ellauri035.html on line 1089: Spoonerismit on saaneet nimensä Oxfordin donista pastori William Archibald Spoonerista joka teki sellaisia. Se oli pieni mies jolla oli iso pää. Se kuzui toisen donin teelle toivottamaan tervetulleexi Stanley Cassonin, uuden arkeologihepun. Mutta, sanoi toinen, mä OLEN Stanley Casson. Ei se mitään, sanoi Spooner, tulkaa kuitenkin. Jönsin lohkaisuja:
ellauri093.html on line 176: Wingate was an exponent of unconventional military thinking and the value of surprise tactics. Assigned to Mandatory Palestine, he became a supporter of Zionism, and set up a joint British-Jewish counter-insurgency unit. Under the patronage of the area commander Archibald Wavell, Wingate was given increasing latitude to put his ideas into practice during the Second World War. He created units in Abyssinia and Burma.
ellauri108.html on line 203: Haile Selassie was crowned Emperor of Ethiopia in 1930. A number of Jamaica's Christian clergymen claimed that Selassie's coronation was evidence that he was the black messiah that they believed was prophesied in the Book of Revelation, the Book of Daniel, and Psalms. Over the following years, several street preachers—most notably Leonard Howell, Archibald Dunkley, Robert Hinds, and Joseph Hibbert—began claiming that Haile Selassie was the returned Jesus. They first did so in Kingston, and soon the message spread throughout 1930s Jamaica, especially among poor communities who were hit particularly hard by the Great Depression. Clarke stated that "to all intents and purposes this was the beginning" of the Rastafari movement.
ellauri172.html on line 926: Les Clés du royaume, roman d'Archibald Joseph Cronin, 1941, avec le père Chisholm. Adapté au cinéma en 1944 par John M. Stahl.
ellauri263.html on line 567: Keväällä 1886 Blavatsky päätti muuttaa Oostendeen, jossa hän teki 14:n tunnin työpäiviä kirjan parissa. Syyskuussa 1886 hän lähetti Salaisen opin ensimmäisen osan käsikirjoituksen Adyariin Intiaan, T. Subba Row'n ja H. S. Olcottin tarkastettavaksi. Vuoden 1887 maaliskuussa Blavatsky kärsi jälleen munuaistulehduksesta, joka aiheutti tuntikausien tajuttomuuden kerrallaan. Hänen uskottiin jo kuolevan, mutta hän kuitenkin parantui ja jatkoi jälleen Salaisen opin kirjoittamista. Syyskuussa 1887 Blavatsky muutti Lontooseen Upper Norwoodiin, jossa Bertram Keightley ja tohtori Archibald Keightley ryhtyivät oikolukemaan, korjaamaan ja järjestelemään tekstiä.
ellauri263.html on line 569: Lontoossa perustettiin uusi teosofinen aikauslehti, Lucifer. Syyskuun alussa myös Wachtmeister saapui Lontooseen. Tilanahtaus pakotti Teosofisen seuran muuttamaan uuteen paikkaan Lansdowne Roadille, joka oli lähempänä Lontoon keskustaa. Kirjoitustyö jatkui, ja talossa vieraili useita kuuluisuuksia, tutkijoita ja toimittajia keskustelemassa Blavatskyn kanssa. Myös Olcott saapui Lontooseen ja avusti Blavatskya perustamaan Teosofisen seuran esoteerisen osaston, johon kuului kaksitoista henkilöä: kreivitär Wachtmeister, Isabel Cooper-Oakley, Emily Kislingbury, Laura Cooper, Annie Besant, Alice Cleather, Archibald Keightley, Herbert Coryn, Claude Wright, G. R. S. Mead, E. T. Sturdy ja Walter Old.
ellauri272.html on line 400: Archibald Ammoniitti
ellauri272.html on line 404: Mutta Archibald Ammoniitti ei ole hassumpi, Bloom oli oikeassa siinä. Se auttaa elämään tätä surkeata elämää.
ellauri272.html on line 406: Archibald Randolph Ammons (February 18, 1926 – February 25, 2001) was an American poet who won the annual National Book Award for Poetry in 1973 and 1993.
ellauri350.html on line 153: Thomas F. Dewey, 89, kuoli 2021 rauhallisesti kotonaan. Rakas aviomies, isä, isoisä ja ikuinen newyorkilainen. Entisen New Yorkin kuvernöörin Thomas E:n vanhin poika, tosin hänen veljensä John edelsi häntä. John Poor Dewey syntyi Burlingtonissa, Vermontissa, vaatimattomien tulojen perheeseen. Hän oli yksi neljästä Archibald Sprague Deweyn ja Lucina Artemisia Rich Deweyn pojasta. Heidän ensimmäinen poikansa oli myös nimeltään John, mutta hän kuoli onnettomuudessa 17. tammikuuta 1859. John Poor Dewey syntyi 20. lokakuuta 1859, neljäkymmentä viikkoa vanhemman veljensä kuoleman jälkeen. Vanhemman eloonjääneen veljensä Thomas Rich Deweyn tavoin hän opiskeli Vermontin yliopistossa, jossa hänet vihittiin Delta Psixi ja valmistui Phi Beta Kappaxi vuonna 1879.
ellauri392.html on line 300: Kirjastonhoitajan ja ministerin Archibald Macleishin (1892-1982) "Ars Poetica" (1925, 11v ennen kuin Cleanthin Hyvin tehty uurna) tiivistää paremmin kuin Cleanth ize mikä on "parafraasin harhaoppi":
ellauri392.html on line 303: Archibald Macleish
xxx/ellauri087.html on line 466: Archibald MacLeish's poem "You, Andrew Marvell", alludes to the passage of time and to the growth and decline of empires. In his poem, the speaker, lying on the ground at sunset, feels "the rising of the night". He visualizes sunset, moving from east to west geographically, overtaking the great civilizations of the past, and feels "how swift how secretly / The shadow of the night comes on."
xxx/ellauri394.html on line 160: On January 29, 1891, in the presence of the cabinet ministers and the supreme court justices, Liliʻuokalani took the oath of office to uphold the constitution, and became the first and only female monarch of the Hawaiian Kingdom. The first few weeks of her reign were obscured by the funeral of her brother. After the end of the period of mourning, one of her first acts was to request the formal resignation of the holdover cabinet from her brother´s reign. These ministers refused, and asked for a ruling by the Hawaii Supreme Court. All the justices but one ruled in favor of the Queen´s decision, and the ministers resigned. Liliʻuokalani appointed Samuel Parker, Hermann A. Widemann, and William A. Whiting, and reappointed Charles N. Spencer (from the hold-over cabinet), as her new cabinet ministers. On March 9, with the approval of the House of Nobles, as required by the Hawaiian constitution, she named as successor her niece Kaʻiulani, the only daughter of Archibald Scott Cleghorn and her sister Princess Likelike, who had died in 1887. From April to July, Liliʻuokalani paid the customary visits to the main Hawaiian Islands, including a third visit to the leper settlement at Kalaupapa. Historian Ralph Simpson Kuykendall noted, "Everywhere she was accorded the homage traditionally paid by the Hawaiian people to their alii."
14