ellauri015.html on line 1164: Lea Lyytikäinen oli suomalainen kirjailija joka kirjoitti lähinnä lukemistolehtiin. Hän käytti kirjailijanimeä Lea Leksi ja myös nimimerkkiä Anita Nora. Lyytikäinen kirjoitti jännistysnovelleja suomalaisiin lukemistolehtiin jo 1930-luvulla ja hänen kirjallinen uransa jatkui aina 1950-luvulle saakka. Hän kirjoitti myös paljon romanttisia tarinoita.
ellauri031.html on line 781: Karl Anton Konstantin von Schoultz (Kalle-Anttooni, 1922-2013) oli humanististen tieteiden kandidaatti, lehtori ja YK-sotilas. Siitä tuli mustalaisten sulttaanin Kalle Hagertin luottomies. Se kirjoitti myös tyttökirjan Anita, mustalaistyttö. Schoultzin sukua näkyy tulleen Liettuasta Ruoziin 1600-luvulla, joku Martin Szkultet juurena. Venäjältäkin niitä näyttää Suomeen pörränneen. Minkä puun takaa lie sukua Solveig von Schoultzille, Lennart Segerstråhlen siskolle. (Solveig kyllä erosi hyvissä ajoin von Schoultzista. Nimi jäi, vaikka sittemmin nai säveltäjä Bergmannin.) Lennartin aika kökkö (mutta kallis) lintutaulu meni Marjalle, tai oikeammin Iso-Masalle. Siellä se nyt komeilee niiden olohuoneen sohvan takana. Masan piuhat on perstaantuneet, virta katkeilee. Se ei osaa enää sanoa edes lintu, Segerstråhlesta puhumattakaan. Solveig syntyi 1907 ja kuoli 89-vuotiaana 1996. Se oli suomenruozalainen modernisti ja radiopersoona. Kirjoitti lastenkirjan Petra och silverapan (1932). Sillä olis muistelmat, selviäiskö Kalle-Anttoonikin sieltä? Oiskohan Kalle-Anttooni voinut olla Oscarin jälkeläisiä, senaatin kääntäjän, jolta vietiin nazat ja aatelistitteli kun se kieltäytyi lähtemästä mukaan maailmansotaan? Kalle Anttooni lähti YK-sotilaaxi vapaaehtoisesti. Nils von Schoultz ei ole sukua, sen nimi oli väärennös. Sekin oli sotaisa, osallistui tuulimyllytaisteluun Kanadassa. Punatakit hirtti sen 1838, vaixe pyysi anteexi.
ellauri048.html on line 741: Anita worked and, while Saul tried to write, supported the family financially, something his father conveniently overlooked, Bellow says, after they split up and she had to chase him for alimony. "I was 20 before he became famous, so I did not grow up the son of a famous father. I grew up the son of a starving artist."
ellauri052.html on line 964: Bellow's wives were Anita Goshkin, Alexandra (Sondra) Tsachacbasov, Susan Glassman, Alexandra Ionescu Tulcea, and Janis Freedman. In 2000, when he was 84, Bellow had his fourth child and first daughter, with Freedman. Goshkin elätti sitä tunarointivuosina. Sen se dumppas kun alko tulla rahaa. Se oli kuin se Jasun ykkönen.
ellauri052.html on line 969: The rap against Bellow is that he maligned four of his five wives, especially in his fiction. This is true, and Leader is savvy enough not to take Bellow’s word about them. Wife No. 1, Anita, is shown as the underappreciated mainstay she obviously was. As for wife No. 2, Sondra Tschacbasov Bellow (Bellow called her Sasha), the model for the evil Madeleine, Leader has a scoop: an unpublished memoir shared with him after Bellow’s death. By her own account, Sasha was a vulnerable child-woman lacking basic life skills. From childhood and into her teens, she says, she was the victim of incest committed by her father. When Bellow took up with her, he was 37 and she was 21, a Bennington graduate and a secretary at the Partisan Review. His friends treated her with a sniggering sexism unfortunately unremarkable in the 1950s. At a party Bellow took her to, the critic R. W. B. Lewis, her former professor, drunkenly demanded to
ellauri055.html on line 768: Seijan ekat pihaystävät oli Tiamotaimo. Timo ja Raimo. Mun oli Anita ja sitten Inger. Onko rluumis kotona.
