ellauri008.html on line 1441: Simone oli kristillistynyt jutku Elsassista, peräisin perheellisestä agnostikkoja. Weil on anagrammi Levistä. Se syntyi samoihin aikoihin kun Wilho pääsi Kiinaan. Kuoli 34 vuotiaana tubiin briteissä toisen maailmansodan loppupeleissä. Sillä oli fiksumpi veli Andre, hyvä matemaatikko. Andre sekoili Suomessa talvisodan aikoihin, epäiltiin vakoilusta lännen hyväksi. Natseja pakeni brasseihin, sit Princetoniin. Tervetuloa lännemmäksi Andrei.
ellauri020.html on line 546: Seurraava urotyö on Tuomaan perheen muilutus tshekeistä ja aivoleikkauxen hommaaminen Tuomaan pojalle kommunismin kasvaimen poistamisexi. Siihen menee melkoinen rahatukku senaattorikaverien voiteluun ja leikkausjonojen ohituxeen, mutta siitähän midaxilla ei ole pulaa. Dekuju eli kiitos sanoo teinipoika vastahakoisesti tshekixi. Ei kiittämistä, mutta muista puhua amerikkaa tästä lähin. Suski saa töitä urheilukaupan myyjänä ja Tuomas leffan paikannäyttäjänä. Tervetuloa länteen Andrei, to the land of opportunity. Nyt ne vihdoin saa olla oman elämänsä seppoja.
ellauri074.html on line 270: Cioran aloitti filosofian opinnot Bukarestin yliopistossa 17-vuotiaana ja tutustui siellä vuonna 1928 Eugène Ionescoon ja Mircea Eliadeen. Hän valmistui kandidaatiksi 1932. Vuosina 1933–1935 Cioran opiskeli Berliinin yliopistossa, jossa hän tutustui Ludwig Klagesiin ja Nicolai Hartmanniin. Palattuaan Romaniaan hän opetti 1936–1937 filosofiaa Andrei Șagunan lukiossa Brașovissa.
ellauri142.html on line 49: Count Pyotr "Markku" Kirillovich Bezukhov (/bɛ.zjuːˈkɒv/; Russian: Пьер Безу́хов, Пётр Кири́ллович Безу́хов) is a central fictional character and the main protagonist of Leo Tolstoy's 1869 novel War and Peace. He is the favourite out of several illegitimate sons of the wealthy nobleman Count Kirill Vladimirovich Bezukhov, one of the richest people in the Russian Empire. Markku is best friends with Andrei Bollocksky. Tolstoy based Markku on himself more than any other War and Peace character.
ellauri142.html on line 53: At the opening of the novel, Markku is a young man who has recently returned to Russia to seek a career after completing his education abroad. Although a well-meaning, kind hearted young man, he is awkward and out of place in the Russian high society in whose circles he starts to move. Markku, though intelligent, is not dominated by reason, as his friend Prince Andrei Nikolayevich Balkongsky is. His lack of direction leads him to fall in with a group of profligate young men like Anatole Kuragin and Dolokhov whose pranks and heavy drinking cause mild scandals. After a particularly outrageous escapade in which a policeman is strapped to the back of a bear and thrown into a river, Markku is sent away from St. Petersburg. What happened to the poor bear?
ellauri142.html on line 63: Markku is an outcast. The awkward, illegitimate son of a dazzlingly wealthy Count, he was educated in France but returns to Russia now that his father’s health is in decline. Polite society shuns him for his hero-worship of Napoleon and enthusiasm for the politics of revolution. But his blundering sincerity charms Andrei, his truest friend; and the blonde air hostess Natacha, who delights in his presence. He is quickly married off by stealth through the manipulation of others around him and is likely to face further heartache given that his wife prefers bedding her brother. It looks like this unlikely hero is smitten with her mother Pirkko Hiekkala but is set for heartache given his kind and gentle nature.
ellauri142.html on line 77: The Tolstoys were a well-known family of old Russian nobility who traced their ancestry to a mythical nobleman named Indris described by Pyotr Tolstoy as arriving "from Nemec, from the lands of Caesar" (Lithuania, from the sound of it) to Chernigov in 1353 along with his two sons Litvinos (or Litvonis) and Zimonten (or Zigmont) and a dozen or maybe 3000 people. Indris was then converted to Eastern Orthodoxy, under the name of Leonty, and his sons as Konstantin and Feodor. Konstantin's grandson Andrei Kharitonovich was nicknamed Tolstoy (fatso) by Vasily II of Moscow after he moved from Chernigov to Moscow.
ellauri190.html on line 245: On Easter Sunday of the year 1168, a savage warlord from the Volga region, called Andrei (cynically nicknamed Bogolubsky, i.e. “God-lover”) and his horde of Finno-Ugric tribesmen (damn those Finns!) sacked and burned Kyiv to the ground. Most Kyivites were massacred. The barbarians robbed churches, even ripping off slices of gold from their domes (something that Genghiside Mongolians later never did, they were gentlemen). They stole, among others, one most precious and revered icon of the Most Holy Mother of God from a church in the Berestovo village just south of Kyiv, taking it to their land and pretending, for centuries to follow, that it was theirs. This icon to this day is known as Матерь Божья Владимирская, “the Mother of God of Vladimir-on-Klyazyma,” as if it was painted in that savage place. The 1168 massacre marked the beginning of the “brotherly” relationship between the Ukrainian people and what is now known as “Russians” (русские, not to be confused with Rusyns-Rusychi-Ukrainians). Kyiv was hit so hard that it did not fully recover for the next ~200 years. When the Mongols under Khan Batu came in 1240, Kyiv was still not fully repopulated or rebuilt, and fell a relatively easy prey to the Asian conquerors.
ellauri190.html on line 253: Vladimirin äiti ikonista kerrotaan, että sen ensimmäisen versio lähetettiin Konstantinopolin patriarkan toimesta 1100-luvun alkupuolella Kiovan ruhtinas Juri Dolgorukille. Myöhemmin ruhtinaan poika Andrei matkusti tämä ikoni mukanaan pohjoiseen ja lähellä Vladimiria Jumalanäiti ilmestyi unessa Andreille ja kehotti viemään ikonin Vladimirin kaupunkiin (hehe).
ellauri197.html on line 600: Tervetuloa länteen Andrei, hanttihommiin meidän landeen. Tää on tie taivaankanteen, tämä on tie vapauteen.
ellauri210.html on line 40: Piha-Anteron huumorin määritelmä on freudilaisen huumoriton: démenti de la réalité, affirmation grandiose au principe du plaisir. Se on nähdäxeni aivan hakoteillä. Huumori on nimenomaan tosiasioiden tunnustamista, ja sen tajuamista, etteivät ne ole huisin tärkeitä. Mikään ole kuolemanvakavaa, edes kuolema. Huumorille on kaikki suhteellista, se vaatii suhteellisuudentajua. Siihen nähden Anteron kovan linjan suhteettomuus vaikuttaa suht sentimentaaliselta. Vaikka kirjan takakannessa se vakuuttaa, että musta huumori on sentimentaalisuudelle vihainen kuin rakkikoira. No pääasiahan on että nyt voin vihdoin palauttaa Andrein kirjasen yliopistolle, sillä se on lainattu Seijan kortilla. Se on läpitte!
ellauri210.html on line 1175: Anteron lisätessä Jannea vizikirjansa 2. painoxeen v. 1950 sillä oli 9v. jäljellä, Anterolla 15v. Mutta hizi mixei Andrei huolinut keräilysarjaan Joycea? Eikö ne olleet väleissä?
ellauri216.html on line 374: Kuva maalattiin Andrei Bogolyubskyn tilauksesta. Hän asui Gorodetskin luostarissa, kunnes se paloi maan tasalle. Itse kuvake ilmestyi myöhemmin toiseen paikkaan.
ellauri216.html on line 623: Aleksanteri Nevski syntyi vuonna 1219 Vladimirin suuriruhtinaan Jaroslavin toiseksi vanhimpana poikana. Hänestä tuli vuonna 1236 Novgorodin ruhtinas. Ryhdyttyään yhteistyöhön mongolien kanssa Aleksanteri sai Vladimirin suuriruhtinaan arvon, joka oli aiemmin kuulunut hänen veljelleen, mongoleja vastaan kapinoineelle Andrei II:lle.
