ellauri015.html on line 745: Rami on lyhyenläntä pyylevä pyknikko, vaimo Pia on ex-koripallisti, Korbballspielerin. Antoi Ramille pesää, eikä kosijalle ojentanut koria. Koivun latvassa korkealla Piukulla on pesä, Jouzan Koivuniemessä. Rami ulottuu Piaa juuri ja juuri isokainaloon. Pöntön oloinen on Rami, persumies, tykkää härkätaistelusta ja muusta joukkourheilusta. Muutenkin on tollo, kulttuurihistorian saralta tohtorixi väitellyt, vieläpä Bakhtinista. QED, I rest my case. Tykkääköhän se mezästyksestäkin? No ainaskin puhuuu kalastuxesta, ja ryhmäsexistä sekasaunassa, muistelee autuaana kuinka vaihto-opiskelijana nuoleskeli kaveriaan Sveniä saunanlauteilla jostain aukosta. Maistui savulta.
ellauri017.html on line 682: Ne loput kahdexan lasta oli ehkä kilttejä, tai pahanmakuisia. Plödät housuissa pelästyxestä. Herra armahti. Antoi armon käydä oikeudesta. Kun olivat jumalaapelkääviä, kävi mäihä, eli teodikea.
ellauri020.html on line 455: Antoi henkensä amerikkalaisten puolesta.

ellauri025.html on line 210: Antoi tulla sit kaikki, ja kaikki ne jäi siltä kesken.

ellauri032.html on line 118: Pascal oli kolmilapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Hänellä oli vanhempi sisko Gilberte ja nuorempi sisko Jacqueline, jotka olivat veljensä tapaan lapsineroja. Hänen isänsä Etienne Pascal oli lähteestä riippuen joko tuomari tai verovirkailija. Perheen äiti Antoine Bégone kuoli omasta puolestaan Pascalin ollessa kolmevuotias. Leskeksi jäänyt Etienne Pascal muutti perheineen Pariisiin ainoan poikansa ollessa seitsemänvuotias, ja suunnilleen näihin aikoihin hän alkoi antaa kotiopetusta pojalleen. Clairmont on Auvergnessa, Ranskan vedenjakajalla, ihan keski-Suomea.
ellauri034.html on line 496: Antoi sen mennä naimisiinkin jonkun pirun jutkun kaa.

ellauri043.html on line 138:

{Antoine.html">alakuperräinen}
ellauri047.html on line 109: Goethe oli herttuan rötykkäkomitean (Privy Council) jäsen, istui sota- ja maantiekomiteassa (haukotus), leikkas sinisen nauhan kun Ilmenaun hopeakaivos avattiin ja jarrutti tutkinnonuudistusta Jenan yliopistossa. Antoi avustuxen kasvitieteelliseen puutarhaan ja suunnitteli mukavuuslaitosta herttuan palaziin. Jotain nilkkimäistä näyttää siinä olleen, tulee mieleen Arto Samuli. Se mm. möi kulkureita ja toisinajattelijoista sotilaixi armeijoihin. Pientä kaupantekoa ei vielä ihan kuolleilla sieluilla.
ellauri047.html on line 775: Antoivat potkut, ja painavat mut maahan.
ellauri051.html on line 516: Hän antoi ymmärtää, että hänellä oli vakava rakkaussuhde New Orleansissa asuvaan naiseen ja että hänellä olisi siellä kaikkiaan kuusi aviotonta lasta. Historioitsijat ovat todenneet, ettei väite naissuhteesta pidä paikkaansa. Tutkija Jean Luc Montaigne tarkentaa, että Whatmanin silloisen rakastajan nimi oli Jean Granouille, ei suinkaan Jeanine Granouille. Tämä nuorukainen, joka oli hugenottisaarnaajan ja orjan lapsi, oli vasta 26-vuotias, kun hän tutustui Whatmaniin. Jotkut halusivat puhdistaa Whatmanin maineen muuntamalla Jeanin Jeanineksi. Afrikkalaista alkuperää olevan rakastajattaren pitäminen oli huomattavasti hyväksytympää kuin mustan miesrakastajan pitäminen. Nykyisin pidetään selvänä, että juuri se runo heijastaa Whatmanin todellista suhdetta omaan seksuaalisuuteensa, mutta hän yritti peittää kiinnostustaan homokulttuuriin. Runossa ”Once I Pass’d Through A Populous City” hän muuttaa rakastettunsa sukupuolen naiseksi ennen runon julkaisemista. Ei ollut ainoa, ks. myös Marcel Proustin "tytöt". Antoivat ymmärtää ja ymmärsivät antaa.
ellauri052.html on line 173: Koulupoikana Salen Charles Citrine -ego lääppi jalkahoitajan kaunista tytärtä ja luki puistossa Platoa, Wordsworthia, Swinburnea ja Un coeur simpleä. 2 ekaa on punnittu ja köykäsixi havaittu. Entäs ne 2 muuta? Toi ranskis on Flaubertin novelli jossa uskonnollinen palvelustyttö rukoilee täytettyä papukaijaa. Pointti on et ihan sama mitä rukoillaan, rukoileminen on silti apinasta ihanaa, se on vähän kuin vetäs käteen. Sama näkemys kuin Saint Antoinessa. Entäs Swinburne?
ellauri052.html on line 325: Sale oli vitun turhamainen pikkumies mulkosilmineen ja ruskeine hevosenhampaineen. Nai omien sanojensa mukaan kaikkea mikä liikkuu. Tokkopa. Antoi todennäköisemmin perään. Se haluis olla iso härkämäinen Henderson mut on vaan pieni käkättävä kirppu, kurnusimppu, perskärpänen.
ellauri072.html on line 316: Käsite syntyi 1800-luvun lopulla. Sitä on käsitellyt kirjoituksissaan muun muassa André Antoine (1858-1943). Höpsis, sitä oli jo muinaisilla kreikkalaisilla esim Aristofaneella. Ehkä just tämmöisestä pelleilysyistä mä inhoon teatteria ja elokuvia. Kaikkea missä pitää olla "yleisö" jotta rahallista tulosta tulisi. Yleisö on peräaukosta.
