ihmisen tuomittavana vähennyksenä objektiiviseen maailmaan.
ellauri260.html on line 199: Vaikutukset: Aristoteles, Aquino, Teichmüller, Lotze, Trendelenburg. Vaikutettu: Max Scheler, W. R. Boyce Gibson, Abel J. Jones, Evelyn Bilbo and Frodo Underhill. Ei nää ole kummosia, olikohan Rudi vähän sivuraiteella? Merkittäviä ideoita olivat poliittinen aktivismi ja Todellinen. Todella. Indeed, kuten sanoo Midsummerin murhien tyhjänaamainen vanha poliiisi todistajan laskiessa luikuria läpi hampaitten.
ellauri260.html on line 406: Aristoteles jo teki eron "pantes hos pantes" ja "pantes hos hekastos" välille. Riittää että kaikilla on mukavaa "hos pantes", eli mukavanpitokin voidaan hoitaa edustuxella. Ei se että kaikilla on kivaa tarkoita että jokaisella "pantes hos hekastos" on yhtä kivaa. Mutta koko termiittipesällä on kivaa "pantes hos pantes" kun tunkiokukot viihtyvät.
ellauri260.html on line 427: No sit viä tää yhteisomistus, jonka mahdottomuudesta Ari jo niin viisaasti vinoili ("pantes hos hekastos", remember?). Aristoteles sanoi aivan oikein, että mikään ei niin innosta miestä toimimaan kuin hänen oma omaisuutensa ja hänen kiintymyxensä kohde. Vaan entäpä sosialismi, jänisrukka? Eikö se vähennä tehokkuutta? Eikö se rajoita henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja vähennä heidän iloaan työstään? Kyllä maar niin gumminnii! Siihenhän kaatui Neuvostolakin, pysähtyneisyyteen. Toki länkkärien talouspakotteetkin auttoivat, mutta silti vittu, kyllä kökkäröityminen ja sen puute oli avaintekijät.
ellauri282.html on line 551: Pompeijin kaivauxista selviää että roomalaiset oli kaljuja ja harmaita ja niiden kodit hirmu pölyisiä. Aristoteles sanoi "tanssi kuin kukaan ei kazoisi." Se on paljon lohduttanut minua. "Ei sanonut." Eikö? Ai. No.
ellauri285.html on line 100: Airi: Romaanihenkilön kuolema on ajatusten, merkitysten ja viittausten sienirihmasto, jota on mahdoton yksiselitteisesti kuvata. Postmodernisti kirja julistautuu antiromaaniksi ja pyrkii rikkomaan kaikkia perinteisiä tarinankerronnan lainalaisuuksia. Rikkomuksista pienin on alkusanojen sijoittaminen viimeiseksi luvuksi. Aristoteles kieriköön haudassaan. Aristoteleella alkusanat olivat aina alussa.
ellauri299.html on line 451: Ne saapuvat omasta mielestä käsin, ne lentävät lempeyden ehdoin. Ne ehdottavat, hymyilevät, ne liikkuvat sävelten siivin. Silloin tällöin voivat sellot soida mollisoinnein, urkupiste asettua alas. Mutta aina kantaa avaruus, ylärekisteri välkehtii sateenkaarena, sillä taikurin hattu on mukana. Ja myös Haisuli, Mr Mörkö [mitä vittua!? Morran on Ms.!] mahtuvat mukaan hyväksynnän sakkiin luennon nolousvapaalla vyöhykkeellä. – Filosofia ja systeemiajattelu 2019 tuotantokausi luento 8/8 ”Valkoinen taulu”. Klo 15-18 Aalto-yliopiston Aalto-sali Otaniemessä keskiviikkona 13.3.2019. Silta omaan ajatteluun, kutsu ystävällisen pohdinnan prosessiin, oman kuljeskelevan luovuusmielen laaksohiippailuihin ja auringonnousuihin. ”Filosofia näyttää tarjoavan hämmästyttäviä nautintoja” toivoakseni taas kerran toteutuu, ”mitä tulee niiden pysyvyyteen ja puhtauteen”. (Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka 1177a)
ellauri311.html on line 350: Nopeasti siitä tuli kuitenkin luontevaa. Salosta tuli uutisankkuri ja uutispäällikkö. Kaunis ulkonäkö on parempi kuin mikään kirjallinen suositus, tiesi jo Aristoteles.
ellauri313.html on line 53: Runon kimmokkeena on yleensä jokin juuri luettu teksti. Pietarisen runoissa soi filosofian kaanon, mutta ketään yksittäisiä filosofeja hän ei halua nimetä, ei edes kuvan Aristotelestä.
ellauri330.html on line 96: Mikä vitun mind body problem ääliöt? Johan sen Simmias ja Aristoteles poistivat päiväjärjestyxestä. Ilman Platoa ja Descartesta se olisi jo aikaa sitten unohdettu. Mutta vielä piisaa näitä törttöjä jotka törmäilevät kartesiolaisissa omanapakoordinaateissa koittaen pelastaa taivastoivon dualismilla.
