Empusa (m.kreik. Εμπουσα) on kreikkalaisessa mytologiassa hirviömäinen naispuolinen henkiolento, jonka jaloista toinen oli pronssinen ja toinen aasin jalka.[1] Tosin Aristofanes kertoo toisen jalan olevan kuparia ja toisen lehmän lantaa, kun Dionysos ja Ksanthias kohtasivat empusan matkalla Haadeeseen.
ellauri107.html on line 332: Heinrich Heinen kerrotaan sanoneen joskus, että Jumala on olemassa ja hänen nimensä on Aristofanes. Kopsiko se siltäkin?
ellauri110.html on line 1003: Seniorin vanhusjorinat ja jupinat on niin 1-1 samoja kuin on aina ollut, ei tarvi lukea kuin Aristofanesta, Saarnaajaa tai jotain Cato vanhempaa tai Senecaa. Tääkin osottaa taas sen minkä Hande tarkkanäköisesti jo sanoikin: apinat on kaikki prikulleen samanlaisia. Sori Hande, vanhat tuppaa kirjottamaan veteliä ja horisevia kirjoja, tää Vapaus on siitä vankka todiste. Se että on jotain poikkeuxia (onko muka joku Samuli Paronen sellainen? Kekäs se nyt oli?) ei kumoa tilastollista tendenssiä, vahvistaa vaan sen.
ellauri240.html on line 268: Timon pettyi kanssa-apinoihin niin, että eristi itsensä muista punapepuista. Hänen kerrotaan päästäneen seuraansa ainoastaan Alkibiadeen. Komediakirjailijat Aristofanes ja Platon sanovat Timonin arvostaneen Alkibiadesta siksi koska katsoi tämän vielä jonakin päivänä tulevan vahingoittamaan Ateenaa pahasti. Ei vaan koska sillä oli kokko komea.
xxx/ellauri085.html on line 618: Isä-Jamesin leffoissakin esiintynyt tunteilun ja läpän yhdistelmä sopii sinänsä vallan mainiosti, eikä siinä ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Aristofanes ei ollut järin sentimentaalinen (but cf. here), eikä Rabelais, mutta siitä eteenpäin Hamletin ja Cervantesin kautta Moliéreen, ja Dickensiin puhumattakaan jostain Steinbeckistä ja Saroyanista. Koko jenkkiteeveegenre "romanttinen komedia" on justiinsa sitä.
6