ellauri024.html on line 311: Aarne Kinnunen muistelee tapaamiaan henkilöitä kohtuullisen mustavalkoisesti, joko hyvällä tai pahalla. Hän nostaa tapaamistaan yliopisto-opettajista ylös Irma Rantavaaran ja Maija Lehtosen ja painaa alas Rafael Koskimiehen, Pekka Tarkan ja Annamari Sarajaksen. Kaunokirjailijoista ylistämisen arvoisiksi osoittautuvat Lauri Viita, Juha Mannerkorpi ja ennen muuta Pentti Haanpää. Kielteisemmin Kinnunen muistaa muun muassa Väpi Linnan ja Pave Haavikon.
ellauri024.html on line 405: Irma Rantavaara (1908) ja Annamari Sarajas (1923) oli mulle tuntemattomia suureita. Irma oli Arskan ohjaaja, esitarkastaja ja vastaväittäjä. Onnexi niillä synkkasi. Näyttää kuvissa jyreältä tädiltä, oliskohan ollut isokokoinenkin, ja naimaton. Naimaton oli Sarajaskin, ei kai sitä muuten uraa voinut nainen tehdä noihin aikoihin. Vähän ilkeen näköinen. Kaunainen, ainakin Irmalle, joka vei Rafun viran sen nenän edestä. Irman työt oli sitä Virginia Woolfia. Entäs Sarajaxen? Suomalaista tuhnua. Se oli ihan hullu, tappoi izensä työnteolla. (Taino, tabuilla ja keskikaljalla, kz. albumia 354.).Juha Seppälä (1956), porilainen kirjailija, oli paarmana Arskan kimpussa. Siitäkään ei mulla ole minkään maan havaintoa.
ellauri048.html on line 119: Koskenniemi oli huolestunut Valvojan menestyksestä ja kilpailutilanteesta uusien lehtien paineessa. Hän kirjoitti 18.9.1949 Uuden Suomen päätoimittaja Lauri Aholle ja valitti, ettei Valvojan nimi esiinny lehden palstoilla. "Alinomaa siteerataan Ajan Kirjaa ja Näköalaa". Vuonna 1949 aloittaneen Näköalan päätoimittaja oli Aaro Hellaakoski ja toimitussihteeri Tuomas Anhava. Vakinaisiksi avustajiksi olivat lupautuneet mm. Unto Kupiainen, Kai Laitinen, Kaarlo Marjanen, P. Mustapää, Annamari Sarajas, Aale Tynni ja Lauri Viljanen.*
ellauri048.html on line 133: Kustannusvirkailija Annamari Sarajas joutui lähtemään WSOY:stä, koska hän ryhtyi Parnasson toimittajaksi. Koskenniemi arvosteli 11.2.1957 Sarajaksen ottamista Uuteen Suomeen, koska hän ei halunnut lehteä "jonkinlaiseksi modernistien äänitorveksi". Hänestä huonoja esimerkkejä olivat Tuomas Anhavan ja Kirsi Kunnaksen nostaminen ja Lassi Nummen "kategoorinen tuomitseminen".*
ellauri054.html on line 365: Teologit väänsi hemmetisti esseitä, varsinkin piispa Sormunen, mut ei niitä kauan luettu. Ei Hande ainaskaan. Kirjallisuuskritiikkiä myös aivan vitusti: Rafu K-mies, Eino Krohn, Kai Laitinen, Irma Rantavaara, Eila Pennanen, Annamari Sarajas, Pekka "Tuus" Tarkka. Mulla taitaa olla JA Hollon "Kohtaamiani", vähän aloitin, en jaxanut.
ellauri429.html on line 222: Annamariah: Pitkän pitkän tauon jälkeen yritetään taas elvyttää lukupiiriä. Lokakuussa luemme yhdessä Salman Rushdien tunnetuimman teoksen, joka kiellettiin useissa muslimimaissa ja jonka julkaisun vuoksi kirjailija joutui murhayritysten kohteeksi.
