Anttoni
Anttoni kazoo lintuja kuin Nils Holgerssonin hanhikukko.
Yön vaalenevassa hämärässä ilmestyy siellä täällä teräviä kuonoja, korvat hörössä ja silmät kiiluvina. Anttoni menee niiitä kohti. Pikkukivet rapsahtaa, elikot katoaa. Ne oli shakaaleja.
Anttoni viheltää sille saadaxeen sen tulemaan. Shakaali katoaa. Anttoni potkasee, ja lähtee kivikkoon rivakasti, mutta hengästyy, alkaa ulista ja kyyhähtää maahan kyljelleen. Ristin poikkipuut tekee hiekkaan varjon; Anttoni huomaa ne kesken itkua. Mutta silloin: ristin käsivarsien varjot sen takana kääntyvät eteenpäin! Ne näyttää ihan isoilta sarvilta; Anttoni kiljahtaa: Anttoni kävelee edestakaisin rivakasti. Anttoni löysää vähän. Anttoni kiipeää kivelle polun alkupäässä ja kuikkii varjostaen kädellä silmiään hämärässä.
Miten noloa! Voi hemmetti! Anttoni parka! Ja yxkax se kuule kuiskauxen: Anttoni parka!
Anttoni sulkee silmäluomet. Ne kertautuvat, ympäröivät sen, piirittävät sitä. Sen valtaa sanomaton kauhu; eikä se tunne enää muuta kuin polttavaa kouristusta mahaportissa. Päässä vallizevasta metelistä huolimatta se tajuaa valtavan hiljaisuuden joka erottaa sen maailmasta. (Flaubertilla oli epilepsia.) Se yrittää puhua; mahdotonta! On kuin sen olemuxen puhelinvaihde olisi sulanut. Vastustamatta enempää Anttoni kaatuu matolle. Vasemmalla ja oikealla nousee kaksi maankielekettä ja niiden välissä viljelysmaita, sykomoriviikunapuita siellä täällä. Kellojen, tamburiinien ja laulajien ääniä kuuluu kaukaa. Ne on väkeä matkalla Kanopoxeen nukkumaan Serapiin temppelin päällä nähdäxeen unia. Anttoni tietää tän; ja se liukuu tuulen työntämänä kanaalin kahden rannan välissä. Papyruxen lehdet ja lumpeen punaiset kukat, yli miehenkokoiset, kaartuu sen ylize. Se venyy veneen pohjalla; peräairo viistää vettä. Aika ajoin saapuu lämmin tuulahdus, ja hennot kaislat kahisevat. Pienten laineiden liplatus heikkenee. A:n valtaa uneliaisuus. Se näkee unta että se on egyptiläinen munkki. Mummin tyylinen pellavainen pöytäliina, raidallinen kuin sfinxin rimpsut, ilmestyy tyhjästä lainehtien valossa. Sen päällä on valtavia kimpaleita punaista lihaa, isoja kaloja, lintuja sulkineen, nelijalkaisia karvoineen ihmisen ihon värisiä hedelmiä; ja valkoisia jäätelöpaloja; violetin kristalliset kannut heijastavat liekkejä. Anttoni erottaa pöydän keskellä kokonaisen villisian joka höyryää kaikista huokosistaan, sorkat mahalla, silmät puoliavoimina; ja ajatus syödä tuo mahtava otus ilahduttaa sitä äärimmäisesti. (Täähän on kuin Asterix olympialaisissa: Sitten villisika poikasineen, perhettä ei saa erottaa...) Sitten on annoxia joita se ei ole koskaan nähnytkään: mustia piirakoita, kullanvärisiä hyytelöitä, muhennoxia joissa kelluu herkkusieniä kuin lumpeita lammella, niin kevyitä vaahtovanukkaita että ne on kuin pilviä.
Anttoni ottaa rekyyliä. Anttoni laskee soihdun käsistään syleilläxeen läjiä, ja kaatuu rähmälleen maahan. Anttoni ezii tietä, kun sitä puhuttelee mies joka sanoo: Tulkaa, teitä odotetaan.