ellauri216.html on line 1137: Syyskuun 21. päivänä 2008, kaikkein pyhimmän Jumalan syntymän juhlana. patriarkka Aleksius II suoritti suuren pyhitysriitin Pyhän Vladimir Sketen (arkkitehti Andrei Anisimov ) temppelikompleksille Valaamin saarella ja ensimmäiselle Jumalallinen liturgia äskettäin vihitty kirkossa.
ellauri246.html on line 71: Sachs jatkoi yksineloaan vaatimattomassa pienessä asunnossaan, joka oli Tukholman juutalaisen seurakunnan omistuksessa. Hän kärsi masennuksesta ja koki useita hermoromahduksia. Juutalaisten joukkotuho toisessa maailmansodassa oli toistuva aihe hänen tuotannossaan. Hänen runokokoelmansa O die Schornsteine (1967) (Oh savupiiput) alkoi sitaatilla Jobin kirjasta ja kuvasi juutalaista kansaa, joka leijailee savuna keskitysleirien savupiipuista matkalla länteen vapauteen kuin Andrei, eli elämästä kuolemaan. Arabien joukkotuhosta 1967 sodassa nobelisteilla ei ollut kuin hyvää sanottavaa.
ellauri246.html on line 833: Yritetään luoda yhteinen elämä rakastetun naisen kanssa jatkui kaksi vuotta viitteen jälkeen. He asuivat yhdessä, sitten toisistaan. Lokakuussa 1967 Marina ja Joseph olivat poika Andrei, mutta pian sen jälkeen 1968 he erosivat kokonaan. Tämä tapahtuma voidaan jäljittää Brodskin jakeissa.
ellauri254.html on line 397: One of these ‘noisy gatherings with dances and masks’ proved the occasion of a notable scandal within the world of Russian letters. On 3 January, 1911, Sologub and his wife hosted a masquerade to celebrate the new year. Among the attendees were the writers Aleksei Remizov and Aleksei Tolstoy. Remizov was well known within the world of Russian letters for his mischievous sense of humour. He founded a ‘Great and Free House of Apes’, declaring himself Chancellor, and sent out missives to writers and publishers decreeing them positions in this ironic organisation; and Andrei Bely dubbed him a ‘petty cash demon’ – the title of Sologub’s most celebrated work – owing to his appearance.
ellauri254.html on line 798: Lunz ja Fedin käyvät nokkapokkaa ryssän kirjallisuuden tulevaisuudesta. Lunz termentää että on otettava juoni länkkäreiltä, ei tästä muuten mitään tule. Olkoon tunnuxemme Länteen! Tervetuloa länteen Andrei toivottivat Leville Sterne, Dumas, Stevenson ja Doyle. Länkkärisarjoissa kuten Capitani vituttaa että hyvixet on vaan pienempiä pahixia ja usein varakkaampia kuin suuremmat ja köyhemmät. Luxemburgilaiset huoratalot pitää kunniassa perittyjä arvoja eikä myy huumeita katukaupassa kuten niggerit maahanmuuttajat. Hymytön ex-poliisi ei juuri ole Pekkaa parempi.
ellauri254.html on line 814: Party spokesman Andrei Zhdanov (1896-1948), formally addressing the Soviet writers in Leningrad, quoted Lunz (as above) and declared: “This is the preaching of rotten apoliticism, philistinism and vulgarity.” Njekulturno, in a word.
ellauri256.html on line 246: Boris Nikolaevich Bugaev (Russian: Бори́с Никола́евич Буга́ев, IPA: [bɐˈrʲis nʲɪkɐˈlajɪvʲɪtɕ bʊˈɡajɪf] (listen)), better known by the pen name Andrei Bely or Biely (Russian: Андре́й Бе́лый, IPA: [ɐnˈdrʲej ˈbʲelɨj] (listen); 26 October [O.S. 14 October] 1880 – 8 January 1934), was a Russian novelist, Symbolist poet, theorist and literary critic. He was a committed anthroposophist and follower of Rudolf Steiner. His novel Petersburg (1913/1922) was regarded by Vladimir Nabokov as the third-greatest masterpiece of modernist literature. The Andrei Bely Prize (Russian: Премия Андрея Белого), one of the most important prizes in Russian literature, was named after him. His poems were set to music and performed by Russian singer-songwriters.
ellauri256.html on line 249: Trotsky was very critical of Andrei Bely and his work. Contemporaries often mentioned his “insane” looks.
ellauri257.html on line 73: The cocky and arrogant Taras raises two sons, Andrei (Tony Curtis) and Ostap (Perry Lopez), and eventually sends them to Kiev University to learn how their enemies think. The independent-minded Andrei falls in love with Natalia (Christine Kaufmann), a young beautiful Polish noblewoman, but her family deems him unworthy of her because of his lowly birth. The heartbroken Andrei returns home to the steppes and his bloodthirsty barbarian warrior father—definitely not a college grad.
ellauri257.html on line 75: It then turns into a family drama, as Andrei rejects his people to return to Poland and his Princess. The stern dad deals with this betrayal by shooting his son down as a traitor when he tries to raid the Cossack camp for food for his captive Princess, who the Poles threaten to burn at the stake unless Andrei acts.
ellauri257.html on line 103: Päähenkilö Taras Bulba on itse vanha kasakka, jo monet taistelut kokenut veijari. Hän haluaa opettaa myös kaksi poikaansa oikeiden kasakoiden elämään. Taras vie poikansa Ostapin ja Andrein Dneprin varrella olevaan Setsiin, kasakoiden leirikaupunkiin. Pian Taras Bulba huomaa, että kasakoilla ei ole suunnitteilla mitään isompaa taistelua, jossa hänen poikansa voisivat näyttää taitonsa. Niinpä hän manipuloi, ohjaa ja muokkaa Setsin kasakoiden mielialoja taitavasti päästäkseen tavoitteisiinsa.
ellauri263.html on line 506: Helena Andrejevna von Hahn kuoli Odessassa vuonna 1842 keuhkotautiin, ja 11-vuotias Helena sekä tämän kaksi nuorempaa sisarusta päätyivät isovanhempien kasvatettavaksi Saratoviin isän ollessa pitkiä aikoja sotakomennuksilla. Helenan äidinäiti oli Jelena Pavlovna Fadejeva (omaa sukua Dolgorukov) ja äidinisä Andrei Mihalovitš Fadejev. Saratovin maalaiskartanosta tuli Helenan koti seuraavien neljän vuoden ajaksi. Helenan isoäiti oli hankkinut kotiopettajattaria, ja Helena opiskeli kieliä.
ellauri275.html on line 222: Käännös: Andrei Tarkovski / Google Köyhällä miehellä oli voimaa jäljellä
ellauri275.html on line 527: Toukokuussa 1965 Saksan häviön 20-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa Brežnev uudelleenarvioi ja mainitsi Stalinin myönteisesti ensimmäisen kerran. Toisinajattelevien kirjailijoiden Juli Danielin ja Andrei Sinjavskin oikeudenkäynti 14. helmikuuta 1966 oli ensimmäinen sitten Stalinin päivien, ja se merkitsi rajoituksia kulttuuripolitiikkaan. Huhtikuussa 1966 Brežnev sai pääsihteerin viran, joka oli ollut Stalinin virkana vuoteen 1952 asti. Juri Andropovin hallitsema KGB sai enemmän valtaa kuin Stalinin aikana, vaikka maassa ei ollutkaan paluuta 1930- ja 40-luvun vainoihin.