ellauri429.html on line 234: Annamariah: Jeps, kyllä tässä taitaa tovi vierähtää... Olen vasta kolmannessa luvussa ja nyt jo (tai toivottavasti "vielä", mutta pahoin pelkään ettei tämä tästä juuri helpotu) on välillä vaikeuksia pysyä kärryillä siitä, mitä tapahtuu ja mikä on takaumaa ja mikä unta tai houretta. Asiaa ei myöskään auta se, että suomentaja käyttää paljon väkisin väännettyjä anglismeja ilmeisesti tyylikeinona. Alkuteksti saattaa toki olla suurelta osin ns. ylätyylisen rekisterin kieltä, mutta mielestäni oikea keino kääntää tällaista tekstiä EI ole ottaa käyttöön sellaisia sanoja kuin "artifisielli", "kompoundi", "somnolentti" ja "vokabulääri". Etenkin tuo viimeksi mainittu tekee pahaa, kun siinä rikotaan kaiken lisäksi vokaalisointua...
ellauri429.html on line 236: Annamariah: Kaksi ensimmäistä osaa eli 150 sivua luettu. Mites muut, onko edennyt?
ellauri429.html on line 256: Annamariah: Mulla oli tässä jo pitkähkö tauko, jolloin luin vain muita kirjoja. Nyt tsemppasin taas ja pääsin sivulle 180, mutta kyllä tässä on vielä urakkaa jäljellä. Onkohan ihan liikaa toivottu, että teksti lähtisi jossain kohtaa vetämään?
ellauri429.html on line 268: Annamariah: Sivulla 275, kyllä tämä tästä vielä joskus! Suomennos tosin tökkii edelleen eikä kokonaiskuva ole oikein hahmottunut, mutta sisulla vaan eteenpäin. Mulla alkaa maanantaina lomaviikko, joten silloin olisi tavoitteena tapella tämä loppuun.
ellauri429.html on line 272: Annamariah: Viimeistä osaa vaille valmis, eli kaiken järjen mukaan saan tämän tänään loppuun, mikä olikin lomaviikkoni tavoite. En kyllä voi väittää nauttineeni kirjan lukemisesta missään vaiheessa, mutta ainakin saan sen pariinkin eri lukuhaasteeseen...
ellauri429.html on line 283: Annamariah: Mä mietin aika pitkään kahta tähteä, mutta loppu ei mun mielestä koonnut edellisiä sekavia kuuttasataa sivua niin hyvin yhteen, että se olisi pelastanut kokonaisuutta. Lukukokemuksesta tuli monella tapaa mieleen Sadan vuoden yksinäisyys, jolle annoin myös vain yhden tähden.
xxx/ellauri215.html on line 345: Merete Mozzarella är dotter till ambassadören Wilhelm Schreck och Annamarie Cleeman, som var danska. Hon är uppvuxen i Schweiz, Kina, Turkiet och Storbritannien. Hennes far var stor grön och skallig, fes som fan och gjorde ljusstakar av öronvax. Hennes tredje äkteman är ingen annan än Lars Hertzberg.
xxx/ellauri354.html on line 190: Annamari Sarajaksen "tapaturmaisen" kuoleman jälkeen Laitinen valittiin Sarajaksen seuraajaksi vuonna 1986, mutta virkaa hän ehti hoitaa vain muutaman vuoden ennen siirtymistään eläkkeelle vuonna 1989. Vakiinnuttuaan professorinvirkaansa Sarajas näyttää vähitellen työlääntyneen tehtäväänsä eikä hän tutkijanakaan oikein pystynyt uudistumaan, motkottaa Juhani Niemi, tuo hampaaton lammas. Kevätlukukaudella 1969 laitoksella alkoivat vt. assistentteina pitää praktikumeja Kai Laitinen ja Pekka Tarkka, onnenpekka. Praktikumeista tuli niin suosittuja, että opiskelijat ryhtyivät vaatimaan niitä pakollisiksi. Siihen Sarajas jonkin verran pitkin hampain suostui, kun opintovaatimuksia käsiteltiin professorin kotona kokouksessa, johon minutkin opiskelijoiden edustajana kutsuttiin mukaan. Itse pidin Sarajaksen seminaarissa esitelmän Arvo Salon tuotannosta, mutta siirryin sittemmin kioskikirjallisuuteen. (Kiinnos.) Sarajas jätti joskus työt ja luennot kesken, palasi kotiinsa juomaan keskiolutta ja syömään rauhoittavia lääkkeitä. Yleisen kirjallisuustieteen kollega, narsistinen Aarne Kinnunen on kertonut, miten tiukasti Sarajas piti kiinni oppiaineensa reviiristä.
14