ellauri031.html on line 683: Välittäjäporras on pieniruokaisia hyödyllisiä idiootteja, jotka toimii pyyteettä kädestä suuhun periaatteella, taivaan lintuja jotka ei kynnä eikä kylvä, ottaa minimisti väliä, poimii kuormasta appelsiineja. Herrat maxavat eikä surminkaan anna linnun pudota käsistä, niin halpaa agenttia ei löydy muualta. Kaarlon porukat tyytyy osaansa pikkuprofeettoina ja paikallisina mesenaatteina, vielä kurjempien sädekehäisinä auttajina. Ne tykkää ravata oikuttelevalla raamattubussilla tuttuja pölyisiä reittejä ja tapailla uusia pokia, joista tulee pian vanhoja tuttuja. Niissä on vähän postimies Patea ja Kalle-Anttonia, vaeltavan juutalaisen ja Kalle Hagertin veriä. Postillan tuo Pate jokaisen luo.
ellauri041.html on line 731: sillä vaikka tyttö oli Anttonia vanhempi,

ellauri043.html on line 712:

Anttonia hämää ensin äänten hälinä. Ylhäältä alas ei näy kuin maalattuja naamoja, kirjavia vaatteita, jalometallisia lätkiä, ja areenan valkoinen hiekka hohtaa kuin peili.
ellauri043.html on line 800:

liu'uttautuu alas norsun olkapäätä matolle ja lähestyy pyhää Anttonia.


ellauri043.html on line 817:

Se tarttuu Anttonia parrasta.


ellauri043.html on line 851:

Se vetää pyhää Anttonia hihasta. Tämä vastustaa. Se jatkaa:


ellauri043.html on line 868:

Se tarttuu pyhää Anttonia molemmista poskista; tää työntää sitä pois kädet ojossa.
ellauri206.html on line 439: Tämä on yksi tärkeimmistä jumalallisen ulostulon hetkistä kirkon historiassa. Kun Augustinus kuuli sen, hän ei enää muistellut etiopialaista eunukkia, joka oli kerran ottanut hänet käteensä ja tullut Jesajan kirjakääröön. Sen sijaan Augustinus muisti toisen kuuluisan kristityn Afrikasta, joka tunnetaan nimellä Pyhä Antonius autiomaasta, se jolla oli näitä aika eroottisia näkyjä. Pyhää Anttonia pidetään laajalti luostaruuden isänä, ja koppihartautta jouhipaita päällä piiska kädessä akuankkahousuissa arvostettiin suuresti 400-luvulta nykypäivään. Pyhä Antonius kuoli Augustinuksen ollessa vain kaksivuotias, mutta algerialaisena Augustinus kunnioitti aavikkoisiä, joista Antonius oli ensimmäinen. Tuolla hekumallisella hetkellä puutarhassa Augustinus muisti sen ajan, jolloin Antonius oli käynyt läpi oman tuskallisen tuskansa ja avannut Raamatun kriisihetkellä. Hän oli törmännyt tuohon peukalovärssyyn, jossa sanottiin, mitä hänen piti kuulla: "Mene, myy omaisuutesi ja anna köyhille . . . seuraa minua” (Matt. 19:21). Antonius oli lähtenyt ulos, ja yksi kirkon historian suurista luvuista alkoi, luostariliikkeen alku, joka kokosi uskovia yhteisen elämänsäännön alle. Tunnetuin elämänsääntö tunnetaan nimellä Pyhän Benedictuksen sääntö, joka jatkuu monissa luostarikunnissa nykypäivään asti.
8