ellauri275.html on line 692: Allilujeva rakastui 16-vuotiaana juutalaissyntyiseen elokuvaohjaajaan Aleksei Kapleriin. Stalin ei hyväksynyt heidän romanssiaan, joten Kapler lähetettiin pakkotyöhön Siperiaan ja sen jälkeen Vorkutan teollisuuskaupunkiin nykyiseen Komin tasavaltaan lähelle napapiiriä. 17-vuotiaana Allilujeva rakastui Grigori Morozoviin, joka opiskeli Moskovan yliopistossa. He menivät naimisiin 1945 Stalinin vastahakoisuudesta huolimatta, eikä tämä halunnut tavata Morozovia. Allilujeva synnytti pojan Josifin, ja pariskunta erosi vuonna 1947. Allilujevan seuraava puoliso oli Juri Ždanov, jonka isä oli tunnettu neuvostoliittolainen poliitikko ja Stalinin oikea käsi Andrei Ždanov, joka oli Suomessa rauhanteon jälkeen valvontakomission johtaja. He menivät naimisiin vuonna 1949 ja saivat vuonna 1950 tyttären Jekaterinan. Tämäkin liitto purkautui myöhemmin. Ollessaan sairaalassa 1963 Allilujeva tapasi intialaisen kommunistin Brajesh Singhin, joka oli käymässä Moskovassa. Singh oli hyväkäytöksinen idealisti, mutta kärsi vakavista sairauksista, kuten keuhkoputken tulehduksesta ja keuhkolaajentumasta. Brajeshin ja Allilujevan romanssi syttyi, kun pariskunta lomaili Mustanmeren rannalla Sotšissa. Singh palasi Moskovaan vuonna 1965 ja toimi tulkkina. Heidän ei sallittu avioitua. Singh kuoli vuonna 1966, ja Allilujeva sai luvan lähteä viemään Singhin tuhkaa Gangesjokeen. Ollessaan Intiassa kaksi kuukautta hän kiintyi maan tapoihin. Allilujeva piti Singhiä puolisonaan, vaikka he eivät menneet naimisiin.
ellauri278.html on line 153: Vyshinsky oli Ukrainan puolalainen katolinen mensjevikki, born in Odessa into a Polish Catholic family which later moved to Baku. A talented student, Andrei Vyshinsky married Kara Mikhailova and became interested in revolutionary ideas. He began attending the Kyiv University in 1901, but was expelled in 1902 for participating in revolutionary activities.
ellauri278.html on line 281: Molotov toimi toisen maailmansodan jälkeen ulkoministerinä vuoteen 1949, jolloin Andrei Vyšinski korvasi hänet. Hänen (juutalainen?) vaimonsa Polina Žemtšužina pidätettiin vuonna 1948 maanpetoksesta, jota on luonnehdittu osaksi juutalaisvastaista kampanjaa Israelin ajauduttua Neuvostoliittoa vastaan kylmässä sodassa. Molotov itse erotettiin politbyroosta vuonna 1952.
ellauri278.html on line 401: 24. kesäkuuta 2022 ilmestyi tieto, että Puolan lippu poistettiin Katynin muistomerkkikompleksista. Katynin hallinto vahvisti, että 24. kesäkuuta "Puolan lipun puuttuminen havaittiin", mutta ohjasi muut toimittajien kysymykset Venäjän nykyhistorian museoon, jolle muistomerkki kuuluu. Smolenskin pormestari Andrei Borisov sanoi, että päätöksen teki kulttuuriministeriö. Ukrainan lippuakaan ei ole näkynyt.
ellauri279.html on line 370: Andrei Tarkovski totesi päiväkirjassaan vuonna 1970: "Hän on hyvä kirjailija. Ja ennen kaikkea kansalainen. Hieman katkera, mikä on varsin ymmärrettävää, jos arvostelee häntä ihmisenä, ja jota on vaikeampi ymmärtää, kun pitää häntä ensisijaisesti kirjailijana. Mutta hänen persoonallisuutensa on sankarillinen. Jalo ja stoalainen." Kissan hännät.
ellauri308.html on line 551: Andrei Piontkovskyn mukaan "Ikuinen Pindos on meidän vaeltava juutalaisemme. Emme kohtaa häntä vihollisena, joka on lyöty, tallattu ja alennettu, vaan raskaasti aseistettuna hellekypärässä, joka hajottaa Euraasian ydinmaailmamme, varastaa ainutlaatuisen nanoteknologiamme ja turmelee korkeimman hengellisyyden."
ellauri316.html on line 333: Sinyavskyn ja Danielin oikeudenkäynti on rikosoikeudenkäynti Neuvostoliitossa kirjailijoita Andrei Sinyavskya ja Juliy Danielia vastaan. Kesti syksystä 1965 helmikuuhun 1966; oikeuden istunnot pidettiin 10.-14.2.1966. Oikeudenkäynnin johti RSFSR:n korkeimman oikeuden puheenjohtaja Lev Smirnov. Syyllinen tuomio aiheutti kansainvälisen skandaalin ja mielenosoituksia maassa, mikä merkitsi toisinajattelijan liikkeen alkua Neuvostoliitossa.
ellauri316.html on line 345: Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsenten allekirjoittama kirje, joka tuli tunnetuksi "63:n kirjeenä" (myös: 62, joku jänisti) vaati kirjoittajien vapauttamista takuita vastaan ja väittivät, että oikeudenkäynti itsessään aiheutti enemmän mainehaittaa kuin kirjoittajien teokset. Allekirjoittajina olivat Korney Chukovsky, Ilja Ehrenburg, Viktor Shklovsky, Venyamin Kaverin, Bella Akhmadulina,Bulat Okudzhava ja Arseny Tarkovski plus 56 never heardia. (Tai 55.) Helmikuun 14. päivänä 1966 25 huomattavaa Neuvostoliiton intellektuellia kirjoitti avoimen kirjeen Leonid Brežneville, silloiselle pääsihteerille, pyytäen, ettei stalinismia palauteta kuntoon. Heidän joukossaan olivat akateemikot Andrei Saharov, Vitali Ginzburg, Jakov Zeldovitš, Mihail Leontovitš, Igor Tamm, Lev Artsimovitš, Pjotr Kapitsa ja Ivan Mayski, kirjailijat Konstantin Paustovsky [tästä hyypästä on muuten paasaus] ja Viktor Nekrasov, säveltäjä Dmitri Šostakovitš, näyttelijät Smoktu Innnovsky May, Oleg Yefremov ja monet muut vähemmän julkkixet. Kirjettä levitettiin laajalti samizdatissa, mutta virallinen lehdistö ei koskaan julkaissut sitä. Jotkut allekirjoittajista kärsivät seurauksista, kuten ulkomaille matkustamisen kieltämisestä ja teoksensa virallisen julkaisemisen rajoituksista.
ellauri316.html on line 347: Tältä osin Neuvostoliiton syyttäjänvirasto ja KGB asettivat syytteeseen seuraavat: Ginzburg, Galanskov, Dobrovolsky, Lashkova, Radzievsky, Kushev, Khaustov, Bukovsky, Delaunay ja Gabay. Neuvostoliiton perustuslain päivänä, 5. joulukuuta 1965, Sinyavskin ja Danielin kannattajat osoittivat mieltään Moskovan Pushkin-aukiolla vaatimalla oikeudenmukaista ja avointa oikeudenkäyntiä. Mielenosoituksen järjestäjinä olivat matemaatikko Aleksanteri Esenin-Volpin, historioitsija ja runoilija Juri Galanskov sekä opiskelija Vladimir Bukovski. Mielenosoitus tuli tunnetuksi " glasnost-miitinkinä" (митинг гласности). Brenkuxi tietysti! Miitingistä tuli vuosittainen häppening, jonka merkittäviä osallistujia oli Andrei Saharov.
