ellauri019.html on line 350: Äiti ei hae lasta tarhasta, isä ei sano "vaimokulta", ei halaa kakkosvaimoa. Kuopus ei kasva polvella, tarhatäti ei laula tuutulauluja. Valtion rajoja muutetaan, ylen uutisia ei kuunnella. Maan hallitus kaatuu, myrsky nousee koko maassa, herrojen pläänit kusee Anin ja Enlilin käskystä.
ellauri019.html on line 352: Anin julmisteltua kotimaalle ja Enlilin nyökyteltyä vihulaisille, Nintudin hajotettua luomansa elukat, Enkin käännettyä kaksoisvirran navat, Utun kirottua tieliikenteen,
ellauri019.html on line 360: Sen kohtaloa ei voi muuttaa. Kuka sen kääntäisi? Se on Anin ja Enlinin tahto. Kuka voi sitä vastustaa?
ellauri135.html on line 549: Ahtahille aavistusten, Aningarnas trånga vägar,
ellauri141.html on line 700: Linnoilla, muureilla ja muilla varustuksilla on ylipäätään keskeinen kuva romaanien militarisoidussa menneisyydessä - kaikki varustautuvat alati sotaan, merkkitulet roihuavat ja linnavuorilla seistään vartiossa. Kulkuri ja juoruämmä Mierokierto harhailee öisessä kaupungissa. "Aningaisten rinteeltä porhalsi alas kokonainen pitkä matkue, uusi palkkisilta tömähti, rannat raikuivat ja koko ilma oli täynnä iloa ja reippautta." Lukija saattaa yllättyä melkoisesti löytäessään 800 vuoden takaiset turkulaiset Kupittaan urheilukentältä: "tulihan kevät toki Turkuunkin
ellauri194.html on line 599:

Anindo Chatterjee – tabla player
ellauri330.html on line 541: Tuoppi olutta ja kakſi korttelia wiinaa lipparikſi on kohtuullinen mitta ja määrä wäsyneen miehen kurkkuum ja päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa lasketteliwat ja muorin tyttäret nauraa rikosteliwat. Mutta läkſinpä iloleikistä pois, läksin pitkin katua täymään. Lauluni remahti, akkunat ſäpäleiksi sälähti, ja ſiitäpä liikkeille Tampereen poroporwarit kaikki. Mutta minä, aina lystipoika, minä wiitenä wilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin wasten kuonoa ſoraa ja ſantaa. Tulin siitä Poriin, pantiin pärekoriin ja wedettiin pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siellä kohtasin wiifi nokkelata naaraa. Ensimmäinen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: anna sen pojan olla alallansa! hän ei ole mitään rakkari eikä mikään pikiprakkari. Mutta kolmas kysyi: mikä sitä poikaa waiwaa? ja neljäs sanoi: häntä pitäis auttaa ajallansa. No lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin minä, mutta wiides tuuppasi wihaisesti nyrkillänsä ja ärjähti: mene Helsinkiin! Menin minä Helsinkiin, pantiin syömään kruunun wellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja huikeasti selkään hutkittiin: mene nyt tiehes, finä wasaran-poika! Läksin taasen tietä käymään, minä weitikka, aina iloinen, minä, jonka sydän on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin tölmällistä tietä; tulin Hämeeseen, astuin ylös Kuninkalan ſaarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!
xxx/ellauri303.html on line 394: Suruprosessi Shiva-jumalattaren julman viillon jälkeen alkaa ensimmäisestä vaiheesta, joka tunnetaan myös nimellä Aninut. Tänä aikana yksilöt kokevat ensimmäisen shokin menetyksestään. Usein Aninutin aikaan liittyviä tunteita ovat viha, kieltäminen ja epäusko. Tämä on äärimmäisin surun aika, ja se, jolloin keriah (vaatteiden repäisy) suoritetaan; se alkaa henkilön kuolemasta ja kestää hautajaisten loppuun asti. Aninutin jälkeen on shiva , jossa surejat omistavat seitsemän päivää vainajan muistolle. Shivan aikana yksilöitä kehotetaan pitämään tauko rutiineistaan keskittyäkseen menetykseensä. Suruvaihe, joka tunnetaan nimellä sheloshim (kirjaimellisesti "kolmekymmentä"), kestää 30 päivään hautaamisen jälkeen. Sheloshimin ensimmäiset seitsemän päivää ovat shivan aikaa; sheloshim jatkuu shivan päätyttyä. Intensiivisen shivan jakson jälkeen, joka on pääasiassa sisältynyt kotiin, jäljellä olevan sheloshimin aikana surevat jättävät asuinpaikkansa ja alkavat olla vuorovaikutuksessa uudelleen muiden kanssa. Sheloshim rohkaisee yksilöitä osallistumaan sosiaalisiin suhteisiin, jotta he voivat hitaasti palata normaaliin päivittäiseen toimintaan. Viimeinen vaihe, yahrzeit tai yizkor, on kahdentoista kuukauden suruaika, jonka jälkeen järjestetään vuosittain muistoseremoniat kuolleelle henkilölle kuten Kiinassa.
8