Simon Magus (Simon Noita, Simon Taikuri tai Simon Tietäjä) oli ensimmäisellä vuosisadalla elänyt ihmeiden tekijä, joka mainitaan Apostolien teoissa sekä useissa apokryfisissä teksteissä. Antiikin maailmassa Simon Magus oli laajalti tunnettu etenkin Simon Pietarin vastustajana. Kristityt ovat maininneet hänet ensimmäisenä harhaoppisena, ja gnostilainen simonianismin lahko piti häntä ihmishahmoisena jumalana.
ellauri043.html on line 3061:

Hyrkania oli muinainen Persian maakunta, joka sijaitsi Kaspianmeren etelärannalla nykyisten Iranin ja Turkmenistanin alueilla. Hyrkania on alueen kreikkalainen nimi, persiaksi sen nimi oli Varkâna. Antiikin aikana Kaspianmerta kutsuttiin myös nimellä Hyrkanianmeri. Hyrkaniasta tuli osa Persian valtakuntaa Kyyros Suuren ja Kambyseksen aikana noin 559-520 eaa.

ellauri063.html on line 146: Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN Leena Pietilä-Castren oli (on) ns. takapillu. (H. Lindgren, p.c.) Nyt se nauttii eläkepäivistä. (L. P-Castrén, p.c.)
ellauri069.html on line 529: Antiikin aikana ajateltiin yleisesti esimerkiksi, että pohjoiset kansat, joiden iho ja silmät ovat vaaleat, hiukset vaaleat ja karkeat ja ruumis rehevä, ovat luonteeltaan tyhmänpuoleisia mutta kuumaverisiä ja urheita. Eteläiset kansat, joiden iho on tumma sekä hiukset kiharat ja pehmeät, ovat puolestaan arkoja, nopeaälyisiä, kieroja, valehtelemaan taipuvaisia ja nautinnonhaluisia. Näiden väliin kreikkaiset sijoittivat ihannetyyppinä itsensä; heidän ulkonäkönsä edusti harmonista keskiväliä. Roomalaiset omaksuivat myöhemmin saman ajattelun mutta asettivat itsensä ihannetyypiksi.
ellauri074.html on line 308: Antiikin filosofeista Ciorania kiehtoivat skeptikot ja kyynikot, erityisesti Diogenes Sinopelainen. Kaunokirjallisista teksteistä Cioran luki varsinkin Fjodor Dostojevskia ja Marcel Proustia sekä elämäkertoja. Pyhimyselämäkerrat ja mystikkofilosofit (varsinkin Pyhän Teresa Ávilalaisen tuotanto) olivat Cioranille erityisen rakkaita ja vaikuttivat merkittävästi hänen omiin teksteihinsä, varsinkin mystiseen käsitykseen ikävän luonteesta Cioran suhtautui historiaan intohimoisesti ja oli erityisen perehtynyt rappiokausien kirjailijoihin ja rappion teoreetikkoihin, kuten Oswald Spengleriin, jonka gnostilainen näkökulma ihmiskunnan kohtaloon ja sivilisaatioon vaikutti voimakkaasti Cioranin poliittiseen filosofiaan. Cioranin mukaan ihminen on voinut vastustaa rappiota niin kauan, kuin hän on pysynyt yhteydessä lähtökohtiinsa eikä ole irrottanut itseään omasta itsestään ja on ollut tekemättä mitään. Nyt ihmiskunta on matkalla kohti omaa tuhoaan, koska se on tehnyt itsestään objektin ja analysoi itseään loputtomiin. Cioran halveksi edistyksen ajatusta ja kuvitelmaa, että historia kuljettaisi ihmiskuntaa kohti suurempaa täydellisyyttä; siten Cioran myös vieroksui Hegeliä. Cioran oli tutustunut myös buddhalaiseen filosofiaan. Cioran tunsi suurta läheisyyttä Venäjää ja Espanjaa kohtaan, koska molemmat kansakunnat ovat menettäneet muinaisen mahtinsa ja koska uskonnollisella hurmoksella ja sen vastapainolla ateismilla on molemmissa maissa ollut niin suuri merkitys.
ellauri077.html on line 593: Kuvauksen sävy ekfrasiksessa on usein draamallinen. Antiikin Kreikassa ekfrasis viittasi minkä tahansa asian, henkilön tai kokemuksen kuvaukseen.
ellauri112.html on line 497: Antiikin Kreikassa palvottua Hekatea pidetään usein taikuuden jumalattarena. Stéphane Mallarmén kirjankuvitusta 1800-luvulta. John William Waterhouse, ''Taikapiiri'' 1886. Taikuus (magia, noituus) tarkoittaa taikojen käyttöä luonnon ja kohtalon voimien hallitsemiseksi.