ellauri316.html on line 353: Noniin, jatketaan. Hän sai useita aivohalvauksia, Arkadi nimittäin. Vuonna 1972 hän kuoli epäonnistuneen sappirakon poistoleikkauksen jälkeen Kremlin sairaalassa. Kirjailijan tytär Daria Dontsova ehdotti, että kyseessä oli murha. Tuskinpa, vaikka hän kyllä oli pahamaineinen naapureidensa keskuudessa Moscow Writer -asunto-osuuskunnassa. Niinpä runoilija Andrei Klenov muistelee: "Pian tuli vaikeaksi asua tässä talossa. Ja en ole ainoa. Ensimmäisistä päivistä lähtien talostamme tuli kaupungin puheenaihe, koska siihen asettui monia pahoja ihmisiä. Kuten Arkady Vasilyev, josta Voinovich kirjoittaa - "turvaupseeri, kirjailija, Sinyavskin ja Danielin syyttäjä" (lisään itsestäni - Moskovan kirjailijaliiton puoluejärjestön pitkäaikainen sihteeri, varajäsen Moskovan neuvosto, "Moskova"-lehden toimituskunnan jäsen ja niin edelleen ja niin edelleen). <...>
ellauri316.html on line 443: kirjallisuuden nobelistit ovat olleet järjestään länkkärien 5. kolonnaa (paizi Sholokhov joka oli suojasään nolo erehdys). Entäpä rauhannobelistit? Sak samma. Andrei Saharoville myönnettiin ensimmäisenä venäläisenä Nobelin rauhanpalkinto 1975. Muut palkinnon pokkaajat on
ellauri316.html on line 448: Andrei Dmitrijevitš Saharov (ven. Андрей Дмитриевич Сахаров,
ellauri316.html on line 455: Saharovin vanhemmat ja isänpuoleinen isoäiti Maria Petrovna vaikuttivat suurelta osin hänen persoonallisuutensa; hänen äitinsä ja isoäitinsä olivat Venäjän ortodoksisen kirkon jäseniä, vaikka hänen isänsä oli ei-uskoinen. Kun Andrei oli noin 13-vuotias, hän tajusi, ettei hän uskonut Jumalaan. Huolimatta ateistista hän kuitenkin uskoi "johtavaan periaatteeseen", joka ylittää fyysiset lait.Haha LOL. Jumala ei heitä noppas.
ellauri316.html on line 463: Vuonna 1975 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Häntä ei päästetty palkintoa noutamaan, joten hänen vaimonsa luki vedet silmissä palkintopuheen, jossa sanottiin mm. rauhan, edistyksen ja ihmisoikeuksien olevan riippuvaisia toisistaan. Paskapuhetta, kuten on nähty tähän mennessä. Neljä vuotta myöhemmin Andrei Saharov asettui vastustamaan Afganistanin sotaa, mikä johti lopulta hänen leimaamiseensa toisinajattelijaksi ja sisäiseen karkotukseen Gorkiin vuonna 1980.
ellauri316.html on line 473: Toukokuussa 1984 Saharovin vaimo Jelena Bonner pidätettiin, ja Saharov aloitti nälkälakon vaatien vaimoltaan lupaa matkustaa Yhdysvaltoihin sydänleikkaukseen. Hän joutui pakkosairaalaan ja sai pakkosyötön. Myöhemmin Saharov kuvaili, että kesti "vuosia", ennen kuin hän "ymmärsi, kuinka paljon korvaamista (siis kompensaatiota), petosta ja vastaavuuden puutetta todellisuuden kanssa oli" Neuvostoliiton ihanteissa. "Aluksi ajattelin kaikesta omin silmin näkemästäni huolimatta, että Neuvostovaltio oli läpimurto tulevaisuuteen, eräänlainen prototyyppi kaikille maille." Sitten hän tuli hänen sanoin "symmetriateoriaan: kaikki hallitukset ja järjestelmät ovat pahoja, kaikki ihmiset ovat sorrettuja ja kaikkia uhkaavat yhteiset vaarat." Siinäpä osuit naulaan kantaan Andrei! Tervetuloa länteen, paskahommiin vapauteen! Kuten Richard Rorty totesi, ei vastaavuuden puute todellisuuden kanssa ole ollenkaan se juttu.
ellauri316.html on line 475: Teoksissaan hän julisti, että "periaate 'mikä ei ole kiellettyä on sallittua' tulee ymmärtää kirjaimellisesti". Maanpaosta kirjoitetussa kirjeessä hän ilahdutti fyysikkokollegaa ja kaikkia vapaiden markkinoiden puolestapuhujia sanoilla: "Onneksi tulevaisuus on arvaamaton ja myös - kvanttivaikutusten vuoksi - epävarma." Saharoville tulevaisuuden määrittämättömyys tuki hänen uskoaan, että hän voisi ja hänen pitäisi ottaa siitä henkilökohtainen vastuu. Sepä oli seppomainen möläys! Tervetuloa länteen Andrei, seppoilemaan vapauteen. Huhtikuussa 1985 Saharov aloitti uuden nälkälakon vaimolleen matkustaakseen ulkomaille sairaanhoitoon. Hänet vietiin jälleen sairaalaan ja pakkosyötettiin.
ellauri316.html on line 477: 
Andrei_Sakharov_in_the_Oval_Office.jpg/1280px-President_Ronald_Reagan_meeting_with_Soviet_dissident_Andrei_Sakharov_in_the_Oval_Office.jpg" width="40%" />
ellauri316.html on line 482: Sakharovin nimiin on pantu sen 7 antisovjet palkintoa. Entisen Neuvostoliiton toisinajattelijan Pjotr Vinsin, nyt Yhdysvalloissa asuva liikemies, rahoittamaa palkintoa hallinnoi auttamattomasti vanhentunut Glasnostin puolustussäätiö Moskovassa. Palkinnon "journalismista omantunnon tekona" ovat vuosien saatossa voittaneet kuuluisat toimittajat, kuten Anna Politikovskaja. Andrein prujut sijaizevat nyt Harvardin yliopistossa. Moldovan pääkaupungissa Chisinaussa on akateemikko Andrei Saharov-katu. PC-pelin STALKER: Shadow of Chernobyl ja sen esiosan Ecologists-ryhmän johtaja on professori Saharov-niminen tiedemies. Kuvitteellinen planeettojenvälinen avaruusalus Kosmonautti Aleksei Leonov romaanista 2010: Odyssey Two, kirjoittanut Arthur C. Clarke, saa voimansa "Sakharov-asemasta" nimeltä Tsar Bomba.
ellauri316.html on line 486: Vuonna 1975 kymmenen juutalaista tutkijaa puhui voimakkaasti Tverdokhlebovin puolustamiseksi. Juuri lännen saavuttaneessa terävästi muotoillussa vetoomuksessa he kutsuvat "kaikkia hyväntahtoisia ihmisiä" vaatimaan tohtori Tverdokhlebovin "välitöntä vapauttamista". Vetoomus on huomattava, sillä neuvostojuutalaiset eivät tavallisesti rukoile ei-juutalaisten puolesta, ja Tverdokhlebov on venäläinen. Ainoat poikkeukset menneisyydessä ovat olleet Andrei Saharov ja Aleksanteri Solženitsynin maailmankuulut hahmot.
ellauri316.html on line 488: Ei auttanut: Huhtikuussa 1976 Moskovan kunnallinen tuomioistuin tuomitsi Tverdokhlebovin viideksi vuodeksi maanpakoon "valheellisiksi tiedettyjen väärennösten levittämisestä, jotka huonontavat Neuvostoliiton valtiota ja yhteiskuntajärjestelmää". Hänet karkotettiin pieneen Nyurbachanin kylään Jakutiaan, Siperiaan. Vuonna 1976 julkaistun New Scientist -artikkelin mukaan kylässä oli vain muutama sata asukasta, ja se oli poissa normaalista liikenteestä kahdeksan kuukautta vuodessa äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi. Lokakuussa 1976 Andrei Saharov ja hänen vaimonsa matkustivat Moskovasta tapaamaan maanpaossa olevaa Tverdokhlebovia. Kovan leivän ääreen oli joutunut tämä vähäisempi Andrei, paskaduuniin USA:sta länteen. Eli kuiteskin 71-vuotiaaxi asti, vaikka sulatti juomaveden lumihangesta. Ehkä juuri sixi.
ellauri316.html on line 493: Ainoa aine, joka yliopistossa tuotti Andreille vaikeuxia, oli marxismi-leninismi. "Sain siitä paskakaivoarvosanoja. Se ei ollut ideologinen ongelma. Pahinta oli tarve oppia ulkoa määritelmiä: en kyennyt lukemaan ja muistamaan sanoja, en ideoita." Koska nuori fyysikko piti tiedettä parempana insinöörityötä sotilastehtaalla, hänet lähetettiin Uljanovskiin Volodarskyn ammustehtaalle.