ellauri098.html on line 483:

H.C. Andersen, Frodo Baggins, William Blake, Marlon Brando, Charley Brown, Albert Camus, Johnny Depp, Jane Eyre, Mia Farrow, V.van Gogh, Homeros, P.Johannes, Franz Kafka (taas), Helen Keller, Kermit the Frog, Sören Kierkegaard, Hugh Laurie, John Lennon, Luna Lovegood, P.Luukas, C.S. Lewis (taas), Neizyt Maria, Bob Marley, A.A. Milne, John Milton, Jim Morrison, Edgar Allan Poe, Fred Rogers, Romeo&Juliet, J-J.Rousseau, Antoine de Saint-Exupery, Carlos Santana, William Shakespeare, Bella Swan (Twilight), Luke Skywalker, Amy Tan, Daenerys Targaryen, JRR Tolkien, Vergilius, Andy Warhol, Bill Waterson (Calvin&Hobbes), Virginia Woolf

ellauri098.html on line 568:
Christina Aguilera, Pamela Anderson, Marie Antoinette, Fred Astaire, David Beckham, Yogi Berra, Bjork, David Bowie, prinsessa Diana, Bob Dylan (taas), Lady Gaga, Paris Hilton, Michael Jackson, Mick Jagger, Erwin "Magic" Johnson, Jimi Hendrix, Audrey Hepburn, Paul McCartney (taas), Marilyn Monroe, Jim Morrison (taas), W.A. Mozart, keisari Nero, Brad Pitt, Prince, Leni Riefenstahl, Rihanna, Keith Richards (taas), Auguste Rodin, Britney Spears, Elizabeth Taylor, Justin Timberlake (taas), Thich Nhat Hanh (vietn. pasifisti), John Travolta, Pharrell Williams

ellauri109.html on line 151: Antoine de Saint-Exupéry:
ellauri109.html on line 170: Antoine ist sehr populär auf Grabsteinen. Er schämt sich nicht, oberflächlich und naiv zu sein.
ellauri109.html on line 410: C’est en Égypte, durant le règne de Méhémet Ali Pacha, qu’une délégation française débarque en terre des pharaons dans l’intention de moderniser le pays du Nil. Parmi ses membres, y figurent Maxime Du Camp en tant que photographe, mais aussi Gustave Flaubert, qui n’a pas encore 30 ans et surtout qui n’est pas encore devenu un écrivain notoire. Sa mission au sein de la délégation reste peu claire. L’occasion pour Mohamed Taan, en prenant certaines libertés de romancier, de parler sans ambages de l’homosexualité de l’auteur de La tentation de saint Antoine…
ellauri118.html on line 822: Il meurt accidentellement à l´âge de quarante ans : le 30 juin 1559, lors d’un tournoi tenu rue Saint-Antoine à Paris (devant l´ancien hôtel des Tournelles), il est blessé d´un éclat de lance dans l´ œil par Gabriel de Montgommery, capitaine de sa garde écossaise. Il en meurt dix jours plus tard.
ellauri140.html on line 454: A litle glooming light, much like a shade, Antoi vähän valoa, tollasta hämärää,
ellauri140.html on line 809: Delivered it to him, and downe did lay Antoi sen keijulle, ja pään taas pieluxeen
ellauri143.html on line 1066: Juujuu, nyökyttelee Marie Antoinette.
ellauri145.html on line 167: Après la démission de Bugeaud, en juin 1847, Borel est nommé inspecteur de la colonisation à Mostaganem, le 19 juillet. Le 2 septembre, il se marie à Alger avec Gabrielle Claye, dite Béatrix, fille de sa maîtresse Marie-Antoinette Claye et d´Augustin Claye (mort en 1827), âgée de 19 ans, avant de prendre son poste à Mostaganem le 7 septembre.
ellauri145.html on line 725: His mother Marie-Angélique-Aspasie Puyo, 19 years old at the time of his birth, belonged to one of the most prominent families of the local bourgeoisie. His father was Antoine-Édouard Corbière, known for his best-selling novel Le Négrier. A cousin, Constant Puyo, was a well-known Pictorialist photographer.
ellauri147.html on line 205: Despite struggling to fit in with French office culture Emily convinces her boss, Sylvie, to invite her to a work party where she accidentally irritates Sylvie by conversing with Antoine Lambert, a client who turns out to be Sylvie's married lover. As punishment she is put to work marketing Vaga-Jeune, a lubricant for menopausal women. Annoyed with the gendered nature of the French language Emily writes a post about the product that goes viral causing her to make further inroads at work.
ellauri147.html on line 209: Emily is invited to the shoot for De l'Heure's latest commercial to take behind the scenes footage for social media and is shocked to discover the commercial involves a model strutting nude down the Pont Alexandre III while suited men stare at her. She argues with Antoine that the ad is sexist while he counters that it is sexy leading Emily to suggest an online marketing campaign that asks the perfume's customers what they think. When the campaign goes viral Antoine sends Emily La Perla lingerie as a thank you gift. Now that is not sexist, that's just sexy. Barren Star on setämies par excellence.
ellauri147.html on line 214: When Emily discovers Sylvie and Antoine arguing at work she tries to boost Sylvie's credibility at work by pretending that she came up with an idea to pair Antoine's perfumes with luxury hotels. Though of course it was Emily's idea all along.
ellauri153.html on line 687: 4 Abigail ja Nabob eivät sopineet hyvin yhteen. Nabob olisi tuskin voinut valita parempaa vaimoa, kun taas Abigail havaitsi olevansa naimisissa miehen kanssa, jota kelvottomampaa sai hakea. Nabobilla oli kyllä rahaa - se oli rikas kuin Naabob, kuten el Zorro joka oli löytänyt azteekkien aarteen Sierra Madrelta - minkä vuoksi hänellä oli suuret käsitykset izestään. Mutta miten muut suhtautuivat häneen? Raamatusta on vaikea löytää henkilöä, josta puhuttaisiin yhtä halveksuvasti kuin Nabobista. Jopa hänen nimensä merkizee ’mieletöntä, typerää’. Antoivatko hänen vanhempansa hänelle tämän nimen syntymän yhteydessä, vai oliko kyseessä lisänimi, jonka hän sai myöhemmin? [Mitä luulet ääliö? Tän propagandan kirjottaja oli Daavidin huonetta ja sukua.] Olipa asia kummin tahansa, hän osoittautui nimensä mukaiseksi. Nabob oli ”tyly ja menettelytavoiltaan paha”. Hän oli rehentelijä ja juoppo, ja häntä kohtaan tunnettiin laajalti vastenmielisyyttä ja pelkoa. (1. Sam. 25:2, 3, 17, 21, 25.) Se on kieltämättä epätavallista oikeassa elämässä, jossa upporikkaat miljardöörit ovat useimmiten fixuja ja reiluja.