ellauri260.html on line 344: Antiikin filosofinen termi hypostaasi eli substanssi tarkoitti usein yksilöiden "alustaa" tai jopa "olemusta" (kr. ousia, lat. essentia). The term person comes from the Latin persona, whose origins are traceable to Greek drama, where the πρόσωπον, or mask, became identified with the role an actor would assume in a given production. Such usage is carried over today in the word “persona,” referring to characters in fictional literature or drama, or second identities which people adopt for behavior in given social contexts. Its introduction into the mainstream of intellectual parlance, however, came with theological discourse during the patristic period, notably the attempts to clarify or define central truths of the Christian faith. These discussions focused primarily on two doctrines: the Trinity (three “persons” in one God) and the incarnation of the second person of the Trinity (the “hypostatic” union of two natures – divine and human – in one “person”). Confusion marred these discussions because of ambiguities in the philosophical and theological terminology, such that, for example, the thesis – ascribed to Sabellius – would be advanced that in God there was one ύπόστασις and three πρόσωπα, where ύπόστασις conveyed the meaning of “person” and πρόσωπα bore the sense of “roles” or “modes” of being. In order to present these mysteries with precision, the concept of person and the relationship of person to nature needed clarification. The debates culminated in the First Council of Nicaea (325) and the First Council of Constantinople (381), and in the drafting and propagation of the Nicene-Constantinopolitan creed. Mutkallisen kristillisen opinkehityksen tuloksena Khalkedonin kirkolliskokous v. 451 päätyi Jumalasta puhuttaessa samastamaan termit persoona (kr. prosopon, lat. persona) ja hypostaasi (kr. ja lat. hypostasis) ja viittaamaan molemmilla kristinuskon Jumalan kolmeen ilmentymään, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Se oli paha erehdys. P.o. 1 aineellinen alusta jolla kolme naamaria. Ks. myös selitykset termeihin Jumalan ominaisuudet, kaksiluonto-oppi ja idiomikommunikaatio.
ellauri378.html on line 245: Antiikin ajan kirjallisten lähteiden mukaan taistelu kesti yhteensä kolme päivää, jolla kuitenkin tarkoitettiin koko marssia metsän läpi. Arkeologi Peter S. Wells on kyseenalaistanut näiden kuvausten luotettavuuden ja arvellut varsinaisen taistelun kestäneen vain joitakin kymmeniä minuutteja. Yllätetyt roomalaiskohortit eivät kyenneet järjestäytymään totuttuihin taistelumuodostelmiinsa, eivätkä metsässä hajallaan olevat roomalaisten joukot pystyneet yhdistymään lujaksi rintamaksi. Varus haavoittui ja teki lopulta ilmeisesti itsemurhan. Germaanit tuhosivat koko roomalaisten saattueen, ja Arminius sai kertomusten mukaan haltuunsa kahden legioonan kotkat (aquila), kolmas sen sijaan joutui hävyxiin kantajansa ruumiin mukana. Germanicus kävi myöhemmin ne 2 noutamassa pois.
ellauri445.html on line 158: Antiikin Kreikassa Solonin lakien voimaantulon jälkeen 600–500 lukujen vaihteessa eaa vallizi oligarkia. Solonin oligarkiassa, joka voidaan nähdä myös timokratiana, kansalaiset oli jaettu neljään luokkaan joilla oli vaihteleva määrä oikeuksia ja velvollisuuksia. Vain ylimmillä yhteiskuntaluokilla, joilla oli varallisuutta ja veronmaksukykyä, oli mahdollisuus poliittiseen vaikuttamiseen.
xxx/ellauri149.html on line 243: Jos todella haluatte saada yllätys paketin niin pyydämme teitä lähettämään meille shekin alla olevan linkin kautta. Paketin valmistavat Antiikin Ajan diverssiputiikin pirteät vanhuxet. Siinä voi olla esim hampaaton kampa tai pyykkipoikia. Hauska lapsille!
xxx/ellauri259.html on line 144: Antiikin lehtori Martti Leiwo osti izelleen vähillä rahoilla Alfa Romeon ja alkoi tehdä uutta perhettä opiskelijatytön kanssa. Sitä lörppävittu lyhyttavarakaupan omistajan tytär Hannele ei antanut sille koskaan anteexi. Ei kumpaakaan.