ellauri330.html on line 105: Descartes erotti fyysisen ja henkisen alueen. Mieli on Descartesin mukaan erillinen aineeton substanssi (sen olemus on ajattelu), joka on kausaalisesti yhteydessä aivoihin. Descartesin dualismi liittyy eroon ihmisten ja muiden eläinten välillä: vain ihmisillä on mieli, kun taas muut eläimet (ja kasvit) ovat pelkkiä koneita. Aristoteles, mielen biologi, väitti, että ihmisen sielulle on ominaista se, että se ei sisällä vain kasvun, ravinnon ja lisääntymisen vegetatiivisia voimia ja herkkiä havainnointi-, halu- ja liikevoimia, vaan myös ihmisen rationaaliset kyvyt. älyä ja tahtoa. Sielu ei ole, toisin kuin Descartes uskoi, kausaalisesti yhteydessä ruumiiseen, vaan sitä luonnehditaan elävän ruumiin "muodoksi". Aristoteles luonnehtii ihmistä eroavaksi eläimistä ja kasveista sen perusteella, mitä he voivat tehdä (eli heidän kykyjään, joka ilmaistaan ​​käyttäytymisessä, mukaan lukien kielellinen käyttäytyminen). Väitämme, että ymmärtääksemme tietoisuuden evoluutiota meidän on laajennettava Aristoteleen käsitystä vegetatiivisesta, herkästä ja rationaalisesta sielu näkemyksestä, että elävät organismit ovat avoimia termodynaamisia järjestelmiä, jotka ovat saaneet perinnöllisyyden. Evoluutiomuutosten seurauksena kehittyi monimutkaisia ​​termodynaamisia järjestelmiä, esim. soluja soluorganelleineen ja myöhemmin monisoluisia elimiä sisältäviä elimiä. Selitämme, kuinka neljä tietoisuuden muotoa kehittyivät yhdistämällä evoluutioteoria Aristoteleen keskusteluihin eri organismien kyvyistä.
ellauri336.html on line 51: JS Mill kuvailee saamaansa koulutusta. Kun hän oli taapero, isä antoi hänen "leikkiä" Aristoteleen kanssa. Jos hän meni kävelylle isänsä kanssa, hänen oli määrä keskustella Aristoteleesta ja logiikasta tai Platonista ja metafysiikasta. Ei ollut leikkikavereita: hän ei koskaan edes tajunnut, että maailmassa oli leikkikavereita; hänet vain kasvatettiin erillisessä ympäristössä, ja hän oli ihmelapsi. Mutta 20-vuotiaana hän sai hermoromahduksen. Se, mikä veti hänet ulos hermoromahduksesta, ei ollut Platon, ei Aristoteles, ei Aquino; se oli Wordsworthin runous. Hän tajusi, että maailmassa oli esileikkikavereita.
ellauri341.html on line 187: "Ei oikeuden tehtävä ole olla tasapuolinen, vaan oikeudenmukainen." Pelottava deviisi. Sitähän se sanoi Aristoteles ja sen perästä britti Rawls: oikeus on se että jokaisen osuus on sen haban mukainen: vahvemmalle enemmän ja narukauloille jämät. Juutalaisistakin meni uuniin köyhimyxet, pohatoille järjestyi kyyti jenkkeihin, Eretz Israeliin tahi Schweiziin. Aina ei vain ole helppoa olla kaikille oikeudenmukainen yhtä aikaa. LOL.
ellauri349.html on line 166: Eski Junior piti myös Platonia filosofi-idolina ja parempana kuin Aristotelesta, mikä sekin on erittäin keskinkertaista.
ellauri350.html on line 403: Atticus oli kiivaasti peripataattia vastaan. Atticuksen kirjoituksista, jotka on säilyneet vain fragmentaarisessa muodossa, voidaan nähdä, että hän oli arkkikonservatiivinen ja halusi puhdistaa Platonin alkuperäisinä opetuksina pitämänsä potaskan aristotelismin elementtien tunkeutumiselta. Platonin tulkkina Atticus ajatteli filologisesti ja kannatti Platonin luomisopin kirjaimellista, ei metaforista tulkintaa. Atticuksen asema edustaa versiota platonismista, jonka mukaan poikkeaminen mestarin kirjaimellisesta sanasta tarkoittaa korvaamatonta harhaoppista vastustusta. Hänen työnsä oli poleeminen, mahdollisesti peräisin hänen asemastaan ​​ensimmäisenä platonisen filosofian tuolin haltijana Ateenassa Marcus Aureliuksen rahoituxella. Atticus väitti, että Aristoteles oli ateisti, että hän kielsi sielun olemassaolon ja hylkäsi jumalallisen huolenpidon. Hän koitti saada muutkin uskomaan, että maailmalla oli alku demiurgin kiidettyä ensihoitoon ajoissa.