ellauri159.html on line 502: sitten Antoi JUMALA viimeisemmäksi synti luettelon Alamaiselleen
ellauri159.html on line 961: INFPs are the dreamers of the world. They are deeply idealistic and passionate about their beliefs, ideas, and relationships. INFP writers include Jean-Jacques Rousseau, Albert Camus, George Orwell, J.R.R. Tolkien, Virginia Woolf, Antoine de Saint-Exupery, A.A. Milne, Franz Kafka, Edgar Allan Poe, John Milton, William Blake, Hans Christian Anderson, William Shakespeare, Homer, and George R.R. Martin. Learn more about how INFPs write here.
ellauri161.html on line 936: Joseph de Maistre eut également une postérité à la fois plus spirituelle et plus littéraire, via plusieurs auteurs qu'il influença considérablement : Honoré de Balzac, mais surtout Charles Baudelaire (par exemple dans ses poèmes Correspondances ou Réversibilité), Antoine Blanc de Saint-Bonnet, Jules Barbey d'Aurevilly et Ernest Hello, lesquels ont marqué ensuite toute la littérature catholique du XXe siècle - de Léon Bloy, Bernanos et Paul Claudel jusqu'à Marc-Edouard Nabe. Sans oublier Léon Tolstoï, notamment dans La Guerre et la Paix. Wauzi wauz, tässäpä jäbässä on paxulti pahaa vettä salaliittoteoristien myllyyn!
ellauri161.html on line 984: Siis varsin keskinkertainen kaveri. Sitten se tapaa ton Barbapapan, joka käännyttää sen takaisin äitikirkkoveneeseen. En décembre 1868, il fait la connaissance de Jules Barbey d´Aurevilly, qui habite en face de chez lui, rue Rousselet (Léon Bloy habite au numéro 24h). C´est l´occasion pour lui d´une profonde conversion intellectuelle, qui le ramène à la religion catholique, et le rapproche des courants traditionalistes. C´est Barbey qui le familiarise avec la pensée du philosophe Antoine Blanc de Saint-Bonnet, « une des majestés intellectuelles de ce siècle », dira Bloy plus tard. Par la suite, Ernest Hello eut également une très forte influence sur lui ; il semble même que ce soit lui qui l´ait incité à écrire.
ellauri172.html on line 848: La Duchesse de Langeais, roman d'Honoré de Balzac (1834). Le Vidame de Pamiers (à la fois titre d'archevêque et titre nobiliaire). Il protège la réputation de sa cousine Antoinette de Langeais. Dans Ferragus, il donne de bons conseils à Auguste de Maulincour, dans Le Contrat de mariage, il protège Victurnien d'Esgrignon, et dans Splendeurs et misères des courtisanes, il n'est plus qu'un habitué des salons mondains.
ellauri182.html on line 146: Banaani on keltainen päältä ja valkoinen sisältä. Banaanin isäpappa oli professionaali takinkääntäjä. Antoi edestä ja takaaki. Il est souvent appelé « Ryumei » prononciation chinoise de son prénom. Rei Shimurasta opin että tää on tapana kun japsu vihitään zen-räkämunkixi. Lyyrikko jolta ei ole käännetty yhtään runoa. Kriitikko joka enimmäxeen riiteli. Käänteli koko ajan takkia mutta sai takin takas oikein päin vanhana. Takaaki 隆明 lung 'prosperity' + ming 'moon' jap. ryu mei.
ellauri188.html on line 403: Antoisinta antia Taipii-kirjassa on se (osin tahatonkin) huumori, joka syntyy villien ja kesyjen apinoiden perussamuudesta. Hermannin ansioxi on sanottava ettei se säästele sanojaan kuvatessaan kolonialistien konnantöitä saarilla. Sixi varmaan kirja ei kelvannutkaan jenkkikustantajille.
ellauri196.html on line 384: Romain Rolland: Jean Christophe 6: Antoinette. WSOY 1918
ellauri204.html on line 704: Antoine">Antoine Marie Joseph Paul Artaud, better known as Antonin Artaud, was a French writer, poet, dramatist, visual artist, essayist, actor and theatre director. He is widely recognized as one of the major figures of the European avant-garde. In particular, he had a profound influence on twentieth-century theatre through his conceptualization of the Theatre of Cruelty. Known for his raw, surreal and transgressive work, his texts explored themes from the cosmologies of ancient cultures, philosophy, the occult, mysticism and indigenous Mexican practices. Hirveää scheissea.
ellauri220.html on line 225: AntoineAntoine is Manx Martin's scheming friend who's always trying to make a quick buck.
ellauri246.html on line 964: Antoi heidän nivelsiteet kaikki äänet, koska se on sota;

ellauri349.html on line 235: Samaan aikaan hän osallistui Jacques Lacanin proseminaariin. Hänestä tuli psykoanalyytikko, Pariisin freudilaisen koulukunnan jäsen. Hän on erityisesti Antoinette Fouquen analyytikko, jonka hän kutsuu muiden Women's Liberation Movementin naisten kanssa jakamaan Vincennesissä opettamansa kurssitaakkaa: teos keskittyy kehoon, naisen seksuaalisuuteen sekä äidin ja tyttären väliseen suhteeseen, jota etevästi valaissee epätoivoinen kotirouvahahmo sarjassa Mitä Kuuluu kuin kointähtönen.
ellauri365.html on line 245: Joris-Karl Huysmans, Antoine Guillemet et Tourgueniev (la princesse Mathilde voulait venir à tout prix, masquée...
xxx/ellauri057.html on line 1431: Tatun Charlotte Lönnqvist oli Lyyli-täti. Lyyli Niskanen. Lyylillä oli kylmä puuhuvila Oulun Hietasaaressa, jossa nyt on se Tatun puumuistomerkkikin. Siellä Tatu kyyhötti ja kynä sauhusi. Kustantajat antoi täppäländeriä, Elina Vaaralta sai muusia. (Mix mä jotenkin aina ajattelen Silja Huttusta kun ajattelen Elinaa? Onx niissä jotain samaa ehkä?) Elina ja Mara ovat sensuroineet kirjeitä. Axel von Fersenin izesensuroimat kohdat sen Marie Antoinettelle kirjoittamista kirjeistä on saatu luetuxi röntgenillä. Selvis että 2 Marin 4:stä lapsesta oli Axelin pussista.