xxx/ellauri259.html on line 174: Käytyään Kajaanin alkeiskoulua ja Oulun suomalaista lyseota (1889–1890) Leino siirtyi veljensä, toimittaja Oskar Lönnbohmin luokse Hämeenlinnaan. Tähän pakotti perheen taloudellisen tilanteen heikkeneminen isän kuoleman jälkeen 1890. Hämeenlinnan lyseosta hän valmistui 16-vuotiaana ylioppilaaksi 1895. Leino aloitti opinnot myös Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä, mutta ne jäivät pian "taka-alalle" kurjaliston harrastusten vuoksi. Antiikin kirjailijat kuten Cornelius Nepos tulivat tutuiksi latinan tunneilla. Koti- ja kouluympäristönsä tapahtumia Leino kuvaili kaitafilmille ja julaisi elämänsä lopulla muistelmateokseensa Elämäni kuvakirja (1925).
xxx/ellauri287.html on line 461: Klasu oli kotoisin Lyonista. Hän oli koominen. Historioitsija Suetoniuksen kirjoitusten mukaan Claudius puhui änkyttäen, käveli ontuvasti ja hänen polvensa ja päänsä tärisivät jatkuvasti. Kun Claudius nauroi tai raivostui, hän kuolasi ja hänen nenästään valui räkää. Antiikin maailmassa änkytyksen kaltaisia oireita pidettiin ilmiselvänä merkkinä vähäjärkisyydestä, joten Claudiuksen sukulaiset kuvittelivat hänen olevan henkisesti jälkeenjäänyt. Syy Claudiuksen oireisiin on epäselvä, mutta nykyhistorioitsijat ovat ehdottaneet muiden muassa poliota, CP-vammaisuutta tai Touretten syndroomaa. On kuitenkin epäilty, että Claudius olisi tarkoituksellisesti liioitellut oireitaan ja esiintynyt vajaaälyisenä harmittomana miehenä, jotta häntä ei olisi teloitettu, kuten keisarit Tiberius ja etenkin Clauden veljenpoika Caligula tekivät liian vallanhimoisina pidetyille sukulaisilleen.
xxx/ellauri306.html on line 427: Kun Cassiodorus kirjoitti goottien historian noin vuonna 550, hän antoi niiden nimille uuden ulottuvuuden, jota niillä ei ennen ollut. Ostrogootit hän tulkitsi itägooteiksi ja vesi-nimestä tuli visigootit eli länsigootit. Koska ostrogootit asustivat tuolloin Italiassa ja visigootit lännempänä Iberian niemimaalla, nimet jäivät käyttöön. Nykyisin yritetään kuitenkin välttää vääriksi tulkittuja nimiä länsigootit ja itägootit. Syy on takuulla geopoliittinen: länsiliitto pyrki poistamaan sanan "länsi" assosiaation pahoixi leimattuihin gootteihin. Parempi puhua vain "hyvis" gooteista. Vuonna 375 hunnit hyökkäsivät greuthungien kuningaskuntaan ja valloittivat sen. Kuningas Ermanarik teki epätoivoissaan itsemurhan, kun ei pystynyt vastustamaan valloittajia. Hunnit pakottivat myös tervingit pakenemaan asuinalueiltaan ja etsimään turvaa Tonavan eteläpuolelta, Rooman valtakunnan rajojen sisältä. Antiikin kirjoittajat mainitsevat juuri hunnivalloituksen syynä siihen, että gootit 370-luvulla alkoivat pyrkiä Rooman alueelle, mutta eräiden nykytutkijoiden mukaan se ei välttämättä ollut ainoa tai edes tärkein syy. Vaihtoehtoisina selityksinä on mainittu väestönkasvu, ilmastonmuutoxesta alkanut elinolojen heikentyminen goottien asuinalueilla ja siitä seurannut eri maturyhmien keskinäinen valtataistelu.
xxx/ellauri404.html on line 152: Antiikin aikana Lepanto tunnettiin nimellä Naupaktos. Se oli itsenäinen kaupunkivaltio eli polis. Kreikkalaisessa mytologiassa Naupaktos sai laivoihin (naus) viittaavan nimensä siitä, että herakleidit rakensivat siellä laivaston, jolla he ylittivät Korintinlahden siirtyessään valtaamaan Peloponnesoksen. Ratkaiseva taistelu käytiin niemimaata pääasiassa hallinneen Teisamenoksen, Oresteen pojan, kanssa, joka löylytettiin perin pohjin. Tämä valloitus on perinteisesti ajoitettu kuusikymmentä vuotta Troijan sodan jälkeen. Herakleidit, joista siten tuli käytännössä Peloponnesoksen hallitsijoita, siirtyivät jakamaan alueita keskenään.
xxx/ellauri438.html on line 371: Antiikin ateenalaiset
17