ellauri102.html on line 322: Krugman was born to a Russian Jewish family, the son of Anita and David Krugman. In 1922, his paternal grandparents immigrated to the United States from Brest, Belarus, at that time a part of Poland.
ellauri184.html on line 553: Aamusella tulee kysymys kuraverisen islantilaisnaisen Anitan kivityxestä. "Mähän nussin ketä tahansa mä haluan." Toki tollaset naiset pitäs kivittää, mut niin sit teidätkin, koska teidän tekis mieli ihan instakuvan perusteella bylsiä Sanna Marinia ja Kaja Kallasta.
ellauri196.html on line 163: Anita Saarikallio … tyttö baarissa
ellauri222.html on line 91: In his Op-Ed about the Zulu Tolstoy, Bellow made much of his academic training in anthropology. After leaving Northwestern, he did become a graduate student in anthropology at the University of Wisconsin. But he completed just one course before dropping out and returning to Chicago, where he married a woman, Anita Goshkin, who was studying for a master’s degree in social work, and began his career as a fiction writer and itinerant college teacher. His first job was at Pestalozzi-Froebel Teachers College, on South Michigan Avenue, in downtown Chicago.
ellauri222.html on line 109: As everyone has said, Bellow not least, “Augie March” was the breakthrough book. Bellow ascribed its origin to a visionary moment. In 1948, he had gone with Anita to Paris for two years, supported by a Guggenheim fellowship. (Bellow hated Paris.) He was at work on a novel called “The Crab and the Butterfly,” which apparently concerned two men arguing in a hospital room. In the version of the epiphany he told to Roth, he was walking to his writing studio one morning when he was distracted by the routine Parisian sight of the street gutters being flushed:
ellauri222.html on line 133: Most reviews were enthusiastic, though. “Augie March” was not a best-seller, but it sold well and won a major award. The year it came out, Bellow took a job at Bard College. He and Anita were separated, and he had a new girlfriend, Sondra Tschacbasov, called Sasha. She was sixteen years younger and strikingly attractive. They met at Partisan Review, where she worked as a secretary.
ellauri222.html on line 189:

1. Anita Goshkin
   ellauri222.html on line 205: Adam Bellow is executive editor at Bombardier Books, a politically conservative imprint at Post Hill Press. He previously founded and led the conservative imprints All Points Books at St Martin's Press and Broadside Books at HarperCollins, served as executive editor-at-large at Doubleday, and as editorial director at Free Press, publishing several controversial conservative books such as Illiberal Education, The Real Anita Hill, The Bell Curve, and Clinton Cash.
   ellauri222.html on line 209: Greg's mother was Anita Goshkin, Saul's first wife, whose family had emigrated to the US from the Crimea after the pogroms, as Bellow's own antecedents had left Lithuania for Canada. They ended up in Chicago, where Saul would become one of the city's most famous sons and where, in 1935, he met Anita at summer school. Anita oli niin tavis ettei siitä ole edes nettikuvia. Tollanen Liisa Karhunen.
   ellauri258.html on line 577:
   ellauri301.html on line 438: Anita">Kerstin Anita Marianne Ekberg (29. syyskuuta 1931 Malmö – 11. tammikuuta 2015 Rooma, Italia) oli ruotsalainen malli, näyttelijä ja sexisymboli. Anita Ekberg aloitti uransa mallina ja osallistui muun muassa 1951 Miss Universe -kilpailuun, jonka ansiosta yhdysvaltalaiset elokuvastudiot kiinnostuivat hänestä. Anita ei tullut valituxi Miss Universexi, eikä vottajaa löydy mistään. Kilpailusta tuli virallinen vasta synnyinvuonnani 1952, jolloin universumin kauneimmaxi kruunattiin meidän oma 17-kesäinen Armi Kuuselamme. Ekberg näytteli useissa Hollywood-elokuvissa ja sai muun muassa Golden Globe -palkinnon sivuroolistaan elokuvassa Blood Alley 1955 vastanäyttelijänään John Wayne. Varsinaisen legendan hänestä tekivät eurooppalaiset elokuvat ja etenkin naisrooli Federico Fellinin elokuvassa Ihana elämä (La Dolce Vita, 1960), jonka suihkulähdekohtaus on jäänyt osaksi länsimaista pehmopornografiaa. Ihanan elämän jälkeen Ekberg esiintyi enemp vähemp nakupellenä useissa italialaisissa elokuvissa. Anitalla oli aivan jättimäiset kannut mutta vähän tyly suu.