xxx/ellauri059.html on line 45: En varsinaisesti itkenyt Antoinette">Marie Antoinetten kuolemaa. Surin onnetonta rakkautta ja sitä, että hänet erotettiin lapsistaan ja sitä onnetonta kirjettä, jonka hän kirjoitti lokakuisena aamuna 1793. Hänen kälynsä madame Elisabeth ei milloinkaan saanut sitä. Siitä syystä vihaan Robespierreä enemmän kuin hänen muiden julmuuksiensa tähden.Olisi ollut aivan eri asia, jos hän olisi antanut viedä kirjeen perille, ja lapset olisivat saaneet tietää heidän äitinsä ajatelleen heitä viimeiseen henkäykseen asti. Tai että se pieni salainen viesti olisi toimitettu eräälle ruotsalaiselle aatelismiehelle, joka odotti tietoja huolesta harmaana. Moinen inhimillinen ajatus tuskin edes pälkähti Robespierren kylmään, laskelmoivaan päähän. Hän sen sijaan kätki viestit kylmäverisesti omiin patjoihinsa. Saatoin aivan nähdä hänet silmissäni! Hän luki niitä varmasti joka ilta ennen kynttilan sammuttamista: "Eivät voi erottaa sydämiä toisistaan" hah hah, hän nauroi kylmästi ja kätki kirjeen taas patjaansa. Siellä hän piilotteli niitä yhdeksän kuukauden ajan. Mutta eräänä kesäkuun yönä 1794 herra Robespierre ei enää kallistakaan päätään pehmeälle pielukselleen. Hänellä ei nimittäin ole päätä enää, se on katkaistu Place de la Révolutionilla. Silloin kirjeet tulevat esiin. Vastaanottajat vain eivat enää ole tavattavissa. Madame Elisabeth-parka koki saman kohtalon kuin onneton kälynsä, samalla paikalla. Vain kirjeet jäivät. Marie Antoinette-raukka! Hänkin oli kerran nuori ja iloinen, ja asui rakastettuna kauniissa linnassa joka oli koko maailman keskipiste.
xxx/ellauri068.html on line 382: Antoine Lavoisier esitti ensimmäisen kerran aineen häviämättömyyden lain, aineita ei voitu hävittää eikä luoda. Lavoisier hävitettiin 1794. Lagrange valitti teloitusta sanomalla: ”Pään katkaiseminen kesti vain hetken, mutta saattaa kestää vuosisata samanlaisen luomiseen.” Ranskan hävittyä Saxalle 1871 päät muuttuivat saxalaisixi.
xxx/ellauri086.html on line 310: Antoisia altistuxia ja tyky toimintaa erilaisille pienryhmille ollut..
xxx/ellauri123.html on line 720: Oliko Vladi pedofiili? Ihan takuulla. Oliko Thomas Mann pedofiili? Wahrscheinlich. Harry Edgar eli Edgar Allan Poe joka nai 14vee Virginiaa oli ainakin. Poe-poe paapa tuli sinne ennennaikaisesti. Niin ja Lewis Carroll joka katosi irvistellen Liisan ihmemaahan. Nausikaa oli samaa sarjaa jota Odysseus tirkisteli puskista. Ja apokryfikirjan Susanna. Abelard bylsi oppilastaan Heloisea, ja samaan syyllistyi JJ:n Pröö ja JJ vähän izekin. Humbertin etunimet oli sattuvasti Jean-Jacques. Pamelan tuleva aviomies yritti samaa kotona mutta Pamela piti pintansa ja pikkuhousunsa. Näitä piisaa kirjallisuudessa. Goethe pani niitä pyykkikorikaupalla, Mignon-munamies. Kennst du das Land wo die Zitronen blühen? Lolitan myttyyntyneet pikkarit hajahti vinkeältä. Robert Zimmermann (aka Dylan) bylsi 12-vuotiasta 50 vuotta sitten Nykissä. Antoi sille viinaxia ja huumeita. Woody Allen bylsi korealaista lapsipuoltansa. Aira Samulin puolustaa lempiystäväänsä Peter Nygårdia. Nyt on Airan rahat lopussa, se joutuu pyytämään lapsenlapsilta perinnöstä förskottia.
xxx/ellauri123.html on line 1154: Remu was born in Nogent-le-Rotrou. A nobleman (under the tutelage of the Lorraine family), he did his studies under Marc Antoine Muret and George Buchanan. As a student, he became friends with the young poets Jean de La Péruse, Étienne Jodelle, Jean de La Taille and Pierre de Ronsard and the latter incorporated Remy into the "La Pléiade", a group of revolutionary young poets. Belleau´s first published poems were odes, les Petites Inventions (1556), inspired by the ancient lyric Greek collection attributed to Anacreon and featuring poems of praise for such things as butterflies, oysters, cherries, coral, shadows, turtles, and twats. His last work, les Amours et nouveaux Eschanges des Pierres precieuses (1576), is a poetic description of gems and their properties inspired by medieval and renaissance lapidary catalogues. He died impotent in Paris on 6 March 1577, and was buried in Grands Augustins. Remy Belleau was greatly admired by impotent poets in the twentieth century, such as Francis Ponge. Francis Ponge (1899 Montpellier, Ranska – 1988 Le Bar-sur-Loup, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Ponge työskenteli kirjailijanuransa ohella toimittajana, kustannustoimittajana ja ranskan kielen opettajana. Hän osallistui toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeeseen ja kuului vuosina 1937–1947 kommunistipuolueeseen. Hän sai vaikutteita eksistentialismista, ja esinerunoissaan hän paljastaa kielen avulla objektin itsenäisenä, omanlakisena maailmana. Francis Ponge was born in Montpellier, France in 1899. He has been called “the poet of things” because simple objects like a plant, a shell, a cigarette, a pebble, or a piece of soap are the subjects of his prose poems. To transmute commonplace objects by a process of replacing inattention with contemplation was Ponge’s way of heeding Ezra Pound’s edict: ‘Make it new.’ Ponge spent the last 30 years of his life as a recluse at his country home, Mas des Vergers. He suffered from frequent bouts with nervous exhaustion and numerous psychosomatic illnesses. He continued to write up until his death on August 6, 1988.
xxx/ellauri125.html on line 70: François Boucher (29. syyskuuta 1703 Pariisi – 30. toukokuuta 1770 Pariisi) oli ranskalainen rokokoo-ajan kuuluisa taidemaalari, suunnittelija ja nenänkaivertaja. Hän syntyi Pariisissa ja toimi maalari François Le Moynen oppipoikana. Suurin hänen innoittajansa oli kuitenkin maalari Jean-Antoine Watteau, jonka useita kuvia hän kaiversi vaikka ne oli aika kehnoja.