Pitkin seiniä on mosaiikkeja, jotka esittävät kenraaleja ojentamassa keisarille vallattuja kaupunkeja lautasella. Ja kaikkialla on basalttipylväitä, hopeisia filigraaniristikoita, norsunluisia istuimia, helmikoristeisia tapetteja. Holvi-ikkunoista virtaa valoa, Anttoni jatkaa kulkuaan. Ilmassa on lämpimiä virtauxia; se kuulee väliin jonkun sandaalin diskreetin läpsytyxen. Eteisissä on vahteja, jotka muistuttavat automaatteja, niillä on hartioilla kullatuita (tai vielotinpunaisia, kenties) patonkeja. Anttonia hämää ensin äänten hälinä. Ylhäältä alas ei näy kuin maalattuja naamoja, kirjavia vaatteita, jalometallisia lätkiä, ja areenan valkoinen hiekka hohtaa kuin peili.
Keisari pitää sille seuraa. Se kertoo A:lle tärkeitä juttuja, salaisuuxia, paljastaa sille poikansa Cripuxen salamurhan, kysyypä jopa Anttonilta terveysnixejä. Anttoni lukee etänä sen ozasta kaikki sen ajatuxet. Ne tunkeutuvat siihen, ja siitä tulee Nebukadnesar.
liu'uttautuu alas norsun olkapäätä matolle ja lähestyy pyhää Anttonia. Se tarttuu Anttonia parrasta. Se vetää pyhää Anttonia hihasta. Tämä vastustaa. Se jatkaa: Se tarttuu pyhää Anttonia molemmista poskista; tää työntää sitä pois kädet ojossa.
Orjat alkaa valua tiehensä pyhän Anttonin edestä, hevoset, dromedaarit, efelantti, eskortit, uudelleen lastatut muulit, pikkuneekerit, apina, vihreät kureerit liiskaantuneet liljat kädessä, ja Saaban kuningatar poistuu päästellen jonkinlaista kouristuxenomaista hikkaa, puolix nyyhkytystä, puolixi ilakointia. Ja, lähestyen koko ajan samalta puolelta Anttoni tapaa
terottaen kazeensa Anttoniin:
ellauri043.html on line 222:
ellauri043.html on line 236:
ellauri043.html on line 238:
ellauri043.html on line 330:
ellauri043.html on line 351:
ellauri043.html on line 369:
ellauri043.html on line 405:
ellauri043.html on line 423:
ellauri043.html on line 426:
ellauri043.html on line 435: ja sen epäselvässä suhinassa Anttoni erottaa ÄÄNIÄ, kuin ilma puhuisi. Ne ovat matalia ja vihjaavia, sihiseviä.
ellauri043.html on line 480:
ellauri043.html on line 481:
ellauri043.html on line 485: Anttoni: tuotantojaxo II
ellauri043.html on line 492:
ellauri043.html on line 522:
ellauri043.html on line 532:
ellauri043.html on line 613:
ellauri043.html on line 693:
ellauri043.html on line 697:
ellauri043.html on line 702: Anttoni moittii sitä suvaizevaisuudesta novatiolaisten suhteen. Mutta keisari kääkkää; novatiolaiset, areiolaiset, melekiläiset, se on kylästynyt niihin kaikkiin.
ellauri043.html on line 712:
ellauri043.html on line 714:
ellauri043.html on line 738:
ellauri043.html on line 800:
ellauri043.html on line 817:
ellauri043.html on line 851:
ellauri043.html on line 868:
ellauri043.html on line 965:
ellauri043.html on line 969: Anttoni: tuotantojaxo III
ellauri043.html on line 1319: Anttoni: tuotantojaxo IV
ellauri043.html on line 1886:
ellauri043.html on line 2267: Sen kiemurat oikenevat, täyttää huoneen; ne sulkee sisäänsä Anttonin.
ellauri043.html on line 2813: Ja liikuttelee liekkiä kädellään hitaasti kuin kastellaxeen sillä Anttonin:
ellauri043.html on line 2987: Anttonile:
ellauri043.html on line 3731: No no, erakko hyvä, rakas pyhä Anttoni! Puhas mies, julkkismies! Jota ei voi liiemmälti ylistää! Älkää peljätkö! Se nyt oli vaan sellainen liioiteltu sanonta itämaiseen tyyliin. Se ei mitenkään estä...
ellauri043.html on line 3765: Anttoni: tuotantojaxo V
ellauri043.html on line 5692:
ellauri043.html on line 5728: Anttoni: tuotantojaxo VI
ellauri043.html on line 5859: Anttoni kädet levällään nojaa pirun 2 sarveen, miehittäen siten koko siivenvälin.
ellauri043.html on line 6130: Anttoni: tuotantojaxo VII
ellauri043.html on line 6472: tulee niin kovixi että Anttoni kaatuu kuin imam bayildi.