ellauri316.html on line 495: Andrein ykkösvaimo Klamydia oli laborantti tutkimusinsinööri Sakharovin labrassa. Klamydia omistautui kokonaan perheelle ja seurasi miehensä perässä kaikkialla, missä tämä myöhemmin sattui asumaan. "Meidän piti asua yhdessä melkein kaksikymmentäkuusi vuotta, Klaavan kuolemaan asti 8. maaliskuuta 1969. Elämässämme oli onnellisia jaksoja, jotka joskus kestivät vuosia, ja olen Klaavalle niistä sentään kiitollinen", kirjoitti Saharov. Mutta vaivan kruunasi kuitenkin Merrill-tyyppinen kotkamainen Bonnier.
ellauri316.html on line 785: Andrei Andrejevitš Vlasov (ven. Андрей Андреевич Власов, saks. Wlassow, 14. syyskuuta (1. syyskuuta vanhaa lukua) 1900 – 2. elokuuta 1946) oli toisen maailmansodan puna-armeijan kenraaliluutnantti, joka loikkasi saksalaisten puolelle.
ellauri316.html on line 805: Toukokuusta marraskuuhun 1939 hän palveli sotilaallisena neuvonantajana Kiinassa. Jäähyväisiksi Chiang Kai-shek antoi Kultaisen lohikäärmeen ritarikunnan prenikan, ja Chiang Kai-shekin vaimo Song Meiling antoi Vlasoville kellon. Viranomaiset ottivat sekä prenikan että kellon Vlasovilta hänen palattuaan Neuvostoliittoon. Kenraali N.S. Sorkin huomautti muistelmissaan, että Andrei palautettiin Kiinasta sopimattoman käytöksen vuoksi.
ellauri316.html on line 807: Itärintamalla Andrei ihaili ja kadehti sakemannien hyvää kuria. Niillä hevosetkin osaa integraaleja. Andrei koitti samaa, ja onnistuikin, divisioona oli Kiovan paras. Marsalkka Timošenko kehui divisioonaa parhaaksi koko puna-armeijassa. Tästä A. Vlasov sai taas kultakellon ja Punaisen lipun ritarikunnan prenikan.
ellauri316.html on line 809: Andreista tuli lännen kansikuvapoika. Se esiintyy amerikkalaisessa versiossa dokumentista "Saksalaisten joukkojen tappio Moskovan lähellä", joka voitti Oscarin vuonna 1943. Brittihistorioitsija John Erickson kutsui Vlasovia "yhdeksi Stalinin suosikkikomentajista".
ellauri316.html on line 814: Jo 11. heinäkuuta Vlasovin pieni ryhmä hajosi. Vlasov ja Voronova (1. vaimo oli Voronina, ei siis sama pulu? Andreilla oli rintamalla paljon avovaimoja) menivät etsimään ruokaa Tukhovezhin kylään, jossa vanhauskoiset asuivat. Talo, johon he kääntyivät, osoittautui paikallisen vanhimman taloksi. Vlasovin ja Voronovan syödessä päällikkö soitti paikalliselle apupoliisille, jotka piirittivät talon ja pidättivät karkurit, Vlasov esiintyi itsepintaisesti pakolaisopettajana. Poliisi lukitsi heidät navettaan, ja seuraavana päivänä (12. heinäkuuta) saapui Saksan 38. armeijajoukon tiedusteluosaston päällikkö Hauptmann Max von Schwerdtner kääntäjä Sonderführer Klaus von Pelchau, avustaja Hamann ja kuljettaja Lipski pidättämään Vlasovin. Saman päivän aamuna tämä saksalainen partio oli tunnistanut Vlasovin sanomalehden muotokuvasta. Vlasovin luovuttamisesta kylän päällikkö sai Saksan 18. armeijan komennolta lehmän, 10 pakkausta shagia, kaksi pulloa kuminavodkaa ja kunniakirjan. Ei sentään kelloa.
ellauri316.html on line 827: Kirkkohistorian väärentäjä, arkkipappi Georgi Mitrofanov puolusteli Andrein nazikorttia. Ulkomailla Venäjää lännempänä, johon myös ROA:n eloon jääneet jäsenet tulivat, kenraali A. A. Vlasov oli ja on edelleen eräänlainen symboli jumalattomalle bolshevismin vastustukselle Historiallisen Venäjän elpymisen nimissä. …Kaikki, mitä he tekivät, tehtiin nimenomaan Isänmaan hyväksi siinä toivossa, että bolshevismin tappio johtaisi voimakkaan kansallisen Venäjän uudelleen luomiseen. "Vlasovilaiset" pitivät Saksaa yksinomaan liittolaisena taistelussa bolshevismia vastaan. Ei kaikki ole vain musta-valko-punaista. Antisemitismikin on perusvenäläistä.
ellauri317.html on line 700: Englantilaiset eivät ennättäneet valkokaartin apuun Muurmanskiin. Kauppiaat! Huijarit! Konnamaiset pelkurit! Yhtenäisiä olivat vain baseball-lippalakit ja kiväärit. Olkapäillä roikkui reppuja ja säkkejä. Osasto lauloi: "Roh- keasti, toverit, tahdissa." Andrei ei voinut liikuttumatta kuulla tätä laulua. Nähdessään nyt kotipaikkakuntalaiset kivääreineen, kuullessaan tämän juhlavan, samalla kertaa sekä alakuloisen että iloisen laulun hän puristi hampaansa lujasti yhteen.
ellauri318.html on line 200: Meškovin ura päättyi hänen valtakiistaansa parlamentin kanssa syksyllä 1994. Seuraavan vuoden maaliskuussa 1995 Ukraina julisti Krimin perustuslain mitättömäksi ja lakkautti aluepresidentin viran. Separatistiliike oli jo hiljentymässä, mutta Venäjän ulkoministeri Andrei Kozyrev uhkasi vielä puolustaa entisten neuvostotasavaltojen venäläisiä tarvittaessa asevoimin. Tätä retoriikkaa Venäjä on käyttänyt usein muuallakin kuin Krimillä, muun muassa sotiessaan Gruusiaa vastaan vuonna 2008 (linkki vie toiseen artikkeliin).
ellauri325.html on line 118: Andrei Kolesnikov, vanhempi Venäjä-stipendiaatti Carnegie Endowment for International Peace -järjestöstä, myöntää, että kultainen miljardi – ja ydinkatastrofi sen ytimessä – vetoaa uusiin maailmansodan kannattajiin niin lännessä kuin lännen ulkopuolella, missä heitä onkin.
ellauri328.html on line 176: "Mahdoton tehtävä" nimisen de propaganda fide läpyskän H.C. Andersen on samanlainen monomaani yhden kirjan mies kuin Vasiljevin agenttiromaanin Andrei Martynov. Kirja vaan on eri, toisella juutalaisten käsikirja, toisella työläisten. Siihen ne erot sitten päättyvätkin, loppu menee prikulleen samaan tapaan. 2 jalkaa hyvä, 4 paha, taikka kääntäen.
ellauri331.html on line 115: Agentura.Ru:ta pidetään Venäjän salaisten palvelujen arvostettuna lähteenä. Sen toimittaja on Andrei Soldatov ja apulaistoimittaja Irina Borogan.
ellauri331.html on line 449: 15. heinäkuuta 2021 Venäjän viranomaiset kielsivät Proektin ja merkitsivät viisi sen toimittajaa niin kutsutuiksi " ulkomaalaisiksi agenteiksi ". Proektista tuli ensimmäinen uutiskanava, joka on nimetty niin sanotuksi " ei-toivotuksi organisaatioksi " Venäjällä. Tämä nimitys kieltää järjestön toiminnan Venäjän alueella ja määrää seuraamuksia kaikille, jotka tukevat järjestöä. Badanin kutsui viranomaisten päätöstä parhaaksi tunnustukseksi. Kiitos putinisteille! Nyt alkaa länsiraha virrata. Meduzan tutkintaosaston päällikkö Aleksei Kovalev sanoi kateena, että kiellon syynä olivat Proektin tutkimukset Kremlin korkeimpia virkamiehiä kohtaan. Venäläinen toimittaja Andrei Kolesnikov sanoi, että Proektin vaino on signaali muulle tiedotusvälineelle: "Katso mitä voimme ja käyttäydy itse samoin jos tahdot länteen framille."