xxx/ellauri125.html on line 93: Antoine_Watteau_-_Jupiter_and_Antiope_-_WGA25445.jpg/1280px-Antoine_Watteau_-_Jupiter_and_Antiope_-_WGA25445.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri128.html on line 123: Jacques Chardonne, nom de plume de Jacques Boutelleau, né à Barbezieux le 2 janvier 1884 et mort à La Frette-sur-Seine le 29 mai 1968, était un écrivain français. Aîné charentais de l'écrivain Pierre-Henri Simon, il fait partie du Groupe de Barbezieux avec Geneviève Fauconnier, Henri Fauconnier, Maurice Delamain, Jacques Delamain, Germaine Boutelleau, sans que ce groupe « géographique » partage les mêmes vues. Collaborationniste pendant la guerre, considéré comme un auteur d'extrême droite, il est avec Paul Morand un des pères spirituels de ceux qu'on a appelés « Les Hussards », les écrivains Roger Nimier, Jacques Laurent, Antoine Blondin et Michel Déon.
xxx/ellauri130.html on line 564: Delphin-Antoine-Edmond Thiaudière, né le 17 mars 1837 à Gençay, où il est mort le 9 novembre 1930, est un homme de lettres français, à la fois poète, romancier, philosophe et « maximiste ». Issu d’une famille de médecins depuis quatre générations, Edmond Thiaudière, opte pour une carrière d’homme de lettres après s’être détourné de ses études de droit brillamment menées à Poitiers. Il s’essaie au roman, aux nouvelles, à la poésie, au théâtre, écrit des essais politiques et autres pamphlets, mais il se distingue surtout par son œuvre philosophique, parsemant sur quarante années une douzaine de recueils aux titres sibyllins, avec le sous-titre générique Notes d’un Pessimiste. Son premier recueil de pensées, La Proie du Néant, qu’il publie en 1886, contient en préambule une longue dédicace adressée à Léa et Mosès, ses deux chiens fidèles.
xxx/ellauri139.html on line 147: Vanhemmat: Joseph-Aristide Bataille, Antoinette-Aglaë Bataille.
xxx/ellauri139.html on line 874: Keisarin porsas ei ymmärtänyt pitää suuta soukalla kun tuli kurinpalautus; se kynäili runon Marttyyrien kemut (1825), jossa se itki Ludi XVItä ja Marie Antoinettea. Tää jäi sen jouzenlauluxi.
xxx/ellauri165.html on line 303: In 1791, at the age of 26, she married Sir William Hamilton, British ambassador to the Kingdom of Naples, where she was a success at court, befriending the queen, the sister of Marie Antoinette, and meeting Nelson.
xxx/ellauri169.html on line 209: Elizabeth Clare Prophet, o.s. Wulf (8. huhtikuuta 1939 – 15. lokakuuta 2009) oli yhdysvaltalainen uskonnollinen johtaja, joka nousi The Summit Lighthouse -nimisen uuden uskonnollisen liikkeen johtoon aviomiehensä Mark L. Prophetin kuoltua vuonna 1973. Potaatin suomentamat hörhösivut on nähtävästi väsätty ennen Liisan kuolemaa. Liisa väitti että se oli Marie Antoinette. Syökööt köyhät leivoxia.
xxx/ellauri177.html on line 64: Émile Édouard Charles Antoine Zola (2. huhtikuuta 1840 Pariisi – 29. syyskuuta 1902 Pariisi) oli ranskalainen romaanikirjailija, naturalistisen kirjallisuuden ehkä tunnetuin edustaja. Zolan teokset innoittivat Suomessa 1880–90-luvun realisteja, kuten Minna Canthia ja Juhani Ahoa.
xxx/ellauri201.html on line 76: Olihan minun itsekin vielä saunottava, kun niin hikiseksi siitä pesemisestä tulin. Antoivat miehet sentään minulle rauhan, menivät jo tupaan. Meni Isokukko-Uljaskin isoine vehkeineen, kas kun jaksoi odottaa yötä. Tuvassa sitä oli hilpeä ehtootunnelma, kun miehet lauloivat ja ruokottomia juttujaan kertoilivat ja niiden päälle nauroivat. Kustin-rutale oli jo kamarissaan makaamassa, eihän se kauan jaksanut valvoa. Ja minä toivoin, etteivät muutkaan jaksa. Tulevaa yötä minä jo odotin. Sitähän ne kaikki odottivat, tiesivät kuulevansa sinä yönä kunnon ryskettä emännän kamarista. Minä se vaan valuin pelkästä ajatuksesta koko illan.
xxx/ellauri201.html on line 94: Ai ai ai, kun minun päässä pyöri, pillua pakotti ja kaikki oli sekaisin. Ensimmäiseksi peloissani kysyin, miksi oli sisään laskenut, vaikka minä kielsin. Isokukko-Uljas totesi mahtavasti, että ei vielä eläissään ollut kesken nussimisen ulos siitintään vetänyt, eikä vetäisi vastakaan, vaikka kuka pyytäisi. Sisään vaan laski, oli alla emäntä tai piika, impi taikka leski. Oli se julkeaa puhetta, semmoinen sonni vaikka olikin. Antoi vielä suuta ja sanoi menevänsä tupaan laverilleen nukkumaan, kun ei tänä yönä voinut enää uusiksi ottaa, sen verran oli vittua jo virutettu. Minä se olin ihan ihmeissäni. Hoipuin yöastialle ja aloin huuhtoa. Siemenlientä valui ulos, reisiä myöten, käsille, joka paikkaan. Oli sitä liikaa pestäväksi, joka paikassa sitä oli. Ja minua väsytti, olin poikki. Pääsin sänkyyn, heti pääsin uneen.
xxx/ellauri202.html on line 62: Thibaultin suku on suomennettunakin noin 1400 sivunen paketti. Ensimmäisten kahden kirjan keskiössä on muutama henkilö. Tibault'n perheestä päähenkilö Jacques on nuori kapinallinen, joka itsepäisyydessään ja lapsuuden voimissaan muodostaa jännitteitä riittämiin. Varsinkin aluksi näitä yrittää kitkeä hänen isänsä Herra Thibault, jossa kytee normannien raivoa, älyä ja viekkautta. Vanhempi veli Antoine on lastenlääkäri, hän on itsekeskeinen ja itseriittoinen, lisäksi huomattavan ylimielinenkin.