   ellauri301.html on line 483: Ei vittu ole Berit kommari vaan talousliberaali retiisi. Minulta kestää liian kauan saada orgasmi. Keneltä? Hän valizee kaiken puolestani. Hän on svedu talibaani. Kekä? Hän ei pelaa golfia vaan työntää puukakkosta muihin reikiin. Ilmavirta herätti hänet. Kenet? No Annikan, se selviää seuraavasta parakraahvista. Anita on suovannut lattiat harmaixi ja vetänyt seinät ihan vaan valkoisella. Huonekaluja on tosi vähän. Että jaxat olla klisheinen, Liza Marklund.
   ellauri301.html on line 560: Grein var arg på mannen som hade vanärat och besudlat dvs knullat hans dotter. Men han förstod att det var bara dottern som han kunde fördöma, inte mannen. Han hade ju gjort just detsamma själv. Gemara hade rätt: när dottern frestas, vad annat kan hon göra än synda. Alla är fräcka slynor, skökor. Allt de gör går ut på liderlighet. Nu är det mörkt igen däruppe, köttsliga handlingar fortsätter. Vieras liha liikkuu Anitan vaipanvälissä iskän vuoteessa. Fan anamma! Skökor som hon kunde göra otukt på föräldrarnas gravar. Borde ha dödat dom på samma sätt som Pinehas som stack sin spjut genom Salus son Simri och Surs dotter Kosbi när dom låg kapslade. Det måste ligga en sorts spänning i att förpassa någon till nästa värld annars skulle man inte skriva så mycket om det eller göra så mycket väsen av det i radion och televisionen.
   ellauri302.html on line 633: Singerin mehukkuus on peräisin juutalaisten izehoitokirjoista. Anita Grein hade aldrig öppnat en bok om etik. I de böcker hon läste och pjäser hon såg var hjältarna och andra huvudpersoner alltid äktenskapsförbrytare och mördare. Och nu har hon till råga på allt blivit kommunist!
   ellauri302.html on line 657: Han satt vid bordet och tänkte att om han hade följt de här reglerna under alla år skulle Jack inte ha svikit judaismen och blivit vänsterradikal, och Anita skulle inte ha blivit en slinka. Hå hå ja ja Itzele, samma falskhet och egoism, konstiga hattar eller inte.
   xxx/ellauri086.html on line 412: In October 2016, investigative reporter Claudio Gatti published an article jointly in Il Sole 24 Ore and Frankfurter Allgemeine Zeitung, that relied on financial records related to real estate transactions and royalties payments to draw the conclusion that Anita Raja, a Rome-based translator, is the real author behind the Ferrante pseudonym. Gatti's article was criticized by many in the literary world as a violation of privacy, though Gatti contends that "by announcing that she would lie on occasion, Ferrante has in a way relinquished her right to disappear behind her books and let them live and grow while their author remained unknown. Indeed, she and her publisher seemed to have fed public interest in her true identity." British novelist Matt Haig tweeted, "Think the pursuit to discover the 'real' Elena Ferrante is a disgrace and also pointless. A writer's truest self is the books they write." The writer Jeanette Winterson, in a Guardian article, denounced Gatti's investigations as malicious and sexist, saying "At the bottom of this so-called investigation into Ferrante's identity is an obsessional outrage at the success of a writer – female – who decided to write, publish and promote her books on her own terms." She went on to say that the desire to uncover Ferrante's identity constitutes an act of sexism in itself, and that "Italy is still a Catholic country with strong patriarchial attitudes towards women." Others responding to Gatti's article suggested that knowledge of Ferrante's biography is indeed relevant.
   xxx/ellauri086.html on line 418: In September 2017, a team of scholars, computer scientists, philologists and linguists at the University of Padua analyzed 150 novels written in Italian by 40 different authors, including seven books by Elena Ferrante, but none by Raja. Based on analysis using several authorship attribution models, they concluded that Anita Raja's husband, author and journalist Domenico Starnone, is the probable author of the Ferrante novels. Raja has worked for E/O Publishing as copy editor and has been editing Starnone's books for years.