ellauri046.html on line 339: Oliko Sörkällä oikeasti jotain kukkoilukavereja, vai oiko symparanekromenoi seura ihan fiktio? Victor Eremita, aika izekorostusta. Tulee mieleen Flaubertin Anttoni. Mä en kyl ikinä tekis noin :). Nöyryydestä mesoo eniten ne joille se on vaikeinta, se on Jönsynkin mielisanoja.
ellauri053.html on line 201: Seuraa toinen muunnelma samasta teemasta. En muistanut, niinkuin ei muistanut Paulikaan kaikkia Miina ja Manu-kirjojaan (mullon tää, mullon tää, mulleio tätä ...), että olin tästä aiheesta jo kerran paasannut. The more the merrier, on mun periaate, säilytän siis molemmat. Valize mieluinen, kuten Pyhä Anttoni Saaban kuningattaren tuomisista.
ellauri061.html on line 78: Vitun vaikee pitää mielessä näitä kaikkia Aku Ankkoja, alonzoja ja antonioita. Tässon siis 2 veljexet, Neapelin kunkku Alonzo ja sen veli Sepi, ja Milanon herttua Prospero ja sen veli Anttoni. Nääkö kaikki menee pohjaan laivan mukana? Mitä niitä kanzi sitten tähän raahata? Ei vaitiskaan, toi kelju Prospero hoisi koko jutun aivan jezulleeen. Mirkku on sen tytär joka ei ole tiennytkään, kuinka hieno talo Prosperolla oli Helsingissä, vaikka Sysmässä sillä on vaan matala majanrottelo. Tänkö äijän tytär? No ainaskin Mirkun äiskä oli väittänyt et tää Prospero ois ollut asialla, tiedä häntä. Mirkun Anttoni-setä oli luikero, Prospero taas laiska vetelys. Ei ihme että setä halus kunniankin kun pantiin kaikki duuni tekemään. Teki diilin Neapelin kunkun kanssa ja yhdessä ne potki Prosperon minne joutikin, vitun taikaukon, autiolle saarelle.
ellauri061.html on line 88: Tässä ideana taitaa olla että paha Anttoni-setä ehottaa Sepille eze tekis Alontsolle saman jäynän kuin setä ize Prosperolle, eli rupeaisi kalifixi kalifi-veikon paikalle. Mut ärsyttävä Ariel ehtii jälleen väliin, deus ex machinana.
ellauri094.html on line 385: ellauri043.html Anttoni ja Nebu
ellauri161.html on line 67: "Iloisen harhaoppinen" Nyölö Anttonin hampaissa
ellauri189.html on line 32: Anttoni Pyp Pipo
ellauri189.html on line 244: Okay, thanx Anttoni, that will do, point taken. I feel your pain. Vähän jäi epäselväxi exactly kenen joukoissa Anttoni seisoi kulloinkin. Oliko se lähdössä Napsun armeijaan kohti Moskovaa kun se typerästi osui jalkaan izeään? Lopun aikaa se kuitenkin näyttää olleen zaari Alexanterin palveluxessa. Fixu valinta.
ellauri189.html on line 246: Ei enää Anttoni vaan Jacek
ellauri204.html on line 776: Ranskassa Artaudilla diagnosoitiin skitsofrenia, ja hän vietti seuraavat yhdeksän vuotta mielisairaaloissa ainakin Rodezissa ja Ivry-sur-Seinessä. Artaudin mukaan hän tunsi sairauden myötä menettäneensä identiteettinsä, sillä hän tuli tietoiseksi tavallisesti tiedostamattomista kehon toiminnoista. Hän juuttui painajaiseen, jossa tiedosti lihaksensa, luunsa ja mahansa, jonka toiminnot pitivät samanlaista läpsytystä kuin lippu myrskyssä. Hän hahmotti kätensä ja jalkansa kuin verisinä vanuina, etäisinä ja väärissä paikoissa olevina. Artaud lopetti kirjoittamisen ja piirtämisen pitkäksi aikaa mutta aloitti uudelleen sähköhoidon jälkeen. Anttonin suuta oli lähes mahdoton tukkia. Yllättävää sikäli että Anttoni koitti vapauttaa teatteria sanataiteen kahleista. Nimi "kohti kriittistä teatteria" oli ihan väärä, A. oli täysin kritiikitön ja epäpoliittinen oikispaskiainen. Artaud was not into politics at all, writing things like: 'I shit on Marxism.'