xxx/ellauri202.html on line 66: Toisessa kirjassa Kasvatuslaitos alkaa jonkinlainen progressio Jacquesin henkisen kasvun osalta, ja vaikuttaa siltä että mielipiteet sen tarpeellisuudesta eriävät huomattavasti perhepiirissä. Herra Thibault on laitoksen "omistaja" ja on ehdoton sen tarpeellisuudesta, kun taas vanhempi veli Antoine on täysin toista mieltä. Ainakin Jaskan ja Tanelin erottaminen tämän myötä onnistuu, ja näin sukuja saadaan suotuisasti erilleen. Kasvatuslaitoksen johtaja Herra Faisme on viheliäinen - tosin hyväkäytöksinen pyylevähkö herrasmies, joka jää hieman kysymysmerkiksi. Onko hän pohjimmiltaan väkivaltainen? Yhtäkaikki suurin vaikutus laitoksessa lienee Jacquesin lapsenvahdilla Arthurilla, joka on taustaltaan armeijan miehiä. Hän toimii pojan perseen potkijana kultaisessa häkissä, jossa arvostetaan enemmän fyysisiä kuin henkisiä arvoja.
xxx/ellauri202.html on line 68: Kahden ensimmäisen kirjan osalta keskeisinä teemoina ovat muunmuassa tahdon murtuminen, minäkuvan rajut muutokset, erilaisten tunteiden herääminen ja ihmissuhteissa tapahtuvat myllerrykset. Kirjailija onnistuu kuljettamaan tarinaa sensitiivisesti ja varsin nyanssipitoisesti. Mielialojen vaihteluita ja tunteita tarkastellaan huolellisesti, muttei kuitenkaan lukijaa liikaa ohjailevasti. Näissä kirjoissa luodaan luja pohja tarinan henkilöille ja niiden välisille suhteille. Ympäröiviä puitteita kuvaillaan riittävällä tarkkuudella, joskin sivumennen, mutta kuitenkin tapahtumia tukien. Itselleni tuli mieleen lähinnä Romain Rollandin tapa kirjoittaa, joskin tämä raapaisee jotenkin syvemmältä ja perinpohjaisemmin. Hetkittäin jopa huvittuneisuutta aiheuttavia naiiveja, mutta silti uskottavia reaktioita Jacquesin osalta on mielenkiintoista lukea. Toisaalta Antoinen omahyväisen kiihkeä itsetutkiskelu vie väistämättä todellisen elämän ihmisten klisheisiin, joita varmasti kaikilla pyörii yllin kyllin ympärillä.
xxx/ellauri202.html on line 70: Kolmannessa osassa siirtyy huomion painopiste enemmän Antoine Thibaultiin. On kulunut viisi vuotta siitä, kun Jacques ja Antoine muuttivat samaan kompleksiin. Nuori lääkäri Antoinen Thibault on saanut jalansijaa katu-uskottavana ammattilaisena ja hän yltyy jopa sankaritekoihin pelastaessaan nuoren tytön tämän ruhjoutuessa tavarakuskin pyörän alle. Hän tapaa nuoren kauniin Rachelin samassa yhteydessä ja rakastuu suin päin. Suhteesta muodostuu kompleksinen ja kuluttava,
xxx/ellauri202.html on line 99: Jacques selittää kotimatkalla Antoinelle, että rakastaa runoja ja on runosielu. Kotona odottaa pappi ja yllätys. Jacques jatkaa eloaan ja kouluaan kasvatuslaitoksessa. Osa päättyy dramaattiseen kirjeeseen, jonka Jacques kirjoittaa Danielille ja heittää ikkunasta, hän "uhkailee" itsemurhalla.
xxx/ellauri202.html on line 101: Toisen osan alku on hyytävä, Antoine, Jacquesin 24-vuotias lääkäriveli menee käymään de Fontaninien luona, hän tivaa Danielilta, onko hän saanut Jacqueslta kirjeitä. Lukiessaan Jacquesin kirjeen, hän tajuaa sen olevat pötyä. Herra Thibault eli Oscar-Marie Thibault on Kunnialegioonan ritari, edustajistokamarin jäsen, Siveellisen Nuorisokasvatuksen seuran johtohenkilöitä, eli Jacquesin isä on itse perustanut ankean Crouyn ojennuslaitoksen, joka on kuin vankila, ikkunoissa ristikot, koira vahtii pihalla, joka on ympäröity muureilla, jonka päällä on lasimurskaa. Isän mielestä sinne lähetetyn Jacquesin tahto pitää murtaa. Laitosta johtaa herra Faisme, todellinen tyranni. Antoinen ja Jacquesin käymässä keskustelussa lukija tajuaa, että Jacques on muserrettu, kaikki yksityisyys on viety, Tarpeetkin tehdään valvonnan alla. Antoine päättää saada Jacquesin pois, isän "lempilaitoksesta". Antoine käy puhumassa isänsä kanssa, joka -jos se nyt ensimmäisessä osassa jäi epäselväksi- on todellinen despootti, pöyhkeilevä ja tekopyhä tyranni. Isä aikoo läksyttää Faismea siitä, että päästi Antoinen laitokseen, eikä aio sallia Jacquesin tulla kotiin.
xxx/ellauri202.html on line 103: Jacques pääsee Antoinen luo, pitkän taivuttelun jälkeen, johon osallistuvat Antoine ja varsinkin herra Thibault'n rippipappi abbé Vecard. Antoine ja Jacques käyvät "leppoisilla" lounailla herra Thibault'n luona:
xxx/ellauri202.html on line 111: Jacques kiinnostuu Lisbethistä, orvosta tytöstä joka käy hoitamassa Antoinen taloutta. Lisbeth osaa kääntää saksalaisia runoja ja he myöskin tunnustelevat toisiaan vaatteiden alta, joskin Jacques ilman lihallisia ajatuksia, kun ei sieltä löydy penistä. Kun Lisbeth lähtee setänsä luo. Jacques alkaa itkeä pillittää, muutenkin Jacques on edelleen yliherkkä raivokohtauksia saava lapsi. Hän vierailee Danielin luona saatuaan veljelleen itkuraivokohtauksen. Kun Lisbeth tulee kasvattiäitinsä hautajaisiin, Jacques ja Lisbeth viettävät sängyssä yön. Mitä kaikkea tapahtuu, jää lukijalle avoimeksi, mutta Jacques tuntuu pääsevän poikarakkaudesta tytön makuun ja peilailee itseään aamulla alastomana ja tyytyväisenä tyllerönä.