ellauri331.html on line 640: Ryssän päiväkirja on venäjänkielinen englanninkielinen verkkosivusto, jota ei enää päivitetä. Sen perusti vuonna 1998 intialainen yrittäjä Aku Goyal, joka toimi kustantajana ja päätoimittajana. Lehden toimituksellinen linja oli oligarkkien vastainen. Useat Vladimir Putinin uskollisimmista varhaisista kriitikoista, kuten Andrei Piontkowski, Elena Rykovtseva, Otto Lätsis ja Alexander Goltz, kirjoittivat säännöllisesti The Russia Journal -lehteen. Nyt on nekin ammuttu.
ellauri331.html on line 651: Täällä Andrei lännestä, privjet!
ellauri331.html on line 653: Andrei Piontkovski valmistui Moskovan valtionyliopiston matematiikan laitokselta ja on julkaissut yli sata tieteellistä artikkelia soveltavasta matematiikasta. Tyhmistyttyään hän siirtyi politiikan puolelle ja käytti 11. tammikuuta 2000 Sovetskaja Rossijassa julkaistussa artikkelissaan Yabloko- verkkosivustolle samana päivänä ensimmäisenä termiä " putinismi ", jonka hän oli määritellyt " rosvokapitalismin korkein ja viimeinen vaihe Venäjällä, vaihe, jossa, kuten eräs puoliunohdettu klassikko sanoi, porvaristo heittää demokraattisten vapauksien ja ihmisoikeuksien lipun yli laidan, ja myös sodana, kansakunnan "konsolidoitumisena" joidenkin etnisten ryhmien vihan, sananvapauden hyökkäyksen ja tiedonvälityksen aivopesun, eristäytymisen ulkomaailmasta ja taloudellisen rappeutumisen perusteella." Samassa artikkelissa Piontkovsky totesi, että putinismi on Venäjän päähän ammuttu päällimmäinen laukaus, ja hän myös vertasi Jeltsiniä Hindenburgiin, joka antoi Putlerille vallan.
ellauri331.html on line 661: Vuonna 2016 hän julkaisi artikkelin "Бомба, готовая взорваться" ("Pommi, joka on valmis räjähtämään") Venäjän ja Tšetšenian etnisestä konfliktista. Kun valtakunnansyyttäjänvirasto havaitsi hänen artikkelinsa "äärimmäiseksi" ja aloitti rikossyytteen, Andrei lähti lopulta Venäjältä länteen 19. helmikuuta 2016 ja on sen jälkeen räkyttänyt anglosaxeista. Radio Libertylle antamassaan haastattelussa Piontkovski sanoo, että ehkä Putinin suorittaman operaation tarkoitus on paljastaa kaikki Andrein kaltaiset mahdolliset intohimoiset yhteiskunnallisen kapinan johtajat, lähettää heidät Ukrainaan ja polttaa ne ukrainalaisten uunissa.
ellauri331.html on line 701: Venäjän turvallisuusasiantuntija ja tutkiva toimittaja Andrei Soldatov sanoi: "On lähes mahdotonta tietää varmasti, onko Venäjä DNC:n palvelimien hakkeroinnin takana vai ei." Hänen mukaansa Venäjän hallitus pitää Clintonia "Venäjän vihaajana". "Venäjällä on piiritetyn mentaliteetti, että se on aina hyökkäyksen kohteena. Yhdysvallat... ne paskiaiset yrittävät koko ajan sekaantua sisäisiin asioihimme, joten miksi emme yrittäisi tehdä samaa heille?" Sanos se.
ellauri343.html on line 220: Andrei Jefremov:
ellauri360.html on line 93: Andrei Bely : Петербург: Петербург (Peterburg)
xxx/ellauri068.html on line 91: Poet Andrei Aldan-Semyonov claimed that he was the "creator" of Zhambyl, when in 1934, he was given the task by the Party to find an akyn. Aldan-Semenov found Zhambyl on the recommendation of the collective farm chairman, the only criterion of choice was that the akyn be poor and have many children and grandchildren. After Aldan-Semenov's arrest, other "translators" wrote Zhambyl's poems.
xxx/ellauri157.html on line 336: Andrei Orlov on samaa mieltä Gershom Shulemin kaa että nimi Metatron on pelkkää glossolaliaa.
xxx/ellauri157.html on line 337: Käännetty englannista --- Andrei A.Orlov on amerikkalainen juutalaisuuden ja kristinuskon professori antiikin aikana Marquetten yliopistossa. Hän "on erikoistunut juutalaisen apokalyptismin ja mystiikan, toisen temppelin juutalaisuuden ja Vanhan testamentin Pseudepigraphan asiantuntijoihin." Wikipedia (englanti). Gershom Scholem oli saksalaissyntyinen israelilainen historioitsija ja modernin tieteellisen kabbalan tutkimuksen perustaja. Hänen teoksiinsa kuuluvat vaikutusvaltainen luentokokoelma Die jüdische Mystik in ihren Hauptströmungen sekä sabbatealaisten mystisen messiaan Šabbetai Tsevin elämäkerta.
xxx/ellauri174.html on line 618: - Hyvin! Eli mitä mieltä olisit tällaisesta ilmiöstä, jos saisit pohtia sen pelottavaa suoritusta? lopetti Edison. - Vai niin! Andrei vastasi syvällä äänellään ja sai paratiisin linnun nousemaan hopeisilla sormillaan: "Uskon, että tämä tapahtuma menisi ohi väistämättömässä Äärettömässä ilman, että sille annettaisiin paljon suurempaa merkitystä kuin sinä annat miljoonille kipinöille jokka putoaa takaisin talonpojan tulisijaan. Lordi Ewald katsoi Andreita lausumatta sanaakaan, edes "tervetuloa länteen Andrei". "Näezen", sanoi Edison palaten hänen luokseen. "Hadaly näyttää ymmärtävän tiettyjä käsitteitä yhtä hyvin kuin sinä ja minä; mutta hän kääntää ne vain niin sanotusti ainutlaatuisella vaikutelmalla, jonka hänen sanansa jättävät niistä mieleen kuvien avulla. Hetken päästä: "Lakkaudun arvaamasta, mitä ympärilläni tapahtuu, rakas velho", sanoi lordi Ewald, "ja jätän sen kokonaan sinun huoleksesi. "Joten tässä ovat Silmät!" sanoi sähköasentaja ja painoi jousta laatikossa.
xxx/ellauri175.html on line 340: - Se on vannottu! lisäsi melodisella ja surullisella äänellään Andrei, siis Hadaly.
xxx/ellauri175.html on line 466: Sillä hetkellä hänen ajatuksensa ylitti pakkomielteinen ajatus, että Edison odotti häntä kuolevaisholvissaan näyttääkseen hänelle Andrein, mustan ihmelapsen.
xxx/ellauri175.html on line 476: "Ystävä, etkö tunnista minua? Olen Halliday, oma Andreisi.
xxx/ellauri175.html on line 484: Tästä sanasta nuori mies tunsi itsensä helvetin loukkaantuneexi. Varmasti, jos Edison sillä hetkellä olisi ollut paikalla, lordi Ewald olisi kaikkea inhimillistä huomiotta uhmaamatta yhtäkkiä ja kylmästi murhannut hänet (muist. sillä oli kuudestilaukeava pistooli koko ajan messissä). Veri syöksyi takaisin hänen valtimoihinsa. Hän näki asiat kuin tummanpunaisessa valossa. Hänen kaksikymmentäseitsemän vuoden olemassaolonsa ilmestyi hänelle hetkessä. Hänen pupillinsa, jotka olivat laajentuneet tosiasian monimutkaisen kauhun vuoksi, kiinnittyivät Andreihin. Hänen sydämensä, jota hirvittävä katkeruus puristi, poltti hänen rintaansa kuin jääpala.
xxx/ellauri175.html on line 559: Erikoisten tunteiden kiihottamana lordi Evald kuunteli kärsivällisesti Andreita ymmärtämättä, mihin tämä dialektiikka johtaisi hänet hänen hänelle osoittamaansa kysymykseen.
xxx/ellauri175.html on line 576: Ei vaitiskaan. Tässä Andreid otti lordi Ewaldin molon kahteen käteen, jonka tyrmistys, synkkä mietiskely ja ihailu saavuttivat kääntämättömän paroksismin. Tämä haalea hengitys, kuin epämääräinen tuuli, joka oli kulkenut kukkasadon yli, hämmästytti hänet! Hän oli hiljaa.