ellauri206.html on line 439: Tämä on yksi tärkeimmistä jumalallisen ulostulon hetkistä kirkon historiassa. Kun Augustinus kuuli sen, hän ei enää muistellut etiopialaista eunukkia, joka oli kerran ottanut hänet käteensä ja tullut Jesajan kirjakääröön. Sen sijaan Augustinus muisti toisen kuuluisan kristityn Afrikasta, joka tunnetaan nimellä Pyhä Antonius autiomaasta, se jolla oli näitä aika eroottisia näkyjä. Pyhää Anttonia pidetään laajalti luostaruuden isänä, ja koppihartautta jouhipaita päällä piiska kädessä akuankkahousuissa arvostettiin suuresti 400-luvulta nykypäivään. Pyhä Antonius kuoli Augustinuksen ollessa vain kaksivuotias, mutta algerialaisena Augustinus kunnioitti aavikkoisiä, joista Antonius oli ensimmäinen. Tuolla hekumallisella hetkellä puutarhassa Augustinus muisti sen ajan, jolloin Antonius oli käynyt läpi oman tuskallisen tuskansa ja avannut Raamatun kriisihetkellä. Hän oli törmännyt tuohon peukalovärssyyn, jossa sanottiin, mitä hänen piti kuulla: "Mene, myy omaisuutesi ja anna köyhille . . . seuraa minua” (Matt. 19:21). Antonius oli lähtenyt ulos, ja yksi kirkon historian suurista luvuista alkoi, luostariliikkeen alku, joka kokosi uskovia yhteisen elämänsäännön alle. Tunnetuin elämänsääntö tunnetaan nimellä Pyhän Benedictuksen sääntö, joka jatkuu monissa luostarikunnissa nykypäivään asti.
ellauri267.html on line 328: Muurahainen [Anttoni, sarjan B-mies. Pitelee tonttuaan puristetussa kädessään. ]
ellauri364.html on line 32: Anttoni Pyp Pipo
ellauri364.html on line 441: Anttoni unista
ellauri365.html on line 254: Täysipainoinen heterosexuaalinen rakkaus nousee kuin Gaussin käyrän huippuna pullistuva housunetumus tälläsestä puolinaisuuden, kurjuuden, saastan ja onnettomuuden jättisuosta! huokaa Nisse Anttoni.
xxx/ellauri231.html on line 396: Antonovkan omenat oli liian nostalginen, sen väitettiin idealisoivan venäläisen aatelismiehen menneisyyttä. Buninin koottuja alettiin julkaista jo 1900-luvun alussa. Vanja vietti paljon aikaa Ukrainassa Tsehovin Anttonin vieraana. Mihkähän se Varvara vaimo oli jäänyt? Se vaihtui johkin Vera Muromtsevaan. Buninia pidettiin enimmäkseen (omien sanojensa mukaan) "melankolisena sanoittajana, joka lauloi hymnejä aatelisten tiloihin ja menneisyyden idylleihin". Hän myönsi myönsi vetoavansa "kaiken maailman nekrupoleihin". Paljon myöhemmin Bunin julistettiin lännkäreiden toimesta yhdeksi vuosisadan innovatiivisimmista venäläisistä kirjailijoista.
xxx/ellauri287.html on line 596: Kylpy Cydnuksen kylmissä vesissä, jonka Aleksanteri otti kuumennuttuaan nopeasta etenemistään, nosti kuumeen, joka maksoi hänen henkensä. Kleopatra, kun hän vieraili Antoniuksen luona Tarsoksessa vuonna 38 eKr., pystyi purjehtimaan runsaasti koristellulla proomullaan aivan Tonyn sydämeen. Patun isä oli voinut nähdä Kelopatran kullattuine perineen uivan Smegmajärvellä, jossa Anttoni oli lepäilemässä filippiineillä saavuttamansa voiton juhlinnasta. Kiinnos, honotti teini-Patu ja palasi fagottinsa pariin.
xxx/ellauri376.html on line 57: Romaanikirjallisuus käsittelee ihmisten ja vähän eläintenkin tunteita. Aiemmissa albumeissa on tutustuttu jo mm. Martha Nussbaumin, Rane Juntumaan ja Anttonin välityxellä James-Langen tunneteorioihin. Tässä nummerossa tutustumme kasvien tunne-elämään Hannu Salaman, Albert Liliuxen ja vähän Fjodor Dostojevskin teoxen "Kasvuikäinen" opastuxella. Apuun rientää myös amerikkalainen G. Stanley Hall. Stan oli Jamexen oppipoika. Stanin 1. vaimo tukehtui vahingossa ja toisen se laittoi hourulaan diagnoosilla aivoskleroosi.
85