Anttu lyllertää verkkaan kivikkoon.
Anttu istuutuu, kädet puuskassa.
Anttu sammuttaa sen, tulee pimeää kuin säkissä.
Ja tästä kaikesta nouseva aromi tuo sille mieleen valtameren suolaisen tuoxun, vuorten raikkauden, mezien suurenmoisen parfyymin. Anttu levittää sieraimiaan mahd. isoixi, se kuolaa; se miettii että tässähän on tarpeexi koko vuodexi, vuosikymmenexi, koko loppuelämäxi! Anttu nostaa päätä, ja se kolahtaa johonkin kajahtavaan. Anttu ravistaa helminauhan nyrkistään. Se pitää kuppia vasemmassaa kädessään ja toisella kädellä soihtua nähdäxeen paremmin. Ihan kuin vesi joka virtaa suihkualtaaseen, se laskostuu muodostaen hiekalle pienen vuoren timantteja, jalokiviä ja safiireja ja väliin isoja kultarahoja, joissa on kuninkaiden kuvia. A. heittäytyy veizeensä, jonka se huomaa siinä. Veizi lipsahtaa sen kädestä, ja Anttu jää makaamaan mökkinsä seinustalle, suu apposen auki, liikkumatta, jäykkänä. Sitä on Anttua polvitaipeisiin. Se kahlaa siinä; se haistaa pisaroita huulillaan, ja värisee ilosta tuntiessaan sen jäsenissään, tunikallaan ja karvoissaan, jotka on likomärät siitä.
Anttu kazelee niitä huvixeen, ja sen kazellessa niiden määrä kasvaa. Helmidiadeemi ympäröi sen tukkaa jonka rullat on symmetriset. Sillä on roikkuvat silmäluomet kuin Esko Aholla, nenä suora, raskas ja hapan pärstä. Sen pään ylle levitetyn katoxen kulmissa on 4 kultaista kyyhkystä, ja valtaistuimen jalkopäässä 2 kyyristelevää emalileijonaa. Kyyhkyt kujertavat ja leijonat murisevat. Keisari pyörittää silmiään, Anttu etenee; ja yhtäkkiä, ilman esipuheita, ne kertovat toisilleen mitä on meneillä.
Antonius kulkee niiden keskize. Ne laahustaa sen perässä, pyytää sitä välimiehexi, muiskuttaa sen käsiä. Koko yleisö buuaa niille. Anttu iloizee niiden nöyryytyxestä, ihan törkeesti, Näinpä siitä onkin tullut hovijulkkis, tsaarin luottomies, pääministeri! Konsta laittaa diadeeminsa Antun päähän, Anttu pitää sen päässä muina miehinä.
Samatien se on saanut kylläxeen ylilyönneistä ja likvidoinneista, ja sen tekee mieli pyöriskellä sikamaisuudessa. Sitäpaizi sellaisen alentaminen joka pelottaa ihmisiä on loukkaus niiden tunnolle, hyvä keino tyrmistyttää niitä; kerta mikään ei ole niin alhaista kuin järjetön luontokappale, Anttu menee nelinkontin pöydälle ja mylvii kuin sonni. Onpa kauheaa! Saanko esitellä: tää on se, Anttu, se jota sanotaan nimillä Sigh, Ennoia, Barbapapa,
Sitten se päästää ilmoille niin kimakan huudon, hautajaismaisen ja repivän, että Anttu vastaa toisella huudolla, avaten käsivartensa tukeaxeen sitä.
Kalliot Anttua vastapätä ovat muuttuneet vuorexi.
ellauri043.html on line 521:
ellauri043.html on line 548:
ellauri043.html on line 603:
ellauri043.html on line 624:
ellauri043.html on line 678:
ellauri043.html on line 684: Yhtäkkiä Faroxen tornin ulkoparvekkeilla Anttu havaizee isoja mustia viivoja kuin hyökkäystikkaita. Se juoxee sinne ja on pian huipulla.
ellauri043.html on line 687:
ellauri043.html on line 697:
ellauri043.html on line 700: Kuitenkin se ihailee piispajärjestelmää, sillä koska piispoja on vaan 5-6, niin riittää saada vaan ne puolelleen, niin kaikki muut seuraavat. Keisari ei ole unohtanut hommata niille melkoisia summia. Sensijaan se inhoaa Nikean neuvostopaapoja. Mennääs kattoo niitä, se sanoo. Anttu tulee perästä.
ellauri043.html on line 715:
ellauri043.html on line 737:
ellauri043.html on line 2704:
ellauri043.html on line 3991: Sen käsivarret, hyvin pitkät, laskeutuvat suoraan sen kylkiä. Sen 2 kättä, kämmenet auki, lepäävät sen reisillä.Sen jalkapohjet näyttää kahdelta auringolta; ja se pysyy täysin liikkumattomana Anttua ja Ilaria vastapäätä, kaikki jumalat ympärillä kivillä kuin sirkuxen penkeillä.
ellauri043.html on line 4306: Anttu havaizee lamppujen valaiseman puutarhan.
ellauri043.html on line 4575: Pappi pirskottaa sillä porukat; ja kaikki — ml Anttu ja Ile — palavan puun ympärille keräntyneinä kazoo uhrin viimeisiä nytkähdyxiä.
ellauri043.html on line 4709: Anttu kokee sen helpotuxena.
ellauri043.html on line 4831:
ellauri043.html on line 4909:
23