   xxx/ellauri086.html on line 497: Viimeisin tvistaus aivan lähihistorian intriigeimmässä kirjallisessa whodunitissa, unkarilainen foneetikko sanoo että Ferranten liian moitteeton ääntämys osoittaa sen olevan - ei enempää eikä vähempää kuin - Hungarian! Ei vaitiskaan, vaan köyhä italialainen kääntäjä Anita Kenkäraja - puolanjuutalaisen äidin ja napolilaisen isän lapsi.
   xxx/ellauri086.html on line 522: Naiset ovat tykänneet Elenan kirjoista. Ne on feministisiä. Jostain syystä menestyxeen on vaikuttanut se, ettei Elenaa tunneta. Kaikki fanit on varmoja ettei niitä ole voinut kirjottaa joku kikkelinheiluttaja. No ei olekaan, vaan Anita on ollut takapiruna. "Elena" on sanonut ize asiasta kuultuna ezen mielestä on kiva kun ei sitä tunneta. No ei se sellainen vetele, Elena, sulla on velvollisuuxia sun yleisölle, sen on nähtävä sun näpöttimet. Onxulla siniset vaipat vai vaaleenpunaiset, vaiko kerrassaan keltaiset? Ja mitä niissä on? Ms. Raja on meitä vuoden nuorempi, Eskin ikäinen. Se on ollut miehensä sen Domenicon kustannustoimittaja. Rajan vanhemat oli paenneet Nazi-Saxasta 1937. Muut niiden porukat paloi uunissa. (Hmm, oiskohan sit muutenkin osat vaihtuneet? Olisko ne Giovannan isän kuvista kumitetut sukulaiset just niitä poltettuja jutkuja?)
   xxx/ellauri186.html on line 254: Oulunkylän arvausasemalla, tai oikeammin sen naapurissa HUS-labissa terveydenhoitaja ja naamarin takaa kaunissilmäisesti kazova hoitajaopiskelija iskivät verta vanhuxesta. Verta tuli yhtä nihkeästi kuin vegaanimiljonääri Senecasta, piti laittaa käteen kuristusside kesken lypsyä. Onnexi oli neljä kättä käytössä. Kerroin niille Senecan izemurhasta, jossa oli sama ongelma. Se ratkaistiin laskemalla Senecalle lämmin kylpy kuin Anitalle islantilaisessa paska-noir-sarjassa. Kylpyä en saanut, mutta oliskohan auttanut jos apuhoitaja olisi riisunut nyt ainakin sen naamarin? Tokkopa edes sekään tässä vaiheessa, veri ei enää tuppaa pakkautumaan paisuvaiseenkaan.
   xxx/ellauri208.html on line 548: Mun lapsuudessa Inna oli pojan nimi. Kristina muisti eze oli mun leikkikaverin A-rapun Anitan isoveli. Niillä oli Ifa. Ifan mä muistan mutten Anitaa. Enkä kyllä Innaakaan. Rikun Inna on varmaan tosipohjainen, iät mäzäävät, ja kotipaikka voisi olla Turun eteläinen Takamaa ja Ispoinen, ellei se sitten ollut lähempänä Varissuota.
   xxx/ellauri227.html on line 554: Anita">Kerstin Anita Marianne Ekberg (29. syyskuuta 1931 Malmö – 11. tammikuuta 2015 Rooma, Italia) oli ruotsalainen malli, näyttelijä ja sexisymboli. Anita Ekberg aloitti uransa mallina ja osallistui muun muassa 1951 Miss Universe -kilpailuun, jonka ansiosta yhdysvaltalaiset elokuvastudiot kiinnostuivat hänestä. Anita ei tullut valituxi Miss Universexi, eikä vottajaa löydy mistään. Kilpailusta tuli virallinen vasta synnyinvuonnani 1952, jolloin universumin kauneimmaxi kruunattiin meidän oma 17-kesäinen Armi Kuuselamme. Ekberg näytteli useissa Hollywood-elokuvissa ja sai muun muassa Golden Globe -palkinnon sivuroolistaan elokuvassa Blood Alley 1955 vastanäyttelijänään John Wayne. Varsinaisen legendan hänestä tekivät eurooppalaiset elokuvat ja etenkin naisrooli Federico Fellinin elokuvassa Ihana elämä (La Dolce Vita, 1960), jonka suihkulähdekohtaus on jäänyt osaksi länsimaista pehmopornografiaa. Ihanan elämän jälkeen Ekberg esiintyi enemp vähemp nakupellenä useissa italialaisissa elokuvissa. Anitalla oli aivan jättimäiset kannut mutta vähän tyly suu.