ellauri350.html on line 409: Atticuksen ensisijainen huolenaihe on selvä raja platonisen ja aristotelilaisen filosofian välillä. Hän vastustaa jyrkästi yrityksiä rakentaa harmoniaa Platonin ja Aristoteleen välille ja tulkita Platonin teoksia aristoteelisten opetusten avulla. Hän piti Aristoteleen lähestymistapoja väärinä ja uskoi, että Aristoteles loi systemaattisesti filosofiansa luihuna vastavetona platonismille.
ellauri350.html on line 423: Atticus puolusti painokkaasti platonista oppia sielun kuolemattomuudesta Aristotelesta vastaan. Hän syyttää Aristotelesta sellaisen näkemyksen puolustamisesta sielusta, joka merkitsee sielun toiminnan kieltämistä, mutta myös sen substanssia ja luonnetta, väittäen, että just tää kuolemattomuus erottaa sielun älystä (nous); Aristoteles tekee sielusta tarpeettoman. Atticukselle maailmansielu järjestää ja läpäisee kaiken, koska vain jos yksi sielullinen voima yhdistää ja pitää kaiken yhdessä, maailmankaikkeutta voidaan hallita järkevästi ja kauniisti. Law and order ja republikanismi vallizee. Presidentti istuu oval officessa valkoisessa talossa. One ring to bind them all.
ellauri350.html on line 429: Klassisessa antiikissa Atticuksen filosofian vaikutus oli huomattava ja kestävä. Hänen opetuksensa kosmologiasta ja sielusta vaikuttivat lääkäri Galenukseen, joka kuitenkin torjui hänen näkemyksensä alkion muodostumisesta. Kyllä siihen sittenkin tarvitaan aimo limaruiskaus kuukerin nellistä. Kuuluisa peripataatti Aleksanteri Aphrodisiac käsitteli Atticuksen Aristotelesta esittämää kritiikkiä. 3. vuosisadalla platonisti Longinus sai valitettavasti vaikutteita Atticuksen metafysiikasta.
ellauri350.html on line 433: Hierocleella näytti olleen mielessään erityisesti Atticus, kun hän hyökkäsi niitä filosofeja vastaan, jotka kuvasivat Platonin ja Aristoteleen edustavan vastakkaisia ​​näkemyksiä. Polemiikka Aristotelesta vastaan ​​oli epämiellyttävää uusplatonisissa piireissä; jo Plotinoksen opettaja Ammonius Saccas oli 3. vuosisadalla yrittänyt näyttää harmonian Platonin ja Aristoteleen välillä. Atticuksen näkemys siitä, että ideat olivat nousin ulkopuolella, ja hänen käsityksensä demiurgista olivat vääriä myös uusplatonisesta näkökulmasta. Hänen oppinsa maailman kronologisesta alkuperästä ja ajasta ennen maailman alkua tuntui heistä syystä absurdilta.
ellauri352.html on line 147: Tarpeet ja tunteet ohjaavat jopa tietämistä. No tottakai, eikai muuten tarvis tietää paljon paskaakaan. Pas anthropos oregei eidenai, sanoi Aristoteles, eli uteliaisuus tappoi kissankin.
ellauri352.html on line 393: Thales saavutti rikkauksia oliivisadosta ennustamalla säätä. Yhdessä versiossa hän osti kaikki Miletoksen oliivipuristimet ennakoituaan sään ja hyvän sadon tietylle vuodelle. Tarinan toisessa versiossa Aristoteles selittää, että Thales oli varannut puristimet etukäteen alennuksella ja saattoi vuokrata ne korkealla hinnalla kysynnän ollessa huipussaan ennustuksensa perusteella erityisen hyvästä sadosta. Tämä tarinan ensimmäinen versio muodostaisi ensimmäisen historiallisesti tunnetun futuurien luomisen ja käytön, kun taas toinen versio olisi ensimmäinen historiallisesti tunnettu optioiden luominen ja käyttö.
xxx/ellauri129.html on line 477: Mitä väliä onko naisilla määräysvalta vai antavatko äijät niiden hallita? Tulos on ihan sama.AristotelesMFUCK!
xxx/ellauri186.html on line 147: "Olen nähnyt kuvan jossa Aristoteles on hevosena ja selässä razastaa iljettävä huora." No sehän oli Arin puoliso Phyllis, ja razastus oli konsensuaalista. Ari ja Phyllis oli tavanomaista tasaväkisempiä ja Arille koitettiin virnistellä siitä. Luopio! Hyväveliseuran pettäjä! Sale ja muut chicagolaiset voi olla lukeneita mutta silti moukkia.
xxx/ellauri287.html on line 138: Kävele samoja polkuja, joita Sokrates, Platon ja Aristoteles kulkivat vuosisatoja aiemmin. Katso maailman vanhin näytelmäpaikka, Dionysoksen teatteri, ja tutustu siihen, miten pyhissä kirjoituksissa käytetään muinaisten draamien kuvia. Pysähdy Panhellenic-stadionilla, josta modernit olympialaiset alkoivat. Nauti kansallispuutarhojen ja Kreikan parlamenttirakennuksen luonnonkauneudesta ja jätä aikaa matkamuisto-ostoksille Plakassa.
67