xxx/ellauri202.html on line 119: Antoine puurtaa potilaiden parissa. Kirjassa on lavea kuvaus Antoinen potilaskäynnistä Dedeten luo, Dedette on nuori tyttö, joka jäi vaunujen alle. Potilaskäynnillä hän tutustuu Rachel-nimiseen naiseen. Rachel on itsellinen nainen, jonka mies on lähtenyt Sudaniin.
xxx/ellauri202.html on line 121: Jacques pitää Giselestä, joka on Thibaultin taloudessa asuvan neiti de Waitzen veljen lapsi Madagascarilta. Jacquesia kiinnostaa myös Danielin pikkusisko Jenny, joka on varsin ylpeä ja nakkelee niskojaan. Jacquesin lyyriset jaaritukset vetoavat häneen. Jennyn äiti joutuu viemän ison summan rahaa miehensä porsastelujen peittelyihin Amsterdamiin. Jeromen rakastajatar on kuolinvuoteella Amsterdamissa. Therese maksaa lääkärit, velat ja hautauksen. Jerome lähtee Theresen siivellä Ranskaan. Noemien tytär Nicole on tullut jo aiemmin turvaan Jeromea Theresen luo. Jälleen näkeminen ei luonnollisestakaan ole helppo. Nicole "kelpaa" Antoinen lääkärikolleega kirurgi Hequet'lle, Heidän avioliittonsa on onnellinen, mutta lapsen tuleva sairastelu on kammottavaa.
xxx/ellauri202.html on line 125: Antoinen tilapäisrakkaus Rachel: "Rachelin alaston ruumis vaikutti läpikuultavaan simpukankuoreen maalatulta allegoriselta kuvalta".
xxx/ellauri202.html on line 126: s. 217. Antoinella on fyysinen suhde Rachelin kanssa, jolla on värikäs menneisyys. Antoine kiinnittää huomiota Rachelin hiusten tuoksuun, myöhemmin puhutaan kukkivien lehmusten tuoksusta (s.145), aiemmin puhutaan hajallaan olevien hiusten tuoksusta, jossa on kirnutun voin aromi ja joka kiihottaa, pelottaa ja kuvottaa. Jos nainen tuoksuu, jutut haisevat. Rachel sepittää kummia tarinoita ja lopulta Rachel valehtelee menevänsä Belgian Kongoon, todellisuudessa tapaa entisen miehensä Hirschin, joka on ollut hieman aikaa näkymättömissä. Rachelia ei seuraavissa osissa tavata, mutta Antoine muistelee tätä hullaantumisensa vaihetta. Hän kuvaa Rachelia lämminverikseksi ratsuksi. Antoinella on myöhemmin niin ikään irtosuhteita. Vaikea uskoa, että itse tekopyhyys isä Oscar Thibault olisi hyväksynyt Antoinen ja Rachelin avioliiton, he eivät edes olleet edes kihloissa, eikä isä heistä tiennyt...
xxx/ellauri202.html on line 129: Tohtori Antoine Thibault'lla on paljon potilaita, lisäksi hän hoitaa isäänsä, joka on kotipotilaana, toinen munuainen on lakannut toimimasta, ja kipuja lievitetään morfiinilla. Kirurgi Hequetin lapsi on kuolemassa ja vaimo Nicolen raskaus on ongelmallinen Rouva de Battaincourtin tyttärellä on tuberkuloosi. Eräällä potilaalla on ilmeisesti kuppa, sillä häntä hoidetaan elohopeanitraatilla ja kokaiinilla. Toinenkin kuppatapaus tulee konsultoitavaksi.
xxx/ellauri202.html on line 131: Kuitenkin juonen kannalta olennaista on, että Jacques on kadonnut, on ulkomailla. Giselle kaipaa häntä, ja matkustaa Englantiin ja käyttää varoja hänen etsimiseensä. Gisellen äiti on "mulatti" (tätä termiä käytetään, eli hän on varmasti tumma ja kuvauksesta päätellen kaunis.) Antoine on selvästi ihastunut Giseleen, se onko heidän välillään ollut jotain. Suhde Rachelin palaa mieleen, Antoine olettaa Rachelin kuolleen. Hänellä on ollut muitakin suhteita.
xxx/ellauri202.html on line 133: Tämä osa on selkeä. Antoinella on paljon vastuuta, eivätkä tapaukset luo toivoa. Antoine pohtii moraaliaan. Häneltä yritetään saada morfiinia, joka on varsin käytetty lääke tuolloin. Useimmat Antoinen potilaat olisivat parantuneet antibiooteilla, mikä ei voi olla kismittämättä kunnon lekuria. Hän joutuu punnitsemaan moraalia myös parantamisen ja kuoleman jouduttamisen välillä. Hän ei jouduta kuolemaa, valtavista kärsimyksistä huolimatta.
xxx/ellauri202.html on line 134: Tämä osa kertoo lääkärin arjesta, isän sairaudesta ja Antoinesta ja hänen sisimmistä ajatuksista. Osa on helppolukuinen, sillä kerronta on suoraa, mutta potilaiden kohtalot ovat ankeita.
xxx/ellauri202.html on line 137: Viides osa alkaa herra Thibaultin sairaskertomuksella. Hän on hyvin sairas. Morfiinipiikit piristävät häntä ja hän jakelee silloin ohjeita. Hän on täysin muiden muiden armoilla, ja huomaa otteensa kirvonneen. Hän pohtii Jacquesin kuolemaa (Jacques löytyy kylläkin myöhemmin elossa). Oscar Thibault puhuu testamentistaan Antoinelle ja toivoo häneltä uskonnollisempaa asennetta.