   xxx/ellauri227.html on line 599: Ei vittu ole Berit kommari vaan talousliberaali retiisi. Minulta kestää liian kauan saada orgasmi. Keneltä? Hän valizee kaiken puolestani. Hän on svedu talibaani. Kekä? Hän ei pelaa golfia vaan työntää puukakkosta muihin reikiin. Ilmavirta herätti hänet. Kenet? No Annikan, se selviää seuraavasta parakraahvista. Anita on suovannut lattiat harmaixi ja vetänyt seinät ihan vaan valkoisella. Huonekaluja on tosi vähän. Että jaxat olla klisheinen, Liza Marklund.
   xxx/ellauri252.html on line 219: Ja mä olen kii-tol-linen ton Penan kyrvästä, sanoo Anita. Anitaa täytyi nussia 5x yössä, Ilmaria alkoi väsyttää. Anita venytteli muhkeahkoja utareita, levitteli reisiä ja ravisteli vaaleaa pitkää tukkaa. (Tästäkin saattoi Tuula2 ottaa nokkiinsa.)
   xxx/ellauri252.html on line 236: Tshekkipanssarit saivat Handen tuntemaan hetkellistä ryssänvihaa ja individualistisia kapitalistisia ajatuxia Tappitien rivitalossa. Kaipasin vaimoa joka olisi pitänyt minusta huolta, keittänyt aamuvelliä kuin Anita, ja jota olisin rakastanut, en tollasta lakifeministiä. Jonkin vähemmän älyperäisyyttä korostavan naisen. Ollsin tarvinnut uuden kiltimmän vaimon enkä enää sen kanssa mitään vitun lasta, niinkö Pena.
   xxx/ellauri268.html on line 168: Faithfullin musiikkiura alkoi vuonna 1964, kun hänen versionsa Mick Jaggerin ja Keith Richardsin laulusta "As Tears Go By" julkaistiin singlenä jo ennen kuin Rolling Stones levytti versionsa, samana vuonna kuin Nikita Krutsov menetti paikkansa. Hänet on myös nähty Todella upeeta -sarjassa vierailevana tähtenä 1996–2001 (jaksot Last Shout 1 & 2, Donkey). Hän esitti Jumalaa ja toinen Rolling Stones -tyttö Anita Pallenberg oli piru. God was here but she left early. (Putin ei muuten oikein niellyt episkopaalien hiljan ehottamaa munatonta jumalaa.) Hiän on kai tästä jumalanpilkasta seuranneesta rintasyövästä huolimatta yhä elossa, vaikka litteämpänä, oktaavia alempana ja karheampana.
   xxx/ellauri291.html on line 76: Roddenberry opiskeli poliisitieteitä Los Angeles City Collegessa, jossa hän alkoi seurustella Eileen-Anita Rexroatin kanssa ja kiinnostui ilmailutekniikasta. Sodan aikana Texasissa Roddenberry lensi lentokoneella, joka ylitti kiitotien 150 metriä (500 jalkaa) ja törmäsi puihin murskaamalla Genen nenän seurauxena tulipalon sytyttäminen sekä kahden miehen tappaminen: pommimies Sgt. John P. Kruger ja navigaattori luutnantti Talbert H. Woolam. Virallinen raportti vapautti Roddenberryn kaikesta vastuusta. Roddenberry vietti loppuosan armeijauransa Yhdysvalloissa ja lensi ympäri maata muiden lento-onnettomuuksien tutkijana. Hän joutui toiseen lento-onnettomuuteen, tällä kertaa matkustajana. Hänet palkittiin näistä urotöistä Distinguished Flying Cross -palkinnolla ja Ilmamitalilla.
   xxx/ellauri303.html on line 120: På pricken! Den här typen gillar jag. Man kan inte fördöma en hel nation. Men vilken löjlig typ. Anita och han passar bra ihop. Grein har såna barn som han förtjänar.
   34