xxx/ellauri175.html on line 595: Mutta… tässä minä esitän sinulle kysymyksiä, kuten nainen! ― enkä saa tulla naiseksi: muuttuisin! Täytyy pysyä vaan Andreina. Sitten ilman siirtymää ja vaimealla äänellä:
xxx/ellauri175.html on line 605: Ja varjoissa Hadaly kosketti huulillaan lordi Ewaldin hämmentynyttä otsaa. Ewaldin pipu alkoi taas nostaa piristyneenä päätänsä Andrein kädessä.
xxx/ellauri175.html on line 640: Menetät kaiken, minkä menetän. Yritä unohtaa minut; menee! se on mahdotonta. Hän, joka katsoi Andreidia niin kuin sinä katsot minua, on tappanut naisen hänessä, koska loukattu ihanne ei anna anteeksi eikä kukaan näyttele jumaluutta rankaisematta!
xxx/ellauri175.html on line 662: "Ystävä", sanoi jälkimmäinen, kun taas Andrei, ikään kuin toipunut, pysyi liikkumattomana, "Hadaly on lahja, jonka vain puolijumala voi tarjota. Koskaan Bagdadin tai Cordovan basaarissa ei esitetty sellaista orjaa kalifeille! Enchanter ei koskaan herättänyt sellaista näkemystä! Scheherazade ei olisi koskaan uskaltanut kuvitella sitä Tuhat ja yksi yössä, koska pelkäsi herättää epäilystä sulttaani Schariarin mielessä. Mikään aarre ei voisi ostaa tätä mestariteosta. Jos hän aluksi kuljetti minua vihan liikkeellä, ihailu valloitti minut.
xxx/ellauri175.html on line 672: - Vai niin ! rakas Edison! vastasi Andreid kumartaen Sähköasentajaa, kaltaiseni kuolevaisia kohtaan ei koskaan mene niin pitkälle, että unohdan luojani.
xxx/ellauri175.html on line 698: Edison nousi ylös pitäen kädessään kahta pientä kuparista nappia, auki ruuvattuna, joihin kiinnitettiin kaksi metallilankaa, jotka olivat niin äärimmäisen ohuita, että niiden eristemateriaalilla päällystetyt jatkeet olivat tähän asti kadonneet näkymättöminä Andreidin jatkossa. Nämä kelat olivat sulautuneet lattiaan, maahan ja turkiksiin, joiden yli Hadaly oli kulkenut. Epäilemättä ne olivat yhteydessä jonnekin, kaukana, tuntemattomiin generaattoreihin.
xxx/ellauri175.html on line 700: Andrei näytti siis vapisevan kaikista raajoistaan: Edison kosketti kaulakorun lukkoa. - Auta minua ! hän sanoi. Ja nojaten toisella kädellä lordi Ewaldin olkapäälle hän astui hymyillen kauniiseen arkkuun eräänlaisella synkällä suloisuudella.
xxx/ellauri175.html on line 761: Nyt on aika kertoa teille, herraseni, että kauniin Evelyn Habalin, keinotekoisen tytön kuoleman jälkeen pidin velvollisuuteni näyttää Sowanalle Philadelphiasta tuomani burleskijäännökset oopiumisaaliin muodossa. . ― Samalla välitin hänelle jo hyvin selvän luonnoksen käsityksestäni Hadalysta. Ette usko, millä synkällä, uudella ja kostonhimoisella ilolla hän toivotti ja rohkaisi projektiani! "Hänellä ei ollut hengähdystaukoa ennen kuin aloin töihin!" ― Ja minun piti aloittaa ja sitten omaksua itseni tähän työhön siinä määrin, että työni valaisevien voimien ja lukemattomien lamppujen parissa, jotka minun oli määrä saada valmiiksi ihmiskunnan puolesta, kärsi kahden vuoden viiveestä: ― joka menetti miljoonia, olkoon se sitten. sanoi hymyillen! "Lopuksi, kun kaikki Andrein orgasmin hienoudet oli selvitetty, kokosin ne niiden kirkastavaan yhteyteen ja esitin hänelle ilmestyksen, elottoman nuoren panssarin.
xxx/ellauri175.html on line 784: Kyllä: häiritsevä unelmoija ojentuneena tyynyille, jotka oli heitetty suurelle lasilevylle, jossa oli eristävä tuki, piti induktionäppäimistöä, jonka näppäimet sähköistivat hänet hellästi ja pitivät virtaa hänen ja Andreidin välillä. Ja lisään vielä, että näiden kahden nesteen välillä, joille hän joutui, on sellaisia yhtymäkohtia, että minusta ei vaikuta kovin yllättävältä, varsinkaan siinä ympäristössä, jossa olemme joutuneet, että ulkomatkan ilmiö toteutui.
xxx/ellauri175.html on line 851: Voi hemmetti! Miten se nyt saa tehtyä izelleen uuden Hadalyn! No täytyy käydä skofteissa Andrein ja Ewaldin pakeilla...
xxx/ellauri208.html on line 973: "Koska en päässyt tekemään elokuvia, tein niitä kirjojen kautta", Annika Idström on todennut. Leimaa antavaa kamerataidetta opiskelleen, freelanceohjaajana ja -dramaturgina työskennelleen Idströmin tuotannolle on kohtauksesta toiseen, samoin ulkoisesta mielensisäiseen nopeasti siirtyvä tapa kertoa. Taustalla näkyy kiinnostus sellaisia elokuvantekijöitä kohtaan kuin Pier Paolo Pasolini, Andrei Tarkovski, Michelangelo Antonioni, Volker Schlöndorff tai Peter Greenaway; yhteistä on myös makaaberin, oudon ja groteskin läsnäolo.
xxx/ellauri228.html on line 244: Lemin tunnetuin romaani on Solaris, josta on tehty kaksi elokuvaa: Andrei Tarkovskin Soljaris ja Steven Soderberghin Solaris. LEMistä tuli loppupeleissä aika lailla Yodan näköinen (paizi vaaleanpunainen eikä vihreä).
xxx/ellauri228.html on line 262: Soljaris (ven. Солярис, Soljaris) on Andrei Tarkovskin 1972 ohjaama neuvostoliittolainen tieteiselokuva, joka pohjautuu Stanisław Lemin romaaniin Solaris.
xxx/ellauri228.html on line 281: Vielä yksi mestariohjaaja, japsu Kurosawa, joka tapasi Tarkovskin Solariksen kuvaamisen aikana, oli elokuvan suuri ihailija. Hän ylisti laajennettuja luontokohtauksia, joita jotkut katsojat ovat kutsuneet aivan liian pitkiksi ja hitaiksi. Kurosawa koki, että he (hän ja Andrei) olivat elokuvan emotionaalisen sävyn ja teeman perusta, mikä loi voimakkaan nostalgian maata ja luontoa kohtaan sekä teki kontrastin avaruusasemaan ja siellä aina läsnä olevaan loukkuun jääneeseen tunteeseen mahdolliseksi. Kurosawa arvosti myös sitä, että Tarkovsky ei "viettänyt liikaa aikaa selittämiseen", hän antoi kuvien kertoa tarinan mahdollisuuksien mukaan, jolloin katsoja voi tuntea, mitä tapahtuu, sen sijaan, että kuulisi sen selitettävän vuoropuhelussa.
xxx/ellauri228.html on line 298: Pohtiessaan Andrei Tarkovskin kriitikoiden ylistämää vuoden 1972 elokuvaa Soljaris (jota itse edelsi vuoden 1968 neuvostoliittolainen tv-elokuva), Soderbergh lupasi olla hengeltään lähempänä Lemin romaania. Silti Lem ei pitänyt kummastakaan renderöinnistä. Kriitikoiden positiivisista arvosteluista huolimatta elokuva tuotti vain 30 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti 47 miljoonan dollarin budjetilla. Toisin sanoen taloudellisesti pätkä oli täydellinen floppi.
xxx/ellauri228.html on line 332: Soljaris (1972) Final Scene. SPOILER WARNING: For those who know & love this movie.