xxx/ellauri202.html on line 139: Antoine haikailee Giseleä, joka oli ollut siis perheessä "kasvattina". Antoine avaa professori Jalicourtin kirjeen. Hän saa kuulla Jacquesin katoamisesta. Se oli vapaaehtoinen. Hän ei halunnut mukautua akateemiseen kuriin, vaan lähti ulkomaille ja kirjoittaa salanimellä Roger Martin du Gard, sori Jack Balthy. Antoine lukee Balthyn La Sorellina teosta, jonka hän tajuaa kuvaavan Jacquesin omaa elämää. Siinä päähenkilö rakastaa kahta naista protestanttia, ja siskoa (Gisele on kasvattilapsi ei sisko), Jacques on omalla estyneellä tavalla kiinni kylmässä Jennyssä, mutta eräällä kotiin paluureissulla lankeaa aistilliseen Giseleen, siis romaanissaan, jossa henkilöiden nimet ovat vaihtuneet. Antoine, joka on ollut itsekin tuntenut fyysistä vetoa Giseleen, lukee hullaantuneena. Jacquesin tuotoksesta selviää myös välirikon syy. Isä, joka ei hyväksy pojan kihlausta protestantin kanssa, uhkaa lopettaa tämän kuukausirahan ja päättää lähettää pojan armeijaan. Poika uhkaa itsemurhalla ja katoaa. Näin yksinkertainen juonikuvio on, jota on jo selitetty aiemmin, mutta Jack Balthyn tuotoksena tästä on saatu paljon paatosta aikaan. Kirjoittaako Roger Martin du Gard Jacquesista kuin itsestään, joka Jack Balthynä kirjoittaa Jacquesista, ja du Gardin loihtima Antoine lukee ja eläytyy, tämä on kulttuuria ja taidetta, minusta tässä tämä toimii, toteutustapa taiteessa on ratkaiseva.
xxx/ellauri202.html on line 143: Antoine selvittää Jacquesin olinpaikan ja porhaltaa Lausanneen. Kuten arvata saattaa Jacques murjottaa ja marisee, ja ilmenee, että mitään fyysistä toimintaa Jacques ei ole Jennyn eikä Gisellen kanssa touhunnut. Tässä lainaus sivulta 199 Jacquesin tuotoksestaan: "Vaatteet hajallaan, sekaisin, vastustamaton vetovoima, ruumis paljaana, vieraan ihon outo kosketus, ruhjonta, yhdyntä, miehen murskaava syleily, nöyrä, huumautunut alistuminen, otettu, otettu avion kipeä päihtymys, hurma". Mitään ei siis tapahtunut paitsi novellissa, jota on referoitu kirjassa. Aika samanlaista textiä kuin Isokukko Uljaassa. Kaverilla on vain vilkas mielikuvitus. Hän on elänyt tasaista elämää Sveitsissä, joskin karkumatkan alku oli hankalampi. Sai iskun päähänsä ja kärsii päänsäryistä. Googlen mielestä migreeniin liittyy yleensä mielenvikaisuutta.
xxx/ellauri202.html on line 147: Thibault'n veljekset saapuvat Ranskaan, isä on kuolemassa ja kärsii (kymmeniä sivuja) jatkuvasti, Antoine jouduttaa prosessia morfiinipistoksella. Testamenttissaan Oscat Thibault haluaa sotilaalliset hautajaiset ja ruumiin sijoitettavaksi Crouy'hyn, hänellä on titteleitä tittelien perän ja testamentissa tehdään litania herran nimeä kantavia säätiöitä ja hankkeita.
xxx/ellauri202.html on line 151: Antoine tutustuu isänsä kirjeenvaihtoon ja muistiinpanoihin. Isä on saanut vangeilta ja kasvateilta ylistäviä kirjeitä. Oscar Thibault on oivaltanut, että proletariaatti taistelee Jumalan luomaa vaihtelevaisuutta vastaan. Herra Kunnianarvoisuus on minusta tekopyhä ja epäilen, että ylistävät kirjeet on kirjoitettu vilpillisessä mielessä tai jonkun pakottamana. Jacques kohtaa isän kasvatuslaitoksen ja mielessään polttaa sen. Hän kuitenkin karkaa Pariisiin. Pariisiin tulee junalla myös Antoine, joka puhuu abbe Vecardin kanssa uskosta. Pitkän keskustelun lopussa abbe uskoo Antoinessa oleva uskon siemenen, joka joskus vielä kasvaa ja kannustaa Antoinea rukoilemaan.
xxx/ellauri202.html on line 206: À travers les destinées de deux familles bourgeoises, les Thibault et les Fontanin, est évoquée la France de la Belle Époque qui va sombrer dans le premier conflit mondial. L'ensemble du cycle est surtout centré sur les deux fils du riche notable catholique Oscar Thibault, deux frères que tout oppose : Antoine, l'aîné, médecin sûr de lui, esprit rationnel et plutôt conformiste, et son cadet de neuf ans, Jacques, idéaliste et tourmenté, en révolte contre les valeurs de la société bourgeoise puis militant socialiste.
xxx/ellauri202.html on line 208: « Je voudrais surtout ressusciter l'atmosphère du temps. L'agitation pacifiste internationale, autour de Jacques ; la vie bourgeoise, autour d'Antoine », écrit l'auteur à son collegue homophile et ami André Gide en 1933: dès lors « on passe de la fresque sociale à la fresque historique».
xxx/ellauri202.html on line 243: Ana kannusti 1917 Leninin kommunistista vallankumousta. Anaa suizutettiin aivan sikana vielä kasikymppisenä, mutta heti kun kirstun kansi kolahti muuttui ääni kellossa, ja alkoi mahtava oikeistohyökkäys ja mustamaalaus. Bernanos croque l’auteur sous les traits d’Antoine Saint-Martin, académicien superficiel dans Sous le soleil de Satan. L’ancien secrétaire de l’écrivain, Jean-Jacques Brousson, y va également de son texte à charge dans un livre intitulé Anatole France en pantoufles, dans lequel il dépeint le portrait d’un homme odieux et vaniteux.
xxx/ellauri218.html on line 428: Miten erilaista kaikki on, kun menee sisään baariin. Lämmintä sorinaa, helppoa hengitystä, takamukset tyytyväisinä jakkaroillaan. Tollanen laahuxen olohuone ei ole mua koskaan napannut. Löllön nekrut on voittopuolisesti konnia. Antoine on erityisen ikävä käärmepää.
xxx/ellauri281.html on line 504: Miettiessään, millainen sodanjälkeinen amerikkalainen yhteiskunta olisi, hän oli kirjoittanut vuoteen 1947 mennessä näytelmän All My Sons. Teoksen keskiössä on teollisuusmiehen perheen hajoaminen, joka myy viallisia naistenvaatteita sotilasosastolle yrittääkseen pelastaa yrityksensä. Näytelmä mestarillisine dialogeineen, ensimmäisistä minuuteista lähtien aivan valloittavan dynaaminen juoni ja mieleenpainuvat episodiset hahmot olivat Millerin ensimmäinen vakava menestys. Miller ja Kazan saivat myös ensimmäiset uuden Antoinette Perryn (Tony) teatteripalkinnon kirjailijana ja ohjaajana
84