Not a good idea to watch without seeing the whole. (Andrei antaa suuta isän housuille autiolla saarella.)
xxx/ellauri228.html on line 334: Andrei Tarkovskin isäsuhde
xxx/ellauri228.html on line 341: Andrei Tarkovsky was born in the village of Zavrazhye in the Yuryevetsky District of the Ivanovo Industrial Oblast (modern-day Kadyysky District of the Kostroma Oblast, Russia) to the poet and translator Arseny Aleksandrovich Tarkovsky, a native of Yelysavethrad (now Kropyvnytskyi, Ukraine), and Maria Ivanova Vishnyakova, a graduate of the Maxim Gorky Literature Institute who later worked as a corrector; she was born in Moscow in the Dubasov family estate.
xxx/ellauri228.html on line 343: Andrei´s paternal grandfather Aleksandr Karlovich Tarkovsky (in Polish: Aleksander Karol Tarkowski) was a Polish nobleman who worked as a bank clerk. His wife Maria Danilovna Rachkovskaya was a Romanian language teacher who arrived from Iași. Andrei´s maternal grandmother Vera Nikolayevna Vishnyakova (née Dubasova) belonged to an old Dubasov family of Russian nobility that traces its history back to the 17th century; among her relatives was Admiral Fyodor Dubasov, a fact she had to conceal during the Soviet days. She was married to Ivan Ivanovich Vishnyakov, a native of the Kaluga Governorate who studied law at the Moscow State University and served as a judge in Kozelsk.
xxx/ellauri228.html on line 354: Andrej Tarkovskij mug shot at Latina Refugee Camp, Italy in 1985.
Tervetuloa länteen Andrei! Kz. albumia 197.
xxx/ellauri228.html on line 356: in the making-of documentary Directed by Andrei Tarkovsky, in a particularly poignant scene, writer/director Michal Leszczylowski follows Tarkovsky on a walk as he expresses his sentiments on death—he claims himself to be immortal and has no fear of dying. Ironically, at the end of the year Tarkovsky was diagnosed with terminal lung cancer. Shouldn´t have smoked so much bad-tasting Belomore. In his last diary entry (15 December 1986), Andrei wrote: "But now I have no strength left—that is the problem". Eli vuoden ehti nauttia lännen vapaudesta.
xxx/ellauri228.html on line 363: Lem yritti ja epäonnistui vakuuttamaan Tarkovskin muuttamaan lähestymistapaansa ennen kuin allekirjoitti vastahakoisesti käsikirjoituksen. Kaikilla suurilla taiteilijoilla on omat pikku ongelmat, ei ne huoli toistensa pikku ongelmia kerrata. Mata Hari oli varmaan Andrein ensimmäinen vaimo ja käytävillä juoxennellut poika pikku Andrjusha.
xxx/ellauri228.html on line 365: Näyttääkin siltä että Andrei oli ihan tahalteen lukenut Solarista kuin piru raamattua, koska se oli ollut löytävinään siitä kaivatun isäpappansa runopläjäyxet (alla). turhaan Stanley koitti byzzöttää kirjan pointista, kyllä Andrew tiesi mitä se tahtoi filmata.
xxx/ellauri229.html on line 706: Stalker (ven. Сталкер) on vuonna 1979 ensi-iltansa saanut neuvostoliittolainen taide-elokuva, jonka on ohjannut Andrei Tarkovski. Se pohjautuu Arkadi ja Boris Strugatskin romaaniin Stalker: Huviretki tienpientarelle. Elokuva yhdistelee tietesielokuvaa sekä psykologisia ja filosofisia elementtejä.
xxx/ellauri255.html on line 223: Некра́сов ), naisilla Nekrasova (Некра́сова) on yleinen venäläinen sukunimi. Se perustuu maalliseen etunimeen Nekras (Некра́с), jonka suora merkitys on 'ruma'. Sukunimi voi viitata seuraaviin henkilöihin: Andrei Nekrasov (s. 1958), venäläinen elokuva- ja TV-ohjaaja. Artjom Nekrasov (s. 1992), venäläinen haulikkoampuja.
xxx/ellauri255.html on line 358: Andrei Nekrasov on tunnetuimpia Putinin ajan politiikkaa arvostelleita venäläistaiteilijoita.
xxx/ellauri281.html on line 222: Liuskekaasu: Suuret odotukset, vaatimattomat suunnitelmat. Andrei Korzhubaev, Alexander Khurshudov // Oil & GasEURASIA. 12.–1. joulukuuta 2010 / tammikuuta 2011.
xxx/ellauri281.html on line 844: Neuvostoliiton tunnetuimman toisinajattelijan Andrei Saharovin ja hänen puolisonsa Jelena Bonnerin kerrottiin ryhtyneen syömälakkoon. Heidän tarkoituksenaan oli painostaa viranomaisia myöntämään viisumi Moskovassa asuneelle Liza Aleksejevalle, jotta tämä pääsisi matkustamaan puolisonsa, Bonnerin pojan luokse Yhdysvaltoihin. Saharovin ja Bonnerin ilmoitettiin lopettaneen syömälakkonsa 9. joulukuuta.
xxx/ellauri298.html on line 554: Se muodostuu kohdunkaulan täydellisestä avautumisesta lapsen syntymään asti. Kestää 20 minuutista 2 tuntiin ensimmäisen synnytyksen aikana. Tässä vaiheessa lapsella on ulospääsy. Hänen ruumiinsa, joka oli painottomuuden tilassa yhdeksän kuukautta, täytyy nyt vakavan puristuksen ja hypoksian olosuhteissa luonnottomasti taipua ja työntyä eteenpäin synnytyskanavan läpi. Tämä on elämän ensimmäinen polku vapauteen - sankarin polku, täynnä vaaroja, kipua, pelkoa, mutta myös toivoa voitosta. Tervetuloa länteen Andrei, ja sinäkin, Stanislav.
xxx/ellauri319.html on line 443: Andrei Platonov
xxx/ellauri363.html on line 95: Sodan jälkeen Gadamer ei viihtynyt sosialistisessa Saksan demokraattisessa tasavallassa enempää kuin kolmannessa valtakunnassakaan (tunne oli molemminpuolinen), vaan siirtyi länteen Andreina, aluksi Frankfurt am Mainiin ja vuonna 1949 Heidelbergiin, jossa hänellä oli professuuri kuolemaansa asti (siis emeritussopimus).
xxx/ellauri363.html on line 133: Käytännön filosofian puolella Gadamer oli innostunut tuulettamaan monia konkreettisia ajankohtaisia kysymyksiä. Keskeinen huolenaihe monissa Gadamerin esseissä on Euroopan ja eurooppalaisen kulttuurin rooli nykymaailmassa – mikä oli Gadamerille erityisen kiireellistä Saksan yhdistymisen ja Euroopan Yhteisön laajentumisen myötä. Harppisaku Gadamerista tuli kova länkkäri! Tervetuloa länteen Andrei! Gadamerin työtä on myös sovellettu, joskaan ei kiistattomasti, feminismissä ja nykyajan rotuteoriassa. Rotuennakkoluulot ovat pysyvintä Hannu-Joria.
xxx/ellauri376.html on line 464: Romaanin minä-kertojana on avioliiton ulkopuolella syntynyt nuori mies, juuri ja juuri vielä teini-ikäinen 19-vuotias Arkadi Dolgoruki, jonka biologinen isä Andrei Versilov on aatelinen tilanomistaja ja laillinen isä Makar Dolgoruki Versilovin kartanon palveluskunnan entinen jäsen. Arkadin äiti Sofia Dolgoruka elää Versilovin kanssa tämän tehtyä perhejärjestelystä sopimuksen Makarin kanssa. Makar on pyhiinvaeltaja ja Versilov puolestaan huikentelevainen naistenmies, jonka avioton perhe elää hänen ailahtelevan luonteensa armoilla. Nämä taustat selviävät lukijalle romaanin alussa ja takautumien kautta. Varsinaiset tapahtumat sijoittuvat Pietariin, jonne Arkadi saapuu astuakseen virkaan. Tämän muodollisen syyn ohella hän aikoo selvittää välinsä pappa Versilovin kanssa.
112